29. marraskuuta 2013

Joulukuun kynnyksellä


Olen ollut aina aikamoinen jouluihminen. Rakastan kaikkea jouluun liittyvää eikä se ole vähentynyt lapsuusajoista ollenkaan. Monilta olen kuullut, kuinka lapsena on tykätty joulusta mutta enää samanlaista fiilistä on vaikea tavoittaa ja siksi joulu ei välttämättä tunnu enää niin tärkeältä. Mulle se on edelleen todella tärkeä, tunnelmallinen ja ihana juhla, ehdottomasti lempijuhlani. Tänä vuonna odotan joulua erityisen paljon, koska viime joulunahan olimme reppureissailemassa kaukana kotoa. Intian maaperällä joulu ei oikein näkynyt, niin kuin olettaa saattaa, joten viime joulu jäi ikään kuin väliin. Siksi tällä kertaa mulle on kertynyt joulumieltä kahden vuoden edestä ja se on kuulkaas paljon se :)



Mikä sitten joulussa on parasta? On mahdotonta nimetä mitään yhtä asiaa. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat lähellä sydäntä:

Jouluvalot. Kotona on niin tunnelmallista, kun voi himmentää kattovaloa jouluvalojen ja kynttelikön valaistessa kauniisti. Illalla kävelylenkillä on niin ikään mukavaa ihastella ihmisten laittamia jouluvaloja - niistä tulee iloa paitsi itselle myös ohikulkijoille.

Konvehdit. Tavalliset Fazerin ja Pandan konvehtirasiat ovat toki hyviä, mutta erityisesti tykkään niistä n. 300 gramman suklaarasioista missä on vain yhdenlaista suklaata käärepapereissa. Eli esimerkiksi Geisha, Fazerin sininen, Pätkis... Olen jo monesti seisoskellut kaupassa joulusuklaahyllyn edessä ja tuntenut paniikin nousevan tajutessani etten ehdi maistaa kaikkia ennen joulua :D Saati sitten että vasta jouluna alkaisi syömään. Pitäähän sitä harjoitella jo hyvissä ajoin! Enkelisuklaita ostin jo yhtenä viikonloppuna ja tänä viikonloppuna voisi kokeilla jotain muita, nam.

Joululaulut. Oi, rakastan joululauluja niin paljon. Niissä on vain jotain tosi kaunista ja nostalgista. Tulee lämmin olo ja paljon muistoja kun kuuntelee niitä. Jos jotain lemppareita pitäisi nostaa esiin, niin ainakin Varpunen jouluaamuna, Sylvian joululaulu, Tonttu ja Sydämeeni joulun teen saavat mut herkistymään. Latasin Spotifyhin juuri joululaulu-soittolistan, jota voi pian alkaa kuunnella ihan toden teolla.

Glögi. Mainitsinkin jossain vaiheessa, että aloin tänä vuonna kokeilemaan vähän muitakin glögejä kuin niitä perinteisiä alle euron maksavia pahvitölkissä myytäviä glögejä. Tällä hetkellä on kokeilussa eräs glögitiiviste, joka on tosi hyvää. Tölkkiglögi saattaa nimittäin olla omaan makuuni liian voimakasta ja jotenkin tunkkaista, mutta tuollaisesta tiivisteglögissä voi tehdä mieleisensä sekoituksen. Eri glögimerkkien mauissa on muutenkin aika paljon eroja, joten erilaisten vaihtoehtojen testailu kannattaa!



Lahjaideat. Lahjat eivät todella ole tärkeä osa joulua, mutta tykkään kyllä keksiä muille lahjaideoita. Käytän keksimiseen aika paljon aikaa ja pyrin ostamaan jotain sellaista, mitä lahjansaaja tarvitsee mutta mitä hän ei osaa odottaa. Yllättämisen ja ilahduttamisen yhdistelmä siis! Vaikka olisin saanut lahjaideat valmiiksi jo hyvissä ajoin, niin perinteisesti niiden hankkiminen toteutuu vasta noin viikkoa ennen joulua, kauppakeskuksen väkijoukossa kyynärpäätaktiikalla edeten (oli pakko muuten googlata onko oikea sana kyynär- vai kyynerpää. Olen aina uskonut sen olevan jälkimmäinen, mutta näköjään se onkin ä:llä. Hämmentävää!). Ehkä tänä vuonna pyrin olemaan kerrankin ajoissa, eli jos vaikka jo ensi viikolla toteuttaisi ekat lahjaostokset. Ehkä.

Paketointi. Tästä tykkään oikeastaan vielä enemmän kuin edellisestä kohdasta! Voisin paketoida loputtomiin. Miten ihanaa onkaan valita joulupaperi, mittailla oikeankokoinen pala, taitella se valitsemallaan tavalla, laittaa nauhat näyttäväksi kiharapilveksi ja kirjoittaa kenelle paketti on. Innostun jo pelkästä ajatuksestakin! Jos annan samalle henkilölle useamman paketin, niin on myös tärkeää että ne ovat jokainen erilaisissa käärepapereissa, paketointitapa tai nauhojen sidontatapa on jokaisessa erilainen ja että lahjansaajan nimi lukee joka paketissa eri tavoilla, esimerkiksi eri lempinimillä. Ihan normaalia, eikö vain? ;)

Joulukuusi. Kuusen koristelu aattoaamuna on yksi jouluaaton parhaista hetkistä. On aina taianomaista avata se joulukoristelaatikko ja ihastella monia samoja koristeita jotka muistan jo lapsuudesta. Asetella niitä kuusen oksille sopivan harmoniseksi kokonaisuudeksi ja samalla vilkuilla Joulupukin Kuumaalinjaa. Erityisesti pidän joulupalloista. Ja siitä hetkestä kun kuusen kynttilät laitetaan päälle ekaa kertaa!

Jouluruuat. Tämäkin on vasta aaton juttu, mutta tykkään jouluruuista paljon. Tulee vesi kielelle kun edes ajattelee niitä, varsinkin näin kahden vuoden tauon jälkeen. Aion nauttia erilaisista kaloista, laatikoista ja muista herkuista hyvällä ruokahalulla.


Kaiken kaikkiaan joulu on niin monen asian summa, että tämä lista voisi jatkua hyvinkin pitkään. Kaikki odotus ja valmistelu mikä nyt alkaa olemaan aluillaan on ihanaa. Kaikki huipentuu tietenkin joulun pyhien yhdessäoloon ja tunnelmalliseen pysähtyneisyyteen. Siinä on jotain turvallista ja kaunista. Ylihuomennahan alkaa jo joulukuu, eli ihan kovin pitkään ei tarvitse enää odottaa.

24. marraskuuta 2013

Talvitakin metsästys


Mulle on joskus käynyt niin, että vasta ensimmäisten pakkasien iskettyä havahdun alkamaan ostamaan uutta talvitakkia. Siinä vaiheessa se on kuitenkin liian myöhäistä: Olikohan se kolme vuotta sitten kun ostin viimeksi uuden talvitakin, niin aloin etsimään sellaista vasta joulukuussa, jolloin kaikki koot ja vaihtoehdot olivat jo menneet. Niinpä piti tyytyä sellaiseen "ihan kivaan" yksilöön, jolla on nyt pärjäilty jokunen talvi. Toisaalta onhan tässä tullut vietettyä lähivuosina pari talvea ulkomailla, jolloin ei ole ollut tarvetta panostaa uuteen talvitakkiin. Nyt tällä kertaa kun on koko talvi edessä täällä Suomessa, niin päätin että nyt on syytä ostaa kiva ja lämmin talvitakki - ja ennen kaikkea etsiä se kerrankin suht ajoissa.

Kovin helppoa se etsintä ei nytkään ollut. Vaatekauppojen valikoimat tuntuivat olevan suppeita ja jopa nettikauppoja selatessani meinasi iskeä epätoivo, kun yhdenkään takin kohdalla ei miellyttänyt kaikki tekijät eli hinta, väri, pituus, paksuus, huppu ja muut kriteerit. Ja jos löysin jonkun takin jossa nuo kaikki jutut tuntuivat olevan kohdallaan, niin aloin heti empiä, että viitsiikö netistä tilata kun ei voi tietää kuinka paksu tuo takki oikeasti on, ettei tarvitsisi juoksennella moneen kertaan postissa. Lähdin siis vielä kerran käväisemään Itiksessä tuossa jokin aikaa sitten ja päätin hetken mielijohteesta kiertää urheilukaupatkin, koska voisihan niistäkin löytää jotain parka-takin tyyppisiä. Stadiumista sitten tärppäsi! Everestin sininen, superlämmin talvitakki muhkealla hupulla.





Alunperin olin suunnitellut esimerkiksi ruskean tai punaisen talvitakin hankintaa, mutta sininen on kyllä ehdottomasti yksi kivoimmista takkiväreistä. Yksi lemppari syystakkini on tummansininen, joten sen takia olin miettinyt että voinko ostaa talvitakiksi melkein samanväristä. Toisaalta eihän sitä syystakkia tule talvella käytettyä, joten ei kai sillä väliä jos talvitakin väri on samankaltainen :) Nyt on siis helpottunut olo, kun tietää että pahimmankin lumimyräkän ja superpakkasten iskiessä voi vuorautua tuon ihanan lämpimän takin uumeniin. Ensi viikoksi onkin kuulemma luvassa pakkasta, joten ehkä talvitakkikelit pikkuhiljaa jo alkavatkin!


22. marraskuuta 2013

Mikä ilahduttaa juuri nyt


Välillä on tärkeää pysähtyä miettimään kaikkia niitä hyviä asioita, jotka tekevät iloiseksi juuri tällä hetkellä. Ihan jo päivätasolla miettienkin ilahduttavia juttuja löytyy aina, kunhan vain osaa tunnistaa ne ja arvostaa niitä! Jos miettii vaikkapa tätä viikkoa, niin sen aikana olen ollut iloinen ainakin seuraavista asioista:

1. Perjantai! Viikon parhaana päivänä eli perjantaina ei edes tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä, kun valmiiksi on jo tyytyväinen olo viikonlopun alkamisen johdosta. Tänään mulla sattui olemaan poikkeuksellisesti vapaapäivä, joten tämä on ollut ihan huippukiva perjantai. Minulla Meillä on ollut pitkään jo ideana katsoa monen vuoden tauon jälkeen kaikki Harry Potter-elokuvat, joten tänään voisi olla hyvä ilta aloittaa Potter-maraton sohvalla lojuen!

2. Spotify. Tietokoneellamme on ollut Spotify jo ties kuinka kauan, mutta vasta jokin aika sitten sain laitettua sen puhelimeenikin - en tajua, miksen ollut hommannut sitä jo aikaisemmin! Musiikinkuunteluni on nimittäin oikein mullistunut nyt kun Spotify kulkee mukanani joka paikkaan. Kuinka hieno fiilis, että minä hetkenä hyvänsä voi kuunnella lähes mitä musiikkia tahansa! Keskellä kiireistä väkijoukkoakin voi tuntea olonsa rentoutuneeksi, kun laittaa lempimusan soimaan ja on vähän niin kuin omassa maailmassaan muiden keskellä.



3. Vapaapäivät. Niin kuin tämän perjantain osalta jo mainitsinkin, niin olen tällä viikolla pitänyt muutaman kertyneen lomapäiväni gradutoimeksiantotyöpaikastani (siinäpä vasta yhdyssana!). Tällä viikolla on siis ollut normaalia enemmän aikaa nähdä monia kavereita, nukkua hieman pidempää ja käydä salilla vilkuilematta kelloa. Ihan täysin lomalta nämä kolme lomapäivää eivät silti ole tuntuneet, koska olen joka tapauksessa kotoa käsin naputellut gradua eteenpäin (naputella on kyllä liian leppoisa sana gradun yhteyteen. Ehkä ennemminkin raastanut? Puskenut? Puristanut sanoja väkisin paperille?). Mutta ainakin on ollut kivaa vaihtelua tehdä sitä kotoa käsin. Mitä nyt juoksen samalla pesemässä pyykkiä ja nyppimässä kulmakarvoja ja muuta tärkeää.

4. Kynttelikkö. Hmm, olen maininnut jo huolestuttavan monessa edellisessä postauksessani aina jollain tavalla joulukoristeet. Puheista päästiin tekoihin vasta alkuviikosta, kun asettelin ensimmäisen joulukoristeen eli kynttelikön ikkunalaudalle. Mini-joulukuusi, tontut ja olkipukit saavat vielä odottaa hetken! Kynttelikön kanssa meillä on muuten käynyt varmaan kolmena tai neljänä edellisenä jouluna niin, että se on kadonnut jäljettömiin. Se on oikeasti ollut ihan toistuva mysteeri, ottaen huomioon että ei meidän muut tavarat kuitenkaan katoile noin säännöllisesti. Useana vuonna ollaan siis jouduttu ostamaan uusi kynttelikkö kadonneen tilalle. Tällä kertaa kävi onneksi niin onnellisen harvinaisesti, että löydettiin se varastosta suht helposti. No okei, kaksi kertaa jouduttiin käymään siellä penkomassa hikikarpalot otsallamme, mutta sieltä se vaan löytyi. Muistaakseni joka joulu sovin itseni kanssa että nyt ei viedä sitä varastoon vaan jätetään tänne asuntoon, mutta sinne se vaan oli taas kulkeutunut. Pääasia, että löytyi!




5. Työt. Ai niin, en ole varmaan täällä kertonutkaan, mutta sain vakituisen oman alan työpaikan yrityksestä, jossa olen ollut osa-aikaisena keväästä asti. Tammikuun alussa alkaa siis ihan täysipäiväinen työ. Fiilis on aika hyvä! Ja siihen mennessä saa gradukin olla ihan valmis. Olen jo nyt ehtinyt tottua ajatukseen, että tosiaan työt alkavat silloin, joten meinaan välillä ihan unohtaa kuinka merkittävä juttu se oikeasti onkaan. Vasta kun joku kaveri on hehkuttanut asiaa, niin havahdun muistamaan että asiat järjestyivät aika hyvin. Ei tarvitse alkaa etsimään töitä gradun valmiiksi saamisen jälkeen, vaan voi jatkaa tutussa mielenkiintoisessa paikassa. Siirtyä opiskelijasta työssäkävijäksi.

Sellaisia sekalaisia kohokohtia on tämä viikko pitänyt sisällään. Rentoa viikonloppua kaikille!

16. marraskuuta 2013

Makuja Nepalista


Niin herkullista kun intialainen ja nepalilainen ruoka onkaan, on viime kerrasta kun olen syönyt niitä kulunut jo ikuisuus. Itseasiassa en ollut syönyt niitä matkaltamme paluun jälkeen kertaakaan - kahdeksaan kuukauteen! Tauko on ihan ymmärrettävä, koska kun koko viime talven popsi pari kertaa päivässä thalia, paneeria, koftia ja muita, niin tuli lopulta totaalinen kyllästyminen kyseisiin makuihin. Tauko loppui kuitenkin eilen, kun päätimme lähteä ekaa kertaa matkan jälkeen käymään nepalilaisessa ravintolassa.

Olen käynyt pääkaupunkiseudulla muutamissa eri nepalilaisissa ravintoloissa, mutta suosikkini on Töölössä sijaitseva Mountain. Menimme nytkin sinne. Paikka on tunnelmallinen, palvelu ystävällistä ja ruoka herkullista. Sama juttu on kyllä jokaisessa täällä käymässäni nepalilaisessa ravintolassa, mutta Mountainissa nämä kaikki piirteet ovat vielä piirun verran parempia kuin muualla :) Valitsin eilen ruuaksi Saag Koftan, eli sellaiset kasvispyörykät pinaatti-kermakastikkeessa. Oli kyllä niin hyvää että huh! Olin myös lähes unohtanut miten ihanalta naan-leipä maistuukaan niiden kastikkeiden kanssa. Ruoka oli niin täyttävää, että en jaksanut taaskaan syödä ateriaan kuuluvaa riisiä, mutta onneksi jätemylly-Joonas hoiti asian puolestani. Intiassa ja Nepalissa tottui aina siihen, että jokainen asia kuului tilata erikseen (eli ruoka, riisi ja naan/chapati), kun taas Suomessa ne kaikki sisältyvät ateriaan. Eipä ainakaan ikinä jää nälkä tuollaisen setin jälkeen!



Tuon ravintolavisiittimme aikana minulle tuli muuten outoja flashbackeja viime talven matkaltamme. Liitän noihin ruokiin näköjään niin vahvasti tuon edellisen matkamme, että tuntui yhtäkkiä tosi hassulta kun nepalilainen tarjoilija puhuu meille suomea. Ja kun viereisestä pöydästä suomalainen mies nousi mennäkseen vessaan, niin aivoni rekistöröivät että "Ahaa, täällä on muitakin länsimaalaisia". Ylläri että on, kun Suomessa ollaan :D Varsinkin nimittäin Intiassa tottui aina välillä siihen, että saatettiin olla ainoita turisteja monissa ravintoloissa, jonka myötä oikeasti tottui kiinnittämään huomiota jos näki muita turreja. Tosi erikoista, miten näin monen kuukauden jälkeen aivot saattavat asettua samaan moodiin.

Joka tapauksessa, nyt ei varmasti tule yhtä pitkää taukoa seuraavaan ravintolavisiittiin näiden ruokien osalta. Vielä kun oppisi itse intialaisen ja nepalilaisen ruoanlaiton salat, niin voisi joskus yrittää kokkailla kotonakin noita herkkuja!

12. marraskuuta 2013

Marraskuista mutinaa


Nyt on kyllä jotenkin alkuviikon ankeutta ilmassa. Varsinkin maanantait ovat tunnetusti aina vähän nihkeitä päiviä, mutta tällä kertaa ei vielä nyt tiistainakaan ole kauhean pirtsakka olo. Tajusin vasta tänään kamppaillessani tuolla pimeyden, sateen ja tuulen tuiverruksessa sateenvarjo väärinpäin kääntyneenä, että marraskuun alku osaa olla säiden puolestakin aika ankara. Pimeyden suhteen kyllä kohta helpottaa siinä mielessä, että pian alkaa näkyä jouluvaloja, mutta ihan vielä niitäkään ei näy. Maanantai ja marraskuu eivät yhdistelmänä aina ole siis parhain mahdollinen, eikä näköjään tiistai ja marraskuukaan. 



Kun on elänyt viikkorytmiltään vaihtelevaa elämää opiskelujen vuoksi viimeiset reilu viisi vuotta, niin maanantai on ollut yleensä vaan päivä muiden joukossa - se on voinut olla joko vapaapäivä, lyhyt tai pidempi koulupäivä tai kenties sisältänyt satunnaisen työvuoron. Mutta nyt elettyäni puolisen vuotta säännöllistä rytmiä eli oltuani kokopäiväisesti töissä olen alkanut oivaltaa, että maanantai tosiaan on se viikonpäivistä epämieluisin. Eihän sen tarvitsisi olla sellainen! Omasta asenteestahan se lähtee. Toki asiaan vaikuttanee myös se väliaikainen tilanne, että maanantaisin istun työpäivän jälkeen vielä luennolla pari tuntia, sitä ainoaa kurssia suorittamassa joka minulta vielä puuttuu. Lisäksi maanantaisin väsyttääkin enemmän kuin muina päivinä. Viikonloppuisin nimittäin unirytmi tuppaa lähtemään käsistä. Jos herään sunnuntaina aamulla kello 11:30, niin rytmin äkillinen muuttaminen eli herääminen maanantaina kello 5:50 on vaikeaa. Eihän minun toki tarvitsisi herätä niin aikaisin, mutta kun tykkään periaatteessa aikaisesta rytmistä ja haluan ehtiä salille ennen töitä ja sieltä suht aikaisin töihin, jotta kerkeän sitten sinne luennolle...

Olen huomannut, ettei gradunkaan tekeminen oikein suju maanantaisin. Viikonlopun aikana on ajatus saattanut jo katketa ja siksi sellaisen flow-tilan päälle saaminen kestää normaalia kauemmin (eli sellaista ei tule ollenkaan, heh). Eihän gradun kokoinen urakka voikaan edetä joka päivä samalla tavalla, mutta sellaisina päivinä kun ei ole saanut sen suhteen juuri mitään aikaan niin jää turhautunut olo. Niinä hetkinä tekisi mieli heivata koko gradu roskakoriin ja lähteä jonnekin kauas siltä seisomalta, vaikkapa Thaimaaseen. Sinne ajelemaan skootterilla  ja hyppimään aaltoihin. Tai vaihtoehtoisesti lähteä Eurooppaan seuraamaan Biffy Clyron kiertuetta, käydä jokaisella keikalla. Voittaisi kyllä maanantait gradun parissa.



Itseasiassa yksi syy tähän alkuviikon alakuloon voi olla juuri se viime perjantain keikka. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta tiedättekö sen fiiliksen joka saattaa iskeä kun palaa lyhyeltä superkivalta matkalta? Sellainan matkaltapaluumasis, kun on juuri viettänyt viikon tai jokusen päivän auringossa tai mielenkiintoisella kaupunkilomalla, ja sitten palaa kotiin räntäsateeseen. Nyt en ole ollut missään matkalla, mutta se perjantain Biffy Clyron keikka oli verrattavissa lyhyeen intensiiviseen matkaan. Olin odottanut sitä 3,5 kuukautta, eli siitä lähtien kun olin tiennyt tulevasta keikasta ja nyt tuntuu hassulta että se odotus on ohi. Toki päällimmäinen tunne on edelleen onni siitä, kuinka hienon elämyksen tuo keikka tarjosikaan - siitähän elämässä monesti on kyse, hyvien muistojen saamisessa. Ja enköhän mä vielä pääse joskus uudelle keikalle, mutta olisi vaan niin kiva tietää että milloin. Nyt vain pitäisi malttaa mielensä ja suunnata ajatukset siksi ajaksi muihin juttuihin. Kuten vaikkapa jouluun! Käytiinkin juuri hakemassa joulukoristeita sisältävä muovikassi varastosta tänne ja heti tuli vähän positiivisempi olo. Jos vaikka ensi viikonloppuna laittaisi jotain niistä jo esille.

No, eiköhän tämä syksyinen angsti ja haikeilu tästä taas hälvene. Toivottavasi teidän alkuviikko on lähtenyt jouhevammin käyntiin kuin minun :) Millaisia tunteita maanantait herättävät teissä näin marraskuun keskellä?

(Kuvat Joonaksen ottamia)


10. marraskuuta 2013

In control of the morning / In control of the sea


Olen kyllä jo niin moneen kertaan kirjoitellut ja hehkuttanut blogissani lempibändiäni Biffy Clyroa, että teillä alkaa tulemaan nämä jutut jo varmaan korvista ulos. Mutta koska vihdoin viime perjantaina koitti se suuri ilta, jolloin pääsin näkemään bändin keikan livenä, niin nyt on ihan pakko jatkaa samalla teemalla. Oli nimittäin paras keikka ikinä.

Jos olin kiintynyt Biffy Clyron musiikkiin ennen keikkaa, niin keikan jälkeen fanitukseni moninkertaistui ja nousi ihan uudelle tasolle. Bändi oli niin vaikuttava ja energinen livenä, että olen vieläkin ihan pyörällä päästäni. Mua oikeasti jopa jännitti ennen keikkaa, niin suuri juttu se oli mulle! Mutta kun soitto alkoi, niin jännitys vaihtui puhtaaksi iloksi. Mä vaan hymyilin koko keikan ajan! Biisi toisensa jälkeen olin aivan hurmiossa, koska oli vaan niin mieletöntä kuulla ne tutut kappaleet livenä. Varsinkin kun Biffy Clyrolla on niin tajuttoman paljon hyviä biisejä. Jotain tästä kertoo se, että vaikka keikka kesti yli puolitoista tuntia,  niin jäi silti ainakin neljä biisiä jotka olisin halunnut vielä kuulla. Keikka sisälsi hyvässä suhteessa vanhempaa ja uudempaa tuotantoa. Yleisökin oli niin messissä! Joissain biiseissä syntyi sellainen laulumeri, että meni ihan kylmät väreet. Oli mahtavaa huomata, että ympärillä oli niin paljon ihmisiä jotka jakavat saman kiintymyksen!

Biffy Clyrohan koostuu laulaja-kitaristi Simon Neilistä sekä basistista ja rumpalista. En pääse yli siitä miten karismaattinen esiintyjä erityisesti Simon on. Lisäksi mua jotenkin kiehtoo, että bändi on Skotlannista, eikä esimerkeiksi Jenkeistä. Skottiaksentti on ihana, varsinkin kun se kuuluu läpi joistain biiseistäkin. Välispiikeistä en sen sijaan saanut mitään selvää, heh!

Päätin ennen keikkaa, että jätän kameran suosiolla kotiin, jotta voin sitten vaan keskittyä sataprosenttisesti keikkaan. Muutenkin mulle on aina vähän epäselvää, saako milläkin keikalla kuvata minkäkinlaisella kameralla vai ei, joten halusin minimoida kaiken mahdollisen säädön. Onhan se elämys se tärkein juttu. Kännykällä tosin nappasin tuon alla näkyvän epäselvän kuvan. Lisäksi huomasin äsken, että tämän blogin postauksen lopussa oli näköjään aika makeita kuvia samalta keikalta!



Biffy Clyron musiikin monipuolisuus on yksi sen parhaimpia puolia. Yhteen biisiinkin mahtuu niin monta tunnetilaa. Biisit on lisäksi keskenään aika erilaisia: joissain biiseissä on erotettavissa rokkia ja punkkia, jotkut  puolestaan ovat kevyempiä tai hitaampia. Ei vaan ole mahdollista nimetä yhtä biisiä, joka edustaisi bändin musatyyliä. Silti sitä musiikkia yhdistää jokin tekijä, joka saa mut pitämään niistä kaikista. Sanoituksetkin on niin syvällisiä, koskettavia ja moniulotteisia, mikä on mulle musiikissa tosi tärkeää. Tässä muutama toisistaan eroava biisi, jotka olivat kaikki livenä aivan mielettömiä.

This bleedin' river is particularly sinister
Close your eyes and take my hand




Only the heavens can say
when the rain gets out
I still love it when you're around
It cost me my kingdom
Your glorious crown





You are creating all the bubbles at night
I'm chasing round and trying to pop them all the time
We don't need to trust a single word they say




Tämän kaiken voi tiivistää vain toteamalla, että Biffy Clyro on aivan täydellinen bändi kaikin puolin! Mulla on tuon keikan jäljiltä niin onnellinen olo, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Kunpa tulisi pian taas mahdollisuus päästä uudelle keikalle. Siihen asti pitää vaan luukuttaa biisejä vähintään yhtä suurella innolla kuin ennen ja katsella YouTubesta keikkataltiointeja.

PS. Ai niin, samaan viikonloppuun mahtui eräs toinenkin ainutlaatuinen tapahtuma: olin katsomassa lauantaina isän ja veljieni kanssa jääkiekkoa Karjala-turnauksessa, Suomi vastaan Tsekki! Miten mahtava tunnelma siellä olikaan, varsinkin kun ottelu päättyi Suomen voittoon 3-2. Tosin tuntui, että edellisen illan keikan jäljiltä olin vielä niin ajatuksissani, että hädin tuskin olin ehtinyt valmistautua ajatukseen koko matsista. Ja kun yhden pelikatkon aikana pamahti yhtäkkiä soimaan sellainen 15 sekunnin pätkä Biffy Clyron biisiä Modern Magic Formula, niin hyvä etten pompannut pystyyn ilahtuneena! Oon mä kyllä niin sekaisin. Huh, mikä viikonloppu tämä olikaan.


5. marraskuuta 2013

Ei malttaisi odottaa


Huh, miten nopeasti päivät vilisevätkään tällä hetkellä! Itse asiassa melkein aina tähän aikaa vuodesta alkaa olemaan kaikkea menoa ja melskettä niin paljon, että olo on koko ajan jotain innostuneen ja levottoman välimaastosta. Nykyään kyllä yritän aktiivisesti välttää haalimasta liikaa tekemistä, jotta jäisi aikaa ihan vain olla kotonakin, mutta juuri nyt olen joutunut vähän lipsumaan siitä. Toisaalta eiköhän tämä ole taas vain väliaikaista: Monesti juuri syys-joulukuun aikana on paljon tekemistä, jonka määrä vain kiihtyy joulua kohti mennessä, kun taas tammi-helmikuu kuluu niiiin hitaasti eikä ole mitään kummempia. Siinäkin ajassa on toki omat puolensa. Kuitenkin juuri nyt eletään siis niitä nopeita viikkoja. Viime viikonloppu meni kaksissa eri Halloween-bileissä vieraillen, jotka molemmat olivat kyllä tosi onnistuneita! Itse olen aina niin huono pukeutumaan naamiaisiin, kun en ensinnäkään omista mitään naamiaisasuja enkä ikinä tajua alkaa sellaista hommaamaan tarpeeksi hyvissä ajoin, mutta kyllä se tuo paljon hauskuutta juhliin kun edes osa porukasta on panostanut asuihinsa ja eläytyy täysillä. Eikun hetkinen, kyllä mä viime vuonna pukeuduin, merirosvoksi... Nyt tänä vuonna jäi siis väliin, mutta pitääpä muistaa panostaa asuun vaikkapa sitten ensi vuonna! 

Nyt kun tuo syksyinen juhla on takana niin nyt saan varmaan pikkuhiljaa alkaa hehkuttamaan joulua! Tiesittekö, että tänään on tasan seitsemän viikkoa jouluun. Alle 50 päivää siis! Ekat glögit ja joulutortut onkin jo nautittu. Heti kun marraskuun eka päivä koitti, niin glögipullon korkki sujahti auki ja torttutaikinat hilloineen lensivät välittömästi uuniin ;) Meillä oli sellaista ihanaa lähiruokatapahtumasta ostettua glögiä, joka ostettiin itseasiassa jo elokuussa ja sitkeästi pantattiin sitä tähän asti. Olen edellisinä jouluina juonut vain sellaisia pahvitölkeissä olevia glögejä, niitä halvimpia, mutta nyt kun maistoin oikeasti laadukasta glögiä niin halleluja - enää ei ole paluuta halpis-glögeihin! Hyvässä glögissä eri aromit maistuvat paljon selkeämmin eikä lopputulos ole niin läpitunkevan makea vaan juuri sopiva.



Jouluvalojen ja -koristeiden laittamisen suhteen yritän vielä malttaa pari viikkoa, vaikka kovasti tekisi jo mieli kaivaa ne esiin. Yleensä laitan ne vasta ihan marraskuun lopussa, mutta tänä vuonna aion ottaa varaslähdön. Ihan vaan siksi, että viime vuonna painuimme kaukomaille jo 10. joulukuuta, joten joulun fiilistely jäi niin vähälle että vahinko korvataan tänä vuonna takaisin :) Yhden lyhdyn tosin otin jo esille, kun se sattui putoamaan käsiini jostain kaapin perukoilta.



On yksi juttu, josta olen tällä hetkellä niin täpinöissäni että se peittoaa jopa joulusta haaveilun (ja se on aika paljon sanottu!). Nimittäin perjantaina koittaa vihdoin ja viimein se kauan odotettu ilta, tämän vuoden yksittäinen asia jota olen odottanut eniten, nimittäin Biffy Clyron keikka Circuksessa. En vaan voi uskoa, että tämä bändi johon kiinnyin niin nopeasti ja voimakkaasti vasta viime kesänä, on nyt tulossa Suomeen ja pääsen näkemään bändin. Kuulemaan ne kaikki biisit livenä, ne kaikki joita olen kuunnellut uskomattoman paljon ja vaikuttunut niistä syvästi aina vain uudelleen.  Se bändi on niin mun juttu että en olisi uskonut tuollaista bändiä löytäväni. Melkein alkaa jo jännittää kun ajattelee keikkaa. Vielä muutama päivä pitää malttaa! 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...