31. heinäkuuta 2014

Harjuja ja rokkia


Kyllä huomaa että mitä paremmat säät, sitä vähemmän tulee istuttua tietokoneella blogin ääressä. Vaikka helteet on jo jatkuneet pitkään, niin koko ajan silti tiedostan kuinka harvinaisia tällaiset säät ovat koko vuoden mittakaavassa, joten ei vain malta olla sisällä. Tästä ajasta pitää nauttia täysin siemauksin.

Nyt kun ulkona poikkeuksellisesti vähän satelee, niin palataanpa kuitenkin vielä kerran kesälomareissumme käänteisiin. Kahdesta viimeisestä etapista en nimittäin olekaan vielä ehtinyt kirjoitella: tutustumisesta kauniista harjumaisemistaan tunnettuun Punkaharjuun sekä festariviikonlopusta Suomen parhaimmilla festareilla eli Ilosaarirockissa.

Punkaharju valikoitui kohteeksemme lähinnä siksi, että olimme kuulleet paljon hyvää sen lukuisista ulkoilumahdollisuuksista. Ajaa hurautimme sinne ja vietimme siellä kaksi yötä, Punkaharjun lomakeskuksen leirintäalueella. Majoitukseksi valikoitui jälleen pieni leirintämökki, jossa oli vain kaksi sänkyä, jääkaappi ja pieni liesi. Lisäksi pesutilat ja paremmat kokkaustilat löytyivät huoltorakennuksesta vähän matkan päästä, ja alueella oli myös ravintola. Leirintäalueena se oli jotenkin pienempi ja pelkistetympi kuin Kuopion Rauhalahti jossa olimme saman reissun aikana olleet. Toisaalta rauhallisuus olikin mukavaa vaihtelua ja satuimme saamaan mökkimme vielä hyvästä sijainnista, ihan järven rannasta.





Punkaharjulla on useita merkittyjä kävelyreittejä, jotka menevät erilaisia harjureittejä ja luontopolkuja pitkin. Valitsimme kolme lenkkiä, jotka muutaman tunnin aikana kävimme tallustelemassa. Muutamaa päivää aiemmin olleen Karhunkierros-pätkän vaeltamisen jäljiltä tuntui kevyeltä edetä rauhalliseen tahtiin ilman rinkkaa! Luonto oli Punkaharjulla hienoa ja puut aivan erityisen korkeita. Harvoin näkee missään päin Suomea niin korkeita puita. Harjut tuovat alueelle ominaispiirteensä ja niitä oli hauskaa ihastella kävelyn lisäksi autostakin käsin. Lemppariksi osoittautui autotie, joka kulki harjun päällä ja molemmilla puolilla oli järveä.








Viimeinen kohteemme olikin sitten Joensuu ja Ilosaarirock! Oli huikeat festarit jälleen kerran. Ilosaarirockin tunnelmassa vain on sitä jotain, mitä ei muilla festareilla ole. Sääkin oli paras mahdollinen: koko viikonlopun lämpötilat huitelivat hellelukemissa ja aurinko porotti. Esiintyjistä tuli katselua mm. J.Karjalainen ja Asa, hieman Studio Killersiä ja Happoradiota, mutta kaikkein paras keikka oli odotetusti Ellie Gouldingin. Aivan loistava keikka! Oli makeeta nähdä kyseinen artisti vihdoin livenä. Jalkapallon kultaottelun katsoimme sunnuntaina festarialueen teltassa isolta screeniltä ja sekin oli elämys itsessään. Hirveästi kuvia en festareilta nappaillut, mikä toisaalta kertoo siitä että tuli ainakin elettyä hetkessä.




Tuntuu että kesälomareissustamme on jo ikuisuus. Vielä on paljon juttuja mitä haluaisi kesän aikana tehdä, mutta saa nähdä loppuuko viikonloput kesken :) Olisi kivaa käydä päiväseltään Tallinnassa, ja Suomen kaupungeista ainakin Lappeenrannassa ja Porvoossa. Elokuussa tosin Helsingissäkin alkaa olemaan niin paljon kiinnostavia tapahtumia viikonloppuisin, että ei sitä aina raaski lähteä kauemmas. No, katsotaan mitä tässä tulee vielä tehtyä - onneksi on vielä kesää jäljellä!



24. heinäkuuta 2014

Hellettä!


Viileän alkukesän jälkeen ei voi olla hehkuttamatta, kuinka ihanalta nämä helteet tuntuvat! Ja mikä parasta, tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja tulee jatkumaankin, joten auringonpaisteesta ja lämmöstä saa nauttia pitkään. Parasta!

Töiden jälkeen nämä hyvät säät on tullut kyllä ahkerasti hyödynnettyä: välittömästi kotiin päästyäni olen suunnannut rannalle tai jonnekin ulos. Pääkaupunkiseudulla ollaan käyty testaamassa loman jälkeen jo Vantaan Kuusijärvi, Oulunkylässä sijaitseva Pikkukoski sekä kaksi lähirantaamme Marjaniemen ja Tuorinniemen rannat. Viime viikonloppuna sen sijaan pääsimme nauttimaan mielestäni Suomen kauneimmasta rannasta eli Porin Yyteristä. Äitini asuu siinä lähellä, joten taas oli aika käydä nauttimassa Porin kesästä siellä päin. Yyterissä kun pulikoi merivedessä ja käyskenteli paljain jaloin pehmeällä loputtomiin jatkuvalla hiekkarannalla, niin oli hetkittäin vaikea uskoa että Suomestakin todella löytyy tällaista.






Rantaelämä ja kaikenlainen ulkona hengailu vetää siis nyt puoleensa, mutta yksi juttu mihin ei riitä nyt helteillä normaalin verran intoa on liikunta. Se joka yleensä on juuri se energiantuoja läpi vuoden! Kuntosalille olen loman jälkeen harvakseltaan mennyt, mutta kovin täysillä ei pysty vetämään kun siellä on tosi kuuma ja jotenkin ei vain jaksa. Ulkona liikkuminen kiinnostaa enemmän, mutta juoksuaskeleetkaan eivät nouse tuolla helteellä ihan niin reippaasti kuin yleensä. Eilen kävin vähän hölkkäilemässä, vesipullo kourassa, mittarin näyttäessä 27,8 asteen lukemaa ja se tuntui hieman tuskaiselta. Oikeastaan pyöräily on tällä hetkellä mieluisin liikuntamuoto, kun siinä käy mukava viima. Koska liikunnan suhteen kannattaa aina toteuttaa sitä muotoa joka tuntuu sillä hetkellä parhaimmalta, niin pyöräily tulee nyt lähiaikoina olemaan varmasti eniten läsnä!

Syöminenkin on jotenkin erilaista nyt helteessä. Ei jaksaisi kokkailla ja lämmittää uunia, mutta toisaalta salaattikaan ei korvaa kunnon ruokaa eikä pidä ainakaan minua pitkään kylläisenä, joten kyllä keittiössä tulee jonkin verran oltua. Ylipäätään olen saanut syömiset normalisoitua loman jälkeen. Lomalla söin nimittäin mitä sattuu. Kun oli niin paljon reissun päällä eikä siksi voinut itse kokkailla (paitsi alkulomasta mökillä), niin kaikenmaailman ravintolaruoat ja leivonnaiset alkoivat pikkuhiljaa tuntua omassa olotilassa. Loppulomasta huomasi, miten vatsa oli taas siinä turvonneessa tilassa missä se on jos en tarkkaile syömisiäni. Pienet poikkeukset eivät aiheuta mitään, mutta kyllä esim. jo viikon jälkeen alkaa huomata jos on jatkuvasti lipsunut (näistä vatsajutuista olenkin kirjoitellut aiemmin esim. täällä). Nyt kun on taas aamupuurot kehissä, leivän määrä pienentynyt ja minimoitu hiilihapolliset juomat, sipulit sun muut, niin johan on helpottanut.






Huomenna onkin jo perjantai ja viikonlopusta on tulossa siinä mielessä erilainen, että aiotaan viettää se ihan vain Helsingissä. Viimeksi ollaan oltu koko viikonloppu kotikulmilla muistaakseni kesäkuun alussa? Onkin kivaa päästä pitkästä aikaa tekemään kaikkea täällä - suorastaan vaikea valita mitä kaikista vaihtoehdoista valitsisi, varsinkin kun näin hyvät säät mahdollistavat niin monta asiaa!



18. heinäkuuta 2014

Vaellus Karhunkierroksen maisemissa


Tässä tulisi nyt oikein kunnon postaus siitä meidän kahden päivän vaelluksestamme Kuusamon seudulla, jonka toteutimme kesälomareissumme aikana. Noinkin lyhyestä vaelluksesta kertyi paljon kerrottavaa ja runsaasti kuvia näytettäväksi, joten tässä tulee!

Reittiä valitessamme oltiin mietitty että minkä osuuden Karhunkierroksesta kulkisimme. Varsinainen Karhunkierroshan on 80 kilometrin mittainen vaellus, joka alkaa Hautajärveltä ja päättyy Rukalle (tai toisinpäin). Koko Karhunkierroksen tekeminenhän olisi makeeta, mutta meille oli alusta asti selvää että parin päivän pätkä yhden yön yöpymisellä teltassa riittäisi meille näin alkuun - siinä ajassa pääsisi hyvin näkemään ekaa kertaa millaista vaeltaminen rinkkojen ja varusteiden kanssa vaihtelevassa maastossa todellisuudessa on ja miten paljon koko hommaan ylipäätään mieltyy.

Ennen vaelluspoluille lähtemistä lyötiin lukkoon seuraavanlainen reittisuunnitelma: kulkisimme ensin Pienen Karhunkierroksen, joka on sellainen 12 kilometrin silmukka varsinaiselta Karhunkierrosreitiltä itään päin. Valitsimme sen, koska olimme kuulleet että siellä on tosi monenlaista maisemaa. Pienen karhunkierroksen lähtöpaikka on Juuma, joten se olisi aloituspisteemme. Pienen karhunkierroksen kiertämisen jälkeen jatkaisimme samantien kohti Rukaa. Tämä taival olisi noin 23 kilometriä. Eli 35 kilometriä kahteen päivään, se kuulosti hyvältä!







Niin me sitten otimme Rukalta taksin Juumaan ja vaellus alkoi! Kesäisin vaellusreittien aloituspisteisiin pääsee myös Karhunkierrosbussilla, mutta se kulkee vain arkisin ja me olimme liikkeellä sunnuntaina, niin emme voineet hyödyntää sitä. Pieni karhunkierros osoittautui jo tosi varhaisessa vaiheessa hyvin vaikuttavaksi maisemiltaan ja kuljimmekin kamera tiiviisti kädessä. Siellä oli kaikkea mahdollista: kallioita, koskia, suota, riippusiltoja, koko ajan maisemat vaihtuivat. Liikkeellä oli paljon muitakin, lähinnä päivävaellukselle lähteneitä, ainakin siitä päätellen ettei juuri kellään ollut rinkkaa selässä. Pieni karhunkierros onkin oivallinen päiväretkikohde ja kulkee kauniissa Oulangan kansallispuistossa. Reittiä on helppo seurata puihin merkittyjen täplien perusteella.

Olimme alunperin ihmetelleet kun olimme lukeneet että Pienen karhunkierroksen kulkemiseen menee 5-9 tuntia, että miten muka voi kestää noin kauan. Melko pian kuitenkin huomattiin, että kilometrit tosiaan kuluvat hitaasti tuollaisessa suht vaativassa, paljon nousuja sisältävässä maastossa! Meillä taisi kulua kuutisen tuntia, parin tauon kera. Energiaa riitti hyvin. Kun kierros loppui, lähdimme seuraavalla etapillemme eli seuraamaan Ruka-kylttiä. Siihen loppui Oulangan kansallispuiston alue ja maasto vaihtuikin heti aivan erilaiseksi: puut olivat pienempiä, oli paljon soita (niiden yli meni aina pitkospuut), tiheitä metsäpolkuja, kaiken kaikkiaan aika tasaista ja siksi nopeasti kuljettavaa. Muita ihmisiä ei näkynyt tai kuulunut. Kuljimme 8 kilometriä ja loppuvaiheessa alkoi jo väsyttää. Olimme katsoneet jo valmiiksi kartasta missä yöpyisimme. Karhunkierroksella saa yöpyä vain taukopaikkojen eli grillikatosten/laavujen läheisyydessä, ja niitä oli muutamien kilometrien välein. Pääsimme valitsemaamme taukopaikkaan eli Porontimajoelle ja se osoittautui tosi viihtyisäksi yöpymiseen, oikeastaan parhaimmaksi kuin mikään minkä ohitse oltiin menty. Siellä virtasi koski, oli laavu ja pari autiotupaa sekä hyviä paikkoja teltalle. Paikalla yöpyi muutamia muitakin vaeltajia, mm. ranskalaisperhe, suomalaisnainen ja pari miestä. Yö teltassa meni hyvin ja lämpötila oli tosi optimaalinen. Ainoastaan valoisuus hieman häiritsi unen saamista, pohjoisessa se aurinko kun ei tosiaan laske!







Aamulla tuli sitten kokkailtua retkikeittimellä pussipuurot. Olimme jättäneet viimeiselle päivälle lyhyemmän osuuden kuin ekalle, 15 kilometriä, koska tiesimme että se tulisi olemaan vaativia tunturinousuja täynnä. Heitettiin rinkat selkään ja aloitettiin toisen päivän urakkamme. Maisemat jatkuivat aluksi tasaisina ja pian huomasin, että vasen nilkkani tuntui tosi kipeältä. Ei mitenkään venähtäneeltä vaan rasittuneelta ja painon tukeminen siihen oli kivuliasta, kun selässäkin oli useampi kilo tavaraa. Silloin alkoi vähän kaduttaa että olisiko sittenkin pitänyt ostaa pitkävartiset vaelluskengät, koska lyhytvartiset kenkäni eivät näemmä tue nilkkaa niin hyvin vaikka laadukkaat olivatkin. Joonas sitten näppäränä loihti mulle jostain kävelykepiksi koivunoksan ja suhtauduin aluksi skeptisesti, että mahtaako se auttaa. En tiedä johtuiko se kepistä ja painon jakautumisesta sen avulla vaiko ihan vaan nilkan vetreytymisestä, mutta parin kilometrin päästä kipu alkoi kuin alkoikin hellittää. Onneksi, koska en tiedä miten olisin voinut kulkea ne kaikki edessä olevat nousut nilkuttaen! Keppi kulki silti mukana lopun matkaa ja siihen oli kätevä aina nojautua tiukan paikan tullen.













Alun tasainen maasto muuttui jossain vaiheessa radikaalisti, kun edessä häämöttivät ensimmäiset tunturit. Tuumailtiin ekan nyppylän päältä tähystettäessä että edessä taitaisi olla pari-kolme nousua ennen kuin olisimme Rukalla. Lopulta kävi ilmi, että niitähän oli ihan hemmetin monta. Seottiin loppuvaiheessa laskuissa, koska aina kun pääsi jostain jyrkänteeltä alas niin jo oli seuraava kipuaminen nokan edessä! Jotkut nousut olivat oikeasti todella jyrkkiä ja kivisiä, olisivat olleet rankkoja ilman rinkkaakin. Toisaalta huipun päälle pääseminen aina palkitsi, koska maisemat olivat upeat. Ei voi olla hehkuttamatta, miten omasta kotimaastakin vaan löytyy niin hienoja maisemia! Oikein silmä lepäsi.

Muutaman huipuilla kapuamisen jälkeen meillä oli 7 kilometriä jäljellä ja söimme viimeiset eväämme, sekä samalla totesimme että vettä ei ollut enää mitenkään kovin paljon jäljellä. Yöpymispaikan jälkeen ei ollut ollut yhtään koskea mistä olisi voinut ottaa ja keittää vettä. Näin jälkiviisaana voi todeta että vedenottopaikat olisi tietenkin voinut selvittää etukäteen... Alkoi hieman huolestuttaa että miten jaksaisimme vielä muutaman tunnin noin rankkaa maastoa niin lämpimässä säässä, yhdellä vaivaisella vesipullolla. Säännöstelimme sitten loppumatkan vettä ja lopussa alkoi huomata miten energiat olivat nollissa, kun oli jatkuvasti jano. Niin sitä kuitenkin vain jaksoi, aina vain, senkin jälkeen kun oli jo moneen kertaan luullut että ei jaksa. Voittajafiilis tuli kun muutama kilometri ennen päätepistettä kivuttiin Valtavaaran huipulle, 491 metrin korkeuteen. Siellä nökötti jylhä puinen mökki, jossa oli vieraskirja minne vaeltajat pystyivät kirjoittamaan terveisensä. Yhtäkkiä tuli energiapiikki, ajateltiin että tämä taisi olla se viimeinen nousu. Hengattiin siellä ylhäällä hetken aikaa tyytyväisinä ja kaikkensa antaneina. Sitten olikin pitkään tasaista maastoa, joka tuntui helpolta kaikkien niiden nousujen jälkeen, vaikka olo oli edelleen kuiva. Ihan lopuksi vastaan tuli yllätykseksemme vielä yksi nousu, itse Rukatunturin huipulle. Tässä vaiheessa viimeiset vesitipat oli jo juotu ja edessä häämöttävät rappuset tuntuivat raskaimmalta esteeltä mitä olemassa on. Ei tosiaankaan naurattanut. Mutta niin siitä vain selvittiin, askel askeleelta.







Kun sitten nestehukkaisena ja nälkäisenä päästiin hotellin pihaan, niin saatoin väsyneenä vähän mutista että olikohan tämä nyt sen kaiken arvoista. Lähinnä harmitti se, että ei oltu tajuttu ottaa enempää vettä, koska sen avulla loppu olisi varmasti mennyt helpommin. Se tuli opittua oikein kantapään kautta. No, mutina loppui kuitenkin pian, kun hotellin respassa meille ilmoitettiin että saisimme varaamamme huoneen sijaan superior-huoneen! Hotelli oli nimittäin täynnä Rukalla olleiden suunnistusviikkojen vuoksi, joten meidät oli laitettu parempaan huoneeseen, ihan normihuoneen hinnalla. Eipä ole koskaan tullut yhtä tarpeeseen tuollainen yllätys!

Kun sai syötyä, juotua litrakaupalla vettä ja polskuteltua poreammeessa niin melko pian pystyi katsomaan koko vaelluskokemustamme uusin silmin. Koska olihan se tosi mahtava kokemus kaiken kaikkiaan. Jotain kiehtovaa tuollaisessa paikasta A paikkaan B kulkemisessa on, mukana kaikki mitä tarvitsee. Vesimäärää lukuunottamatta olen tyytyväinen myös siihen, että meillä oli sopivasti kaikkea mukana, ei mitään liikaa tai liian vähän. Myös kilometrimäärät per päivä olivat sopivat. Kaikkein parhainta antia olivat ehdottomasti maisemat sekä sellainen itsensä voittamisen tunne. Kun joutuu aika ajoin ponnistelemaan, niin tuntuu siltä että pystyy vaikka mihin. Tästä onkin hyvä alkaa haaveilla seuraavista vaelluskokemuksista - Suomen lisäksi joskus houkuttaisi myös päästä kokeilemaan jotain vastaavanlaista ulkomailla!



16. heinäkuuta 2014

Kesälomareissun käänteitä


Kesäloma on nyt takana ja paluu arkeen alkanut! Kaksi ja puoli viikkoa tuli mentyä eri puolilla Suomea ja koettiin kyllä vaikka mitä. Oikeastaan tuntuu jopa että oltiin tosi kauan pois kotoa. Se lienee ihan hyvä tunne, koska ainakin tuntee olleensa lomalla. Eilen mulla oli eka työpäivä loman jälkeen ja olo oli hetken aikaa vähän poissaoleva ja vetämätön, kun ajatukset pyöri vielä kesälomareissun käänteissä. Tänään sen sijaan tuntuu jo paljon pirteämmältä ja jopa siltä, että ihan kivaa olla kotona vaihteeksi. Joskushan sitä on aina palattava reissusa jotta voi taas lähteä uudelleen :) Vaikka loma ei ollut mitenkään järin pitkä, niin en voisi olla tyytyväisempi kaikkeen siihen mitä se tarjosi.
 
Viimeksi kirjoittelinkin blogiin sieltä Rukalta, juuri ennen kuin olimme lähtemässä vaellukselle. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus! Vaellus osoittautui tosi ikimuistoiseksi ja sisälsi monenmoista tunteiden kirjoa. Mulla olisi siitä niin paljon kerrottavaa, että teenkin siitä jossain vaiheessa ihan oman postauksensa. Sen verran on kuitenkin sanottava, että tuon kahden päivän vaelluksemme hämmästytti upeilla, vaihtelevilla maisemillaan ja toisaalta yllätti rankkuudellaan. Mutta tästä kaikesta tulossa vielä erikseen juttua! 
 
 
 
 
 
 
 
Vaelluksen jälkeen Rukalta käännettiin auton nokka etelään päin ja poroja väistellen (joita oli muuten tosi paljon liikkeellä!) pyyhälsimme kohti Kuopiota. Alun perin emme olleet kaavailleet Kuopiota kohteeksemme, mutta se oli niin kätevästi reitin varrella että sen ottaminen välietapiksi oli luonteva ratkaisu. Rauhalahden leirintäalue valikoitui yöpymispaikaksemme. Ennen emme olleetkaan olleet missään leirintäalueilla, joten oli uusi kokemus ylipäätään! Päädyimme ottamaan edullisen pienen leirintämökin - toki telttapaikka olisi ollut sitäkin edullisempi, mutta yhden yön nukkumisen jälkeen vaelluksella teltassa päädyimme mukavuudenhaluisina mökkiin ;) Suihkut, vessat ja keittiö olivat vähän matkan päässä sijaitsevassa huoltorakennuksessa ja kaikki pelitti hyvin. Toki leirintäalueella ei saa samanlaista rauhan tuntua kuin omalla mökillä ollessa, mutta tosi käteviä pysähtymispaikkoja ne kyllä ovat lyhyeen oleskeluun.
 
Parhaimpia Kuopion hetkiä koimme seuraavana päivänä, kun saatiin oppaaksemme Arjen Helmihetkiä blogia kirjoittava Satu. Olipa aivan mielettömän kivaa tavata Satu ensimmäistä kertaa ja hän osoittautui kyllä juurikin niin positiivista energiaa säteileväksi persoonaksi kuin blogin perusteella on voinut päätellä. Terkkuja! On aina mukavaa huomata, kuinka luontevaa joidenkin ihmisten kanssa voi alusta asti olla :) Jäi niin hyvä mieli. Kuopio näytti parastaan helteessä ja Satu tutustutti meitä kaupungin satamaan, toriin ja rantoihin. Ostin torilta muuten maailman herkullisimpia riisipiirakoita. Ihan oikeasti, vieläkin kuola valuu niitä muistellessa. Löytyisipä täältä Helsingistä yhtä hyviä! Maistettiin myös minikokoista kalakukkoakin, kunnon turistin tapaan. Joonas mieltyi niihin, minä itse en ollut aivan vakuuttunut. Kaiken kaikkiaan Kuopio oli oikein kodikas kaupunki ja siellä oli leppoisa meininki, josta oli helppo pitää.







Kuopion jälkeen seuraava etappimme oli Punkaharju, mutta sitä ennen stoppasimme ex-tempore eräässä kauniissa kesäkaupungissa, joka oli niin ikään meille uusi paikka: Savonlinna. Savonlinnaa on aina kehuttu ja voin nyt kyllä täysin yhtyä kehuihin. Niin kaunis, järvinen pieni kaupunki! Söimme yhden reissumme parhaimmista ravintola-annoksista jossain sataman lähellä olevassa ravintolassa. Kävimme myös ihastelemassa Olavinlinnaa ulkoa päin ja olisimme kovasti halunneet mennä sisällekin kierrokselle, mutta päätimme että lähdemme joskus paremmalla ajalla tekemään sen, koska siihen pitäisi varata reilusti aikaa. Plus että Oopperajuhlat olivat käynnissä, joten emme olleet varmoja oliko linna ihan täysin avoinna kaikkialta niiden vuoksi. 






No niin, tässä oli nyt jo niin paljon juttua, että taidankin jatkaa ensi kerralla seuraavista kohteistamme, jotka olivat Punkaharju sekä Joensuun Ilosaarirock. Eli kesälomareissun fiiliksissä jatketaan vielä seuraavassakin postauksessa!

5. heinäkuuta 2014

Mökkiä ja Suomen kesäkaupunkeja


Terveiset Rukalta! Nyt on viikko kesälomaa takana ja tänään saavuttiin tänne lähelle vaellusmaisemia. Huomenna aamulla olisi tarkoitus heittää rinkka selkään ja siirtyä kahdeksi päiväksi patikoimaan pientä osuutta Karhunkierroksesta. Eväät on ostettu ja kaikki muutenkin valmiina. Melkeinpä jo jännittää, ensi yönä nukutaan teltassa tuolla ulkona jossain! Ollaan täällä Rukalla nyt tämä yö hotellissa ja ehdin vihdoin kirjoitella lyhyesti kuulumisia.

Loman aluksi vietimme yhden yön Tampereen suunnilla. Kävimme kyläilemässä entisen opiskelukaverini Nannan luona. Heillä on kyllä niin upea kämppä että ei voi kuin ihastella! Vietimme hauskan illan ja kävimme myöhään illalla porukalla hieman ajelemassa ympäri Tamperetta, mm. Pispalan hienoja rinteitä pitkin. Seuraavanä aamuna sitten hyvästeltiin Nanna puolisoineen ja lähdettiin vielä viettämään päivää kahdestaan Tampereen keskustassa. Kohokohtia olivat ainakin torikahvit Laukontorilla ja herkullinen ateria Plevnassa! Ihan niin paljon ei ehditty ja jaksettu tehdä kuin viime kesän Tampereen-visiitillämme, mutta onneksi hyvä sää mahdollisti sellaisen päämäärättömämmänkin hengailun. Kyllä se Tampere edelleen on mun lempparikaupunki, heti Helsingin jälkeen.





Illaksi hurautimme sitten mökille Etelä-Pohjanmaan sydämeen. Vietimme siellä viikon ja tuntui todellakin että tuli rentouduttua. Oli aikaa lukea kirjaa ja lehtiä ja nukkua monet päiväunet, ja kävimme myös juoksemassa useampana päivänä ja teimme paljon pihahommia. Tuntui että päivät vain vierivät. Ehdin totutella uusiin retkikenkiinikin, että sai vähän sisäänajettua niitä.








Tänään sitten hyvästelimme mökin, hieman haikein tunnelmin, koska siellä oleminen on vain aina niin ihanaa. Yleensä siellä tulee käytyä vain kerran vuodessa, kun se on sen verran kaukana, joten siinäkin mielessä siellä oleminen on aina ainutlaatuista. Silti tuntui hyvältä jatkaa matkaa. Ajoimme Rukalle Oulun kautta. Emme olleet ennen käyneet Oulussa, joten olipa kiva nähdä sitäkin kaupunkia pikaisesti. Kovin kauaa emme keskustassa ehtineet pyöriä, jotta olisimme Rukalla järkevään aikaan vielä perillä. Ehdimme kuitenkin käydä syömässä ja ostamassa matkalukemista. Vaikutti oikein viihtyisältä kaupungilta!




Mutta nyt ollaan siis täällä Rukalla. Kello alkaa olemaan aika paljon! Vielä aiotaan silti seurailla vähän jalkapalloa - tuntuupa muuten luksukselta katsoa sitä viikon tauon jälkeen ihan telkkarista, koska mökillä tiirailtiin sitä vain kännykän pikkuisesta ruudusta Yle Areenan kautta :) No, mutta loma jatkuu uusin seikkailuin. 

Kivaa kesäviikonloppua kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...