31. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 reissut


Moni on lähiaikoina tehnyt blogissaan yhteenvedon tämän vuoden reissuistaan. Nyt vuoden viimeisen päivän kunniaksi päätin itsekin tehdä sellaisen! Tähän vuoteen on nimittäin mahtunut useita pienehköjä, melko lähelle suuntautuneita reissuja. Euroopan ulkopuolella ei käyty tänä vuonna, mutta pieniä irtiottoja tuli tehtyä sitäkin enemmän.

Tukholma. Tammikuussa menimme Päivä Tukhuolmassa-risteilylle, Silja Linen jokavuotisen risteilylahjakortin myötä. Tukholmassa oli talvisen kylmää mutta tutun kaunista. Perinteisen vanhassa kaupungissa kiertelyn sijaan pääkohteemme oli tällä kertaa Södermalm. Siellä kiertelimme ristiin rastiin. Nyt tulevana tammikuuna on muuten samanlainen reissu taas tiedossa ja luulen että voisimme jälleen suunnata nimenomaan Södermalmiin, siellä nimittäin jäi vielä nähtävää.




Berliini. Heti vapun jälkeen toukokuun alussa menimme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. Sinne olimme halunneet jo pitkään, joten oli aivan upeaa päästä vihdoin näkemään kaupunki mistä olin kuullut niin paljon kehuja! Kaupunki oli erittäin mielenkiintoinen, suuri ja monipuolinen. Kävimme katsomassa paljon nähtävyyksiä, museoita, söimme hyviä brunsseja ja monenlaisia ruokia ravintoloissa, joiden hintataso oli ilahduttavan edullinen. Parhaiten ehdittiin tutustua Friedrichsheinin ja Kreuzbergin alueeseen kaupungin itäosissa, joista ensin mainitussa hotellimme sijaitsi.




Suomimatka. Kesälomalla lähdimme kerrankin matkailemaan 2,5 viikoksi ympäri Suomea autolla. Menimme ensin kaverin luo Tampereelle, jonka jälkeen suuntasimme mökille Pohjanmaalle. Sieltä ajaa hurautimme Rukalle, jossa kokeilimme ensimmäistä kertaa vaellusta suorittamalla 35 km pätkän Karhunkierrosta. Vaellus oli antoisa mutta hieman rankkakin, kun meillä oli viimeisessä osuudessa aivan liian vähän vettä mukana. Vahva vaelluskipinä kuitenkin syttyi, joten tätä harrastusta pitää jatkaa ensi kesänäkin jossain päin! Rukalta matka jatkui Kuopioon, Punkaharjulle ja huipentui Joensuun Ilosaarirockiin.




Tallinna. Monen vuoden tauon jälkeen teimme päiväreissun Tallinnaan. Olimme melko ummikkoina liikkeellä, koska Joonaskin oli käynyt Tallinnassa vain kerran tätä aiemmin! Tutustuimme paljon puhuttuun Kalamajaan, joka oli kivan erilainen kuin keskusta ja vanha kaupunki. Söimme Kalamajassa ravintolassa ja kävimme vanhassa kaupungissa kahvilla. Teimme pieniä ostoksia ja palasimme illaksi kotiin.




Skotlanti. Marraskuun loppupuolella kohteena oli Edinburgh. Vietimme siellä nelisen päivää. Kaupunki nousi samantien kaikkein aikojen lempikaupunkieni joukkoon ja ihastuin täysin sen kauneuteen. Katsoimme oleellisimmat nähtävyydet, kiipesimme kukkulalle, nautimme joulutorin tunnelmasta ja teimme päiväreissun Glasgowhun. Haaveissa siintää ehdottomasti mennä tutustumaan Skotlantiin vielä laajemminkin joskus, sen verran suuren vaikutuksen se meihin teki.






Sellainen reissuvuosi takana. Mitä tulee vuoden 2015 reissuihin, niin kaikki on vielä auki (sitä tammikuun Tukholman-reissua lukuunottamatta). Yhtenä haaveena olisi mennä loppukeväästä Japaniin, mutta se on rahatilanteen kannalta vielä suuri kysymysmerkki. Ja kesäksi olemme suunnitelleet, että voisi tehdä pienen reissun autolla Ruotsiin ja Norjaan, menemällä Vaasasta autolautalla muutaman tunnin matkan Uumajaan ja lähtemällä siitä liikkeelle. Eli saa nähdä millainen reissuvuosi ensi vuodesta kehkeytyy, mielenkiinnolla jään odottamaan. Enhän esimerkiksi vielä vuosi sitten tähän aikaan kuvitellut että menisimme vuoden 2014 aikana Skotlantiin - hädin tuskin edes tiesin missä Edinburgh on! Niin se elämä vie.

Erikoista että nyt on oikeasti viimeinen päivä tätä vuotta. Uusi vuosi vaihtuu minun osaltani ihan kotona, kera rakkaan Joonaksen sekä parin hyvän ystävän, jotka saapuvat meille pian viettämään iltaa. Nyt onkin aika alkaa siistiä kämppää ja valmistelemaan ruokia! Onnellista Uutta Vuotta kaikille! :)





28. joulukuuta 2014

Valkoinen joulu


Joulu meni oikein rattoisissa tunnelmissa. Palattiin kotiin tapaninpäivän illalla, vietettyämme maanantaista asti joulua lapsuudenkotini maisemissa. Joulu oli kaiken kaikkiaan tosi onnistunut, oikeastaan jopa yksi parhaimmista moneen vuoteen. Kaikki meni niin nappiin, alkaen ihanan lumisesta säästä. Vaikkei sää joulua tee, niin kyllä se vahvistaa joulutunnelmaa entisestään. Kävelylenkeillä, joita tuli tehtyä joka päivä parikin, tuntui aina kuin olisi astellut joulumaassa.





Jopa näin aikuisena huomaan että olen onnistunut säilyttämään joulun taiasta jotain olennaista. Se tunne kun nousee jouluaattona ylös ja laittaa joulupukin kuuman linjan pyörimään telkkarissa, koristelee kuusen, syödään joulupuuroa, käydään joulusaunassa, nautitaan jouluateria, jaetaan lahjat. Ja pitkin päivää saa vain oleskella, pelailla lautapelejä ja halutessaan ulkoilla. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä suunniteltua ohjelmaa on vähemmän, joten silloin voi vain olla. Joulun herkkuja, kuten konvehteja, joulutorttuja ja glögiä, tuli popsittua suuria määriä. Joka yö nukuin keskimäärin 9 tunnin yöunet, joten tuntuu että olo on kaikin puolin levännytkin.





Joulun jälkeen mulla on aina hetken aikaa vähän epäuskoinen olo, että nytkö se joulu on sitten takana. Niin kauan on aina odottanut kaikkea siihen liittyvää, kuunnellut joululauluja ja fiilistellyt etukäteen. Vähän samanlainen olo iskee aina silloinkin kun kauan odotettu reissu on ohi. Menee hetki taas asennoitua arkeen ja rutiinien jatkumiseen. Toisaalta muutaman päivän kuluttuahan on jo uudenvuodenaatto, joten eivät juhlat tähän lopu. Sen jälkeen pitääkin suunnata katse jo eteenpäin. Hyvän joulun jäljiltä on ainakin virtaa siihen!

22. joulukuuta 2014

Kaksi yötä jouluun on


Niin se jouluaatto vaan lähestyy! Uskomatonta että saatiin tänne Etelä-Suomeenkin valkoinen joulu. Eilen tuntui lähes satumaiselta katsella aamupäivällä ikkunasta ulos kun lumisade alkoi. Juuri sopiva ajoitus! Niin pitkään ollut plussakelit, että oli jo vaikeaa kuvitella että ehtisi pakastua ja lumi sataa maahan. Mutta niin siinä vain kävi. Aivan mahtavaa.



Käytiin eilen yhdessä juoksemassakin lumen tuiskuttaessa. Olipa ihanaa juosta vastasataneella lumella, se kun joustaa niin mukavasti ja tuo vaihtelua askellukselle. Tänään kävin aamulla ennen töitä tekemässä myös viimeisen salitreeninkin ennen joulua. Eipä tarvinnut kovin paljon muita ihmisiä väistellä siellä, sen verran hiljaista oli. Nyt tuleekin treenien osalta vähän rauhallisempi viikko: joulunpyhinä ainoat liikuntasuoritukset tulevat olemaan varmaankin kävelylenkit lumisissa maisemissa. Ei sitä osaa salille tai juoksupolulle kaivatakaan silloin.

Kaikki joululahjatkin on nyt ostettu ja paketoitu. Joululahjojen ostaminen on kivaa silloin kun tietää mitä kenellekin ostaa ja tänä vuonna mulla oli aika hyviä lahjaideoita perheenjäsenille. Toteuttaminen jäi vähän viime tinkaan, joten viime viikonloppuna pyörinkin miljoonan muun ihmisen joukossa hakemassa niitä lahjoja. Paras osio lahjojen hankkimiseen liittyen on ehdottomasti paketointi. Melkein meinaa iskeä haikeus silloin kun saa viimeisen lahjan paketoitua! No, käsittääkseni veljilläni on vielä jotain lahjoja hankittu mitä he eivät ole paketoineet, joten ne saan vielä laittaa käärepapereihin ennen aattoa :)






Tänään  olisi vuorossa vielä laukkujen pakkaaminen ja joulunviettoon lähteminen, nimittäin illalla hypätään autoon ja ajaa hurautetaan tunnin ajomatka kohti lapsuudenkotiani. Ainoa oikea paikka viettää joulu! Siellä viivytäänkin sitten tapaninpäivään asti. En millään malta odottaa että pääsee rentoutumaan, syömään jouluherkkuja ja viettämään aikaa lähimmäisten kanssa.

Toivottelenkin jo tässä vaiheessa kaikille oikein rauhallista ja mukavaa joulua! Nauttikaa :) Palataan asiaan jälleen joulun jälkeen.


19. joulukuuta 2014

Spooky Edinburgh


Edinburgh oli kaupunkina yksi kauneimmista missä olen käynyt, niin kuin olen täällä jo moneen kertaan hehkuttanut. Iltaisin pimeän tultua kaupungista sai myös uusia puolia esiin. Silloin pystyi oikein aistia tuulahduksia kaupungin menneisyydestä, kun mielikuvitus pääsi valloilleen hämärästi valaistuilla kaduilla.






Iltaisin vanhat rakennukset ja erityisesti kapeat kujat tekivät jotenkin kummitusmaisen vaikutelman, kun lähti vähänkin kauemmas pääkaduilta. Yleensä mua ei saa kävelemään pimeille kujille ulkomailla, vaikka melkein ikinä ei ole oikeasti ollutkaan mitään syytä pelätä niitä. Mutta Edinburghissa nuo pimeimmät ja himmeimmin valaistut kadut olivat niitä kaikkein kiehtovimpia ilta-aikaan. Niistä vain tiesi ettei niissä ole mitään epäilyttävää porukkaa, koska jotenkin kaupunki tuntui niin turvalliselta ylipäätään. Niinpä käytiinkin joka ilta vähän kävelemässä ristiin rastiin pimeitä katuja, portaikkoja ja vierailtiin jopa historiallisella hautausmaalla. Välillä vähän eksyttiinkin, mutta aina löydettiin nopeasti takaisin johonkin tuttuun kohtaan.







Edinburghissahan järjestetään ihan kummituskierroksiakin. Mekin vähän harkittiin kummituskierrokselle osallistumista, mutta tuntui että aika meni sen verran nopeasti että nuo meidän omat kummituskierrokset tyydyttivät saman tarpeen tällä kertaa. Järjestetyillä kierroksilla olisi päässyt tutustumaan maanalaisiin tunneleihin ym., joten ehkä ensi kerralla pitää kokeilla jotain sellaistakin!


15. joulukuuta 2014

Joulumarkkinat x 2


Viime viikonloppuna käytiin vierailemassa kaksilla eri joulumarkkinoilla. Erilaisia joulumarkkinoita ja -myyjäisiä on ollut koko joulukuun ajan joka puolella kaupunkia, mutta nämä olivat vasta ensimmäiset jonne tuli mentyä.

Mentiin lauantaina Senaatintorille tsekkaamaan perinteiset Tuomaan markkinat. Muistan kun ne olivat aikanaan Espalla jonne ne mielestäni sopivat oikein hyvin, mutta joitakin vuosia sitten tapahtuma siirtyi Senaatintorille. Sen myötä tapahtumasta meni mielestäni vähän hohtoa enkä pariin vuoteen käynytkään niillä. Nyt oli kiva kuitenkin huomata että tapahtuma oli kyllä parantunut viime näkemästä. Mökkejä oli koko tori täynnä, oli karuselli, valtava joulukuusi ja torin ylle ripustettuja valonauhoja. Koska sattui olemaan Lucian päivä, niin Tuomiokirkosta näytettiin isolle screenille suoraan lähetystä konsertista. Ei hassumpaa.

Mutta täytyy kyllä myöntää, että edelleen jonkinlainen joulutunnelmaan liittyvä lämpö tuolta puuttui. Mökit olivat liian toistensa kopioita ja kliinisiä, ne olisivat saaneet olla persoonallisimpia ja reippaammin koristeltuja. Mutta kiva että oikea suunta on jo löytynyt. Ja sen Edinburghin upeaan joulutorin nähtyäni silloin muutama viikko sitten mun rima on toki noussut todella korkeaksi! Se vaan oli niin täydellinen joulumaailma. 






Sunnuntaina käytiin sitten katsomassa Teurastamon joulumarkkinat. Teurastamohan on hurjasta nimestään huolimatta ihan vaan sellainen elävöitynyt alue Kalasataman alueella, jossa järjestetään paljon tapahtumia, mm. Helsinki Night Market viime kesänä. Mentiin joulumarkkinoille Metallia Matkassa-blogin Annen ja Markuksen kanssa. Annen kanssa ollaan oltu samassa lukiossa, mutta tutustuttu myöhemmin vasta blogien välityksellä, kun joskus ennen Intian ja Nepalin matkaamme löysin hänen bloginsa ja ammensin sieltä hyviä vinkkejä sinne päin maailmaa :)

Saavuttiin Teurastamolle heti markkinoiden alettua klo 11. Pöytiä vasta laitettiin silloin myyntikuntoon, mikä oli vähän yllättävää, koska tapahtuma oli ilmoitettu alkavaksi siihen kellonaikaan. No, nopeasti ne olivat kuitenkin myyntikunnossa ja kiersimme tarjontaa läpi. Ihan kivoja pientuottajien ruokatuotteita, kuten mehuja, pastaa, näkkileipää, myslejä, kastikkeita, suklaita, mutta nimestään huolimatta siellä ei ollut kovin jouluisia juttuja myynnissä. Kahvilan myyjillä sentään oli tonttulakit päässä! Lopulta en ostanut mitään, mutta vetäydyttiin sitten kahvikupposten kera jutustelemaan pöydän ääreen, missä vierähtikin pitkä tovi. Jossain vaiheessa alkoi joulumusiikki soimaan ja silloin taas muisti olevansa joulumarkkinoilla. Mutta kiva tapahtuma tämäkin ja toivottavasti kehittyy vuosien saatossa vielä jouluisampaan suuntaan!




Oletteko te käyneet jo joillakin joulumarkkinoilla tai onko tarkoituksena mennä? :) 

14. joulukuuta 2014

Tehtäiskö piparkakkutalo?


Sanotaan että talon rakennusurakka vaatii hermoja ja kärsivällisyyttä. Siitä en tiedä mitään, mutta ainakin voin sanoa että piparkakkutalon rakentamisessa niitä tarvitaan. Olemme parina aikaisempanakin vuonna tehneet piparkakkutalon, mutta jälleen tuli yllätyksenä se kuinka paljon ylä- ja alamäkiä koko projektiin liittyykään.

Aloitamme piparkakkutalon rakennusprojektin hakemalla hieman inspiraatiota netistä ja selailemalla läpi eri näköisiä ja kokoisia mökkejä erilaisilla koristeluratkaisuilla. Sitten taikinan kimppuun. Se tehdään tietenkin itse koska se vaan on paljon parempaa kuin kaupasta ostettu ja muutenkin helppo tehdä. Taikina saa maustua jääkaapissa yön yli. Seuraavan iltana kaulitaan se ja rakenne osoittautuu moitteettomaksi. Sitten piirretään ja mitataan piparkakkutalon kaavat ensin voipaperille ja leikataan ne niiden mallien mukaisesti taikinasta. Tähän asti kaikki hyvin! Kun pitäisi nostaa ne palaset pellille niin alkavat ongelmat, koska nehän meinaa revetä. Tehdään myös tavallisia joulupipareita, niiden nostaminen on tietenkin helppoa kun ovat niin pieniä. Minikokoisen piparkakkutalon tekeminen olisi ollut tämän suhteen helpompaa. Kakkulastan ja parin veitsen avulla saadaan seinä- ja kattopalaset siirrettyä lopulta pellille suhteellisen ehjinä.

Paisto menee hyvin, kun oikeasti muistaa kytätä uunin vieressä etteivät palaset ehdi palamaan (niinkin on jonain vuonna päässyt käymään). Paistotulos on kypsyydeltään optimaalinen, tosin uunista ottamisen jälkeen piparkakkutalon osat eivät ole enää niin symmetriset. Asiaa ei varmaan auttanut se, että siirsin niitä kuumina pois pelliltä, jolloin esim. piparkakkutalon lattiasta tuli kupera. Onneksi keksitään että ne saa suoristettua lämmittämällä vähän mikrossa ja muotoilemalla uudestaan suhteellisen suoriksi. Problem solved. 




Palojen koristelu menee hyvin ja on muutenkin kivaa, kun saa käyttää mielikuvitustaan. Sokerikuorrute tosin meinaa loppua kesken. Kerrankin ostin sitä tuubin enkä tehnyt itse, koska itse tehty on vain liian haaleaa ja vetistä. Kattoon sokerikuorrutteella liimattavat ranskanpastillitkin meinaavat loppua, johtuen ihan vaan siitä että syön niitä samaa tahtia kuin liimaan. No niin, seinät ja katto näyttävät nyt hienoilta. Pakko valokuvata nyt jo, koska riskialttein osuushan on vielä edessä.

Eli sitten päästään hermojaraastavimpaan osuuteen, mökin pystyttämiseen. Ei auta yhtään että kaikissa resepteissäkin varoitellaan kiinnitysaineena toimivan sulatetun sokerin olevan äärimmäisen kuumaa. Pelkkä ajatuskin luo paineita. Onnistutaan välttymään palovammoilta, mutta se kuinka nopeasti sulatettu sokeri kovettuu kattilaan tulee joka vuosi yhtä yllätyksenä. Siksi tarvitaan nopeaa toimintaa ja lukuisia uusia lämmityskertoja. Ensimmäisiä paloja kiinnitettäessä tulee jälleen hätätilanne: huomaamme piparkakkutalon pohjan olevan liian pieni! Se siitä kaavojen tarkasta mittailusta... Saadaan kuin ihmeen kaupalla seinät lopulta pystyy, vaikka toinen seinä jää hieman ilmaan roikkumaan pohjan ulkopuolelle. Nyt osaa todella arvostaa sitä että se sulatettu sokeri jähmettyy niin hyvin. Tässä vaiheessa huomataan, että kauha jolla olen sekoitellut tulikuumaa sokeria on osittain sulanut uuteen muotoon. Mun lempikauha, jolla sekoittelen hartaasti puuroa joka aamu! Vähän harmittaa. Toisaalta kyllähän talonrakennus vaatii aina hieman uhrauksia. Ensi kerralla sitten puukauha käyttöön (tai sitten ei).

Katon kiinnitys vielä, sen pitäisi olla helppoa. Paitsi että perhana, kattopalat ovat liian pienet! Tässä vaiheessa julistan että tämä on viimeinen kerta ikinä kun teen piparkakkutaloa. Tämä on liian stressaavaa eikä varmasti kaiken vaivan arvoista. Lopulta Joonas keksii liimata katon osat ensin yhteen ja sitten asetella talon päälle. Se on viimeinen keinomme, jos se ei onnistu niin sitten mökki jää ilman kattoa. Olen skeptinen, mutta niin se vaan onnistuu! Katon ja päätyseinien väliin jää parin sentin raot, mutta peitetään ne liimaamalla eteen vähän joulupipareista murrettuja paloja ja pari ranskanpastillia. Vielä viimeinen silaus tomusokeria katon harjanteelle peittämään sokeriliiman jälkeä. Valmis!




Ja sitten kun katsottiin tekelettämme, hieman tomusokerin tahrimana ja hengitystä tasaten, niin oli pakko huokaista tyytyväisenä. Kyllä siitä tuli hieno. Ihan meidän näköinen! Tiimityön ponnistuksen tulos! Tälläkin hetkellä katselen sitä tuossa pöydänkulmalla tyytyväisenä. On se vaan niin söpö mökkerö. Ensi vuonna uudestaan ;)



9. joulukuuta 2014

Glasgow


Skotlannissa ollessamme suunnitelmiin kuului käydä Edinburghin lisäksi myös Glasgowssa. Olin tosin etukäteen lukenut ja kuullut että Glasgow ei ole entisenä teollisuuskaupunkina mikään maailman kaunein kaupunki ja että se kalpenee aika lailla Edinburghin rinnalla, mutta halusin silti päästä näkemään paikan omin silmin. Oleellinen syy siihen oli se, että lempibändini on aloittanut uransa nimenomaan Glasgown kuppiloissa soittamalla, joten pakkohan ne kulmat oli nähdä omin silmin. Toki muutenkin on aina kiva päästä näkemään reissun pääkohteen lisäksi joku muukin kohde, jos vain mahdollista. Kaupunki sijaitsee vain reilun tunnin bussimatkan päässä Edinburghista, joten päiväreissun tekeminen sinne oli helppo toteuttaa.

Edinburghissa käveltiin lähellä majapaikkaamme sijatsevalle bussiasemalle ja hypättiin bussiin. Busseja kulkee noiden kahden kaupungin välillä 10-15 minuutin välein, joten kovin tarkalla aikataululla ei tarvinnut lähteä liikkeelle. Tuntui muutenkin kivalta päästä hieman bussin kyytiin katsomaan maisemia: paljon peltoja, kaukana siintäviä kukkuloita sekä mielettömästi lampaita! Tosin huono onni kohtasi meitä jo heti sen jälkeen kun bussi kurvasi moottoritielle, nimittäin bussi hajosi. Kaasu ei enää toiminut, joten aikansa ihmeteltyään sympaattinen kuski pahoitteli asiaa ja ohjasi matkustajat seuraavan bussin kyytiin. Suomessa en ole koskaan kokenut bussin hajoamista kesken ajon enkä usko sen olevan Skotlannissakaan kovin yleistä, joten sinänsä uusi kokemus.







Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa Glasgowta varten, joten käyskentelimme melko päämäärättömästi ympäriinsä. Kaupunki oli jotenkin tutun oloinen, ulkomuodoltaan tuli ehkä joku Tampere mieleen. Jollekin aukiolle rakennettiin par'aikaa joulutoria, mutta se ei ollut vielä valmis. Kävimme aluksi syömässä jossain kulmakuppilassa ja selailimme vähän opaskirjaamme inspiraation herättämiseksi. Siellä kehuttiin Glasgown katedraalia, joten otimme suunnaksi sen. Se osoittautui tosi upeaksi ja historialliseksi! Lähellä oli myös vanha puistomainen hautausmaa, jonka huipulta oli kivat näkymät kaupungille.

Muuta huomionarvoista Glasgowssa oli se että siellä oli paljon opiskelijoita, yliopiston ohi kävellessä aivan ruuhkaksi asti. Toinen juttu mihin kiinnitin huomiota oli se, että Glasgowssa ihmiset puhuivat enemmän skottilaisittain kuin Edinburghissa. Edinburghissa olin ollut jopa yllättynyt siitä miten vähän skottiaksentti kuului, esimerkiksi majapaikkamme omistajat puhuivat ihan vaan tavallista englantia. Glasgowssa kuulin useammankin kerran kuinka sanan "yes" sijaan sanottiin "aye" [ai]. Se kuulosti hauskalta!  






Lopulta pyörimme Glasgowssa yhteensä ehkä kolme-neljä tuntia. Jälkiviisaina olisimme voineet ehkä tehdä vähän tarkemman suunnitelman kaupunkia varten, niin siitä olisi voinut saada vielä enemmän irti. Tuuli sattui olemaan aika kylmä sinä päivänä ja välimatkatkin hieman pitkiä kaupungin sisällä, varsinkin jos oli jo kulkenut ihan kaupungin itälaidalle ja samaa aikaa alkoi miettiä että oliko siellä ihan lännessä jotain nähtävää. Olisi ollut helpompaa kulkea selkeän suunnitelman kanssa, kun on kyseessä tuollainen lyhyt pyörähdys. Lisäksi Edinburghissa oli päässyt tottumaan siihen, että jokainen kadunkulma oli upea ja mielenkiintoinen, kun taas Glasgowssa oli suurimmaksi osaksi ihan tavallisen näköistä. Paitsi että kieltämättä kaupungin itäosassa oli hienoja vanhoja rakennuksia, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.

Silti tuntui mukavalta päästä näkemään vähän toisenlaistakin Skotlantia. Paluumatka Edinburghiin menikin sitten bussin tasaisessa hurinassa nukkuen.


6. joulukuuta 2014

Everything starts with a dream


Unelmat ovat jossain määrin elämän suola. On ihanaa heittäytyä haavemaailmaan ja miettiä millaisen kodin tulevaisuudessa haluaisi, mitä olisi kivaa tehdä ensi kesänä ja mikä olisi seuraava matkustuskohde. Se on tietynlaista lepoa aivoille kun antaa vaan ajatusten lentää. Unelmia on monenlaisia ja samaan muottiin niputtamisen sijaan niitä on mielenkiintoista jaotella eri kategorioihin.

On ensinnäkin olemassa joitain yleisiä unelmia, jotka ovat monelle ne samat. Ihmiset haluavat saada hyvän parisuhteen, lapsia, mukavan kodin, terveyden, miellyttävän työn ja niin edelleen. Niitä sitten tavoitellaan pikkuhiljaa, kukin omalla tavallaan ja joku toteuttaa jonkun osa-alueen aiemmin kuin toinen. Nämä ovat sellaisia unelmia joiden ääneen sanominen ei yleensä yllätä kuulijaa, koska ne ovat ihmisille niin luonnollisia. Toki aina löytyy vaihtelua, esimerkiksi joku ei ehkä halua lapsia lainkaan ja jollekin oikeanlaisen työn merkitys on suurempi. Joka tapauksessa näiden aiheiden ympärillä tähän luokkaan kuuluvat haaveet pyörivät.



Sitten on olemassa jokaisen omat unelmat, jotka vaihtelevat paljonkin ihmisten välillä. Ne ovat asioita, jotka kiinnostavat juuri sinua yksilönä ja joiden toteutuminen tuo juuri sinulle hyvää oloa. Se mitä nämä haaveet ovat riippuu ihan henkilöstä. Mulle tähän kategoriaan liittyvät unelmat pyörivät paljon matkustelun ympärillä. Lukuisia reissuhaaveita olenkin jo toteuttanut ja päässyt näkemään niitä maita joista olen unelmoinut. Matkustelu unelmien lähteenä ei tyrehdy, vaan unelmakohteita putkahtelee aina lisää. Tällä hetkellä päällimmäisinä listalla olisivat Skotlannissa kiertely, Japanin suurkaupunkeihin tutustuminen ja muutaman viikon reppureissu Sri Lankaan. Nämä ovat unelmia, jotka tiedän toteuttavani heti kun tulee taas sopiva sauma rahan ja ajan suhteen.

Muita juuri minun unelmiani ovat tällä hetkellä jotkut tavaraan liittyvät hankinnat, kuten uusi läppäri ja uusi kamera. Ja yksi elämyksiin liittyvä unelma on päästä näkemään lempibändini Biffy Clyron keikka joko Suomessa tai ulkomailla - se on vain ajan kysymys milloin seuraava mahdollisuus tulee. Tällä hetkellä seuraavasta kiertueesta ei ole tietoa, mutta olen jatkuvassa valmiustilassa toimimaan sitten kun tilaisuus tulee ja toteuttamaan tämän haaveen.

Koska näissä omissa haaveissa ei ole ihmisillä mukana välttämättä biologista tarvetta (vrt. perheen perustaminen) tai yhteiskunnan taholta tulevaa painostusta (esim. opiskelu ja työ), on pitkälti omasta itsestään kiinni tuleeko ne toteutettua. Siksi olisi oman onnellisuuden kannalta tärkeää, etteivät tähän kategoriaan kuuluvat haaveet jäisi vain puheen tasolle, vaan jokainen oikeasti pyrkisi toteuttamaan niitä. Se saattaa vaatia jonkin verran uhrauksia, mutta kun tietää mitä haluaa ja kuinka paljon iloa lopputuloksesta tulee, niin se on sen arvoista.



Lisäksi näkisin että unelmissa on vielä yksi aika mielenkiintoinen kategoria: suuret, vähän hullutkin unelmat, joiden toteutuminen tuntuu epärealistiselta ja kaukaiselta mutta siitä huolimatta kiehtovat suuresti. Tähän luokkaan kuuluvan unelman tunnistaa myös siitä, että sen ääneen sanominen muille saattaa aiheuttaa epäuskoisia ja huvittuneitakin reaktioita. Juuri tällaisista unelmista juteltiin kerran yksissä kotibileissä parin kaverin kanssa. Toinen kaverini sanoi, että hänen hullu unelmansa olisi toimia helikopterilentäjänä Etelä-Amerikassa. Ensireaktioni oli arvatenkin yllättynyt, mutta samalla olin vaikuttunut. Mahtavaa että on tuollainen unelma. Toinen kaveri joutui miettimään pitkään, oikein kaivelemaan mieltään, kunnes sanoi, että haluaisi päästä esiintymään Rion sambakarnevaaleille. Yhtä suuri yllätys tämäkin kuulijalle. Hullujen unelmien ei todellakaan tarvitse liittyä siihen mitä ihminen tekee nyt tai mitä olet kuvitellut heidän haaveilevan, vaan niissä on vain mielikuvitus rajana.

Mun oli vaikeaa keksiä siinä tilanteessa mitään vastaavanlaista unelmaa, vaikka kovasti yritin miettiä. Vasta myöhemmin asiaa ajateltuani tajusin, mikä mun hullu unelma on: haluaisin kirjoittaa kirjan. Se on aina ollut mielessä, mutta samaan aikaan se on tuntunut niin kaukaiselta että en ole edes tunnistanut sitä unelmaksi. Kuitenkin ajatuksen tasolla kirja on jo ottanut ensi askeleitaan monien vuosien ajan: oleellisimmat hahmot on jo mielessä, muutamat juonenkäänteet kehiteltynä, mutta pääjuoni puuttuu. Voi olla että kaikki jo keksimäni jutut tulevat vielä muuttumaan, ennen kuin joskus kirjoitan sen. Jos edes kirjoitan. Hullu unelma on se joka kulkee mukana vuodesta toiseen, joka ehkä konkretisoituu sitten kun sen aika on.



Olen sitä mieltä, ettei unelmia voi koskaan olla liikaa, oli niitä sitten jokaisessa näissä kategoriassa tai vain joissain niistä. Ne tuovat positiivista puolta elämään olemalla kannustimia, elämän laadun parantajia ja suunnannäyttäjiä, joilla pohjimmiltaan tavoitellaan onnellisuutta ja kokemuksia. Jonkun tietyn unelman saavuttaminen ei silti poista mahdollisia murheita elämän toisessa osa-alueessa, joten ratkaisijan roolia niille ei kannata automaattisesti laittaa. Toisaalta se, että tunnistaa mistä asioista juuri sinä unelmoit auttaa aina tuntemaan itseään paremmin ja sitä kautta ratkomaan elämän ongelmiakin helpommin.

Mihin asioihin sinun unelmasi liittyvät? Onko sinulla ns. suurta hullua unelmaa? :)


1. joulukuuta 2014

Edinburghin kohokohtia


No niin, tässä tulisi nyt juttua oleellisimmista aktiviteeteista joita teimme Edinburghissa. Säiden puolesta meillä kävi tuuri: joka päivä oli aurinkoista ja 8-12 astetta lämmintä ja vettä tuli ainoastaan yksi pieni muutaman minuutin kuuro ensimmäisenä päivänä. Olin henkisesti varautunut siihen että marraskuinen Skotlanti voisi olla säiden puolesta pilvinen ja sateinen, jopa mieltänyt että se ikäänkuin kuuluisi asiaan, mutta ehdottomasti parempi näin. Kengät säilyivät kuivina eikä mitään tarvinnut jättää väliin huonon sään vuoksi.

Edinburghin linna oli alunperinkin ollut yksi kohde joka haluttiin ehdottomasti reissullamme nähdä. Se oli ainoa maksullinen nähtävyys jossa käytiin ja hinta oli melko suolainen, noin 20 euroa. Portilla meinasi iskeä piheys, mutta ei sitä kuitenkaan pelkän hinnan takia raaskinut jättää väliin kun kuitenkin aidosti kiinnosti nähdä millainen se on. Linna on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja sijaitsee sammuneen tulivuoren päällä. Se koostuu useista eri rakennuksista, joista vanhin on 1100-luvulta, joten historian havinaa tuollakin riitti. Alueella oli myös useita pieniä sota-aiheisia museoita ja vanhoja vankityrmiä, jotka valottivat sitä mitä kaikkea tuolla joskus on tapahtunut. Käytiin kurkkimassa niistä ne oleellisimmat.

Kun katsoi linnan muurin yli alas niin aukesi mahtavat näkymät Edinburghin kaduille. Linna itsessään pääsi oikeuksiinsa oikeastaan jopa vielä paremmin kun sitä katsoi alhaalta kaupungista päin, kun näki sen kohoavan kukkulan päällä korkealla, ylhäisessä yksinäisyydessään. Muualla kaupungissa liikkuessa se oli myös kätevä maamerkki, jonka avulla pystyi suunnistamaan jos ei ollut ihan varma missä liikkui.









Yksi kaikkein viehättävimmistä asioista Edinburghissa oli joulutori. Jouluihmisenä oli suuri ilon aihe kun ennen reissua sain tietää että Edinburghin joulutori aukeaa juuri sinä viikonloppuna kun me saavumme. Se oli niin jouluisen upea että olin aivan haltioissani! Siellä oli lukuisia persoonallisia puoteja joissa myytiin kaikkea mahdollista joulutavaraa, koristeita, leluja, erilaisia ruokia, lämpimiä juomia ja oluita. Yhdessä kojussa sattui olemaan myynnissä myös suomalaisia porontaljoja! Alueella soi tunnelmallinen joulumusiikki ja paikalta löytyi myös luistelurata, maailmanpyörä sekä lapsille karuselleja ja liukumäkiä. Joulukuusista oli jopa rakennettu pikkuinen metsä, jossa ihmiset kirmailivat. Kaikki oli visuaalisesti viimeisen päälle. Pyörähdimme tuolla lopulta kolmena iltana fiilistelemässä.

Joulutoria ihastellessa ei voinut olla miettimättä kuinka esimerkiksi Helsingillä olisi tällaisten joululumarkkinoiden järjestämisestä paljon opittavaa. Samalla tuli entistä vahvemmin sellainen fiilis että marras-joulukuu on kyllä joulunystävälle aika hyvää aikaa Euroopassa matkusteluun, koska esimerkiksi Saksassakin olisi varmasti hienoja joulutoreja. Tosin Edinburghin joulutori asetti riman hyvin korkealle kaikessa näyttävyydessään!









Reissuun mahtui myös yksi kunnon museossa vierailu. Kaupungissa on useita toinen toistaan mielenkiintoisempia museoita ja niistä valitsimme kohteeksemme National Museum of Scotlandin. Oli iloinen yllätys että sisäänpääsy sinne oli ilmainen. Museo oli aivan valtava. Siellä oli esillä Skotlannin historiaa ihan aikojen alusta asti sekä lisäksi luonnontiedettä, kuten täytettyjä eläimiä, luurankoja ja avaruusjuttuja. Lisäksi oli ilahduttavasti pieni väliaikainen näyttely Intian ja Iso-Britannian välisistä suhteista tietyllä vuosisadalla, kenties 1600-luvulla? Katsottiin se osio ihan loppuvaiheessa niin ei ollut enää keskittyminen ihan huipussaan. Monessa paikassa oli myös interaktiivisia osioita missä pääsi itse testaamaan eri juttuja, mikä tuntui olevan erityisesti lapsiperheiden mieleen (no, olihan niitä katapulttien pienoismalleja ihan kiva vaivihkaa testailla itse kunkin...).

Meille kävi samalla tavalla kuin usein noin isoissa museoissa ulkomailla, eli emme ehtineet kiertää läheskään kaikkea. Jalat vain alkoivat olemaan niin turtana päivän muistakin kävelyistä johtuen, että loppuvaiheessa katseeni etsiytyi yhä enemmän muinaisesineiden sijaan lähimpien istumapaikkojen metsästykseen joissa voisi levähtää. Silloin on aina aika lähteä eteenpäin. Ainakin jäi nähtävää ensi kerraksikin!





Ja sitten vielä viimeinen ehdoton kohokohta, joka oli eräs ulkoiluun liittyvä aktiviteetti: kiipeäminen Edinburghin korkeimmalle kohdalle, Arthur's seatille. Edinburghin ympärillä on lukuisia korkeita kukkuloita, mutta tämä on tosiaan se korkein ja ulottuu noin 250 metrin korkeuteen. Arthur's seat ja sen viereiset kukkulat sijaitsevat suurinpiirtein parin kilometrin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta, Holyroodin laajalla puistoalueella. Juurelta huipulle kapuamiseen kuluva aika riippuu siitä mistä puolelta lähestyy. Me emme itseasiassa olleet katsoneet karttaa sen tarkemmin, vaan Holyroodin puistoon päästyämme katsottiin että tuo on varmaan se kukkula ja lähdimme vaeltamaan. Sitten huipulle päästyämme huomasimme että hetkinen, se korkeampi eli Arthur's seat onkin vasta tuo seuraava kukkula tämän takana :D Sinne olikin menossa paljon enemmän ihmisiä. Sinne siis! Reilu tunti siinä taisi yhteensä mennä kun tuli tuon toisen kukkulan kautta.

Reitti ylös oli upea ja kuvauksellinen. Loppuvaiheessa oli aika jyrkätkin rappuset, joten samalla sai tehokkaan treeninkin aikaiseksi. Huipulla tuuli kylmästi mutta maisemat olivat sitäkin upeammat: kaupunki, muut kukkulat ja meri näkyivät upeasti. Sen jälkeen, tuulen tuiverruksesta jäätyneenä, oli kiva laskeutua takaisin lyhyempää reittiä ja mennä vanhaan kaupunkiin juomaan kupposet teetä.









Muistan kuinka innostuksen vallassa olin noina päivinä mitkä vietettiin Edinburghissa. Iski moneen kertaan voimakkaasti sellainen fiilis kuin vain matkustaessa voi tulla: uutuudenviehätys kaikesta, halu nähdä mitä jokaisen kulman takana sijaitsee, vapauden tunne, aito kiinnostus kaikkia siellä asuvia kohtaan. Rakastan sitä tunnetta. Edinburgh nousi ihan kertaheitolla lempikaupunkieni joukkoon Euroopassa. Se jakaa tällä hetkellä ensimmäisen sijan Berliinin kanssa, niin täysin erilaisia paikkoja kuin ne keskenään ovatkaan.

Edinburgh vetää kuitenkin pidemmän korren siinä, että mun kiinnostus ulottuu sen kaupungin lisäksi koko Skotlantiin. Monessa paikassa sanotaan että Skotlanti vasta alkaa niiltä ylämaista ja lukuisista saarista, ja niistähän se nimenomaan on tunnettu. Kiinnostaisi ihan mielettömästi vuokrata sieltä jonain kesänä auto ja lähteä kiertämään. Ja kun viime kesänä tuli kokeiltua kunnon vaellusta täällä Suomessa, niin tuolla ylämaillakin pääsisi patikoimaan upeassa luonnossa suurten kukkuloiden päälle kivuten. Tulen niin palaamaan Skotlantiin vielä uudelleen!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...