30. lokakuuta 2013

Joskus me palataan vielä


Moni on suuntaamassa tänä talvena reissuun ja se on alkanut näkyä seuraamieni blogien postauksista tässä ihan lähiaikoina :) Jänniä matkan valmisteluun liittyviä postauksia ja suunnitelmia, joita on aina ihana lukea! Tästä blogista ei sellaisia tänä vuonna löydäkään, mutta teidän juttuja lukiessani nousee kyllä heti inspiraatio matkoista kirjoittelua ja niistä haaveiluua kohtaan. Muistan yhä elävästi, kuinka vuosi sitten minunkin postaukseni aiheet pyörivät aika lailla matkalle lähtemisen ympärillä. Silloin tuleva reissu alkoi jo pikkuhiljaa jännittämäänkin! Hassua, että silloin kaikki oli vielä edessä. Intian värikäs ja ravistuttava kulttuuri oli vielä kokematta ja Nepalin vuorimaisemat näkemättä. Meidän tähän astisin suurin seikkailumme ja elämämme opettavaisin ajanjakso oli pian alkamassa. Edelleen juttelemme toistuvasti Joonaksen kanssa siitä, miten suuri ja mullistava asia tuo koko matka meille oli.





Vaikka seuraavasta reissustamme ei ole tietoa eikä varsinaista akuuttia matkakuumetta vieläkään ole, niin välillä on kiva mietiskellä erilaisia potentiaalisia reittivaihtoehtoja tuleville matkoille :) Sen kuitenkin tiedän, että sekä Intiaan että Nepaliin on päästävä vielä uudelleen. Isompana maana Intiassa on kiinnostavia paikkoja lukumäärällisesti enemmän ja nyt kerronkin lyhyesti paikoista, jotka siellä haluaisin vielä nähdä. Esimerkiksi kolmen viikon reissu voisi olla pituudeltaan aika täydellinen.

Alla olevassa kartassa näkyy liilalla viivalla merkittynä viime kerran matkustusreittimme Intiassa. Ehdimme nähdä paljon, mutta paljon jäi myös näkemättä. Merkitsin oranssilla viivalla reitin, jonka ehkä ehtisi taittaa muutamassa viikossa, vastapäivään kulkien. Uttarakhandin ja Himachal Pradeshin osavaltiot kiinnostaisivat todella paljon, niissä kun on kuulemma mielettömät vuoristoiset maisemat ja enemmän vehreyttä kuin muualla maassa (vähän niin kuin Nepalin maisemat intialaisella kulttuurilla, se olisi parasta!). Tarkemmin sanottuna ainakin Rishikesh ja Nainital (pari ekaa pistettä vastapäivään kulkiessa) ovat paikkoja, jonne olimme jo viimeksi suunnitelleet menevämme, mutta jumittuminen Delhiin yli viikoksi sängyn pohjalle kaataneen sairauden vuoksi saikin suunnitelmat muuttumaan ja lähdimmekin Nepaliin. Hyvä niin, mutta noiden paikkojen väliinjättäminen jäi hampaankoloon! Kaikkein luoteisin merkitsemi piste tarkoittaa Amritsaria, joka sijaitsee Punjabin osavaltiossa ja jossa on pääasiassa sikhejä. Siellä oleva Kultainen temppeli olisi niin hienoa nähdä ja muutenkin tutustua tuohonkin kolkkaan Intiasta. Sen alapuolelle olen laittanut yhden pisteen summamutikassa merkitsemään sitä, että Rajasthanin osavaltiokin olisi kiva tsekata. Sinne ehtiminen tuon ajan puitteissa voisi kyllä tehdä tiukkaa, mutta silti.

Alkuperäinen kartta täältä.

Mutta niin kuin sanottu, tämä on vain tällaista haaveilua ja tuskinpa ainakaan vielä ensi vuonna tulisi tuollaista reissua toteutettua. Toisaalta tiedostan sen, että kun saapuisimme Intiaan, niin melko pian tulisi taas ihmeteltyä että miksi ihmeessä me ollaan taas täällä? Intiassa matkustaneet varmaan tietänevät mitä tarkoitan. Miten joku paikka voikaan olla samaa aikaa niin kiehtova ja eläväinen, mutta niin rasittava? Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin.

Tänään kello 21 aion muuten asettua tiiviisti television ääreen ja laittaa Jim-kanavan päälle: joka keskiviikkoiseen tapaan sieltä tulee nimittäin Armanin viimeinen ristiretki, jossa Arman Alizad seikkailee eri puolilla maailmaa työskentelemässä paikallisten kanssa. Ohjelmassa on ollut kyllä hurjia jaksoja ja jännittäviä tilanteita! Viime viikon jakso sijoittui Nepaliin ja tämän päivän jakso sijoittuukin juuri sopivasti puolestaan Intiaan.  Mainospätkän perusteella näytti, että jakso sijoittuu Varanasiin, jossa mekin vietimme viikon verran aikaa (kirjoittelin siitä silloin täällä ja täällä). Saa nähdä mitä kaikkea jaksossa onkaan luvassa, tuttujen maisemien lisäksi!


29. lokakuuta 2013

Tofua pannulle


Lokakuu lähenee loppuaan, joten nyt olisi aika kirjoitella vielä yhdestä kasvikunnan proteiinista. Viimeisen näytön paikan saa tietenkin vanha kunnon tofu. Olen muistaakseni ennenkin kirjoitellut tofusta täällä blogissa, mutta pieni kertaushan on aina hyvä juttu!

Olisi kivaa jakaa tänne taas jotain reseptejä, mutta hetken asiaa mietittyäni tajusin, että mullahan on tofusta oikeastaan tosi vähän mitään reseptejä. Käytän sitä nimittäin ihan sellaisenaan erilaisten lisukkeiden kyljessä, samalla tavalla kuin moni saattaa käyttää vaikkapa kanaa: joskus jonkun kastikkeen kanssa, wokkivihannesten joukossa, salaateissa, lohkoperunoiden kera, pastojen kanssa, italianpadassa... Eli toisin kuin kuin aiemmin esittelemiäni linssit ja kikherneet, joiden ympärillä on oikeastaan aina joku tietty resepti, niin tofu menee spontaanisti vaikka minkä lisukkeiden kyljessä. Tykkään tofusta paljon ja se onkin kaikin puolin lempparini eri kasviproteiinin lähteistä. 

Päivällinen viime sunnuntailta: tofua, uunijuureksia ja raejuustoa.


Toki kun sanon syöväni tofua "sellaisenaan", tarkoitan että olen joka tapauksessa maustanut sen etukäteen. Marinoiminen on todella oleellinen osa tofun valmistamista, koska tofuhan imee pesusienen lailla kaikki maut itseensä. Ilman maustamista se ei maistu oikeastaan millekään, mikä toisaalta antaa aika vapaat kädet makuyhdistelmien luomiseksi :) Ennen marinoimista kannattaa vaan muistaa kuivata tofu huolella talouspaperiin, kun sen ottaa pois pakkauksesta, jotta saa pakkausnesteen pois ja maut imeytyvät paremmin.

Tässä olisi eräs hyvin simppeli ja nopea marinaadi, jota itse käytän usein:
  • 1-2 rkl soijakastiketta
  • 1-2 rkl rypsiöljyä
  • mustapippuria
  • valkosipulijauhetta

Helppoa kuin heinänteko! Määrien arvioiminen oli vähän vaikeaa, kun yleensä teen seoksen aika summamutikassa, mutta kannattaa rohkeasti testailla. Aineet sekoitetaan siis yhteen ja kaadetaan tofunpalojen päälle. Jos haluaa maun imeytyvän vielä paremmin, niin voi antaa tofujen marinoitua jääkaapissa joitakin tunteja. Itse heitän kyllä tofupalaset tuon seoksen kaatamisen jälkeen suoraan pannulle, ilman sen suurempia odotteluja. Paistamisesta sen verran, että parhaimman lopputuloksen saa paistamalla tofuja miedolla lämmöllä niin kauan, että ne ovat sopivan rapeita.

Mutta jos ei ole ennen maistanut tofua ja haluaa aloittaa varman päälle, niin yksi resepti tulee näin äkkiseltään mieleen: Chocochilin Välimerellinen tofu-perunasalaatti on niin mielettömän maukas, ettei ole mitään rajaa! Kannattaa käydä kurkkaamassa. Joskus olen korvannut tuossa reseptissä tofun kidneypavuilla, mutta kyllä tofu sopii tuohon tietenkin kaikkein parhaiten.

Tofuja löytyy kaupoista yleensä paria eri merkkiä. Käytän oikeastaan aina Alpro Soyan maustamatonta tofua. Sitä yrteillä maustettua versiota en voi suositella, itse maustamalla saa tuhat kertaa parempaa. Toinen merkki jota ostan silloin tällöin on Jalotofu - se on hieman kalliimpaa, mutta toisaalta se on kotimainen tuote ja sen koostumus on parempi ja kiinteämpi kuin Alpro Soyassa. Ja jos haluaa skipata koko maustamisvaiheen, niin suosittelen Jalotofun kylmäsavustettua versiota, joka maistuu jo sellaisenaan niin hyvälle, että se tarvitsee ainoastaan pilkkoa ja paistaa.



Onko tofu tuttu näky teidän jääkaapeissanne? :)

27. lokakuuta 2013

Hidas viikonloppu


Sateisena ja sumuisena viikonloppuna, jolloin ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, on rentouttavaa vain hengailla ja puuhailla sisätiloissa. Take-away sushia, kimpale hyvää juustoa, suklaata, sohvalla torkkumista, uuden kirjan lukemista, hauskojen tv-ohjelmien katselua, taitoluistelukisojen tuijottelua telkkarista yöhön asti (?)  ja vähän siivoilua. Nyt on jotenkin erityisen rentoutunut olo. Ja onhan tämä viikonloppu kaiken lisäksi tuntia pidempi kuin yleensä, kiitos kellojen siirtämisen ;)







Sen verran tuli ihmisten ilmoillakin käytyä, että oltiin katsomassa perjantai-illalla Leijonasydän-elokuva. Elokuva oli oikein hyvä ja puhutteleva! En kovin usein käy katsomassa suomalaisia leffoja, mutta oikeastaan joka kerralla kun olen lähivuosina kotimaisen elokuvan nähnyt niin olen kuitenkin tykännyt tosi paljon.

Sisätiloissa pyörimisen lisäksi kävin äsken tekemässä sen jokaviikkoisen juoksulenkkini. Tällä kertaa oli sellainen fiilis, että halusin panostaa lenkin pituuden sijaan vauhtiin. Yleensä juoksen tasavauhtisen pitkähkön lenkin, mutta nyt panostin vetojen tekemiseen ja ylämäkijuoksuun. Aika huikea tunne, kun lenkin lopussa tuntuu että jalat vain liitävät eteenpäin! Tosi kivaa vaihtelua muutenkin tuollainen temmon vaihtelu. Nyt lenkin kesto oli kuitenkin lyhyempi kuin yleensä, joten jäi vielä energiaa. Ehkä kaappaankin siis J:n mukaan ja lähdemme vielä kävelemään tuonne syksyisen sumuiseen säähän.

25. lokakuuta 2013

Vaaleanpunaista ja metallia


Täällä blogissa ei ihan hirveästi meikkeihin liittyviä juttuja näy, mutta nyt on aika tehdä poikkeus :) Käytän todella vähän rahaa meikkeihin, eli lähinnä ostan uuden ripsivärin parin kuukauden välein. Muut meikit eivät vain ota kuluakseen - mulla on esimerkiksi ollut sama puuteri jo niin monta vuotta käytössä että en edes kehtaa sanoa. Meikkivoiteista puolestaan innostuin joskus, mutta en oikein osaa niitä käyttää, kun tuntuu että juuri sen oman sävyn löytäminen on vaivalloista. Rajauskynän ostan ehkä parin vuoden välein, kun sekin vaan kestää ja kestää. Parempi tietenkin niin!

Mutta nyt asiaan. Lähiaikoina olen nimittäin hankkinut pari meikkaukseen liittyvää juttua, joista olen poikkeuksellisen innoissani.






Ensimmäinen näistä on uusi kynsilakka. Tätä en itseasiassa itse ostanut, saati en muutenkaan juuri ikinä kynsilakkoja ostele, koska saan niitä aina äidiltä. Äiti erehtyy tasaisin väliajoin ostamaan lakan josta ei sitten tykkääkään, jonka vuoksi hän sitten lahjoittaa niitä sitten minulle. Hyvä diili :) Tämä on uusin äitin harhaostos ja nyt siis minun huostaani päätynyt. Aivan ihana vaaleanpunainen! Ja mikä parasta, tämä lakka pysyy kynsissä pitkään. Olen niin laiska poistamaan kynsilakkoja, että kestävyys on todella tärkeä juttu. Gradun tekeminenkin meinaa välillä hidastua niinä päivinä kun mulla on tätä kynsissä, kun koko ajan pitää nostaa sormet näppäimistöltä ilmaan ja ihastella näitä, heh. Kyseessä on siis Maxfactorin Glossfinity-kynsilakka, sävy 125 nimeltään Marshmellow.

Toinen upouusi juttu on metallinen ripsentaivutin. Omistan tikkusuorat ripset, jotka taipuvat enemmänkin alas kuin ylöspäin (ihan oikeasti, ei ole kivaa). Siksi ripsentaivutin on ehdottomasti tärkein meikkaamiseen liittyvä asia jonka omistan. Tähän asti olen aina käyttänyt kuitenkin muovista ripsentaivutinta, koska siinä se ote on jotenkin luontevampi ja olen muutenkin mieltynyt siihen. Huono puoli muovisissa taivuttimissa on ollut se, että ne ovat hajonneet tasaisin väliajoin, jolloin olen aina marssinut Anttilaan ostamaan uuden. Kauhukseni huomasin kuitenkin vähän aikaa sitten, että Anttilasta ei enää saa kyseistä ripsentaivutinta. Ostin sitten hätäpäissäni Stockalta jonkun vastaavanlaisen, mutta se ei tehonnut ollenkaan näihin suoraakin suorempiin ripsiini! Niinpä oli pakko astua epämukavuusalueelle ja ostaa ensimmäistä kertaa metallinen ripsentaivutin. Olen aina kammoksunut niitä, kun se ote niissä on jotenkin saksimainen ja tuntuu muutenkin, ettei taivuttamiseen ole kontrollia enkä halua tuoda epämääräistä metallihärpäkettä lähelle silmää. Mutta pelko osoittautui turhaksi. Harjoittelun jälkeen sen käyttö on alkanut sujumaan ja taivuttamisen tulos on oikeastaan jopa parempi kuin muovisella taivuttimella!

Kyllä nyt kelpaa. Rentoa viikonloppua kaikille!


20. lokakuuta 2013

Sivu sivulta


Tämän syksyn suurin urakka ja merkityksellisestikin isoin asia on minulle ehdottomasti gradun tekeminen. Gradu on kaikin puolin yliopisto-opintojen huipentuma ja minulle vieläpä viimeinen asia, joka opinnoissani on jäljellä.  Siksikin se tuntuu jotenkin konkreettiselta päätepisteeltä koulun käymiselle. Sitten kun gradu on valmis, niin minäkin olen valmis. Sitten en ole enää opiskelija, vaan maisteri. Hurjaa!


Gradun tekeminen on sujunut itseasiassa yllättävän kepeästi ja nopeasti. Etukäteen oli hirveän vaikea hahmottaa, kauanko koko jutussa tulisi menemään. Nyt pari kuukautta sen parissa työskennelleenä alkaisi näyttää, että suunnilleen puolivälissä ollaan. Näin ollen uskoisin, että se saattaa olla jo vuodenvaihteessa valmis, mikä olisi kyllä hieno homma. Toki se, että teen gradua toimeksiantona ja vieläpä kesätöistä tutuksi tulleesta aiheesta, on mahdollistanut tämän ripeän tahdin. Ihan täyspäiväisesti en graduni parissa kuitenkaan puuhaile, koska tuon toimeksiannon  lisäksi käyn toisessa oman alan työpaikassani kahdesti viikossa. Gradua käyn tekemässä siis kolmena päivänä viikossa. Omalla ajallani en ole vielä tähän mennessä gradua tehnyt, vaan yritän pitää sen selkeästi erillään vapaa-ajasta. Ja toisaalta niinä päivinä kun uppoutuu tutkimusmaailmaan toimistolla kahdeksaksi tunniksi ja tykittää tekstiä eteenpäin, niin ei tee mielikään jatkaa kotona. Pyrin siis toimimaan tehokkaasti silloin kun toimin ja tähän mennessä tämä taktiikka on osoittautunut oikein hyväksi.

Pidin tällä viikolla muuten ensimmäisen graduseminaarini. Meidän pitää esitellä yliopistolla seminaareissa gradu kahdesti: alkuvaiheessa ja sitten kun se on valmis. Kävin pitämässä tuon ekan seminaarin vähän varman päälle pelaten eli vasta nyt. Yllätyin siitä kuinka paljon minua jännitti! Onhan opiskeluaikana tullut pidettyä lukuisia esitelmiä ja joskus on saattanut vähän jännittää etukäteen, mutta aina hermoilu on hälvennyt heti kun pääsee aloittamaan esitelmänsä. No, nyt ei hälvennyt. Kai oma gradu on loppujen lopuksi kaikkein henkilökohtaisin juttu mitä on opintojen aikana tekemässä, niin siitä kertominen tuollaisessa tilanteessa luo oman jännityksensä. Ja no, olisihan sitä puoli tuntia aiemmin kokoon kyhättyä PowerPoint-esitystä voinut edes kerran harjoitella, eikä mennä paikalle takki auki sillä asenteella että kyllähän minä omasta gradustani osaan kertoa :D Hih... Palaute oli kuitenkin hyvää joten kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku suuhun.



Yksi asia mistä haaveilen on jonkinlaisten valmistujaisten pitäminen. Ei ollakaan pitkään aikaan järjestetty mitään juhlia, ja valmistuminen olisi ehdottomasti asia jota haluaisin jollain tavalla juhlistaa sitten kun se on ajankohtaista. Mutta millaiset valmistujaiset, miten isolle porukalle ja ennen kaikkea missä? Tässä riittää vielä pohdittavaa. Mutta valmistujaisten miettiminen motivoi entistä enemmän gradun valmiiksi saamista. Toivottavasti siis jatkossakin sormet sauhuavat näppäimistöllä yhtä kovaa kuin tähänkin asti :)

(Kuvat Joonaksen ottamia)

17. lokakuuta 2013

Linssit


No niin, nyt on aika tarjota lihattoman lokakuun hengessä taas pari reseptiä kasvisruokien osalta. Viimeksi kerroin kikherneistä ja nyt olisi vuorossa seuraava kasvisproteiininin lähde eli linssit.  Linssien paras puoli on mielestäni niiden monipuoliset käyttömahdollisuudet eri ruuissa, aina pataruuista kastikkeisiin ja keittojen joukosta kasvispihveihin. Minulle tutuimpia ovat nimenomaan punaiset linssit. Ne ovat kypsinä aika pehmeitä ja muussautuvaisia ja juuri siksikin sopivat moneen tarkoitukseen. Vihreitä linssejäkin olen silloin tällöin käyttänyt. Niiden rakenne on napakampi ja ne sopivat joihinkin tiettyihin ruokiin varmasti paremmin kuin pehmeät punaiset versiot, mutta kaavoihini kangistuneena tartun silti lähes aina juuri punaisten linssien pakkaukseen :)

Voisin jakaa taas kaksi eri reseptiä. Ensimmäinen linssiresepti koostuu seuraavista ainesosista:


Kuvassa kuuluisi olla myös sipuli, mutta unohdin näköjään laittaa sen kuvaan.


Kyseessä on linssi-fetakastike. Tai no, kastikkeeksi se on aika paksua, eli ehkä joku muhennos voisi olla kuvaavampi sana. Resepti on loistavan ruokablogin Pippurimylly-blogin linssi-fetapasta-reseptin mukaisesti tehty, hieman muunnellen. Pastan sijaan tuon ruuan kanssa käy tosin mikä tahansa muukin lisuke, vaikkapa riisi tai perunat. Mutta tässä siis resepti:

Linssi-fetakastike
2 annosta

  • 2 dl punaisia linssejä
  • 2 dl vettä
  • 2 dl ruokakermaa / kaurakermaa
  • tölkki kuorittuja tomaatteja
  • sipuli
  • 100 g fetaa (tai sen verran kuin haluaa) 
Huuhtele linssit. Laita kattilaan linssit, vesi, ruokakerma ja kuoritut tomaatit nesteineen. Keitä n. 10 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmeitä (keittämisen aikana voi laittaa lisää vettä tarvittaessa, jos linssit ovat ehtineet imeä kaiken nesteen ennen kuin ovat pehmeitä). Keittämisen aikana paista sipuli pannulla pehmeäksi ja lisää sekin kattilaan. Lisää kattilaan lopuksi feta. Valmis! Tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa. Tätä reseptiä voi muunnella hyvin helposti lisäämällä esimerkiksi chiliä tai tuoretta basilikaa.




Sitten olisi vielä toinen resepti, josta tykkään ihan mielettömästi! Olen kokeillut vuosien varrella monenlaisia kasvispihvejä, mutta nämä ovat ehdottomasti parhaimmat. Kyseessä on linssi-kikhernepihvit, joiden resepti on niin ikään mukailtu Pippurimyllyn blogin tästä reseptistä. Näissä on erinomainen rakenne ja proteiinipitoisuuskin kohdallaan!

Linssi-kikhernepihvit
n. 10 kpl

  • 2,5 dl punaisia linssejä
  • 5 dl vettä
  • purkki valmiiksi keitettyjä kikherneitä (toki voi keittää itsekin, n. 2 dl)
  • sipuli
  • kananmuna tai 1 rkl soijajauhoja sekoitettuna 2 rkl vettä
  • muutama rkl korppujauhoja
  • vehnäjauhoja
  • mausteita: garam masala, valkosipulijauhe, mustapippuri ym.

Huuhtele linssit ja keitä ne vedessä pehmeiksi n. 10 minuuttia. Murskaa kikherneet kulhossa esimerkiksi painelemalla haarukalla. Lisää kulhoon keitetyt linssit. Paista sipuli pannulla ja lisää se kikherneiden ja linssien joukkoon, samoin kuin kananmuna tai soijajauhoseos. Lisää korppujauhoja joitakin ruokalusikallisia, jotta seos kiinteytyy. Laita mausteita oman maun mukaan. Intialainen garam masala -mauste käy todella hyvin ja sen lisäksi laitan ainakin valkosipulijauhetta ja pippuria. Tässäkin oppii kokeilemalla löytämään mieleisen mausteyhdistelmän. Nyt pihvitaikina on valmis. Painele taikinasta pieniä pihvejä ja pyörittele ne vehnäjauhoissa, minkä jälkeen paista öljyssä pannulla, kunnes pinta muuttuu rapeahkoksi. Tarjoile tsatsikin ja riisin kera. Tsatsiki sopii noiden pihvien päälle ihan mielettömän hyvin, nam!

Nämä pihvit soveltuvat muuten loistavasti myös hampurilaisen väliin. Yksi pihvi, vähän salaattia, juustonsiivu, tsatsikia ja suolakurkkua hampurilaissämpylän (tai ruisleivän) väliin niin toimii muuten todella hyvin!





Sellaisia juttuja tällä kertaa. Mitä te olette valmistaneet linsseistä, vai onko kyseessä ihan uusi tuttavuus? :)




15. lokakuuta 2013

Punnerrusta ja muuta mukavaa


Ajattelin taas kirjoitella kuulumisia liikuntajuttuihin liittyen! Kesällä valittelin, kun tuli käytyä kuntosalilla aina vain kahdesti viikossa, jos sitäkään. Toisaalta silloin kesäinen ulkoilma ja kaikki menot vaan vetivät puoleensa niin paljon, että ihan hyvä niin. Syksyn alkamisen jälkeen olen kuitenkin saanut määrän nostettua kolmeen kertaan viikossa ja siinä se on myös pysynyt :) Olen huomannut, että on tehokasta sopia itsensä kanssa tietyt päivät jolloin salilla käy - minulle ne ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Silloin niistä ei tule luistettua, varsinkin kun sijoittaa ne ajallisesti vielä työpäivän yhteyteen. Välillä edellisenä iltana saattaa käydä mielessä, että jaksaako sitä huomenna aamulla herätä salille, mutta ihmeesti se motivoi kun hetken aikaa muistelee, kuinka energinen olo siitä tuleekaan. Koko loppupäivä kuluu paljon pirteämmin, kun on aloittanut aamun punttien parissa!

Tosiaan niin kuin olen aiemminkin maininnut, suosin edelleen salilla käyntiä nimenomaan aamuisin. Käyn nykyään salilla joka sijaitsee ihan työpaikkani vieressä, joten siirtyminen sieltä toimistolle sujuu vaivattomasti. Olenkin salilla aina jo kukonlaulun aikaan, siinä seitsemän pintaan. Aamutreeni vain sopii mulle kaikin puolin parhaiten. Silloin siellä ei ole paljon muita ihmisiä (ei välttämättä ketään) ja vatsakaan ei ole liian täysi, kun on syönyt vain kevyen aamupalan.




Aina välillä jotkut jutut liikunnan saralla innostuttavat enemmän kuin toiset ja joskus tulee löydettyä ihan uusia suosikkeja esimerkiksi joistain liikkeistä tai liikuntamuodoista. Tämän syksyn lempparijutuiksi minulle ovat nousseet seuraavat asiat:

Punnerrukset. Niinkin yksinkertainen asia kuin punnertaminen on nykyään ihan parhaimpia juttuja. Ennen en punnertanut oikeastaan ikinä, mutta viime kesänä aloin tehdä kokeilumielessä miesten punnerruksia ja tykästyin niihin pikkuhiljaa. Nyt olen ottanut ne saliohjelman yhteyteenkin. On motivoivaa huomata, että saa yhä enemmän ja enemmän toistoja tehtyä! Punnertaminen on kyllä yllättävän kokonaisvaltainen liike ja juuri senkin takia niin mieluinen.

Suorin jaloin maastaveto. Tätä olin aiemminkin testaillut, mutta vasta vähän aikaa sitten opettelin liikkeen kunnolla ja tajusin mistä siinä on ylipäätään kyse. Asiaa edesauttoi paljon myös se kun tajusin ottaa vetoremmit käyttöön. Niiden avulla pystyy laittamaan vähän enemmän painoa tankoon ja keskittymään itse liikkeeseen paremmin, kun ei tarvitse lopettaa kesken kaiken sen vuoksi ettei puristusvoima enää riitä. Kivaa, että on löytynyt uusi liike jaloille!

Juoksulenkit. Juokseminen maistuu, edelleen. Menen aina kerran viikossa juoksemaan, yleensä lauantaisin tai sunnuntaisin, ja yllätyn aina yhä uudelleen, kuinka euforinen olo siitä tuleekaan. Sen useammin en tällä hetkellä ehdi tai jaksakaan juosta, koska en myöskään halua juoksun jyräävän esimerkiksi  minun ja J:n yhteisten kävelylenkkien päälle. Niillä kun on kunnon kohottamistakin tärkeämpää merkitystä, joten niiden kustannuksella en halua juoksukertoja kasvattaa :) Mutta tästä kerran viikossa juoksemisestakin pitää nyt ottaa ilo irti, koska sitten kun joskus tulee lunta ja pakkasta, niin mitenköhän mahtaa juoksemiselle käydä - se jää nähtäväksi!


13. lokakuuta 2013

Väriloistoa kahdella tapaa


Onko aina syksyisin näin kaunis ruska kuin nyt, vai unohtuuko se vain vuodessa? Joka tapauksessa puiden väriloisto tällä hetkellä on jotain niin mahtavaa, että se jo itsessään houkuttelee lähtemään ulos pitkille kävelylenkeille kameran kanssa. Niin myös eilen lauantainakin. Yhteensä olemme tässä reilun viikon aikana näpsineet varmaan yli sata kuvaa tuolla ulkosalla. Tai no, Joonas on ottanut suurimman osan kuvista, kaikki nuo alhaalla näkyvätkin, joten ihan kaikkea kunniaa en voi kuvasaldosta ottaa ;)

Kaiken kaikkiaan nyt eletään kyllä visuaalisesti vuoden kauneimpia hetkiä!
















Lauantaina luonnon väriloiston ihailun jälkeen suuntasimme alkuillasta katselemaan hieman toisenlaisiakin värejä. Nimittäin Linnanmäen Valokarnevaalit ovat nyt meneillään ja tiesimme, että siellä esiintyisi Pariisin Kevät. Lähdimme siis katsastamaan keikkaa, koska bändillä on kyllä hyviä biisejä - erityisesti se uusin biisi Odotus on koskettavan kaunis. Ei oltu muutenkaan koskaan nähty bändiä livenä, ja keikka osoittautuikin todella onnistuneeksi.

Mutta mikä sykähdytti vähintäänkin yhtä paljon oli yllättäen itse Linnanmäen tunnelma: pimeässä illassa valot valaisivat kauniisti koko huvipuiston ja ihmisiä oli ihan mielettömän paljon liikkeellä! Kunnon karnevaalitunnelma tosiaankin. Alla oleva kännykällä napattu kuva ei todella tee oikeutusta sille kaikelle, mutta kannattaa oikeasti käydä katsastamassa Valokarnevaalit ihan omin silmin. Käsittääkseni ne jatkuvat vielä ensi viikon loppupuolella muutaman päivän ajan. Nimenomaan siellä kiertely ja katselu oli parasta - toki laitteisiinkin meneminen olisi ollut houkuttelevaa! :) Ihanaa, että kaupungissa on tähänkin aikaan vuodesta tällaisia ulkoilmatapahtumia.



9. lokakuuta 2013

Kokkailua kikherneistä


Lihattoman lokakuun kunniaksi lupasin yrittää kirjoitella tänne nyt aktiivisesti erilaisia kasvisruokareseptejä. Itse tykkään kokeilla uusia reseptejä aina kuin mahdollista ja hyväksi todettuja on aina kiva jakaa myös eteenpäin. Toivottavasti saatte siis inspiraatiota näistä tässä kuussa esittelemistäni ruuista :)

Tarkoituksena on siis muodostaa postaus aina jonkun kasvisproteiinin lähteen ympärille. Nyt ensimmäisenä vuorossa ovat kikherneet. Kikherneet ovat siinä mielessä helppo askel aloittaa kasvisruokien kokeilu, että ne ovat hyvänmakuisia melkeinpä sellaisenaan (ainakin minun mielestäni). Monissa kasvisruuissa oikeanlainen maustaminen on ehdottoman tärkeää, mutta kikherneissä pääsee halutessaan helpommalla.

Itse käytän kikherneissä oikeastaan aina GoGreenin tuotteita. Alla olevassa kuvassa näkyy kaksi vaihtoehtoa: pienemmässä purkissa on valmiiksi keitetyt käyttövalmiit kikherneet ja isommassa purkissa kuivat kikherneet, joiden valmistus vaatii liottamisen ja keittämisen. Kuivissa kikherneissä on parempi ravintosisältö, joten aina jos minulla sattuu olemaan aikaa niin valitsen mielummin ne. Kuivien kikherneiden valmistus sujuu näin: kikherneet huuhdellaan ja laitetaan likoamaan vähintään 8:ksi tunniksi (itse jätän likoamaan usein yön yli). Sitten vaihdetaan vesi ja keitetään kikherneitä siinä noin tunnin verran, kunnes ovat pehmeitä. Aina ei ehdi uhrata aikaa liottamiseen ja keittämiseen, joten onneksi kiireisimmät hetket pelastaa nuo käyttövalmiit pienemmässä pakkauksessa.



Ajattelin esitellä nyt kaksi kikhernereseptiä. Molemmat ovat todella nopeita tehdä, jos päättää käyttää valmiiksi keitettyjä kikherneitä. Eräs erittäin helppo ja muunneltavissa oleva resepti, jonka teen joka kerta vähän eri tavalla, menee suurin piirtein näin:

Kikherneitä tomaattikastikkeessa
1-2 hengelle

  • Purkki valmiiksi keitettyjä kikherneitä tai n. 1,5 dl kuivia kikherneitä
  • Sipuli
  • Pari valkosipulin kynttä
  • Maustettua tomaattimurskaa
  • Yksi chili
  • Halloum-juustoa
  • Mausteeksi esim. mustapippuria

Jos käytät kuivia kikherneitä, tee tarvittavat liottamis- ja keittämistoimenpiteet. Paista pilkottu sipuli, valkosipuli ja chili pannulla pehmeäksi. Paista myös halloum rapeaksi. Laita kaikki edellä mainitut kattilaan, ja lisää sinne kikherneet ja tomaattimurska. Mausta mustapippurilla. Kuumenna. Tarjoile esimerkiksi salaatin ja/tai couscousin kanssa. Jos haluat reseptistä kevyemmän, niin halloumin voi toki jättää pois ja jos et pidä tulisesta, niin myös chilin voi skipata. Niin kuin sanottu, tätä reseptiä voi aika helposti muunnella omaan makuun sopivaksi.




Eräs toinen resepti, joka on tällä hetkellä itseasiassa ihan suosikkini, löytyi alunperin vegaaniruokablogi Chocochilin sivuilta. Tämä resepti vie kyllä kielen mennessään! Lämmintä ruokaa tämä ei varsinaisesti ole, tai ainakin itse olen lisännyt tähän kikherneet vasta niiden jäähdyttyä.

Avokado-kikhernesalaatti
1-2 hengelle

  • Purkki valmiiksi keitettyjä kikherneitä tai n. 1,5 dl kuivia kikherneitä
  • Avokado
  • Lime
  • Tuoretta minttua
  • Suolaa ja pippuria maun mukaan
Kaada kikherneet kulhoon (jos käytät kuivia kikherneitä, niin tee jo aiemmin mainitut tarvittavat toimenpiteet). Kuori avokado ja murskaa se haarukalla kikherneiden joukkoon. Purista seokseen lime. Silppua puoli ruukullista minttua ja lisää sekin. Mausta suolalla ja pippurilla.





Ovatko kikherneet tuttu ruoka teidän keittiössänne? :)

7. lokakuuta 2013

Syyspäivän asu


Eräänä päivänä mulla oli päällä asu, jossa sattui yhdistymään kaikki tämän hetken lempparivaatteeni. 

Tummansininen takkini on ollut nyt syksyllä käytössä lähes joka päivä, se kun on niin paljon kivempi kuin pari muuta syystakkiani. Korallinpunainen kaulaliinakin heiluu kaulassani lähes päivittäin: se sopii takin väriin plus tuo kivaa piristettä moneen paitaan sisäkäytössä. Väri tuo kasvoillekin vähän eloa, nyt kun kesän päivetys on enää kaukainen muisto :) Vihreät housunikin ovat ehdottomat lempihousuni, ovat olleet itseasiassa jo kesästä asti. Siihen asti olin aina kulkenut vain tummansinisissä ja mustissa farkuissa, kunnes kesällä koin oikein ahaa-elämyksen kun uskaltauduin ostamaan kerrankin eriväriset housut! Ja sitten on tietenkin nuo uutukaiset kenkäni, joista jo kerroin viime viikolla. Olen tässä viikon verran niitä testailtuani todennut, että parhaiten ne sopivat ehkä mustien housujen kanssa, mutta kyllä niitä vihreidenkin kanssa voi toki käyttää.








Syksyllä pukeutuminen on muutenkin helppoa. Talvella prioriteettina on se, ettei tule kylmä, jolloin pukeutumisen käytännöllisyys ajaa monen muun asian edelle. Pipo silmillä ja huppu päässä ei ylipäätään tule katseltua muidenkaan ihmisten pukeutumista yhtä paljon. Syksyllä sen sijaan voi käyttää kevyitä takkeja, kivoja neuleita, erilaisia huiveja, eikä kenkienkään suhteen tarvitse vielä pelätä varpaiden jäätymistä. Pitää ottaa nyt siis ilo irti näistä suhteellisen lämpimistä keleistä, ennen kuin toppautumiskausi alkaa :)


5. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu


Niin kuin moni varmaan tietääkin, nyt vietetään niin sanottua lihatonta lokakuuta. Madventuresista tutut Riku ja Tunna haastoivat Docventures-ohjelmassaan ihmiset jättämään lihan pois koko lokakuun ajaksi ja on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka suuren huomion ja hyvän vastaanoton tämä tempaus on saanut!  Facebookissa mukaan on ilmoittautunut nyt noin 30 000 ihmistä, mutta todellinen määrä on varmasti paljon isompikin, laskien mukaan ne jotka eivät ole Facebookin kautta mukanaolostaan ilmoittaneet :)

Mun mielestä hienoimpia juttuja tässä lihattomassa lokakuussa on se, että se tehdään sellaisessa hyvässä hengessä. Mukana ei tunnu olevan perinteistä lihansyöjät vs. kasvissyöjät asettelua tai saarnausmeininkiä, vaan ihmiset on kannustavassa hengessä haastettu ajattelemaan omaa lihansyöntiään. Lihansyönnillä kun on niin monta puolta, aina ekologisuudesta eettisyyteen ja terveydelliseen. Tämä on aina mielenkiintoinen ja moniulotteinen aihe, mutta lihattomaan lokakuuhun liittyen haluaisin erityisesti nostaa nyt esiin oleellisena asiana lihansyönnin määrän. Suomalaisethan syövät noin seitsemän kertaa enemmän lihaa kuin mikä olisi ravitsemussuositusten mukaista. Periaatteessa ymmärrän miksi ihmiset tekevät näin, koska onhan se ennen kaikkea totuttua: suurimmalle osalle jauhelihat, lihapullat, kanaruoat ynnä muut ovat tuttuja ruokia lapsuudesta asti. Sen sijaan harva on tottunut valmistamaan kikherneistä, linsseistä, tofusta ja pavuista mitään, tai välttämättä edes ikinä maistanut niistä tehtyjä ruokia. Lihaton lokakuu onkin siitä hyvä, että sen aikana voi madaltua kynnys testailla erilaisia kasvisruokia ja toivottavasti myös todeta, että niistäkin voi oppia tekemään hyvin maukkaita ja erilaisia ruokia! Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ja sitä kautta omien ajattelumallien kyseenalaistaminen on aina hyvästä.


Itse en ole kokkaillut lihaa moneen vuoteen, joten kasvisruoat ovat hyvin lähellä sydäntä. Täysin kasvissyöjä sanan varsinaisessa määritelmässä en ole: teen viikoittain ruuaksi kalaa ja joissain tilanteissa syön myös lihaa, esimerkiksi jos satun vierailemaan jonkun kaverini tai sukulaisten luona jossa on liharuokaa tarjolla. Ihmisten luokitteleminen kasvissyöjiin tai lihansyöjiin yksinkertaistaakin mielestäni asioita liikaa. On niin paljon vaihtoehtoja siinä välissäkin. Moni voi ajatella, ettei ikinä voisi ryhtyä kasvissyöjäksi koska ei voisi luopua lihasta. Eihän siitä kokonaan tarvitsekaan luopua jos ei siltä tunnu - tässä päästään taas siihen määrä-asiaan. Jokainen löytää sen oman tapansa syödä, oli se sitten täysi vegaanius tai vaikka pari kasvisruokapäivää viikossa. Omatunto ympäristön ja eläinten puolesta sekä terveysvaikutuksista välittäminen sanelevat jokaiselle sen, mikä on hyvä yhdistelmä juuri itselle.

Eräs kaverini pohdiskeli juuri, onko maailman mittakaavassa mitään väliä vähentääkö hän omaa lihansyöntiään, koska onhan maailmassa niin moni asia tällä hetkellä pielessä. Mutta on sillä väliä, ehdottomasti. Jos ei pysty koko maailmaa parantamaan heti, niin ei se tarkoita etteikö kannattaisi tehdä yhtään mitään. Se, että edes on tällainen asia kuin lihaton lokakuu antaa mielestäni toivoa kaiken suhteen. Ihmiset osaavat kyllä ajatella, mutta välillä siihen pitää saada sopiva kimmoke.



Lihattoman lokakuun kunniaksi ajattelin kirjoitella tänne vähän useammin kasvisruokareseptejä. Voisin pyrkiä laittamaan tämän kuukauden aikana reseptin jokaisesta yleisimmin käyttämästäni kasvisproteiinilähteestä. Tiedossa olisi siis ainakin tofu-, kikherne- ja linssireseptit, mahdollisesti soijarouheesta tai -suikaleistakin jotain. Sellaisten ruokien tekeminen on minulle arkipäivää, sitä mihin olen tässä lähivuosien varrella tottunut - sen sijaan jos joutuisin yhtäkkiä kokkaamaan liharuokia, en oikeasti keksisi mitä tekisin! Paistaisin jauhelihaa pannulla? Kyllä tofupakettiin tarttuminen tuntuu paljon tutummalta, vaikka asia ei ole aina näin ollutkaan :) Tottumus on oikeasti suuri tekijä kaikessa.

Onko joku teistä aloittanut lihattoman lokakuuhun? Ja mitä ajatuksia aihe teissä herättää noin muuten?


PS. Helsingin Sanomien sivuilla oli muuten Rikun kirjoittama kolumni aiheesta juuri tänään, kannattaa käydä lukemassa täällä.


3. lokakuuta 2013

Kovan onnen kengät

 
Syksyn saapuessa tuli ajankohtaiseksi alkaa harkita syyskenkien hankintaa. Viimeiset puoli vuotta olen kulkenut lähinnä ballerinoissa ja tennareissa, mutta ballerinakelit ovat kyllä jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Tennarit puolestaan eivät sovi ihan joka tilanteeseen ja joka asuun, niin paljon kuin tykkäänkin sellaisia käyttää. Toki talvisaappaita kaapista löytyy muutamat, mutta niitä en millään halua alkaa käyttämään ihan vielä, koska talvisaappaissa ehtii tallustaa talvella niin monta kuukautta. Syksyyn sopivia kenkiä ei minulla siis oikein ollut.

Kiertelin aluksi kenkäkauppoja, mutta mistään en löytänyt ihan sellaisia kuin olisin halunnut. Päähäni oli pikkuhiljaa muodostunut tietynlainen visio syyskengistä: niiden pitäisi olla ruskeat nilkkurit (en halunnut mustia), niissä voisi olla vähän korkoa (omistan niin vähän korollisia kenkiä, että sellaiset olisivat kivaa vaihtelua) ja lisäksi kengät saisivat olla nauhalliset (nauhat toisivat rennon lisän niihin). Itseasiassa tosi usein jos etsin jotain uutta vaatekappaletta tai kenkiä niin mielessäni on todella tarkka mielikuva niistä jo etukäteen, ja sitten ongelmaksi tulee se ettei tismalleen sellaisten löytäminen ole niin helppoa :) Kaupoista en siis onnistunut tulevia syyskenkiäni löytämään, joten ei auttanut muuta kuin tilata netistä. Siitä alkoikin ihan oma tarinansa, huh! Kerron siitä ihan pian, mutta joka tapauksessa monen mutkan kautta sain haluamani kengät:

 
 
 
Juuri sellaiset kuin halusinkin! Nilkkurit olivat tänään ekaa kertaa jalassa ja tykkään niistä tosi paljon. Pieni korko tekee kyllä ryhdille ihmeitä, joten hyvä että kerrankin tajusin hankkia joitain muitakin kuin lättäpohjaisia kenkiä. Kyllä nyt kelpaa kohdata seuraavat kuukaudet mieleisissä jalkineissa.
 
 
 

Niin ihanat kuin nämä kengät ovatkaan, niin näiden saamiseen liittyi tosiaan dramaattisia käänteitä ja hermojen kiristymistä. Suhtauduin alunperinkin vähän varauksella kenkien tilaamiseen netistä, koska kokoa ja istuvuutta on aina vähän vaikea arvioida etukäteen. Olin sitä paitsi tätä ennen tilannut vain pari kertaa elämässäni netistä kengät, ja kerran olin saanut virheellisen tuotteen: viime kesänä tilatessani Havaianaksen flip-flopit sain sellaiset yksilöt, joissa toisen kengän solki oli ihan löysänä (en harmikseni muista mistä ne tilasin). Palautin siis virheellisen flip-flop parin ja tilasin jostain muualta toiset, jotka olivat hyvät. Muistin kyllä tämän pienen epäonnisen tapauksen kun nyt aloin syyskenkiä tilaamaan, mutta tuskinpa huono tuuri toista kertaa kohdalle sattuisi. 

No, kyllä se sattui, toisen ja kolmannenkin kerran! Nimittäin kun Zalandolta tilaamani nilkkurit nyt saapuivat, ne osoittautuivat olevan eri kokoa keskenään. Toinen siis 37 ja toinen 38. Jes... Hammasta kiristellen palautin kengät ja vannoin etten enää tilaa Zalandolta mitään. Lähetin myös palautetta ja sain pahoittelut ja jonkun alennuskupongin seuraavaan tilaukseen. Sitten lepyinkin jo hieman ja ajattelin että annan uuden mahdollisuuden Zalandolle ja yritän tilata samat kengät uudelleen. Siinä vaiheessa 38-koko olikin jo loppunut. Voi ei... Eipä aikaakaan kun löysin kuitenkin Footwaylta vähän samantapaiset nilkkurit. Tilasin ne ilahtuneena ja toiveikkaana. Mutta kun kengät saapuivat, niin vastassa oli jälleen ongelmia: toisen kengän vetoketju ei auennut, ei sitten millään. Se oli täysin jumissa. Tässä vaiheessa turhautti kyllä tosi paljon huono tuurini. Rasittavaa ravata hakemassa ja palauttamassa paketteja, jotka sisältävät joko vääriä tai virheellisiä tuotteita! Palautin siis nämäkin kengät ja laitoin Footwayllekin hieman tuohtunutta palautetta. Vastaukseksi tuli  pahoitteluita, mutta ei muuta hyvittelyä. Ei sillä että jotkut prosenttialennuskupongit olisivat mikään merkittävä asia tai että niitä välttämättä edes tulisi käytettyä, mutta eleenä olisi kiva hyvittää jotenkin asiakkaan kokema vääryys. 

Olin jo hautaamassa kokonaan toiveeni nilkkureista, kunnes satuin huomaamaan että Zalandolle oli vihdoin tullut niitä ensimmäiseksi tilaamiani nilkkureita omassa koossani. Tilasin ne nopeasti ja toivoin, että nyt vihdoin tulisi oikea ja ehjä tuote. Ja tulihan sieltä, huh! Sellaisten pyörteiden jälkeen sain siis viimein syyskenkäni. Jos jotain hyvää pitää tästä kaikesta keksiä, niin ehkä näiden vaikeuksien myötä osaan iloita kyseisistä kengistä normaaliakin enemmän. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pian uskallan tilata seuraavan kerran kenkiä netistä. Tai sitten luotan että huonon tuurin kiintiö niiden suhteen on jo täynnä...


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...