26. maaliskuuta 2014

Salia ja lenkkiä


Nyt on uusia tuulia luvassa liikunnan suhteen! Tai oikeastaan siihen liittyvän paikan suhteen. Ensi viikolla huhtikuun alkaessa alan nimittäin käymään uudella kuntosalilla. Jännittää!

Syy siihen miksi vaihdan kuntosalia on yksinkertaisesti sijainti. Olen jo vuosia käynyt kahdella eri Yliopistoliikunnan kuntosalilla, koska ne sijaitsivat kätevästi lähellä kouluani. Nyt kun vuoden alussa siirryin kuitenkin opiskelijasta työssäkävijäksi, niin nuo kaksi salia sijaitsevat nykyään aivan väärässä suunnassa eli eivät ollenkaan työmatkani varrella. Ja se opiskelujäsenyys niihin loppuisi kuitenkin kai kesällä, eli vaihdos olisi ollut edessä joka tapauksessa. Niinpä vaihdankin nyt ensi viikolla sellaiseen kuntosaliin, joka on ihan työpaikkani vieressä. Kävin jo aiemmin tutustumassa paikkaan ja vaikutti kyllä todella lupaavalta ja kaikin puolin sopivalta! Silti vähän jännittää, koska onhan salin vaihtaminen tietyllä tavalla oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, kun on niin tottunut tiettyyn paikkaan ja nyt aloittaakin ihan uudessa. Eiköhän siihen silti pian totu, kun pääsee alkuun :)

Paras juttu tässä vaihdoksessa on se, että voin taas palata vanhaan lemppari treeniaikaani, eli alkaa taas käymään salilla aamuisin. Tein sitä aiemmin monta vuotta, koska tykkään ihan hirveästi siitä fiiliksestä ja energiasta minkä heti aamusta harrastettu liikunta antaakaan, plus että aamuisin saleilla on kivasti tilaa. Nyt tämän vuoden alusta alkaen en ole aikataulujen vuoksi pystynyt treenaamaan aamuisin, koska en olisi ehtinyt ajoissa töihin johtuen juuri tuosta kuntosalini ja työpaikkani välisestä etäisyydestä. Niinpä olenkin nyt muutaman kuukauden treenaillut vasta töiden jälkeen. Onhan sekin ollut tottakai kivaa, mutta koko ajan olen muistanut kuinka aamu sopisi minulle niin paljon paremmin.

Muunkin liikunnan osalta kuuluu hyvää. Viikonloppuisin olen käynyt juoksemassa ja nauttinut siitä kovasti. Ne uudet juoksulenkkarini joista kirjoittelinkin ovat kyllä niin hyvät ja kevyet, että iloitsen niistä joka kerta! Olen myös malttanut pitää lenkkien pituuden kohtuullisina, ettei käy niin kuin viime vuonna, jolloin aika pian keväällä juoksemisen aloittamisen jälkeen kärsin penikkataudista. Sen haluan ehdottomasti välttää tällä kertaa!





Välillä juoksulenkkeihin on kivaa keksiä jotain lisämaustetta. Tällä hetkellä olen innostunut portaiden juoksemisesta. Olen hakeutunut nyt kesken lenkin eräille lähellä sijaitseville pitkille portaille (yllä oleva kuva), jotka suorastaan kutsuvat juoksemaan itseään ylös :) Kun pari kertaa vetäisee ne ylös ja alas niin saa hyvän poltteen. Joskus viime syksynä sen sijaan olin pitkään innostunut tekemään kesken lenkin vetoja ylämäkeen, sellaiseen yhteen hirveään joka sijaitsee sekin ihan tuossa meidän lähellä. Sekin oli aika palkitsevaa ja kamalaa samaan aikaan, heh. Mutta hyvä aina innostua tuollaisista erilaisista vaihteluista, niin juoksulenkit pysyvät mielenkiintoisina!


24. maaliskuuta 2014

Kevään avausta ja katuruokaa


Yksi asia, mitä rakastan kaupungissa asumisessa on erilaisten tapahtumien kirjo. Keväisin, kesäisin ja syksyisin on tarjolla paljon kaikenlaisia ulkoilmatapahtumia, joihin on kiva osallistua ja päästä katselemaan minkälainen tunnelma missäkin on. Tämän kevään ensimmäinen tällainen tapahtuma sijoittui viime lauantaille, kun Helsinkiin saapui katuruokatapahtuma Streat Helsinki Eats. Muutamia kymmeniä katuruokakojuja eri puolilta maailmaa ja Suomea saapui Kauppatorin läheisyyteen kaikenlaisten herkkujen kanssa. Kuultuani tapahtumasta etukäteen innostuin heti, koska tykkään hirveästi kaikista ruokaan liittyvistä tapahtumista. Sinne siis!

Alunperin olin vähän jännittänyt, että minkälainen sää mahtaa tapahtuman aikaan olla. Normaalisti maaliskuun 22. päivän paikkeilla saattaisi hyvinkin olla lunta ja pakkasta tai muuten vain sää, joka ei houkuttele jonottamaan ruokaa ja syömään sitä ulkoilmassa. Esimerkiksi edellisenä lauantainahan tuli lunta melko vaakatasossa. Mutta nyt kävi tuuri, sillä tämä lauantai oli aurinkoinen ja lämmin!








Porukkaa paikalla oli todella paljon ja ruokien suhteen valinnanvaraakin riitti, joten ensin piti hieman harhailla ja kartoittaa vaihtoehtoja. Jonot olivat pitkiä, mutta päätimme kuitenkin asettua jonottamaan kasvisruokaa tarjoavalle kojulle. Jonotusaika osoittautui pitkäksi, mutta onneksi aurinko lämmitti kasvoja, musiikki soi ja oli hauskaa tarkkailla kaupungin vilinää ja millaisia annoksia ihmiset kantoivatkaan. Lopussa meinasi jo vähän varpaat jäätyä, mutta kun vihdoin sai herkullisen kasvishampurilaisen käteen, niin suupielet kääntyivät takaisin ylöspäin. Oli muuten parhaimpia syömiäni hamppareita! Läheisellä Senaatintorilla olisi ollut hyvin tilaa istahtaa syömään rappusille, mutta jäimme kuitenkin Kauppatorin laidalle, minne oli kätevästi sijoiteltu pikkuisia pöytiä.







Tapahtuma järjestettiin Helsingissä nyt ekaa kertaa ja suosiosta päätellen voisin kuvitella että jatkoa tulee. Ehkä jatkossa sen voisi varmuuden vuoksi järjestää vaikka huhti-toukokuun puolella, jolloin säät olisivat varmemmin suosiolliset. Tapahtuman voisi myös hyvin muuttaa kaksi- tai kolmepäiväiseksi, koska porukkaa varmasti riittäisi. Se mahdollistaisi lyhyemmät jonot ja sen, että ehtisi kokeilla vaikka erilaisiakin ruokia. Mutta tosi mielenkiintoinen ja kiva tapahtuma, ja nyt vaan seuraavia kaupunkirientoja odottamaan :) Tällaiset ovat aina varmoja kevään merkkejä!

22. maaliskuuta 2014

Nähtävyyksien äärellä


Yksi osa matkustamista on erilaisten nähtävyyksien katseleminen. Riippuu jokaisen reissaajan omista mieltymyksistä, miten paljon nähtävyyksiä haluaa reissullaan nähdä ja vaikuttavatko eri nähtävyydet kenties matkakohteenkin valintaan. Totesin jokin aika sitten itsekseni, että tässä vuosien varrella on tullut nähtyä aika monia kuuluisia nähtävyyksiä. Tietoisesti eri nähtävyydet eivät kuitenkaan ole ohjanneet matkakohteiden valintaa, ainakaan maiden osalta, vaan päätös on ensisijaisesti lähtenyt siitä mitkä kaupungit ja paikat ylipäätään kiinnostavat.



Silti aina kun menee paikkaan, missä tietää olevan tunnettuja ja kiinnostavia nähtävyyksiä, niin toki on kiva käydä katsomassa niistä oleellisimmat. Siihen vaikuttaa tosin reissun pituus, sillä nähtävyyksiin tutustuminen ei saa viedä liikaa aikaa muulta kohteeseen tutustumiselta ja hengailulta, mikä on ainakin minulle se reissun oleellisin osa. On ollut myös aika, jolloin ei tullut mietittyä tällaisia ajankäyttö-juttuja: Kun olin ekalla omatoimimatkalla interreilaamassa 18-vuotiaana, ei meillä ystäväni kanssa ollut koskaan hajuakaan millaisia kaupungit joihin saavuimme ovat, saati niiden nähtävyydet. Nähtävyyksiä tuli lähinnä bongattua vahingossa: esimerkiksi Prahassa huomattiin, että ihmisiä parveilee jonkun rakennuksen seinässä olevan kellon edessä, joten siitä pystyi päättelemään että jaa, tuo on varmaan joku kuuluisa.Voi niitä aikoja, tulee nostalginen olo :)

Monet nähtävyydet ovat sittemmin tehneet vaikutuksen. Siihen vaikuttaa toki moni asia, esimerkiksi se millaiset ennakko-odotukset on tai millainen se tilanne ylipäätään on. Rio de Janeiron Jeesus-patsas oli yksi nähtävyyksistä, jonka näkemistä olin odottanut tosi paljon. Muhun vetosi se ajatus, että korkealla vuoren päällä on patsas, joka näkyy kauas. Ja hieno se olikin, mutta oikeastaan hienompi nimenomaan alhaalta päin, kaukana horisontissa (kts. alla oleva kuva). Ylhäällä se kokemus ei jostain syystä ollut niin päräyttävä, koska se juttu oli mielestäni juuri se että se on siellä vuoren päällä kaiken yllä. Suuren vaikutuksen ovat tehneet myös monet historialliset nähtävyydet, joita ihastellessa ja tutkiessa mielikuvitus alkaa juoksemaan. Kambodzan Angkorin temppelit olivat ehdottomasti sellaiset, samoin Colosseum Roomassa. Yksi kauneimmista nähtävyyksistä puolestaan oli Intian Taj Mahal. Meinattiin jopa jättää sinne poikkeaminen väliin, mutta onneksi mentiin. Sitä ihastellessa silmä lepäsi.







Sellaisiakin tunnettuja nähtävyyksiä on ollut, jotka eivät ole osoittautuneet kovin kummoisiksi. Esimerkiksi pieni merenneito Köpiksessä. Köpis itsessään on aivan ihana kaupunki, mutta pyöräiltyämme hiki hatussa sinne merenneidon luo, tuli vähän sellainen olo että jaa - onpas se pieni! Samoin Brysselin pikkupatsas Manneken Pis oli sekin hassun pikkuinen. Muhun ei selvästi vetoa pienet nähtävyydet :D Lontoon Big Benkin jätti ehkä vähän kylmäksi. Lontoo itsessään on kyllä yksi lempparipaikoista Euroopassa, eli itse kaupungin mielenkiintoisuus ei tosiaan mene aina käsi kädessä nähtävyyksien kiinnostavuuden kanssa. Kiinnostavat nähtävyydet ovatkin ennemminkin kiva lisä, kuin se päätarkoitus.





Mitä nähtävyyksiä haluisin sitten vielä nähdä? Vapaudenpatsaan ainakin. Kai siinä on sama syy kuin Jeesus-patsaassa, joku noissa isoissa patsaissa kiehtoo. Kiinan muuri kiinnostaisi myös, kaikessa suuruudessaan. Samoin Perun muinainen inkakaupunki Machu Picchu olisi niin mielettömän upea nähdä, että Peruun voisin mennä ihan vaan sen takia! Ja kyllä mä pyramiditkin haluisin nähdä, vaikka Egypti ei matkakohteena vielä olekaan hirveästi kiinnostanut. Mutta never say never, olinhan mä joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että Intia ei kiinnosta lainkaan...

On mielenkiintoista miettiä, että missä se nähtävyyksien viehätys pohjimmiltaan piilee. Mikä saa ihmiset parveilemaan tietyn rakennelman edessä kameran kanssa isoina laumoina? Historiallisissa nähtävyyksissä usein syy on varmaan se, että pääsee omin silmin näkemään ja aistimaan paikan menneisyyttä. Joillekin ehkä sen valokuvan saaminen itsestä jonkun kuuluisan nähtävyyden edessä on se juttu, jonka voi sitten näyttää muille ja ihastella itse jälkeenpäin. Oli syy mikä vaan kelle tahansa, niin yksi oleellinen selitys voisi olla ainakin omalla kohdallani se, että kuuluisan nähtävyyden äärellä saattaa viimeistäänkin tiedostaa, että todella on siellä kaupungissa ja maassa. Kun on miettinyt etukäteen jotain kohdetta, niin ei vielä tiedä, miltä kadut näyttävät, miltä tuoksuu, millainen se fiilis on. Mutta sen nähtävyyden tietää jo usein etukäteen. Sitten kun pääsee sen juurelle, niin viimeistään silloin voi konkretisoitua se, että mä todella olen täällä kolkassa maailmaa.

Mitäs ajatuksia tämä nähtävyys-aihe teissä herättää? Ja mistä nähtävyyksistä te olette pitäneet eniten ja mitä haluaisitte vielä nähdä? :)

18. maaliskuuta 2014

Ruokavalion muutoksia


Kerroin noin kuukausi sitten täällä kuinka olin päättänyt alkaa kokeilla hieman erilaista ruokavaliota. Syy siihen oli se, että vatsani on koko aikuisikäni ollut hieman ongelmallinen, lähinnä siinä mielessä että se saattaa silloin tällöin turvota häiritsevän paljon. Tätä turpoamista on ollut vaikea liittää mihinkään yksittäiseen ruoka-aineeseen - tai no, esimerkiksi omena, sipuli ja paprika eivät sovi ollenkaan vatsalleni, mutta pelkästään niiden välttely ei tähän mennessä ole riittänyt poistamaan ongelmaa. Koska olin päättänyt, että yrittäisin vihdoin tehdä asialle jotain, niin ajattelin jättää kokeilunomaisesti vehnän pois.

Sain tuohon postaukseen sitten pari hyödyllistä kommenttia ja linkkiä, joiden rohkaisemana päätinkin samantien laajentaa kokeilua: vehnän lisäksi päätin vähentää myös ruisleivän käyttöä ja siirtyä laktoosittomiin tuotteisiin.

Kokeilu on ollut itse asiassa alusta asti yllättävän luontevaa. Merkittävin muutos on ollut juuri se leivän syönnin vähentäminen, se kun on niin totuttu tapa. Aamupalani on ollut viimeiset 10 vuotta aina leipää, mutta nyt olen vaihtanut sen puuroon: aamu alkaa nyt kaurapuurolla tai sitten laktoosittomaan maitoon tehdyllä riisipuurolla, jonka olen keittänyt jo edellisenä iltana. Miten ihmeessä olen voinut unohtaa kuinka hyvä aamupala puuro onkaan? Sehän on paras mahdollinen! Tuntuu hyvältä syödä aamuisin jotain lämmintä ja vatsa on paljon rauhallisempi. Vehnän välttely leivässäkin on onnistunut hyvin ja leipää syön nyt vain 1-2 palaa päivässä, vain sataprosenttista ruista. Leivän syömisen vähentämisessä on ollut sekin hyvä puoli, että ruokavalio on väkisinkin monipuolistunut, kun on joutunut keksimään uusia välipaloja, sen sijaan että ottaisi automaattisesti sen tutun leivän. Tässä esimerkkejä lähiviikkojen hyvistä, vatsaystävällisistä välipaloista:

Kaurapuuroa, kanelia, banaania ja punaisia viinimarjoja


Munakas tomaatilla ja korianterilla


Kiiviä, ananasta ja punaisia viinimarjoja


Banaanista ja kananmunista tehdyt "letut"


Laktoositonta jogurttia, kaurahiutaleita ja mandariinia



Tässä vaiheessa tuntuu, että noiden postauksen alussa mainitsemien ruoka-aineiden pois jättäminen/vähentäminen olisi todella auttanut. Toki kuukausi on lyhyt aika vielä sanoa mitään pysyvää, mutta tuntuu että pystyn nyt ennakoimaan vatsani käyttäytymistä paremmin. Mitään selittämättömiä turpoamisia ei ole oikeastaan tullut varsinkaan arkena, jolloin olen ollut noiden ruoka-aineiden suhteen aika tarkka. Ihan täyttä nollalinjaa en ole tuon ruokavalion suhteen silti vetänyt, vaan esimerkiksi joskus viikonloppuisin olen syönyt satunnaisen croissantin tai pasta-annoksen ja toki lauantain karkkipäivänä karkkia tai suklaata. Mutta pyrin siihen, että pystyn hallitsemaan vatsaani pitäytymällä ruokavaliossani suurimman osan ajasta, ja sitten jos haluankin syödä jotain minkä tiedän olevan huonoksi vatsalleni, niin otan sen riskin ja kannan mahdolliset seuraamukset.

Olen oikeastaan ollut varsin iloinen tästä kokeilusta, koska niin kuin sanottu, tulee nyt syötyä monipuolisemmin. Eikä tarvitse kuitenkaan varsinaisesti luopua mistään kokonaan, kun kyse ei ole kuitenkaan mistään allergiasta. Herkkävatsaisuus on toki rasittavaa ja omalla tavallaan rajoittavaa, eikä siitä tuskin koskaan pääsee täysin eroon, mutta ainakin olen vihdoin saanut aikaiseksi etsiä keinoja sen aisoissa pitämiseen. Tällä linjalla siis jatketaan!




15. maaliskuuta 2014

Onnen palasia


Tällaisia olen tehnyt aina välillä ennenkin, mutta nyt lauantai-aamuna on hyvä hetki tehdä jälleen. Eli tässä asioita, jotka tällä hetkellä tekevät onnelliseksi:

  • Rento viikonloppu meneillään. Jos viime viikonloppuna oli monenlaista ohjelmaa, kuten synttärien juhlimista kavereiden kanssa (oli muuten ihana ilta, terkkuja!), niin sen sijaan tänä viikonloppuna ei ole mitään erityistä menoa. Hyvää vastapainoa ehdottomasti. Aion ainakin nukkua oikein olan takaa ja lukea kirjaa, ja ylipäätään rentoutua ilman kelloon vilkuilua.

  • Tällä viikolla vallinnut keväinen sää. Auringonpaisteesta ja kuivista kaduista saa niin paljon energiaa. Kun on pystynyt aloittamaan aamunsa astumalla ulos kevättakki päällä ja tennarit jaloissa ja lisäksi huomannut, kuinka jo puoli seitsemän aikaan aamulla on valoisaa, niin päivän aloitus on aina ollut erityisen kevyt.



  • Aamupuuro ja muut muutokset ruokavaliossa. Näistä lisää piakkoin!

  • Onnistuneet ja tehokkaat salitreenit. Viime viikolla en päässyt kertaakaan salille, koska olin osan viikosta kipeänä, mutta tällä viikolla treenit ovat kulkeneet senkin edestä ja olen ollut suorastaan liekeissä. Lisäksi alkuvuoden ruuhkat kuntosalilla näyttävät vähentyneen, mikä on aina plussaa kun pystyy suorittamaan omaa ohjelmaansa helpommin.

  • Ystävältäni synttärilahjaksi saamani ihana kaulakoru. Lahjojen saaminen on toki aina ilahduttavaa, mutta tämä pöllökaulakoru oli kyllä niin mieleinen lahja että olen käyttänyt sitä tällä viikolla lähes joka päivä!


  • Sain viime viikolla vihdoin arvosanan gradustani, minkä johdosta olo on helpottunut ja tyytyväinen. Vaikka en osannut etukäteen kauheasti jännittää arvosanaa, niin kyllä kirjekuorta avatessa sydän vähän tykytti :) Nyt siis olen gradun painattamista ja erinäisten lomakkeiden täyttämistä vaille valmistunut. Lähellä ollaan siis!

  • Meidän Berliinin-reissuun on 7 viikkoa aikaa. Jes, se on siis jo melko pian, en malttaisi odottaa!


Tässä vielä biisi, joka on kolahtanut oikein kunnolla. Lisäksi se sopii tämänkin postauksen teemaan: mistä asioista se onni koostuukaan.



8. maaliskuuta 2014

26


Eilen oli se päivä, jolloin siirryin kahden- ja kolmenkympin puolivälistä virallisesti lähemmäksi tuota jälkimmäistä. Nimittäin 26 vuotta tuli mittariin eilen - alan oikeasti olemaan jo aika vanha! Vaikka muutama uusi ryppy olisikin ilmestynyt silmäkulmaan, niin olin silti odottanut synttäreitäni tänä vuonna erityisen paljon. Varmaan jo tammukuusta lähtien olen puhunut läheisilleni siitä että "Kohtahan on muuten mun synttärit" tai "Sitten kun mun synttärit kohta ovat, niin...". Ehkä olin siksikin innoissani, että viime vuonna synttärinäni en ollut kotona vaan kaukana Nepalissa. Siihen päivään sisältyi kyllä kaikkea ikimuistoista: heräsin synttäriyönä pieneen maanjäristykseen, plus että koko Nepal oli yleislakossa sen päivän. Erilainen synttäri sekin!

Joka tapauksessa, juhlapäivät ovat aina kivoja ja tänä vuonna synttärini osuivat juuri sopivasti perjantaille. Oli kyllä ihana päivä! Sain töistä kimpun tulppaaneja ja kotiin tullessa Joonakselta aivan ihanan orkidean <3 Illalla lähdimme syömään Hietalahdentorin lähellä sijaitsevaan Ravintola Merimakasiiniin, jota olimme jo aiemminkin katselleet mutta emme olleet ennen käyneet siellä. Aivan loistava paikka, suosittelen! Listalla oli paljon erilaisia kalaruokia ja sijainti merenrannassa oli todella tunnelmallinen. Maukkaan lohi-pääruuan jälkeen illan kruunasi ihanat jälkiruoat: en ole rehellisesti sanoen koskaan syönyt niin herkullista jäätelöä! Ja sitä oli paljon, mikä on aina ehdoton plussa jälkiruuissa.








Synttäreiden juhlistaminen jatkuu tänään, sillä lähden kohta viettämään minun ja toisen ystäväni yhteissynttäreitä maalle ihanaan omakotitaloon, pienellä porukalla lapsuudenystävieni kanssa :) Nyt pitäisikin olla jo pakkaamassa, joten leppoisaa viikonloppua kaikille! Ja hyvää naistenpäivää myös!



2. maaliskuuta 2014

Hello, matkakuume!


Mulla on tällä hetkellä ihan järjetön matkakuume. Enpä muista koska olisin viimeksi haaveillut erilaisista reissuista ja matkakohteista näin paljon kuin nyt. Toisaalta eipä tässä lähiaikoina ole ollut mitään matkakuumeen lievittäjääkään, ottaen huomioon että paluustamme Intiasta ja Nepalista on vierähtänyt jo lähes vuosi (!) ja sen jälkeen ainoa kosketukseni ulkomaille on ollut vain Tukholman-reissu tammikuussa. Syy siihen miksi mitään reissuja ei ole vuoden sisällä enempää ollut johtuu osittain ihan vain siitä että mitään kovin suurta matkakuumetta ei vain ole ollut - tai sen edelle oli ainakin kiilannut tavoitteeni hoitaa koulujutut kokonaan pois alta viime syksystä tämän vuoden tammikuulle asti, joka onneksi myös toteutui. Nyt tuntuu jotenkin kuin voisi aloittaa taas puhtaalta pöydältä ja siksi niitä reissuideoita varmaan yhtäkkiä tuntuu olevan aivan mielettömän paljon, oikein kertynyt kaiken tuon ajan edestä! Lisäksi kaikkien blogeissa on nyt hirveästi kaikkia matkustusjuttuja, joten sekin lienee osasyynä tähän valtavaan inspiraatiotulvaan.



Toukokuun alussa asiaan tulee onneksi vähän helpotusta kun pääsemme sinne Berliiniin. Itseasiassa tasan kahden kuukauden kuluttua olemme siellä! Odotan reissua aivan mielettömän paljon ja veikkaan että tullaan pitämään kaupungista tosi paljon. Sen reissun jälkeiseenkin aikaan on silti tullut jo tuhat ja yksi orastavaa suunnitelmaa.  Ensinnäkin, kesällä olisi kiva mennä Pohjois-Norjaan. Mulla on ollut jo pari vuotta tarve päästä sinne, lähelle jäämerta ja näkemään vuoria. Sinne kun ajaisi autolla niin siinä olisi sellaista road-tripin tuntua ja näkisi samalla vilaukselta Pohjois-Suomeakin. Se olisi niin erityyppinen reissu kuin mitä olisin ennen tehnyt. Ja sopisi nimenomaan kesään, koska yleensä kesäisin en raaski lähteä pitkäksi aikaa pois Suomesta, se kun on niin ainutlaatuista aikaa.

Sitten kun miettii ensi talvea, esimerkiksi tammikuuta 2015, niin mielessä olisi kaksi kohdetta joista valita. Olen ennenkin maininnut täällä ohimennen, että Kuuba kiehtoisi tosi paljon. Parissa-kolmessa viikossa ehtisi nähdä saarta ja kokemaan sellaista kulttuuria missä ei ole ennen oltu. Toisaalta vaihtoehtoisesti Kaakkois-Aasia vetäisi jälleen puoleensa. Loma jossain tutussa maassa olisi taatusti rentouttava, eli Thaimaassa, Kambodzassa tai Laosissa, mutta luulen että haluisin nähdä kuitenkin mielummin jonkun uuden maan. Siksi kohteena kiinnostaisi Vietnam, koska se jäi väliin silloin kun matkustimme Kaakkois-Aasiassa. Eli Kuuba tai Vietnam, niistä kun toiseen pääsisi ensi talvena niin olisin niin innoissani! Tällä hetkellä kallistuisin ehkä hiukan enemmän Kuuban puoleen, mutta eipä sitä vielä tiedä miten mielipiteet ehtivät muuttua.







Töistä poissa olemisen suhteen joka paikkaan ei voi lähteä, mutta jos kesän ja talven välisenä aikanakin tulisikin mahdollisuus ajallisesti ja rahallisestä lähteä jonnekin, niin joku iso kaupunkikohde kuten Tokio tai New York olisi aivan unelmien täyttymys... Mutta jos pitäisi valita sen ja ensi talven reissun väliltä, niin toki talven reissu voittaisi. Hmm, en muistanutkaan millaisia valinnanvaikeuksia tällainen matkakuumeessa rypeminen teettääkään! No, ainakin on unelmia joista valita, sinänsä hyvä asia sekin :) Minne päin maailmaa te haluisitte lähteä seuraavaksi?

Kuvat Intiasta ja Thaimaasta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...