28. tammikuuta 2014

Kun tammikuu yllätti


Muutamana edellisenä vuotena täällä Helsingissä ja ylipäätään Suomen eteläosissa on saatu todistaa varsinaisia supertalvia. Lunta on ollut normaalia enemmän, niin että esimerkiksi aurattujen jalkakäytävien viereen on muodostunut pystysuora jalan korkuinen kinos. Noiden muutaman vuoden aikana on melkein ehtinyt jo unohtaa, että keskimääräisenä talvenahan sitä lunta ei ole täällä kovin paljoa. Talvia 2013 ja 2011 ei tosin ehditty kokonaan nähdä, kun niistä parin-kolmen kuukauden lohkaisut kuluivat Aasian lämmössä reissatessa. Mutta silti, reissulta palatessa tuntui että se kevät ei tule ikinä, kun lunta oli vieläkin niin mielettömän paljon jäljellä.




Juuri tästä syystä mietin etukäteen, että miltä tämä talvi mahtaa tuntua. Että tuleeko taas valtavasti lunta ja milloin se pysyvä lumi ylipäätään saapuu. Tähän mennessä täytyy kuitenkin todeta, että tämä on ollut varsin mukava talvi! Lumet tulivat vasta pari viikkoa sitten ja vasta silloin alkoivat pakkasetkin. Ja lunta on juuri sopivan verran, suorastaan täydellinen määrä, sellaiset 10 senttiä. Maisema on mielettömän kaunis kaikessa valkoisuudessaan kun puutkin ovat ihanan huuruisia, eikä lumi vaikeuta liikkumista. Oikopolkuja käyttäessään ei tarvitse kahlata ja metsässäkin voi poiketa sivupoluille ilman että lenkkarit täyttyy lumesta. Mun puolesta tämä määrä saisi jäädä koko lopputalveksikin - jos näin käy, voisin kutsua tätä kaiken kaikkiaan säiden puolesta melko täydelliseksi talveksi :)

Mulla on aina ennakkoluuloja erityisesti tammikuuta kohtaan, kun miellän sen aina tosi synkeäksi, kun joulun valot on otettu pois eikä päiväkään ole vielä merkittävästi pidentynyt. Mutta täytyy myöntää, että ei tämä ole tuntunut senkään suhteen lainkaan niin ankealta kuin olin kuvitellut. Jos marras-joulukuussa huomasi selvästi miten pimeys saapuu aina vain varhaisemmassa vaiheessa päivää, niin sen sijaan nyt tammimkuussa päivän pidentymisen näkee selvästi. Varsinkin kun lähden melkein aina samaan aikaan töistä, niin kehityksen suuntaa ei voi olla huomaamatta viikko viikolta. Ja aurinkokin on paistanut lähiviikkoina ihanan paljon. Yleensä mieltää aurinkoiset talvikelit helmikuussa alkavaksi, mutta nyt on kyllä tammikuulle suotu hyvin paljon aurinkoa!





Ehkä tammikuu ei olekaan enää mun vähiten lempi-kuukausi. Tammikuu voi suorastaan olla jopa ihan kiva ajanjakso. Okei, edelleen olen kyllä sitä mieltä että tammikuu on optimaalisin aika matkustaa ulkomaille, koska silloin harvoin on mitään juhlaa tai menoa. Se on meillä töissäkin vuoden hiljaisin kuukausi, joten jatkossa olisi kätevää sijoittaa matkoja juuri siihen. Mutta silloin jos vietän tammikuun kokonaan Suomessa niin kuin tänä vuonna, niin aion kyllä tästä eteenpäin hylätä ennakkoluuloni tammikuuta kohtaan. Jos syksyn alku tuntuu uudelta raikkaalta energiseltä aloitukselta, niin tammikuuhun voisi alkaa ehdottomasti suhtautua samalla tavalla!

Itseasiassa nyt tuli kyllä mieleen yksi asia tammikuusta, josta en voi tottua pitämään: ruuhkat kuntosalilla. No, onneksi muutamien päivien kuluttua on jo helmikuu niin eiköhän siellä pian mahdu treenailemaan taas hampaita kiristelemättä :)

(Postauksen kuvat Joonaksen ottamia. Kiitokset siis kullalleni tämän talven hienoimmista otoksista <3 )

25. tammikuuta 2014

Tommy Girl


Mulla on tapana omistaa vain yksi hajuvesi kerrallaan ja siksi sen on aina oltava sellainen josta tykkään todella paljon. Sellaisen täydellisen hajuveden etsiminen on aina oma urakkansa, koska sen pitää olla kaikilta ominaisuuksiltaan just eikä melkein, sellainen mihin ei kyllästy ja mikä tuntuu juuri omalta. Toisaalta sitten kun yhden pullollisen jotain tiettyä hajuvettä on käyttänyt loppuun, onkin jo kiva siirtyä uuteen eli etsiä jälleen uutta täydellistä tuoksua.

Edellinen hajuveteni, Dieselin Fuel for Life josta olen tykännyt ihan valtavasti, veteli vähän aikaa sitten ihan viimeisiään. Niin hyvä kuin se olikin, niin halusin kuitenkin vaihtelua, ja juurikin laivalta oli hyvä sauma etsiä uutta. Ongelmana uuden hajuveden etsinnässä minulla on aina se, että on vaikeaa päättää mistä aloittaa. Valinnanvaraa on yksinkertaisesti liikaa, kun hyllyt pursuavat erilaisia hajuvesipulloja, joista jokaisen tuoksu selviää vain haistamalla! Olisi kiva käydä ne kaikki läpi, mutta hajuaisti turtuu jos nuuskii liikaa kerralla, vaikka miten siinä välissä yrittäisi neutralisoida aistejaan kahvipapujen avulla. Pääkin tulee siinä puuhassa kipeäksi. Niihin  paperilappusiin voi toki ruiskauttaa niin montaa vaihtoehtoa kuin haluaa, mutta todenmukaisen kuvan potentiaalisista tuoksuista saa melkeinpä vain laittamalla niitä omalle ranteelle. Ja ranteita kun on vain kaksi :)

Jos pitäisi yrittää sanojen avulla kuvailla millaisesta hajuvedestä tykkää, niin sitä on loppujen lopuksi aika vaikea määritellä - kaikille tuoksujen yhdistelmille ei vain ole olemassa tarpeeksi yksityiskohtaisia sanoja! Tykkään sellaisesta nuorekkaasta, mielummin raikkaasta kuin liian tunkkaisesta. Mutta ei liian raikkaasta, pitää siinä olla jotain miedon kukkaismaista Tai no, kukkaismainenkin voi tarkoittaa niin montaa asiaa, joten ei liian kukkaismainen. En myöskään pidä siitä jos tuoksu on liian mansikkamainen tai appelsiinimainen. Eikä se myöskään saisi olla vaniljamainen! Joskus nuorena tuli nimittäin ostettua niin imelä vaniljatuoksu, että päätä särkee pelkästä ajatuksestakin. Laivalla aloitin etsinnät siis  haistelemalla summamutikassa parit hajuvedet läpi, lähinnä nimen tai kauniin pullon perusteella. Melko pian silmäni osuivat kuitenkin hyllylle, jossa seisoi melko huomaamaton mutta etäisesti tutunnäköinen pullo: Tommy Hilfigerin tuoksu Tommy Girl. Samassa muistin, että olin joitakin vuosia sitten ohimennen testannut kyseistä tuoksua ja todennut sen mielettömän hyväksi - en kuitenkaan ollut silloin ostanut sitä, koska muistaakseni minulla oli silloin ollut jotain muuta hajuvettä vielä niin paljon jäljellä. Sen koommin en ollut edes muistanut koko Tommy Girlin olemassaoloa. Nyt laitoin sitä kiireesti ranteeseeni ja tiesin heti, että tässä se mun tuoksu on! Päätös oli ilmiselvä.




Tämä hajuvesi lähti siis heti mukaani ja on ollut kyllä niin hyvä ostos, että olen aamuisin ihan innoissani kun pääsen suihkauttamaan sitä. Kyllä sen oikean tunnistaa kun sen löytää!

Onko teillä jotain tiettyä hajuvesisuosikkia vai vaihteletteko tuoksua aina kun edellinen alkaa loppumaan? :)


21. tammikuuta 2014

Södermalmia ja suklaata


Nyt on Tukholman reissu takana ja uusi viikko vierähtänyt taas käyntiin. Seuraavaksi tulisikin vähän juttua siitä, millaista tuolla länsinaapurimme pääkaupungissa tällä kertaa oli!

Niin kuin viime postauksessa sanoinkin, halusimme nähdä Tukholmasta tällä kertaa jotain uutta. Yhden päivän aikana ei toki ehdi paljon, joten otimme yhden pääkohteen: Södermalmin. En ollut edes tiennyt koko kaupunginosan olemassaolosta ennen kuin Jonahi vinkkasi paikasta viime postaukseni yhteydessä, kun kyselin teiltä Tukholma-vinkkejä. Södermalm on entinen työväen kaupunginosa ja nykyinen trendikkään ja boheemin alueen maineessa oleva paikka, ja sijaitsee vanhasta kaupungista etelään päin, sillan toisella puolella. Kuulosti sen verran mielenkiintoiselta ja sijainninkin kannalta optimaaliselta, että päätimme kuluttaa aikamme tällä kertaa mielummin siellä. Ajelimme siis suoraan Södermalmille metrolla aamupäivällä, laivan saavuttua satamaan.





Kaupunginosa vaikutti oikein viehättävältä ja oikeastaan tuntui, kuin olisi ollut jossain ihan uudessa kaupungissa! Tukholman mieltää vain niin vahvasti siihen ydinkeskustaan ja vanhaan kaupunkiin, että oli todella virkistävää tallustella ihan uusilla kulmilla. Suunnitelmissa oli ollut käydä syömässä jossain Södermalmin ravintolassa, mutta laivalla syöty aamupalabuffet piti kylläisenä niin monta tuntia, että lämpimän ruoan syöminen kaupungilla jäi. Sen sijaan piipahdimme kahvilla, kaupoissa, kauppahallissa, tähystyspaikassa, ihastelimme vanhoja rakennuksia ja kirkkoja ja ylipäätään kävelimme ympäriinsä useamman tunnin ajan. Lunta pyrytti aika paljon ja kova tuuli sai muutaman pakkasasteen tuntumaan paljon kylmemmältä, joten kesäaikaan Södermalmista saisi toki vielä enemmän irti. Voisi istua jossain puistossa paistattelemassa päivää. Mutta onneksi kylmyyttä pääsi aina hetkellisesti pakoon piipahtamalla jossain putiikissa tai muualla. Lopuksi taivalsimme vielä keskustaan ja siitä sitten takaisin laivalle.





Itse laivalla olo oli mukavaa niin kuin aina. Laivana meillä oli Silja Symphony. Ensimmäisen illan yksi tunnelmallisimmista hetkistä oli kun istuimme ihan laivan keulassa ja katselimme kun lunta pyrytti merellä. Harmi kun en onnistunut saamaan lumisateesta onnistunutta kuvaa kun lasi heijasti, mutta siinä hetkessä oli jotain hienoa. Olin myös pistänyt elämän risaiseksi ja ostanut herkullisen mansikanmakuisen drinkin, joka tuli siemailtua siinä samalla. Myös Taxfreestä tuli hamstrattua hieman suklaata. Päätin ostaa Tobleronea, ja kun huomasin että sitä saa kolme isoa pakkausta kahden hinnalla, niin pakkohan niitä oli ostaa se kolme... Eli lopputuloksena 1,2 kiloa Tobleronea lähti mukaan. Siinä riittääkin syömistä hetkeksi (tai sitten ei, uhkaavasti ovat jo huvenneet :) ) Molempina iltoina painuimme nukkumaan melko aikaisin ja vaikkei hytissä ikinä osaa nukkua niin hyvin kuin omassa sängyssä, niin sai ainakin hieman viikon aikana syntyneitä univelkoja kuitattua.




Oikein rentouttava pieni irtiotto siis tuo risteily kaiken kaikkiaan :) Seuraavan kerran kun joskus menee Siljalle niin pääseekin remontoituun laivaan, koska tämän talven aikanahan molemmat laivat käyvät vuorotellen uudistumassa uuteen uskoon. Kiinnostavaa siis päästä joskus näkemään, millaisiksi ne muuttuvatkaan.



13. tammikuuta 2014

Tukholma kutsuu


Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata ulkomaille. Ei tosin kauhean kauas, nimittäin lähdemme ihan vain Tukholmaan :) Kyseessä on Silja Linen päivä Tukholmassa-risteily, eli laivalla vietetään pari yötä ja siinä välissä päivällä on aikaa kierrellä maissa aamusta aina johonkin neljään-viiteen asti. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo kaksi vuotta, joten on kyllä mukavaa päästä taas laivalle ja katselemaan miltä länsinaapurissa näyttää.

Aina kun olen ollut Tukholmassa on päivä noudattanut aika samaa kaavaa. Saapuminen metrolla Sergelstorgin kulmalle, siitä vanhaan kaupunkiin kävelemään, ehkä kahville jonnekin, ja sitten lopuksi vielä vähän vaatekaupoissa kiertelyä. Jostain syystä Tukholmassa tulee aina käytyä H&M:ssa, vaikken melkein ikinä käy siellä Suomessa. Ihme juttu. Ja sitten tuleekin vetäydyttyä takaisin laivalle. Nuorempana jos oli tullut enemmänkin juhlittua edellisiltana ja valvottua lähes koko yö, niin ei energiaakaan aina ollut maissa kiertelyyn, vaan takaisin laivalle painuminen pienten palauttavien päiväunien merkeissä houkutteli enemmän kuin kovin perinpohjainen Tukholman kiertely.

Viimeksi tuli vierailtua Tukholmassa tammikuussa 2012.


Nyt näin vanhempana ja viisaampana intoa Tukholman näkemiseen kyllä olisi, mutta olen havahtunut tajuamaan, etten oikein tiedä mitä kaikkea siellä kannattaisi tehdä! Aina kun matkustaa jonnekin muualle ulkomaille niin olen etukäteen aika hyvin selvittänyt mitä kaikkea paikassa voikaan tehdä, mutta kai Tukholma on jollain tavalla niin tuttu että on vain aina tullut mentyä sinne ihan valmistautumatta. Tuttu ja vieras samaan aikaan. Jo viime kerralla silloin kaksi vuotta sitten kokeilimme kyllä tehdä jotain repäisevää ja lähdimme vain päättömästi kävelemään keskustan katuja, pois päin sieltä ydinkeskustasta (tosi rajua, eikö!). Sieltä ei kyllä löytynyt mitään ihmeellistä, paitsi luistinrata, mikä oli kyllä ihan kiva.




Mutta Tukholmalla olisi varmasti tarjottavana paljon muutakin! Onhan se kuitenkin historiallinen, kaunis suurkaupunki, joten pitäisi vain nyt aktivoitua selvittämään mitä siellä voisi tehdä. Jossain voisi olla kiva käydä syömässä, ehkä joku museokin voisi olla kiva... Oikeastaan melkeinpä kaikki mahdollinen mitä ehtisi tehdä siinä päivän aikana kiinnostaisi. Olisiko teillä vinkkejä Tukholmaan? Vai meneekö teidänkin Tukholman-visiittinne aina vain ilman sen kummempia aktiviteetteja? :)


12. tammikuuta 2014

Alkuvuoden urheilujuttuja


Heipä hei tännekin! Jaahas, tuli näköjään reilun viikon postaustauko yhtäkkiä. Syy sille löytyy pääasiassa siitä, että mulla on nyt meneillään hirveä loppukiri gradun kanssa. Töiden jälkeen olen vetäytynyt sen pariin aina pariksi tunniksi tuskanhiki otsallani tietoisena siitä, että olen vähän myöhässä itselleni asettamasta aikataulusta sen kanssa. Kauhistuttaa ajatuskin siitä, että jos olisi yrittänyt alunperin alkaa vääntää gradua kokopäivätyön ohella! Ei olisi todellakaan onnistunut. Pelkkien viimeistelyjenkin tekeminen töiden ohella ottaa koville. Juuri siksi tuntuu että blogiinkaan ei ole riittänyt nyt niin paljon jutunjuurta, kun yrittää keskittää kaiken kirjoittamis-energian mielummin tuohon graduun... No, hetki vielä niin voi päästää sen käsistään!
 

Eilen satoi vihdoin lunta tänne pääkaupunkiseudullekin.

Mutta nyt asiaa urheilusta. Ihan penkkiurheilunkin kannalta on eletty jänniä aikoja: Pikku-Leijonien MM-kulta viikko sitten oli aivan huikea juttu! Sitä ottelua katsoessa oli kyllä äänihuulet koetuksella ja onnistuin siinä kannustaessa nyrjäyttämään hetkellisesti polvenikin, kun hypin epämääräisesti sohvalla polvillani kolmannen erän jännittävien hetkien aikoina... Ja pian lähestyy toiset kauan odotetut jääkiekkokarkelot eli olympialaiset! Se on kyllä asia, jota odotan tältä talvelta melkeinpä enemmän kuin mitään muuta. Tällä viikolla julistettiin joukkuekin, mikä on kyllä täynnä huippupelaajia niin kuin arvata saattaa. Hieman harmittaa Saku Koivun poisjäänti, vaikka ymmärrän kyllä päätöksen. Olisi vain ollut niin hieno nähdä Koivu vielä kerran arvokisoissa. Joskus 7-vuotiaana olin kova Saku Koivu-fani ja muistan kun leikkasin Hesarista mustavalkoisen kuvan hänestä ja kiinnitin seinälleni. No, mutta onneksi joukkue on muuten niin kova että en malttaisi odottaa että pääsee näkemään miten kokoonpano toimii jäällä! Odotukset ovat korkealla. Ainoa miinuspuoli on otteluiden lähetysajat, jotka ovat vähän huonot. Aikaisimmat matsit alkavat nimittäin jo aamukymmeneltä. Pitää toivoa, ettei Suomelle satu kovin montaa aamupeliä.

Okei, mutta siitä aiheesta lisää sitten helmikuussa. Penkkiurheilun lisäksi myös varsinainen urheilu on ollut kuvioissa mukana :) Nyt töiden ja gradun ohella olen joutunut pistämään vähän saliohjelmaa uusiksi, koska olen ehtinyt sinne nyt vain kahdesti viikossa. Toisaalta olen huomannut, että kun käy vain kahdesti viikossa salilla niin tulee treenattua pidempään ja intensiivisemmin. Nimittäin kun koko syksyn ja alkutalven ajan kävin kuntosalilla aina kolme kertaa viikossa, niin jälkikäteen ajateltuna treenit eivät ehkä olleet aina niin pitkiä ja rankkoja kuin olisin toivonut. Kaksi kunnollista pidempää kuntosalikäyntiä sopii nyt aikataulullisestikin paremmin kuin kolme hätäistä ja lyhyempää, joten tällä mennään ainakin toistaiseksi.



Olen muuten löytänyt jälleen yhden uuden lempiliikkeen salilla: yhden jalan jalkaprässin. Kun jalan sijoittaa oikealle kohdalle eli tarpeeksi ylös prässin lautaa, niin liikkeen saa kohdistumaan tosi hyvin takareiteen ja pakaraan. Toki kyykky on siinä mielessä edelleen ykkönen, koska se on niin kokonaisvaltainen, mutta sen perään kun siirtyy tekemään tuota uutta lemppariliikettä niin saa kyllä lihakset todella tehokkaasti kipeiksi. Kahden jalan normaali jalkaprässikin on kiva, mutta yhdellä jalalla tehtynä se on jotenkin vielä mielekkäämpi. Ehkä se johtuu siitä, että jalat ovat aina vähän epäsymmetrisiä ja mullakin on toinen jalka vähän pidempi, niin tuossa saa keskityttyä yhteen jalkaan kerrallaan ja löytää sen optimaalisen liikeradan. Ilahdun kyllä aina paljon jos löydän jonkun uuden mielekkään liikkeen, erityisesti jalkoihin kohdistuvan. Saliohjelman hiominen ja muutosten tekeminen silloin tällöin on ylipäätään piristävää, joten pitääpä vielä miettiä jos keksisi jotain muutakin uutta!

3. tammikuuta 2014

Vuoden ekoja päiviä


Tässä sitä nyt elellään jo kolmatta päivää vuotta 2014, onpas erikoista. Uuden vuoden juhlinnat ovat takanapäin ja arki on pyörähtänyt lopullisesti käyntiin. Paitsi että edessä on jälleen pitkä viikonloppu, kivaa! Tämä aika vuodesta saa kyllä aina sekoamaan viikonpäivistä, esimerkiksi nytkin on vähän hämmästynyt olo siitä että on perjantai.

Uudenvuodenaatto sujui mukavissa merkeissä. Eräs kaverimme järjesti pippalot joihin osallistuimme ja väkeä oli sopiva määrä, joku tusinan verran. Puolen yön aikaan siirryimme pihalle katsomaan ilotulituksia ja porukan miespuoliset laittoivat muutamia yksittäisiä rakettejakin matkaan. Itse olen vähän säikky rakettien suhteen ja hermoilen aina että menettääkö joku niiden kanssa näkönsä, mutta onhan niitä ilotulituksia silti kiva ihailla hyvän välimatkan päästä. Juuri kun olimme todenneet että meidän porukan raketit olivat melko vaatimattomia ja kentällä jonka reunalla olimme ei ollut oikein muita ihmisiä, niin juuri sopivasti kellon lyödessä kaksitoista jostain ilmestyi vanha papparainen ja asetteli keskelle kenttää massiivisen ilotulituspadan, josta tuli ihan mielettömän hienot tulitukset! Tykkään eniten juuri tuollaisesta hienosta pitkästä tulitussarjasta, joka tulee juuri jostain tuollaisesta padasta. Kiitokset vain sille random-papparaiselle, joka oli ilahdutti hienolla raketti-showllaan nuorempaa väkeä. Arvuuttelimmekin keskenämme, että oliko tämä nyt maksettu esitys vai miten sattuikin niin sopivasti.




Ylipäätään oli hauskaa juhlistaa vuoden vaihtumista vaihteeksi ihan Suomessa, kavereiden keskellä. Neljästä edellisestä uudenvuodenaatosta kolmena olemme nimittäin olleet ulkomailla. Neljä vuotta sitten Rio de Janeirossa seurasimme vuoden vaihtumista Copacabanalla, missä oli kyllä tunnelmallista mutta väkeä oli niin paljon, että meinasi jopa alkaa ajoittain ahdistamaan kun muutenkin oli jetlag päällä. Kolme vuotta sitten puolestaan olimme Bangkokissa, silloinkin hieman aikaerorasituksen kourissa kun olimme juuri saapuneet sinne. Koska hotellimmekin sijaitsi aika kaukana kaikesta, päädyimme katsomaan ilotulitukset omalta parvekkeeltamme. Vuosi sitten oli jälleen uudenvuodenaattona hieman väsymystä ilmassa, koska olimme samana päivänä saapuneet Intiassa Hampi-nimiseen kylään ja edellisyö oli mennyt valvoessa elämämme pahimmalla bussimatkalla, joka oli sisältynyt muun muassa peräänajon rekan kanssa. Torkuimmekin koko illan ja heräsimme sopivasti varttia ennen kuin vuosi vaihtui. Kipusimme majapaikkamme katolle ja näimme pari hassua rakettia jotka lähetettiin jostain lähikaupungista. Eli kovin mahtipontisesti en voi väittää juhlineeni uuttavuotta koskaan ulkomailla, mutta onpahan jonkinlaista perspektiiviä vuoden vaihtumiseen muuallakin kuin Suomessa :)

Uudenvuodenlupauksia ei tullut erityisesti tehtyä tällä kertaa. Ongelmana niissä on minulla yleensä se, että tuppaan aina unohtamaan mitä tekemäni uudenvuodenlupaukset koskivatkaan. Eli en enää tammikuussa välttämättä muista lainkaan mitä sitä onkaan tullut luvattua itse itselleen. Ehkä lupaukseni eivät ole sitten olleet kovin konkreettisia ja unohtuvat siksi helposti. Suurpiirteiset, ei-konkreettiset lupaukset eivät nimittäin oikein jää mieleen. Sen sijaan jos esimerkiksi lupaisin aloittaa seinäkiipeilyn (en kyllä ajatellut), niin todennäköisesti muistaisin ja toteuttaisin sen, kun taas jos lupaisin olla stressaamatta vähemmän (hei, se kuulostaa tutulta, tämän olen varmasti joskus luvannut!), niin se ei välttämättä niin helposti toteudu.

Hmm, jos jotain uudenvuodenlupauksia pitäisi nyt kuitenkin keksiä, silläkin uhalla että ne unohtuvat, niin yksi voisi olla ainakin se että yrittäisin aina toimia ajatuksen kanssa. Välillä meinaan nimittäin toimia niin automaatiolla, etten edes huomaa mitä teen. Yhtenä iltanakin olin ottanut iltapalaksi kaksi leipää, mutta en jaksanutkaan syödä toista, joten nousin viedäkseni sen jääkaappiin. Sen sijaan heitinkin sen vahingossa roskiin! Siitä tuli tosi huono fiilis, koska inhoan heittää ruokaa pois. Toinenkin uudenvuodenlupaukseni liittyy ajatuksen kanssa toimimiseen, nimittäin se että keskittyisin moikkaamaan ihmisiä tarpeeksi kovalla äänellä. Välillä jos joku tulee yllättäen vastaan jostain nurkan takaa ja tervehtii, niin saatan säpsähtää syvältä ajatuksistani jolloin moikkaukseni on kovin hiljainen tai noloimmassa tapauksessa lähes äänetön. Eikä sitä voi korjata enää jälkikäteen: jos on jo sanonut moi pienellä äänellä, niin vaikea sitä on enää perään toistaa sitä kovalla äänellä koska tilanne on jo tavallaan ohi ja näet enää vastaantulijan selän. Moi... MOI! Tai no, miksi ei, ehkä en ole vain koskaan kokeillut :D Okei, tämä on sen verran erilainen uudenvuodenlupaus kuin koskaan ennen, että pitääpä nyt oikeasti panostaa että saan tämän toimimaan.

Eli MOI kaikille ja hauskaa viikonloppua! ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...