23. maaliskuuta 2016

Sellainen oli Tokio!


Viime sunnuntaina palailtiin Japanista ja nyt on arki pyörähtänyt taas käyntiin. Mulla oli vakaa aikomus päivittää matkakuulumisia reissun päältäkin, mutta niin siinä kävi että päivät vain vilahtelivat ohi eikä koneen ääreen tullut juurikaan istahdettua. Aamusta iltaan oltiin menossa ympäri kaupunkia, jonka jälkeen illalla ei tarvinnut unta houkutella. Kerrottavaa on vaikka kuinka, koska reissu oli kyllä yksi ikimuistoisimmista mitä on ollut!

Vietimme siis kahdeksan kokonaista päivää Tokiossa. Teimme päiväreissun myös lähikaupunki Kamakuraan, joka sijaitsee merenrannalla ja jossa on temppeleitä, patikkapolkuja ja kiva pikkukaupungin tunnelma. Siitä voisin tehdä oman postauksen myöhemmin. Mutta Tokio - se oli kyllä mieletön kaupunki. Tiesin että kaupunki olisi suuri, mutta ei sitä mittakaavaa tajua ennen kuin itse pyörii siellä. Nyt ekassa postauksessa voisinkin hieman tiivistää muutamalla kohdalla, mitkä olivat reissusta oleellisimmin mieleen jääneet asiat.





Suuruus. Eli juuri se Tokion valtava koko. Kun ekaa kertaa katselee metrokarttaa niin alkaa päätä huimaamaan. Nopeasti metron pystyi kuitenkin ottaa haltuun, kun kaikki linjat oli merkitty väri- ja numerokoodein ja lisäksi oli englanninkieliset kuulutukset. Se mikä oli erikoista että aina metroasemalta katutasolle kivutessa tajusi, kuinka jokainen kaupunginosa on kuin oma kaupunkinsa. Tutuiksi tulivat mm. Shibuya, Shinjuku, Akihabara, Harajuku, Asakusa ja Ueno. Niissä jokaisessa oli aivan mielettömästi nähtävää ja noihin kaikkiin palattiin pariinkin otteeseen.

Meidän hotelli sen sijaan sijaitsi Jimbocho nimisellä alueella. Hyvin kuvaavaa kaupungin kokoon liittyen on se, että kukaan Japanissa käynyt tuttumme ei tiennyt etukäteen kerrottaessa koko Jimbochon olemassaolosta, ja opaskirjoissakin se mainitaan lyhyesti vain kirjakauppa-alueena, mutta sehän osoittautui isoksi ja todella viihtyisäksi kaupunginosaksi. Ja sitäkään ei ehditty näkemään kokonaan, vaikka monena päivänä käveltiin siellä - ja myös eksyttiin siellä monen monituista kertaa, kun tultiin aina metron eri uloskäynnistä. Aina sai tiirailla että missä ihmeen suunnassa se hotelli nyt onkaan tästä katsottuna!

Mutta voiton suuruudessa vei tietenkin Shinjuku. Se oli kaikessa suuruudessaan, katuviidakossaan, vilkkuvaloissaan ja ihmismassoissaan jopa vähän liikaa omaan makuuni. Luin jostain että Shinjukun metro/juna-asemalla on hullut 200 uloskäyntiä. Ei ihme että oltiin aivan eksyksissä siellä. Ylipäätään reissun aikana yritettiin hyväksyä se, että jos löydettiin joku kiva ravintola tai kauppa, niin todennäköisesti ei osata suunnistaa sinne enää uudestaan :D






Asioiden toimivuus. Yleensä kun on matkustanut maailmalla, niin Suomeen palatessa on sellainen olo että onpa täällä puhdasta, järjestelmällistä ja toimivaa. Nyt kävi toisinpäin. Tokiossa oli kaikki viimeisen päälle kliinistä, aina löytyi opastekylttejä joka puolelta (usein söpöillä kuvilla varustettuna), kaikki tarvittava oli käsillä, ihmiset kulkivat siististi, ravintolassa joku huomioi sinut heti sisään astuessa vaikka yhteinen kieli ei kovin vahva olisikaan, vastaus henkilökunnalta niin metroluukulla, hotellilla tai kaupassa oli aina täsmällinen ja nopea. Tuntui että joku oli aina ajatuksen edellä. Yksi päivä yritettiin oikein bongata roskia kaduilta, kun niitä ei todella ollut, ja lopulta bongattiin yksi - ja sekin oli rusetti :D Roskiksia itsessään oli hämmentävän vähän kyllä, joten en tiedä minne ihmiset ne roskansa sujauttavat. 

Äänistä tuli huomioitua se, että metrossa oli monesti ihan hiirenhiljaista, mikä oli vähän hämmentävää. Autotkin olivat hiljaisia! Sen sijaan  ulkomainoksista lähti kova ääni. Ja varsinkin pelihalliin astuessa meteli oli niin valtava että oli pakko kääntyä ovelta pois. Erikoisia kontrasteja.






Ruoka. Moni olikin hehkuttanut etukäteen Japanin ruokia ja olivat kyllä kaiken sen arvoisia! Maistelin tarkoituksella kaikkea mahdollista, udonia, ramenia, sushia, jotain mustekalapallojakin (niistä en tosin niin välittänyt). Paras yksittäinen ruokailuelämys tuli liukuhihnasushin parissa. Oltiin metsästetty sellaista paikkaa ja kun löydettiin, niin sinne vain hihnan viereen ja lautasia poimimaan. Hihnarenkaan keskellä oleva kokki pyöritteli uusia susheja jatkuvasti joten tuoreus oli taattua. Eikä ollut hinnallakaan pilattu, ainakaan siinä paikassa! Toinen mielenkiintoinen tapa oli ruoan tilaaminen ravintolan automaatista. Siitä valittiin nappuloilla mitä haluttiin, maksettiin automaattiin ja kiikutettiin lappu ravintolan henkilökunnalle, joka kokkaili tilatut annokset. Nopeaa ja näppärää, ja jotenkin japanilaista :)

Myös ruokakaupat olivat ihana kokemus. Rakastan aina ruokakauppoja ulkomailla ja tuolla oli varmaankin mielenkiintoisimpia tuotteita kuin missään muualla. On aina hauska katsella pakkauksia joista ei tajua ollenkaan mitä ne sisältävät. Hamstrasin kotiin mukaan esimerkiksi paikallisia makeisia. Monesti ostettiin välipalaksi tai iltapalaksi kaupan valmis sushiateria (joka oli todella tuore ja edullinen) tai välillä ostin pakkauksen jossa oli vain yksi iso, leipämäinen sushi: voileivän kokoinen, kolmion muotoinen riisihärpäke, minkä ympärillä oli merilevää. Näppärä eväs!








Huomasin että reissun aikana mulla meni jopa pari päivää ennen kuin aloin lämmetä koko kaupungille ja kaikelle sille millaista siellä oli. Johtui varmaan siitä että kaikkea oli vain niin paljon, että ei meinannut mieli pysyä perässä. Innostus kuitenkin vain kasvoi loppua kohti ja lähdön koittaessa tuli todella voimakkaasti sellainen olo, että ei olisi halunnut palata kotiin vaan nimenomaan jatkaa Japanissa kiertelyä! Lähteä Kiotoon, Hiroshimaan, Fuji-vuoren kupeeseen ja vaikka minne.

Aikamoinen reissu tosiaankin. Lisää juttuja tulossa!



10 kommenttia:

  1. Huhuh ihan hengästyttää, kun luki kokemuksiasi Tokiosta. On se vaan taatusti ihan hurrrjan suuri. Varmasti ollut todellista aistien tykitystä (kuten Tiina kuvasi omassa blogissaan matkailun olevan). Ihailtavia piirteitä on kyllä tuo siisteys ja täsmällisyys, ainakin suomalaisittain. Vaikka kuvastaako se sitten äärimmäistä tarkkuutta japanilaisilta? Millainenhan lie heidän oma elämäntyylinsä sitten. Huvittavaa myös tuo metron hiljaisuus.. :)

    Tämän jutun luettua tuli niin fiilis, että haluaisi itsekin joskus matkustaa Japaniin.. Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkopostauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aistit oli kyllä sataprosenttisesti käytössä tosiaankin! Matkalla se hetkessä eläinen ja ympäristön huomioiminen on niin paljon helpompaa kuin välillä kotona arjessa laput silmillä mennessä :)

      Mekin paljon mietittiin että mitä sen kaiken järjestelmällisyyden kääntöpuolena mahtaa olla. Japanihan tunnetaan esim. aika armottomasta työkulttuuristaan ja siellä luettiinkin paikallisesta englanninkielisestä sanomalehdestä kuinka Japani sijoittui maailman maiden uusimmassa onnellisuustutkimuksessa vasta sijalle 53. Mielenkiintoista olisi tuntea sitä kulttuuria paremminkin, sen verran omalaatuinen se kaikkiaan tuntui olevan!

      Suosittelen kyllä tämän Tokion-reissun perusteella Japania matkakohteeksi! Matkustaminen on kaikinpuolin helppoa ja todella mielenkiintoista :)

      Poista
  2. Vou! Huikeita kuvia ja tunnelmia Tokiosta! Näistä todellakin välittyy tuo kaupungin suuruus ja monipuolisuus. Ja hih ihanat pandakeksit ;D Mä olin jo Berliinissä todella hämmennyksisäsni ja ehkä välillä vähän väsynytkin sen valtavan koon vuoksi, niin mitähän se fiilis ois sit Tokiossa :D Mulla asuu yksi japanilainen vaihto-oppilaskaveri Tokiossa ja olemme tapailleet aina toisinaan ympäri maailmaa; tutustuimme Uudessa-Seelannissa ja sen jälkeen olemme tavanneet kerran Amsterdamissa ja kerran NewYorkissa, kun polkumme ovat osuneet sopivasti ristiin. Joskus puhuimme, että voisin mennä käymään hänen kotisaarellaan Hokkaidossa ja ehkä myös Kiotossa, mutta nuo suunnitelmat ovat kyllä olleet tosi pitkään melkein unohduksissa...Ehkä vielä joku päivä! Varmasti teidän reissussa riittää ajateltavaa, muisteltavaa ja sulateltavaa vielä pitkään ja sehän onkin yksi osa reissaamisen ihanuutta <3 Mukavia hetkiä teille matkamuistellen ja myös täällä Suomessa hetkessä eläen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistan että Berliinissä hämmästelin jatkuvasti kaupungin suuruutta ja sitä kuinka oli pakko kulkea metrolla kaupunginosasta toiseen, kun välimatkat oli niin pitkät! Mutta nyt suuruus on saanut toiset mittakaavat Tokion myötä :D En ikinä osaisi kuvitella asuvani noin valtavassa paikassa, mutta matkustuskokemuksena tosi mielenkiintoinen!

      Olisipa tosi hienoa jos pääsisit tapaamaan vanhaa kaveriasi Japaniin! Matkasta ja kulttuurista saisi varmasti vielä ihan eri tavalla irti kun olisi joku paikallinen kertomassa ja näyttämässä omia kotikulmiaan. Erityisesti Japanin kaltaisessa maassa missä kuulemani mukaan turistin voi olla hyvinkin vaikea päästä sisään paikalliseen kulttuuriin, niin tuollainen kontakti olisi todella hyödyllinen (ja siis ennen kaikkea kiva varmasti nähdä vanhaa kaveria noin monen vuoden jälkeen! :) ).

      Matkan jälkeinen fiilistely ja sen tuomat uudet ideat on kyllä arvokkaita. Taidettiin palata samaa aikaa reissusta kuin te, joten voin vain kuvitella että ajatukset vielä reissussa sullakin yhtä lailla! :)

      Poista
  3. Tosi kiva postaus! :) Hyvin tiivistetty. :) Söpöt nuo pandakeksit. :) Oliko Tokiossa muuten saasteista? Kiinnitin vain huomiota tuohon yhteen metrokuvaan, jossa parilla tyyppillä on hengityssuoja. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ne leivokset oli kyllä hauskoja! Söpön ulkonäön lisäksi myös maistuivat tosi hyvälle :D

      Hengityssuojiin liittyy Japanissa se erikoinen juttu, että paikallisethan pitävät niitä välttääkseen tartuttamasta muihin flunssaa. Jos siis on pieniäkin oireita niin hengityssuoja laitetaan - periaatteessa fiksua, mutta silti jotenkin hämmentävää, varsinkin kun tosi monella oli niitä. Monesti ihan täällä Helsingissäkin näkee japanilaisturisteja joilla on hengityssuojat.

      Ilmanlaatu vaikutti hyvältä eikä mitään savusumuja ollut kuten esim. Kiinan suurkaupungeissa. En tiedä miten tämä vaihtelee eri vuodenaikoina tai kaupunkien välillä, mutta silminnähden ei ainakaan havaittu mitään :)

      Poista
    2. Hei, kurkkaas blogiini, siellä on siulle jotain. :)

      Poista
    3. Jee, kiitos! Käyn kurkkaamassa :)

      Poista
  4. "Roskiksia itsessään oli hämmentävän vähän kyllä, joten en tiedä minne ihmiset ne roskansa sujauttavat."

    Tähän tiedän vastauksen. Kaikki vievät roskat kotiin :D Ne laitetaan pienessä muovipussissa laukkuun ja sitten kodin roskikseen. Sain joskus japanilaiselta kaverilta huudot, kun heitin jonkun roskan maahan. En kyllä ole roskaamisen puolesta, mutta en vaan jaksanut kanniskella sitä enää mukana! Viime vuoden reissulla oltiin ilta-aikaan Shibuyassa kiertelemässä kauppoja ja kanniskelin jotain hiton tyhjää limpparimukia monta korttelia mukana, kun roskista ei vaan löytynyt. Laitoin sitten laukkuun ja lopulta vasta hostellilla roskikseen.

    Nuo kolmio"sushit" ovat onigireja. Ja mä rakastan niitä!! Ihania niin aamu- kuin välipalana. Japanin reissulla tulee syötyä niitä aina pari kappaletta (ainakin!) päivässä. Lemppareitani ovat olleet tonnikala-majoneesi ja lohi, mutta nyt kasvissyönäjä olen kääntynyt erilaisten kasvisversioiden pariin, hyviä nekin. Ja täytteitä on ihan laidasta laitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo totta :D Jotain sellaista arveltiinkin, että ihmiset varmaan kuljettaa roskia mukanaan kun ei mitään muuta selitystä keksitty. Jotenkin vaan hassua, kun yleensä niissä maissa joissa ei ole yleisiä roskiksia on myös tosi roskaista (kuten esim. Intia). Japanilaiset on kyllä tunnollista kansaa! :)

      Ne onigirit oli tosiaan herkullisia! Tosi näppäriä eväänä. Olispa Suomessakin tuollaisia myynnissä, niin voisi nälän yllättäessä napata jostain ruokakaupasta mukaan. Oi että, nyt jo ikävä kaikkia japanilaisia ruokia...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...