30. joulukuuta 2013

2013


Nyt kun eletään vuoden 2013 toiseksi viimeistä päivää, voisi olla hyvä hetki kerrata, mitä kaikkea tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään. Vuoden vaihtuminen tulee eteen aina jotenkin tosi yllättäen, kun on keskittynyt niin paljon jouluun ja sen jälkeen tajuaakin että ai niin, vuosikin vaihtuu pian. Ja ihan mielenkiintoinen vuosi onkin takana!

Jos mietitään mennyttä vuotta ihan järjestyksessä, niin tammikuusta maaliskuuhun olimme reppureissullamme Intiassa ja Nepalissa, mikä oli yksi ainutlaatuisimmista ajanjaksoissa elämässäni. Opin itsestäni ja ympäröivästä maailmasta tuossa ajassa paljon enemmän kuin mitä yleensä tulee opittua useammassa vuodessa. Rakastin ja vihasin Intiaa vuorotellen ja joka ikinen päivä kyseisessä maassa oli varsinainen seikkailu. Omaa elämää tuli punnittua sieltä käsin hyvin paljon. Nepalissa oleminen sen sijaan tuntui värikkään Intian jälkeen kuin lomalta. Vuorten näkeminen teki syvän vaikutuksen: muistan vieläkin, kuinka katsoin suu auki onnellisena lumihuippuisia vuoria Pokharassa ja totesin, että en ole koskaan ennen nähnyt mitään yhtä upeaa.



Alkuvuoden aikana opin myös todella arvostamaan omaa terveyttäni. Olin matkamme aikana kipeämpi kuin koskaan ennen, alkaen aina tammikuun lopulla alkaneesta pienestä kuumeilusta ja vatsataudista, joka tuli ja meni muutaman päivän välein, huipentuen Delhissä meidät molemmat puoleksitoista viikoksi sänkyyn kaataneeseen järkyttävään sairastumiseen. Niin vain siitä kuitenkin selvittiin. Täysin ennallemme ei kuitenkaan ehditty toipua enää loppureissun aikana, vaan fyysinen kunto oli vielä Nepalissakin heikompi kuin koskaan. Muistan lähes nauraneeni ajatukselle siitä, että pystyisin ottamaan muutamaakaan juoksuaskelta! 

Maaliskuun lopussa palasimme kotiin ja huhti-toukokuu kului sopeutuessa takaisin arkirytmiin Suomessa. Nautin kotona olemisesta täysin siemauksin. Söin kaipaamiani ruokia ja aloin käydä taas kuntosalilla. Suoritin yliopistolla yhden tai kaksi kurssia ja hain kovasti kesätöitä. Satuin lopulta saamaan kaksikin oman alan työpaikkaa, toisen osa-aikaisen jo kevääksi ja toisen kokoaikaisen kesäksi. Se tuntui varsinaiselta onnenpotkulta. Lähipiirissänikin koettiin suuria asioita, kun toukokuussa eräs ystäväni sai vauvan. Asia oli erityisen merkittävä myöskin siksi, että tämä oli koko kaveripiirini ensimmäinen vauva!

Sitten tulikin jo kesä ja se oli aivan ihanaa aikaa. Vaikka mulla ei varsinaista lomaa ollutkaan, niin viikonloppuisin oltiin aina menossa jonnekin päin Suomea. Joka perjantai pakatiin laukut ja lähdettiin ja palattiin sunnuntaina takaisin, voi niitä aikoja :) Sain muutaman lomapäivän kesäkuun viimeiselle viikolle, jolloin suunnattiin Joonaksen perheen mökille ihan kahdestaan, mikä oli ehdottomasti yksi kesän kohokohtia jälleen kerran. Lisäksi muistelen erityisen lämpimästi Ilosaarirockissa käymistä, monen vuoden festaritauon jälkeen. Upea sää, hyvä porukka ja mahtavat esiintyjät tekivät viikonlopusta täydellisen. Aloimme välittömästi kaavailla ensi kesäksikin samanlaista reissua!


Kesä oli myöskin siinä mielessä merkittävää aikaa, että löysin uuden lempibändin. Kun eräänä heinäkuisena päivänä satuin sattumalta kuuntelemaan YouTubesta Biffy Clyron erään biisin, jota yhdessä blogissa oli suositeltu, niin olin heti aivan myyty. Kuuntelin lisää bändin biisejä, lisää ja lisää ja tajusin sen iltapäivän aikana, että nyt olen löytänyt jotain joka on niin mun juttu. Rakkautta ensi kuulemalta. En ole koskaan ennen mieltynyt minkään muun bändin musiikkiin noin nopeasti ja voimakkaasti. Ajoitus oli siinäkin mielessä loistava, että samantien luin netistä että bändi on tulossa loppuvuodesta Suomeen. Liput tulivatkin heti seuraavalla viikolla myyntiin. Ostin ne tärisevin käsin ja onneksi olin nopea, koska keikka myytiin jo vartissa loppuun.

Kesä vaihtui syksyyn ja oli aika käydä viimeisen opiskeluun liittyvän ponnistuksen eli gradun kimppuun. Sain tehdä sen toimeksiantona kesätyöpaikkaani, mikä helpotti suuresti alkuun pääsemistä, kun aihe oli tuttu. Koko syksyn ajan kävin maanantai-iltaisin yliopistolla suorittamassa koko opiskelujeni viimeistä kurssia, hyvin epämotivoituneena ja väsyneenä ja laskin kertoja, jolloin se loppuisi. Vastapainoa toi syksyn kaunis väriloisto ja teimmekin monen monta pitkää lenkkiä kamera kaulassa ympäri metsiä. Viikot tuntuivat noudattavan keskenään aika samaa kaavaa, mikä on aina syksyisin suuri ero kesään verrattuna. Rutiinien uudelleen omaksuminen tuntuukin aina syksyisin hyvältä vaihtelulta, kun saa tietyn rytmin päälle liikuntojen ja menojen suhteen.

Marras-joulukuuta väritti tietenkin joulunodotus, mutta silloin tapahtui muitakin merkittäviä asioita. Sain kuulla, että tammikuun alusta lähtien saisin jatkaa siellä toisessa oman alan työpaikassani vakituisesti ja kokopäiväisesti. Siitä tuli tarmoa rutistaa graduakin eteenpäin kovaa vauhtia, jotta se olisi vuoden loppuun mennessä valmis (no, ei vielä ole :D Mutta lähinnä viimeistelyä ja viilailua enää!). Biffy Clyron keikka koitti marraskuun alussa ja se oli ehdottomasti paras musiikkiin liittyvä ilta koko elämäni aikana. Olin niin onnellinen että sitä on vaikeaa edes kuvailla! Keikan jälkeen tuli pariksi viikoksi jopa tyhjä olo, kun kaikki se odotus olikin jo takana. Sitten jouluhuuma vei mennessään ja joulukuu sujui glögiä juoden, lahjoja suunnitellen, joululauluja kuunnellen ja ihan vaan sitä joulunaikaa fiilistellen, mikä taisi aika voimakkaasti näkyä täällä blogissakin :)



Tiivistäen voisi sanoa, että tämän vuoden aikana olen kokenut suuria tunteita ja oppinut arvostamaan monia asioita. Sen lisäksi olen saanut asiat siihen pisteeseen, että uusi sivu elämässäni on kääntymässä juurikin näinä hetkinä, kun astun kokonaan työelämään ja opiskelukuviot jäävät taakse. Ei yhtään hullumpi vuosi takana. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä vuosi 2014 tuo tullessaan! :)



28. joulukuuta 2013

Rentoa joulunviettoa


Nyt joulu on juhlittu ja joulun pyhätkin ovat jo takana päin. Oli kyllä juuri niin kiva joulu kuin olin toivonutkin. En olisi voinut toivoa parempaa. Oli jotenkin niin perinteistä ja tuttua, hauskaa ja rentoa. Kaikkea sitä mitä joulun kuuluukin olla ja mitä se on aina ollut niin kauan kuin muistan. Palattiin joulunvietosta vasta eilen ja tuntui hetken jopa erikoiselta olla takaisin kotona. Enpä muista milloin olin viimeksi viettänyt noin pitkän ajan lapsuudenkodissani, viisi yötä. Siinä ajassa ehti rentoutua ihan täysin ja viettää laatuaikaa läheisten kanssa. Löhöilyä, syömistä, lautapelien pelailua ja sarjojen tuijottamista dvd:ltä tuli harrastettua melko ahkerasti. Vuorokausirytmi meni hieman sekaisin ja heräilin joka aamu vasta yhdentoista pintaan - paitsi jouluaattona, jolloin olin laittanut herätyskellon soimaan jo kahdeksalta, ettei mene arvokas aatto hukkaan ;) Siinä perinteistä Joulupukin kuumaalinjaa katsoessa tuli kyllä nostalginen olo. Yksi joulun viehätyksestä piilee varmaankin siinä, että vaikka muut asiat muuttuisivat elämässä niin joulu säilyy aina samanlaisena.




Jos joulussa oli paljon tuttua, niin mahtui siihen jotain uuttakin: kävin nimittäin ratsastamassa! Tapaninpäivänä kun tapasimme lapsuudenystäviäni niin pääsin kokeilemaan ystäväni hevosella että miltä se ratsastus tuntuikaan. Olen nuorempana harrastanut ratsastusta noin kymmenen vuoden ajan, kunnes se joskus 15-vuotiaana jäi. Sen jälkeen en ole juurikaan hevosen selässä käynyt, joten nyt oli aika jännää vihdoin päästä kokeilemaan. Se oli ihan superkivaa ja tuntui luontevalta! Aloin innostua ajatuksesta, että voisi joskus ottaa ihan kunnon ratsastustunninkin. Tosin pieni ongelma voisi olla se, että mulle tuli tallilla tosi tukkoinen olo ihan hetkessä. En tiedä olenko tullut vähän allergiseksi tai jotain, joko hevosille tai jollekin muulle mitä tallin ilmassa on, esimerkiksi heinille. Toki ulkoilmassa ratsastaessa se ei ole niin ongelma, varsinkin jos ottaisi jonkun allergialääkkeen, mutta toki hevonen pitää laittaa valmiiksi siellä tallin puolella... Outoa ettei mulla silloin nuorempana ollut mitään tällaisia oireita :/ No, siitä huolimatta oli ihanaa taas päästä hevosen selkään ja haluaisin kyllä kovasti kokeilla pian uudestaankin, oli miten oli!

Ystäväni hevonen on maailman sympaattisin!

Joululahjoista sen verran, että olin tyytyväinen kaikkeen mitä satuin saamaan. Yksi lemppari oli ehdottomasti Trivial Pursuit, jota olin toivonutkin. Lisäksi sain lisää tuotantokausia How I met your mother- sarjasta, joka on muuten aivan tosi hauska sarja. Ja yksi pieni juttu josta ilahduin oli maidonvaahdotin. Sillä saa vaahdotettua maidon kahvin joukkoon, aivan ihana pieni keksintö! Lisäksi sain laadukkaan kattilan, jota tuli jo eilen testailtua. Ja tietenkin huimat kasat suklaata eri muodoissaan :)

Uusi Trivial Pursuit pääsi heti käyttöön joulun pyhinä.
Näppärä maidonvaahdotin.

Joulun jälkeen on aina hetken vähän tyhjä olo. Kun on kauan odottanut jotain ja sitten se onkin takanapäin, niin kestää hetken ennen kuin osaa taas asennoitua sen odotuksenkohteen jälkeiseen aikaan. Mutta toki ennen kaikkea pitää olla kiitollinen siitä, että joulu oli kaikin puolin onnistunut ja suunnata sitten katse eteenpäin muihin kivoihin tuleviin juttuihin :) Nyt pitää ensin vain ryhdistäytyä pois tästä joulun löysäily-moodista, joka meinaa uhkaavasti jäädä päälle. Eilenkin yritin jo alkaa kirjoittaa tätä postausta, mutta painuinkin sohvalle torkkumaan konvehtirasia kainalossani. Ja heti perään siirryin sänkyyn nukkumaan ja nukuinkin sitten yli kellon ympäri! Järkyttävää. Nyt on pakko lähteä ulkoilemaan ja tunkea nuo jäljellä olevat suklaat kaapin perälle, niin eiköhän tämä tästä. Toivottavasti teilläkin oli onnistunut ja mukava joulu!


22. joulukuuta 2013

Sydämeeni joulun teen


No niin, tänään on koittanut se päivä kun me suuntaamme joulunviettoon. Aiomme viettää koko joulun isäni luona maalla ja sinne tulevat myös molemmat veljeni. Aivan mahtavaa lähteä, tätä on niin odotettu! Tästä se rentoutuminen alkaa. Ollaan onnistuttu haalimaan hirveä määrä tavaraa mukaan, kun ollaan lähdössä reissuun kuitenkin ainakin neljäksi tai viideksi yöksi. Normaalien vaatteiden ja läppärin ynnä muiden lisäksi mukaan lähtee iso kassillinen paketoituja lahjoja ja sitten piparkakkutalonkin ajattelin jotenkin taituroida mukaan, jotta voidaan syödä se sitten porukalla. Automatkalla ajateltiin laittaa Raskasta Joulua-levy soimaan, niin matka sujahtaa hetkessä mukavissa tunnelmissa (ei sillä että kyseessä olisi mitenkään älyttömän pitkä ajomatka, tunnin verran, mutta on siinäkin ehdottomasti oma matkanteon fiiliksensä :) ).

Lunta ei maassa näy, mutta ei sitä oikein osaa kaivatakkaan kun sitä ei ole niin moneen päivään ollut. Eri asia jos lunta olisi juuri äsken ollut ja se olisi nyt jouluksi sulanut pois, mutta kun vielä kertaakaan ei ole täällä ollut pysyvää lumipeitettä niin ei ole päässyt tottumaankaan valkoiseen maahan :) Muuten kyllä kaupunki on ollut jouluinen ja on tullut monta viikkoa ihasteltua toinen toistaan hienompia jouluvaloja ihmisten ikkunoissa ja kaupungin kaduilla. Naapurin seinän läpi kuuluu nytkin joululauluja - hassua kun muuten täällä kerrostalossamme ei yleensä kuulu seinien läpi mitään, mutta nyt joku on selvästi innostunut soittamaan joululauluja oikein kunnon volyymilla. Ei haittaa! Meidän asunnossa on sen sijaan soinut jo parin viikon ajan jouluradio, jota voi kuunnella kätevästi netin kautta. Sitä voi kuunnella täällä ja valittavana on muutama eri kanava sen mukaan, millaista joulumusiikkia haluaa kuunnella. Kannattaa käydä kuuntelemassa, aivan loistava idea!



Hesarin nettisivuilla oli muuten eilen tosi hyvä ja jouluinen kolumni. Siinä kuvailtiin jouluihmisen olemusta, johon pystyin niin samaistumaan! Sen voi lukea täältä. Ainoastaan kohta "ei leveile piparirakennelmillaan" ei oikein sovi, koska juurihan kerroin piparkakkutalostani :D Tosin leveilystä se oli kaukana, koska kovin kauniiksi luomukseksi tuota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, heh... Mutta niin kuin sanottu, olen varma että maku on sitäkin herkullisempi!

Okei, mutta nyt höpinät sikseen ja vielä viime hetken pakkaamisia tekemään. Pian se joulunodotuksen kohokohta alkaa olemaan käsillä ja ihmiset hiljentyvät joulunviettoon. Blogin puolelle palaan seuraavaksi kirjoittelemaan varmaankin vasta joulun jälkeen, joten haluankin nyt toivottaa oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

20. joulukuuta 2013

Taloa rakentamassa


Ryhdyttiin pari iltaa sitten rakentamaan taloa, nimittäin piparkakkutaloa. Tuossa se nyt nököttää keittiön pöydällä valmiina ja herkullisen näköisenä! Sen rakentaminen osoittautui tosin ajoittain haasteelliseksi, koska taidettiin yrittää vetää mutkat suoriksi parissa vaiheessa, mistä seurasi omat jännitysmomenttinsa.
 
 
 
Minä toimin arkkitehtinä eli piirsin leivinpaperille lattian, seinät ja kattopalat. Piirsin ne aika silmämääräisesti, vaikka jonkinlainen mittaaminen olisi voinut olla ihan paikallaan (taisin samaa aikaa maistella taikinaa ja vilkuilla televisiota, niin keskittyminen ei ollut ihan huipussaan). Joonas sitten piirsi ne palaset taikinaan. Siihen asti kaikki hyvin, kunnes huomattiin että omatekemä piparitaikinamme osoittautui hieman liian löysäksi: seinät ja katot alkoivat repeillä kun siirsimme niitä pellille, joten niitä piti vähän muotoilla pellillä takaisin ehjiksi. Paistamisen jälkeen huomattiin, että niistä tosiaan tuli hieman erikokoisia paloja kuin oli tarkoitus, ja mökin lattiapalakin oli ihan kupera :D Huomasimme myös, että arkkitehti oli unohtanut piirtää ovet ja ikkunat, heh. No, paljon koristeita pintaan niin ei kukaan huomaa niiden puuttumista. 
 
Talo oli tarkoitus koristella sokerikuorrutteella. Ajattelin pihinä säästää ja tehdä sen valkoisen sokerikuorrutteen itse. Sehän tehdään valkuaisesta ja tomusokerista, ei voi olla vaikeaa. Kaupasta ostettu valmis sokerikuorrutetuubi olisi tietenkin kätevämpi, mutta kun sitä kuluu tuohon niin vähän että loppu menisi kuitenkin roskiin. Ja onhan omatekemä aina parempaa... Not. Siitä tuli liian löysää, lähes läpinäkyvää lientä. Eih! No, onneksi koristeeksi oli varattu myös pussillinen ranskanpastilleja (kiva tekosyy ostaa karkkia keskellä viikkoa). Sillä siis valkoista "koristetta" peittämään! Se onnistuikin hyvin, jes. Ranskanpastilleilla saa kyllä ihmeitä aikaan.
 
Sitten tuli aika liimata talon palaset toisiinsa. Piparkakkutalon palasethan liimataan sulatetulla sokerilla. Tulikuuman sokerin käsittelyssä oltiin hieman tuskanhiki otsalla, kun piti olla samaa aikaa näppärä, nopea ja vieläpä saada pysymään se erikokoisista paloista koottu mökki pystyssä kuperalla maaperällään. Pidätettiin hengitystä aina joka liimauksen jälkeen. Traaginen takaisku tuli, kun katto halkesi Joonaksen näpeissä. Harkitsin jo, että liimaisimme yhden possupiparin katoksi, mutta onneksi kuumalla sokerilla saatiin katto korjattua ehjäksi. Ja sitten koko juttu olikin valmis! Iso kerros vaan tomusokeria eli lunta mökin päälle, niin pienet kauneusvirheet jäi peittoon.
 
 
 
 
Pientä dramatiikkaa mahtui siis siihen rakennusprojektiin. Aika kultaa kuitenkin muistot, sillä jo päivä tuon tekemisen jälkeen aloimme miettiä, että josko tekisimme vielä uuden ison piparkakkutalon, johon käyttäisimme ihan kunnon pohjapiirustuksia, parempaa taikinaa ja tuubista tulevaa sokerikuorrutetta koristeluksi. Tulisi hienot ikkunat, selkeä ovi, ehkäpä savupiippu, ja piparkakkupihasta voisi tulla niin iso että siihen voisi liimata muutaman piparkakkumiehen ja possun pystyyn. Siitä tulisi hieno! Pitää nyt katsoa, josko vielä iskee inspiraatio sen toteuttamiseen. Jos ei, niin ensi vuonna viimeistään :)


15. joulukuuta 2013

Kolmas adventti


Mukavaa kolmatta adventtia kaikille! Niin se joulu vain lähestyy päivä päivältä. Alkaako teillä olemaan jouluun liittyvät hankinnat ja muut järjestelyt jo hyvällä mallilla? :) Täällä alkaa pikkuhiljaa olemaan kaikki hommattu. Melkein kaikki lahjaostokset on nyt tehty ja joulupaperitkin hankittu. Vielä vähän pitäisi paketoida, leipoa pipareita ja ennen kaikkea fiilistellä tätä joulunaikaa niin paljon kuin ehtii. Joulukalentereiden luukuistakin on jo yli puolet on avattu. Mulla on muuten ruhtinaalliset kolme joulukalenteria, heh. Yksi kuvakalenteri, yksi suklaakalenteri (kivaa kun voi joka päivä ilahtua yhdestä suklaapalasta!) ja joku yksi kämäinen Aku Ankka-kuvakalenteri jonka löysin lehden välistä. Tässäkin kalentereiden määrässä korvautuu se viime joulun väliin jääminen selvästikin :D







Säätilanne on kyllä vaihdellut lähiaikoina tosi paljon. Vielä noin viikko sitten näytti jonkin aikaa tältä:



...minkä jälkeen tilanne vaihtui takaisin tällaiseksi:



Mutta tänä aamuna oli yhtäkkiä jälleen ilmestynyt pieni lumikerros! Musta on tullut kyllä ihan hullu säätiedotusten seuraaja nyt joulun alla. Käyn oikeasti useamman kerran päivässä Forecan sivuilla silmäilemässä josko jouluksi olisi sittenkin tulossa joku pakkas- ja lumirintama. Tällä hetkellä ennusteen mukaan aattona näyttäisi olevan +4 astetta, hmm, mutta toisaalta tämäkin aamu osoitti että tilanne voi muuttua hetkessä :) 

Tasan viikon päästä lähdetäänkin jo joulunviettoon. Vaikka ensi viikolla pitää vielä hieman käydä töissä ja vääntää gradua, niin mulla on nyt jo jotenkin ihan lomafiilis. Se johtunee siitä, että ensi viikon torstaina mulla alkaa töistä kahden viikon loma. Kaksi viikkoa tuntuu oikeasti pitkältä lomalta, jee! Ja vaikka gradussa riittää vielä viimeistelyä sen kahden viikon ajaksi, niin ainakin joulunpyhien ajaksi aion ottaa siihenkin vähän etäisyyttä. 

No niin, mutta nyt lähden vähän lenkkeilemään tuonne lumeen, ennen kuin se sulaa pois. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!


10. joulukuuta 2013

Erilainen viime joulu


Päivälleen vuosi sitten tähän aikaan oli melko jännittyneet tunnelmat. Olimme nimittäin lähdössä koko talveksi reissuun ja paluu olisi vasta keväällä. Vielä edellisenä iltana oli menossa kunnon siivousurakka ja piti roudata osa irtaimistosta varastoon, sillä kaverimme oli muuttamassa asuntoomme alivuokralaiseksi matkamme ajaksi. Samaa aikaa piti pakata rinkkaa ja tarkistaa tuhat kertaa listasta, että kaikki on varmasti mukana. Vaikka sitä kuinka on oppinut edellisiin reissuihin valmistautuessa, että mitään kovin tärkeää ei voi edes unohtaa (passin, lompakon, kännykän ja kameran lisäksi), niin aina sitä viimeisenä iltana hermoilee sen pakkaamisen kanssa. Kai se viime hetken stressaus tavaroiden suhteen johtuu aina siitä, että se on ikäänkuin viimeinen asia mihin voi kunnolla vaikuttaa ennen kuin heittäytyy tuntemattomaan. Yrittää kontrolloida sitä viimeistä oljenkortta, eli omaa mukaan tulevaa omaisuuttaan, koska siitä eteenpäin onkin sitten uudessa ympäristössä, vieraassa kulttuurissa, jossa jokainen päivä pitää sisällään yllätyksiä ja ihmeteltävää.

Päivää ennen lähtöä veimme joulukoristeetkin pois, jotka eivät olleet ehtineet olla paikallaan kuin parisen viikkoa. Silti ne oli tullut laitettua esille, ihan tottumuksesta, vaikka tiesikin että vietetään joulu kaukana muualla. En kyllä ollut edes ehtinyt virittää itseäni joulufiilikseen enkä oikeastaan halunnutkaan, koska jouluntulo ja elämän isoimman matkan suunnittelu nyt eivät vain mahdu samaa aikaa päähän :) Mutta siitä matka sitten alkoi. Kun astui Mumbain maaperälle ja istui taksin kyydissä ruuhkaisella moottoritiellä, vilkuillen ikkunasta slummeja, hienoja taloja, lehmiä, kaupustelijoita ja riksoja, niin tiesi että nyt on kyllä alkamassa sellainen matka jota ei koskaan tule unohtamaan. Ja sitä se todella oli.

Mitä jouluun tulee, niin Intiassahan se ei ollut kovin jouluinen kuten etukäteen tiesimmekin. Vietimme joulun Goalla ja siellä se itseasiassa näkyi ehkä hieman enemmän kuin muualla Intiassa, koska Goalla sattuu olemaan kristittyjä. Parit jouluvalot, yksi hyvän joulun toivotus ja jostain baarista soinut reggae-versio jostain joululaulusta taisivat olla ainoat joulunmerkit. Mutta kyllä jouluaatossa silti oli jotenkin erityisen päivän tuntua. Jouluaattona tehtiin pitkä kävelylenkki pitkin loputonta rantaviivaa. Illalla nautittiin tunnelmallinen illallinen astetta hienommassa ravintolassa kynttilän valossa. Herkullinen kala-ateria ja viini maistuivat niin hyvälle. Jouluaatto jäi siis mieleen kivana päivänä, ei jouluisena mutta kuitenkin jollain lailla erilaisena. Mitään haikeuttakaan ei iskenyt koti-Suomen joulua kohtaan, vaikka olin alunperin miettinyt että mahtaako niin käydä.









Jos jouluaatto Intiassa sujui ihan mukavissa merkeissä, niin ihan samaa ei voi sanoa joulupäivästä ja tapaninpäivästä... Nimittäin se jouluaattoillan kala-ateria osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi, minkä seurauksena me molemmat halailimme vessanpönttöä seuraavien päivien ajan rajun vatsataudin kourissa. Se olikin eka ja vika kerta kun tuli Intian maaperällä syötyä kalaa ;) Silloin iski sellainen olo että merry christmas vaan täältä Intiasta. Nyt jo naurattaa koko tilanteen tragikoomisuus, että juuri joulunpyhät menivät noin kohtalokkaissa tunnelmissa. Ei se vatsatauti näköjään paljon kalenteria katsele!

Kaiken kaikkiaan joulu oli erilainen kuin koskaan ennen, koska en muutenkaan ollut ikinä ennen viettänyt joulua pois Suomesta. Olen muutenkin viettänyt lähes kaikki jouluni muutamaa ensimmäistä lukuunottamatta ihan samassa talossakin, lapsuudenkodissani. Se on minulle edelleen se ainoa oikea paikka joulunviettoon. Sinne suuntaamme tänäkin jouluna. Ja viime vuoden Intia-joulun jälkeen tämä oikea joulu tuntuu kyllä niin hyvältä, eikä todella miltään itsestäänselvyydeltä :)  Jouluaattoon onkin muuten tänään enää tasan kaksi viikkoa jäljellä!


8. joulukuuta 2013

Hiuksista


Kävin vähän aikaa sitten pitkän tauon jälkeen kampaajalla leikkuuttamassa hiuksiani järkevämpiin mittoihin ja värjäyttämässä hieman raitoja juurikasvuun. Kylläpä hiukset ovat nyt taas kivemmat pituudeltaan ja muutenkin yleisilmeeltään! Jos nyt yrittäisin vähän useammin käydä siellä kampaajalla, nimittäin nytkin oli viime käynnistä ehtinyt kulua jo puoli vuotta.




Siinä kampaajantuolissa istuessani tulikin mieleen, että viime käyntikerralla alkukesästä mulla oli juuri meneillään se hirveän huono kausi hiusten kanssa. Kirjoittelinkin siitä jälkikäteen täällä. Loppukevään ja alkukesän aikana mulla oli siis ihan järjetön hiustenlähtökausi meneillään, joka oikeasti alkoi jossain vaiheessa kauhistuttamaan, koska se kesti kuitenkin useamman kuukauden ajan. Joka harjauskerran jälkeen jouduin tyhjentämään harjan ja hiustenpesun yhteydessä en halunut edes vilkaista viemärin ritilään, etten joutuisi näkemään kuinka paljon hiuksia siellä tällä kertaa on. Lisäksi hiukset olivat aivan kuivat käkkärät, mikä ei sekään ollut lainkaan tyypillistä hiuksilleni. Ihan kuin olisi ollut ihan jonkun muun tukka päässä.

Tilanne onneksi normalisoitui kesän aikana, mikä oli suuri helpotus. Syyksi tuolle kaikelle epäilen olleen alkuvuoden matkamme aikaiset sairastelut ja siihen syömäni lääkekuurit muut, jotka sitten heijastuivat hiustenkin kuntoon jälkijunassa. Oli mikä oli, siitä lähtien olen osannut arvostaa omia terveitä hiuksiani aivan eri tavalla. Juttelinkin tästä asiasta nyt kampaajani kanssa ja hän totesikin, että mulla on tulossa nyt tosi paljon uusia hiuksia lisää. Hän näytti asian vetämällä jakauksen sattumanvaraisesti eri kohtiin mun päätä, jolloin näkyi selvästi kuinka joka puolelta päänahkaa on tulossa irokeesimaisesti sellaisia 5 sentin pituisia hiuksia - ne mitkä silloin kesällä lähtivät! Yleensähän hiuksia on tulossa niin eri kasvuvaiheissa ettei niitä uusia hiuksia sieltä erota, mutta nyt näkyy selvästi että on niitä kerralla lähtenytkin paljon, kun niitä kerran tulee noin paljon lisää samanpituisina. Aika hauskaa!

Jos silloin lähti paljon hiuksia, niin nyt on muutenkin lähes päinvastainen tilanne meneillään: multa ei ole moneen kuukauteen lähtenyt lähes ollenkaan hiuksia. Tai siis, tottakai niitä lähtee varmasti niin ettei niitä huomaa, mutta esimerkiksi harjaan tarttuu viikon aikana muutama hassu karva. Ilmeisesti se kiintiö nyt tasoittuu, jotta hiusten määrä pysyy vakiona :) Osaan kyllä olla asiasta niin kiitollinen. Muutenkin hiukset voivat tosi hyvin, ihan normaaliakin paremmin, joka johtuu varmaan osittain hiustenpesukertojen harventamisesta, jota silloin kesällä epätoivoissani kokeilin (silloin tuli testattua ihan kaikki keinot jotta tukkani voisi taas hyvin). Harvempi pesutahti on jäänyt pysyväksi tavaksi, eli noin 4-5 päivän välein pesen shampoolla. Helpottaa huomattavasti arkirutiineita, kun hiukset ovat tottuneet tuohon tahtiin eivätkä rasvoitu niin nopeasti kuin ennen! Ja hoitoaineen käyttö on jäänyt pysyvästi pois, niin kuin silloin loppukesällä postauksessa mainitsin. Takkuja kun ei oikein ole. Yleensä talvella toki hiukset tuppaavat takkuuuntumaan helpommin ja olemaan muutenkin kuivemmassa kunnossa pakkasten takia, joten saa nähdä mitä tämä talvi tuo tullessaan. No, pääasia että hiukset pysyvät päässä, osaan olla siihenkin tyytyväinen :D


PS. Edelliseen postaukseen viitaten, nyt Helsinkiin on vihdoin satanut lunta! Eilisestä lähtien on ollut maa valkoisena. Onpa kyllä kaunis ja jouluinen tunnelma.

6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän tunnelmia


Itsenäisyyspäivä antaa aina jo esimakua joulun tulosta. Tulee oltua rauhassa, panostettua ruokiin ja kaiken kaikkiaan vietettyä aika rento päivä. Ja toki myös vilkuiltua sivusilmällä Linnan juhlia! Olivatkin hieman erilaiset juhlat tänä vuonna paikan ja ohjelmansa vuoksi, mikä oli kyllä kivaa vaihtelua.



Vaikka nyt onkin yleinen vapaapäivä, niin aamulla tuli inspiraatio puuhailla muutama tunti gradun parissa. Sellaisen inspiraation tullessa pitääkin aina toimia, koska niitä ei aina tule silloin kuin toivoisi :D Muutaman viikon kuluttua gradu saisi luvan olla jo lähes valmis, jotta ei tammikuussa tarvitsisi sitten enää kummemmin siihen keskittyä, kun siirryn työelämään. Gradussa varmaan riittäisi loputtomiin hiomista, mutta varmaan se pitää jossain vaiheessa vaan todeta valmiiksi ja päästää käsistään. Mutta tänään oli kuitenkin kiva, ettei tarvinnut aamulla mennä minnekään vaan sai toimia ihan rauhassa. Keitin myös kahvia ja söin croissantin, yhdistelmä johon olen jotenkin tosi mieltynyt nyt lähiaikoina! Ne sopivat niin hyvin yhteen. Juon yleensä pari kertaa viikossa kahvia ja haluan aina panostaa siihen että se kahvi on oikeasti hyvää. Valmistan kahvin aina pressopannulla, koska tavallista kahvinkeitinta emme edes omista. Kahvi maistuu mielestäni parhaalta kun siitä tekee suht vahvaa ja laittaa sekaan paljon kuumaa maitoa. Ennen en oikein tykännyt lisätä maitoa kahviin ettei se jäähtyisi, koska kahvi on nimenomaan kiva juoda kuumana. Sitten tajusin että voihan sitä maitoa lämmittää (mikä oivallus, heh) ja nyt kahvinjuonnista on tullut aina elämys ja erityinen hetki :)




Päivälliseksi syötiin parhainta ruokaa pitkään aikaan! Kuhaa, perunamuussia, kikherne-avokado-salaattia ynnä muuta. Oli kyllä niin hyvää. Kuha on kyllä parasta kalaa mitä on. Kannatti jaksaa ryysiä Prisman kalatiskillä miljoonan muun ihmisen seassa eilen, oli se sen arvoista! Eilisten ruokakauppa-ruuhkien jälkeen tulin kyllä siihen lopputulokseen, että ehkä ne joululahjat ja muut voisi hankkia jo ihan lähipäivinä :P Ihmisiä oli nimittäin niin paljon liikkeellä. Varsinkin kun olen jo keksinyt lahjat melkein kaikille, joten se niiden noutaminen olisi melko helposti hoidettu jos sen tekisi jo pian.



Saa nähdä muuten, ehtiikö jouluksi sataa lunta tänne pääkaupunkiseudulle. Tänään satoi vähän räntää taivaalta ja toivoin kovasti, että se muuttuisi lumisateeksi, mutta niin ei ainakaan vielä käynyt. Kunpa jouluna olisi silti valkoinen maa! Alkoi melkein jo huolestua kun tajusin, että viime jouluna en nähnyt lunta koska olimme siellä Intiassa, ja sitä edellisenä jouluna puolestaan ei ollut Etelä-Suomessa lunta vaan lämpötilat huitelivat reilusti plussan puolella. Eli viime kerrasta kun olen kokenut valkean joulun on jo kolme vuotta! No, ehkä se lumentulo tai lumettomuus ei kuitenkaan ole niin vakavaa. Miksi ottaa muutenkaan paineita asiasta, johon en millään lailla voi vaikuttaa. Ja onhan tässä vielä monta viikkoa aikaa, joten eihän sitä koskaan tiedä millainen myräkkä tässä ehtii vielä ilmestyä :) Ei se joulu siitä lumesta ole kiinni, vaan joulumielestä.


2. joulukuuta 2013

We got to please, we have to glisten / As I remain in splendid isolation


Ikimuistoisen Biffy Clyron keikan yhteydessä reilu kolmisen viikkoa sitten olisi ollut myynnissä bändin fanipaitoja. Olin kuitenkin niin täpinöissäni ennen keikan alkamista ja niin pyörällä päästäni keikan jälkeen, ettei keskittymiskykyni todella riittänyt suorittamaan niin monimutkaista valintaa kuin parhaimman paidan valinta kaikkien niiden vaihtoehtojen joukosta. Mutta koska bändin nimellä varustetun t-paidan joka tapauksessa halusin ihan hirveästi, niin päätin mielummin keskittyä asiaan kaikessa rauhassa ja tilata sen netistä. Ja nyt se vihdoin saapui, paras t-paita ikinä!



Oi että, olen kyllä niin innoissani että ei tekisi mieli enää mitään muuta t-paitaa käyttääkään (toisaalta taas samanaikaisesti kävi mielessä että raaskinko koskaan käyttää tuota missään, ettei se vaan kulu! Hirveen vaikeeta). Erilaisia fanipaitoja oli bändin sivujen nettikaupassa monia, mutta tuo mintunvihreä jotenkin iski silmään. Se kun on kivannäköinen ihan tuollaisenaan, eli jos nimi Biffy Clyro ei sano mitään niin se voi näyttää ihan vaan kivalta t-paidalta jossa on jotain tekstiä. Muutama muukin kiva vaihtoehto olisi ollut, mutta niin monessa oli koot loppu että sekin rajoitti hieman valintaa. Ei tullut nimittäin kysymykseenkään että jäisin odottamaan josko niitä uusia kokoja taas ilmestyisi, koska halusin tilata heti nyt äkkiä :)

Kun peilailin tuota uutta aarrettani niin tuli kyllä niin mieleen Hanna 15 vee, jolla oli viimeksi silloin bändipaita. The Rasmus-paitaan pukeutuneena tuli nojailtua kuusikin tuntia keikkapaikan lavan edessä, jotta ne eturivin paikat varmasti saataisi, ja jotta koko maailma varmasti näkisi paidan perusteella mikä bändi on paras. Ei sitä ihminen näköjään niin paljon muutu. Nyt Hanna 25 vee pukee nykyisen lempibändinsä nimeä kantavan paidan päälleen suurella ylpeydellä ja tarkistaa joka päivä netistä, joko seuraavasta Biffyn kiertueesta olisi tullut jo jotain infoa. Näin vähän aikaa sitten muuten unta, jossa bändi oli tulossa esiintymään Hartwall Areenalle, mutta lavana olikin sellainen ihan pieni koroke keskellä hallia. Juuri kun portit avautuivat, niin herätyskello soi ja uni loppui siihen. Kuinka katkeraa! Se keikka jäi siis näkemättä. Pitää ottaa joku yö uusiksi :D

Olen tuijotellut YouTubesta lukemattomia Biffyn keikkataltiointeja tässä lähiaikoina. Tämä 1,5 tuntinen upea taltiointi Readingin festareilta viime kesältä on aivan paras ja sen olen katsellut jo parikin kertaa. Bändillekin tuo keikka oli käsittääkseni yksi uran kohokohtia, koska kyseessä on suuri ja tunnettu festari Iso-Britanniassa. Sitten aivan toisen puolen Biffy Clyrosta saa kun katsoo akustisia settejä. Tämä akustinen keikkataltiointi on niin ihana. Ihan kuin olisi eri bändi kyseessä, kun he soittavat rauhallisesti, paidat päällä, pienelle yleisölle. Tuossa bändissä on kyllä niin monta puolta. Ja samoin on heidän biiseissään. Bändiltähän on tullut yhteensä kuusi levyä, josta viimeisin on tuplalevy. Lisäksi Spotifystä löytyy myös levyjen B-puolia eli sellaisia biisejä jotka eivät olleet päässeet albumille asti. Eli kun kuunneltavana on yhteensä noin 90 biisiä niin ei pääse kyllästymään. Päinvastoin, edelleen niiden joukosta löytyy valtavasti uusia tuttavuuksia ja uusia puolia sanoituksista. Siksi lempibiisitkin vaihtelevat melkeinpä päivittäin. Juuri nyt tällä hetkellä lemppareitani ovat esimerkiksi Spanish Radio ja 57. Huomenna varmaan jotkut muut.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...