29. lokakuuta 2015

Luontoa kaupungissa


Rakastan asua kaupungissa, mutta silti luonnon helmassa. Yksi parhaimpia puolia nykyisellä asuinalueellamme onkin se, että täältä pääsee helposti ulkoilemaan metsään, niin pieneen kuin isompaankin. Ikkunastamme on suoraan näkymä metsikköön, jonka takaa voi kuulla metron vaimean kolinan ja Itäväylän autojen huminan. Kun tämän metsikön hiekkateille lähtee jaloittelemaan, tulee heti rauhallisempi olo. Niin lähellä on luonto. Tai jos lähtee ihan toiseen suuntaan, pääsee kävelemään polkuja myös vähän isommalla metsäalueella, joka reunustaa koko asuinaluetta. Kaupunki ja luonto ovat täällä sulassa sovussa ja se on hyvä yhdistelmä.

Lähin oikeasti suuri, jatkuva metsäalue löytyy sekin kävely- tai pyörämatkan päässä Viikistä. Alue alkaa jo Herttoniemestä ja jatkuu pitkälle Koskelaan asti. Viikin metsissä on kaikkea: siirtolapuutarhapalstoja, laitumilla laiduntavia lehmiä, Helsingin Yliopiston ylläpitämä puulajipuisto eli arboretum, valtava määrä lintulajeja vanhankaupunginlahdella ja niin edelleen. Alue on niin laaja että siellä on melkeinpä paras liikkua pyöräillen. Viikin metsät ovat olleet koulumatkani varrella yliopistoaikoina ja myös työmatkani varrella erään kesätyöni aikoihin. Siellä on tullut juostua, käveltyä ja kiivettyä portaita. Alueesta on vuosien mittaan tullut tuttu ja tärkeä paikka minulle.



Muitakin metsäisiä ulkoilualueita pääkaupunkiseudulla riittää. Esimerkiksi Vuosaaressa sijaitsee ihastuttava Uutela. Se ei ole metsäalueena välttämättä kovinkaan iso, mutta ihanat merta reunustavat rantakalliot metsäpolkujen päässä tekevät siitä aivan loistavan kohteen erityisesti kesäisin. Isompi ja metsäisempi ulkoilualue on sen sijaan Mustavuori, joka levittyy Mellunmäen lähetyttyviltä Vuosaareen. Tämä paikka löydettiin vasta tänä kesänä, mikä on sinänsä huvittavaa että ollaan kuitenkin aikoinaan asuttu Mellunmäessä... Nyt siellä onkin tullut käytyä kävelemässä kinttupoluilla useampaan kertaan ja tykkään siitä rauhasta mikä siellä vallitsee. Vantaan puolella hieno ulkoilualue puolestaan on Haltiala. Sinne kun hurauttaa autolla peltojen halki niin pääsee aika omaan rauhaansa, vaikka muitakin ulkoilijoita toki riittää. Alueen reunalla on myös ainakin kesäisin toiminnassa oleva kahvila-ravintola, jonka lähettyvillä pääsee katselemaan tilan kotieläimiä.




Jos pitäisi kuitenkin nimetä the metsäalue pääkaupunkiseudulta, olisi se mielestäni Espoossa sijaitseva Nuuksio. Mun Nuuksio visiitit on laskettavissa yhden käden sormilla, se kun sijaitsee kaukana meiltä katsottuna. Mutta sitten kun sinne pääsee niin tulee aina hämmästeltyä kuinka upea paikka se onkaan. Oltiin siellä yli vuoden tauon jälkeen retkellä viime sunnuntaina. Otettiin eväät ja termospullo mukaan ja lähdettiin matkaan, kiertämään eri reittiä kuin missä joskus aiemmin oltiin pyöritty. Polkuosuudet olivat ihania ja kalliolta näki kauas. Nuuksiosta tuli jopa flashbackeja Karhunkierroksen osuudelta, siis ylipäätään siinä kuinka kaukana tunsi olevansa.

Yhdistimme tähän retkeen myös tänä syksynä alkanutta uutta harrastusta eli geokätköilyä. Nuuksiohan on aivan täynnä geokätköjä! Löysimmekin ennätykselliset seitsemän kätköä, minkä jälkeen päätimme että riittää tältä päivältä, jotta muistaa keskittyä myös olennaiseen, eikä vain tuijottele seuraavan kätkön sijaintia kännykän navigaattorista ;) Oli kiva silti yhdistää sitäkin puuhaa luonnossa liikkumiseen ja ainakin jäi reilusti kätköjä etsittäväksi ensi kertaa varten!





Mulle jäi erityisen hyvin tuolta sunnuntain retkeltä mieleen se kun istuttiin järven rannassa kaatuneen puunrungon päällä ja siemailtiin vihreää inkivääriteetä eväsleipien kera. Oli niin rauhallinen olo. Edes pieni tihkusade ei haitannut, vaikka yleensä häiriinnyn sateesta niin kovin helposti :D Jos säät sallivat, niin olisi kiva mennä seuraavinakin viikonloppuina retkille. Esimerkiksi Sipoonkorpi ja Oittaa ovat alueita joissa ei olla vielä käyty.


Kuinka usein sinä käyt luonnon helmassa liikkumassa? Milloin viimeksi olet ollut kunnon luontoretkellä eväiden kera? Ja hei, mitkä on parhaat ulkoilualueet kotiseudullasi? :)


25. lokakuuta 2015

Energiaa pimeyteen


Nyt kun kelloja on siirretty tunnilla taaksepäin ja pimein vuodenaika on alkamassa, on aika haalia kaikki lisäenergian keinot käyttöön. Tähän vuodenaikaan liitän myös aina ajatuksen flunssaan sairastumisesta. Välillä on jäänyt jokunen vuosi välistä siinä että en ole tullut kipeäksi lainkaan, mutta jos flunssa iskee niin se iskee juuri nyt loppuvuodesta. Sitäkin varten on hyvä pitää vastustuskyky ja vireystaso kohdillaan juuri nyt.



Yksi peruspilari kunnossa pysymiselle pimeänä vuodenaikana on tietenkin tarpeeksi monipuolinen syöminen. On hyvä muistaa mahduttaa päiväänsä tarpeeksi kaikkea tuoretta ja värikästä, kuten hedelmiä ja kasviksia. Vaikka syön niitä päivittäin, niin määrissä voisi aina olla tsempattavaa. Tällä hetkellä lemppareita ovat satsumat, jotka alkavat olemaan pikkuhiljaa parhaimmillaan. Ostin pitkästä aikaa myös tuoretta inkivääriä, jota heitän raastettuna smoothien joukkoon. Tuore inkivääri on kyllä tujua ja hyvää kamaa, siitä kirjoittelinkin joskus täällä. Marjoja tulee syötyä automaattisesti aamulla puuron seassa. Nyt osaan iloita siitä että jaksoin loppukesästä kyykkiä poimimassa mustikoita ja vadelmia pakkaseen talteen! Vitamiineja otan myös purkista, tällä hetkellä monivitamiini ja D-vitamiini.

Pitää myös kiinnittää huomiota siihen että ylipäätään tulee syötyä tarpeeksi, toki kaikkina vuodenaikoina mutta erityisesti nyt. Syön yleensä aina vain yhden lämpimän ruoan päivässä, mutta joinain päivinä huomaa selkeästi että olisi tarve syödä kaksikin.  Mulla suurin näläntunne sijoittuu työpäivän aikaan. Vireystason kannalta ei ole kuitenkaan yhdentekevää mitä sen aikana syö. Kannan mukanani pieniä eväitä joita syön lounaan molemmin puolin, koska jos erehdyn syömään lounaalla kerralla jotain liian raskasta niin tulee armoton väsähdys tasan kello 14. Se on huvittavaa miten se onkin niin täsmällisesti juuri silloin. Kerran iltapäivällä työkaverini oli opettamassa minulle jotain uutta asiaa ja oikeasti käytännössä torkahdin pariksi sekunniksi samalla kuin katsoin häneen. Tästä tulee vitsailtua edelleen... Parhaiten mulle toimii lounaalla siis suht kevyt ruoka, kuten riisi ja/tai salaatti ja lisukkeeksi tofua, muuta kasvisruokaa tai kanaa, sushia tai keittoa. Riippuu aina siitä missä käy syömässä.






Liikunnan pitäminen monipuolisena on myös hyvä piristysruiske. Jos kotona väsyttää, yleensä kaikkein paras lääke on lähteä vaikkapa vähän kävelemään. Jos menee automaattisesti sohvalle makaamaan, niin yleensä se ei piristä. Eka siis kävelylle, sitten sinne sohvalle :D Ylipäätään treenirutiineista on hyvä pitää kiinni vaikka se pimeys laskeutuisikin aikaisin, samalla kuitenkin kuunnellen itseään. Esimerkiksi juuri tuossa yhtenä iltana olin alunperin suunnitellut että lähdenpä juoksemaan. Katsoin ulos jossa sateli ja tuuli, olo oli nuutunut ja kroppa jumissa eilisestä kovasta salitreenistä, joten päätin että nyt on kyllä joogan vuoro. Se päätös todellakin teki terää siihen saumaan (toki herätti myös kysymyksen siitä mitä mun hyvälle juoksuflowlle käy kun ekat lumet sataa maahan, heh).





Uni olisi tärkeää saada pimeään aikaan sopivan pitkäksi ja hyvälaatuiseksi. Itse pystyn onneksi nukkumaan hyvin paikassa kuin paikassa, nukahdan nopeasti enkä heräile. Ainoa huono puoli on se että en malta mennä nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Arkisin yöunet jää yleensä 7 tuntiin ja se on hieman liian vähän. Onneksi viikonloppuna tulee korjattua vahingot ja nukuttua pidempää, mutta olisihan se arkenakin hyvä saada vaikkapa se 8 tuntia kasaan. Saa nähdä kasvaako unentarve ylipäätään nyt kun illat ovat pimeämpiä.

Sitten vielä yksi täsmäase pimeyteen: kirkasvalolamppu. Sitä meillä ei tosin ole kotona, mutta töistä sellainen löytyy ja se on kyllä hyvä väline erityisesti aamuihin ja aamupäiviin. Sinnepäin kun  vilkuilee silloin tällöin niin voi erehtyä pitämään sitä aurinkona. Eiköhän näillä eväillä ole hyvä lähteä kohti loppusyksyä ja talvea :)

Miten pimeä vuodenaika vaikuttaa sinun jaksamiseesi? Mitä keinoja olet todennut hyväksi energian ja vastustuskyvyn säilyttämiseksi juuri nyt?



20. lokakuuta 2015

Syksyn tunnelmaa


Syksy on nykyään ehdottomasti yksi mun lempi vuodenajoista. Varsinkin tänä syksynä on ollut niin hyvät puitteet ulkoilusta nauttimiseen, kun vettä ei ole satanut juurikaan ja on ollut aurinkoista ja tyyntä. Juuri nyt puutkin alkaa olemaan kauneimmillaan keltaisen, punaisen ja oranssin sävyissä. Onko syksyisin aina näin hyvät kelit vai onko vain hyvää tuuria, että tällaisista säistä on saanut nauttia niin pitkään? Juoksemiseenkin on ollut optimaaliset lämpötilat, kun pitkähihaisella hengittävällä juoksupaidalla on pärjännyt hyvin.

Jos kesällä on aina kova tarve olla muualla kuin kaupungissa, niin syksyllä sen sijaan kaupungissa oleskelu on parasta. Tekemistä ja kulttuuritarjontaa riittäisi loputtomiin. Viime lauantaina vierailimme yhdessä syksyn väripilkussa, Linnanmäen valokarnevaaleilla. Valot olivat vähintäänkin yhtä upeat kuin edellisinä vuosina ja tunnelma jälleen jotenkin taianomainen. Tuollainen tapahtuma voisi kestää reilun viikon sijaan vaikka koko lokakuun! Kävijöitä varmasti riittäisi, koska ainakin tuntuu että tapahtuman suosio kasvaa vuosi vuodelta. Osa ihmisistä näytti käyvän laitteissa, mutta suurin osa sen sijaan ihasteli ympäriinsä, valokuvasi, pysähtyi ostamaan ruokia ja herkkuja, syysillasta nauttien.






Ainoa mihin syksyssä on aina vähän vaikeuksia tottua on pimeys. Tähän mennessä se on ollut lähinnä sen ihmettelyä että miten jo puoli seitsemältä alkaa olemaan pimeä, mutta kellojen siirtämisen myötä (eli ensi viikonloppuna!) harppaus on aina suurempi. Silloin ulkoilu valoisalla rajoittuu väkisinkin lähinnä viikonloppuun. No, onneksi pimeyden voi aina kääntää tunnelmaksi kynttilöillä. Aloitin kynttiläkauden viime viikonloppuna kaivamalla upouudet oranssit pöytäkynttilät esiin. Punaisten kynttilöiden suhteen pitää vielä malttaa hetki, vaikka salaa fiilistelen jo tulevaa joulua ;) Joulun ystävänä pimeyden lisääntyminen onkin aina merkki siitä että joulua kohti mennään hitaasti mutta varmasti. Ehkä parin viikon päästä kuun vaihteessa voisi jo hörpätä ekat glögitkin.







Mutta nyt otetaan vielä ilo irti tästä vuodenajasta. Kun ei vielä tarvitse kaivaa pipoa esiin, lehtiäkin on vielä puissa ja valoakin riittää vielä hetkeksi. Tämä on oikein hyvä aika.


18. lokakuuta 2015

Hyvinvoinnin ympyröissä


Hui, mikä blogitauko! Mulla on ollut nyt inspiraatio vähän aikaa kadoksissa kirjoittamisen suhteen, vaikka tavallaan kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon. Tuntuu vain että ei ole ollut aikaa sille että saisi koottua ne ajatukset yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Tai toisin sanoen olen käyttänyt sen ajan kaikkeen muuhun. Olen löytänyt itseni hoitamasta kaikkia omituisen paljon kertyneitä pikkuasioita pois päiväjärjestyksestä to do-listan avulla, mikä on johtanut siihen että turhaudun vapaa-ajan vähyydestä. Se taas johtaa siihen, että yritän saada vapaa-ajasta mahdollisimman paljon irti tarkkojen suunnitelmien avulla, mikä ei tietenkään toimi. Silloin vapaa-ajastakin tulee suoritus.




Yksi mille sen sijaan pitäisi olla kalenterissa oma aika merkittynä on miettiminen. Silloin tulisi aina pysähdyttyä säännöllisesti miettimään missä mennään, miltä tuntuu, meneekö nyt liian kovaa. Vaikka kiireessä olen tehokkaimmallani niin samaa aikaa olen myös huonoimmillani, sekä itselleni että muille. Sen vuoksi olisi hyvä aina varata se aika jolloin ei oikeasti tee mitään, paitsi ajatuksen tasolla päivittää tilannetta. Ei lähtisi palauttamaan kirjaston kirjoja tai pesemään vessaa koska nythän on sopiva sauma siihen, vaan keskittyisi toiminnan sijaan miettimään.

Samaa aikaa olen miettinyt että mistä tämä tarve tietynlaiseen säännölliseen pysähtymiseen ja ajattelemisen paljouteen johtuu. On käynyt mielessä että onko mulla joku etukäteinen kolmenkympin kriisi. Kai se voi iskeä jo 27-vuotiaana? Olen tämän vuoden puolella tullut entistä kiinnostuneemmaksi kehittämään itseäni ihmisenä ja ehkä siksi tunnistan itsessäni kaikenlaiset tunteet ja haluan ylipäätään voida tasapainoisen hyvin. Ennen ei näitä asioita ehkä tullut sillä tavalla mietittyä. Jos katsoo esimerkiksi viimeisimpiä blogitekstejäni, niin ne kaikki ovat pohdiskelevia, hyvinvointiin liittyviä tekstejä. Yksi sivusto mikä on antanut paljon inspiraatiota ja mistä olen saanut tänä syksynä paljon irti on Hidasta elämää. Siellä on ihan mielettömän hyviä ajatuksia ja tekstejä (kannattaa myös katsoa päivän aforismi klikkaamalla sydäntä sivun oikeassa yläkulmassa :) ). Samoin heidän aktiiviset Facebook-sivut ovat tiiviissä seurannassa ja antavat paljon ajateltavaa jokaiseen päivään. Sieltä kun putkahtaa omaan Facebook uutisvirtaan päivittäin hyviä ajatuksia niin tulee väkisinkin havahduttua taas elämään hetkessä ja punnitsemaan mikä on tärkeää, oli sitten millaisessa kiireessä tahansa.




Hyvinvointi-teema oli läsnä tänäkin viikonloppuna, kun lähdin ystäväni kanssa Messukeskukseen I Love Me -messuille. En ollut noilla messuilla ennen käynytkään ja me suuntasimme katsomaan erityisesti juuri niitä hyvinvointijuttuja, ei niinkään muoti- tai kaunespuolta. Parhainta antia messuilla oli erilaiset luennot: pieni perehdytys mindfulnesiin, juttua erilaisista ruokavalioista kuten raakaravinnosta, sekä Lujasti Lempeä blogin Maaret Kallion mielettömän hyvä luento, joka oli täynnä niin osuvia oivalluksia ja pointteja että tuli jotenkin kaikin puolin päivittynyt olo. Hienoa kun joku osaa pukea sanoiksi niin monia asioita joiden kanssa ihmiset painiskelevat. Onko blogi teille tuttu?

Osastoilla tuli maisteltua kaikenlaisia raakasuklaita, proteiinijuomia, rahkoja ja muita niin paljon että pysyi kätevästi kylläisenä koko messupäivän ajan :) Ostoksena mukaan lähti teetä sekä kilon pussi chia-siemenia hyvään hintaan.





Yksi olennainen syy omiin hyvinvointimietteisiin onkin varmasti juuri sekin että se aihe ylipäätään on paljon esille. Yhä enemmän kuulee aiheeseen liittyviä juttuja omasta lähipiriistä ja blogeista, on messuja, sivustoja ja muita. Tietyllä tavalla hyvinvointi on nyt trendi, mutta täytyy kyllä sanoa että hyvä sellainen. Kun oivaltaa että hyvinvointi on tosiaan paljon kokonaisvaltaisempi juttu kuin esimerkiksi pelkkä urheilu tai ruokavalio, niin on jo oikeilla jäljillä. Itse koen sen olevan isossa mittakaavassa elämän arvostamista, tasapainoa ja hetkessä elämistä. Isoja juttuja, mutta tavallaan helppoja toteuttaa jokaisessa päivässä, kun niihin muistaa vain kiinnittää huomiota.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)



4. lokakuuta 2015

Pitäisikö kokeilla?


Monesti huomaa lukkiutuneensa tiettyihin ajatusmalleihin siitä mistä asioista pitää ja mistä ei. Omalla kohdallani olen lähiaikoina tiedostanut kuitenkin myös sen, että jotkut asiat joista en koe pitäväni ovat sellaisia joita en ole koskaan edes kokeillut tai ottanut kunnolla selvää tykkäisinkö sittenkin. Olen vain aiempien vastaavanlaisten kokemusteni ja mahdollisten ennakkoluulojeni vuoksi ajatellut, että tuskin tykkäisin, turha siis kokeilla.

Juuri näin en kuitenkaan missään nimessä haluaisi ajatella! Sehän on kovasti ristiriidassa sen kanssa että haluan kokea paljon, tehdä jokaisesta päivästä seikkailun ja löytää aina uutta ihasteltavaa ja kummasteltavaa. Niinpä olen ottanutkin tämän syksyn teemaksi: Kokeile kaikkea uutta. Siis myös sellaista, josta ajattelen etten ehkä pitäisi mutta jota on mahdollista kokeilla. Jos vielä senkin jälkeen huomaan että ei tuntunut omalta jutulta, niin ei se haittaa - onpahan kokeiltu. Sitten ainakin tiedän varmuudella enkä vain tyydy olettamaan. Parhaimmassa tapauksessa voi nimittäin käydä niin, että heittäytymällä avoimin mielin kokeilemaan voikin löytää aivan uusia makeita juttuja. Sellaisia, joista tulee fiilis että miksi ihmeessä en ollut kokeillut tätä aiemmin. Oli kyseessä sitten ruoka, harrastus, tv-sarja tai mikä vain tekeminen.




Olen nyt lähiaikoina toteuttanut tätä teemaa pienissä ja isommissakin asioissa ja saanut sen myötä todellisia ahaa-elämyksiä. Esimerkiksi yksi ennakkoluuloni liittyi siihen, että en pidä nykytaiteesta. Mielikuvana oli että nykytaidettahan on joku väriläiskä paperilla josta pitäisi tulkita jotain elämää suurempaa. Kiasmassa olin käynyt lukioikäisenä jonkun pakollisen kurssin yhteydessä pyörähtämässä ja mieleen ei jäänyt mitään. Euroopan kaupunkilomillakin olen kolunnut kaikkia muita museoita paitsi nykytaiteen, koska enhän minä pidä nykytaiteesta. Vai pitäisinkö sittenkin? Kuulin nyt ohimennen että Kiasmassa alkoi Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu -näyttely. Päätin että nyt on aika tutustua nykytaiteeseen ja menimme siis Kiasmaan. Näyttely osoittautui olevan todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä! Kierrettiin samantien Kiasman toinenkin näyttely, jossa oli omakuvia nykytaiteen keinoin. Vähintäänkin yhtä mielenkiintoista, olin aivan myyty! Meillä loppui ihan aika kesken siellä kierrellessä. Tämä pienikin tutustuminen nykytaiteeseen auttoi ymmärtämään että todellakin nykytaide voi olla kiinnostavaa. Kaksi uutta näyttelyä on alkamassa lokakuun aikana ja ollaan menossa katsomaan myös ne. Ennakkoluulo voitettu ja uusi kiinnostava alue löydetty!

Toinen tuore uusi kokeiluni on geokätköily. Tästä puuhasta mulla oli alunperin ollut vähän ristiriitainen kuva, mutta kun olin Tiinan blogista tarpeeksi usein lukenut hänen geokätköilyistään ja myöskin kuunnellut kampaajani juttuja kyseisestä harrastuksesta, niin alustava kiinnostus alkoi heräämään. Samaa aikaa mielessä pyöri epäilys siitä, että mahtaisinkohan saada siitä mitään irti surkean suuntavaistoni vuoksi ja uskaltaisinko rämpiä pusikoissa ja ties missä? Mutta jos en kokeile, niin en myöskään saa koskaan tietää, joten päätin kokeilla. Nyt takana on kaksi viikkoa kätköilyä ja 11 löydettyä kätköä! Se on hyvin koukuttavaa puuhaa! Kuinka kiehtovaa on tietää että joka kulman takana voi olla kätkö, mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Omaa lähiympäristöä tulee katsottua ihan eri tavalla ja kätkön löytämisestä tulee aina suuri riemu (pari kätköä on myös jäänyt totaalisesti löytymättä ja niihin on vielä palattava, jotta saa mielenrauhan :P ). Jälleen kerran: onneksi kokeilin!




Seuraavaksi ajattelin kokeilla heti tilaisuuden tullen frisbeegolfia. Minua on jo monta kertaa houkuteltu mukaan pelaamaan mutta olen ajatellut että se ei ehkä olisi mun juttu, mutta kuinka voisin todellisuudessa tietää ilman testaamista :) Hyvä tapa kokeilla uusia juttuja onkin ottaa se asenne, että jos joku pyytää sinua johonkin uuteen niin vastaa oletusarvoisesti aina kyllä. Sitten ainakin tietää. Muuten voi mennä arvokkaita kokemuksia ohi suun ja ylipäätään oppii tuntemaan itseään taas vähän paremmin. Ei ole missän nimessä kiva jäädä jälkikäteen harmittelemaan, ettei kokeillut jotain silloin kun oli tilaisuus. Esimerkiksi viime kesänä mulla oli vakaa aikomus kokeilla suppausta. Ainoa mikä aiheutti epäröintiä oli vesi, joka ei ole mun lemppari elementti. Jahkailin liian kauan ja nyt onkin jo syksy ja suppauskelit ohi. Ensi kesänä sitten, aivan taatusti! Tämä kokeile uutta -teema on tuntunut nyt sen verran palkitsevalta että aion tietoisesti pitää sen osana arkeani tästä eteenpäin :) Tässäkin taitaa jälleen kerran olla kyse siitä kuinka omalta mukavuusalueelta poistuminen on välillä aika palkitsevaa!


Kokeiletko sinä mielellään kaikkea uutta, myös sellaista josta et etukäteen tiedä ollenkaan pidätkö vai etkö?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...