26. helmikuuta 2015

Ihana inkivääri


Olen ollut lähiaikoina tavattoman innostunut tuoreesta inkivääristä. Tuota voimakasmakuista terveyspommia, joka muistuttaa ulkonäöltään vaatimatonta pientä puunoksaa, löytyy nykyään jatkuvasti meidän jääkaapista ja on ollut ahkerassa käytössä. Ennen olin kohdannut inkivääriä lähinnä lastumaisessa muodossa sushia syödessä sekä kuivattuna jauheena joulupiparitaikinaa tehdessä, mutta vasta nyt olen päässyt tutustumaan tähän tuoreeseen versioon oikein kunnolla.




Tuore inkivääri sopii raastetussa muodossa tosi moneen käyttötärkoitukseen. Usein laitan sitä maustattoman soijajogurtin sekaan, jossa on sen lisäksi esimerkiksi kaurahiutaleita ja jotain hedelmää. Se tuo tällaiseen sekoitukseen kivaa potkua. Välillä inkivääriä on päätynyt aamupuuronkin joukkoon, sinnekin se sopii ihan mainiosti, kunhan puurossa on jotain muutakin, esim. marjoja tai hilloa. Sen lisäksi olen lisännyt inkivääriä ennakkoluulottomasti tosi monenlaisiin ruokiin, melkein minne vaan. Kasvissosekeittoon, soijabologneseen, tofun joukkoon, linssipataan... Vielä ei ole tullut vastaan ruokaa mihin se ei sopisi :) No, ehkä maksalaatikon kanssa en sitä söisi ja kalankaan kanssa en ole vielä koittanuut, mutta eihän sitä koskaan tiedä!





Inkivääristä pystyy oikein maistamaan sen terveellisyyden. Sen sanotaankin lievittävän tulehduksia, flunssaa, vatsavaivoja ja ties mitä. Jos näin on niin sehän on hienoa, mutta varmaa ainakin on sen ainutlaatuinen maku. Johonkin juomiinkin siitä voisi ilmeisesti käyttää ja varmaan moniin muihinkin juttuihin joita ei ole tullut vielä mieleen.
 
Onko inkivääri tuttu näky teidän keittiössänne ja mihin kaikkeen sitä käytät? :)




22. helmikuuta 2015

Viikonlopun onnistuneet leipomiset


Viikonloppuisin on usein ihana heittäytyä kunnon kulinaristiksi. Tänä viikonloppuna pirttihirmuilin keittiössä oikein antaumuksella, kun päätin leipoa kahta eri juttua. Ensimmäisenä listalla oli feta-pinaattipiirakka. En ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin, mutta olin vahingossa törmännyt reseptiin netissä ja se kuulosti niin hyvältä että oli pakko testata. Reseptinä oli Hellapoliisin feta-pinaattipiiraat, joista tein yksittäisten pikkupiiraiden sijaan yhden ison pyöreään piirakkavuokaan. Taikinan tein vehnäjauhojen sijaan gluteenittomista jauhoista.

Arvelinkin että piirakasta tulisi hyvä, mutta yllätyksekseni se osoittautuikin parhaimmaksi suolaiseksi piiraaksi jota olen syönyt ikinä. Enkä liioittele nyt yhtään, vaan se oli niin hyvänmakuista etten meinannut uskoa todeksi! Luulen että yksi ratkaiseva tekijä oli se että taikinaan ja täytteeseen tuli hieman siirappia. Sitä en olisi itse keksinyt lisätä! Mulla riittäisi loputtomasti ylistyssanoja tuolle piirakalle, joten en voi muuta kuin suositella kokeilemaan ja toteamaan saman itse :)




Toinen leipomus minkä tein oli vanha kunnon omena-kaurapaistos. Löysin pakastimesta litran verran pilkottuja omenia, jotka oli viime syksynä kerätty omenapuista ja inspiroiduin siksi tekemään tämän yksinkertaisen mutta herkullisen jälkiruoan. 

Reseptejä omena-kaurapaistokselle löytyy netistä pilvin pimein ja kovin montaa ainesosaahan tuohon ei edes tule: omenalohkot vuoan pohjalle, päälle seos johon tulee kaurahiutaleita, margariinia, sokeria ja kanelia, ja sitten vain uuniin. Nautitaan vaniljakastikkeen tai jäätelön kera, meillä valikoitui tällä kertaa jäätelö. On kyllä mielettömän hyvää tämäkin herkku, nam! Yleensä välttelen omenoiden syöntiä, mutta tässä ne eivät ole vatsalle yhtä rankantuntuisia koska kypsyvät uunissa pehmeiksi.







Noiden kanssa tuli nautittua kupilliset kahvia meidän Rio de Janeiro- ja Helsinki-mukeista ja makuelämys oli taattu. Jäipä hyvä mieli! Molempia tekeleitä on vielä jäljelläkin, joten pitääpä vielä maistella tänäänkin lisää. Kyllä maukkaat omatekemät ruoat ja leivonnaiset kruunaavat muutenkin rennon ja onnistuneen viikonlopun.




19. helmikuuta 2015

Nyt on treenikamat kunnossa


Lähiaikoina olen tehnyt muutamia liikuntavarusteisiin liittyneitä hankintoja. Välillä hirvittää miten paljon sitä saisikaan rahaa kulumaan kaikkeen urheiluun liittyviin vaatteisiin ja välineihin, kun kiertelee kaupoissa katsomassa valikoimia ja selaa nettikauppoja. Toisaalta laadukkaat peruskamat on hyvä olla kunnossa, jotta voi harrastaa täysipainoisesti, joten sellaisiin investoiminen on järkevää. Alkuvuoden hankintani olivatkin pääasiassa juuri tällaisia perusjuttuja.

Kenkiä hankin hetki sitten kahdet, molemmat eri lajeja varten. Oikealla puolella on painonnostokengät eli kyykkykengät. Olen käyttänyt jo vuosia salilla aerobik-kenkiä, jotka kelpaavat edelleenkin vallan mainiosti melkein kaikkeen mitä salilla teen, mutta erityisesti kyykyssä niiden tietynlainen "epäjykevyys" on korostunut. Nämä uudet hankinnat tukevat jalkaa paljon paremmin ja niissä on korkoa, mikä tuo ryhdin ja oikean asennon esimerkiksi juuri siihen kyykkyyn.

Vasemmalla puolestaan näkyy mun rakkaat uudet aarteet, nimittäin kiipeilykengät! Tähän asti olin kiipeillyt vuokrakengillä, mutta vähän aikaa sitten tuli ajankohtaiseksi ostaa omat. Kiipeilykenkien ostaminen ei ole kovin helppoa ja näitä metsästettiinkin kunnolla. Kiipeilykenkiä on nahkaisia ja kumisia, osa tasapohjaisempia ja osa käyrempiä, on montaa eri merkkiä joissa on omat erityispiirteensä. Kiipeilykengän tulee olla todella istuva, aluksi jopa tiukka. Kenkä tulee ajan myötä venymään, mutta silti tiukan kengän ostaminen tuntuu aina epäluonnolliselta. Toisaalta enemmän harmittaisi ostaa liian isot kengät, jotka sitten lipsuisivat ja toisivat kiipeilyyn epävarmuutta. Kävin kolmessa eri paikassa katsomassa valikoimaa ja sovittelin yhteensä ainakin kymmentä paria.  Päädyin lopulta Borealin Crux-kenkiin. Näillä olen ehtinyt nyt kiivetä kolme kertaa ja olen kyllä tyytyväinen! Näillä saa niin eri tuntuman seinään kuin koppuraisilla vuokrakengillä.





Pari liikuntavaatettakin on tarttunut tämän vuoden puolella mukaan. En kovinkaan usein ostele treenivaatteita, koska olen jotenkin erityisen pihi niiden hankinnassa :D Nyt kuitenkin hankin alla olevassa kuvassa näkyvän pirteän t-paidan kiipeilykäyttöön. Salilla suosin t-paitojen sijaan hihattomia paitoja, joita niitäkin voisi hankkia hieman lisää, koska muutamasta vakkaripaidastani alkaa olemaan värit säälittävän haalistuneita. Pitääpä lisätä ostoslistalle... Muita alkuvuoden urheiluvaatehankintoja ovat Niken alustopit, jotka olivat hyvässä tarjouksessa urheiluvälineliike XXL:ssä.




Lisäksi hankin hetki sitten oman joogamaton. Olen innostunut ihan hirveästi Yoogaia-palvelusta, joka on joogatunteja netissä tarjoava palvelu. Siellä voi reaaliajassa osallistua tunneille tai katsoa haluamansa tunnit jälkikäteen. Valinnanvaraa on mielettömästi ja olen jäänyt jopa tavallaan koukkuun koko juttuun, kun haluaisin kokeilla kaikkea mahdollista mielellään joka päivä! Loistava palvelu kaiken kaikkiaan. Nyt mulla on siis joogamattokin, mikä helpottaa kaiken tämän toteuttamista oleellisesti kotioloissa. Eikö olekin muuten herkullinen väri?




Eiköhän näillä hankinnoilla pärjää taas pitkään! Kyllä nyt kelpaa taas hikoilla salilla, kavuta seiniä pitkin ja rauhoittua joogan parissa. Vielä kun saa ne pari treenitoppia hankittua niin voi tyytyväisenä sulkea kukkaronnyörit hetkeksi urheiluhankintojen suhteen.


15. helmikuuta 2015

Tuliaisiks tuothan koko planeetan


Matkustelu näkyy teemana meidän pienessä kodissa aika paljonkin. Matkalta on tarttunut mukaan monenlaisia tuliaisia, joista parhaimmat ovat päätyneet koristamaan seinää tai hyllyn kulmaa. Vaihtoehtoisesti matkateema näkyy sisustuksessa myös sellaisissa esineissä joita ei ole hankittu matkan päältä vaan ihan täältä Suomesta, mutta joista kuitenkin tulee mieleen joku mennyt matka tai siihen liittyvä muisto. Tässä siis muutamia reissuihin liittyviä sisustuksen yksityiskohtia meidän kotoa!


Buddha-taulu. Jokunen vuosi sitten tarvittiin meidän olohuoneen seinälle uusi iso taulu ja etsimme sopivaa pitkään eri nettikaupoista. Kun viimein törmättiin tähän niin tiesin heti että tämä se on. Buddhan kuvasta tulee monenlaisia Aasia-muistoja mieleen. Taulusta huokuu lisäksi rauhallisuus ihan väriensäkin puolesta ja se luo oikeastaan koko pikkuiseen kotiimme harmoonista tunnelmaa.




Matkakirjat. Kirjahyllyssä paraatipaikalla on pieni kasa matkaoppaita. Lyhyille matkoille pyrin yleensä lainaamaan matkaopaskirjan kirjastosta, koska ei tunnu järkevältä ostaa kirjaa omaksi yhtä matkaa varten. Joitain on kuitenkin tullut vuosien varrella ostettua. Varsinkin nuo Lonely Planet-kirjat ovat kulkeneet rinkan pohjalla mukana pitkän matkan ja ulkoasu onkin reunoista aika rispaantunut. Matkusteluun liittyy toki myös Madventuresin tuotanto. Meillä taitaa olla kaikki heidän kirjansa ja osa niistäkin on ollut reissussa mukana. Erityisesti Kansainvälisen seikkailijan oppaasta on ammennettu hyviä vinkkejä matkan päällä!




Intia postikortit. Intiasta ei raahattu juuri mitään konkreettisia tuliaisia parin vuoden takaiselta matkaltamme, mutta Khajurahon pikkukaupungista ostin kuitenkin muutaman postikortin, jotka ovat nyt esillä kirjahyllyssämme. Nämä voisi oikeastaan josku kehystää jollain luovalla tavalla, niin pääsisivät vielä paremmin oikeuksiinsa. Vahvat Intia-muistot tulee mieleen kun katselee kyseisiä kortteja!




Koalat. Australiassa vietin lukion jälkeisenä välivuotena viisi viikkoa ja lopuksi tuli tietenkin ajankohtaiseksi ostaa tuliaiset. Päädyin ostamaan ison pakkauksen tuollaisia koalia kahdessa eri värissä ja niillä sai helposti kuitattua kavereiden tuliaiset jakamalla jokaiselle yhden kappaleen. Siitä satsista kaksi jäi meillekin ja siitä lähtien ne ovat koristaneet peilin kulmaa (onpas muuten pölyinen peili, heh!).




Pariisi-taulu. Pariisin maailmannäyttelyä 1800-luvun loppupuolelta mainostava juliste on ostettu mistäpä muualtakaan kuin Pariisista. Vaikkei kyseinen kaupunki olekaan ihan mun lempikaupunkeja Euroopassa, on tuossa julisteessa jotain kiehtovaa menneen ajan havinaa. Sen vuoksi se päätyi mukaan ja kehyksiin asti, koristamaan meidän eteisen oransseja seiniä.




Magneetit. Varsinkin nykyään välttelen magneettien ostoa matkamuistoksi itselleni tai muille, koska niitä helposti kertyy liikaa. Jääkaapin ovi tulee myös sekavan näköiseksi ja vaikeaksi puhdistaa jos se on vuorattu magneeteilla. Silti jokunen on tarttunut mukaan vuosien varrella: Agadirin punainen kenkä on Marokon lomaltamme, Praha-magneetti ensimmäiseltä omatoimimatkaltani eli interraililta 18-vuotiaana ja Lontoo-magneetti tietenkin Euroopan yhdestä kivoimmasta kaupungista eli Lontoosta. Kaksi magneeteista on muilta saatu: sinitaivainen kuva Kreikasta on äidiltäni ja pyöreä poro-juttu on Leviltä Joonaksen siskolta. Sekä Kreikassa että Levillä olen itsekin käynyt, että siinä mielessä niitäkin magneetteja kohtaan on jonkinlainen omakohtainen kokemus.




Tärkein pääoma matkoilta tuodaan toki mukana ihan oman pään sisällä eikä kaikesta ole tarvettakaan laittaa kotiin esiin mitään muistoa tuovaa esinettä tai asiaa. Mutta ne pienet yksityiskohdat jotka omassa kotona muistuttavat menneistä seikkailuista ovat kyllä sitäkin suuremmassa arvossa. Niitä katsoessa saa parhaimmillaan sen saman fiiliksen minkä on tuntenut jossain hetkessä kaukana kotoa, uuden ja ihmeellisen ääressä. On se matkustelu vaan niin parasta!


Otsikko Puppa J:n biisistä Maailmankansalainen

13. helmikuuta 2015

Keep breathing


Niinkin itsestäänselvä toiminto kuin hengittäminen on kytköksissä useampaan asiaan kuin olin ennen kuvitellut. Mainitsinkin joogan alkeiskurssista kertoessani, että oli todella avartavaa huomata siellä oikeanlaisen hengitystavan merkitys. Enhän ollut ennen missään tilanteessa oikein miettinyt hengitystäni, koska siinähän se aina virtaa itsekseen. Keuhkot tekevät työnsä ja that's it.

Hengityksellä todellakin on väliä. Kun hengittää nenän kautta rauhallisesti syvään, keskittyen siihen, saa käytettyä keuhkojen koko kapasiteetin. Monesti tulee hengitettyä pinnallisesti vain keuhkojen yläosalla, jonka keho voi tulkita kiireen tunnuksi. Siitä taas voi seurata epämääräisen rauhaton tai ylivirittynyt olo, jotka ovat ainakin omalla kohdallani tuttuja. Kun sitten keskittyy tekemään muutaman pitkän hengityksen, niin heti tuntee olevansa taas enemmän tilanteen tasalla ja hartiat sulavat alemmaksi.



Joogassa oikeanlainen hengitysrytmi on avainasemassa ja siinä on vielä paljon harjoiteltavaa, mutta siitä tämä innostuminen hengityksen tarkkailuun tosiaankin lähti. Vaikkei joogaa harrastaisikaan, niin ihan vain iltaisin venytellessäkin voi helposti huomata hengittämiseen keskittymisen hyödyn: pitkällä uloshengityksellä saa syvennettyä venytystä uskomattomalla tavalla.

Nyt olen myös vihdoin tajunnut miksi Joonas on aina korostanut oikeanlaisen hengittämisen merkitystä salitreeneissäkin. Oikein loksahti paikalleen se, kuinka paljon voimaa siitä saa varsinkin isommissa liikkeissä, kuten kyykyssä tai penkissä! Kun vetää liikkeen aluksi keuhkot ihan täyteen ilmaa, ja vasta palautuessa takaisin puhaltaa ne ulos, on fokus ihan erilainen. Ja ihan yhtälailla vaikkapa vatsalihaksia tehdessä hengitys on tosi tärkeää.




Hengittämiselle saa siis paitsi fokusoitua voiman ja tehostettua lihaksen venymisen, myös rauhoituttua ihan missä hetkessä hyvänsä. Kun meinaa tulla jotenkin hermostunut olo, niin pari syvää, koko keuhkot täyttävää hengitystä rauhoittaa välittömästi. Vähän aikaa sitten rauhoitin itseni kiipeilyn yhteydessä: kamppailin erään seinän kanssa ja meinasin jo turhautua kun en millään päässyt sitä ylös asti useasta yrityksestä huolimatta. Sitten istahdin hetkeksi lattialle, hengitin muutamia tosi syviä hengityksiä, ihan rauhassa. Sitten uusi yritys ja kappas - pääsin sen. Ihan kuin olisin jotenkin bootannut itseni ja aloittanut puhtaalta pöydältä.

Tämä hengityksen tärkeys on tullut tutuksi juuri sopivaan aikaan, nimittäin lähiaikoina olen ollut stressaantunut paristakin asiasta, jotka huolestuttavat mutta joille en juuri nyt voi tehdä mitään. Ainoa mihin voin tällä hetkellä vaikuttaa on oma suhtautumistapa ja siihen tämä auttaa. Syvään hengittäminen ja siihen keskittyminen ikään kuin tuntuvat keräävän energiaa sisään ja kokoavan ajatukset yhteen. Sen avulla saa jotenkin yhdistettyä nopean ajatuksenjuoksun ja kehon toiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi. Se on hienoa! Muistakaa hengittää :)



5. helmikuuta 2015

Joogan alkeiskurssilla


Viime lauantaina pääsin vihdoin kokeilemaan millainen laji on jooga, kun osallistuin joogan alkeiskurssille. Paikkana oli Yoga Angel, joka sijaitsee Herttoniemen teollisuusalueella, sopivan kävelymatkan päässä meiltä. Kurssi kesti kolme tuntia ja menin sinne avoimin mielin, puhtaasti kiinnostuneena näkemään mistä joogassa on kyse ja vähän tunnustelemaan voisiko siitä tulla jonkinlainen harrastus minullekin. Vähän jännittikin, niin kuin aina kun lähtee kokeilemaan jotain uutta! Kuvituksena muuten kuvia Intian Varanasista parin vuoden takaa. Intiassa jooga oli läsnä monissa paikoissa, mutta mun osalta kiinnostus kokeilla joogaa ei ollut vielä silloin syttynyt.

Meitä osallistujia kurssilla oli kymmenkunta. Ohjaaja toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja pieni joogasali vaikutti kaikin puolin tunnelmalliselta, joten tuli heti rennompi olo. Tosin melko pian huomasin olevani hieman oman epämukavuusalueeni ulkopuolella: yleensä jos menen johonkin harrastamaan mitä tahansa liikuntaa muiden ihmisten keskellä, on mulle täysin luontevaa alkaa pyöritellä hartioita, verrytellä ja hyppiä ja alkaa sitten liikkua hikipisarat otsalla. Mutta koska tämä oli joogatunti, niin meidät kehotettinkin menemään heti aluksi makaamaan joogamatoille. Se tuntui jotenkin tosi vaikealta, olla vain siinä silmät kiinni! Mutta kun kurssin lopussa kolmen tunnin kuluttua tehtiin lopuksi tuo sama harjoitus, tuntui se jo paljon luontevammalta. Alun malttamattomuus oli siis pikkuhiljaa muuttunut siihen että olin tottunut ajatukseen olevani minulle täysin uuden asian eli joogan äärellä ja varmaankin ylipäätään oppinut jotain olennaista.





Kolmen tunnin session aikana käytiin läpi monipuolisesti kaikkea. Ohjaaja kertoi joogasta ja käytiin asanoita (jooga-asentoja) läpi. Harjoiteltiin molemmat aurinkotervehdykset joihin kuului sarja erilaisia asanoita, jolloin tutuksi tulivat mm. alaspäin katsova koira, soturit, kobra ja niin edelleen. Varmaan puolet asanoiden nimistä ja eri joogalajien nimistä meni ohi, kun keskityin liikkeiden tekemiseen ja niiden sisäistämiseen, mutta oli tosi palkitsevaa! Huomasin että tykkäsin ihan yhtä lailla fyysisistä liikkeistä, joissa sai hien pintaan, kuin rauhallisistakin jutuista. Esimerkiksi hengitysharjoitus oli tosi silmiä avaava. Miten pinnallisesti sitä tuleekaan yleensä hengitettyä pelkällä rintakehällä, varsinkin jos on vähänkin hermostunut tai stressaantunut!

Yllätyksekseni taisin olla koko kurssin nuorin osallistuja aika reippaastikin. Kiva nähdä siis että jooga kiinnostaa vanhempaakin porukkaa, eikä ainoastaan nuoria ja vetreitä. Tai no, sana vetreys sai kyllä uuden merkityksen, kun tajusin oman jäykkyyteni. Ylipäätään omasta kropasta tuli havannoitua asioita ihan uudella tavalla kun kerrankin keskittyi. Ensinnäkin mun lonkat on todella kireät, esim. risti-istunnassa polvet ei todella mene lattian myötäisesti vaan jää tosi korkealle. Vasen nivunen on erityisen jäykkä, minkä huomasi paitsi venyttelyistä myös soturissa silloin kun vasen jalka oli takana.





Kolme tuntia sujahti älyttömän nopeasti. Lopussa tehtiin yin- ja yang-joogaan liittyviä juttuja. Inspiroiduin ja ilmoittauduinkin yin-joogatunnille, joka on huomenna perjantaina. Pitkiä venytyksiä sisältävä rauhallinen yin-jooga on varmasti hyvä lopetus työviikolle! Jossain vaiheessa kiinnostaisi hirveästi mennä astangajoogankin tunnille, joka on fyysisempi joogan muoto.

Ohjaaja kehottikin meitä kokeilemaan erilaisia joogatunteja ja ohjaajia, löytämään sen oman juttunsa, painottaen että on tärkeää löytää se tapa jolla joogan saa sovitettua parhaiten omaan arkeen. Nyt kun olen päässyt hieman tutustumaan lajiin niin ajatuksena olisi käydä silloin tällöin kokeilemassa erilaisia joogatunteja ja oppimassa lisää, mutta pääasiassa haluisin joogailla kotona, oman aikataulun mukaan. Se olisi varmaankin mulle juuri sopivin tapa, koska silloin saisin sen luontevasti sovitettua muihin harrastuksiin ja menoihin. Tästä siis tulee jatkettua mielenkiinnolla eteenpäin! Joogalla on varmasti paljon annettavaa minulle :)

Löytyykös ruudun toiselta puolelta ketään joogan harrastajia tai joogaa kokeilleita?



3. helmikuuta 2015

Aamupalasta


Monesti sanotaan että aamupala on päivän tärkein ateria. Omalla kohdallani se ei ehkä määrältään ja monipuolisuudeltaan ole sitä, mutta ylipäätään aamupalan syöminen on mulle täysin välttämätöntä. Jos en aamulla heti herättyäni pääse syömään jotain, tulee nopeasti huono olo. Joskus reissussa se voi olla vähän vaikeaakin, kun heti heräämisen jälkeen ei olekaan oma jääkaappi lähettyvillä vaan joutuu lähtemään asiakseen aamupalalle jonnekin. Pienillä verensokeria nostattavilla eväillä yleensä selviää niistäkin hetkistä.

Tärkeydestään huolimatta arkisin mun aamupalan syöminen on melko pikainen suoritus. Mielummin maksimoin nukkumisajan ja toimin vähän pikaisemmin aamutoimien suhteen, vaikka toki ajatus kiireettömästä aamupalasta arkisinkin olisi houkuttava. Aamupalani koostuu oikeastaan aina lautasellisesta puuroa. Söin teini-ikäiseksi asti aina puuroa, mutta sitten siihen tuli noin kymmenen vuoden tauko täydellisen kyllästymisen seurauksena. Vuosi sitten löysin puuron kuitenkin uudelleen ja sillä tiellä ollaan vieläkin!



Viikonloppuisin aamut on hitaampia ja syön puuroni rauhallisempaan tahtiin, samalla kirjaa tai lehteä lueskellen. Silloin saatan puuron jälkeen syödä parin tunnin kuluttua vielä toisenkin aamupalan kahvin tai teen kera. Aamupalat on kivoja, joten miksei syödä kahteen kertaan ;)

Kaurapuuro on mun mielestä puuroista paras. Se on nopeaa, hyvänmakuista ja vatsaystävällistä. Vähän aikaa sitten uskaltaudin kokeilemaan toistakin puuroa, kun ostin paketillisen tattarihiutaleita. Tattarikin sopii hyvin herkkävatsaisille ja on muutenkin kaikin puolin erittäin terveellistä, se mm. sisältää kaikki välttämättömät aminohapot. Ensin piti vähän totutella sen pähkinäiseen makuun ja keitin siitä aluksi liian paksua, mutta sitten se alkoi maistua kun sai määrät kohdalleen! Keittämisaika on vähän pidempi kuin kaurahiutaleilla (3-5 minuuttia), mutta sen ehtii hyvin tehdä aamulla.




Sen lisäksi että vuorottelen kaura- ja tattaripuuron välillä, saa myös lisukkeilla paljon vaihtelua. Useimmiten laitan päälle pakastimesta marjoja: mustikoita, mansikoita tai puna- ja mustaviinimarjoja. Jos tarvitsee erityisen paljon energiaa niin saatan pilkkoa joukkoon banaanin. Joskus jos haluaa makeamman version niin siihen tarpeeseen vadelmahillo on paras vaihtoehto.

Millainen on sinun aamupalasi? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...