27. helmikuuta 2014

Muutakin musaa


Olen kirjoittanut tänne blogiin niin usein lempibändistäni Biffy Clyrosta, että nyt ajattelin kerrankin kirjoitella koskien muutakin musiikkia josta pidän. Biffyn voittanutta ei ole olemassakaan, mutta toki muutkin bändit ja artistit soivat usein nappikuulokkeistani. Ylipäätään kuljen tosi usein napit korvilla. Varsinkin julkisissa kulkuneuvoissa istuessa kuuntelen melkein aina musiikkia Spotifysta. Aamuisin tulee kuunneltua vähän rauhallisempaa musiikkia, kun taas iltapäivällä tykkään vähän energisemmästä musasta.

Yksi mitä olen kuunnellut paljon lähiaikoina on bändi nimeltä The National. Se on minulle suht uusi tuttavuus ja bändin tuotanto vaati muutaman kuuntelukerran ennen kun aloin pitää siitä oikein kunnolla. Kuulin bändistä ekaa kertaa itseasiassa viime kesänä, kun eräs entinen työkaverini hehkutti kyseistä bändiä. Hänelle tuo bändi oli vähintäänkin yhtä suuri asia kuin minulle Biffy Clyro ja yhdessä ihmeteltiin, miten omat lempibändimme iskevätkin meihin niin kokonaisvaltaisesti. Vasta vähän aikaa sitten muistin tuon ex-työkaverini lempibändin ja sillä tavalla löysin sen. Tosi hyvää musiikkia!





Toinen mitä olen kuunnellut lähiaikoina usein on brittilaulaja Ellie Goulding. Muutamat hänen hittinsä ovat soineet radioissa paljon, mutta koko tuotannosta löytyy muitakin ihan mielettömiä helmiä. Ja Ellien ääni on aivan ihana.





Molemmat edellä mainitut olisi aivan huippua nähdä livenä, mutta ainakaan The Nationalista ei ole tietoa että olisi tulossa pian Suomeen. Ellie Goulding sen sijaan esiintyy Ilosaarirockissa ensi kesänä! Ilosaarirock julkisti ensimmäisiä esiintyjiään vähän aikaa sitten ja ilahduin tuosta Ellie Gouldingista, mutta sen sijaan muita kovin hyviä siellä ei näyttäisi vielä olevan. Olin vähän elätellyt toiveita että Biffy Clyro esiintyisi siellä - siinä vasta olisi ollut yhdistelmä, maailman paras bändi Suomen kivoimmilla festareilla! Mutta eihän sitä vielä tiedä mitä esiintyjiä sinne kevään mittaan julkistetaan, saati muille festareille.

Olen vähän haaveillut siitä, että jos Biffy ei esiinny tulevana kesänä Suomessa, niin yksi vaihtoehto olisi repäistä ja lähteä katsomaan bändiä jonnekin ulkomaille. Heillä on festarikeikkoja luvassa ainakin Italiassa, Norjassa, Belgiassa, Sveitsissä, Saksassa, Skotlannissa, Irlannissa... Eli vähän joka paikassa. Hmm, pitää siis jäädä tarkkailemaan tuleeko keikkajulkistuksia lisää ja harkita sitten mitä pitäisi tehdä. Onhan tässä kesään vielä aikaa, mutta hyvä jo vähän suunnitella :)



23. helmikuuta 2014

Uudet Asicset



Tammikuun alussa, kun joulun jälkeiset alet olivat vielä päällä, päätin että nyt voisi olla hyvä sauma ostaa uudet juoksulenkkarit. Edellisillä olikin tullut juoksenneltua jo aika pitkään, plus että olin käyttänyt niitä loppuvaiheessa myös kävelylenkeillä, joten kaikki jousto alkoi kyllä olemaan jo mennyttä. 

Kiertelin sitten perus Intersportit ja Stadiumit läpi. Olin jo testailemassa Stadiumissa jotain hinnaltaan ja merkiltään ok lenkkareita, kunnes myyjä tuli tarjoamaan apuaan. Hän kysyi että onko minulta koskaan testattu askellusta sen varalta että tarvitsisin pronaatiotuettua kenkää. Vastasin että ei oltu ennen testattu ja mikäpä siinä, olisihan se mielenkiintoista kerrankin testata. No, myyjä katsoi sen ja osoittautui, että jaloilleni sopisi kevyellä pronaatiotuella varustettu kenkä. Hyvä siis että asia katsottiin! Eli jalkateräni on sen mallinen, että sille sopii parhaiten kenkä jonka sisäsyrjää on tuettu, jotta juoksuaskel pysyy oikeanlaisena eikä kuormita esimerkiksi polvia liikaa. Myyjä haki minulle parit eri kengät testattavaksi. Kokeilin kenkiä ja voi että miten hyviltä ne tuntuivatkaan! Olisi tehnyt mieli lähteä välittömästi juoksemaan niissä. Päädyin vaihtoehdoista tällaisiin Asicsin kenkiin:




Viimeisimmätkin juoksulenkkarini olivat nimenomaan Asicset, eli merkki oli jo aiemmin hyväksi todettu. Hintaa noissa jäi alennuksien jälkeen noin 100 euroa. Väri on ehkä vähän herkkä likaantumaan, joten saa nähdä kuinka kauan pysyvät noin valkoisina :) Mutta muuten tykkään noista pinkeistä nauhoista ja violetista sisäosasta. Pääasia kuitenkin on että laatu on hyvä ja että kenkä on sopiva omaan jalkaan.




Niin kuin olen ennenkin täällä maininnut, en kauheasti juokse talvisin, koska jotenkin juokseminen säässä jossa on pakkasta paria astetta enemmän tuntuu epämiellyttävältä (toki sekin olisi varmasti pukeutumis- ja tottumiskysymys, mutta keväällä, kesällä ja syksyllä juokseminen vaan on niin paljon miellyttävämpää :) ). Niinpä talvella saattaa tulla juoksutaukoa, vaikka toisaalta kävelylle lähden kyllä säällä kuin säällä. Silloin kun ostin nuo lenkkarit, niin samantien alkoivat ne kunnon pakkaset jotka kestivät muutaman viikon joten en päässyt kenkiä heti testaamaan. Sitten kun ne loppuivat, niin lumi ja pakkanen vaihtuivat plussakeliin ja loskaan, minkä jälkeen jossain vaiheessa se loska jäätyi aikaimoiseksi luistinradaksi. Mutta nyt vihdoin tänä viikonloppuna totesin että nyt kävelytiet ovat jo täysin sulat, eli sanoista tekoihin ja juoksemaan! Metsäpolut ovat edelleen jäässä ja loskassa, joten piti pysytellä kävelyteillä, mutta tulipas mukava fiilis heittää pieni juoksulenkki pitkästä aikaa. Ja ennen kaikkea kengät tuntuivat ihanan kevyiltä ja kaikinpuolin hyviltä! Jos sää pysyy samanlaisena niin ties vaikka juoksukausi pääsisi jatkumaan säännöllisenä jo tästä lähtien. Kyllä hyvät kengät vaan tuovat niin paljon mielekkyyttä siihen.


( PS. Jee, jääkiekosta eilen tullut Suomen pronssi oli kyllä mahtava päätös olympialaisille! Jäi hyvä fiilis, kiitos Leijonat!)



22. helmikuuta 2014

Viikonloppu ja pronssiottelua jännittäen


Pitkästä aikaa on meneillään sellainen viikonloppu, jonka vietän ihan vaan kotosalla. Aika monena edellisenä viikonloppuna olen nimittäin ollut melko paljon menossa: niiden aikana on pyörähdetty mm. Tukholmassa, iskän luona Lohjalla päin, äidin luona Porissa ja kaverin luona Tampereella. Toisaalta tammi-helmikuussa on kivaa että mielekästä menoa riittää viikonlopuiksi, mutta nyt noin monen lähes peräkkäisen reissun jälkeen on kiva oleskella koko viikonloppu kotikulmillakin :) Noilta kotimaahan suuntautuneilta reissuilta en ottanut kovinkaan paljon kuvia, mitä nyt muutaman otoksen räpsäisin viime viikonlopulta kun samoilimme hieman luontopolulla äidin luona ollessamme.







Tänä viikonloppuna huipentuvat myös Sotshin olympialaiset. Olen seurannut niitä niin intensiivisesti kuin olen ehtinyt, mikä käytännössä on tarkoittanut sitä että olen töiden jälkeen jumittunut katsomaan niitä sohvalle ihan liian pitkäksi aikaa mikä on puolestaan verottanut yöunien määrää. Sinänsä olen siis ajankäytöllisesti ihan helpottunut, että tämä kahden viikon penkkiurheilu päättyy! Kaikkein makein olympialaispäivä oli suomalaisille tietenkin viime keskiviikko. Istahdin kotimatkalla lähijunaan ja samassa junan kuljettaja kuulutti näin: "Mikäli ette halua tietää mitä hiihdon parisprinteissä kävi, niin sormet korviin. Eli naiset voittivat hopeaa ja miehet kultaa!". Jee! Hurrasin äänettömästi, koska Suomen viimeisimmästä kultamitalista talviolympialaisissa oli kulunut jo 12 vuotta, ja menin ihan liikuttuneeseen tilaan siitä ajatuksesta kuinka mahtava fiilis hiihtäjillä nyt mahtoikaan olla (ja mähän tosiaan seuraan hiihtoa suunnilleen vain neljän vuoden välein olympialaisten aikaan... Mutta kyllä se vain koskettaa kummasti!) 

Samana päivänä oli toinenkin kohokohta, nimittäin se huippujännittävä Suomi-Venäjä jääkiekkomatsi. Se tuli niin aikaisin päivällä etten valitettavasti voinut nähdä sitä livenä, ja töiden jälkeen minulla sattui olemaan heti perään vielä graduseminaari, eli jouduin käydä siellä vielä esittelemässä jo palautetun graduni pienessä tilaisuudessa. Mainitsinkin siinä sitten muille paikalla olleille, että en halua kuulla kuinka lätkässä kävi kun tarkoituksena oli katsoa se myöhemmin kotona Yle Areenasta ja halusin säilyttää jännityksen. No, seminaarin pitänyt proffa astui sitten luokkaan ja hihkaisi samantien että Leijonat voittivat :D Se siitä jännityksen säilyttämisestä, mutta toki tulin tästä uutisesta niin iloiseksi että en meinannu tuolilla pysyä. Katsoin illalla silti matsin ja eipä tarvinnut ainakaan hermoilla kun tiesi lopputuloksen. Aivan mahtava peli Leijonilta kyllä!

Ja sitten se eilinen Suomi-Ruotsi... Matsi tuli jälleen aikaisin, joten se oli jo ohi kun saavuin kotiin. Kotimatkalla olin tarkoituksella ollut napit tiiviisti korvilla musa kovalla, etten kuulisi jos joku mainitsisi miten peli päättyi. Sitten vaan heti kotona Yle Areenan tallenne päälle ja peliä jännittämään. Jalat täristen elin täysillä mukana (mulla alkaa aina jalat tärisemään välierien aikaan, kun kamppaillaan niin suuresta panoksesta), mutta uskoin kuitenkin vakaasti siihen, että Leijonat lopulta voittaisi. Siksi leuka putosikin lattiaan pelin lähestyessä loppuaan, kun alkoi näyttää siltä että näin ei tosiaan käykään. Voi harmistus! Eli nyt matka jatkuu pronssipeliin, mikä on toki sekin hieno saavutus. Olisin vain niin suonut Selänteelle ja muille paikan kultaotteluun, mutta näin siinä kävi. No, yön yli nukuttuani pettymys on jo hälvennyt ja tänään hirveällä innolla kannustamaan pronssin voittamiseksi! Siitä tulee raastava peli, varsinkin kun USA on perinteisesti ollut Suomelle yllättävän vaikea vastus. Huh, piinaavan jännä lauantai tulossa!

Hmm, menipäs taas olympialais-painotteiseksi tämä postaus, olin kyllä suunnitellut kirjoittavani nyt lähinnä yleisiä kuulumisia. Mutta näköjään ne kuulumiset liittyvät nyt pääsääntöisesti tähän teemaan, heh. Hauskaa viikonloppua kaikille ja jännittävää jääkiekkomatsia! :)



18. helmikuuta 2014

Kokeilua


Kirjoittelin vähän aikaa sitten yleisesti siitä, että kun pitää fyysisestä hyvinvoinnista huolta niin on kaikin puolin pirteämpi ja parempi olo. Jatkankin nyt osittain samasta teemasta, tällä kertaa syömisen osalta. Olen aina ollut melko herkkävatsainen ja reagoinut mahallani kaikkeen mitä tapahtuu. Jollain saattaa tulla jännityksestä tai stressistä päänsärkyä, jollain toisella taas alkaa vatsa temppuilla - kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. Olen myös vuosien varrella huomannut, että vatsani ei selvästikään tykkää tietyistä ruoka-aineista: tällaisia ovat selkeästi ainakin sipuli, omena ja paprika. Vaikka välttelisin edellä mainittuja, niin olen huomannut että vatsani silti turpoaa silloin tällöin aterioiden jälkeen kohtuuttoman paljon. En kuitenkaan ole vielä onnistunut ihan tarkasti määrittämään, että mistä se johtuu.

Ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole vaivannut minua niin paljon että olisin tehnyt sille mitään. Ehkä arvaamattoman vatsan kanssa elämiseen on myös vähän tottunut. En esimerkiksi viitsi yleensä käyttää mitään liian kireitä paitoja jos olen koko päivän menossa, kun ei ikinä tiedä jos maha päättääkin jossain vaiheessa turvota. Muutama päivä sitten kuitenkin päätin, että voisin alkaa vähän aktiivisemmin etsiä ruokavaliostani syypäätä siihen, mikä vatsaani häiritsee.

Paras tapa siihen on jättää pois hetkeksi kokeilunomaisesti jotain ruoka-aineita. Ajattelin aloittaa vehnästä. Eli aion nyt olla muutaman viikon syömättä sellaisia leipiä, jossa on vähänkään vehnää, ja samoin jätän pastat ja muut pois.

Kokeilu ilman vehnää alkaa nyt.


Vehnästä on siinä mielessä helppo aloittaa, että ruisleipää tulee muutenkin syötyä useammin. Valitettavasti tosi monissa ruisleivissäkin on vehnää aika lailla, joten olenkin tiiraillut tuoteselosteita nyt todella tarkkaan, että saisin pidettyä ihan nollatoleranssin. Toki olisi houkuttelevaa tehdä vielä radikaalimpi kokeilu jossa jättäisin muutkin kotimaiset viljat hetkeksi pois (kauraa lukuunottamatta, se kun yleensä on vatsaystävällistä), mutta hirvittäisi olla ilman ruisleipää joten ihan vielä en sellaista viitsi testata.

No, nyt vaan katsomaan voiko vatsa paremmin ilman vehnää. Muutaman ekan päivän perusteella on vaikea sanoa mitään, joten tarkkailu jatkuu! Jos tuntuu ettei eroa entiseen ole, niin sitten varmaankin otan vehnän takaisin ruokavalioon ja testaan jonkun toisen pois jättämistä, varmaankin maitotuotteiden.  Itseasiassa maitotuotteita epäilisin syypääksi vielä enemmän kuin vehnää, hmm, mutta kokeillaan nyt eka tätä vehnätöntä kuitenkin. Kaiken kaikkiaan suhtaudun tähän kokeiluun mielenkiinnolla, joten saa nähdä mitä uutta tästä vielä oppiikaan.


13. helmikuuta 2014

Seuraava reissu


Viime vuosina on lähes jatkuvasti ollut päällä sellainen tilanne, että ollaan säästetty jotain isompaa matkaa varten, minkä vuoksi lyhyempien kaupunkilomien tekeminen Eurooppaan on jäänyt vähille. Viimeksi tehtiin Eurooppaan suuntautuva kaupunkiloma vuoden 2012 alkukesällä, jolloin suunnattiin Köpikseen. Siellä oli aivan ihanaa ja ylipäätään kaupunkilomat ovat jotenkin tosi mukavaa vaihtelua rinkan kanssa pitkin kaukomaita kulkemiseen, niin paljon kuin sitäkin rakastan. Mutta nyt kun suurempaa matkaa ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa, niin onkin hyvä sauma toteuttaa seuraava Eurooppaan suuntautuva reissu. Pienen miettimisen jälkeen varasimme toissapäivänä vihdoin lennotkin, eli nyt se on varmaa: lähdemme toukokuussa neljäksi päiväksi Berliiniin!

Edellinen Euroopan kaupunkilomamme suuntautui Kööpenhaminaan.


Berliini on kiinnostanut kaupunkina meitä molempia jo ties kuinka pitkään. Saksassa olemme käyneet kerran ennenkin, Dusseldorfissa lyhyen länsi-Eurooppa interrailin yhteydessä, ja se oli oikein viehättävä kaupunki. Mutta Berliinihän on tunnetusti hyvin erilainen kuin muut saksalaiset kaupungit ja olen ylipäätään kuullut Berliinistä niin paljon hyvää kaikilta ihmisiltä jotka ovat siellä käyneet, että olen jo kauan halunnut päästä omin silmin näkemään mistä siinä kaikessa on kyse :) Kaupungissa kiinnostaa ennen kaikkea sen lukuisat historialliset nähtävyydet, kulttuuritarjonta, ruokapaikat, yleinen ilmapiiri... Ylipäätään kaikki. Valinnanvaraa tekemisen suhteen varmasti riittää!

Nyt kun lennot on varattu toukokuun alkuun, niin voi että miten hyvä fiilis onkaan kun on matka jota odottaa! Vasta nyt huomaan, kuinka olenkaan kaivannut tätä tunnetta. Seuraavaksi voisi mennä kirjastoon lainaamaan vähän Berliiniä käsitteleviä matkaoppaita. Matkaoppaiden lukeminen on mielestäni aina kivaa vaihtelua matkakohteeseen liittyvän tiedon saamiseen perus netissä surffailun sijaan. Ja majoituskin olisi hyvä varata tässä lähiaikoina. Pikaisen vilkaisun perusteella näytti, että valinnanvaraa majoituksen suhteen on paljon, ihan joka puolella kaupunkia. Majoituksen hintatasokin näytti ilahduttavan edulliselta.


Onko joku teistä käynyt Berliinissä? Olisi kiva kuulla vinkkejä ja kokemuksia kyseisestä kaupungista! :)

9. helmikuuta 2014

Sotshi 2014, penkkiurheilu alkakoon!


Seuraavina viikkoina tuleekin harrastettua penkkiurheilua oikein olan takaa, nyt kun Sotshin talviolympialaiset ovat pyörähtäneet käyntiin! Kisojen varsinaisena ekana kilpailupäivänä eli lauantaina en ehtinyt seurailla kisoja lainkaan, kun päivä kului vieraillessani ystäväni uudessa upeassa kodissa Tampereen suunnalla sekä illalla toisen ystäväni syntymäpäivillä takaisin täällä Helsingissä, mutta tänään sunnuntaina sen sijaan olen tuijotellut eri lajeja senkin edestä :) Heti aamusta linnottauduttiin sohvalle ja alettiin jännittää naisten lumilautailun slopestylen kisaa. Se oli kyllä niin makeeta katsottavaa ja todella jännittävää, ja kaiken kukkuraksi vielä huipentui Suomen osalta hopeamitaliin. Ei voi kuin ihailla kaikkia kisan taitavia lumilautailijoita, on se kyllä hurjapäistä hommaa. Sen verran innostuin sitä katsoessa, että alkoi tuntua että olisipa kivaa kaivaa parin vuoden tauon jälkeen taas lumilauta esiin varastosta ja mennä vähän hakemaan tuntumaa laskemiseen!

Myöhemmin sunnuntaina vilkuilin vähän ampumahiihtoa ja mäkihyppyä. Jännä etten muuten juurikaan seuraile mitään talviurheilulajeja, paitsi tietenkin joka vuosi jääkiekon MM-kisoja ja ehkä joskus satunnaisesti jotain taitoluistelua, mutta olympialaiset vaan saavat aina syttymään kaikkien lajien osalta. Melkein harmittaa katsoa kisa-aikataulusta että mitä mielenkiintoisia lajeja jääkään ensi viikolla näkemättä työpäivien aikana. No, iltaisinkin onneksi ehtii, ja ehkä mun ei muutenkaan oikeasti tarvitse katsoa kaiken maailman kelkkailua ja pikaluistelua, joku raja sentään ;)




Se kaikkein odotetuin osuus koko talviolympialaisista alkaa tietenkin torstaina, kun miesten jääkiekko pyörähtää käyntiin. Siitä tulee kyllä niin jännittävää, että sydän pamppailee melkeinpä jo etukäteen! Muutama viime hetken uutinen poisjäänneistä harmittaa, kun Mikko Koivu ja Valtteri Filppula eivät voikaan osallistua, mutta aikamoinen joukkue on kuitenkin kasassa. Suomen joukkueessa on käsittääkseni koko turnauksen vanhin ja nuorin pelaaja, eli Selänne ja Barkov, joten mielenkiintoista nähdä miten ketjut muodostetaan ja miten joukkue hitsautuu yhteen. Kisafiilikseen virittäytyessä katsottiin vähän aikaa sitten tuore Selänne-dokumentti. Oli kyllä viihdyttävää katsottavaa ja tajusin muutenkin vasta nyt, miten ainutlaatuinen pelaaja Selänne on ollutkaan. Lisäksi olen myös lueskellut käsiini saamaa Urheilu-lehteä kannesta kanteen. Jes, ei ole enää montaa yötä lätkän alkamiseen!

Oletteko te ehtineet jo seurailla Sotshin olympialaisia? Ja ennen kaikkea, millä fiiliksillä odotatte jääkiekon alkamista? :)

7. helmikuuta 2014

Herkullisia hetkiä


Toissapäivänä vietettiin Runebergin päivää. Sehän merkitsee paitsi kansallisrunoilijamme syntymäpäivää (vähän jouduin lunttaamaan Wikipediasta että mikä olikaan tämän juhlapäivän tarkka syy...), myös sitä että on lupa maistella runebergintorttuja! Ostettiin sellaiset ihan valmiissa pakkauksessa ja mietin siinä ostohetkellä, että toivottavasti nämä ovat hyviä, koska joskus muistan syöneeni jotain runebergintorttuja joissa oli joku outo sivumaku. Onneksi nämä Fazerin yksilöt osoittautuivat tosi herkullisiksi! Ei ihme että Runeberg itsekin tykkäsi kyseisiä leivoksia aikoinaan nautiskella. Olisikohan hän silloin ammoisella 1800-luvulla osannut kuvitellakaan, että ihmiset syövät niitä hänen syntymäpäiviensä kunniaksi vielä tänäkin päivänä!



Runebergintortut huuhdottiin alas alla olevassa kuvassa näkyvällä teellä, joka on yksi uusi lempparini. Tuossa Clipperin Zen Again-teessä on sitruunaruohoa, nokkosta, ruusunmarjaa ynnä muuta. Yleensä juon aina vain vihreää teetä, mutta tuo on kyllä erinomaista vaihtelua. Ja pakkauksen kuosikin on harvinaisen kaunis :) Tämän paketin sain joululahjaksi, mutta pitäisipä mennä ihan tutkimaan minkälaisia kaikkia teemakuja Clipperiltä löytyykään.




Runebergintortut eivät itseasiassa ole jääneet lähiaikojen ainoiksi leivonnaisiksi. Nimittäin viime viikonloppuna kun kävimme isäni luona, niin päätin tehdä siellä satsin laskiaispullia koko porukalle. Ajattelin, että eiköhän laskiainen ole ihan näinä päivinä, kun onhan nyt jo helmikuu ja kaikkea, ja kaikki muutkin arvelivat niin. Pullista tuli mielettömän hyviä! Olin järkeillyt, että niitä kannattaa tehdä vain sellainen määrä joka tulee suht samantien syötyä, koska laskiaispullien pakastaminen ei varmaan olisi hyvä idea sen kermavaahdon takia. Ehkä olisin vähän suuremman määrän voinut kuitenkin tehdä, koska nehän loppuivat alta aikayksikön. No mutta eiköhän niitä voisi tehdä vielä uudestaankin, nimittäin itseasiassa vasta tänään tajusin tarkistaa kalenterista, että millon se laskiaissunnuntai tarkalleen onkaan - osoittautui että tänä vuonna se onkin vasta toinen päivä maaliskuuta! Ohhoh. Se johtuu siitä, että pääsiäinen on tänä vuonna vasta huhtikuun loppupuolella ja laskiaistahan juhlitaan aina 7 viikkoa ennen pääsiäistä (kiitos Wikipedialle jälleen... Kaikkea sitä näköjään oppikaan tätä postausta tehdessä!). Eli koska laskiaiseen siis vielä on aikaa, niin ehkä nuo tekemäni laskiaispullat toimivat vain harjoituseränä ja sitten joidenkin viikkojen kuluttua voi tehdä vaikka uudet jos siltä tuntuu :)



Aurinkoista viikonloppua kaikille!


5. helmikuuta 2014

Hyvinvoinnista


Lähiaikoina olen muistanut taas selkeästi, kuinka fyysinen hyvinvointi on hyvin läheisesti kytköksissä henkiseen hyvinvointiin. Mulle on aina ollut sisäänrakennettua se, että haluan pitää mun kehosta ja hyvinvoinnista huolta ja panostaa niihin. Osittain se on kotoa opittua, osittain ihan itse omakohtaisesti todettua. Siksi olen aina urheillut, pyrkinyt syömään terveellisesti ja nukkumaan tarpeeksi, koska koen että näitä perusasioita noudattamalla kehoni voi parhaiten. Jos en liikkuisi, tulisi helpommin kolotuksia ja vaivoja, olisin väsyneempi ja oma kehonkuva olisi epävarmempi. Jos en syö terveellisesti tai tarpeeksi, vatsani reagoi siihen välittömästi. Jos en nuku tarpeeksi, olen poissaoleva ja kömpelö. Kroppa ilmoittaa siis hyvin nopeasti, jos sen hyvinvoinnista tulee tingittyä.



Gradun loppukiristä johtuneiden tammikuun superkiireiden aikana jouduin tapojeni vastaisesti jopa vähän joustamaan näistä fyysisen hyvinvoinnin pilareista. Mutta niin kuin viime postauksessa lyhyesti mainitsinkin, väliaikaisesti kiire ja sen sivuvaikutukset ovat siedettävissä kun tietää niiden loppuvan esimerkiksi tietyn projektin valmistuttua, eli mun tapauksessa gradun. Syömisistä en määrällisesti tai laadullisesti juurikaan joustanut, mutta olin kyllä erityisen mielikuvitukseton ruokien suhteen koko tammikuun ajan. Tykkään yleensä kokeilla uusia ruokia aika usein, mutta nyt mentiin kyllä niin peruslinjalla keittiön puolella että pelkkä sen muisteleminenkin kyllästyttää. Eikä ollut aikaa tehdä myöskään ruokailuhetkestä niin nautinnollista kuin se voisi olla.

Urheilusta ja unesta joustin molemmista jonkin verran. Tein melkein kaikki suunnittelemani salikäynnit, koska tiesin että niistä saa niin paljon virtaa gradun ääressä istumiseen, että en vain voi skipata niitä. Sen sijaan minun ja J:n yhteisiä iltaan sijoittuvia kävelylenkkejä jäi väliin, niin ihania rentoutumishetkiä kuin ne aina ovatkaan. Samoin venyttelyt jäivät tosi vähälle, vaikka normaalisti pyrin venyttelemään edes jonkin verran joka ilta. Unen määrä jäi ihan liian monena arki-iltana 7 tuntiin tai jopa alle, vaikka mielelläni aina nukkuisin ainakin sen 8 tuntia. Jos unet jäävät alle 7 tunnin niin huomaan sen paitsi olotilastani, myös silmistäni: en tiedä ovatko silmäni jotenkin kuivat tai jotain, mutta ne tulevat helposti punaisiksi jos yöunet eivät ole riittävän pitkät. Sen välttäminen itsessään motivoi nukkumaan tarpeeksi pitkään! Parin viime viikon aikana väsymys näkyi myös siinä, että töistä lähtiessäni torkahdin lähijunassa useampanakin päivänä. Yhtäkkiä vaan tunsin, kun pää retkahti eteen ja havahduin hereille. Sitten yritin skarpata hetken aikaa, kunnes yhtäkkiä sama toistui. Tosi hehkeä näky varmasti...



Nyt kun vapaa-aikaa taas on, niin onpa ollut ihanaa ottaa nuo hyvinvoinnin perusjutut taas mukaan normaaliin päiväjärjestykseen! Huomaan jo nyt olevani energisempi kuin moneen viikkoon, joten nopeasti se elintapojen korjaaminen takaisin raiteilleen auttaa :) Ja aina voi kehitellä kaikkea uuttakin hyvinvointia edistävää. Yksi pieni jokapäiväinen juttu jota olen nyt kokeillut tämän viikon ajan töissä on se, että olen alkanut käyttää hiirtä välillä myös vasemmalla kädellä. Toimistotyöläisenä olen huomannut, että mulla on ollut jatkuva jumitus oikealla puolella niska-hartiaseudulla ja joskus myös ranteessa ja rystysissä, joten on enemmän kuin hyvä asia opetella myös vasenkätiseksi tässä asiassa ettei pelkästään toinen puoli kuormitu. Sen oppii yllättävän nopeasti, parissa tunnissa jo alkaa sujua! Itseasiassa tänään käytin hiirtä vasemmalla kädellä ekaa kertaa koko päivän ajan töissä enkä edes miettinyt asiaa, kuin vasta nyt kun sen tähän kirjoitin. Suosittelen kokeilemaan!

Kaiken kaikkiaan silloin kun keho voi hyvin, niin jaksaa keskittyä hyvällä innolla ja energialla myös ei-fyysisiin asioihin, kuten viettämään aikaa läheisten kanssa, musiikin kuunteluun, kirjojen lukemiseen, kaikenlaisten suunnitelmien tekemiseen - sekä tietenkin bloggaamiseen :)


Kuvat weheartit.

1. helmikuuta 2014

Valmis!


Eilen koitti se kauan odotettu päivä, jolloin sain yhden suuren urakan päätökseen. Kävin nimittäin palauttamassa graduni. Vaikea yrittää edes kuvailla, kuinka helpottunut olen!

Gradun teon olin aloittanut varsinaisesti syyskuun alussa, vaikkakin jo kesällä töiden puolesta olin työstänyt sitä varten aineistoa. Silloin kesällä en tosin vielä tiennyt, että minulle tarjottaisiin mahdollisuus tehdä gradu siitä aiheesta, joten tavallaan olin edistänyt graduani tietämättäni jo ennen varsinaista aloittamista. Kunnianhimoiseksi tavoitteekseni muodostui saada se valmiiksi vuoden loppuun mennessä - tai lähinnä se oli myös käytännön sanelema tavoite, koska vakituiset työt oman alan työpaikassani alkaisivat tammikuun alussa ja halusin saada sen valmiiksi ennen sitä. No, vuoden loppu lähestyi ja ei se gradu siinä joulua odotellessa ihan valmiiksi ehtinyt tulla. Seuraavan tavoitteen asetin tammikuun loppuun ja oli pakko kiristää tahtia. Olin ajatellut, että sisällössä olisi enää vain pientä hiomista, mutta loppujen lopuksi tuli tehtyä aika suuriakin muutoksia. Ja niin se vain valmistui, sana sanalta ja sivu sivulta. Jossain vaiheessa olin ollut jopa aika epävarma koko gradun sisällöstä, mutta saatuani arvokasta palautetta ja toteutettuani muutoksia, sain lopputuloksesta mielestäni sellaisen että pystyin aidosti olemaan tyytyväinen siihen.

Eilen kun sitten vaelsin töiden jälkeen yliopistolle palauttamaan printattua graduani lumen pyryttäessä ja silmät valvomisesta punaisina, niin ojentaessani sen pois tuntui kuin taakka olisi kirjaimellisesti lähtenyt hartioilta. Se oli siinä.

Vihdoin saa kodinkin siistiksi, kun voi siivota ympäri lattioita lojuneet gradun materiaalitkin pois!


Nyt tuntuu oikeasti kuin vapaus olisi alkanut. Tästä eteenpäin voin töiden jälkeen oikeasti vain olla, tehdä mitä haluan. Tammikuussa ehdin jo tottua siihen, että varsinaisen työpäivän jälkeen kotiin päästytäni alkaa toinen työpäivä gradun parissa. Varsinkin kaksi viimeistä viikkoa ovat menneet silkalla tahdonvoimalla. Miten vahva voima se tahdonvoima muuten onkaan! Ei tule mieleen mitään muuta projektia, jonka loppuun saamiseen olisi tarvinnut näin paljon päättäväisyyttä. Välillä tässä viimeisten viikkojen aikana meinasi iskeä kyllä tunne, että onko tässä mitään järkeä. Että miksi en vain lykkäisi dead-linea seuraavaan palautuspäivään eli helmikuun loppuun. Mutta kun se olisi tarkoittanut sitä, että gradu olisi vielä kuukauden ajan kummitellut takaraivossani. Ei se olisi ollut sen helpompi ratkaisu, kun nyt kerran oli mahdollisuus saada se pois päiväjärjestyksestä.

Joonas mainitsi, että olen ollut gradun parissa nyt tammikuun ajan niin tiiviisti, että tuntuu kuin olisin ollut pois jossain pitkällä matkalla. Heh, no eipä ollut mikään kovin miellyttävä matka :D Mutta rankoistakin matkoista oppii aina jotain. Opin ainakin sen, että kun haluaa jotain tarpeeksi niin jostain sitä vain löytyy panoksia saada se tehtyä. Toisaalta opin myös sen, että en enää ikinä halua järjestää itselleni pysyvästi tuollaista kiirettä ja stressiä, mikä nyt on ollut. Väliaikaisesti tuollainen lyhyt ajanjakso toki menee, kun tietää sen loppuvan. Mutta voi miten uskomattoman hyvältä tuntuukaan nyt palata takaisin normaaliin päivärytmiin, nauttia olostaan ja keskittyä haaveilemaan kaikesta tulevasta :) Tästä on hyvä aloittaa helmikuu!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...