26. elokuuta 2015

Autolla Norjassa ja Ruotsissa - käytännön juttuja


Ajattelin nyt palailla meidän Ruotsin ja Norjan roadtrippiin vielä kerran, tällä kertaa käytännön asioihin siellä autoilusta, hinnoista ja yöpymisestä.  Reilun viikon mittaisesta matkasta vietimme valtaosan Norjan puolella, joten siksi tämän postauksen jutut keskittyvät enemmän siihen. Tämähän oli ylipäätään meidän eka reissu autoillen ulkomailla ja muutenkin ensimmäinen tutustuminen näihin maihin kunnolla, joten matkassa todella oli uutuudenviehätystä!

Suomesta Ruotsin ja Norjan puolelle pääsee montaa eri kautta. Teitä pitkin pääsee tietenkin pohjoisesta, esimerkiksi Haaparannan kohdalta tai kaukaa käsivarresta. Jos haluaa päästä mestoille etelämpänä niin laivoilla pääsee auton kanssa ainakin Helsingistä tai Turusta Tukholmaan, Naantalista Kapellskäriin tai Vaasasta Uumajaan. Meidän menomatka taittui viimeiseksi mainitulla. Lauttamatka meni leppoisasti ja kesti neljä tuntia. Kävimme syömässä suhteellisen edullisessa saaristolaisbuffetissa ja hengailimme kannella aurinkoisessa säässä merelle katsellen. Wasa Linesta jäi siis oikein hyvät kokemukset. Reissun lopussa takaisin Suomeen päin mennessä pääsimme sen sijaan testaamaan minkälaista on ajaa auto tuttuun Silja Linen laivaan Tukholmassa. Tukholman perjantairuuhkat saivat muutamat hikikarpalot otsalle, mutta niin vaan löydettiin satamaan.





Ajaminen Ruotsissa ja Norjassa oli hyvin paljon samanlaista kuin Suomessa. Tiet tosin olivat yleisesti paremmassa kunnossa ja nopeusrajoitukset molemmissa maissa matalampia. Erityisesti Norjassa oli nopein rajoitus 90 km/h ja sekin oli harvinaisuus - yleensä rajoitus oli 70 km/h. Se tosin oli täysin passeli, koska tiet Norjassa olivat Suomen tasaisuuteen tottuneelle jyrkkiä, kapeita ja vaihtelevia. Emme olleet etukäteen edes tajunneet, ettei Norjassa ole (ainakaan tuolla reitillä) varsinaisia moottoriteitä! Esimerkiksi Trondheimista etelään päin ajaessa katsoimme kartalta että edetään seuraava päivä kaikkein isointa päätietä, joka osoittautuikin sitten varsinaiseksi maisemareitiksi: reitti mutkitteli laaksojen pohjalla, sisälsi suuria nousuja ja jyrkkiä laskuja, meni tundramaisen alueen läpi korkeuksissa, ohitti vesiputouksia, välillä mentiin vuoren päällä ja vierellä ja ties missä. Tieverkosto on todellakin tehty mukailemaan luonnon vaatimuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole koskaan ennen nähnyt niin upeita maisemia kulkuneuvon ikkunasta. Ylistyssanoille ei tullut loppua edes monen päivän reissaamisen jälkeen, niin suuren vaikutuksen jatkuvat upeat maisemat tekivät!





Hienoin yksittäinen tienpätkä oli muuten tie 51 Jotunheimenin kansallispuiston ohi. Siinä oli meidän reitin hurjimmat käännökset ja kapeimmat tiet, mikä paikoitellen jännitti, mutta vastineeksi pääsi kokemaan esimerkiksi 1300 metrin korkeudessa ajamisen tienpätkällä jonka molemmilla puolilla oli valtavasti lunta. Silloin sattui olemaan vielä tosi sumuista, joten oli kyllä todella epäuskoinen olo ajaa sulaa tietä, katsella niitä lumikasoja ja ajaa ikäänkuin pilvistön sisällä. Se osuus ei ollut kovin pitkä, joten kun reitti lähti laskemaan ja maisemat taas vehreytyivät niin oli epäuskoinen olo. Mistä me juuri äsken ajettiin? :D Vaikea kuvitella että kyseinen tienpätkä olisi talviaikaan auki!

Norjassa matkailusta tulee monelle mieleen ensimmäisenä hintataso. Siellä tosiaankin oli kallista, mutta ei ehkä niin suoraviivaisesti kuin olin kuvitellut. Bensa oli kalliimpaa kuin Suomessa, kun taas Ruotsin puolella se oli mielestäni vähän halvempaa. Meidän pikkuauto on onneksi niin vähän kuluttava, että jouduttiin tankkaamaan Norjan puolella vain kerran (ajoitettiin tankkaukset Ruotsin puolelle rajaa ylittäessä ja sinne palatessa). Autoiluun liittyvä pieni kuluerä Norjassa ovat myös tietullit. Niitä on lähinnä suurien kaupunkien yhteydessä ja me ei loppujen lopuksi jouduttu ajamaan kuin ihan muutaman läpi. Tietullit on automatisoitu, joten kamera nappaa kuvan autosta ja lasku tulee perässä (vielä ei ole tosin näkynyt..?). Maksu on käsittääkseni joku pari euroa kerralta.

Maksullisia nähtävyyksiä ei juurikaan käyty katsomassa. Ainoastaan Tronhdeimissa käytiin museossa jonka pääteemoina oli historia ja luonnontieteet. Sinne pääsylippu taisi olla 8 euron luokkaa. Olimme koko museossa muuten melkein ainoat ihmiset, koska ulkona sattui silloin olemaan niin huippulämmin päivä. Museon pääsylippujen myyjä sanoikin että silloin oli koko kesän lämpimin päivä meneillään ja se kyllä näkyi tyhjässä museossa.






Yöpymisen hintataso leirintäalueilla oli aika sama kuin Suomessa. Telttapaikka taisi olla parikymppiä per yö ja pieni leirintäaluemökki 40-60 euroa. Leirintäalueet olivat tasoltaankin aika samoja kuin Suomessa. Toki sekin vaihteli paikasta riippuen: Trondheimissa Vikhammerin leirintäalue oli tiloiltaan vähän vanhempi, Ottassa suht uusi, kun taas Lillehammerin oli yleisiltä tiloiltaan todella moderni ja mökkikin upouusi. Se näkyi sitten hinnassakin, eli Lillehammerissa leirintäalueella oli kaikkein kalleinta majoittua. Kaikilla Norjan leirintäalueilla toimi muuten wifi aika kiitettävästi, se oli kiva lisä!

Ruotsin puolella tuli testattua Åren pienehkö siisti leirintäalue sekä Uppsalassa kaupungin nimeä kantava Hotel Uppsala. Molemmissa oli hyvä hinta-laatusuhde. Vaikka Hotel Uppsala sijaitsi ihan kaupungin keskustassa, sai sen yhteydessä olevaan parkkihalliin kätevästi auton parkkiin kohtuullisella maksulla.







Syöminen hoidettiin koko reissun ajan lähinnä omia ruokia kokkaamalla. Koska oli tiedossa että ravintolassa syöminen on Norjassa kallista, varauduttiin ottamalla omat ruoat mukaan jo Suomesta. Se tuntui kyllä ajatuksena vähän hassulta, roudata muutamaa ruokakassillista, mutta oli oikein hyvä veto, koska leirintäalueilla sai näppärästi ruuat valmistettua yleisissä keittiötiloissa ja omalla retkikeittimellä. Mukana meillä oli kaikkea mahdollista kuivamuonaa: riisiä, puurohiutaleita, (gluteenitonta) makaronia, riisikakkuja, rusinoita, proteiinijuomia, kikherneitä, papuja, linssejä, tomaattikastikkeita... Aika askeettista, mutta oli kätevää vaan laittaa ruoka porisemaan uudessa paikassa, sen sijaan että olisi lähtenyt kaupoista metsästämään aineita.

Ruokakaupoissa käytiin kyllä silloin tällöin täydentämässä ruokiamme ostamalla munia, jogurttia, hedelmiä ja kasviksia. Hintataso Norjan ruokakaupoissa oli muuten yllätykseksemme melko sama kuin Suomessa! Sen sijaan ulkona syöminen maksoi, kuten oli tiedossa. Kävimme syömässä ulkona kerran, jossain pikaruokaravintolassa. Kasvishampurlaisateria maksoi 20 € per henkilö, mutta tuli ainakin nautiskeltua erityisen hartaasti :D



 
Kaiken kaikkiaan autolla matkustelu noissa naapurimaissa oli helppoa ja miellyttävää. Kaikki sujui, niin kuin voi kuvitellakin. On kiehtova ajatus että ihan meidän vieressä on kaksi noin kiinnostavaa ja pinta-alaltaan suurehkoa maata, joissa moni asia on kuin Suomessa mutta kuitenkin ne ovat aivan omia kokonaisuuksiaan. Molemmissa maissa riittää kyllä nähtävää moneksi reissuksi! Ensi kesänä uudestaan :)


12. elokuuta 2015

Loppukesän liikuntameiningit


Mietiskelin tuota otsikkoa kirjoittaessani että nyt kun eletään jo melkein elokuun puoliväliä niin voi varmaan hyvinkin puhua jo loppukesästä. Alkusyksy sen sijaan tuntuu sanana vielä liian varhaiselta, koska vastahan kesäkelit alkoivat! On kyllä niin ihanaa kun on voinut pukea shortsit monena päivänä ja nauttia lämpimistä elokuun illoista. Talviturkkia en olekaan vielä tämän vuoden osalta heittänyt, mutta ehkä sen vielä ehtii jos ilmat jatkuvat tällaisina! :)

Kesä ja erityisesti kesäloma aina sekoittaa vähän pakkaa liikuntatottumusten suhteen ja sen huomasi jälleen. Kun menin loman jälkeen ekan kerran kuntosalille niin olo oli pöllämystynyt ja tuntui jotenkin että kaikki voimat ovat kadonneet. Se tuskin oli täysin totta kolmen viikon salitauon jälkeen, mutta olo oli vetämätön ja vähän jopa tylsistynyt, mikä on mulle aika harvinaista salilla! Päätinkin sitten seuraavaksi kerraksi laittaa saliohjelman uusiksi ja ihan asiakseni miettiä uusia liikkeitä. Tutkiskelin tuttua salia vielä tarkemmin, katselin netistä ideoita ja juttelin Joonaksen kanssa ja pian olikin uusi ohjelma kädessä. Vaihtelu todellakin virkistää! Into palautui taas ja tuntuu niin hyvältä tehdä välillä kerralla suurempia muutoksia.

Salin jumituksia onkin sitten hyvä rullailla auki alla näkyvällä vempaimella! Ostettiin vihdoin foam roller kotiin ja sitä tulee käytettyä nyt melkein aina venyttelyn yhteydessä. Onko muita rullailuun ihastuneita?



Laji mihin ei tullut kesäloman aikana melkein ollenkaan taukoa oli sen sijaan juoksu. Täytyy sanoa edelleen että viime kevään ja tämän kesän aikana olen nauttinut juoksemisesta enemmän kuin ikinä. Olen huomannut omalla kohdallani että mitä useammin tottuu tekemään lenkkejä, sen vähemmän tulee mitään juoksuun liittyviä pieniä vaivoja joita mulla joskus on ollut. Lähinnä siis kylkeen pistämistä ei ole ollut enää ikuisuuteen. Kun tottuu juoksemaan useamman lenkin viikossa niin saa myös helpommin sellaisen flow-tilan päälle. Toisin sanoen lenkit tuntuu "onnistuvan" suuremmalla todennäköisyydellä kuin ennen, jolloin juoksin vain yhden lenkin viikossa. Se jos mikä kannustaa juoksemaan useammin ja tekemään myös tahdiltaan ja pituudeltaan erilaisia lenkkejä, aina fiiliksen mukaan.

Kävin ostamassa vähän aikaa sitten myös uudet juoksulenkkarit! Parit edelliset lenkkarit on olleet Asicset, mutta viimeisimpiin en ole ollut ihan tyytyväinen. Varsinkin nyt aktiivisemmassa käytössä ne ovat hanganneet kroonisen vesikellon kantapään sisäpuolelle ja muutenkin kaipailin ehkä jotain vähän kevyempää, enkä niin super tukevaa ja tukahduttavaa kenkää kuin mitä mulla on ollut. Pätevän myyjän opastamana päädyinkin ihan erilaisiin kenkiin, merkiltään New Balance. Vähän jännitti ostaa kun lenkkarit on aina suuri sijoitus, mutta kyllä kannatti! Todella kevyet kengät, jonka myötä askellus on jotenkin paljon lentävämpää kuin ennen. Värikin on aivan ihana! Jotta jalka saa vaihtelua niin tarkoituksena olisi yhä juosta Asicsillakin silloin tällöin, koska nekään eivät ole missään loppuunkulutetussa kunnossa vielä.



Muista urheiluista sen verran että boulderointi on mulla ollut totaalisesti kesätauolla. Pari viikkoa sitten kävin ekan kerran kokeilemassa pitkään aikaan mutta meni kyllä todella surkeasti! Lähinnä piehtaroin itsesäälissä kun en onnistunut missään ja sehän ei tosiaan suoritusta auta. No, kun kelit vähän syksyyntyy niin eiköhän kiipeäminenkin ala taas maistua ja taidotkin jostain löytyä, toivotaan! Joogan sen sijaan olen pyrkinyt pitämään mukana läpi kesän, mutta monesti ulkoilu on vetänyt pidemmän korren joogamaton levittämisestä. Kunhan kerran viikossa on malttanut joogailla niin se on ollut jo hyvä ja todellakin palkinnut aina. Haluaisin kyllä ehdottomasti ehtiä joogailla enemmän, siitä lajista on tullut jotenkin niin tärkeä osa arkea.

Jos joidenkin liikuntalajien harjoittaminen vähenee hyvien säiden johdosta niin toisaalta ulkona tapahtuva hyötyliikunta lisääntyy: heti kun kelit muuttuivat lämpimiksi niin aloin pyöräillä aktiivisemmin. Viime viikonloppunakin käytiin peräti molempina päivinä keskustassa pyöräillen ja muuallakin, ja kilometrejä kertyi varmaan 60. Kevyempää hyötyliikehdintää on lisäksi ollut marjastus! Olen käynyt poimimassa mustikoita jo useaan otteeseen lähialueiden metsiköissä ja seuraavaksi olisi tarkoitu käydä katsastamassa vadelma-apajat. Ihanan meditatiivista kulkea luonnossa purkki kädessä keräillen, siinä vierähtää helposti hetki jos toinenkin ihan omissa ajatuksissaan.

Puhaltaako teillä uudet tuulet liikuntojen suhteen nyt kesän loppupuolella? Miltä vanhat tutut lajit tuntuvat mahdollisen kesätauon jälkeen? :)



6. elokuuta 2015

Palanen Irlannin maaseutua


Huomasinpas juuri että kesäkuun alun Irlannin reissultamme oli jäänyt vielä yksi postaus julkaisematta. Tuntuupa muutenkin että siitä reissusta on jo kauan! Ehkä asiaan vaikuttaa sekin että sen jälkeen tuli tehtyä se meidän roadtrippi naapurimaissa, jonka muistot ovat nyt tuoreimpana mielessä. Mutta palataanpas nyt vielä kerran sympaattiselle Irlannin saarelle.

Niin kuin olen jo aiemmin maininnut, oli Dublin kaupunkina melko nopeasti nähty ja senkin vuoksi meitä alkoi ehdottomasti kiinnostaa myös Irlannin maaseudun näkeminen. Siitähän Irlanti monesti tunnetaankin, vihreistä nummistaan. Katsoimme kartasta että Dublinin eteläpuolella olisi alue nimeltä Wicklow Mountains ja netistä selvisi että siellä on useita kiinnostavia paikkoja ja patikointireittejä, luonnollisesti hienoilla maisemilla höystettynä. Valitsimme kohteeksi Glendaloughin, puolentoista tunnin bussimatkan päässä Dublinissa.





Matka sujui leppoisasti maalaismaisemia ihastellessa ja lukuisia lampaita bongatessa. Paikalle päästyämme huomasimme että emme suinkaan olleet ainoat turistit Glendaloughissa, vaan paikalla oli sankoin joukoin muitakin. Suurin osa tosin jäi pyörimään vanhoille kirkon raunioille ja historiallisella hautausmaalle, ja osa lähti hieman patikoimaankin ainakin läheiselle järvelle asti. Me tehtiin nämä samat jutut mutta jatkettiin vielä eteenpäinkin. Mukana meillä oli pieni opaslehtinen paikan kävelyreiteistä ja hetken päämäärättömästi käveltyämme päätimme lähteä kiertämään yhtä niistä. Takaisin Dubliniin olisi päivän aikana menossa vain yksi bussi, joten reittivalinta piti vähän aikatauluttaa sen mukaan. Tuntui kuitenkin kivalta lähteä kiertämään selkeä lenkki, alun hengailun ja valokuvailun jälkeen.





Valitsemamme reitti oli 8 km pitkä ja tosi helppokulkuinen. Siinä mentiin pelkästään hiekkatietä pitkin ja välillä avautui hienoja maisemia pelloille ja vuorille. Joka puolella näytti jotenkin tosi irlantimaiselta, sellaiselta kuin olin kuvitellutkin maassa näyttävän! Oli leppoisaa kävellä rauhassa, ilman kantamuksia, auringon paisteessa - voisi sanoa että lenkki oli täysin vastakohtainen sille, mitä koimme tuosta kuukauden päästä Norjassa :D Ehdimme lopulta bussiinkin vallan mainiosti.

Jos joskus vielä palaan Irlantiin, niin haluaisin toteuttaa reissun autoillen. Sillä tavalla pääsisi varmasti näkemään vielä tarkemmin kaunista maaseutua ja löytämään kaikenlaisia pieniä viehättäviä kyliä. Tuon päivän mittaisen retken perusteella tuli sellainen kuva että maaseudulla on todellakin paljon tarjottavanaan matkaajalle. Kaiken kaikkiaan Irlanti ei tämän pitkän viikonlopun aikana valloittanut sydäntäni niin paljon kuin Skotlanti, mutta ei ole lainkaan poissuljettua etteikö vielä joskus lähtisi tutkimaan maata lisää!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...