29. marraskuuta 2014

Tukossa


Katselen tästä tietokoneen äärestä ulos, jossa satelee jotain rännän tai lumen tapaista. Samalla Spotifysta soi rauhallista musiikkia  valmiilta soittolistalta nimeltä Smooth Morning. Tunnelmallista. Vähän ikävä Skotlantia, olen muistellut meidän reissua niin suurella lämmöllä.

Tämä päivä meneekin varmaan näissä merkeissä, ulos katsellessa sen sijaan että lähtisin kovin paljon ulkoilemaan, koska mulla on aikamoinen flunssa päällä. Vieressä on vino pino nenäliinoja ja pää niin täynnä räkää, että se tuntuu painavan puolet enemmän kuin normaalisti. Onnistun aika usein välttämään kaiken maailman syysflunssat, mutta nyt ei vastustuskyky näköjään riittänyt. Sinänsä onni onnettomuudessa että tämä iski päälle vasta nyt eikä reissun aikana. Itseasiassa mulla oli orastavaa kurkkukipua jo ennen matkaamme, mutta vasta nyt kotiin palattuamme se palasi uudestaan kuvioihin ja iski oikein kunnolla päälle. Mielummin tietenkin sairastan täällä kuin matkalla, mutta onhan tällainen puolikuntoisuus aina mälsää! Osaa taas arvostaa tervettä oloa jos ei muuta.

Tuo ulkona satava räntälumiseos ei taida jäädä maahan, nyt kun ulos katsoo tarkemmin. Vaikka en suuri lumen ystävä olekaan, niin joulukuuksi toivoisin kyllä lunta. Se tuo aina omanlaistaan joulutunnelmaa. Viime perjantainahan oli kuulemma tullut ihan kunnolla lunta joka oli kestänyt maassa muutaman päivän, mutta mehän lähdettiin Skotlantiin juuri silloin perjantaina ja palattuamme maa oli jälleen lumeton. Sinänsä se ei haitannut, mutta jos lähipäivinä alkaisi taas tupruttelemaan lunta niin se voisi olla kivaa. Onhan huomenna jo ensimmäinen adventti ja joulukuu ihan nurkan takana! 




Joulukuusta puheen ollen, suklaajoulukalenteri odottelee jo hyllyn reunalla kutsuvasti. Kuvakalenteri pitäisi vielä ostaa, meillä kun on tapana aina avata luukku yhdessä ja arvuutella etukäteen mitä sieltä tulee (huvinsa kullakin...). Oikein arvannut saa aina pisteen ja niitä sitten yritetään muistaa laskea. Joissain kuvakalentereissa pystyy siitä kalenterin taustakuvasta päätellä mitä luukusta voisi tulla: esimerkiksi jos luukku on puun kohdalla niin on todennäköistä että sieltä tulee esimerkiksi lintu. Mutta viime vuonna meillä oli sellainen kalenteri joka oli täysin epälooginen, niin että sen puun kohdalla olevasta luukusta saattoi tulla vaikka reki. Siinä oli pisteet vähissä kummallakin!

Nyt on aika tarttua taas nenäliinaan ja alkaa kenties valmistella Edinburghiin liittyvää postausta, niin kuin lupailinkin. Niihin tunnelmiin on niin ihana palata taas ja päästä jakamaan teillekin parhaita paloja. Rentoa viikonloppua kaikille!

27. marraskuuta 2014

Tunnelmia Skotlannin reissulta


Kotona jälleen! Saavuimme takaisin Suomen kamaralle tiistaina puoliltaöin ja seuraavana aamuna menin normaaliin tapaan töihin, joten olo oli eilen vielä hieman pöllämystynyt. Tänään olen jo pikkuhiljaa ehtinyt sulatella kaikkea kokemaamme ja katsoa kuvia rauhassa läpi. Yksi asia on päällimmäisenä mielessä: Skotlanti valloitti sydämeni perusteellisesti.






Edinburgh oli kaupunkina jopa vielä hienompi kuin olin uskonutkaan. Voisin oikeastaan sanoa että se on visuaalisesti kaunein kaupunki jossa olen koskaan käynyt. Kaupunki jakautuu viehättävän puistokaistaleen molemmin puolin vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Uusi kaupunki tosin on rakennettu jo 1800-luvulla ja vanha kaupunki jo kauan sitä ennen, mikä jo kertoo sen että rakennukset joka puolella olivat todella historiallisia. Parasta oli kävellä ristiin rastiin kapeita kujia ja portaikkoja - varsinkin iltaisin siinä oli täysin oma viehätyksensä!

Edinburghissa taitaa olla suunnilleen saman verran asukkaita kuin Helsingissä. Kaupunki oli muutenkin mukavan kokoinen ja siellä pääsi liikkumaan jalkaisin joka puolelle. Ja kyllä tulikin käveltyä! Olimme liikkellä noin 7-9 tuntia joka päivä. Onneksi minulla oli kolmet eri kengät mukana, koska kenkien vaihtelu tekee todella hyvää kaupunkilomalla.







Majoituimme ekaa kertaa Bed & Breakfast paikassa ja kokemus oli tosi positiivinen. Omistajina oli vanha sympaattinen skottipariskunta, jotka kokkailivat aina herkullisen aamiaisen ja juttelivat mukavia. Majatalossa oli useitakin huoneita, mutta kahtena viimeisenä yönä olimme koko paikan ainoat asukkaat. Niin kuin Euroopassa yleensäkin, myös Edinburghissa kesä on vilkkainta matkusteluaikaa, joten nyt marraskuussa ei tarvinnut juurikaan väistellä muita turistilaumoja. Tosin kaupungin keskustassa vilinää riitti silti ja erityisesti pubit ja ravintolat olivat iltaisin täynnä paikallisia. Mukavan eläväistä kaupunkikulttuuria.

Ruokien ja juomien osalta tuli kokeiltua joitakin perinteisiä skottilaisia juttuja. Teen juominen sopi paikan tunnelmaan täydellisesti. Miten tee maistuukin siellä niin paljon paremmalta kuin kotona? Pubissa maistoin Skotlannin perinneruokaa haggista. Haggis valmistetaan lampaan mahalaukussa ja sisältää kaurahiutaleita ja erilaisia lampaan sisäelimiä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa maun suhteen. Se oli kuitenkin oikein hyvää, vähän maksalaatikkomaista! Huuhdoin sen alas skottilaisella vaalealla lagerilla, joka ei itsessään ollut kovin erikoisen makuista mutta sopi kyllä ruuan kanssa ihan hyvin. Hintataso ruuissa ja juomissa oli aika keskitasoa: edullisempaa kuin Suomessa mutta kalliimpaa kuin esimerkiksi Berliinissä.






Seuraavissa postauksissa kerron tarkemmin mitä kaikkea teimme Edinburghissa sekä millaista oli Glasgowssa. Täytyy kyllä sanoa näinkin lyhyen visiitin jälkeen, että jotain tosi kiehtovaa Skotlannissa on. Harvoin tulee samanlaista fiilistä mistään muusta Euroopan kolkasta kuin mitä tuolla tuli. Ehkä se johtuu siitä että Skotlannissa on tavallaan jotain tuttua, sijaitseehan sekin pohjoisessa kolkassa vähän syrjässä, ja skotit itsessään tuntuivat olevan helposti lähestyttäviä. Aivan ihana ja rentouttava reissu kaiken kaikkiaan. Haaveissa siintää ehdottomasti jo seuraavat matkat tuonne päin! Kuinka makeeta olisikaan päästä kiertelemään jonnekin ylämaille, patikoimaan siellä luonnossa ja tutustumaan maahan vielä tarkemmin.


21. marraskuuta 2014

Skotlanti, täältä tullaan!


Säkkipillien luvattu maa kutsuu meitä tänään, kun lento kohti Edinburghia lähtee iltapäivällä! Ihan kohta päästään siis näkemään kaunis historiallinen kaupunki omin silmin ja kuulemaan sympaattista skottiaksenttia. Myös sitä joulutoria odotan paljon, se aukeaa tosiaan juuri sopivasti huomenna.

Matkalle lähteminen tuntuu aina hieman epätodelliselta ja saa pään pyörälle: ollaanko me oikeasti jo tänään Skotlannissa? Vaikea uskoa! Melkeinpä jopa jännittää, vaikka ei todella ole mitään syytä. Eurooppa tuntuu nykyään sijaitsevan niin lähellä, mutta aina vaan se matkustamiseen liittyvä kutina vatsanpohjassa säilyy. Ja toisaalta hyvä niin, olisi hirveää jos lähteminen ei tuntuisi miltään!

Olen tällä viikolla ollut jostain syystä ihan superkiireinen. Tuntuu että aina ennen matkaa, oli se sitten lyhyt tai pitkä, yritän hoitaa hirveästi kaikkia kertyneitä asioita pois alta. Myös sellaisia, jotka eivät millään lailla liity matkaan. Ehkä se johtuu siitä, että haluaa jotenkin lähteä matkalle niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Toisaalta siinä on se kääntöpuoli, että kun on iltaa myöten juossut ympäri kaupunkia hankkimassa auton sisäilmalämmitintä, uutta virtalähdettä tietokoneeseen, Ikeasta uutta naulakkoa, hoitanut pankki- ja vakuutusasioita, niin tulee kiire matkaan liittyvien järjestelyjen kanssa. Nimimerkillä, eilen illalla kävin ostamassa matkalaukun (onneksi löytyi vihdoin mieleinen!), pakkasin puoliltaöin ja unohdin kaiken lisäksi vaihtaa rahaa reissua varten.




Koska Skotlantiin ei ole kesän ulkopuolisena aikana suoria lentoja, niin meillä on edessä koneenvaihto Amsterdamissa. Vaihtoaika on mennessä yli viisi tuntia, joten jos lennot ovat ajallaan niin ajateltiin käväistä tänään Amsterdamin keskustassa syömässä. Kaupunki on jo ennestään tuttu, sillä vietimme siellä pienen loman kesällä 2007. Olisi kivaa päästä nyt näin monen vuoden jälkeen vähän piipahtamaan siellä keskustassa ja katsomassa millaista siellä olikaan! Amsterdamin keskustaanhan pääsee lentokentältä helposti junalla.

Jes, mutta palaillaan reissutunnelmiin sitten ensi viikolla. Kuvia ja juttuja tulee varmasti runsain mitoin! Kivaa viikonloppua kaikille!

16. marraskuuta 2014

Now write it down slowly and read it out fast


Tänä viikonloppuna iskenyt pieni kurkkukipu sai ottamaan eilisen ja tämän päivän aika rauhallisesti. Moni tuttavapiiristäni ja töistä tuntuu olevan juuri nyt kipeänä, joten sinänsä ei ole ihme jos pieni flunssanpoikanen on yrittänyt tarttua. Tuntuu kuitenkin että taisin selvitä säikähdyksellä, sillä tämä kurkun olotila ei onneksi ole kehittynyt huonompaan suuntaan eilisen jälkeen, vaan jopa päinvastoin tuntuu aika lailla parantuneen. Ja sinänsä myös onni onnettomuudessa että tällainen puolikuntoisuus iskee mielummin tällaisena viikonloppuna jolloin ei ole paljon menoa, niin ei ole ainakaan tarvinnut jättää mitään väliin. Paitsi että tänään olisi ollut aivan upea sää mennä juoksulenkille, se jäi vähän kalvamaan! Kevyt kävelylenkki sai hoitaa saman asian ja tuli ainakin nautittua auringonsäteistä täysin siemauksin.




Muuten on ollut vähän sellainen kotona hengailu olo. Otin esille jo hieman joulutunnelmaakin eli kynttelikön. Pikkuinen muovijoulukuusemme sekä tonttuhahmot laitan esille vasta kuun vaihteessa, mutta kynttelikkö oli kiva laittaa jo nyt tuomaan valoa. Meillä on muuten käynyt monena vuonna peräkkäin sellainen hassu sattuma, että emme ole löytäneet kynttelikköämme mistään. Muut joulukoristeet löytyvät aina varastohäkistämme sieltä minne ne olemme vuosi sitten laittaneetkin, mutta kynttelikkö on vuosi toisensa jälkeen mystisesti hävinnyt ja olemme aina joutuneet ostamaan uuden. Onneksi nyt ei käynyt niin vaan se todella löytyi sieltä mistä pitikin. Huvittaa vain se ajatus että sitten kun joskus muutetaan niin varastohäkistä tulee varmaan löytymään viisi kynttelikköä. Sitten on ainakin mistä valita!



Ensi viikon perjantaina lähdetään muuten jo Skotlantiin! Uskomatonta että ihan pian ollaan siellä. Nyt viikonloppuna olen jo rustaillut listaa mukaan otettavista asioista sekä selaillut vielä lisää matkaoppaita ja karttoja. Yksi juttu pitäisi kuitenkin vielä hoitaa, nimittäin ostaa pienehkö matkalaukku. Ollaan päätetty lähteä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, koska se on aina kätevämpää ja nopeampaa. Esimerkiksi viime keväänä mentiin Berliiniin niin että meillä oli mukana yksi reppu sekä veljeltäni lainattu pieni matkalaukku. Silloin teki kuitenkin tiukkaa saada kaikki kamat mahtumaan niihin, koska jotenkin en vain osaa pakata kaupunkilomalle kovin kohtuudella. Helposti tulee otettua mukaan muutamaa päivää varten enemmän vaatteita kuin mitä olen pakannut muutaman kuukauden reppureissulle rinkkaan. 

Nyt ajateltiin että voitaisiin lähteä matkaan kahden matkalaukun kanssa, eli toisen lainaisimme mutta toisen hankkisimme ihan omaksi, koska onhan se hyvä omistaa edes yksi matkalaukku jatkoakin ajatellen. Ongelmana on vain se että en löydä sopivaa matkalaukkua mistään. Olen kolunnut läpi mm. Prisman, Sokoksen, Anttilan ja Stockmannin, mutta on osoittautunut vaikeaksi löytää sellaista joka olisi hinnaltaan, kooltaan ja ulkonäöltään sopiva. Ihan niin paljon ei tule matkustettua matkalaukun kera että siitä viitsisi pulittaa mitään satasia. No, pitää vielä käydä katsomassa jostain mutta jos ei löydy, niin sitten vaan täytyy yrittää lainata joltain toinenkin. Tai vaihtoehtoisesti pakata niin kohtuudella, että reppu ja matkalaukku riittäisivät kahden ihmisen tavaroille neljäksi päiväksi :) Katsotaan miten käy!



15. marraskuuta 2014

Brunssi Ruoholahdessa


Viikko sitten lauantaina tuli mentyä pienen tauon jälkeen taas brunssille. Tällä kertaa brunssikohde ei ollut etukäteen niin selvä kuin joskus aiemmin, vaan arvoimme monen vaihtoehdon välillä. Olen alkanut huomaamaan että mitä useammassa hyvässä brunssipaikassa on käynyt, sitä korkeammaksi rima nousee seuraavan kohteen suhteen. Vaihtoehtojahan Helsingissä riittää, joten selvittelen netistä aina tarkkaan mitä eri brunssipaikoissa on tarjolla ja mitä niistä on sanottu. Uusia paikkoja on aina kiva testata! Päätös tämän kerran brunssikohteesta syntyi kun ystäväni ehdotti Ruoholahdessa sijaitsevaa Faroa, josta oli kuullut kehuja. Se oli suhteellisen uusi paikka ja brunssia siellä on tarjottu ilmeisesti vasta viime keväästä asti. Netistäkin löytyi melkein pelkästään ylistäviä kommentteja. Sinne siis!

Faro sijaitsi aivan upealla paikalla, Ruoholahden kanavan varrella. Rakennuksen seinät ovat pelkkää isoa ikkunaa, joten merimaisema pääsee todella oikeuksiinsa. Sääkin sattui olemaan juuri aamupäivän ajan ihanan aurinkoinen pitkästä aikaa. Kamera jäi tällä kertaa kotiin, joten kuvat paikan päältä tuli napsittua ihan vaan kännykällä.
 
 
 
 
Brunssin ruuat olivat kaiken hehkutuksen arvoisia. Faro singahtikin samantien lempibrunssipaikkojeni joukkoon, melkeinpä toisen suosikkini Sandron tasolle. Tarjolla oli erilaisia salaatteja mm. lohella höystettynä, sienirisottoa, munakasta, jotain herkullisia pinaattikuutioita, broileria, hedelmäsalaattia, smoothieta, leipiä, croissantteja ja karjalanpiirakoita ja niin edelleen. Juomaksi löytyi kahta eri mehua, kahvia ja teetä. Tykkäsin siitä että ruokien määrän sijaan oli selvästi panostettu laatuun. Kaikki mitä maistoin oli oikeasti hyvänmakuista ja huolella valmistettua.
 
Ainoa pieni miinus oli jälkiruokapöytä. Sieltä löytyi jotain löysää lusikoitavaa sitruunajuttua (jäi vähän epäselväksi mitä se oli, mutta maku ei ainakaan ollut erikoinen), sekä lisäksi jäätelöä ja omenapiirakkaa. Toki voi olla että oma suhteellisuudentajuni on hämärtynyt koettuani esimerkiksi Sandron loputtoman jälkiruokapöydän jossa kakkuja oli varmaan kymmeniä (joista pari jopa gluteenittomia!). Farossa olisi kuitenkin voinut olla muutama jälkiruokavaihtoehto lisää, jotta varmasti kaikille löytyisi mieleinen valinta. Nyt tuntui että jälkiruokapöydän antimet eivät olleet maun ja määrän suhteen ihan samalla tasolla kuin muut ruuat.
 
 

 


 

 
Kokonaisuus oli kuitenkin niin loistava, että edes tuo pieni nurina jälkiruokapöydästä ei lopulta juurikaan haitannut. Paikan valoisuus, tilavuus, siisteys, ystävällinen palvelu ja se ettei ruokia tarvinnut jonottaa olivat suuria plussia. Varmasti mennään tuonne joskus vielä uudestaan. Voin vain kuvitella kuinka hienoa tuolla olisi nautiskella brunssia kesäaikaan, kun voisi istuskella ulkopöydissä kirjaimellisesti meren vieressä! 
 
Brunssin hinta oli 23€, eli aika perustasoa. Vielä kesällä hinta oli ollut käsittääkseni 19€, joten hinnat ovat ilmeisesti nousseet samaa aikaa kun sana levinnyt. Toisaalta tuollaisesta brunssista josta löytyy noin hyvä valikoima laadukkaita lämpimiä ruokia viitsiikin maksaa enemmän, verrattuna sellaisiin enemmän aamupalamaisiin brunsseihin. Nyt ei tarvinnut nimittäin syödä melkein mitään muuta koko päivään, sen verran hyvin sai vatsansa täyteen. Oikein hyvä fiilis jäi Faron brunssista!
 

7. marraskuuta 2014

Tuulisen lenkin pelastaja


Juostessa ja ylipäätään urheillessa on aina tärkeää, että varusteet ovat kunnossa. Laadukkaat kengät, joustavat housut, lämpötilaan nähden sopiva määrä vaatteita ja niin edelleen, ihan perusjuttuja siis. Nyt lähiaikoina juostessa olen kuitenkin joutunut painiskelemaan yhden ikuisuusongelman kanssa, joka tulee aina ajankohtaiseksi silloin kun lämpötilat tippuvat muutamaan lämpöasteeseen: pohdinnan aiheena on, että mitä laittaisin päähän. 

Monesti olen sivuuttanut asian sen enempää miettimättä, vetämällä ensimmäiseksi löytyvän pipon korville tai hupun päähän ja lähtenyt vaan juoksemaan. Sitten olen melko pian ottanut sen pois päästä kun alkaa tulla kuuma ja jatkanut paljain päin, pipo kädessä roikkuen. Tämä tekniikka toimiikin ihan hyvin viileällä säällä, kunhan ei tuule. Mutta jos viileään säähän yhdistyy tuulisuus, niin tulee ongelma. Tuulessa juostessa en yhtään tykkää siitä miten viima ottaa korviin ja alkaa helposti särkeä päätä, vaikka en yleensä kärsi päänsärystä ikinä. Jos yrittää laittaa pipoa takaisin päähän, niin tulee kuuma ja kaikki energia menee siihen. Siksi tähän aikaan vuodesta lähden mielummin juoksemaan vaikka vesisateessa kuin tuulessa, ettei tarvitsisi kohdata tuulen tuiverrusta.

Vähän aikaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin hankkia jotain mikä helpottaisi tuulessakin juoksentelua. Löysinkin Itäkeskuksen uudesta XXL-urheiluliikkeestä (joka on muuten aivan loistava kauppa!) itselleni sopivan ohutta materiaalia olevan pannan. Kuinka iloiseksi voi ihminen tullakaan yhdestä pienestä kankaanpalasesta! Päälaki saa hengittää kun lämpö haihtuu sitä kautta pois, mutta mahdollinen viima ei ota korviin ja päähän.



Nyt olen voinut juosta vaikka tuulisikin ja välillä olen laittanut tuon päähän ihan kävelylenkeillekin. Värikin on kivan pirteä! 

Juoksun miellyttävyyttä ajatellen on näköjään yllättävän tärkeää miettiä mitä laittaa päähänsä. Seuraavaksi hankintalistalla voisi olla hengittävä juoksupipo, tulevia pakkaskelejä silmällä pitäen. Tosin sitten jos on kovin monta astetta pakkasta niin mun juoksulenkit menee kyllä perinteisesti aina tauolle. Periaatteessa pakkasessa hikoilussa ei ole mitään vikaa jos on oikealla tavalla pukeutunut, mutta ajatus siitä että lenkin aikana kauaksi ehdittyä tulisikin joku ongelma (pistäisi kylkeen tai sattuisi jalkaan) ja joutuisi alkaa kävellä, niin ei tunnu kivalta jos hiki kuivuu ja pakkanen alkaa syväjäädyttämään. Toisaalta ainahan sitä voi kovilla pakkasilla juoksennella ympäri omia kotikulmia, ettei ehdi liian kauas. No, onneksi koviin pakkasiin on vielä aikaa ja esimerkiksi viime talvena niitä ei juuri ollutkaan, joten ties vaikka näitä juttuja ei tarvitsisi kovin paljon edes miettiä!


1. marraskuuta 2014

Marraskuu


Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun... Vai miten sen Marraskuu-biisin sanat menevätkään. Ajankohtainen kipale siinä mielessä, että niin se aika on taas vierähtänyt ja vietetään jo marraskuun ekaa päivää. 

Moni nimeää juuri marraskuun olevan kaikkein epämieluisin kuukausi ja tavallaan ymmärrän hyvin: onhan silloin kaikki lehdet jo lähteneet puista ja sääkin on usein hieman sateinen ja tuulinen. Pimeyskin tulee jo ennen viittä, kun kellot on käännetty talviaikaan. Ja luin juuri Hesarista että sana "marras" viittaa jotenkin kuolemaan. Eipä siis ihme että tähän aikaan vuodesta moni ankeilee.

Mutta onneksi asiat eivät ole näin mustavalkoisia! Omasta mielestäni marraskuu on itseasiassa ihan mukavaa ja energistä aikaa. Silloin saa jatkaa tätä syksyllä alkanutta tunnelmointia mistä olen ennenkin kirjoitellut, eli laittaa kynttilät palamaan ja lenkkeillä tunnelmallisessa pimeydessä, palaten valoisaan lämpimään kotiin. Lisäksi yksi painava syy siihen miksi pidän marraskuusta johtuu siitä että tykkään niin paljon joulusta. Marraskuussa sen odotus pääsee pikkuhiljaa vauhtiin! Joulu siintää jo siellä jossain edessäpäin, se on jotain mitä odottaa ja joka palkitsee loppuvuoden aherruksen.  Kuitenkaan vielä marraskuussa ei ole onneksi nähtävillä joulun ns. huonoja puolia, eli ruuhkia kaupoissa tai joulusta stressaantuneita ihmisiä sinkoilemassa ympäriinsä. Saa sen sijaan rauhassa haaveilla tulevasta joulusta ja nauttia vaikkapa ekat glögit, niin kuin minä tänään tein.




Ja mitä tulee marraskuun pimeyteen, niin toki kellojen siirto on aluksi vähän hämmentävää, kun ei arkena ehdi juurikaan nauttia valosta ulkoillessa. Toisaalta kun jouluvaloja alkaa tämän kuun aikana ilmestyä katukuvaan ja ihmisten ikkunoihin, niin pimeys pääsee oikeuksiinsa eikä haittaa enää ollenkaan niin paljoa. Itse aion tosin kaivaa kyntteliköt ja muut valot esiin vasta lähempänä kuun loppua, etten vaan ehtisi kyllästyä niihin ja niissä säilyisi se tietty erityisyyden tunne.

Muutenkin tuntuu että marraskuisin on usein paljon ohjelmaa, joten koko kuukausi aina vaan vilahtaa ohi. Nytkin on kalenteriin merkitty moneksi viikonlopuksi menoa, kuten illanistujaiset, stand-up show, jääkiekon Karjala-turnaus, brunssi... Niin ja tietenkin meidän Skotlannin-matkakin sitten kuun loppupuolella. Siinä se marraskuu melkeinpä jo meneekin.




Marraskuun kanssa olen siis oikein hyvissä väleissä. Sen sijaan asenteessani tammikuuta kohtaan olisi paljon parannettavaa. Siitä kuukaudesta on vaikea keksiä hyviä puolia vaikka kuinka pinnistäisi! No, siihen on onneksi vielä aikaa ja pitää yrittää tehdä siitäkin miellyttävä ajanjakso sitten kun sen aika on. Nyt eletään juuri tätä hetkeä ja hyvä niin.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...