30. joulukuuta 2015

Joulukuun liikuntoja ja temppuileva alaselkä


Aika rientää nopeasti. Joulusta on vierähtänyt jo useampi päivä ja huomenna onkin jo uudenvuoden aatto! Joulu oli kyllä niin rentouttavaa aikaa että muistelen sitä todella lämmöllä. Muutama päivä oleskelua, syömistä, lautapelejä, jouluohjelmia, pitkiä yöunia ja aurinkoisia kävelylenkkejä, sekä lisää syömistä :D Teki niin hyvää! Joulun jälkeen tuli hetkeksi taas vähän haikea olo, kun vuoden paras juhla olikin yhtäkkiä takana, mutta nyt olen kääntänyt katseen jo uuteenvuoteen. Yleensä en ole edes ollut mikään suuri uudenvuoden juhlien ystävä, mutta nyt odotan sitä jopa aika innolla. Jotenkin on kivaa että tulee uusi juhla heti joulun perään. Meidän vuosi vaihtuu pienellä kaveriporukalla täällä meidän kotona. Pitääpä tänään jo suunnitella hieman tarjoiluja!




Nyt kuun ollessa lopuillaan on aika katsahtaa vähän joulukuun liikuntoihin. Niitä on valitettavasti varjostanut mun kipeä alaselkä. Juuri vähän aikaa sitten olinkin miettinyt kuinka onnekas olenkaan että olin melkeinpä koko vuoden onnistunut treenaamaan ilmaan mitään loukkaantumisia tai kipuja, tai edes flunssaa. Treenivuosi oli ollut siis kokonaisuudessaan ilahduttavan ehjä. Nyt joulukuun alussa huomasin että alaselkä alkoi oikealta puolelta aina kipeytyä erityisesti salitreenin jälkeen mutta myös juoksulenkillä. Kyseessä on sikäli "vanha vaiva", että lyhyitä pieniä kolotuksia on ollut vuosien varrella ja joskus vuonna 2012 oli pidempikin jakso. Se oli aika jolloin kävin paljon bodypumpissa, ja silloin analysoin syyn olleen väärällä tekniikalla tehdyissä kyykyissä (kyykkyjähän tehdään bodypumpissa toistomäärällisesti paljon). Silloin vaiva meni muistaakseni kokonaan ohi suunnilleen kuukaudessa, mutta muistan olleeni turhautunut.

Epäilykseni siitä mistä alaselän kolotus tällä kertaa johtuu näin monen vuoden tauon jälkeen, on yhden jalan jalkaprässi, jota olen innokkaana tehnyt muutaman kuukauden ajan. Voi olla ettei alaselkä ole sitten pysynyt niin kiinni alustassa liikkeen aikana kuin olisi pitänyt. Mitään venähdystä  ei ole käynyt, vaan pikemminkin se on pikkuhiljaa ärtynyt. Liike on tosi kohdistettu, mutta olen tykännyt siitä kun se ottaa vain yhteen jalkaan kerrallaan. Jalat ovat aina hieman epäsymmetriset keskenään ja monesti myös aavistuksen eri pituiset niin kuin mulla, joten kyykyn lisäksi on kiva tehdä liikkeitä missä vain yksi jalka työskentelee kerrallaan. Aikoinaan yritin useinkin tehdä askelkyykkyjä, mutta siinäkin alaselkä hieman oireili, joten niitä olen yrittänyt välttää, niin hyvä yhden jalan liike kuin sekin olisi. Mun ei selkeästi kuulu tehdä mitään yhdelle jalalle tarkoitettua :/

Toinen teorani on että oikean puolen pakaralihaksessa on joku kunnon jumi päällä, mikä heijastuu alaselkään. Se nimittäin tuntuu jäykältä, vaikka suht tunnollinen olen venyttelyn suhteen ollutkin. Juoksulenkkejä en epäile aiheuttajaksi, koska olen kuitenkin suhteellisen samalla tavalla juossut koko vuoden. Vaikka toki vaikeaa arvailla syy-seuraussuhdetta, kun paineentuntua alaselässä tuntuu myös juoksun jälkeen.



Saadakseni alaselän vaivan poistumaan pidin joulun ympärillä yli viikon verran täysin taukoa salista ja juoksusta, hyvin pitkästä aikaan. Kävin koko viikon vain kävelyillä ja venyttelin kevyesti. Melko pian alaselkään ei tuntunutkaan enää niin paljon. Ensin kipu siirtyi alaselästä häntäluuhun päiväksi ja sitten sitä ei oikeestaan ollut. Takapakkia tuli puolestaan nyt alkuviikosta, kun päätin palailla normaaleihin kuvioihin: ehdin tehdä yhden joogakerran ja salikäynnin niin kolotus palautui samantien. Tuntuu että olen taas alkupisteessä.

Nyt suunnitelmana on varmaankin sitten jatkaa kävelylenkkejä, pitää selkä liikkeessä kevyiden ja verryttävien jumppaliikkeiden avulla (selkäkipuihinhan suositellaan yleensä pitämään selkä liikkeessä), laittaa kuuriluontoisesti Voltaren-geeliä ja putkirullailla ahkerasti pakaralihaksia, jos sieltä vaikka joku jumi aukeaisi. Sinänsä olo on toiveikas, kun huomasin jouluviikollakin edistystä heti, mutta harmittaa tämä takapakki. Vähän sellainen orpo olo kun hyvä liikuntarytmi on hetkeksi katki eikä tiedä varmuudella mikä vaivan on aiheuttanut ja milloin se poistuu. Ei auta muu kuin seurailla tilannetta. Ehkä tämä opettaa ainakin kärsivällisyyttä, jos jotain hyvää pitää tilanteesta löytää.


Miten teidän joulukuun liikunnat sujui? Onko muita alaselän kivuista kärsineitä? Mitä on suunnitelmissa uudenvuoden viettämisen suhteen? :)



23. joulukuuta 2015

Pääsimme jouluun


Nyt ollaan päästy taas siihen aikan vuodesta kun joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Me saavuttiin joulunviettoon jo eilen illalla, tänne lapsuudenkotini maisemiini pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tämä on se paikka johon melkein kaikki joulumuistoni liittyvät, joten tuntuu taas siltä kuin olisi kirjaimellisesti saapunut jouluun. Oli tunnelmallista ajella eilen suhteellisen kiireisen päivän lopuksi hiljaisia teitä pitkin tänne, kuunnella samalla joululauluja ja bongailla omakotitalojen pihojen jouluvaloja pimeyden keskellä. Verenpaineet laski ja tuntui että tästä se joulu alkaa.

Vaikka joulukuussa on riittänyt poikkeuksellisen paljon kaikkea tekemistä ja menoa, jotka kaikki eivät varsinaisesti ole edes liittyneet joulun tuloon, niin tuntuu silti että olen ehtinyt nauttia joulunajasta hyvin. Johtunee osittain siitä että aloin fiilistellä sitä jo marraskuussa, mikä on aina hyvä - sillä välttää sen että joulu tulisi eteen liian nopeasti ja yllättäen. Joulun odotukseen liittyviä toimia ollaan tehty kaikki mitä asiaan kuuluu: pipareita leivottu, kuunneltu paljon jouluradiota, katsottu useampikin joululeffa ja juotu monenlaista glögiä. Joululahjojen ostamisrumba meni tänä vuonna kivuttomasti, koska tilasin monet lahjat netistä ja ylipäätään hain niitä hyvissä ajoin. Tai no, pari juttua piti hakea pahimmassa ruuhkassa viime lauantaina, oli kyllä tosi paljon ihmisiä liikkellä!



Joulun odotus sai yhden kohokohdan viime sunnuntaina Rajattomen joulukonsertissa. Se oli kyllä aivan mahtava kokemus. Kylmiä väreitä meni kun kuunteli sitä äänten sinfoniaa! Mietittiinkin että pitää ehdä tästä perinne, että menee aina jonnekin joulukonserttiin joulun alla.

Nyt on aika toivottaa kaikille rauhallista ja tunnelmallista joulua! Parasta mitä nyt voi tehdä on pysähtyä ja nauttia hetkestä, läheisten ympäröimänä, tietäen että niin moni muukin on lämpimissä joulutunnelmissa juuri näinä hetkinä. Palataan linjoille taas joulun jälkeen!



13. joulukuuta 2015

Seuraava reissu varattu!


Kirjoittelin reilu kuukausi sitten täällä, kuinka suunnitelmissa olisi varata seuraava reissu. Kuten silloin tuskailin, maailma on niin täynnä kiinnostavia paikkoja että välillä se valinnan vaikeus on oikeasti aikamoinen! Meidän viimeisestä reissusta Euroopan ulkopuolelle on jo pari-kolme vuotta, joten tarkoituksena olisi lähteä nyt pitkästä aikaa käymään jossain kauempana, kuitenkin talviloman asettaman ajan puitteissa.

No, nyt ollaan päästy sanoista tekoihin meidän reissusuunnitelmien suhteen ja voin ilokseni kertoa, että lennot on varattu! Kun päätimme kunnolla ottaa härkää sarvista ja miettiä mikä olisi se paras vaihtoehto juuri tähän saumaan, ajankäytön ja kohteen kiinnostavuuden mukaisesti, niin itseasiassa valinta olikin sitten tosi nopea tehdä. Me lähdetään maaliskuussa ekaa kertaa ikinä Japaniin, reiluksi viikoksi Tokioon!



Se miten päädyttiin valitsemaan juuri Tokio oli monen asian summa. Aika pian sen edellisen reissupostauksen jälkeen sain kunnon Japani-kipinän päälle ihan vain sillä, että aloin pitkästä aikaa lukea kaikkea mahdollista Japaniin ja Tokioon liittyvää. Selailin blogeja, lainasin kirjastosta kirjan ja samantien muistin taas miksi olen halunnut sinne niin monta vuotta. Ainakin niistä ajoista lähtien kun olin nähnyt Madventuresin seikkailevan siellä. On ollut aina kiehtovaa ajatella kuinka erikoinen kulttuuri Japanissa on, mutta kuinka kaikki on samanaikaisesti niin siistiä, järjestelmällistä ja kaupunkien osalta futuristista. Jotenkin se paikan erilaisuus vetoaa ja on jo kauan kiinnostanut päästä näkemään ja kokemaan se kaikki omin silmin. Joonas puolestaan on halunnut Japaniin ihan pienestä pitäen, vielä pidempään kuin minä. Kuitenkin aina kun ollaan yhteisillä reissuilla lähdetty jonnekin kauas kuten Aasiaan, niin ollaan päädytty kiertelemään jotain lämpimämpiä maita hieman pidemmäksi aikaa. Ei ole ennen vain tullut sopivaa saumaa juuri Japanille, kun juuri se valinnan runsaus matkakohteiden suhteen on vienyt meidät muualle. Nyt on siis ehdottomasti korkea aika päästä kokemaan Tokio!

Meillä on tosiaan kokonaisia matkapäiviä paikan päällä kahdeksan. Ollaan alustavasti suunniteltu että ollaan vain Tokiossa, koska kaikilta joilta olen kuullut niin kaupungissa riittää nähtävää ihan tajuttoman paljon. Jos aika kävisi pitkäksi tai haluaa hetkeksi pois kaupungin kuhinasta, niin päiväreissuja on helppo tehdä nopeilla junilla lähialueille. Majoituksen olemme jo varanneet ja siinä jos missä konkretisoitui Tokion suuruus. Oli haastavaa hahmottaa kartalta missä mikäkin hostelli tai hotelli on, kun kaupunki on niin valtava ja varsinaista yhtä keskustaa ei siellä ole! Kun aikansa yritti tulkita paikkaa metrokarttojen avulla ja lukea ihmisten kommentteja majapaikkojen sijainnista niin alkoi vähän selventyä. Varattiin majoitus Jimbochon alueelta, joka oli ainakin maantieteellisesti melko keskellä kaikkea :D




Yksi asia mistä olen todella innoissani on se, että meillä on suorat lennot! Suomesta on niin hyvät lentoyhteydet Japaniin, että suorien ja välilaskullisten lentojen hintaero ei ollut kovin suuri, varsinkin kun haluttiin lennot tietyille viikonpäiville. Tuon pituisella reissulla ei halua käyttää muutenkaan arvokkaita matkapäiviä välilaskujen tekemiseen. Tuntuupa oudolta ajatukselta lähteä täältä lentokentältä ja herätä aamulla Tokiosta! Oi vitsi, se on niin parasta saapua uuteen paikkaan nimenomaan aamulla!

Se fiilis kun lentoliput kilahtivat sähköpostiin on aina niin hyvä, mutta tällä kertaa se tuntui normaaliakin hienommalta. Tuli suorastaan epäuskoinen, iloinen ja malttamaton olo siitä, että me todella ollaan menossa Japaniin. On todellakin jotain mitä odottaa joulun jälkeen. Alle kolmen kuukauden kuluttua ollaan matkalla!

7. joulukuuta 2015

Musiikin taika


Jokaisella on varmaan omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka hyvä musiikki nostaa mielialaa, saa liikuttuneeksi, tuo muistoja ja laittaa ajatukset lentämään. Tutkimukset ovat osoittaneet kuinka ihmisen kuunnellessa itselle mieleistä musiikkia vaikuttaa se todella monella tavalla, esimerkiksi vähentää ahdistusta ja jopa lievittää fyysistä kipua. Musiikin voima on  ihmeellinen, monessakin mielessä.

Mulle musiikki kuuluu jokaiseen päivään enkä osaisi olla enää ilman Spotifyta. Kaikki on tunnelmallisempaa kun on musa taustalla. Kotona ollessa melkein aina soi jotain fiilikseen sopivaa ja Spotifyn myötä tulee kokeiltua kaikkea tosi erilaistakin, kuten vaikkapa latinomusiikkia, jazzia tai 70-luvun hittejä. Autossa on kiva soittaa valmiita soittolistoja tai omia lempibiisejä, oli sitten taittamassa pidempää matkaa tai ihan vaan ajamassa töistä kotiin. Silloin aika menee kuin siivillä ja kaikki selkeytyy. Autossa musan kuuntelu on siitäkin kivaa että voi rauhassa laulaa mukana, toisin kuin julkisissa kulkuvälineissä napit korvilla (tai miksei silloinkin voisi :D ).

Ulkoillessa suhteeni musiikin kuunteluun vähän jakautuu. Yleensä juoksemaan on kiva laittaa joku menevä treenisoittolista soimaan. Sen avulla pääsee helpommin flow-tilaan. Kävelylläkin joku rauhallinen musa on välillä paikallaan,  mutta usein on kiva olla ihan ilmankin, jotta kuulee ympäröivät äänet.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä sain eräitä musiikkiin liittyviä uutisia, joita olin odottanut jo kaksi vuotta. Ajelin töistä kotiin ja näin että kännykkään vilahti sähköposti. Päätin pikaisesti vilkaista sen ja samantien kun näin otsikon, multa pääsi kirkaisu ja aloin itkeä onnenkyyneliä: Mun lempibändi Biffy Clyro tulee Suomeen ensi kesänä Provinssirockiin! Menee vieläkin kylmiä väreitä kun edes kirjoitan tätä. Viime keikasta Suomessa on tosiaan jo kaksi vuotta ja siitä lähtien olen odottanut tätä skotlantilaista kaikkien aikojen lempibändiäni takaisin tänne. Viime vuoden syksyllä yritin kahteen otteeseen päästä ulkomaille katsomaan heitä mutta molempina kertoina meni liput ohi suun - niistä kirjoittelinkin silloin täällä ja täällä. Nyt kun bändi on ollut keikkatauolla tekemässä uutta levyä, niin olen osannutkin jo vähän odottaa keikkajulkistuksia. Nyt on Provinssirockin liput hankittu ja odotus alkanut!

Mä olen niin, niin onnellinen tästä uutisesta. Ihan oikeasti. Niin kuin sanottu, musiikin voima on ihmeellinen.


Tähän loppuun vielä muutamia biisejä, jotka tällä hetkellä kolahtavat kovaa ja joita jaksaisin soittaa loputtomasti. Näiden myötä, hyvää alkanutta viikkoa!




5. joulukuuta 2015

Joulun tunnelmointia


Mä olen aina ollut jouluihminen. Jouluun liittyy niin monia hyviä muistoja, joka on varmaan yksi syy siihen minkä vuoksi olen onnistunut säilyttämään joulumielen aina lapsuudesta asti. Joulun tekee jouluvalot, rauhallinen yhdessäolo ja hyvä ruoat, monien muiden asioiden lisäksi. Joulu on myös sellainen asia, joka toistuu joka vuosi tunnelmineen ja perinteineen, siitä huolimatta vaikka moni muu asia elämässä muuttuisikin. Joulussa on jotain tuttua ja turvallista, lämmintä ja rauhallista.

Koska tykkään joulusta niin paljon, niin on ihana alkaa virittäytyä tunnelmaan jo hyvissä ajoin etukäteen. Pahin pelkoni olisi se, että yhtäkkiä vain olisi jouluaatto ja kaikki fiilistelyt olisivat jääneet tekemättä. Siksi on kiva pikkuhiljaa toteuttaa pieniä jouluun liittyviä juttuja, säilyttää tietynlainen kiireettömyys koko joulukuun ja saada jouluun kuuluvia rauhottumisen hetkiä jo etukäteen. Liian suurta varaslähtöä niihin ei kuitenkaan pidä ottaa, jotta koko jutussa säilyy erityisyyden hohto aina siihen aattoon asti.




Jouluvalot laitettiin meidän kämpässä paikoilleen marraskuun puolivälissä. Ne tuovat niin ihanaa valoa ja tunnelmaa iltaisin. Toinen asia minkä aloitin jo marraskuussa oli glögin juominen. Glögi maistuu erityisesti silloin kun haluaa jotain kuumaa mutta kofeiinitonta juotavaa. Musta on tullut viime vuosina vähän glögi-hifistelijä, jonka myötä pahvitölkeissä olevat glögit ovat jääneet ostamatta. Nyt olen ehtinyt maistaa kahta eri lasipullossa myytävää glögiä ja molemmat olivat tosi hyviä. Toinen niistä, tällä hetkellä menossa oleva on Lapin Marian luomuglögi.

Joulun herkkuja ei tee mieli syödä vielä tässä vaiheessa joulukuuta liikaa, ettei vaan mene maku, mutta jotain pientä tottakai on kiva maistella jo nyt. Suklaajoulupukin pistelin poskeeni eilen illalla, nam. Se on jotenkin jo traditio, vaikka ei maailman parasta suklaata olekaan niin aina sellainen pitää jossain vaiheessa ostaa :D Ekan joulutortun söin viikko sitten isäni luona. Niitä ei varmaan itse tule tehtyä ennen joulua, mutta pipareita pitäisi leipoa viikon-parin sisällä. Saimme meidän ikivanhan kaasu-uunin tilalla uuden sähköuunin (kaasuliedellä vieläpä, eli paras mahdollien yhdistelmä!), joten tänä vuonna uskon pipareista tulevan huomattavan tasalaatuisempia kuin ennen. Piparkakkutalonkin voisi taas askarrella.




Joululahjat olen jo aika pitkälle suunnitellut, mutta toteuttaminen ei ole vielä alkanut. Hyvä suunnittelu on kuitenkin jo puoli ruokaa, joten sitten on helppo poimia asiat kun tietää jo mitä on ostamassa. Suunnitteluun kannattaa panostaa senkin takia, että ainakin mulle on todella tärkeää keksiä kaikille sellainen lahja mitä he oikeasti haluavat tai tarvitsevat. Lahjojen hankintaa kivempi osuus on vielä paketointi. Siitä on ihanaa tehdä kiva tunnelmallinen hetki sitten lähempänä joulua, laittaen joululaulut soimaan ja paketoida kaikessa rauhassa :)

Joululauluista puheen ollen, Jouluradio aloitti toimintansa ekana adventtina eli viime sunnuntaina. Sieltähän löytyy monta eri jouluista kanavaa josta valita eli loistava keksintö! Olen soitellut kanavaa jo parina iltana, mutta joululaulut ovat ainakin minulle sellainen juttu joita pääasiassa "säästelen" lähemmäksi joulua. Niistä ei ole hyvä saada yliannostusta vielä, vaan mielummin niin että joululauluja kuullessa tietää joulun olevan oikeasti jo ihan ovella. Jouluelokuvia sen sijaan on kiva katsella jo nyt. Eka joululeffa katsottiiin eilen, Netflixistä löytynyt Fred Claus (oli muuten hyvä!). Muita parhaimpia joululeffoja mitä olisi kiva katsoa tänäkin vuonna on ainakin Elf ja Napapiirin pikajuna.
 
Parin viikon päästä ollaan muuten menossa ihan oikeaan joulukonserttiin, kun lauluyhtye Rajaton esiintyy Finlandia-talossa. Olen aina tykännyt heidän versioistaan perinteisistä joululauluista, joten odotan konserttia tosi innolla. Ajankohtakin on hyvä, taitaa olla neljä päivää ennen jouluaattoa. Siitä on hyvä aloittaa virallinen joulunvietto.

 Mitä jouluun liittyviä asioita sinä olet jo toteuttanut? Mitä odotat eniten joululta? :)

 

30. marraskuuta 2015

Loppusyksyn salikuulumisia


Nyt kun eletään marraskuun viimeistä päivää, on vähän hyvä taas summailla miten pari viimeistä kuukautta ovat kuntosalin puolella menneet. Vaikka pimeys on vaikuttanut jonkun verran omaan vireystasooni arkena (varsinkin neljän-viiden aikaan työpäivän jälkeen tulee yleensä kova väsymyspiikki), niin urheilun piristävää vaikutusta se ei ole vähentänyt. Kynnys kammeta itsensä lenkkipolulle tai aamuvarhain salille on tuntunut välillä korkealta kun jos pimeyden lisäksi on vielä kylmää tai sateistakin, mutta kun tietää miten virkeä olo siitä seuraa niin jaksaa lähteä. Sali on siinä mielessä helpompi, että sisätiloissa ei säätila vaikuta.

Aamuisin on tavallaan tunnelmallista olla salilla kun ulkona on aivan pimeää koko treenin ajan. Lähiaikojen parasta antia salilla on ollut ihan se pelkkä tekeminen ja kiva saliohjelma, joka tehoaa ja johon teen aina fiiliksen mukaan pieniä muutoksia. Esimerkiksi penkkipunnerrusta voi tehdä välillä tangon sijaan vinopenkissä käsipainoilla ja kyykätä pidempiä sarjoja kevyillä painoilla tai lyhyempiä sarjoja vähän isommalla kuormalla. Mielekkyys salitreeneissä perustuu omalla kohdallani nimenomaan hyvään perusohjelmaan ja sopivaan vaihteluun!



Yksittäinen huippuhetki salilla lähiaikoina on ollut se, että saan nykyään kaksi leukaa! Kun sain ekan leukani joskus keväällä niin ajattelin että eiköhän kesään mennessä mene kolme - ei mennyt :D Olin silloin keväällä niin tyytyväinen siihen yhteen leukaan että varmaan sen takia ei tullut enää harjoiteltua leuanvetoa niin ahkerasti, mitä nyt ohimennen aina vetäisin sen yhden. Nyt syksyn aikana aloin taas panostaa siihen vähän enemmän ja voin kertoa, että fiilis sen toisen saamisesta oli aivan yhtä loistava kuin mitä sen ekan saamisesta. Tuli jälleen niin hyvä ja epäuskoinen olo! Muistan vielä elävästi sen kun vuoden alussa roikuin kädet suorina tangossa nousematta senttiäkään.

Nyt tekniikka alkaa olemaan ilmeisesti kohdillaan, koska tekniikkalajihan leuanveto paljolti on. Monipuolinen harjoittelu leuan saamiseksi auttaa: ylätalja erityisesti, mutta myös se että tekee esimerkiksi kuminauhalla avustettuna niin monta toistoa kun saa tai että ilman kuminauhaa hyppää ylös tangolle ja laskeutuu mahdollisimman hitaasti alaspäin, tai että pitäytyy mahdollisimman pitkään käsivarret 90 asteen kulmassa. Koen että nämä kaikki ovat auttaneet ja tuoneet tietenkin sitä monipuolisuutta treeniin ylipäätään.



Tutustuin hetki sitten hieman kahvakuuliinkin, oikeastaan ekaa kertaa. Ne ovat jääneet minulle aiemmin vähän vieraiksi, koska en ole ollut ihan varma mitä niillä tekisi. Tankoa ja käsipainoja tulee monissa liikkeissä vuoroteltua, mutta kahvakuula on tuntunut eri asialta. Vähän aikaa sitten kun olin tekemässä pystypunnerrusta käsipainoilla, niin eräs salikävijä kysäisi että olenko kokeillut kyseistä liikettä kahvakuulilla. Hän demonstroi asian ottamalla molempiin käsiin kahvakuulat ja asettamalla ne niin että se pallo-osa oli kohti kattoa, ja siitä sitten pystypunnerrusta ylöspäin molemmilla käsillä samaa aikaa. Liikkeen tehokkuus perustuu siihen kun joutuu nostaessa pitämään kahvakuulan tasapainossa, jotta se pallo-osa pysyy ylöspäin koko liikkeen ajan, joten moni pienikin lihas työskentelee mukana. Tykästyin heti! Pystypunnerrus alkoi maistua paljon miellyttävämmälle ja kiva että on nyt yksi variaatio lisää sen tekemiseksi. Pitääpä perehtyä mihin muihin liikkeisiin saisi vaihtelua kahvakuulilla.

Ylipäätään oli kiva saada muilta salikävijöiltä välillä vinkkiä, kun yleensä treenailen salilla aika omissa oloissani: samaa aikaa kaksikerroksisella salilla on yleensä korkeintaan muutama ihminen, jos sitäkään. Toisaalta on sitten aina tilaa toteuttaa omaa ohjelmaansa, kun ei ole ruuhkaa.


Miten teidän salitreenit ovat maistuneet nyt pimeänä vuodenaikana? Mikä on lempparijuttusi salilla juuri nyt? :)




25. marraskuuta 2015

Jouluinen reissu Tukholmaan


Terkkuja viime viikonlopun reissulta Tukholmasta! Olin saanut aiemmin syksyllä työkaveriltani lahjakortin Silja Linelle, jolla sai Päivä Tukholmassa -risteilyn DeLuxe hytissä 60 euron hintaan ja päätimme ilman muuta hyödyntää sitä. Varasimme tarkoituksella matkan marraskuun loppupuolelle, jotta saisimme kerrankin nähdä hieman jouluista Tukholmaa. Yleensä on tullut käytyä Tukholmassa kaikkina muina aikoina paitsi ihan loppuvuodesta! Ajatus risteilystä paremmassa hytissä kiinnosti: DeLuxe hytti on normaalia tilavampi, siellä on parisänky, tv, ikkuna merelle sekä minibaari jonka antimet sai käyttää. Hintaan kuuului myös erikoisaamupala molempina aamuina. Yleensä ollaan kykitty C-hytissä autokannen alla, joten nyt oli loistava tilaisuus päästä pois rahvaan seasta ylempiin kerroksiin :D

DeLuxe hytti oli juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Koskaan ennen ei oltu vietetty hytissä yhtä paljon aikaa kuin tällä kertaa! Siinä kun siemaili skumppaa, nakersi Tobleronea ja katsoi telkkarista Possea niin melkein unohti välillä edes olevansa laivalla. Toki tuli käytyä myös perus TaxFreessä, kaupoissa ja syömässä sekä ihasteltua laivan joulukoristeita, mutta oli mukavaa kun tiesi että pystyi aina halutessaan vetäytyä rauhalliseen hyttiin. Me ollaan selkeästi tulossa vanhoiksi... Mulla oli jopa mun värityskirja mukana, mutta sitä en lopulta kaivanut missään vaiheessa esiin. Joku raja sentään, heh.






Tukholmassa oli lauantaina kylmä, mutta kauniin aurinkoinen sää. Olimme päättäneet että tällä kertaa tehdään Tukholmassa jotain ihan uutta. Menneinä vuosina on tullut pyörittyä pelkästään vanhassa kaupungissa, kun taas parit viime kerrat ollaan hengattu pääasiassa Södermalmilla. Tukholmassa on niin paljon nähtävää, että joka kerralle kyllä riittäisi uutta ohjelmaa. Niinpä päätimme kerrankin kävellä satamasta kohti keskustaa, metron ottamisen sijaan. Auringon paistaessa oli todella kaunista, joten Tukholma näytti taas parastaan! Ensimmäisenä kohteena meillä oli Östermalmilla sijaitseva Historiska Museet. Kärkyimme ovella jo ennen avaamisaikaa, joka oli klo 11. Museo osoittautui olevan jotenkin tosi visuaalinen historian museoksi! Se oli myös yllättävän iso, joten toinen kerros paikasta tuli käytyä läpi vähän juosten, jottei koko maissaoloaika menisi museossa. Oli aika raahata historia-fani Joonas ulos museosta ja jatkaa matkaa.






Toinen kohteemme oli joulutori. Sellainen oli avattu juuri silloin lauantaina. Haeskelimme paikkaa hetken ja meinasin jo olla aika jäässä, kun olimme kävelleet sen verran pitkiä matkoja. Lopulta tori löytyi vanhan kaupungin keskeltä. Paikka oli tunnelmallinen: myynnissä oli joulukoristeita, glögiä ja kaikkia jouluherkkuja, ja paikalla oli myös pieni jouluorkesteri. Olin kuitenkin vähän yllättynyt torin pienestä koosta. Se oli moninkertaisesti pienempi kuin mitä Helsingissä tai esimerkiksi Edinburghissa. Jotenkin olisi voinut kuvitella että Tukholman tori olisi vähintäänkin samaa luokkaa. Mutta toisaalta mielummin pieni ja tunnelmallinen kuin iso ja sieluton. Joulutunnelmien jälkeen suuntasimme vielä syömään Södermalmin laitamille (aina tie vie sinne...) ja sitten karautimme metrolla takaisin laivalle.







Kaiken kaikkiaan oli tosi piristävä reissu tähän marraskuun loppuun. Olen tosi kiitollinen työkaverilleni, jolla ei nyt ollut lahjakortille käyttöä, sillä ilman lahjakorttia ei olisi varmaan tullut lähdettyä minnekään juuri nyt. Pitääpä ahkerasti osallistua kaikkiin kilpailuihin ym. jotta voittaisi vastaavanlaisen reissun samaisessa hytissä joskus. Normihinta DeLuxe-hytille tuona viikonloppuna olisi ollut huikeat 600 € (!), joten ihan niin paljon en olisi kyllä valmis maksamaan siitä lystistä. Sillähän saisi jo menopaluu lentoliput Aasiaan! Mutta oli ihanaa päästä kokemaan tämä kaikki. Tästä on hyvä jatkaa joulun odotusta :)


17. marraskuuta 2015

Raakakakku huumaa


Viime kesästä lähtien meidän keittiössä on valmistettu  lukuisia raakakakkuja. Reseptejä on tullut katsottua netistä, kirjoista ja sovellettua niitä monella tavalla. Raakaleivonta on yllättävän inspiroivaa puuhaa!

Raakakakuissahan on kyse siitä, että ne eivät sisällä sokeria, viljoja tai maitotuotteita eikä niitä myöskään paisteta. Aineksina ovat erilaiset pähkinät, hedelmät, marjat, hunaja ja monet ns. superfoodit. Ainekset sekoitetaan blenderissä ja kakun hyytyminen tapahtuu uuniin sijaan pakastimessa. Hauska ja terveellinen vaihtoehto tavalliselle leivonnalle siis!





Jokainen raakakakkuja syönyt tietää kuinka tuhtia tavaraa ne ovat: pienikin pala raakakakkua painaa ihan älyttömästi, eli ne todellakin ovat ravintotiheää ja täyttävää. Pala jotain ihan tavallista kakkuahan katoaa suusta parilla puraisulla, mutta raakakakkua tulee jauhettua kunnolla ja siitä tulee nopeasti kylläiseksi. Juuri tämän kaiken takia raakakakkujen valmistaminen tavalliseen kakkuvuokaan on alusta pitäen tuntunut vähän liialliselta. Niinpä hankittiinkin jo viime kesänä pikkuinen, 12 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka, mikä on optimaalinen raakakakku kokeiluihin! Siitä riittää hyvin muutamaan palaan ja jos jokin osa-alue kaipaakin vielä hiomista, niin eipä ole niin paljon syömistä turhaan jäljellä.

Tätä irtopohjavuokaa voi tietenkin ihan yhtä lailla käyttää tavalliseen leivontaan kun haluaa tehdä normaalia pienemmän määrän, oli sitten tekemässä tavallista täytekakkua tai juustokakkua tai mitä tahansa! Tilattiin tämä Heirolin verkkokaupasta.





Tässä yksi parhaimmista raakakakkuresepteistä. Se on sovellettu Raakaleipurin parhaat kakut-kirjasta ja on mielestäni aika helppo. Tässä aineet siis 12 cm halkaisijan irtopohjavuokaan (tilavuus 0,45 l), mutta jos haluaa tehdä isompaan vuokaan niin pitäisi vuoan koosta riippuen tuplata, triplata tai nelinkertaistaa nämä määrät.

Marjaisa raakakakku (kuva alla)

Pohja
0,75 dl saksanpähkinä
0,75 dl manteli
0,5 dl taateli

Täyte
1,25 dl cashewpähkinä
150 g mansikoita ja mustikoita (puolet ja puolet)
0,5 dl raakakaakovoita raastettuna
0,25 dl hunaja
1 rkl sitruunan mehua
2 tl psyllium
ripaus aitoa vaniljajauhetta

Murskaa pohjan aineet blenderissä. Painele irtopohjavuokaan.
Laita cashewpähkinät likoamaan marjojen ja sitruunamehun joukkoon jo pari tuntia ennen valmistusta (murskaa marjoja haarukalla, jotta niistä irtoaa nestettä). Sulata raastettu raakakaakovoi vesihauteessa. Sekoita kaikki täytteen aineet blenderissä ja levitä pohjan päälle. Pakasta n. 45 min. 




Huono puoli raakakakkujen tekemisessä on ainesten kova hinta. Osa tarvittavista jutuista meillä on jo  muutenkin ollut kaapissa, koska raakasuklaata varten on tarvinnut osittain samoja ainesosia. Siksi esimerkiksi kookosöljy, raakakaakaovoi ja -jauhe ja lucuma olivat tuttuja. Raakakakkuja varten on tullut ostettua lisäksi goji- ja mulperimarjoja, taateleita, cashew- ja saksanpähkinöitä, manteleita ym.

Olin muuten ollut muutamia vuosia siinä uskossa, että cashewpähkinät aiheuttavat mulle vatsakipuja ja sen vuoksi olin vältellyt niitä ahkerasti, mutta nyt olen huomannut että ei niistä tulekaan mitään. En tiedä vaikuttaako asiaan se, että raakakakkuja tehdessä niitä liotetaan vedessä tai muussa nesteessä murskattuna, jotta ne pehmenevät. Onneksi niitä voi käyttää, ne kun ovat aika monessa reseptissä mukana.

Oletko sinä syönyt tai valmistanut itse raakakakkuja? :)

11. marraskuuta 2015

Minne matkalle?


(Kuvat tämän vuoden reissuilta Irlannista ja Norjasta)

Mulla on ollut lähiaikoina ihan järjettömän kova matkakuume päällä. Se oireilee ennen kaikkea sillä tavalla, että koko ajan tulee uusia ideoita paikoista jonne haluaisi mennä, mielellään mahdollisimman pian. Tieto siitä, että seuraavaa reissua ei ole lyöty lukkoon tai lentoja varattu, saa rauhattomaksi. Ajaessani töistä kotiin kehä kolmosen kohdalla silmäni ovat kiinnittyneet enemmän taivaalle kuin tiehen, koska poutaisella säällä on suora näköyhteys nouseviin ja lasketuviin lentokoneisiin. Tuijottelen lumoutuneena, kuinka punahuppuinen Norwegian laskeutuu jylhänä ja Finnairin kone nousee kohti kaukaisuuksia raikkaissa sinivalkoisissa väreissään. Mielikuvitus alkaa laukata. Miltä tuntuisikaan olla noiden koneiden kyydissä. Minneköhän ihmiset ovat menossa. Milloinkohan minä olen taas tuolla.

Kun omat reissusuunnitelmat ovat vielä auki, voi fiilistellä muiden matkoja. Pikkuveljeni on lähdössä maanantaina ensimmäiselle omatoimimatkalleen, tekemään kavereidensa kanssa road-tripin Floridaan. Olen oma-aloitteisesti laatinut heille ohjelman mitä tehdä 7 tunnin välilaskulla Lontoossa ja takaisin tullessa Köpiksessä. Ihan vaan siksi että reissujen suunnittelu on niin kivaa. Floridassa en ole käynyt, joten siitä en ole pystynyt jakamaan kokemuksia. No, mitä nyt vähän googlettelin ja heittelin ideoita siinä vaiheessa kun he olivat miettimässä reittisuunnitelmaa... Olen kuin reissun ylimääräinen jäsen, joka ei sinne matkalle lähde mukaan mutta on ehdottomasti hengessä mukana :D





Tämän kaiken seurauksena on sanomatta selvää, että ensi talvena olisi ehdottomasti päästävä johonkin reissuun. Tai viimeistään keväällä. Yksi suuri päättämisen aihe onkin juuri aikataulut. Jos menee talvella reissuun, niin onko varaa ja mahdollisuuksia mennä keväällä? Miten pitkälle reissulle pystyisi menemään, kun talvilomaa on kuitenkin virallisesti vain viikko? Entä jos tekee vain pari pienempää reissua? Onko pakko mennä johonkin lämpimään, vai olisiko kaupunkiloma kuitenkin kiinnostavampi? Ajatus siitä että lähtisi reissuun pimeimpänä ankeimpana aikana eli tammikuussa olisi todella houkuttava. Asiaa mutkistaa se, että moni  kiinnostava kohde olisi parhaimmillaan vasta maaliskuusta eteenpäin. Jaksaako odottaa sinne asti? Vaikea päättää!

Kun veronpalautukset kuukauden kuluttua pamahtavat tilille, olisi ajankohtaista varata lentoliput jonnekin. Tässä paikkoja, jotka tällä hetkellä kiinnostaisivat eniten:

Sri Lanka. Tänne olen halunnut jo ainakin pari vuotta. Sri Lankaan olisi täydellistä lähteä pienimuotoiselle reppureissulle pariksi viikoksi ja nähdä useamman paikan. Maa on sopivan pieni siihen tarkoitukseen. Intia ja Kaakkois-Aasia fiiliksiä olisi varmasti luvassa sekä tietenkin lämpöä ja aurinkoa. Pieni budjetti riittäisi.

Japani. Tämä on ikuisuus haavelistalla... En oikein ymmärrä miksei olla Japanissa vielä käyty, koska monet muut maa-haaveet on kuitenkin toteutettu jo aikoja sitten. Tänne pitäisi mennä keväämmällä, jotta ei tarvitsisi palella. Tokio maaliskuussa olisi aika makeeta ja aikaa tarvitsisi varmaan viikon. Kaikesta kiinnostavuudesta huolimatta mietityttää maan hintataso sekä se, että rentouttaisiko loma suurkaupungissa.

Skotlanti. Koska olen aina vain rakastunut Skotlantiin näin vuosi siellä käynnin jälkeenkin, haluaisin ehdottomasti palata sinne. Juuri viimeksi eilen googlasin "Autoilu Skotlannissa" ja nimenomaan se kiinnostaisi. Tosin sen toteuttaminen olisi järkevämpää säiden puolesta vasta kesällä. Mutta siihen nyt on aivan liian pitkä aika ja sitä paitsi kesällä haluaisin takaisin Ruotsiin ja Norjaan. Valintoja, valintoja...

Lontoo. Kaupunki on ollut lähiaikoina tapetilla, kun ystäväni oli juuri siellä käymässä ja veljenikin on tosiaan käväisemässä siellä pian. Omasta Lontoo-visiitistäni on kulunut jo melkein 9 vuotta ja siitä lähtien olen haikaillut sinne takaisin. Se reissu oli muuten meidän eka yhteinen matka, joten olisi aika mennä uudestaan ja katsoa miltä paikka näyttää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ajankohta voisi olla milloin vain.

New York. Tänne olen halunnut jo pitkään. Mulla on vahva aavistus siitä että pitäisin kaupungista. Siellä olisi niin paljon nähtävää ja tavallaan paikka tuntuu jo tutulta, kun sitä on nähnyt koko ikänsä leffojen ja tv-sarjojen kautta. Kaikkein parhainta olisi lentää New Yorkiin Islannin kautta ja päästä samalla reissulla näkemään hieman sitäkin maata!

Kuuba. Lämpimistä kaukokohteista Sri Lanka jyrää Kuuban edelle, mutta siitä huolimatta haluaisin tänne todella paljon. Maa on niin persoonallinen ja kaikki se historia, vanhat autot ja espanjan kieli muodostaisivat varmasti todella erilaisen matkakokemuksen kuin mikään aiempi. 

Nämä edellämainitut ovat olleet mielessä jo sen verran pitkään, että näiden joukosta löytyy seuraava kohde tai kohteet. Näiden lisäksi mieleen putkahtelee kaikenlaisia hetken mielijohteita siitä mitkä olisivat kivoja kohteita, mutta eivät ehdi kehittyä ajatuksena niin pitkälle että olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Tänään on jo mielessä ehtinyt käydä että Toronto tai San Francisco olisi kiva. Eilen haaveilin Istanbulista. Huomenna varmaan jo ties mistä. 





No, sen olemme päättäneet että tällä viikolla istahdetaan yhdessä alas joku päivä ja oikeasti tehdään päätöksiä. Kirjataan ylös vaihtoehdot ja puidaan. Muuten ei saada päätettyä ikinä, vaan jatketaan sitä että heitetään toisillemme juuri ennen nukahtamista tai kesken ruoanlaiton että "Hei, nyt keksin, mentäiskö sinne ja sinne?". Päätöksiä siis! Meillä on nyt erinäisistä syistä pieni budjetti, joten se väkisinkin vaikuttaa. Mutta matkalle on pakko päästä, se on varmaa.

Vaikka päättäminen on yllättävän hankalaa, niin toisaalta maailman mittakaavassa saa olla kyllä jälleen etuoikeutettu että voi painiskella tällaisten asioiden kanssa. Onhan matkakohteen valitseminen kuitenkin ennen kaikkea positiivinen ongelma.

Oletko sinä lähdössä lähiaikoina matkalle? :) Onko päättämisen vaikeus matkakohteen suhteen tuttu tunne?





5. marraskuuta 2015

Colour your world


Kun ensimmäistä kertaa kuulin aikuisten värityskirjoista, en tiennyt oikein mitä ajatella. Heti kiinnosti, mutta tavallaan tuli huvittunut olo ajatuksesta että värittäisi värityskirjaa. Voisiko aikuisena saada värittämisestä jotain irti? Kun sitten aloin törmäillä aiheeseen enemmänkin blogeissa ja lehdissä, niin ennakkoluulot alkoivat hälvetä ja aloin innostua toden teolla. Värittäminenhän voisi olla aika makeeta! Milloin edes olen pitänyt viimeksi puuvärikynää kädessä?

Ajatus oli syntynyt ja mähän olin luvannut itselleni että tänä syksynä kokeilen kaikkea uutta, joten nyt oli taas oiva syy siihen :) Marssin sitten viime viikolla kirjakauppaan tarkoituksenani ostaa aikuisten värityskirja, mutta hämmästyin kun niitä löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta valtava pöydällinen! Olin luullut että valikoimaa olisi ehkä parin-kolmen kirjan verran, mutta niitähän oli älytön määrä. Selailin niitä kuumeisesti ja yritin kartoittaa millaisia juttuja olisi kiva värittää. Pikkutarkkoja kuvioita, vähän laajempia juttuja, abstrakteja kuvia, luontoaiheisia... Oli pakko laittaa asia hautumaan ja palata seuraavana päivänä. Sitten löysin mieleiseni ja ostin. Ja se oli menoa!





Nyt alan olemaan vakuuttunut siitä että ei ole mitään rentouttavampaa puuhaa kun värittää! Kuinka ihanaa onkaan valita uusi kuva ja miettiä mitä väriä laittaisi. Monesti iskee oikein inspiraatio sen suhteen mikä väri ehdottomasti kuuluu mihinkin kohtaan. On ihana katsoa kuinka väritettäessä kuva herää henkiin. Sen sijaan että suuntaisi tyhjän hetken tullen nettiin surffaamaan, niin nyt olen lähiaikoina  istahtanut sohvalle värittämään. Siitä vaan tulee niin rentoutunut ja tyytyväinen olo. Käsi vaan väsyy yllättävän nopeasti, kun ei ole tottunut pitämään kynää kädessä.





Luin juuri jostain sanonnan, olisikohan ollut Hidasta elämää sivulta, että jokainen lapsi on taiteilija siihen asti kunnes hänelle sanotaan ettei hän ole. Kaikista löytyy siis piileviä taiteellisia puolia! En pidä itseäni erityisen taiteellisena piirtämisen saralla, tai ainakaan monipuolisena, vaikka tykkäänkin piirrellä piirroshahmomaisia mulkosilmäisiä eläimiä kaikenmaailman paperien kulmille. Mutta kun värittää jonkun toisen tekemiä kuvia niin saa tuntea itsensä taiteilijaksi! Värivalinnat on omia ja jokaisesta kuvasta tulee uniikki. Olisipa tosi mielenkiintoista nähdä millaiseksi muut värittäisivät jotkut tietyt kuvat ja keskustella miksi päätyi johonkin tiettyyn väriin ja millaista lopputulosta havitteli, vai antoiko vain virran viedä. 

Mahtavaa puuhaa kaiken kaikkiaan! Taidanpa painua värittämään taas.


Onko sinulla jo aikuisten värityskirja? Voisitko kuvitella sellaista hankkivasi? :)





1. marraskuuta 2015

Tossua toisen eteen, onneksi!


Juuri kun pari postausta sitten mainitsin, että pimeästä vuodenajasta tulee aina mieleen flunssaan sairastuminen, niin tällä viikolla olen päässyt maistamaan millaista on olla puolikuntoinen. Flunssasta ei tosin ole ollut kyse, vaan jonkinlaisesta vatsapöpöstä. Ihan viime viikon lopussa muhun iski aikamoiset vatsakivut, jotka sitten taittuivat seuraavaan päivään mennessä, mutta vatsa jäi tästä kaikesta kovin sekaisin. Oksentamaan en onneksi joutunut, mutta mikään ei tuntunut imeytyvän. Oli vaikea keksiä mistä koko juttu johtui. Tuntui vähän joltain ruokamyrkytykseltä, mutta en osannut yhdistää mitä epäilyttävää olisin syönyt.

Vaiva jatkui alkuviikon ihan muuttumattomana ja ehdin jo miettiä että pitääkö kohta kääntyä lääkärin puoleen. Turhautti kun ruoasta ei voinut nauttia normaaliin tapaan, puhumattakaan siitä että olisi ollut mitään mahdollisuuksia suunnata salille tai lenkkipolulle. Pienillä kävelyillä kyllä kävin, mutta nekään eivät tuntuneet niin hyviltä kun tiedosti ettei ole ihan kunnossa. Onneksi vaiva alkoi viikon loppua kohti mennessä helpottaa ja tänä viikonloppuna pääsin toteamaan että nyt olen täysin terve. Oli kyllä tosi helpottunut olo. On erikoista kuinka tällaisen pienehkönkin puolikuntoisuuden jälkeen osaa arvostaa terveyttä!




Kun on viikon verran ollut harrastamatta hikiliikuntaa, niin huomaa kuinka oleellinen osa arkea se yleensä on. Ilman sitä energiapiikit jäävät saamatta ja tuntuu että väsähtää helpommin (nyt kun vielä on näin pimeääkin). Huomaan myös omalla kohdallani sen, että jos en pääse kunnolla liikkumaan, niin ei tee mieli venytelläkään, vaikka sehän olisi aina hyvästä. Nopeasti alkaa myös tulla kaikenlaisia kolotuksia kun ei liiku. Alaselkä tuntui jumiutuneelta ja toispuoleiselta, niska kipeältä ja jalat jäykiltä. Erityisesti istumatyötä tekevälle se liikunta on vaan niin tärkeää.

Nyt tänään pääsin sitten vetämään juoksulenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Voi sitä fiilistä - siitä tuli tämän syksyn paras juoksulenkki. Pingoin sinne minne jalat veivät, hyvän musikkin jyllätessä korvissa. Juoksin teollisuusalueella, pururadalla, rappusia, ylämäkiä, juurikkoisia polkuja ja kävelytietä. Tuntui että jalat olisivat jaksaneet loputtomiin. Tunnin juoksentelun jälkeen palasin kotiin energiaa puhkuen ja onnellisena. Jos jotain positiivista pitää löytää mistä tahansa sairastelusta, niin ainakin se että sen jälkeen oma terve keho tuntuu erittäin tärkeältä asialta eikä ota sitä itsestäänselvyytenä.




Marraskuun ensimmmäinen päivä oli sään puolesta harmaa, mutta kuinka aurinkoinen mieli siitä tulikaan! Kivaa sunnuntaita kaikille!



29. lokakuuta 2015

Luontoa kaupungissa


Rakastan asua kaupungissa, mutta silti luonnon helmassa. Yksi parhaimpia puolia nykyisellä asuinalueellamme onkin se, että täältä pääsee helposti ulkoilemaan metsään, niin pieneen kuin isompaankin. Ikkunastamme on suoraan näkymä metsikköön, jonka takaa voi kuulla metron vaimean kolinan ja Itäväylän autojen huminan. Kun tämän metsikön hiekkateille lähtee jaloittelemaan, tulee heti rauhallisempi olo. Niin lähellä on luonto. Tai jos lähtee ihan toiseen suuntaan, pääsee kävelemään polkuja myös vähän isommalla metsäalueella, joka reunustaa koko asuinaluetta. Kaupunki ja luonto ovat täällä sulassa sovussa ja se on hyvä yhdistelmä.

Lähin oikeasti suuri, jatkuva metsäalue löytyy sekin kävely- tai pyörämatkan päässä Viikistä. Alue alkaa jo Herttoniemestä ja jatkuu pitkälle Koskelaan asti. Viikin metsissä on kaikkea: siirtolapuutarhapalstoja, laitumilla laiduntavia lehmiä, Helsingin Yliopiston ylläpitämä puulajipuisto eli arboretum, valtava määrä lintulajeja vanhankaupunginlahdella ja niin edelleen. Alue on niin laaja että siellä on melkeinpä paras liikkua pyöräillen. Viikin metsät ovat olleet koulumatkani varrella yliopistoaikoina ja myös työmatkani varrella erään kesätyöni aikoihin. Siellä on tullut juostua, käveltyä ja kiivettyä portaita. Alueesta on vuosien mittaan tullut tuttu ja tärkeä paikka minulle.



Muitakin metsäisiä ulkoilualueita pääkaupunkiseudulla riittää. Esimerkiksi Vuosaaressa sijaitsee ihastuttava Uutela. Se ei ole metsäalueena välttämättä kovinkaan iso, mutta ihanat merta reunustavat rantakalliot metsäpolkujen päässä tekevät siitä aivan loistavan kohteen erityisesti kesäisin. Isompi ja metsäisempi ulkoilualue on sen sijaan Mustavuori, joka levittyy Mellunmäen lähetyttyviltä Vuosaareen. Tämä paikka löydettiin vasta tänä kesänä, mikä on sinänsä huvittavaa että ollaan kuitenkin aikoinaan asuttu Mellunmäessä... Nyt siellä onkin tullut käytyä kävelemässä kinttupoluilla useampaan kertaan ja tykkään siitä rauhasta mikä siellä vallitsee. Vantaan puolella hieno ulkoilualue puolestaan on Haltiala. Sinne kun hurauttaa autolla peltojen halki niin pääsee aika omaan rauhaansa, vaikka muitakin ulkoilijoita toki riittää. Alueen reunalla on myös ainakin kesäisin toiminnassa oleva kahvila-ravintola, jonka lähettyvillä pääsee katselemaan tilan kotieläimiä.




Jos pitäisi kuitenkin nimetä the metsäalue pääkaupunkiseudulta, olisi se mielestäni Espoossa sijaitseva Nuuksio. Mun Nuuksio visiitit on laskettavissa yhden käden sormilla, se kun sijaitsee kaukana meiltä katsottuna. Mutta sitten kun sinne pääsee niin tulee aina hämmästeltyä kuinka upea paikka se onkaan. Oltiin siellä yli vuoden tauon jälkeen retkellä viime sunnuntaina. Otettiin eväät ja termospullo mukaan ja lähdettiin matkaan, kiertämään eri reittiä kuin missä joskus aiemmin oltiin pyöritty. Polkuosuudet olivat ihania ja kalliolta näki kauas. Nuuksiosta tuli jopa flashbackeja Karhunkierroksen osuudelta, siis ylipäätään siinä kuinka kaukana tunsi olevansa.

Yhdistimme tähän retkeen myös tänä syksynä alkanutta uutta harrastusta eli geokätköilyä. Nuuksiohan on aivan täynnä geokätköjä! Löysimmekin ennätykselliset seitsemän kätköä, minkä jälkeen päätimme että riittää tältä päivältä, jotta muistaa keskittyä myös olennaiseen, eikä vain tuijottele seuraavan kätkön sijaintia kännykän navigaattorista ;) Oli kiva silti yhdistää sitäkin puuhaa luonnossa liikkumiseen ja ainakin jäi reilusti kätköjä etsittäväksi ensi kertaa varten!





Mulle jäi erityisen hyvin tuolta sunnuntain retkeltä mieleen se kun istuttiin järven rannassa kaatuneen puunrungon päällä ja siemailtiin vihreää inkivääriteetä eväsleipien kera. Oli niin rauhallinen olo. Edes pieni tihkusade ei haitannut, vaikka yleensä häiriinnyn sateesta niin kovin helposti :D Jos säät sallivat, niin olisi kiva mennä seuraavinakin viikonloppuina retkille. Esimerkiksi Sipoonkorpi ja Oittaa ovat alueita joissa ei olla vielä käyty.


Kuinka usein sinä käyt luonnon helmassa liikkumassa? Milloin viimeksi olet ollut kunnon luontoretkellä eväiden kera? Ja hei, mitkä on parhaat ulkoilualueet kotiseudullasi? :)


25. lokakuuta 2015

Energiaa pimeyteen


Nyt kun kelloja on siirretty tunnilla taaksepäin ja pimein vuodenaika on alkamassa, on aika haalia kaikki lisäenergian keinot käyttöön. Tähän vuodenaikaan liitän myös aina ajatuksen flunssaan sairastumisesta. Välillä on jäänyt jokunen vuosi välistä siinä että en ole tullut kipeäksi lainkaan, mutta jos flunssa iskee niin se iskee juuri nyt loppuvuodesta. Sitäkin varten on hyvä pitää vastustuskyky ja vireystaso kohdillaan juuri nyt.



Yksi peruspilari kunnossa pysymiselle pimeänä vuodenaikana on tietenkin tarpeeksi monipuolinen syöminen. On hyvä muistaa mahduttaa päiväänsä tarpeeksi kaikkea tuoretta ja värikästä, kuten hedelmiä ja kasviksia. Vaikka syön niitä päivittäin, niin määrissä voisi aina olla tsempattavaa. Tällä hetkellä lemppareita ovat satsumat, jotka alkavat olemaan pikkuhiljaa parhaimmillaan. Ostin pitkästä aikaa myös tuoretta inkivääriä, jota heitän raastettuna smoothien joukkoon. Tuore inkivääri on kyllä tujua ja hyvää kamaa, siitä kirjoittelinkin joskus täällä. Marjoja tulee syötyä automaattisesti aamulla puuron seassa. Nyt osaan iloita siitä että jaksoin loppukesästä kyykkiä poimimassa mustikoita ja vadelmia pakkaseen talteen! Vitamiineja otan myös purkista, tällä hetkellä monivitamiini ja D-vitamiini.

Pitää myös kiinnittää huomiota siihen että ylipäätään tulee syötyä tarpeeksi, toki kaikkina vuodenaikoina mutta erityisesti nyt. Syön yleensä aina vain yhden lämpimän ruoan päivässä, mutta joinain päivinä huomaa selkeästi että olisi tarve syödä kaksikin.  Mulla suurin näläntunne sijoittuu työpäivän aikaan. Vireystason kannalta ei ole kuitenkaan yhdentekevää mitä sen aikana syö. Kannan mukanani pieniä eväitä joita syön lounaan molemmin puolin, koska jos erehdyn syömään lounaalla kerralla jotain liian raskasta niin tulee armoton väsähdys tasan kello 14. Se on huvittavaa miten se onkin niin täsmällisesti juuri silloin. Kerran iltapäivällä työkaverini oli opettamassa minulle jotain uutta asiaa ja oikeasti käytännössä torkahdin pariksi sekunniksi samalla kuin katsoin häneen. Tästä tulee vitsailtua edelleen... Parhaiten mulle toimii lounaalla siis suht kevyt ruoka, kuten riisi ja/tai salaatti ja lisukkeeksi tofua, muuta kasvisruokaa tai kanaa, sushia tai keittoa. Riippuu aina siitä missä käy syömässä.






Liikunnan pitäminen monipuolisena on myös hyvä piristysruiske. Jos kotona väsyttää, yleensä kaikkein paras lääke on lähteä vaikkapa vähän kävelemään. Jos menee automaattisesti sohvalle makaamaan, niin yleensä se ei piristä. Eka siis kävelylle, sitten sinne sohvalle :D Ylipäätään treenirutiineista on hyvä pitää kiinni vaikka se pimeys laskeutuisikin aikaisin, samalla kuitenkin kuunnellen itseään. Esimerkiksi juuri tuossa yhtenä iltana olin alunperin suunnitellut että lähdenpä juoksemaan. Katsoin ulos jossa sateli ja tuuli, olo oli nuutunut ja kroppa jumissa eilisestä kovasta salitreenistä, joten päätin että nyt on kyllä joogan vuoro. Se päätös todellakin teki terää siihen saumaan (toki herätti myös kysymyksen siitä mitä mun hyvälle juoksuflowlle käy kun ekat lumet sataa maahan, heh).





Uni olisi tärkeää saada pimeään aikaan sopivan pitkäksi ja hyvälaatuiseksi. Itse pystyn onneksi nukkumaan hyvin paikassa kuin paikassa, nukahdan nopeasti enkä heräile. Ainoa huono puoli on se että en malta mennä nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Arkisin yöunet jää yleensä 7 tuntiin ja se on hieman liian vähän. Onneksi viikonloppuna tulee korjattua vahingot ja nukuttua pidempää, mutta olisihan se arkenakin hyvä saada vaikkapa se 8 tuntia kasaan. Saa nähdä kasvaako unentarve ylipäätään nyt kun illat ovat pimeämpiä.

Sitten vielä yksi täsmäase pimeyteen: kirkasvalolamppu. Sitä meillä ei tosin ole kotona, mutta töistä sellainen löytyy ja se on kyllä hyvä väline erityisesti aamuihin ja aamupäiviin. Sinnepäin kun  vilkuilee silloin tällöin niin voi erehtyä pitämään sitä aurinkona. Eiköhän näillä eväillä ole hyvä lähteä kohti loppusyksyä ja talvea :)

Miten pimeä vuodenaika vaikuttaa sinun jaksamiseesi? Mitä keinoja olet todennut hyväksi energian ja vastustuskyvyn säilyttämiseksi juuri nyt?



20. lokakuuta 2015

Syksyn tunnelmaa


Syksy on nykyään ehdottomasti yksi mun lempi vuodenajoista. Varsinkin tänä syksynä on ollut niin hyvät puitteet ulkoilusta nauttimiseen, kun vettä ei ole satanut juurikaan ja on ollut aurinkoista ja tyyntä. Juuri nyt puutkin alkaa olemaan kauneimmillaan keltaisen, punaisen ja oranssin sävyissä. Onko syksyisin aina näin hyvät kelit vai onko vain hyvää tuuria, että tällaisista säistä on saanut nauttia niin pitkään? Juoksemiseenkin on ollut optimaaliset lämpötilat, kun pitkähihaisella hengittävällä juoksupaidalla on pärjännyt hyvin.

Jos kesällä on aina kova tarve olla muualla kuin kaupungissa, niin syksyllä sen sijaan kaupungissa oleskelu on parasta. Tekemistä ja kulttuuritarjontaa riittäisi loputtomiin. Viime lauantaina vierailimme yhdessä syksyn väripilkussa, Linnanmäen valokarnevaaleilla. Valot olivat vähintäänkin yhtä upeat kuin edellisinä vuosina ja tunnelma jälleen jotenkin taianomainen. Tuollainen tapahtuma voisi kestää reilun viikon sijaan vaikka koko lokakuun! Kävijöitä varmasti riittäisi, koska ainakin tuntuu että tapahtuman suosio kasvaa vuosi vuodelta. Osa ihmisistä näytti käyvän laitteissa, mutta suurin osa sen sijaan ihasteli ympäriinsä, valokuvasi, pysähtyi ostamaan ruokia ja herkkuja, syysillasta nauttien.






Ainoa mihin syksyssä on aina vähän vaikeuksia tottua on pimeys. Tähän mennessä se on ollut lähinnä sen ihmettelyä että miten jo puoli seitsemältä alkaa olemaan pimeä, mutta kellojen siirtämisen myötä (eli ensi viikonloppuna!) harppaus on aina suurempi. Silloin ulkoilu valoisalla rajoittuu väkisinkin lähinnä viikonloppuun. No, onneksi pimeyden voi aina kääntää tunnelmaksi kynttilöillä. Aloitin kynttiläkauden viime viikonloppuna kaivamalla upouudet oranssit pöytäkynttilät esiin. Punaisten kynttilöiden suhteen pitää vielä malttaa hetki, vaikka salaa fiilistelen jo tulevaa joulua ;) Joulun ystävänä pimeyden lisääntyminen onkin aina merkki siitä että joulua kohti mennään hitaasti mutta varmasti. Ehkä parin viikon päästä kuun vaihteessa voisi jo hörpätä ekat glögitkin.







Mutta nyt otetaan vielä ilo irti tästä vuodenajasta. Kun ei vielä tarvitse kaivaa pipoa esiin, lehtiäkin on vielä puissa ja valoakin riittää vielä hetkeksi. Tämä on oikein hyvä aika.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...