30. heinäkuuta 2013

It's Monday but it's okay!



Maanantait ovat usein viikon ei-niin-parhaimpia päiviä, jopa näin kesäisin. Pudotus kesäviikonloppujen rientojen jälkeen suoraan viikon alkuun tuntuu välillä nihkeältä. Mutta ei suinkaan aina, nimittäin ainakin eilen oli erityisen energinen ja onnistunut viikon aloitus! Se johtui ainakin seuraavista syistä:


1. Takana on ihana viikonloppu, jonka aikana tuli levättyä, urheiltua ja syötyä hyvin. Siinä mielessä mennyt viikonloppu oli tosi ainutlaatuinen tämän kesän muihin viikonloppuihin verrattuna, että vietimme sen ihan kokonaan täällä kaupungissa. Lukuisten mökkiviikonloppujen ynnä muiden jälkeen osoittautui hyväksi vaihteluksi viettää aikaa kauniissa kesäisessä Helsingissä! Toteutimme myös jonkin aikaa suunnittelemamme yöpyöräilyretken: kävimme myöhään perjantai-illalla pyöräilemässä keskustassa ja sen läheisyydessä, mm. Töölössä ja Kalliossa. Pyörällä liikkuminen on niin kätevän nopeaa ja menimme sellaisiakin reittejä, joita emme olleet ennen tienneetkään. Ihastelimme auringonlaskua Hietsussa ja huvituimme monesta pienestä kohtaamisesta eri ihmisten kanssa (ihmiset ovat selkeästi juttutuulella perjantai-iltaisin, heh). Kotiin palattiin puoliltaöin, 2,5 tunnin pyöräilyn päätteeksi, kun oli jo hämärää. Pimeissä kesäilloissa on tunnelmaa! Ei yhtään haittaa, että pian alkaa elokuu.












2. Uusi lempibändini tulee keikalle Suomeen! Olinkin heti maanantai-aamuna tasan kello 9 Tiketin sivuilla varaamassa lippuja, kun lipunmyynti keikalle alkoi. Ja onneksi olin nopea, nimittäin liput myytiin loppuun 20 minuutissa! Sinänsä hassua, että vielä kaksi viikkoa sitten en ollut edes kuullut koko bändistä ja nyt varaan lippuja kädet jännityksestä hioten ja tuuletan helpottuneena, kun saan liput varattua. Biffy Clyro on keikkaillut tänä vuonna Suomessa jo kahdesti, mutta koska edellisten keikkojen aikaan en tosiaan edes tiennyt bändin olemassaolosta, niin tämä on luonnollisesti ensimmäinen keikkani. Marraskuun alkua odotellen! :) 


3. Painuimme eilen samoilemaan metsään tarkoituksena poimia mustikoita ja vadelmia. Satumme asumaan alueella, josta pääsee kävellen useampaankin eri metsään, mistä osaan olla kyllä aina kiitollinen. Tämä oli kuitenkin kesän ensimmäinen marjanpoimintareissumme ja yllätys oli suuri, kun huomasimme että vadelmia löytyy todella paljon. En koskaan edellisvuosina muista poimineeni vadelmia niin paljon - oikeastaan en ole koskaan löytänyt niitä noista metsistä edes sen vertaa, että niitä olisi kannattanut poimia muualle kuin suoraan suuhun. Nyt keräsimme niitä innostuneina vajaan litran. Sen sijaan mustikoita, joita erityisesti viime kesänä keräsin paljon, ei löytynyt nyt ollenkaan. Sellaisetkin kohdat missä niitä oli ollut viime vuonna paljon, ammottivat nyt tyhjyyttään. Toisaalta vadelmien määrä oli niin ilahduttava, että ei haitannut! Nautimme niitä illalla jäätelön kanssa. Voiko parempaa olla? Sellaisenaankin vadelmat ovat niin herkullisia, mutta jäätelö oikein kruunaa makuelämyksen. Täytyypä tällä viikolla painua keräämään uudemmankin kerran!




Tästä on hyvä jatkaa tätä viikkoa. Mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille! :)

27. heinäkuuta 2013

Turistina Tampereella


Kesäpäivä Tampereella takana! Olin hankkinut torstaiksi yhden päivän mittaisen miniloman ja vietimme sen tosiaan meille molemmille suht vieraaseen kaupunkiin eli Tampereeseen tutustuen. Olipa kyllä niin mahtavan kiva päivä! Tampere osoittautui todella mielekkääksi paikaksi ja tekemistä olisi riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa. Meillä oli aikaa tasan 10 tuntia, mutta oltaisiin hyvinkin voitu jäädä sinne yöksi ja pyöriä vielä toinenkin päivä. Näkemistä oli siis paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan.

Päivään mahtui monenlaista. Heti aamulla harhailimme melko samantien Hämeenkadulta Laukontorille, johon ihastuin täysin! Tykkään muutenkin kesäisin toritunnelmasta ja sitä tulee omilla kotinurkilla koettua liian harvoin.






Sieltä suunnattiin Pyynikin näkötornille, jota minulle oli täällä blogissakin suositeltu. On aina kiva nähdä kaupunki ylhäältä päin, joten sinne siis! Torniin kivuttuamme avautui hienot maisemat. Itse tornihan ei ole kovin korkea, mutta koska se sijaitsee kukkulan päällä niin näkyi yllättävän kauas. Suomen erityispiirre on kyllä ehdottomasti järvet, koska eipä juuri missään muualla maailmaa näe vastaavanlaisia maisemia. Pispalan talotkin näkyivät tornista käsin hienosti ja sinnekin asti olisi ollut kiva mennä, mutta tällä kertaa ihastelimme niitä vain korkeuksista käsin. Tornista alas laskeuduttuamme oli tietenkin pakko testata ne kuuluisat tornin alakerran kahvilan munkit, joita on tituleerattu kuulemma kaupungin parhaiksi :) Ja herkullisia ne tosiaan olivatkin, nam! Ainakaan makeudessa ei oltu säästelty ja koostumus oli ihanan tuore.









Munkkirinkilöiden upottua vatsoihimme suuntasimme metsän läpi rannalle, joka oli aivan lähellä Pyynikin kesäteatteria. Joonas vesipetona rynnisti ennakkoluulottomana uimaan, mutta itse tyydyin vain patsastelemaan rannalla viltin päällä. Aurinko porotti ja lämpötila oli hellelukemissa, joten siellä kelpasi istuskella, vaikken bikineitä ollutkaan ottanut mukaan. Tutkiskelimme rannalla karttaa ja mietimme seuraavaa siirtoamme. Sitten matka jatkui kävellen takaisin keskustaa kohti. Kävimme Radiokirppiksellä ja pääsin pitkästä aikaa kirpputorifiiliksissä kartoittamaan löytöjä! En olekaan ehinyt kiertää tänä kesänä kirpputoreja oikeastaan ollenkaan, kun Hietsun kirppiksellekään ei arkisin oikein ehdi töiden takia ja viikonloppuisin olen aina huidellut jossain muualla päin Suomea. Tuolta Radiokirppikseltä lähti mukaan yksi vaate ja yksi kangaskassi, joista molemmista pidin hyvin paljon. Ja ennenkaikkea tuolta kirppikseltä jäi käteen into siitä, että kirppiksille on taas lähiaikoina päästävä ihan täällä Helsinginkin päässä!








 Pian sen jälkeen tapasimme Tampereelle tänä vuonna muuttanutta opiskelukaveriani torikahvien merkeissä, juurikin siellä Laukontorilla, jossa olimme aamullakin pyörineet. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, ja kerrankin hänen uusilla kotikulmillaan :) Sitten alkoikin tulla hirveä nälkä. Päädyimme meksikolaisravintola Pancho Villaan, joita olikin Hämeenkadulla kaksin kappalein. Hirveän nälän runtelemana valitsemani kasvishampurilaisateria oli ihan hyvä vaihtoehto noin energiavarastojen täyttymisen kannalta, mutta maku ei ollut kyllä kummoinen. Toisaalta eivät ravintolahampparit nyt muutenkaan yleensä ole kovin erikoisia maultaan, mutta ainakin tämä ajoi ihan asiansa eli vatsa täyttyi. Jälkikäteen alkoi hieman kaihertamaan ettemme olleet sittenkin valinneet ravintolaksi esimerkiksi viehättävää Plevnaa, jossa olisi myös näyttänyt olevan herkullisia ruokia ja sijaintikin olisi ollut kivempi. Täytyy pitää se paikka mielessä ensi kertaa varten! Voi kun voisikin saman päivän aikana testata useampia ravintoloita, niitä nimittäin Tampereella olisi riittänyt.




Päivän aikana oli alkanut kiinnostaa vierailla jossain museossakin. Esimerkiksi museokeskus Vapriikissa olisi samalla lipulla päässyt jääkiekkomuseoon, luonnontietelliseen museoon, kenkämuseoon jne. Pääsylippu olisi ollut 9 euroa, mikä kuulosti ensi alkuun kovalta hinnalta, mutta toisaalta sillä olisi päässyt näkemään nuo kaikki. Siinä vaiheessa tuli kuitenkin aika vastaan: museot sulkeutuvat kuudelta, joten idea tuli mieleen vähän liian myöhään. Noin monen mielenkiintoisen museon katsastamiseen kun tarvitsis aikaa ainakin muutaman tunnin. Toki muutenkin kesällä on kivempi hengailla ulkona, joten museot oli nyt jätettävä ensi kertaan. Lähdimmekin siitä sitten kävelemään Särkänniemeen päin ja tähystelimme huvipuistoa jostain kukkulalta käsin. Hieno näky jälleen kerran, huvipuisto vasten järvimaisemaa! Useampana kesänä Särkänniemessä käyneenä muistan kyllä hyvin, että Särkänniemen laitteet pesevät Linnanmäen ihan kuusi-nolla, vaikkei niihin tällä kertaa tullutkaan mentyä.



Kiertelimme myös kaupoissa Hämeenkadulla ja Koskikeskuksessa. Mukaan tarttui jotain pieniä ostoksia, mutta pääasiassa keskityimme vaan kiertelyyn. Ihan lopuksi ehdimme hieman katsastaa myös junaradan toista puolta. Sitten kaaduimme junanpenkkiin väsyneinä mutta onnellisina. Oli niin huippukiva päivä! Vaikka viime vuoden vastaavanlainen päiväreissumme Turkuun oli upea, niin täytyy kyllä sanoa että Tampere hurmasi minut vielä enemmän. En yhtään ihmettele, miksi joku haluaa asua Tampereella - se vaikuttaa todella viihtyisältä ja asumisen kannalta siellä tuntuu olevan kaikki mitä tarvitsee! Kaikkialle pääsi kävellen, mistä olin varsin yllättynyt. Erityisesti olin kuvitellut että Särkänniemi sijaitsee jossain todella kaukana keskustasta, mutta eihän sinne tai minnekään muuallekaan ollut matka eikä mikään. Kaupungin plussana oli myös se, että joka paikassa tuntui olevan viihtyisiä terasseja ja kahviloita, joista näki järvelle tai jokeen (koskeen?). 

Jotain mieltymisestäni Tampereen kertoo toki myös se, että sain aikaan siitä näin pitkän postauksen ja kuvia tuli muutenkin näpsittyä lähes 200 :) Varsin onnistunut reissu siis!



24. heinäkuuta 2013

Nyt kolahti!


On olemassa useita bändejä ja artisteja, joista pidän hyvin paljon, ja suurin osa niistä on keskenään aika erilaisiakin. Yhdistävä tekijä niissä on kuitenkin se, että olen tykästynyt niihin kaikkiin melko pitkän ajan kuluessa eli ikään kuin lämmennyt ajan myötä. Harva bändi (tai edes yksittäinen biisi) kolahtaa heti ensi kuulemalta. Ja ylipäätään tuntuu että nykyään aina kun kuulee jonkun hyvän biisin, niin melkein aina se jääkin siihen, eli muut levyn biisit eivät ole likimainkaan niin hyviä kuin se eka joka kolahti. Ei vaikka kuuntelisi monta kertaa. Yhden hitin tähdenlentoja on nykyään niin paljon.

Viime viikolla kävikin sitten todella ainutlaatuinen sattuma. Löysin nimittäin uuden lempibändin ihan kertaheitolla. Kyseessä on skotlantilainen yhtye nimeltä Biffy Clyro. Kuuntelin Spotifystä ensin kokeilumielessä yhden biisin ja totesin yllättyneenä, että jessus kuinka joku biisi voikaan iskeä näin kovaa heti kertarysäyksellä. Sitten klikkasin toista heidän biisiään. Ei voi olla totta, tämäkin on ihan mahtava! Kolmas, neljäs, viides, kuudes biisi, tämähän on ihan perhanan hyvää musiikkia! Miten on mahdollista, että en ole kuullut tästä bändistä koskaan ennen? Yksi biisi taisi kuulostaa etäisesti tutulta, joten sen olin saattanut kuulla joskus radiosta. Muut biisit olivat ihan entuudestaan tuntemattomia, mutta tajuttoman hyviä! Loppupäivästä lauloin jo antaumuksella mukana. Bändi nousi suosikkilistani kärkipäähän päivässä. Eihän näin käy koskaan!

Kun olen hehkuttanut Biffy Clyroa nyt lähipäivinä kavereilleni, on reaktio ollut lähinnä se, että "Ai, etkö ennen ollut kuullut siitä?". No en ollut, en tajua miten olenkin välttynyt! Moni muu sen näköjään tuntee jo entuudestaan, useammankin vuoden takaa. Onneksi nyt voin korjata sattuneen vahingon kuuntelemalla bändin tuotantoa kaiken tämän menetetyn ajan edestä, eli hyvin paljon ja päivittäin :)

Antaa musiikin puhua puolestaan. Koska en halua spämmätä postausta täyteen musavideoita, niin tässä on vain jokunen biisi. Näitäkin oli tosi vaikea valita, koska on niin monta hyvää! Onko Biffy Clyro tuttu bändi teillekin?














22. heinäkuuta 2013

Muutama kirjasuositus


Innokkaana lukutoukkana mulla on aina joku kirja luettavana. Aina silti toivoisi, että arkena jäisi vielä enemmän aikaa lukemiseen, koska mikä onkaan rentouttavampaa kuin sukeltaa mukaansatempaavan kirjan tapahtumiin kaikessa rauhassa. Kotioloissa lukeminen sijoittuu minulla nukkumaanmenon yhteyteen. Monesti aamupalankin yhteydessä ehtii hieman lukea kirjaa.

Myös matkustettaessa pitää aina olla luettavaa mukana. Viime talven reissulla kävi samalla tavalla kuin edellisilläkin pidemmillä matkoilla: rinkassani oli lähdettäessä yksi kirja mukana, ja tarkoituksena oli myydä se matkan aikana käytettyjen kirjojen kauppaan sitten kun olisin lukenut sen ja ostaa seuraava tilalle. Sillä tavalla ei tulisi liian paljon kannettavaa, kun aina myisi edellisen ja ostaisi uuden, joten olisi vain yksi kirja mukana kerrallaan. No, niin siinä taas kävi että melkein jokainen matkan aikana lukemani kirja (n. 6-8 kpl?) oli sen verran hyvä, että eihän niitä raaskinut matkan aikana pois myydä. Kotiin palatessa rinkassa oli siis pääasiassa kirjoja... Samoin kävi Kaakkois-Aasian reissulla pari talvea aikaisemmin. Muuten ei ostella juuri ikinä kirjoja vaan lainataan kirjastosta, mutta aina matkojen jälkeen pitää raivata kirjahyllystä ainakin puoli metriä lisää tilaa mukaan tarttuneille kirjoille!

Taisin täällä ohimennen mainitakin, että matkan aikana aloin pitää minulle täysin uudesta kirjallisuudenlajista, eli dekkareista. Luin niitä erityisesti koko Nepalissa olomme ajan ja nyt kotonakin olen lukenut jo useamman kirjan erityisesti Tess Gerritseniltä. Koko Intiassa oleskelun aikana sen sijaan luin pääasiassa Intiaan sijoittuvia kirjoja - oli jotenkin palkitsevaa oppia kohdemaastaan sinne sijoittuvien fiktiivisten romaanien avulla, samalla kuin itse oli kyseisessä maassa. Ainoastaan ihan loppuvaiheessa kyllästyin totaalisesti kaikkiin Intiaan sijoittuviin kirjoihin, kun olimme tosi kipeinä Delhissä enkä sen johdosta halunnut hetkeen kuulla enkä nähdä mitään Intiaan liittyvää :D Sitten taisinkin lukea pari piristävää hömppä-romaania, ja se auttoi pääsemään pahimman angstivaiheen yli. Kirjallisuuden tyylilajin vaihtaminen silloin tällöin voi siis tehdä hyvää! Nyt lukisin taas jo mielelläni Intiaan liittyvää kirjallisuutta.




Tässä olisi kolme hyvää Intiaan sijoittuvaa kirjaa, joita voin suositella ihan kaikille. Vaikkei Intiasta olisikaan niin kiinnostunut, niin nämä ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Varsinkin jos tykkää tositapahtumiin perustuvista kirjoista, niin kaksi viimeistä ovat loistavia valintoja!


Preethi Nair: 100 Shades of White. Kirja kertoo perheestä, joka muuttaa Intiasta Iso-Britanniaan. Tässä on kuvattu tosi hauskasti se, kuinka kulttuurit poikkeavat niin paljon toisistaan ja miten toisille ominaisilta tuntuvat tavat saattavat ihmetyttää ja kauhistuttaa toista osapuolta. Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta varsinkin loppupuolella on vakavampiakin sävyjä. Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein mukava lukukokemus. Lukaisin myöhemmin yhden toisenkin kirjan tältä samalta kirjailijalta, mutta se ei harmikseni ollutkaan yhtään hyvä, vaan oikeastaan aika kökkö. 


Katherine Boo: Behind the Beautiful Forever. Tästä kirjasta olin kuullut jo ennen matkaamme, mutta vasta siellä hankin tämän käsiini. Kirjan tapahtumat ovat täysin totta, mutta se on kirjoitettu silti "romaanimaiseen" muotoon vuorosanoineen kaikkineen. Kirjalilija, amerikkalainen nainen, vietti useamman vuoden Mumbain slummissa keräten aineistoa tätä kirjaa varten. Kirjan myötä paljastuu aikamoisia asioita intialaisen yhteiskunnan tilasta ja siitä, millaisia ihmiskohtaloita maa on täynnä. Lukukokemus oli todella sykähdyttävä ja silmiä avaava, joten suosittelen ehdottomasti lukemaan.


Gregory David Roberts: Shantaram. Kirja sijoittuu 1980-luvulle ja kertoo miehestä, joka on karannut Australiasta vankilasta ja muuttaa Intiaan väärennetyn passin avulla. Pikkuhiljaa hän pääsee sisään intialaiseen kulttuuriin, oppii kieleen ja jopa muuttaa slummiin toimimaan epävirallisena lääkärinä. Tapahtumat vievät hänet vuosien saatossa myös kaikenlaisiin hämäräbisneksiin ja jopa sotaan Afganistaniin. Kirja on massiivisen pitkä (n. 1000 sivua), tapahtumarikas ja todella tarkasti kuvailemalla kirjoitettu. Hämmästys oli suuri, kun jälkikäteen luin netistä että kirja perustuu pikälti kirjailijan omaan elämään! Eli kirjailija itse on vankikarkuri, Intiaan paennut ja siellä elänyt, sodassa sotinut, kaikki pääkohdat ovat siis totta. Ainoastaan henkilöhahmot ovat osittain fiktiivisiä, ja tottakai yksityiskohdista ei voi kukaan olla varma. Aikamoista. Todellakin lukemisen arvoinen kirja!



19. heinäkuuta 2013

Näkyyks kello?


Kirjoittelin täällä joskus ikuisuus sitten, että olen päättänyt hankkia rannekellon. Kriteereiksi muodostui, että kellon tulisi olla tyylikäs, hopeanvärinen, isohkolla kellotaululla varustettu, laadukas mutta kohtuuhintainen. Pitkän pähkäilyn jälkeen ryhdistäydyin tällä viikolla ja poikkesin useammassakin kellokaupassa kartoittamassa valikoimia. Netissäkin oli joitain hyviä vaihtoehtoja, mutta malttamattomuuksissani halusin löytää kellon mielummin jostain liikkeestä, ettei tarvitsisi odotella toimitusaikoja ja muutenkin pääsisi heti näkemään, miltä kello näyttää ranteessa. Eräästä Timanttiset-ketjun liikkeestä sitten lopulta tärppäsi, kun iskin silmäni erääseen Esprit-merkkiseen kelloon. Tajusin samantien, että siinä on mun tuleva kelloni!





(Huvittava sattuma, että juuri viime postauksessakin oli suunnilleen samalta etäisyydeltä otettu kuva mun ranteesta, jota silloin koristi Ilosaarirock-ranneke!)


Kyllä nyt kelpaa! Kaikki kriteerini täyttyvät tämän kellon kohdalla. Lisäksi hurmaannuin siihen, että kellotaulun ympärillä on juuri sopivasti kimallusta, ei yhtään liikaa tai liian vähän. Uusi kelloni pääsi välittömästi ranteeseeni ja heh, on varmaan todella järkevän näköistä, kun töissä ja julkisilla paikoilla ollessani luon siihen jatkuvasti ihastelevia silmäyksiä! Joku voisi luulla että tarkistaapa tuo tyttö usein kellonajan, mutta ehei - hädin tuskin edes meinaan muistaa, että kellosta voi tosiaan tarkistaa ajan, että se on siis muutakin kuin kaunis asuste :D




Siinä samaisessa postauksessa jossa olin kirjoittanut tästä kellonhankintaideasta, niin mainitsin myös toisesta tulevasta hankinnasta eli kosketusnäyttöpuhelimesta. Sekin asia on edennyt vähän hitaanlaisesti, mutta nyt olen ainakin päättänyt sen, että minkä puhelimen aion hankkia. Olen kyllä maailman hitain tekemään ostopäätöksiä silloin kun kyse on konkreettisista tavaroista, mutta eipä ainakaan tule tehtyä yleensä vääriä valintoja kun jahkailee niin kauan :) Palaan tuohon puhelin-aiheeseen myöhemmin uudelleen, sitten kun vihdoin rohkaistun käydä noutamassa haluamani luurin!


17. heinäkuuta 2013

Ilosaarirock


Oi että. Tämä kesä on kyllä osoittautunut olevan täynnä toinen toistaan ikimuistoisempia viikonloppuja! Sen vuoksi myös blogini postaukset tuntuvat nyt kesän aikana pyörivän pääasiassa niiden ympärillä :) Juuri kun olen päässyt hehkuttamasta edellistä viikonloppua niin sitten koittaakin jo seuraava, joka on taas vähintäänkin yhtä hieno kuin edellinen.

Viime viikonlopun vietimme Joensuussa Ilosaarirockissa. Joensuu on mulle kaupunkina jo entuudestaan tuttu, mutta Ilosaarirockissa en ollut ennen käynyt. Kaikki kyseisillä festareilla käyneet olivat ylistäneet tapahtumaa jo niin monena vuotena ja yleisestikin olen kuullut Ilosaarirockia pidettävän Suomen parhaimpana festarina myös tunnelmansa puolesta, joten nyt jos koska oli korkea aika mennä toteamaan asia omin silmin. Ja niinhän siinä kävi, että allekirjoitan kaiken sen mitä olin kuullutkin: Ilosaarirock oli ehdottomasti onnistunein festari jossa olen koskaan ollut! Edellisvuosien Ruisrockit, Ankkarockit ynnä muut kalpenevat rinnalla mennen tullen. Päätimme porukalla nyt jo, että ensi vuonnakin suunnataan Ilosaarirockiin - perinne on syntynyt! Pitääpä olla siis skarppina, ettei tule sovittua ensi vuoden heinäkuun toiselle viikonlopulle mitään muuta menoa (ei perhana, nytkö jo alkoi ensi kesänkin viikonloppujen buukkaus :D ).










Eli Ilosaarirockissa ja ylipäätään koko viikonlopussa oli kaikki kohdillaan. Alue oli optimaalisen kokoinen, lavat hyvissä paikoissa toisiinsa nähden, anniskelualueet viihtyisiä, ihmiset hyvällä tuulella, kaikki vaan toimi. Yleistä tunnelmaa on vaikea edes pukea sanoiksi. Ja sijainti oli loistava, aivan Joensuun keskustan kupeessa, mutta silti sopivasti luonnon helmassa järven rannalla. Alueelta pääsi kätevästi piipahtamaan keskustassa tai ruokakaupassa kesken festaripäivän. Kävi myös tuuri sen suhteen, että koko viikonloppu oli helteinen ja poutainen.

Ja esiintyjät olivat huippuja! Oma suosikkini oli tietenkin PMMP, jonka keikka oli jälleen kerran aivan mieletön. Kun ekat biisit pärähtivät soimaan niin huomasin olevani liikuttuneessa tilassa, kun niin vahvasti tiedostin, että tämä on viimeisiä ellei jopa viimeisin kerta kun näen bändin ennen kun he lopettavat. Ja kun Pikkuveli-biisi lähti soimaan akustisena versiona, niin sitten jouduinkin jo pyyhkimään silmäkulmia. Kokonaisuudessaan keikka oli paitsi tunteikas, myös mahtavan energinen, oikeastaan jopa paras jonka olen PMMP:ltä nähnyt. Muita viikonlopun kohokohtia oli ehdottomasti Jätkäjätkät, Raappana, Sigur Ros ja Haloo Helsinki. Ja joitakin positiivisia yllätyksiä löytyi myös sellaisten bändien joukosta, joita en yleensä ole pahemmin kuunnellut: tällaisia olivat esimerkiksi Nightwish, Mustasch ja Eläkeläiset. Taas tuli huomattua, että usein oman musiikkimaun ulkopuolinenkin musa voi toimi livenä hienosti!







Nyt alkaa olemaan se hetki, kun huomaa että moni kalenteriin merkitty ja hartaasti odotettu viikonloppumeno alkaa olemaan jo takanapäin. Ollaankin pyöritty kesäkuun alkupuolelta lähtien joka viikonloppu jossain päin Suomea, niin monia hienoja ja erilaisia hetkiä kokien, välillä kahdestaan, välillä isommassa seurassa. Toisaalta on hyväkin, että nyt loppukesän suunnitelmat ovat vähän väljemmät - silloin nimittäin jää tilaa spontaaneillekin ideoille, kun kaikki ei ole niin lukkoon lyötyä. Kesä jos mikä on otollista aikaa juuri sellaiselle!



9. heinäkuuta 2013

Lännestä itään kuljetaan


Kiitos oikein paljon kaikista Tampere-vinkeistä joita olitte antaneet edelliseen postaukseen! Niiden johdosta ideoita alkaa olemaan niin paljon, että on todella mistä valita. Nyt odotan kyllä entistäkin innokkaammin tuota päiväreissuamme :)

Kotimaassa reissailujen merkeissä meni jälleen viime viikonloppukin. Tällä kertaa suuntasimme heti perjantaina töiden jälkeen kohti Poria, jossa äiti asustelee. Minä, Joonas, molemmat veljeni sekä toisen veljeni tyttöystävä ahtauduimme autoon ja lähdimme huristelemaan kohti länsirannikkoa. Viikonloppu vierähti kauniissa merellisissä maisemissa, äidin ruoista nauttien, luontopolkua kiertäen, saunoen ja onkien (kaikki muu oli rentouttavaa, paitsi tuo viimeiseksi mainittu: poistuinkin paikalta siinä vaiheessa kun mato-ongen koukku silpoi pienen kalan pään... rajua puuhaa tuo kalastus!)

Kävimme samalla myös Yyterissä, tuolla Porin kuuluisalla hiekkarannalla. Tuntui kuin olisi hetken ollut etelässä! Hiekka oli sametinpehmeää ja mereltä tuli aaltoja. Sää vain oli juuri siihen aikaan melko pilvinen ja ennen kaikkea tuulinen, joten itse jäin värjöttelemään kylmänarkana rannalle, kun muut painuivat uhmaamaan aaltoja. Minä kun olen jo talviturkkini heittänyt, niin en ihan hevillä rynnistä takaisin järveen/mereen, ellei ole oikeasti todella lämmin ;) Mutta muuten Yyteri on niin kaunis paikka, että sitä kelpaa ihailla säällä kuin säällä. Piakkoin alkavat muuten myös Porin Jazzit, jonne olisi joskus kiva päästä. Pari kesää sitten olimme Porissa juuri jazzien aikaan ja kiertelimme jazzkatua, joten ainoastaan sen verran on tullut kyseistä tapahtumaa nähtyä.








Nyt tiistaina onkin jo hyvä suunnata katseet pikkuhiljaa seuraavaan viikonloppuun, heh. Silloin nimittäin kohteena on täysin eri ilmansuunta kuin viime viikonloppuna: lähdemme Itä-Suomeen, Joensuun Ilosaarirockiin! En ole muutamaan vuoteen ollut missään festareilla, ja nyt tuli sellainen olo että pakkohan sitä on repäistä kun on vielä nuori ja vetreä. Olen kuullut vuosien varrella Ilosaarirockista pelkkiä kehuja, joten kiva päästä omin silmin näkemään millainen tunnelma siellä on. Ja siellä näen PMMP:nkin, nyt kun bändi viettää viimeistä keikkakesää ennen uransa lopettamista.

Jes, eli muutama työpäivä vielä ja sitten pääsee festaroimaan!



5. heinäkuuta 2013

Kotimaassa matkailua


Vaikka ulkomaille matkustaminen on aina mielessä, niin kesä on sellaista aikaa jolloin matkustaminen ihan täällä Suomessa kiinnostaa erityisen paljon. Täältäkin löytyy niin monia paikkoja jonne haluaisi mennä ja joissa ei ole koskaan ennen tullut käytyä. Näin äkkiseltään tulee mieleen melkein koko Pohjois-Suomi, esimerkiksi Oulu ja Rovaniemi. Kuopiossakaan en ole koskaan ollut, ja myös esim. Savonlinna on kuulemma kaunis kesäaikaan. Etelä-Suomesta haluaisin ehdottomasti käydä Hangossa ja Porvoossa - ihmettelen kyllä miten olenkin välttynyt käymästä Porvoossa, ottaen huomioon että sehän on tuossa ihan vieressä näin Itä-Helsingistä katsottuna!

Jos aika on kuitenkin kortilla ja viikonloput jo melko täynnä suunnitelmia, niin kuin minulla tänä kesänä, niin yön yli reissujen sijaan voi suosia ihan päiväreissujakin. Silloin matkakohde ei tosin voi olla ihan kauhean monen tunnin matkanteon päässä. Viime vuonna toteutimme sellaisen Turkuun, ja päivästä jäi mielettömän hyvät muistot! Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Turussa muuten kuin Ruisrockissa ja minä joskus lapsena Caribian kylpylässä, joten koko keskusta-aluekin oli meille melko vieras. Joskus on tosiaan virkistävää vaihtelua tuntea itsensä turistiksi omassa maassaan! Päivään sisältyi Turun linnan ihastelua, Aurajoen varrella hengailua, Tuomiokirkossa hiippailua, ravintolassa nautiskelua ja yleistä ympäriinsä kuljeskelua. Kymmenisen tuntia taisimme siellä viettää. Turun murrekin on aina niin mukavan kuuloista ja turkulaiset kuulostavat niin kovin reippailta aina avatessaan suunsa! :)

Tältä näytti Turussa heinäkuisena päivänä 2012:














Tästä viimevuotisesta onnistuneesta päiväreissusta innostuneena päätimme jatkaa perinnettä tänäkin kesänä ja alkaa suunnitella visiittiä taas johonkin kaupunkiin, joka olisi meille kummallekin vieras. Paikaksi valikoitui, tattadaa, Tampere!

(Äsken kun mainitsin siitä turun murteesta, niin pakko sanoa tämäkin: aina kun lausun Tampere, niin se pitää sanoa m-kirjainta painottaen, p kuulostaen lähes b:ltä, ja sellaisella rehevällä r:llä, ehkä myös normaalia kuuluvammalla äänellä. "Mennäänkö käymään Tammmbereella?")

No niin, takaisin itse asiaan :) Totesimme siis jokin aika sitten, ettei kumpikaan olla Tampereella muuta kuin Särkänniemessä, joten onkin jo korkea aika tehdä tuttavuutta kaupungin kanssa. Tarkemman mietiskelyn jälkeen mieleeni on juolahtanut muitakin kertoja kun olen Tampereella ollut: kerran katsomassa show-tanssin SM-kisoja, kerran Tammerfesteilla katsomassa The Rasmusta ja kerran myös luokkaretkellä, joka tosin suuntautui Särkänniemeen, mutta muistelisin samalla poikenneemme keskustan Rax-pizzabuffetissa? Eli kokemukset kyseisestä kaupungista ovat jääneet tosi vähäisiksi, eikä olla noiden piipahdusten lomassa kierrelty lainkaan kaupungilla, vaan menty aina suoraan kohteeseen ja sieltä kuljetuksella pois.

Eräs ystäväni muutti juuri sopivasti Tampereelle tänä vuonna, joten käymme kätevästi treffaamassa häntäkin samalla. Tuoreelta tamperelaiselta sainkin jo joitain hyviä vinkkejä mitä kyseisessä kaupungissa voi tehdä, mutta lisää ehdotuksia otetaan mielellään vastaan! Aikaa meillä on aamu kymmenestä ilta kahdeksaan (VR:n kesäkampanjasta löytyi yllättävän halvat junaliput!) ja suunnitelmat ovat  avoimet.

Eli mitä kaikkea kannattaa tehdä ja nähdä Tampereella päivän aikana? :) Nähtävyydet, ravintolat (muut kuin se Rax, heh), kahvilat, aktiviteetit, kaikki kiinnostaa. Matkustusajankohta on kolmen viikon kuluttua. Ihan pian pääsee siis taas heilumaan kameran kanssa uusiin maisemiin ja viettämään tapahtumantäyteistä päivää!





3. heinäkuuta 2013

Raparperi


Nyt kun sadonkorjuun hetket ovat suurimmilta osin vasta edessäpäin, niin ajatus tulevien mustikka- ja vadelmasatojen ynnä muiden keräämisestä ja pakastimen täyttämisestä niillä tuntuu houkuttelevalta. Kun loppukesästä jaksaa kyykkiä metsäpoluilla ja perheenjäsenten tai tuttavien takapihoilla marjoja ja muita luonnonantimia keräten, niin kyllä kelpaa talvella pimeinä iltoina ottaa pakkasesta sulamaan milloin mitäkin. Pitäisi aina muistaa jaksaa kerätä mahdollisimman paljon kaikkea, koska siihen soveltuva ajanjakso on loppujen lopuksi aina niin lyhyt. 

Mutta eräs vihannes, joka tuottaa satonsa jo alkukesästä on tietenkin raparperi (kyllä, vihannes, tarkistin juuri Wikipediasta. Vaikea jotenkin luokitella raparperia mihinkään luokkaan, koska ei se vaikuta mielestäni vihannekselta, saati sitten juurekselta tai vielä vähemmän marjalta :D ). Olen kantanut säkkikaupalla raparperinvarsia isäni takapihalta, jossa niitä kasvaa yllin kyllin. Kotona olen kuorinut ne ja pilkkonut pakkaseen monta isoa rasiallista. Tällä kertaa nämä eivät tule loppumaan ihan heti!




Ehdottomasti herkullisin asia mitä raparperista voi valmistaa on mielestäni raparperipiirakka. Sen kanssa kun ottaa nokareen jäätelöä niin parempaa makuyhdistelmää saa hakea! Raparperin rapeus ja kirpeys sekä pehmeä piirakkapohja yhdistettynä mansikka- tai vaniljajäätelön makeuteen toimii mielettömän hyvin. Vaniljakastikekin käy loistavasti, mutta jäätelö voittaa senkin. Raparperipiirakan valmistan hyvin simppelillä reseptillä, esimerkiksi tällä sattumalta löytämälläni ohjeella tulee kaikkein paras.




Toinen asia johon raparperia käytän on kiisseli. Kiisseleistä ylipäätään tulee mieleen isovanhempani, koska kuvittelen aina että kiisselit ovat vähän vanhempien ihmisten juttu - itse en ole ainakaan kiisseleitä koskaan ennen juurikaan tehnyt, vaan ainoastaan ryystänyt niitä mamman ja papan ruokapöydässä :) 

Raparperikiisseli tekee tähänkin poikkeuksen. Ei tarvita muuta kuin litra vettä, puoli litraa raparperinpalasia ja puoli desiä sokeria, joita keitetään n. 10 minuuttia. Sitten ripaus kanelia joukkoon, ja seos hetkeksi pois liedeltä. Sitten sekoitetaan erillisessä astiassa muutama ruokalusikallinen perunajauhoja pieneen vesimäärään, ja kaadetaan litku kiisselin sekaan, samalla vispaten. Sitten koko komeus takaisin liedelle, muutama pulpahdus ja sitten se on valmis. Ihanan raikas ja sopivan kirpeä juoma on valmis! Kun ei laita perunajauhoja liikaa niin lopputulos on nimenomaan enemmän juoma kuin paksu kiisseli. Ja toimii sekä kylmänä että kuumana. Täydellistä!




Osaatteko suositella mitä muuta raparperista voisi valmistaa? :)





1. heinäkuuta 2013

Mee mökille


No niin, nyt olen jälleen palannut kaupunkiin. Takkapuut, saunavihdat ja kesäyöt vaihtuvat taas hetkeksi tietokoneeseen ja kaupungin vilinään. Takana on siis pari lähes peräkkäistä mökkireissua, joten kokonaisuudessaan tuntuu kuin olisin ollut pienellä lomalla. Vietettiin taas niin hienoja hetkiä noiden reissujen aikana, että meinaa taas iskeä se perinteinen haikeus, kun kivoja asioita on takanapäin. Ensin siis oltiin muutama päivä juhannuksen vietossa loistavalla porukalla, ja sitten parin työpäivän jälkeen suunnattiin tosiaan seuraavaan kohteeseen, eli Pohjanmaan lakeuksille Joonaksen mökille kahdestaan.

Juhannuksemme oli tänä vuonna erityisen aktiivinen: vaikka porukka ja sijainti oli jo monen vuoden ajalta sama, niin tällä kertaa puuhastelimme kaikkea enemmän kuin yleensä. Mökiltä käsin tuli vierailtua luontopolulla, näköalatornissa, uimarannalla, terassilla... Ja tietenkin ehdimme oleilla paljon mökilläkin, jossa mm. pelattiin monenmoisia ulkopelejä ja pidettiin jopa mökkiolympialaiset. Lisäksi juhlittiin yhden kaverimme synttäreitä ja toisen valmistujaisia. Paljon ehti siis tapahtua muutamassa päivässä!










Ja melkein heti sen jälkeen alkoi meidän kahden yhteinen mökkireissu, joka löi laudalta juhannuksenkin, ehdottomasti. Oleilimme ihanat viisi päivää kauniissa, tutuiksi tulleissa maisemissa, rentoutuen ja hiljaisuudesta nauttien. Ei ole tunnelmallisempaa paikkaa kuin kyseinen mökki pihapiireineen. Olen näiden vuosien saatossa kiintynyt paikkaan niin paljon, että en olisi joskus osannut kuvitellakaan. Mökkivanhus ilman sähköä ja juoksevaa vettä, jonne palaamista aina niin odottaa ja josta aina kaipauksen kera lähtee pois. Meidän perheellä ei ole koskaan ollut kesämökkiä, joten tuosta paikasta on muotoutunut minulle se "oma mökki". Vielä kun sen saisi siirrettyä muutaman sata kilometriä eteläänpäin, niin siellä pääsisi käymään useamminkin.


Menomatkan varrella pysähdyttiin katselemaan Valkeakosken siltaa.


























Vaikka olen koko alkukesän hokenut etten niinkään ole "loman tarpeessa" (ja näin tietenkin tsempannut itseäni ajatukseen, että tänä kesänä minulla ei tosiaan ole kesälomaa), niin kyllä eilen sieltä mökiltä lähdettäessä tuli sellainen olo että voi kun voisi vain jatkaa lomailua. Kunpa olisi vielä voinut jäädä sinne luonnon helmaan, ja siitä lähteä vaikka kiertämään muuta Suomea. No, mutta ehkä tämä on viimeinen kesätyö-kesä, joten hyvässä hengessä mennään. Onneksi pitkiä viikonloppuja pystyy silloin tällöin järjestämään, koska pienikin irtiotto keskellä kauneinta kesää tekee niin hyvää.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...