28. toukokuuta 2015

Pää kolmantena jalkana


Taas olen onnistunut järjestämään itseni samaan jamaan kuin monesti ennenkin. Aina kun tiedän että on joku matka tai vaikkapa tärkeä juhla edessä, niin mulle tulee valtava tarve hoitaa kaikki rästissä olevat asiat pois päiväjärjestyksestä - oikeastaan enemmänkin, kaikki sellaisetkin asiat joita ei todella tarvitsisi juuri nyt hoitaa. Kun havahdun siihen että hei, ensi viikkoon mennessä kaiken pitää olla valmis ennen kuin on tapahtuma x, niin sitten huomaankin tekeväni niin paljon asioita että lopulta stressitasot nousee. Tämä sama ilmiö tapahtui viime vuoden loppupuolella ennen Skotlannin matkaamme. Nyt kun ensi maanantaina olisi lähtö Irlannin reissulle, niin olen taas saanut pääni pyörälle kaikesta puuhailusta.




Ihan täysin pelkän tulevan matkan piikkiin ei voi laittaa näitä kiireistä paria viikkoa. Ehkä se on seurausta siitäkin, että olen oivaltanut kesän olevan jo ihan nurkilla. Meillä on ollut mm. tavoitteena saada Pohjanmaalla sijaitsevaa mökkiä hieman rempattua ennen kesää ja viime viikko kuluikin tavalla tai toisella sen parissa. Alkuviikolla nimittäin iltaisin pyörittiin ympäri pääkaupunkiseutua rautakaupassa, lautoja ostamassa, maalikaupassa, taimikaupassa, lainaamassa hiomakonetta sieltä ja puukkosahaa täältä, tunkemassa polttopuita autoon ja niin edelleen. Oli hyvä hankkia ajansäästön vuoksi kaikki jo täältä valmiiksi, kun lähdettiin sitten pitkäksi viikonlopuksi ajelemaan viiden tunnin ajomatkan päähän mökkivanhusta kunnostamaan. Saatiin kuin saatiinkin siellä paljon aikaiseksi! Ikinä en ole ollut mökkireissun jäljiltä niin puhki. Kaikki tämä palkitaan onneksi sitten kesälomalla, kun voi mennä entistä ehommalle mökille rentoutumaan. Joitain helpompia remonttijuttuja tehdään silloinkin, mutta onneksi aikaakin on sitten enemmän.

Remontin valmistelun lisäksi muutkin to do-listalle laittamani asiat ovat heijastuneet arkeen monella tavalla. On hyvä ettei arkena aina tule noudatettua ihan samoja rutiineja, koska se jos mikä tylsistyttää mielen. Kuitenkin niin sanotut hyvinvointirutiinit ovat sellaisia joista haluisin pitää aina väkisinkin kiinni, oli miten kiireinen aika hyvänsä. Syömisen suhteen se onnistuukin: kokkailen vaikka puoliltaöin jos ei muulloin ehdi ja liottelen chia-siemeniä kärsivällisesti, vaikka siinä tovi vierähtääkin. Liikuntakertojen väliin jättäminen sen sijaan jää harmittamaan. Ei siksi että pelkäisi kunnon tai tulosten heikkenevän, se kun ei muutamasta treenistä ole kiinni, vaan siksi että energiapiikki jää saamatta. Samoin kunnollinen rentoutuminen, kun ei esimerkiksi ehdikään venytellä tosi moneen iltaan. Kroppa tuntuu kankeammalta ja laiskemmalta kun sitä ei pääse käyttämään. Hyvinvointirutiinit vie paljon aikaa, mutta antavatkin niin paljon.




Toisaalta olen taas kantapään kautta huomannut, että väkisin ei vaan voi tunkea jo valmiiksi  täyteen päivään jotain liikuntasuoritusta ja olettaa sen nostattavan mielialaa ja vievän stressin mennessään. Lähdin esimerkiksi juoksemaan liian täydellä vatsalla kun en muuten saanut aikataulutettua, jolloin kroppa ilmoitti kylkeen pistämisellä melko pian että ei onnistu. Toissapäivänä sen sijaan laitoin jooga-tallenteen pyörimään liian myöhään illalla kun en aiemmin ehtinyt ja olin jotenkin liian ylikierroksilla.  Tunti ehkä vähän rauhoitti, mutta pääasiallisesti jäi mieleen kuinka huomasin ärsyyntyväni siitä kuinka ohjaaja puhuu liikaa ja valitsee outoja asanoita. Vikahan ei todella ollut tutussa ohjaajassa, vaan omassa sen hetkisessä asenteessa.

No, nyt kun olen ehtinyt taas tänne bloginkin ääreen niin se lienee merkki siitä että pienempi vaihde on taas laitettu päälle. Ehkä käännekohta oli viimeistään eilen, kun kiersin Itiksessä 45 minuutissa kuusi kauppaa, onnistuen hankkimaan jokaiseta paikasta ne asiat mitä ostoslistalla oli. Sen jälkeen tuli tyytyväinen olo että sai hoidettua niin monta asiaa niin lyhyessä ajassa, mutta sitäkin enemmän tuli uupunut olo. Niin paljon kuin tarvitsinkin uutta hiusharjaa hajonneen tilalle, uusia sukkapareja ja ripsivärin, niin olisin mä ihan hyvin voinut lykätä sitä kaikkea huoletta ja mennä mielummin rauhalliselle kävelylle.

Ehkä jonkinlaista kehitystä on kuitenkin havaittavissa siinä, että onnistuin pysäyttämään säntäilyn jo nyt, enkä vasta matkaa edeltävänä iltana. Huomenna vielä yksi työpäivä, sitten viikonloppu ja maanantaina Dublin. Järkevintä mitä nyt kannattaa tehdä on keskittyä nauttimaan siitä ajatuksesta, että kohta tosiaan koittaa kauan odotettu matka. Se etukäteisfiilistelyhän on jo osa matkaa, joten siitä on otettava ilo irti :)


16. toukokuuta 2015

Kirsikankukkien loistoa kotikulmilla


Helatorstaina Helsingissä vietettiin kirsikkapuiden kukintajuhlaa Hanamia. Koska Japani kiinnostaa kovasti ja Hanami järjestettiin viime vuosien tapaan meidän kotikulmilla Roihuvuoressa, niin osallistuttiin tapahtumaan jälleen kerran. Tapahtuman suosio tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, mikä on ihanaa huomata! Porukkaa riitti todella paljon ja Facebookin mukaan tapahtumaan oli ilmoittautunut 11 000 ihmistä. Tapahtumassa oli tänäkin vuonna monenlaisia kojuja, japanilaisia ruokia ja näytöksiä. Me mentiin porukalla paikalle piknik-hengessä niin kuin moni muukin, eli viltti vaan hyvälle paikalle kirsikkapuiden katveeseen ja nauttimaan!





Oi että mikä Japani-kuume kaikesta tästä taas nousikaan. Uskomatonta ettei me olla vieläkään Japanissa käyty, vaikka ollaan haluttu sinne niin monta vuotta. Aina on joku muu reissu jyrännyt päälle. Sinne asti ei ihan pitkäksi viikonlopuksi viitsi lähteä ja budjettiakin pitää olla vähän enemmän. No, eiköhän Japanin vuoro reissukohteena tule vielä jonain päivänä! Silloin siitä osaa ainakin nauttia täysin siemauksin.






Helatorstai-illan uutisissa näytettiin pieni pätkä tästä Helsingin Hanamista ja siellä joku sanoi, että kirsikankukkien ihailu opettaa elämään hetkessä, kun ne kukkivat niin pienen ajan. Niitä on siis ihailtava silloin kun on mahdollista. Ehkäpä mennään tänään vielä lenkkeilemään siitä ohi ja luomaan vielä viimeiset katseet vaaleanpunaisiin kukkiin, oikein ajatuksen kanssa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

14. toukokuuta 2015

Kesäisempää ilmettä blogiin


Mulla on ollut aikomuksena jo useamman kuukauden ajan uudistaa vähän blogin ulkoasua. Yritin väsätä uutta banneria muutamankin idean mukaisesti, mutta oli tosi vaikeaa päättää millaisen haluaisin laittaa. Edellinen banneri alkoi auttamatta kyllästyttämään, olihan se ollut paikoillaan ties kuinka kauan. Vaikka sen kuvasta tulee hyviä muistoja mieleen Nepalista, niin ilta-auringon värit saivat pidemmän päälle haukottelemaan. Jotain pirteämpää ja freessimpää oli hakusessa, nyt kun kesäkin on jo nurkan takana!

Lopulta valinta olikin yllättävän selvä. Alla näkyy vanha banneri, tosin Myötätuulessa-teksti puuttuu kun en enää löytänyt minne olen lopullisen kuvan aikoinaan tallentunut. Tämä vanha banneri vaihtui....



...tällaiseen! Uuden bannerin kuva on niin ikään matkalta otettu, Skotlannista Edinburghin Arthur's Seat kukkulalta. Tässä on jotain ihanaa matkustamisen fiilistä ja kuvasta on tullu mulle jollain lailla tärkeä. Skotlanti on niin lähellä sydäntäni. Kohta muuten ollaankin jo taas Britteinsaarilla päin, kun Irlanti kutsuu 2,5 viikon kuluttua. Jes!




Syvensin samalla hieman otsikoiden tekstin väriä ja profiilikuvakin meni uusiksi. Tulipas aikaansaanut olo heti näin helatorstain aamusta! Heräsin jo 7:30 pirteänä kuin peipponen, kun olin mennyt aikaisin nukkumaan edellisenä iltana. Tuntuu että jääkiekon MM-kisat on kasvattanut univelkaani, kun niiden intensiivinen seuraaminen on veloittanut yöunia useampanakin iltana. Tänään illalla onkin jännä matsi tiedossa, kun pudotuspeleissä Suomi kohtaa Tsekin! Mulla on kova usko Suomen pärjäämiseen, joten Leijonapaita päälle vaan ja kannustamaan!

Mitäs mieltä te olette blogin uudesta ulkoasusta? Ja kuinka moni aikoo katsoa tänään jääkiekkoa? :)


8. toukokuuta 2015

Kirppisten taikaa


Kirpputorit ovat jo useamman vuoden ajan olleet lähellä sydäntäni. Silloin kun Vallilassa oli vielä supersuosittu Valtterin kirpputori, kävin siellä ainakin kerran kuukaudessa tekemässä löytöjä. Kun kyseinen kirppis lakkautettiin, vähenivät mun kirpparikäynnitkin radikaalisti. Pitkään aikaan ei löytynyt mitään vastaavaa paikkaa, vaikka kyllähän pääkaupunkiseudulla monia kirpputoreja on. Välillä olen poikennut jäähallin kirpputorilla ja erilaisissa yksittäisissä kirpputoritapahtumassa, kuten pääsiäisenä Kaapelitehtaalla järjestetyssä jättikirppistapahtumassa. 

Onneksi nykyään Helsingissä on uusi korvike Valtterille, nimittäin Kattilahallin kirpputori. Se järjestetään satunnaisesti (karkeasti arvioituna kerran kuukaudessa), silloin kun paikassa ei ole muuta tapahtumaa. Suosiosta kertoo jotain se että myyntipaikat myydään melkein aina hetkessä loppuun ja kävijöitäkin riittää niin paljon että aluksi joutuu jonottamaan ennen kuin pääsee sisään. Itse kävin Kattilahallilla ekaa kertaa maaliskuussa, kun olimme kaverini kanssa siellä myymässä. Viime viikonloppuna olin siellä asiakkaana ja täytyy sanoa että paikka on kyllä tosi kiva kummastakin näkökulmasta! Kattilahallin kirppis sijaitsee viehättävässä miljöössä Helsingin Suvilahdessa, Kalasataman kupeessa.








Tältä kirpparikäynniltä löytyi vain pari juttua, mutta ne olivatkin sitten ihan nappiin. Käyttämättömät tennarit eurolla ja pirteän värinen kauluspaita eurolla. Juuri tämän takia kirpparilla käyminen on niin parasta! Voi löytää vähintäänkin yhtä kivoja juttuja kuin kaupassa, mutta rahaa menee vain muutama hassu kolikko :) Lisäksi siinä on kiva "seikkailun" fiilis, kun ei ikinä tiedä mitä aarteita tulee vastaan. Kirpparillakin harkitsen silti tarkkaan mitä ostan, oli kuinka halpaa tahansa, koska en halua ostaa vaatekaappia kuormittamaan mitään sellaista mitä en todennäköisesti käyttäisi.

Seuraava kirppis Kattilahallissa on toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Kesä sen sijaan on ulkokirppisten aikaa, kun Hietsun kirppis ja uusi Hakaniemen torilla aloittava kirppis pääsevät käyntiin. Toivottavasti ehdin piipahtaa niilläkin mahdollisimman usein!




4. toukokuuta 2015

Kokeilussa mung-pavut


Kasviproteiinin lähteistä huomaan suosivani ruuanlaitossa eniten tofua, punaisia linssejä, kikherneitä ja soijarouhetta. Ne käyvät tosi moneen ruokaan ja miellyttävät makunsakin puolesta eniten. Aina välillä käyttöön pääsevät myös soijasuikaleet ja vihreät linssit. Sen sijaan yksi kasvisproteiinin lähde on jäänyt kaikkien näiden vuosien aikana mulle aika vieraaksi: pavut. En oikein itsekään tiedä miksi en tee melkein ikinä mitään papuihin pohjautuvaa ruokaa. Mausta se ei ainakaan ole kiinni, koska varsinkin valkoiset, ruskeat ja kidneypavut ovat miedon ja mukavan makuisia. Joskus harvoin olen ostanut säilykepurkin papuja ja lisännyt ne jonkun salaattimaisen ruuan joukkoon, mutta siinäpä kaikki. Yhtäkään kunnon papuruokaa ei ole repertuaarissani.

Joskus viime vuoden puolella ostin spontaanisti kokeiluun mung-papuja, tietämättä yhtään millaisia ne ovat. Tein niistä silloin perus tomaattipohjaisen kastikkeen, mutta se oli makuelämyksenä sen verran mitäänsanomaton, että loput purkista jäi käyttämättä. Nyt kun satuin bongaamaan vajaan purkin kaapin perukoilta, niin vihdoin päätin hyödyntää loput mung-pavut ja antaa uuden mahdollisuuden. Lisäsin ne osaksi yhtä hyväksi todettua vakioreseptiäni, kasvissosekeittoa. Käytän siinä yleensä proteiininlähteenä punaisia linssejä, mutta arvelin mung-papujen ajavan saman asian.





Kasvissosekeittoon laitoin samat jutut kuin melkein aina, eli bataattia, porkkanaa, kookosmaitoa, inkivääriä ja valkosipulia. Mung-papuja olivat lionneet edellisen yön (vaativat 8 tunnin liotuksen), minkä jälkeen ne piti vielä keittää 12 minuuttia puhtaassa vedessä. Ne osoittautuivat sopivan oikein hyvin kasvissosekeittoon! Mung-papujen koostumus on sopivan napakka, joten ne toivat kivaa purutuntumaa tuollaiseen sosemaiseen keittoon. Tämä oli siis oikein onnistunut kokeilu papujen suhteen. Hyvä keino tutustua on näköjään yhdistää ne johonkin tuttuun ja turvalliseen ruokaan kuten juuri tuo keitto.




Mitä kasviproteiinin lähteitä sinä käytät mieluiten? Ovatko pavut tuttuja ja jos ovat, niin  mihin niitä kannattaa käyttää? :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...