28. maaliskuuta 2015

Leivontaa tattarista


Olen tämän vuoden puolella innostunut käyttämään tattaria ruokavaliossani. Aamupalaksi on kaurapuuron lisäksi vakiintunut tattaripuuro, joka on kaikessa terveellisyydessään ja vatsaystävällisyydessään hyvä aloitus päivään. Sen lisäksi olen nyt käyttänyt tattaria leivonnassakin ja todennut, että tattarijauhoilla voi monissa tapauksissa loistavasti korvata vehnäjauhot!




Tattarijauhoista saa tehtyä esimerkiksi todella maukkaita sämpylöitä. Löysin tattari-kaurasämpylöiden reseptejä netistä ja päädyin tekemään tätä reseptiä mukaillen seuraavanlaisella ohjeella: 

1 pussi kuivahiivaa
4 dl vettä
3 dl tattarijauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl psylliumjauhetta
0,5 dl öljyä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen kaurahiutaleet, hiiva ja psyllium. Anna turvota 10 min. Sekoita joukkoon muut aineet. Pyöritä rullaksi ja leikkaa sopivia palasia. Pyöritä sämpylöiksi ja anna kohota puoli tuntia. Paista uunissa 225 asteessa n. 10 min.

Näistä tuli ihan mielettömän hyviä! Tattari ja kaura tuovat näihin paremman maun kuin missään perinteistä reseptiä noudattavissa vehnäsämpylöissä on ollut. Oli ilo huomata kuinka tällä reseptillä sai kuohkeita sämpylöitä jopa meidän kaasu-uunissa. Kyseinen uuni polttaa nimittäin helposti pullien ja sämpylöiden kaltaisien leivonnaisten pohjat, ellei ole haukkana vahtimassa vieressä ja muista pellin sijaan paistaa ne pelkällä ritilällä jossa on leivinpaperia. Näitä sämpylöitä tullaan näkemään meidän keittiössä jatkossakin!




Toinen erinomainen käyttökohde tattarijauhoille on tehdä tattarikreppejä, -lettuja tai -tortilloja. Kaikkiin näihin olen soveltanut samaa reseptiä:

5 dl maitoa
2 munaa
2 ½ dl tattarijauhoja
1 tl merisuolaa
2 rkl voisulaa


Sekoita kaikki aineet yhteen ja laita jääkaappiin turpoamaan kahdeksi tunniksi. Paista sopivan ohuiksi pannulla ja that's it. Täytteessä ja käytötarkoituksessa on vain mielikuvitus on rajana. Tein näistä kerran kreppejä täyttämällä ne sekoituksella johon tuli lohta, kermaviiliä, tilliä ja sinappia. Pieni keko tätä taikinan päälle ja kääriminen rullaksi, niin kreppi on valmis! Makeita lettuja reseptistä saa lisäämällä siihen hieman sokeria ja nauttimalla letut hillon tai vaahterasiirapin kanssa. 

Eilen sovellettiin ekan kerran tätä reseptiä tortilloihin. Sama resepti siis mutta täytteeksi kaikkia tortillajuttuja mitä haluaa käyttää ja taittelu tietenkin tortillan tavoin! Taikina olisi tähän tarkoitukseen voinut olla vähän jäykempää, mutta toisaalta maku oli monenkertaisesti parempi kuin kaupan valmiilla tortillalevyillä.





Jos haluaa siis haluaa leipoa gluteenittomasti tai muuten vain vaihtelua vehnäjauhojen käyttöön, niin tattarijauho on kyllä tosi hyvä vaihtoehto. Makeaan leivontaan, kuten kakkuihin ja piirakoihin, tattarin maku saattaa sen sijaan olla liian "tattarimainen" eli sellainen tietyllä tavalla pähkinämäinen. Makeissa leivonnaisissa vehnäjauholle hyvä vaihtoehto onkin mielestäni perunajauhot. Mutakakku ja täytekakku ainakin onnistuvat sillä ihan täydellisesti.

Saa nähdä mihin muuhun keksisin tattaria vielä käyttää! Onko tattari sinulle tuttu vilja? :)

24. maaliskuuta 2015

Liikuntojen kirjaaminen ylös


Olen tosi harvoin listannut tänne blogiin liikuntamääriäni viikkotasolla. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että en ole oikein koskaan kirjoitellut säännöllisesti niitä itsellenikään ylös.

Muiden blogeista on kuitenkin ollut kiva lukea millaisia liikuntasuorituksia ihmisten viikkoihin on mahtunut. Erityisesti inspiroituin viime vuoden lopussa siitä kun moni teki blogissaan kertauksen koko vuoden liikunnoistaan, että kuinka monta tuntia on mitäkin lajia tullut harrastettua. Niinpä minäkin päätin tammikuun alussa kaikkien näiden vuosien jälkeen merkkailla liikuntojani ylös, ihan vain kokeilunomaisesti. Se on osoittautunut aika koukuttavaksi puuhaksi! Olen rustaillut niitä ihan käsin, kun töissä mulla on käytössä niin kätevä pöydällä lojuva kalenterikirjanen, johon ne saa kivasti merkattua. Jo nyt huomaan miten palkitsevaa on selata sitä taaksepäin ja tarkastella menneiden viikkojen treenejä! Viikot muistuttavat aika paljon toisiaan, mutta aina löytyy erojakin sen mukaan mitä muita menoja on ollut ja mikä on ollut fiilis eri lajien suhteen.



Tässä viime ja edellisviikon liikuntoja:

Viikko 11
ma kävely 1 h
ti kuntosali 1 h, yin-jooga 1 h
ke boulderointi 2 h
to kuntosali 1 h, juoksu 45 min
pe kevyt pyöräily 10 km
la astangajooga 1 h
su boulderointi 2 h

Viikko 12
ma kävely 45 min, yin-jooga 45 min
ti kuntosali 1 h
ke juoksu 45 min
to kuntosali 1 h
pe -
la kävely 1 h
su kävely 1 h, boulderointi 2 h


Venyttelyitä en ole merkinnyt ylös, mutta sitä tulee tehtyä melkein joka ilta. Tällä hetkellä on muutenkin hyvä draivi päällä venyttelyssä ja aiheesta on tulossa myös oma postaus piakkoin! Kävelyiden merkitseminen puolestaan on aiheuttanut vähän päänvaivaa, koska me lähdetään yleensä kävelylle yhdessä ja tahti on rauhallinen, vaikka kilometrejä kertyisikin. En siinä mielessä oikein laske niitä liikuntasuorituksiksi samalla tavalla kuin esim. kuntosalia, vaan enemmänkin palauttavaksi ja rentouttavaksi toiminnaksi. Olen nyt kuitenkin toistaiseksi päätynyt merkitsemään tuollaiset pidemmät kävelylenkit ylös ja lyhyemmät jaloittelut jättänyt merkitsemättä.

Huomaa muutenkin nyt yli vuoden verran toimistotyötä tehneenä miten on oikeastaan joka päivä liikuttava vapaa-ajalla jollakin tavalla. Hyötyliikuntaa mulle ei työpäivän aikana nimittäin kerry, ja pitkän työmatkanikin kuljen olosuhteiden pakosta autolla. Siksipä kotiin päästyä on pakko mennä vähintäänkin pienelle happihyppelylle, että keho pääsee olemaan muussakin kuin istuma-asennossa.



Erityisen iloinen olen siitä että olen pysynyt koko alkuvuoden terveenä ja olen sen vuoksi pystynyt toteuttamaan ehjiä treeniviikkoja. Tai no pientä nivusvaivaa minulla oli pari viikkoa sitten, mutta onneksi se meni parissa päivässä ohi. Nivunen on niin olennainen osa melkein kaikkea liikuntaa että ehdin jo pelästyä. Toivottavasti tästä eteenpäinkin saa urheilla terveenä ja muistaa arvostaa sitä jatkossakin!

Liikuntojen merkkailusta ylös on jäänyt siis hyvä fiilis ja tällä hetkellä ainakin innostuttaa jatkaakin sitä! Saa nähdä siirrynkö jossain vaiheessa merkkaamaan niitä ihan sähköiseen muotoon, siitäkin voisi saada paljon irti :) Paikan pitäisi olla vaan joku tosi näppärä mihin ei ehkä tarvitsisi kirjautua ja mihin aina muistaisi laittaa ne.

Merkitsetkö sinä liikuntoja ylös? Jos merkitset niin minne? :)


22. maaliskuuta 2015

Keväinen Kallio


Kallio on kaupunginosana jotenkin kiehtova paikka. Monet kaverini ovat asuneet siellä tai asuvat edelleen, joten alue on tullut tutuksi vuosien varrella. Muutenkin päädytään sinne aina tasaisin väliajoin muille asioille tai vaikkapa syömään. Viimeksi kävimme siellä kirjastossa lainaamassa pari kirjaa ja samalla poikkesimme Berggassa kahvilla (siitä kahvilasta kirjoittelinkin viime kesänä täällä.) Kauniina aurinkoisena päivänä Kalliossa kelpasi nytkin kävellä ja katsella ympäriinsä.






Lisäksi aina kun käydään Kalliossa, on pakko poiketa johonkin alueen etnisistä ruokakaupoista hamstraamassa halpaa tofua. Puolen kilon möhkäleen saattaa saada esimerkiksi eräästä intialaisesta kaupasta vähän yli eurolla! Vertailukohteena Alpro Soyan tofu ihan perus ruokakaupoissa, jossa 250 gramman pala maksaa kaksi euroa. Meillä kuluu sen verran paljon tofua, että säästö on tuntuva :) Lisäksi tämä Super Tahoe tofu on rakenteeltaan ja maultaan paras tofu mitä olen mistään ostanut! Etnisistä ruokakaupoista voi muutenkin tehdä vaikka mitä ihania ruokalöytöjä ja ylipäätään tuntea olevansa yhtäkkiä keskellä Aasiaa. Virkistävää vaihtelua tavallisille ruokakauppakäynneille.



Kalliossa parasta on nimenomaan kaikki kivijalkakaupat, kahvilat ja ravintolat. Tuntuu että joka kerta sieltä löytää uusia paikkoja missä haluaisi poiketa. Kaduilla myös tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan, sekä hyvässä että pahassa. Välillä ilta-aikaan on joskus hieman jännittänytkin kävellä esimerkiksi Helsinginkatua pitkin, kun meno voi olla aika hurjaakin lukuisten kaljakuppiloiden edustoilla. Toisaalta joka paikassa on aina porukkaa, ihan normaaleitakin tallaajia, joten eipä tuolla oikeasti koskaan ole ollut mitään pelkäämisen aihetta.

En ole koskaan erityisesti haaveillut Kalliossa asumisesta, koska alue on omaan makuuni hieman liian kaupunkimainen - tuntuisi oudolta lähteä kävelylenkille ilman että olisi mahdollisuutta päästä poikkeamaan metsäpoluille. Silti siellä on aina kiva käydä. Onhan se muutenkin aika ainutlaatuinen paikka koko Helsingin mittakaavasssa. Jos saisin esitellä jollekin ensi kertaa Suomessa vierailevalle turistille Helsinkiä, niin aivan varmasti toisin hänet muiden paikkojen lisäksi myös Kallioon.



15. maaliskuuta 2015

Toinenkin reissu kesäksi


Kirjoittelin jo tammikuussa tulevan kesän reissusuunnitelmista ja niin se kesä vaan lähestyy koko ajan viikko viikolta. Tarkoituksena olisi siis käydä heinäkuussa autolla tekemässä lenkki Ruotsin ja Norjan puolelle, menemällä aluksi lautalla Vaasasta Uumajaan. En malta odottaa! Mitä enemmän olen opaskirjoja ja nettiä selannut, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä kuinka paljon makeita paikkoja erityisesti Norjan puolella on. Niistä kun saisi vielä karsitttua pari mielenkiintoisinta jotka olisivat suht lähellä toisiaan, niin sitten alkaisi reittikin muotoutua. Matkojen suunnittelu on kyllä ihan parasta, se on itsessään jo osa matkaa!

Allaoleva kuva on viime kesän Karhunkierroksen pätkältä Kuusamosta. Toivon mukaan myös Ruotsissa tai Norjassa saataisiin toteutettua vaikkapa joku yhden yön vaellus!




Kuten ehkä postauksen otsikosta voi päätellä, voin ilokseni kertoa että tämä Ruotsin ja Norjan lenkki ei jää meidän ainoaksi ulkomaanreissuksi kesällä! Nimittäin alettiin vähän aikaa sitten hautoa ajatusta toisestakin reissusta alkukesään sijoittuen, jonnekin kaupunkikohteeseen muutamaksi päiväksi. Muutenkin ollut ihan järjetön matkakuume valloillaan jo pidemmän aikaa eikä se tunnu laantuvan. Viimeksi ollaan oltu kaupunkilomalla viime marraskuussa Skotlannin Edinburghissa, mistä tulikin yksi ykkösmestoista kautta aikojen! Ehkä juuri positiivisen Skotlannin-kokemuksen myötä Britteinsaarten seudut vetävät meitä edelleen puoleensa. Kun satuttiin löytämään Norwegianilta eräät edulliset suorat lennot, niin homma oli sillä selvä. Buukattiin lennot ja nyt se on varmaa: me lähdetään Irlantiin kesäkuun ekalla viikolla! 




Vihreiden nummien, neliapiloiden ja Guinnessin luvattu maa kutsuu! Irlanti vaikuttaa sellaiselta paikalta että sinne on ihana mennä nimenomaan kesällä. Vietetään neljä yötä Dublinissa, josta olen kuullut kaupunkina pelkkää hyvää. Kooltaan sopiva ja ilmapiiriltään kuulemma mitä parhain! Aiotaan tehdä ehdottomasti myös päiväreissu johonkin lähialueille. Lyhyen juna- tai bussimatkan päässä on vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää.

Onko Dublinissa käyneitä? Vinkit ja kokemukset ovat erittäin tervetulleita!


12. maaliskuuta 2015

Pakoon!


Jos tykkäät ratkoa arvoituksia ja haluaisit päästä kokemaan miltä tuntuu olla kuin osana jotain jännittävää elokuvaa, niin kannattaa kokeilla sellaista ilmiötä kuin room escape. Luin koko jutusta vasta noin vuosi sitten ekaa kertaa Hesarin Nyt-liitteestä, kun ensimmäinen room escape oli  perustettu Helsinkiin. Room escapen ideana on siis se, että sinut ja seurueesi lukitaan tiettyä teemaa kuvaavaan huoneeseen. Sieltä on tunti aikaa päästä ulos ja jokainen vinkki johtaa seuraavan luo, joista ihan viimeinen johtaa oveen sopivan avaimen luo. Peli vaatii loogista päättelyä, havainnointikykyä ja ennen kaikkea hyvää ryhmähenkeä, jotta kaikkien vahvuudet pääsee käyttöön.

Vähän aikaa sitten kun isoveljeni täytti pyöreitä vuosia, niin keksimme järjestää hänelle yllätyksenä osallistumisen porukalla tähän aktiviteettiin. Helsingissä taitaa olla nyt jo kolme room escape yritystä, joista me valittiin suhteellisen uusi paikka nimeltä Room Escape Running Rabbit. Varattiin sieltä viiden hengen porukalle aika, saavuttiin paikalle, saatiin lyhyt alkuperehdytys ja sitten ovi sulkeutuikin jo takanamme - kello käy!



Teemana oli Cold War, tarkemmin sanottuna kylmän sodan kaksoisagenttina toimiminen. Huone oli sisustettu todella uskottavasti ja todentuntuisesti neuvostotyyliin. Alku meni lähinnä ihmetellessä, mutta kun alkoi löytää vihjeitä niin pikkuhiljaa pääsi vauhtiin. Onnistumisen riemu oli valtava, kun sai yhdessä ratkottua arvoituksen joka johti seuraavaan, ja taas seuraavaan, ja seuraavaan... Sydän vain pamppaili! Pelin aikana sai pyytää vinkkejä, joita pelin ohjaaja sujautti lapulla oven alta. Koko juttu oli todella nerokkaasti suunniteltu. Ja mikä parasta, me päästiin kuin päästiinkin ulos! Aikaa meni 50 minuuttia. Tuosta kyseisestä huoneesta pääsee kuulemma 30% seurueista ulos, joten oltiin tosi tyytyväisiä. Voi sitä fiilistä kun viimeinen avain löytyi ja ovi aukesi!

Sen enempää pelin yksityiskohdista ei kannata kertoa, koska ideana on nimenomaan se ettei etukäteen tiedä tehtävistä yhtään mitään. Jos haluaa haastaa itsensä tai yllättää läheisensä, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla room escapea! Jäi ihan hirveä hinku päästä kokeilemaan lisää erilaisia huoneita, nyt kun on päässyt vähän jyvälle koko touhusta. Tuonne Running Rabbittiin on avautumassa piakkoin toinenkin huone, kauhuleffoihin perustuva Child's play. Muita teemoja Helsingistä löytyy mm. Dinner Party, The Appointment, Escape from a Surprise Party... Pakko päästä testaamaan jotain noista!

8. maaliskuuta 2015

Liikuntojen aikatauluttaminen


Liikuntojen suunnitteleminen etukäteen ja niiden aikatauluttaminen ovat aiheita mitä tulee silloin tällöin pohdiskeltua ja mistä on aina mielenkiintoista lukea muidenkin blogeista. Kun miettii menneitä vuosia niin suunnitelmallisuus liikunnan suhteen on mulla vaihdellut eri elämäntilanteiden mukaan. Esimerkiksi opiskeluaikoina viikkorytmi oli aivan erilainen ja ylipäätään joustava, koska luennoilla käyminen oli aika pitkälti omasta itsestään kiinni. Siksi liikuntojenkin suhteen viikot olivat erilaisia. Nyt työssäkäyvänä tulee aikataulutettua käytännön syistä enemmän. Ennen kaikkea olen kuitenkin huomannut, että eri liikuntalajeihin sopii suunnitelmallisuus paremmin kuin toisiin.

Salilla käyminen on mulle ehkä eniten sellainen johon aikataulutus sopii. Mulla on tietyt kaksi aamua jolloin menen salille ja kun pitää niistä kiinni, niin se luo jotenkin hyvän perustan kaikelle muulle. Aamuisin ennen töitä ei yleensä ikinä ole mitään muuta menoa joten nämä kaksi päivää onnistuvat käytännössä aina. Ne ovat muutenkin niin energinen aloitus päivään ettei niitä todella halua jättää väliin!

Juoksussa olin ainakin vuoden tai parin ajan kokeillut jonkinlaista aikataulutusta siinä mielessä, että kävin aina tekemässä juoksulenkin joko lauantai- tai sunnuntai aamupäivänä. Lenkistä tuli melkein aina euforinen olo, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna jokin siinä itse lähtemisessä tökki: monesti piti todella motivoida itseään vetämään ne juoksulenkkarit jalkaan, erityisesti jos näytti vähänkin tuuliselta tai sateiselta tai ei muuten vain olisi jaksanut lähteä. No, nyt pidin taas tammi-helmikuun juoksutaukoa niin kuin melkein aina talvisin, ja tehdessäni vuoden ekan juoksulenkin viime viikolla oivalsin yhden asian. Nimittäin sen, että mun ei todella kannata sitoa juoksulenkkiä mihinkään tiettyyn päivään saati kellonaikaan. Tämä mun vuoden eka juoksulenkki sijoittui randomisti perjantai-iltaan ja sai alkunsa siitä että mun vaan yhtäkkiä teki mieli lähteä juoksemaan. Syömisestä oli sopiva aika kulunut, keli oli tyyni ja ajatus juoksemisesta innosti. Tältä pohjalta kun lähdin matkaan niin siitä tuli aivan mahtavan onnistunut lenkki! Näin mun pitää ehdottomasti jatkossakin tehdä, eli lähteä juoksemaan silloin kun se fiilis iskee. Yksinkertainen oivallus, mutta sitäkin palkitsevampi. Tällä tavalla saan sen hyvän olon sekä ennen lenkkiä että sen jälkeen!





Boulderoinnissa sen sijaan noudatan tavallaan aikataulutusta mutta lähinnä käytännön syistä. Ensinnäkin kämmenten ihon parantumisen kannalta pitää katsoa ettei käy liian usein (nykyään haavoja tulee onneksi vähemmän, ilmeisesti nahka on paksuuntunut!). Jos aikaa ja rahaa olisi käytettävissä rajattomasti niin kiipeilisin varmaan joka päivä, se vaan on niin järjettömän kivaa! Toinen syy aikataulutukseen on se, että boulderointikerta vie aika ison osan illasta: koko jutussa alkulämmittelyineen menee meillä 2-3 tuntia. Sen vuoksi samalla arki-illalle ei voi olla sovittuna muuta menoa. Usein mennäänkin boulderoimaan sunnuntaisin, jolloin aikaa on reilusti käytettävissä.

Joogassa en käytä minkäänlaista aikataulusta eikä se siihen lajiin mielestäni sovikaan. Niin kuin joogan alkeiskurssin ohjaaja sanoi, on tärkeää löytää se tapa jolla saa joogan sovitettua omaan arkeensa ja mulla se on nimenomaan se, että voin tehdä sitä silloin kun siltä tuntuu, mieluiten kotoa käsin Yoogaian avulla. Kuuntelen aina itseäni tosi tarkasti siinä tekeekö mieli joogailla, millaista joogaa ja miten pitkä harjoitus. Ongelmaksi on tullut oikeastaan sama juttu kuin boulderoinnissa eli se, että olisi kiva mahduttaa joogaharjoitus jokaiseen päivään, mutta ei vaan muilta menoilta aina ehdi. Mitään vähimmäismääriä en halua joogan suhteen itseni kanssa sopia, vaan silloin kun sopiva hetki tulee niin voi levittää joogamaton ja laittaa sopivan tallenteen pyörimään.

Mulla siis aikatauluttamisen ja suunnittelun tarve urheilussa lähtee elämäntilanteen lisäksi siitä mikä laji on kyseessä. Tällä hetkellä tuntuu että on aika hyvä paletti kasassa ja viikkoon mahtuu monipuolisesti kaikenlaista. Ja ennen kaikkea liikunnan ilo säilyy, se on kuitenkin tärkeintä!


1. maaliskuuta 2015

Viimeisimmät lukemani kirjat


Nyt on taas aika kirjoitella muutamasta tuoreimmasta lukukokemuksesta. Lukemisen tahti ei ole päätä huimannut, mutta silti on aina vaan niin tärkeää että on joku hyvä kirja kesken mitä voi lukea erityisesti ennen nukkumaanmenoa ja monesti myös aamupalan yhteydessä. Viime kerran kirjasuositukset löydät täältä. Tässä tulisi siis kolme viimeisintä lukemaani kirjaa.


Deborah Rodriguez: Kabulin kauneuskoulu. Kirja on tositarina yhdysvaltalaisen kampaajan Debbien viettämästä ajasta Afghanistanin pääkaupungissa Kabulissa, jossa hän alkaa kouluttaa paikallisia naisia kampaamoalan saloihin. Turvallisuustilanne alueella on epävakaa ja Debbie kohtaa monia vaikeuksia, mutta pelkäämättömällä asenteellaan jatkaa aloittaamaansa toimintaa. Kirjasta heijastuu monet epäkohdat naisten asemassa kyseisessä maassa, jotka pistävät miettimään. Toisaalta kirja ei ole liian vakava, vaan monet kulttuurierot muissa asioissa on kuvattu jopa humoristisesti. Kirjoitustyyli oli ehkä vähän poukkoileva ja välillä oli vaikea seurata Debbien ajatuksenkulkua joissain päätöksissä. Kiinnostavaa luettavaa silti, vaikkei niin mieleenpainuva kuin etukäteen kuvittelin.




Julie Orringer: Näkymätön silta. Muiden blogeista tulee usein bongattua kirjasuosituksia ja tämän kirjan löysin juurikin sillä tavalla, kun Tiina mainitsi tästä blogissaan joskus viime vuonna. Kirja sijoittuu pääasiassa toisen maailmansodan aikoihin ja seuraa nuoren unkarinjuutalaisen Andraksen ja hänen läheistensä vaiheita. Andras muuttaa kirjan alussa Pariisiin opiskelemaan ja tapaa siellä elämänsä rakkauden Klaran. Sodan syttyessä kaikki muuttuu ja on rankkaa lukea kuinka he ja heidän sukulaisensa joutuvat kärsimään ja järjestämään elämänsä uudelleen. Kirja on aika surullistakin luettavaa ja muistuttaa jälleen holokaustin kauheuksista ja sodan epäreiluudesta. Pelkkää kurjuutta kirja ei kuitenkaan ollut, sillä myös rakkaus on koko tarinan oleellisimpia teemoja. Henkilöhahmoihin kirjailija on saanut muuten inspiraation omista isovanhemmistaan, mikä tuo koko kirjaan vielä uskottavamman otteen.




Donna Tartt: Tikli. Koska Jumalat juhlivat öisin on yksi lempikirjoistani, olin varsin innoissani kun kirjalijan uusin teos Tikli ilmestyi. Sain kirjan joululahjaksi ja sen lukemisessa vierähtikin kaksi kuukautta, onhan kirja melkein 900-sivuinen. Päähenkilö Theo on kirjan alussa New Yorkissa asuva pikkupoika, joka menettää äitinsä onnettomuudessa. Sen jälkeen Theo varttuu nuoreksi mieheksi ajelehtien eri asuinpaikkojen välillä, ajautuen välillä huonoihinkin piireihin. Jonkinlaiset traumat äidin kuolemasta värittävät kaikkea mitä Theo tekee, aina rakastumisesta laittomiin puuhiin ja pakkomielteeseen eräästä maalauksesta.

Kirja oli hyvin samaan tyyliin kirjoitettu kuin Jumalat juhlivat öisin, eli tekstissä on samaa ajatuksen juoksua ja jonkinlaista mystistä tunnelmaa mitä on vaikea selittää. Kirja oli ehkä aavistuksen verran liian pitkitetty, eli joitain vaiheita olisi voinut jättää poiskin. Kaiken kaikkiaan Tilki oli silti hyvä ja persoonallinen teos, eli tätäkin voin suositella.




Näitä kolmea on vaikea laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, koska kaikki kolme olivat keskenään aika erilaisia vaikkakin omalla tavallaan hyviä. Seuraavaksi aion aloittaa kirjan joka sijoittuu Intiaan, kun alan lukemaan Mikael Bergstrandin kirjaa Delhin kauneimmat kädet. Saa nähdä millainen kirja se on ja mitä muita kirjoja tulee nyt kevään aikana luettua!


Oliko mikään näistä kirjoista tuttu? Mitä kirjaa sinä luet tällä hetkellä? :)





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...