25. tammikuuta 2016

Menneitä ja tulevia reissuja


Lähiaikoina on ollut matkustelu mielessä jatkuvasti. Facebookissa on näkynyt toinen toistaan ihanampia lomakuvia kavereiden reissuilta ties minne päin maailmaa, joiden äärellä olen taas huokaillut kuinka tammikuu olisi niin hyvä ajankohta olla matkalla jossain lämpimässä. Alla olevat pari kuvaa ovat vuodelta 2011 Thaimaan Koh Taolta - siinä vasta kohde jonne lähtisin milloin tahansa uudelleen, pakoon talven pakkasia ja lunta! Sinne, ja vaikka minne muuallekin. Huh tätä matkakuumetta.

Lisää reissukuumetta aiheutti myös viime viikonlopun Matkamessut. Olin ollut kyseisillä messuilla vain kerran aiemmin, joskus lukioikäisenä. Monesti sen jälkeen on ollut tarkoituksena mennä uudestaan, mutta usein ollaan oltu juuri jossain reissussa, risteilyllä tai muuten vain sattunut olemaan jotain juuri siihen samaan aikaan. Nyt tsekkasin messujen päivämäärän jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, jotta päästiin varmasti paikan päälle. Messut olivat mielestäni kävijän näkökulmasta hyvin järjestetyt. Kierreltiin avoimin mielin kojulta toisille, niin Euroopan- ja kaukokohteiden ständeillä kuin kotimaankin. Ruokakojut olivat kiva piristysruiske. Suurinta antia oli mielestäni kuitenkin inspiraation saaminen ylipäätään ja matkakuumeen nostattaminen. Ehkä niin paljon en kuitenkaan saanut irti että ihan joka vuosi tästä eteenpäin menisin, mutta ihan kelpo messut kuitenkin.





Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsinkin sivulauseessa, niin meidän Japanin reissuun ei ole enää kovin pitkä aika jäljellä! Sellainen kuusi ja puoli viikkoa vain (päiviä lasketaan todellakin!). Kyllä maaliskuukin on hyvä aika lähteä reissuun, niin on ainakin jotain mitä innolla odottaa läpi talven :) Messuilla saatiin Japani-osastoilta hyvä vinkkejä Tokioon, mikä oli tosi kiva. Muutenkin tekisi jo mieli suunnitella muitakin reissuja jo valmiiksi, varsinkin kun töissäkin lyödään pikkuhiljaa jo kesälomien aikatauluja lukkoon. Uusi autoreissu Norjaan ja Ruotsiin kiinnostaisi jälleen, ja samoin olisi kiva käydä Lontoossa 10 vuoden tauon (!) jälkeen. Pitääpä miettiä vielä näitä sitten kun aikataulut vahvistuvat!

Kolmisen vuotta sitten tähän aikaan seikkailtiin muuten Intiassa ja Nepalissa. Olen monesti palannut siihen täällä blogissakin, kuinka tuo 3,5 kuukauden reissu oli todella kasvattava ja tavallaan käänteentekeväkin elämässäni. Nyt pari päivää sitten löysinkin reissun aikaisen muistivihkoni (ja aloin muuten heti aivastella ihan järkyttävästi - lopulta niin paljon että jouduin selailemaan vihkoa nenäliina suun ja nenän päällä :D Terkkuja Intian ilmanlaadulle! Okei, ehkä se oli vain pölyä mutta hyvä sattuma). Olin ihan unohtanut kaikkia juttuja mitä olin kirjannut sinne ylös. Pääsylippuja, kuvia, pienimuotoista matkapäiväkirjaa ja kaikkia hassuja sattumuksia. Olin mm. kirjoittanut ylös parhaimpia paloja mitä intialaiset kysyivät meiltä, ja niitä kysymyksiähän sateli päivittäin.

Yleensä kysymys alkoi "Are you from..." ja siihen joku maa. Ei siis niinkään "Where are you from?" vaan yleensä arvaus oli mukana. Hauskempaahan se niin on! Muistiinpanojeni mukaan veikkauksia tuli mm. seuraavia: Germany (tätä arvasi n. 90 % kysyjistä), Austria, America, Czech Republic, Poland, jopa Vietnam :D Pari suoraakin lainausta olin näköjään kirjaillut talteen, mistä kävi ilmi miksi perinteinen mistä olet kotoisin-kysymys saattoi olla kysyjälle mutkikas:

Where are your from?
Finland.
Fi... Fri... Sri Lanka?

Where are your from?
Finland.
London?

Do you speak Canada?





Oi mitä muistoja... Kuvien selailu ja tuon vihon kaltaisten juttujen läpikäynti ovat hyvää viihdettä tähän tammikuun loppuun. Niin ja jos ihan tarkkoja ollaan niin pieni reissu on luvassa ensi viikonloppuna, tosin ihan kotimaassa, kun suunnataan Turun Caribialle kylpylään! Erityisen reissusta tekee se, että meidän molempien kylpyläkokemukset ovat lähes olemattomat: molemmat ollaan tahoillamme käyty kylpylässä lapsena kai kerran. Odotan siis innolla ja mielenkiinnolla! Kirjoittelen sitten jälkikäteen millainen kokemus oli.

Mukavaa viikon jatkoa!




17. tammikuuta 2016

January thoughts


Tammikuu on vierinyt eteenpäin hurjaa vauhtia! Sinänsä ihan hyvä, koska tammikuu on monesti vähän pysähtynyttä, ehkä vähän tylsääkin aikaa. Monesti olenkin sanonut että tammikuu on vähiten lempikuuni. Mutta on tammikuussa hyviäkin puolia, joita voi löytää nimenomaan siitä pysähtyneisyydestä. On ihan ok vähän jumittaa, tuijotella ikkunasta ulos ja haaveilla.




Näitä kaikkia olen tehnyt osittain olosuhteidenkin pakosta, koska mulla on ollut pientä sairastelukierrettä. Ensin oli se ennen joulua alkanut alaselkäkipu, josta täällä kerroinkin. Syy siihen löytyikin melko pian sen postauksen jälkeen: se todella oli se saman puolen jumiutunut pakaralihas, jossa tunnusteltaessa pystyi tuntemaan järjettömän möykyn. En tiedä oliko loppuvuosi mennyt vähän turhan jalkapainotteisissa treeneissä vai mikä siinä oli, mutta oli kyllä todella jumiin päässyt se. Kävin sitten elämäni ekaa kertaa urheiluhierojalla ja se vasta olikin silmiä avaava kokemus! Ei varmasti ollut vika kerta, sen verran tehokasta se oli. Oli ihan uudenlainen ja aika tuskainenkin tunne kun joku oikeasti hieroo kaikki jalkojen lihakset auki, mutta tuli kyllä niin tarpeeseen. Kun samana iltana tunnustelin esimerkiksi pohkeitani niin ne tuntuivat täysin pehmeiltä kauttaaltaan! Tosi outoa. Muutama päivä sen hieronnan jälkeen, sekä aktiivisten venyttelyiden ja putkirullailuiden, lihasjumi pakarassa alkoi tosiaankin hellittää ja sen myötä selkäkipukin. 

Samantien mulle iskikin sitten poskiontelontulehdus. Lääkärin mukaan virusperäinen, kun ei liity flunssanoireita, ja menee ohi ihan ajan kanssa. Naaman paineista olo lukuunottamatta olo on ihan hyvä eikä tuo ole töissäkäyntiäkään estänyt, mutta hikiliikunta on nyt edelleen siis tauolla. Kärsivällisyyden oppitunti jatkuu...




Kovien pakkasten ja puolikuntoisuuden vuoksi olenkin viettänyt todella paljon aikaa ihan täällä kotosalla. Tekee tavallaan hyvääkin olla välillä hieman ilman tekemistä, koska olen huomannut että silloin saattaa syntyä hyviä ideoita. Olen saanut omassa päässäni konkretisoitua erästäkin pitkään hautunutta juttua eteenpäin, mikä liittyy myös tähän blogiin. Siitä lisää sitten myöhemmin! Lisäksi tuleville viikoille on tullut täytettyä kalenteria kaikilla kivoilla menoilla. Talvella on hyvä olla mieleisiä asioita tulossa.  Lähiviikkoihin tulee mahtumaan kylpylää, muiden synttärijuhlia useampiakin (omien synttäreiden lisäksi), Matkamessut, mökkireissua ja niin edelleen. Niin ja Japanin-reissuunkin on enää alle kaksi kuukautta! Reissukuume sen kuin kasvaa.




Tähän loppuun vielä, tiedättekö sen tunteen kun välillä löytää jonkun biisin, mikä vaan kolahtaa? Mikä saa kääntämään radion kovemmalle kun se biisi tulee, hyppäämään tuolilta tanssahtelemaan ympäri lattiaa? Lähiaikojen tällainen löytö on mulle ollut Coldplayn uusi kappale Adventure of a Lifetime (voiko parempaa biisin nimeä ollakaan?). Musiikki, sanat, fiilis, kaikki. Ehkä juuri tammikuun pysähtyneisyys on edesauttanut tämän biisin huomaamista ylipäätään.


Everything you want's a dream away
Under this pressure under this weight
We are diamonds taking shape

6. tammikuuta 2016

Tästä se alkaa, 2016!


Melkein viikko on jo eletty vuotta 2016. Täytyy sanoa että mulla on jotenkin hyvä kutina tästä alkaneesta vuodesta. En oikein osaa selittää, mutta uskon että tästä tulee aika huippu vuosi.

En ehtinytkään tuossa uudenvuoden kieppeillä tehdä minkäänlaista kertausta vuodesta 2015, en liikuntojen tai matkustelun tai minkään osalta. Jos jotenkin pitäisi tiivistää viime vuosi kaikkien elämänalojen osalta niin se oli sanalla sanoen raskas. Se ei ole välttämättä välittynyt täältä blogista, koska yritän pitää tämän aina positiivisten asioiden kanavana ja rakentaa postaukset tiettyjen teemojen ja aiheiden ympärille. Viime vuoteen mahtui kuitenkin suurien pelkojen toteutumista, ikäviä uutisia ja ahdistusta. Ne liittyivät esimerkiksi läheisten terveydentiloihin ja työelämään. Monet itkut tuli itkettyä ja loppuvuotta kohti mentäessä todettiinkin yhdessä, että tämä oli todellakin koettelemusten vuosi. Samalla mielessä pyöri se kuinka vaikeatkin asiat elämässä loppujen lopuksi yleensä kasvattavat ihmisenä, vaikka siihen oli silloin vielä vaikea uskoa. 




Vasta kun joulukuu alkoi, niin tuntui että pikkuhiljaa alkoi tapahtua kaikkea hyvää: toivotut asiat etenivät vauhdilla ja jotkut negatiiviset jutut saivat päätöksensä. Oikeastaan joulukuussa tapahtui sen verran paljon että sitä on vaikea vieläkään käsittää. Kun elettiin vuoden viimeisiä päiviä, niin oli jo selkeämpi olo koko menneestä vuodesta kokonaisuudessaan. Kuinka se todella kasvatti ihmisenä, pakottaen miettimään ja kyseenalaistamaan. Pystyin aidosti todeta, että tässä sitä nyt ollaan, vahvempana kuin koskaan ja uusia asioita on alkamassa. Oli jotenkin oiva aika hyvästellä mennyt vuosi ja toivottaa alkaneeksi uudet, paremmat ajat.

Eilen kun seurattiin pelipaidat päällä pikku-Leijonien kultaottelua, niin tuli käytyä läpi monenlaisia tunteita, jotka jollain tavalla kuvastivat elämää ylipäätään. Turnauksen kuluessa pelaajat olivat kasvaneet ja pystyneet upeisiin suorituksiin ilon kautta. Jos Suomi-Kanada ottelu tuntui olevan jännittävin lätkämatsi ikinä, niin kyllä eilinen kultaottelu Venäjää vastaan oli vielä enemmän. Iloa ja pettymystä, kannustusta ja toivoa. Syvään kuoppaan puotamista kun Venäjä tasoittaa pelin 6 sekuntia ennen pelin loppua (siinä vaiheessa taisin marssia pimeään eteiseen kokoamaan itseäni hetkeksi, heh...). Mutta sen sijaan että pelaajat olisivat lamaantuneet ja luovuttaaneet, niin ei - he keräsivät itsensä todeten, että vielä tarvitaan siis yksi maali ja sehän tehdään. Ja niinhän he tekivät, kotiyleisön edessä. Aivan mieletöntä. Koko turnauksessa vallinnut positiivinen energia huipentui onnistumiseen, joka oli niin ansaittua! Onnenkyyneleet virtasivat poskillani. Tästä kaikesta voi niin moni inspiroitua ja soveltaa asioita omaan elämään, mitä ikinä tekeekään.




Niin kuin turnauksesta nähtiin, jos elämä tarjoaa kuoppia, niin niistä voi todella päästä ylös. Ei saa pysähtyä, katkeroitua tai antaa pelkojen rajoittaa. Paljon parempia ratkaisuja ovat tilanteen toteaminen, nouseminen ja lopulta selviäminen. Huonoilta asioilta ei elämässä voi välttyä, mutta pelon tai asioiden tekemättä jättämisen sijaan voi mielummin pyrkiä vaikuttamaan omaan suhtautumistapaan. Tarkastella eteen tulevia haasteita mielenkiinnolla ja kasvun paikkoina, vaikka aina se ei helppoa olekaan. Koskaan ei pidä aliarvioida omaa potentiaaliaan kehittyä ihmisenä aina paremmaksi versioksi itsestään.

Mitä tulee viime vuoteen, niin täytyy muistaa että asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Sisältyihän vuoteen aivan mahtavia juttujakin: ikimuistoisia reissuja, uusien asioiden kokeilua, ihmissuhteiden lähenemistä ja paljon muuta tärkeää ja ihanaa. Niitä asioita ei pidä ikinä unohtaa.

Parasta mahdollista alkanutta vuotta kaikille! Toivon että tämä vuosi tarjoaa itse kullekin unelmien toteutumista, hienoja hetkiä ja oivalluksia :) Hyytävä pakkanen esti meidän osalta kultajuhliin osallistumisen paikan päällä, joten nyt netistä suora lähetys pyörimään Leijonien voitonjuhlasta!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...