27. lokakuuta 2014

Matka Skotlantiin lähestyy


Meidän Skotlannin matka lähestyy hitaasti mutta varmasti! Lähtö on reilun kolmen viikon kuluttua perjantaina, joten vähän aikaa pitää vielä malttaa odottaa :) Tuntuu edelleen uskomattomalta, että pian pääsee näkemään omin silmin sen kolkan Euroopasta jonne on halunnut mennä jo kauan. Skotlannissa on vain jotain tarunhohtoista ja kiehtovaa, mutta samanaikaisesti se kuitenkin tuntuu jotenkin tutulta jo nyt, vaikka en ole siellä koskaan käynytkään.

Edinburghia on kehuttu joka puolella hyvin kauniiksi kaupungiksi ja siltä se myös näyttää kuvien perusteella. Historiallisia rakennuksia on paljon ja kaupungista suuri osa onkin Unescon maailmanperintökohteita. Kaupunkilomilla parhaimpia hetkiä ovatkin usein ne, kun vain kävelee ympäriinsä ihastellen katukuvaa ja kulkee sinne minne nokka näyttää, poiketen välillä syömään tai kahvilaan. Niistä käsin on kiva tarkkailla katujen vilinää ja paikallisia ihmisiä.



Yleisen ympäriinsä kulkemisen lisäksi meillä on jo joitakin suunnitelmia mietittynä. Voi muutenkin olla että marraskuun lopulla sää on sen verran ankara, että ihan niin paljon ja päämäärättömästi ei voi hengailla ulkona kuin mitä teimme esimerkiksi toukokuun Berliinin reissuillamme. Tässä muutamia juttuja, joita olisi kiva kokea Skotlannissa:

Nähtävyydet ja kierrokset. Edinburghissa on paljon nähtävyyksiä, joista tulee varmaan käytyä tsekkaamassa muutamat mielenkiintoisimmat. Sammuneen tulivuoren päällä sijaitseva Edinburghin linna kiehtoo erityisen paljon, koska se on tavallaan koko kaupungin symboli. Edinburghissa on myös kuuluisia ohjattuja kummituskierroksia, joissa kierretään kaupunkia mm. maanalaisia reittejä pitkin. Tällainen voisi olla aika ainutlaatuinen kokemus.

Museot. Joka reissulla on kiva poiketa ainakin yhteen museoon. National Museum of Scotland voisi olla sellainen mikä kiinnostaisi kaikkein eniten, koska siellä esiteltäisiin maan historiaa aikojen alusta tähän päivään asti. Ylipäätään konkreettisia esineitä ja monipuolisia kokoelmia sisältävät museot kiinnostavat minua enemmän kuin esimerkiksi pelkkiä maalauksia sisältävät taidegalleriat.

Pubit. Iso-Britannian pubikulttuurissa on jotain viehättävää. Pubeissa istuskelua pitää ehdottomasti harrastaa ja maistella jotain paikallisia oluita, kenties syödä myös ateria. Skotlantihan tunnetaan myös viskeistä, joten saa nähdä uskaltaisiko maistaa jotain viskiäkin, vaikka ne ovat kyllä minulle kovin vieraita!

Päiväreissu Glasgowhun. Glasgow sijaitsee hieman yli tunnin ajomatkan päässä Edinburghista ja sinne pääsee esimerkiksi bussilla. Haluaisin ehdottomasti tutustua päivän verran tähän entiseen teollisuuskaupunkiin, joka on samalla Skotlannin suurin kaupunki. Se on käsittääkseni kaupunkikuvaltaan vähän rosoisempi ja tosi erilainen kuin Edinburgh. Glasgowssa on erityisen paljon kulttuuria ja keikkoja ja juuri sieltä mun lempibändini Biffy Clyrokin on uransa aloittanut!

Joulutori. Edinburghin joulutori avataan sopivasti juuri sinä viikonloppuna kun me saavutaan sinne. Olen niin joulun ystävä, että ihanaa päästä kokemaan joulutunnelmaa siellä!


Berliinissä tuli vierailtua parissakin eri museossa toukokuussa 2014.


Kirjastosta ollaan lainattu jo vino pino Skotlannin matkaoppaita ja niistä on kiva ammentaa lisää inspiraatiota. Majoituskin on jo varattu. Majoitusta etsiessämme huomattiin, että todella moni Edinburghin majoitusvaihtoehto on Bed & Breakfast-paikka ja tutkittuamme tarjontaa päätimme kokeilla tällä kertaa sellaista. Ne vaikuttivat olevan edullisempia kuin hotellit ja meidän valitsema paikka oli saanut lisäksi tosi positiivisia arvosteluita, joten se tuntui parhaimmalta valinnalta hinta-laatu-sijainti suhteeltaan. Varaamassamme B&B-paikassa on kymmenen huonetta ja sinänsä samat mukavuudet kuin hotellissakin, eli huone omalla kylpyhuoneella ja aamupala. Vaikutti oikein passelilta paikalta meille!



Onkos muuten kukaan teistä käynyt Skotlannissa? Onko antaa mitään vinkkejä Edinburghiin tai Glasgowhun? Omasta tuttavapiiristäni kukaan ei ole käynyt Skotlannissa, joten kokemukset sieltä ovat aina tervetulleita!


25. lokakuuta 2014

Ruokavalion hiomista


Olen tämän vuoden alusta lähtien testaillut hieman muutoksia ruokavaliossani, helpottaakseni aina vähän ongelmallisen vatsani tilaa. Kokeilu on ollut aika silmiä avaava, joten nyt kun katson asiaa taaksepäin niin onneksi aloin vihdoin tehdä asialle jotain! Vaikka olen aina syönyt terveellisesti, niin se ei pelkästään riitä, jos vatsa ei vaan tykkää tietyistä jutuista. Sen takia on ollut valaisevaa testailla, mitkä jutut sopii omalle vatsalle ja mitkä ei. Se ei tosiaankaan mene aina niin, että ne ruoka-aineet joita on tottunut syömään pienestä pitäen olisivat ne parhaimmat vaihtoehdot juuri itselle.

Jotain asioita olen jättänyt ruokavaliostani kokonaan pois, eli sellaiset jotka aiheuttavat joka kerta turvotusta, vatsakipua tai närästystä: näitä ovat esimerkiksi omena, päärynä, paprika, kaali, sipuli ja cashewpähkinät. Huvittavaahan tässä on se, että vielä pari vuotta sitten kuvittelin että kaikille tulee esimerkiksi omenasta vatsa kipeäksi. Olin niin tottunut siihen.

Jotain toisia juttuja olen taas jättänyt vähemmälle, sellaisia jotka säännöllisesti nautittuna eivät sovi vatsalleni mutta satunnaisesti syötynä ovat ihan ok. Niitä en siis nykyään syö päivittäin. Näitä ovat vehnä ja ruis, ylipäätään gluteeni. En enää juurikaan osta tavallista leipää - vielä kesään asti söin sinnikäästi ruisleipää, kunnes totesin että se ei vaan sovi jokapäiväiseen käyttöön mulle. Sen sijaan valitsen mukaani silloin tällöin gluteenitonta leipää pakasteosastolta, sillä siellä se on kohtuuhintaisempaa kuin tuoreena. Olen nyt syksyn aikana myös testaillut leipoa gluteenittomasti ja todennut, että se toimii aika moneen asiaan. Mutakakkuun kun laittaa vehnäjauhon sijaan perunajauhoa niin siitä tulee jopa parempaa! Piirakkapohjankin saa gluteenittomasti tehtyä ihan hyvin. Pullat sen sijaan eivät onnistu, kun en saa taikinaa kohoamaan millään, joten lopputulos on kaukana kuohkeasta. Pullat ja korvapuustit aion siis jatkossakin tehdä vehnäjauhoista pullanhimon iskiessä ja ottaa kaupan päälle vatsan mahdollisen turpoamisen :P Mitä tulee muihin gluteenittomiin tuotteisiin, niin olipa valaisevaa valmistaa ekaa kertaa makaronilaatikko gluteenittomasta pastasta (tehty maissista). Pastan syömisen jälkeen ei tarvitsekaan muuttua ilmapallon muotoiseksi!

Gluteeniton sämpylänpuolikas ja pala leipomaani gluteenitonta mustikkapiirakkaa.


Maitotuotteita en ole normaalistikaan käyttänyt kovin paljon, mitä nyt tietenkin juustoa ja maustamatonta jogurttia. Jogurtin olen vaihtanut nyt soijajogurttiin, ihan vaan siksi että soijajogurtista ei tule samanlaista tukalaa oloa minkä yhdistän tavalliseen jogurttiin. Maitorahkan jätin kokonaan pois jo pari vuotta sitten, koska siitä vaan tuli auttamattomasti huono olo. Maidosta ruokavaliossa on muutenkin olemassa niin monenlaista tutkimustietoa sekä puolesta että vastaan, että sen käytön määrää ja sopivuutta omalle ololle on ihan hyvä miettiä.

Moni asia on siis vaihtunut ja jäänyt poiskin, mutta mitä sitten olen ottanut näiden tilalle? Pakko yhtyä siihen mitä monissa blogeissakin on todettu vastaavanlaisten ruokavalion uudistamisten myötä: karsimalla pois jotain itselle sopimattomia juttuja, voi ruokavaliosta tullakin todellisuudessa aiempaa monipuolisempi! Olen ottanut käyttöön enemmän salaatteja ja smoothieita joista voi tehdä lukemattomia erilaisia versioita. Olen myös ottanut tavaksi silloin tällöin syödä arkisin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, kun ennen söin vain kerran. Lisäksi olen löytänyt ihan uusia juttuja, kuten kuidun lähteiksi chia-siemenet ja psylliumin. Chia-siemenistä olen erityisen innoissani! Niissä on kuidun lisäksi proteiinia, omega 3-rasvahappoja, vitamiineja ja mineraaleja. Chia-siemeniä liotetaan vedessä, jolloin ne moninkertaistavat kokonsa ja muuttuvat hyytelömaisiksi. Lisään niitä usein smoothien ja soijajogurtin sekaan.


Smoothie, johon tuli banaani, chia-siemeniä, soijajogurttia, tilkka soijamaitoa sekä aroniamarjoja.




Edelleen aion jatkaa ruokavalioni tarkkailua ja yrittää toteuttaa sitä sillä tavalla, että olo säilyy hyvänä ja ruokavalio monipuolisena. Sillä on ihan hirveästi merkitystä mitä syö ja konkreettisesti sen huomaa silloin, jos sattuu olemaan herkkävatsainen. Oma keho ohjaa syömään oikealla tavalla jos sitä vain malttaa kuunnella. Täytyy toki olla kiitollinen siitä, ettei omalla kohdalla ole mitään ruokaan liittyviä allergioita, jolloin olisi oikeasti vaarallista ja haitallista syödä jotain tiettyä ruoka-ainetta. Tämä on enemmänkin tällaista hienosäätöä, joka sallii poikkeukset ja jonka myötä oppii tietämään sen, minkälainen olo tulee mistäkin mitä suuhunsa pistää.



19. lokakuuta 2014

Valoa näkyvissä


Näinkin myöhään syksyllä Helsinki tarjoaa kivoja ulkoilmatapahtumia. Esimerkiksi viikko sitten päättyivät perinteiset Silakkamarkkinat, jotka on järjestetty jo vuodesta 1743 lähtien. Olen jo useampana vuonna halunnut mennä sinne, mutta aina havahtunut vähän liian myöhään - niin tälläkin kertaa. Ehkä ensi vuonna sitten! Viime viikonloppuna oli lisäksi muutakin suurempaa tapahtumaa, kun kaupunki täyttyi jalkapallotunnelmasta. Olympiastadionilla pelattiin EM-karsintaottelu Suomi-Kreikka ja oltiin ostettu sinne liput jo elokuussa. Oli aika hieno elämys! Oltiin sattumalta juuri siinä katsomossa missä oli kaikkein vannoutuneimmat fanit, joten koko ottelu tuli katsottua muiden mukana seisten ja kuunnellen kaikenlaisia fanilauluja ja muita. Peli päättyi tasan, joten uuden kokemuksen lisäksi jäi hyvä mielikin!

Tänä viikonloppuna koitti kuitenkin eräs ulkoilmatapahtuma jota olin odottanut jopa enemmän kuin tuota jalkapallo-ottelua: Linnanmäen valokarnevaalit. Oltiin siellä viime vuonna ekaa kertaa ja tykkäsin silloin ihan mielettömästi. Sama meininki jatkui tänäkin vuonna, eli valot olivat upeat ja tunnelma kohdallaan! Ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin viime vuonna ja kaikenikäiset tuntuivat nauttivan olostaan. Laitteisiinkin näytti olevan suhteellisen pitkät jonot, vaikka suurin osa ihmisistä olikin vain ihastelemassa valoja ja katsomassa esityksiä.







Lämpötila taisi pyöriä illalla aika lailla nollan tuntumassa, mutta toppatakki päällä tarkeni oikein hyvin. Aikamme kierreltyämme osa seurueestamme päätti mennä jonottamaan laitteeseen, mutta me muut suuntasimme pienellä kokoonpanolla Töölöön erääseen olutravintolaan. Taas jälleen niitä juttuja joista pidän Helsingissä on se, että aina löytyy joku paikka jossa ei ole ennen käynyt.




Linnanmäen valokarnevaalit huipentuvat tänään sunnuntaina, joten jos haluat mennä ihastelemaan valoja niin vielä ehtii :) Tosin hieman sateiselta näyttää tämä päivä, mutta iltaa kohden pitäisi selkiintyä. Silloin siellä taitaa olla ilotulituskin, joka on varmasti näkemisen arvoinen.



17. lokakuuta 2014

Bataattia ja kikherneitä


Monien tänäkin vuonna viettämä lihaton lokakuu on jo yli puolivälissä. Olin tämän kuun kunniaksi päättänyt kokeilla pitkästä aikaa uusia kasvisruokareseptejä ja olen saanut nyt toteutettua tavoitettani jo pariinkin otteeseen! Yksi kokeilemistani uusista resepteistä nousi yli muiden, joten nyt on pakko nostaa se tännekin. Tätä kannattaa kokeilla!

Resepti löytyi jälleen loistavasta Chocochilin blogista. Muokkasin jotain kohtia, joten tässä se versio minkä itse päädyin tekemään.



Bataatti-kikhernevuoka

800 g bataattia
1-2 rkl margariinia
kookosmaitoa/soijamaitoa
suolaa
 2 tlk kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1-2 porkkanaa
öljyä
1 tl garam masalaa
2 tl curryjauhe
1 dl kookoskermaa


Keitä bataatti ja soseuta se maidon ja margariinin kanssa. Lisää suolaa maun mukaan ja jätä bataattisose odottamaan. Kuullota pannulla öljyssä garam masala ja curryjauhe, lisää pieneksi pilkotut porkkanat. Anna porkkanoiden pehmetä mausteseoksessa. Lisää kikherneet, valkosipuli ja kookoskerma. Anna hautua, kunnes neste on haihtunut. Yhdistä bataattisose ja kikherneseos uunivuokaan. Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta muuttuu hieman rapeaksi.

Tämä oli loistava! Syksyllä uuniruoat on muutenkin parhaita. Niistä saa niin moneksi päiväksi ruoan. Väittäisin myös että kikherneet on aika helppo kasvisproteiininlähde josta aloittaa, jos esim. tofun maustaminen tuntuu haastavalta. Toki tofu on muuten yleinen näky keittiössämme eikä sen maustaminen mitään vaikeaa loppujen lopuksi ole (olenkin kirjoitellut aiheesta aiemmin esim. täällä)

Mä toimin nyt hieman lihattoman lokakuun vastaisesti ja menen syömään maksalaatikkoa. On nimittäin jo monta päivää ollut sellainen olo että on PAKKO saada maksalaatikkoa, vaikka en ole koskaan aiemmin mitenkään erityisesti fanittanut kyseistä ruokaa. Outoa. No, mutta hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
 
 

12. lokakuuta 2014

Cozy weekend


Viikonloppuisin on kiva tehdä pieniä spesiaaleja juttuja, jotka erottavat sen arkipäivästä. Niiden ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä, pääasia että ne saavat olon rentoutuneeksi ja kiireettömäksi. Tämä viikonloppu sisälsi juuri sellaisia juttuja, sopivina annoksina.





Mun viikonloppuihin kuuluu kahvin nauttiminen. Hyvin tehty kahvi on aika loistava juttu. Arkisin en kahvia juurikaan juo, vaan se kuuluu nimenomaan viikonlopun rauhallisiin hetkiin. Meillä on kotona kahvinkeittimen sijaan pressopannu ja kahvia tehdessäni teen koko prosessin tosi huolella, jotta lopputulos on mahdollisimman hyvä. Ihan aluksi lämmitän pressopannun kaatamalla sinne kuumaa vettä. Pannun lämmettyä kaadan veden pois, mittaan sinne sopivan määrän kahvia, kaadan uuden annoksen kuumaa vettä ja annan kahvin hautua muutaman minuutin. Samalla lämmitän tilkan maitoa mikrossa, minkä jälkeen vaahdotan maidon Ikeasta hankitulla pienellä maidonvaahdottimella. Maitovaahto on ehkä makein ja turhin asia: se näyttää hetken ihanalta kahvin päällä, kunnes se sulaa sinne kahviin aika nopeasti ja muuttuu normimaidoksi. Mutta hei, fiilis on tärkein! Kahvin nautin paksureunaisesta mukista ettei se jäähdy. Ja jotain hyvää pitää syödä samalla.





Toinen viikonlopun pieni hemmotteluhetki on päiväunet. Niitäkään en arkena yleensä harrasta, mutta viikonloppuisin on ihana kellahtaa sängylle ja vähän nukahtaa. Taustalla voi soida rauhallinen musiikki. Välttämättä ei aina tarvitse edes nukahtaa, voi vain horrostaa hetken puoliksi tiedottomassa tilassa.

Ylipäätään viikonloppuisin rentoutumista edesauttaa se, että asioita voi tehdä katsomatta kelloon (jos ei ole täyteen ahdettua viikonloppua). Voi nauttia sen kahvin rauhassa ja unohtua lukemaan lehteä. Voi nuokkua sängyllä tai sohvalla kirjan kera. Kävellä ulkona pari tuntia ilman suurempaa reittisuunnitelmaa, ihan vain kuvaamassa luontoa, joka on muuten juuri nyt kauneimmillaan. Niin me tehtiin ja olo on kyllä levännyt ja energinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa viikkoa!



9. lokakuuta 2014

Syksyn tunnelmointia


Vaikka kesä ja aurinko ovat ihania asioita, niin pakko tunnustaa että tässä syksyn synkkyydessä on jotain todella tunnelmallista. Alkusyksy oli säiden puolesta koko ajan niin samanlainen, jatkuvasti aurinkoinen, joten nyt kun ollut vähän perinteisemmällä tavalla syksyisempää niin olen jollain oudolla tavalla nauttinut siitä. Ehkä kyse on ennen kaikkea siitä, että vaihtelu virkistää. Jos on samanlainen sää joka päivä monen viikon ajan, niin siihen saattaa vähän turtua. Kun sitten pitkästä aikaa sataa, tuulee tai on pilvistä, niin tulee katsottua asioita eri perspektiivistä - ja sen jälkeen osaa taas iloita niistä aurinkoisista syyspäivistä ihan eri lailla, sitten kun niiden aika taas on.

Koska jätin noin viikon ajaksi hikiliikunnan vähemmälle sen jälkeen kun toivuin viisaudenhampaan poistamisesta, niin innostuin tekemään sinä aikana normaaliakin enemmän kävelylenkkejä. Pipo päähän, lapaset käteen ja kohti tuulta ja tuiskua - se on parasta! Kun on oikeanlaiset vaatteet niin ei haittaa yhtään uhmata säätä, samalla kun kuulokkeista soi tunnelmaan sopivaa musiikkia Spotifystä. Välillä kävelin niin omissa maailmoissani, että yhtenä iltana olin todella lähellä jäädä ohi kiitäneen kilpapyörän alle. Piti sitten vähän skarpata tarkkuudessa. Minkäs teet, kun ajatukset pyörii niin tiiviisti kaikissa kivoissa jutuissa, kuten meidän tulevassa Skotlannin matkassa sekä jo vähän salaa joulussakin... Kävelylenkiltä kotiin palaaminen on myös parasta. Kun on aikansa samoillut ympäriinsä, niin on ihana tulla takaisin lämpöön ja valoon, omaan turvapaikkaan. Kuunnella sohvalta käsin kun ulkona vielä sade ropisee ja tuuli humisee.





Mainitsin äsken ohimennen Spotifyn ja siitä tulikin mieleen, että olen vasta vähän aikaa sitten tutustunut siellä oleviin valmiisiin soittolistoihin. Sieltähän löytyy vaikka mitä! Niin monia soittolistoja jotka on määritelty sopimaan kaikkiin mahdollisiin vuorokaudenaikoihin, mielentiloihin, treeneihin ja niin edelleen. Sieltä on kiva selata sopiva lista soimaan aina työmatkalle, viikonloppuaamuksi tai vaikkapa juoksemaan lähtiessä. Mulla on tapana kyllästyä omiin valmiisiin soittolistoihini nopeasti, varsinkin kun niihin pitäisi koko ajan olla etsimässä uutta musaa. Nämä valmiit soittolistat ovat siis aivan huippu juttu!

Erikoista ajatella että ennen tuli tosiaan ostettua cd-levyjä, kun nykyään kuuntelee Spotifytä. Ja ennen myös nauhoitti elokuvia ja osti dvd:itä, kun nyt käytössä on Netflix. Loistavia keksintöjä nykyaikaan.




Tällä hetkellä Spotifystä soi soittolista nimeltä Cozy Evening. Netflixistä voisin kenties katsoa myöhemmin tänään kullan kainalossa yhden jakson Breaking Badia. On muuten koukuttava sarja kun siihen pääsee kiinni! 

Leppoisaa torstaita!


4. lokakuuta 2014

Pitäisi


Välillä kuulee omasta ja muiden suusta, kuinka pitäisi tehdä yksi jos toinenkin asia, mutta ei vain saa aikaan. Nykyaikana aikaansaavuus ja tehokkuus ovat niin normeja, että helposti tulee otettua hieman paineita asioista joita ei ole saanut aikaiseksi hoitaa. Töissä asiat saa napsittua pois päiväjärjestyksestä pitämällä jatkuvasti päivittyvää to do-listaa, mikä on näppärä keino siihen että muistaa tehdä kaiken. Kotonakin tulee välillä turvauduttua to do-listan tekemiseen, varsinkin jos on jäänyt monia asioita rästiin. Kun silloin tällöin listaa tekemättömät, suht neutraaleiksi kokemansa asiat, kuten järjestele vaatekaappi, varaa kampaaja, vie paristot kierrätykseen, niin sopivan sauman ilmaannuttua saattaa yhdeltä seisomalta saada hoidettua kaikki. Siitä tulee hyvä fiilis, varsinkaan kun ei anna listan venähtää turhan pitkäksi.

Toisaalta kaikkia mieleisiä juttuja on helppo saada aikaan eikä niitä siksi edes tarvitse kirjoittaa ylös. Harvoin listalla pääsee sellaisia asioita kuten kavereiden näkeminen, leipominen, urheilu ja netissä surffailu. Ne kun ovat nimenomaan niitä jotka jyräävät listalla roikkuvien velvollisuuksien edelle.

Sen sijaan epämieluisia juttuja haluaisi aina lykätä. Hoidan sen sitten viikonlopun jälkeen / ensi kuussa / paremmalla ajalla / en koskaan. Niitä ei välttämättä halua kirjoittaa listalle ollenkaan, ettei niitä tarvitsisi kohdata! Toisaalta epämiellyttävät asiat olisi hyvä hoitaa mahdollisimman pian, koska se on ainoa keino saada ne pois kummittelemasta. Sen jälkeen saa mielenrauhan eikä enää tarvitse miettiä koko juttua.




Yhden epämieluisan asian sain aikaan tällä viikolla, kun marssin poistattamaan viimeisen viisaudenhampaani. Se oli oireillut aina silloin tällöin jo kahden vuoden ajan, mutta en vain ollut saanut aikaan käydä poistattamassa sitä. Aina oli jotain muuta tulossa: kesä, joulu, matka, juhlat... Kehityin aika hyväksi keksimään itselleni tekosyitä siihen, miksi juuri nyt ei ollut hyvä aika varata hampaanpoistoa. Tässä välissä olen kyllä käynyt hammaslääkärissa ja suuhygienistilla ihan rennosti, mutta hampaan poistamista en halunnut kohdata. Varsinkin kun tiesin röntgenkuvista, että hammas on esillä vain neljännesosan verran ja muutenkin vaikeassa asennossa, joten se jouduttaisiin leikkaamaan. Tuntui paljon kohtalokkaammalta varata aika suukirurgille kuin hammaslääkärille.

Nyt kun hammas alkoi taas monen kuukauden tauon jälkeen hieman vaivata niin päätin vihdoin toimia ja varata ajan. Jännitti ihan hirveästi! Operaatio meni hyvin ja kivuttomasti, koska tehokkaassa puudutuksessa ei todella tuntunut mitään. Eikä se puudutuspiikkikään sattunut niin paljon kuin muistin. Kävi kuitenkin ilmi monta asiaa, miksi olisi kannattanut käydä hoitamassa asia jo aiemmin pois: hammas oli päässyt tulehtumaan ikenen alla, se oli luun alla piilossa (ei kuulosta kivalta kun omaa luuta porataan!) ja sillä oli massiiviset kaarevat juuret. Tuli ihan nolo olo siitä että olin lykännyt koko juttua niin pitkään.



No, hengissa kuitenkin selvisin ja toipuminenkin on mennyt ihan hyvin. Särkyä ei ole ekaa päivää lukuunottamatta juurikaan ollut, mutta turvotus sen sijaan on ollut suurempaa kuin koskaan. Näytin parin päivän ajan aivan hamsterilta, jolla oli toisessa poskessa vuoden pähkinäsato jemmassa. Nyt turvotus on jo laskenut paljon, poski pullottaa enää vain aavistuksen verran. Suu aukenee päivä päivältä enemmän ja puhe on palautunut mongerruksesta jo ihan normaaliksi. Nauraminen on edelleen kivuliasta, joten yritän pysytellä vakavissa fiiliksissä oman hyvinvointini vuoksi :D Kaiken kaikkiaan on kyllä helpottunut olo, koska nyt ei tarvitse enää koskaan kokea mitään vastaavaa! Taakka on tippunut hartioilta.

Jatkossa pitänee ottaa tavaksi kirjoittaa epämieluisatkin hoidettavat asiat ylös, sinne neutraalien asioiden joukkoon. Suosittelen sitä muillekin! Onneksi tällä hetkellä ei tule muita yhtä kammoksuttavia asioita mieleen kun sai tuon hampaan pois. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä.


Millaisia asioita sinulla on tapana lykätä? Löytyykö muita viisaudenhampaan poiston lykkääjiä? :)


 Kuvat Joonaksen ottamia.


1. lokakuuta 2014

Reseptiä lihattoman lokakuun alkuun


Vuosi sitten moni vietti lihatonta lokakuuta ja näyttäisi siltä että osa on aloittamassa sen tänäkin vuonna. Hienoa! Varmaankin parasta antia siinä kuukaudessa on se että tulee opeteltua tekemään kaikenlaisia kasvisruokia ja sitä kautta monipuolistettua omia syömistottumuksia.

Itse syön melko kasvispainotteisesti ja olen tässä vuosien varrella tottunut kokkailemaan pääasiassa linsseistä, tofusta, soijarouheesta, kikherneistä ja pavuista erilaisia ruokia. Vaikka on monia reseptejä joita tulee pyöritettyä, niin enpä ole kyllä ikuisuuteen ottanut repertuaariin mitään uusia reseptejä. Ehkä mun lihaton lokakuu voisi olla se että yritän etsiä aktiivisesti uusia kasvisruokia! 

Lisäksi ainahan voi parantaa niitä olemassaolevia reseptejä joita on tottunut tekemään. On tiettyjä ruokia jotka ovat maultaan ihan ok mutta joista haluaisi kehittää vielä paremman version. Yksi sellainen on ollut soijabolognese. Se on helppo tehdä ja Joonas on siitä aina tykännyt, mutta itse en ole ollut kyseisen ruuan suurin ystävä - jotenkin se tomaattikastike ei ole ollut tarpeeksi hyvää. Vähän aikaa sitten etsinkin inspiraatiota parempaan bolognesekastikkeeseen. Löysin Chocochilin vegaaniblogista tämän reseptin, jota päätin kokeilla hieman muokattuna. Muutin hieman määriä ja jätin sipulin ja punaviinin pois. Tuolta blogista olen ennenkin ammentanut monet reseptit, joten arvelin että tämän avulla saisin kenties kerrankin maistuvan bolognesen!

Soijabolognese

  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 tlk kuorittuja (luomu)tomaatteja
  • n. 2 dl vettä
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 1 tl basilikaa
  • 0,5 tl oreganoa
  • 1/4 tl suolaa
  • 0,5 tl sokeria
  • mustapippuria
  • 2 dl soijarouhetta
  • pastaa (itse käytin gluteenitonta)
  • parmesaania tms. jos haluaa

Kaadoin veden sekä tölkillisen tomaatteja mehuineen kattilaan ja pilkoin tomaatteja pienemmäksi. Pusersin joukkoon valkosipulin. Annoin kiehua n. 15 minuuttia. Sitten lisäsin loput aineet. Soijarouhetta ei tarvitse tässä reseptissä turvottaa vedellä etukäteen, vaan se imee nesteet kastikkeesta. Annoin kiehua toiset 15 minuuttia, vettä lisäsin tarvittaessa. Valmis bolognese nautittiin pastan kanssa ja ripottelin päälle vielä parmesaania.




Opin sen, että tomaattikastiketta kannattaa keittää tarpeeksi kauan, jotta siitä saa maukkaan. Maut nousevat ihan eri tavalla esiin, jos keittää yhteensä vähintään puoli tuntia, eikä sellainen 5 minuuttia mitä ennen tein. Myös oikeanlainen maustaminen on tärkeää ja lisäksi se, että tekee sen kokonaisista tomaateista eikä tomaattimurskasta, niin kuin olen ennen tehnyt.

Oli ihan mielettömän hyvää! Ihanaa saada nostettua vanha resepti ihan uusille leveleille. Helppoa, maistuvaa ja edullistakin vielä. Kannattaa kokeilla!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...