26. elokuuta 2014

Viime viikonlopun ruokatapahtumia


Alkusyksy on aina parasta aikaa kaikenlaisten kaupunkitapahtumien suhteen. Kaupunkitapahtumat ja ruoka ovat houkuttelevaa yhdistelmä, joten olin viime viikonloppuna varsin innoissani kun Helsingissä järjestettiin samaa aikaa kaksikin ruokatapahtumaa: Herkkujen Suomi ja Helsinki Night Market. 

Nämä kaksi ruokatapahtumaa keskittyivät hieman eri asioihin. Herkkujen Suomessa ideana on esitellä eri suomalaisten maakuntien makuja ja siellä on edustettuna varsinkin pienet elintarvikeyritykset, jotka myyvät ja maistattavat omia tuotteitaan. Helsinki Night Market sen sijaan on urbaanimpi tapahtuma, jossa on kansainvälisiä ruokakojuja ja musiikkia myöhäiseen iltaan asti.

Mentiin ensin Herkkujen Suomeen, rautatientorin kupeeseen. Olen käynyt siellä parina peräkkäisenä vuotena ja täytyy kyllä myöntää, että tänä vuonna se oli vähän pettymys. Tapahtumassa ei sinänsä ollut mitään vialla, mutta ehkä ongelmana oli se että se ei ole oikein muuttunut tässä vuosien myötä. Siellä ei siis oikeen ollut mitään uutta, joten tapahtuma tuntui jo hieman nähdyltä. Ostin kuitenkin kotiinviemiseksi herkullisen ohrarieskan - niin kuin kahtena aiempanakin vuonna - mutta siihen se sitten jäikin. 




Sieltä matka jatkui suoraan Helsinki Night Marketiin. Se järjestettiin Kalasatamassa sijaitsevan vanhan Teurastamon pihapiirissä. Tämä alue selvästi elävöityy erinäisten tapahtumien myötä koko ajan ja varmasti on tuleva kaupunkikeskittymä! Night Market itsessään oli meille uusi tapahtuma ja se taidettiin ylipäätään järjestää nyt vasta toista kertaa. Tapahtuma löi kyllä Herkkujen Suomen laudalta täysin, vaikka toki teemakin oli ihan erilainen. Musiikki, ruokakojut ja tapahtuman sijainti saivat aikaan hyvän tunnelman. Oli suorastaan vaikea valita mitä halusi syödä. Pitkän pohdiskelun jälkeen valitsin kasvislautasen, joka ei ehkä osoittautunut maailman ihmeellisemmäksi makuelämykseksi, mutta onneksi hintakaan ei ollut paha (6 €). Jälkkäriksi olisi tehnyt mieli ottaa belgialaisia vohveleita, mutta en jaksanut jonottaa vaan päätin ostaa viikonlopun herkut ihan vaan kaupasta.






Nyt kun näki miten mukava tapahtuma tuo Night Market oli, niin ensi kerralla pitää suunnata sinne vaikka kaverien kera ihan iltaa viettämään. Alueella oli anniskelualuekin, pöytiä ja istumapaikkoja, joten tuolla olisi helposti saanut vaikka koko illan kulumaan.


25. elokuuta 2014

Matka joka ei koskaan toteutunut


Vajaa pari viikkoa sitten koin suuria tunteita erään matkasuunnitelman kanssa. Erikoista tässä koko jutussa oli se, että tämä matkasuunnitelma tupsahti eteeni täysin yllättäen yhden päivän aikana, mutta jo parin päivän päästä siitä se kuitenkin tyssäsi armottomasti seinään.

Olen täällä blogissa varmaan kyllästymiseen asti kertonut mun lempibändistä, skotlantilaisesta Biffy Clyrosta. Koska bändi ei ole tänä vuonna Suomessa keikkaillut, niin olen jo pitkään leikitellyt ajatuksella lähteä ulkomaille katsomaan jotain heidän keikkaansa. Bändi kiersi kesällä ympäri Euroopan festareita ja ne keikat olisivat varmasti olleet upeita, mutta minulle oli myös muodostunut mielikuva siitä millainen olisi unelmakeikkani jonne olisin valmis lähtemään siltä seisomalta: se olisi sisätiloissa, kyseessä olisi vain bändin oma konsertti (eli ei festari) ja tapahtuma olisi bändin synnyinsijoilla Skotlannissa. Olisi aivan oma fiiliksensä mennä katsomaan heitä juuri heidän omaan kotimaahansa.



Vaikka edellä mainitun unelmakeikan toteutumista olisi odotellut, tulee siitä kuuleminen aina suurena yllätyksenä. Nimittäin tieto juurikin tällaisesta keikasta tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta eteeni pari viikkoa sitten tiistaina, kun huomasin työpäivän aikana että kännykkääni saapui sähköposti Biffy Clyron virallisilta nettisivuilta. Skotlannin Glasgowssa olisi joulukuun ekana viikonloppuna kolmena peräkkäisenä iltana spesiaalikeikat, missä bändi soittaisi eri levyiltä yleisön äänestämät biisit. Tajusin samantien, että tämä on juuri jotain sellaista mitä olin koko ajan odottanut. Sydän ihan pamppaili ja päässä pyöri. Keikan lisäksi massiivinen plussa olisi se että pääsisi samalla tutustumaan Skotlantiin, maahan johon olen jo pitkään halunnut. Tämähän olisi täydellistä!

Ennakkoliput olivat tulleet samantien myyntiin bändin faniklubin jäsenille johon minäkin kuulun. Innostukseni vaihtui hieman hermostuneeseen olon kun tajusin, että päätös pitäisi tehdä pian. Ennakkolippujen saaminen olisi kaikkein parasta, koska niitä olisi kuitenkin havittelemassa vähemmän ihmisiä kuin varsinaisen lipunmyynnin alkaessa, joka alkaisi kahden päivän kuluttua. Ihan siltä istumalta en voinut päätöstä kesken työpäivän tehdä. Monta tuntia meni ensin vain miettiessäni asiaa, mutta  päivän aikana aloin sitten toimimaan: tarkastelin lentojen hintoja, varmistin töistä että voisin olla hieman poissa joulukuun alussa, juttelin Joonaksen kanssa, selvitin keikkalippujen ostamiseen liittyviä yksityiskohtia. Kun sitten istahdin tilaaman liput, niin harmikseni huomasin, että ennakkolippujen kiintiö olikin jo loppuunmyyty - jo monta tuntia sitten. No, nyt pitäisi sitten ostaa ne varsinaisesta lippukiintiöstä. Nyt kun päätös matkalle lähdöstä oli tehty, niin tekisin kaikkeni saadakseni liput yhdelle noista keikkaillasta.




Varsinaisen lipunmyyntipäivän aamu koitti ja istuin koneen ääressä, päivittäen sivua jatkuvasti, jotta varmasti kellon lyödessä tasan ehtisin saada liput. Jännitti ihan hirveästi! Suhtauduin kuitenkin optimistisesti, koska eihän mitään keikkaa myydä kuitenkaan sekunneissa loppuun. Paitsi että tämä myytiin. Ei auttanut klikkailut, kun samantien kaikki kolme keikkailtaa menivät loppuunmyydyiksi. Tuijotin ruutua suu auki järkyttyneenä. Mä en pääsisikään. Ensin ajattelin että onko tämä joku virhe, mutta bändin Facebook-sivulle surffattuani tajusin, että sadat ja sadat ihmiset olivat jääneet ilman lippuja. Biffy Clyro on niin mielettömän suosittu Britteinsaarilla, että näin voi todella käydä, kun maailmalla menestynyt bändi tekee pitkästä aikaa kotimaan keikan vielä tuollaisella spesiaalilla teemalla. Vähän lohdutti huomata, etten todella ollut ainoa.




Jo ennen lippujen myyntiintuloa olin tsempannut itseäni siitä, että en välttämättä saisi lippuja enkä siksi saisi elätellä etukäteen liian suuria toiveita, ettei pettymys olisi niin kova. Mutta olihan se pettymys suuri. Ei pelkästään sen keikan takia, vaan myös siksi että sen yhdistäminen Skotlannissa olemiseen olisi vain ollut niin täydellistä. Muutama pettymyksen kyynel tuli vuodatettua.

No, kyllähän niitä keikkoja tulee ja Skotlantiin voi mennä aina. Mutta toisaalta haluaisin "säästellä" Skotlantia siihen että joskus tulisi vielä vastaavanlainen tilanne ja pääsisin sinne keikalle. Kaiken kaikkiaan hyvänä puolena voin todeta sen, että opin tästä koko jutusta jotain. Ainakin sen, että jos tietää mitä haluaa pitäisi aina tarttua tilaisuuteen heti. Muuten se tilaisuus menee jollekin toiselle, joka on ehkä halunut sitä yhtä paljon mutta ollut päätöksessään nopeampi. Toinen oppimani asia on se, että olen aika onnekas että mulla todella on lempibändi, joka aiheuttaa mulle näin suuria tunteita. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys.

PS. On kyllä ihan järjetön matkakuume jonnekin päin Britteinsaaria tai Irlantia! Pitänee jatkaa lentojen hintojen vertailua, ihan vaikka lohdutukseksi jos ei muuta :)


20. elokuuta 2014

Tallinnaa tutkimassa


Monille Tallinna on tuttuakin tutumpi kaupunki, sijaitseehan se parin tunnin lauttamatkan päässä täältä pääkaupunkiseudulta katsottuna. Minulle Tallinna ei sen sijaan ole kovin tuttu paikka - olen käynyt siellä elämäni aikana ehkä viisi kertaa, nuorempana perheen kanssa. Aikuisena olen käynyt siellä vain kerran ja siitäkin oli kulunut jo muistaakseni kuusi vuotta. Nyt tänä kesänä olimme Joonaksen kanssa miettineet kuinka kivaa olisikin pitkästä aikaa seilata tuonne Viron pääkaupunkiin. Joonaskaan ei ole kovin kokenut Tallinnan-kävijä, sillä hän oli käynyt siellä vain kerran, joten meille molemmille kaupungissa riittäisi uutuudenviehätystä.

Varasimme siis päiväreissun ja lähdimme matkaan viime lauantaina. Aikaa meillä oli maissa seitsemän tuntia. Tallink Star irtautui satamasta kello 7:30, mikä osoittautui muuten hyväksi mutta varsin aikaiseksi ajankohdaksi (harvoin tulee laitettua herätyskello soimaan lauantaiaamuna 5:30...). Menomatka meni kuitenkin leppoisasti buffet-aamupalaa nautiskellessa. 






Olimme jo etukäteen suunnitelleet mitä haluaisimme Tallinnassa tehdä. Perus vanhankaupungin katujen tallaamisen ja keskustan shoppailujen lisäksi olimme päättäneet ottaa kohteeksemme paljon kehutun Kalamajan. Se on lähivuosina suosioon noussut hieman boheemi alue vanhasta kaupungista itään päin pienen kävelymatkan päässä, junaradan toisella puolella. Päätimme mennä tutustumaan siihen ja onneksi mentiin, nimittäin Kalamaja osoittautui miellyttäväksi alueeksi. Vanhat puutalot toivat mieleen Puu-Käpylän talot ja hieman ränsistyneissä teollisuusrakennuksissa oli jotain kiehtovaa. 






Kalamajan ydinaluetta on Telliskivi Loomenlinnak, jonka sisäpihalla oli esimerkiksi kirpputori sekä tunnelmallinen ravintola/baari/kahvila, jonne päädyimme syömään. Ruoka ei ollut kovin erikoista, mutta toisaalta hinnaltaan ilahduttavan edullista. Muutenkin Kalamajan alueelta bongattiin muutamia pieniä kahviloita ja ravintoloita, jotka olisivat varmasti olleet kokeilemisen arvoisia.





Lopuksi kiertelimme Vanhassakaupungissa ja hieman ydinkeskustassa. Löysin itselleni uudet mustat pillifarkutkin, jotka olivat olleet ostoslistallani jo pitkään. Housujen ostaminen on rasittavaa puuhaa, joten onneksi satuin tuolta löytämään yhdellä sovittamalla mieluiset. Juuri ennen laivan lähtemistä väsymys alkoi todella painaa, kun aamun aikainen herätys painoi luissa ja ytimissä. Seitsemän tuntia maissa oli siis oikein sopiva kesto!





Kaiken kaikkiaan Tallinnasta jäi positiivinen kuva ja oli kiva käydä tutkimassa sitä vähän usemmaltakin kantilta. Kaupunki on sen verran pieni, että kun seuraavan kerran menee niin pitää jälleen etukäteen päättää joku paikka tai aktiviteetti, niin saa ajan kivasti kulumaan. Nyt se ainakin onnistui oikein hyvin.

Miten tuttu paikka Tallinna on teille?



15. elokuuta 2014

Kahvila Karhupuiston kupeessa


Kaupungissa kuin kaupungissa yksi asia mistä olen aina kiinnostunut on sen kahvilatarjonta. Rakastan tunnelmallisia, persoonallisia kahviloita ja onneksi sellaisia riittää täällä Helsingissäkin. 

Luin sattumalta Hesarin Nyt-liitteestä, että Kallioon on avattu uusi suosittu kahvila Bergga, joka on saanut kovasti kehuja. Koska Kallio on aina mielenkiintoinen paikka ja siellä tulee käytyä ihan liian harvoin, niin päätimme viime viikonloppuna että nyt on hyvä syy lähteä testaamaan sinne päin tuo kahvila.

Bergga sijaitsee Karhupuiston laidalla ja osoittautui tosi mukavaksi kuppilaksi. Pistimme elämän risaiseksi ja otimme kahvin kera molemmille muhkeat kakkupalat: chili-suklaakakun ja inkiväärikakun. Oli kyllä tosi herkullisia molemmat! Meinasi tulla melkein ähky, koska ne olivat sen verran reilun kokoisia ja koostumukseltaan kiinteitä. Kahvikin oli tosi maukasta, mikä on mulle aina erityisen tärkeää, koska juon kahvia vain satunnaisesti ja silloin sen pitää aina olla hyvää :)






Tiloiltaan Bergga oli ehkä aavistuksen verran ruokalamainen, mutta jotenkin silti tunnelmallinen. Arkisin sieltä saa ilmeisesti lounastakin.

Hintataso kahvilatuotteiden osalta oli tuolla ihan ok, aika samalla tasolla kuin muissakin kahviloissa. Nyt-liitteessä oli korostettu paikan edullisia hintoja, mutta mielestäni ne olivat aika normaalilla tasolla kaupungin hintatasoon nähden. Kakkupalat olivat 4,50€ ja 5,50€, mutta olivathan ne kooltaankin isoja, joten siinä mielessä hintansa väärti. Kahvi taisi olla parin euron luokkaa.




Alkavan syksyn tavoitteena voisikin olla se, että aina kun on menossa kahvilaan niin pyrkii testaamaan jotain uutta paikkaa. Se on aina antoisaa ja samalla tulee kahviteltua muuallakin kuin aivan ydinkeskustassa!


14. elokuuta 2014

Helmiä juuri nyt


Vaikka helteet ovat nyt ainakin tältä erää ohi eikä sen vuoksi ole enää pakonomaista tarvetta suunnata joka päivä töiden jälkeen uimaan tai muuten vain ulos hengaamaan, niin olen viettänyt edelleenkin poikkeuksellisen vähän aikaa koneella. Yksi suuri syy tähän on se, että meidän pöytäkone sanoi itsensä irti tuossa parisen viikkoa sitten. Kyseessä on vieläpä aika uusi kone, nimittäin ostettiin se vuoden alussa. Se on koottu suhteellisen laadukkaista osista jotta se kestäisi hyvin ja toimisi moitteettomasti, mutta näköjään se ei nyt auttanut. No, onneksi kaveripiiristä löytyy niitä jotka ymmärtävät tietokoneiden päälle, joten viallinen osa saatiin jäljitettyä ja koska takuuaikaa siinä oli reilusti vielä jäljellä, niin uusi osa on saapumassa pian. Siihen asti pitää kärvistellä tällä vanhalla hitaalla läppärillä, mikä on toki parempi kuin ei mitään!

Koneet ja laitteet jotka eivät toimi ovat ehkä ärsyttävin asia maailmassa, joten nyt onkin hyvä sauma listata jälleen kerran asioita, jotka ovat ilahduttaneet viime aikoina :) Niitä kun käy läpi tasaisin väliajoin niin tajuaa miten pienistä ja arkisista asioista se onni oikeastaan koostuukaan. Tässä siis muutama:

Lämpötila. Miten ihanaa kun nyt voi nukkua yönsä ilman että tuuletin pauhaa vieressä ja voi herätä aamulla freessinä uuteen päivään. Sain helteiden ajaksi töistä lainaan lattiatuulettimen, mikä oli ihan korvaamaton, koska täällä meidän yksiössä lämpötilat nousivat aika hurjiin lukemiin. Helteet ja kesä on ihanaa aikaa, mutta kyllä olo on reippaampi silloin kun huoneilma on optimaalisissa lukemissa. Ja täytyy muutenkin myöntää, että odotan jotenkin todella innolla syksyä ja sen mukaanaan tuomaa tunnelmaa!

Aamupuuro. Aina jaksan hehkuttaa sitä, kuinka hyvä päätös oli aloittaa kaurapuuron syöminen aamupalaksi puolisen vuotta sitten. Se on niin helppo, nopea ja ennenkaikkea terveellinen ja vatsaystävällinen. Tämän hetken lempparilisukkeet on omin kätösin poimitut punaviinimarjat, karviaismarjat sekä vadelmat.




Ystävälliset kädenheilautukset jalankulkijoilta, kun pysäytän auton suojatien eteen ja päästän heidät yli. Se on niin kiva tapa. Tekisi melkein itsekin mieli heilauttaa kättä takaisin ratin takaa, mutta se voisi olla hämmentävä ele niin päin toteutettuna, heh. Korkeintaan siis hymyilen asiallisesti takaisin. Jotenkin jaksan vain ilahtua tästä jutusta aina vain uudelleen!

Similarities. Se on maailman parhaan bändin eli Biffy Clyron levy, joka ilmestyi hetki sitten. Kyseessä ei varsinaisesti ole uusia biisejä sisältävä levy, vaan se sisältää sellaiset kappaleet jotka eivät mahtuneet edelliselle levylle. Kyseessä on siis b-puolen biisit ja voi että, millaisia helmiä sieltä löytyykään! Uskomatonta että bändi voi tehdä niin upeita levyjä ja sitten julkaista erikseen setin noita "ylimääräisiä", jotka ovat niin hyviä. En voi tarpeeksi monta kertaa toistaa sitä, kuinka paljon tuon bändin musiikki mulle merkitsee.




Mokkapalat, jotka löysin juuri pakastimen perukoilta. Ne olivat jääneet yli valmistujaisistani toukokuulta enkä yhtään ollut muistanut. Kiva löytää herkkuja joita on unohtanut! Yleensä en ikinä onnistu unohtamaan jos tässä kämpässä on jotain makeaa jemmattuna johonkin.

Pingis. Tänne Roihuvuoreen on asennettu pari pingispöytää, joten ostimme kesän aikana pingismailat ja olemme käyneet lätkimässä välillä iltaisin muutaman erän. On muuten koukuttava peli ja hauskaa ajanvietettä!




Uutelan rantakalliot. Ollaan monessa paikassa uitu tänä kesänä, mutta tämä on lempparini. Paikka sijaitsee Vuosaaressa, Aurinkolahden rannan vieressä kun kulkee pienen metsän halki. Viime viikolla käytiin siellä kahdesti ja oli kyllä niin tunnelmallista, kun ihmisiäkin on vain siellä täällä ja meren laineet liplattaa. Lähellä on myös ihana satamakahvila Kampela, jossa kannattaa poiketa kahvilla jos on suuntaamassa Uutelaan.




Siinä niitä sitten olikin. Mitkä pienet asiat on ilahduttaneet teitä lähiaikoina? :)


2. elokuuta 2014

Täydellinen päivä Helsingissä


Nyt kun on tullut postattua niin paljon muista paikoista joissa olemme tänä kesänä käyneet, niin onkin jo korkea aika kirjoitella hieman kesäisestä pääkaupungistamme. Viikko sitten lauantaina vietimme nimittäin niin onnistuneen päivän kotikaupungissamme, ettei vastaavanlaista olekaan koettu tänä kesänä - varmaan senkin takia, ettei oltu vietetty kesäkuun alun jälkeen täällä yhtäkään viikonloppua.

Laitoimme reippaina oikein herätyskellon soimaan aikaisin lauantai-aamuna, jotta pääsisimme liikkeelle jo aamulla. Kesäaamuissa kun on oma tunnelmansa, ja arkisin se jää yleensä kokematta kun vain nousee sängystä, lusikoi aamupalan kitaansa ja kiitää töihin. Otimme suunnaksemme Etelä-Helsingin sekä Suomenlinnan. Kävelimme ympäri Punavuorta ja Eiraa, alueita jotka ovat meille aika tuntemattomia. Oli jännä nähdä ihan uusia paikkoja, puistoja ja hulppeita asuinrakennuksia. Ihan kuin olisi ollut jossain muualla Euroopassa. Nautin tosi paljon siitä kun saa tuollaisen turistiolon päälle kaupungissa jossa asuu. 

Ympäriinsä pyörimisen kruunasi pieneen kivijalkakahvilaan poikkeaminen kahville ja kakkupalalle. Paikan nimi taisi olla Brooklyn Bakery ja siellä olisi ollut myös ihan mieletön valikoima cupcakeseja! Rakastan tuollaisia pieniä persoonallisia kahviloita, erityisesti jos niissä pystyy näin kesällä istumaan ulkona pöydän ääressä ja katsella kaupungin menoa.










Siirryimme sitten pikkuhiljaa merenrantaa myötäileviä kävelyteitä pitkin kohti Kauppatoria, josta Suomenlinnan lautat lähtevät. Vierailu Suomenlinnassa kuuluu aina kesään, tosin viime kesänä se oli jäänyt väliin, joten odotin nyt entistäkin enemmän sinne pääsyä! Ihmisiä oli paljon, mutta lautalle ei tuohon aikaan tarvinnut kuitenkaan jonottaa. Kiertelimme ympäri saarta merelle tähystäen ja istuimme rantakallioilla eväitä syöden.







Niin kuin viime postauksessa mainitsinkin, alkaa kaupungissa oleskelukin kiehtomaan tässä vaiheessa kesää yhä enemmän ja enemmän. Eilenkin kun oltiin illalla leffassa ja pyöräiltiin kotiin pimeässä myöhäisessä illassa niin oli jotenkin tosi tunnelmallista. Voi toivottaa elokuun hyvillä mielin tervetulleeksi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...