20. kesäkuuta 2013

Sehän on juhannus!


Huomenna koittaa jälleen kauan odotettu keskikesän juhla! Juhannus yöttömine öineen havahduttaa aina tajuamaan, kuinka valtavasti iloa valoisat kesäyöt antavatakaan. Hädin tuskin on nähnyt pimeyttä viikkokausiin!  




Taidan olla muutenkin juhannuksen mittaisen irtioton tarpeessa. Onnistuin nimittäin toissapäivänä muutaman tunnin aikana aiheuttaa väsymyksen runtelemana superpitkän työpäivän jälkeen seuraavat asiat: rikkomaan lautasen (näin käy ehkä kerran vuodessa), tönäisemään pöytälampun lattialle mikä johti lampun rikki särähtämiseen (näin ei ole käynyt ikinä. Uutta lamppua ostamaan siis!) ja kaatamaan lisäksi vauhdikkaalla pyyhkäisyllä auki olevan pyykinpesuainepullon vessan lattialle (eka kerta tämäkin, totesin seuratessani kuinka lattia tulvi vihreää niljakasta liuosta. Suihkutellessani sitä pois totesin, että tulipahan ainakin pestyä lattia!). Vähän aikaa sittenhän kirjoittelin täällä ajankäytön, vapauden ja mukavuusalueelta poistumisen tärkeydestä, niin tulipahan taas muistettua mitä ajankäytön suhteen yksittäinenkin liian kiireinen vuorokausi voi aiheuttaa - ja tulee hemmetti sentään kalliiksikin kun rikkoo ja kaataa kömpelyyksissään kaiken mihin sattuu koskemaan :D

No joo, kyllä mun näpeistä muutenkin tuntuu lipeävän silloin tällöin asioita, etenkin keittiön puolella. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa miltä tuntuu, kun spagetti lisukkeineen liukuu lautaselta aika näppärän näköisesessä kaaressa lattialle. Ja kuinka jalopeno-purkin kyljelleen kaatuessa salaman lailla leviävä liemi jättää mukavan (ja pysyvän?) aromin ruokapöydän tabletteihin. Ylimääräisiä siivousponnisteluita aiheutuu myös silloin, kun täpötäyttä kuiva-ainekaappia avatessa lattialle syöksyy avattu riisipaketti, sokeripussi tai, jos huonosti käy, jauhopussi. Nämä kaikki laitan kyllä liian ahtaan keittiömme piikkiin, heh.

No niin, mutta takaisin juhannukseen. Tämä taitaa olla jo kuudes tai seitsemäs kerta peräkkäin, kun vietämme juhannuksen saman kaveriporukan kera, samalla mökillä, luonnonhelmassa noin 100 kilometrin päässä Helsingistä. Ja se lähtöhän sinne on jo tänään, jee! 


Viime juhannus oli suurimman osan ajasta aurinkoinen ja tyyni.


Säätiedotuksenkin mukaan taitaa tulla tätä torstaita lukuunottamatta oikein kaunis juhannus, joten nyt vaan kevyitä vaatteita laukun pohjalle, makuupussi esiin ja kohta matkaan. Niin ja tietty ruokakaupan kautta. Oltiin tosin kaukokatseisia ja käytiin jo eilen hieman ostelemassa ruokia, mutta yhtä kaukokatseisia oli näköjään puolet itä-Helsingin väestöstä, joten kyynerpäätaktiikka olisi ollut paras apuväline sujuvaan etenemiseen :D Jotain ruokia vielä jäi puuttumaan, mutta ne saa sitten matkan varrella. Menu on perinteinen juhannusmainen (tosin ilman lihaa, joten ei ehkä sittenkään voi käyttää sanaa "perinteinen"?), ja grilli tulee taas tirisemään joka päivä. Lisäksi yhdellä kavereistamme on juhannuksena synttärit, joten on oikein kaksi syytä juhlaan.

Myöskään juhannuksen jälkeinen viikko on enemmän kuin odottamisen arvoinen: parin lomapäivän ja saldovapaan ansiosta päästään lähtemään tiistaina Joonaksen perheen mökille koko loppuviikoksi, ihan kahdestaan! Eli mökkireissua pukkaa, niin kuin aina tähän aikaan kesästä tuppaa käymään. Mutta onhan kesä vain kerran vuodessa, joten kivaa että on menoa ja ohjelmaa!






18. kesäkuuta 2013

Flip ja flop


Helteiden iskiessä tulee sujautettua jalkoihin hiostavien ballerinojen tai tennareiden sijaan flip-flopit. Koin ahaa-elämyksen flip-flopien suhteen ostettuani muutama vuosi sitten Rio de Janeirosta aidot alkuperäiset Havaianakset. Silloin totesin, että flip-flopeilla on tosiaan mahdollista kävellä pitkiäkin matkoja ilman että ne hiertäisivät tai millään lailla kipeyttäisivät jalkoja! Kaikki edelliset halpis flip-flopit olivat nimittäin aina aiheuttaneet jaloilleni jotain ongelmia, tai jos ei muuta niin ainakin hajonneet nopeasti.

Nuo valkoiset Havaianakset olivat siis paitsi hyvät jalassa, myös pitkäikäiset. Ne hajosivat vasta tämän vuoden helmikuussa, kun kävelin pahaa-aavistamattomana Intian Orcchassa, kunnes yhtäkkiä se jalan päältä menevä hihna irtosi pohjasta. Siinä sitä onnuttiin ikuisuudelta tuntuva matka takaisin majapaikkaan, yksi flip-flop jalassa ja toinen kädessä roikkuen, toivoen ettei astuisi mihinkään terävään. Tällainen pieni sattumus onnistui kirvoittamaan tietenkin innokkaita paikallisia tulemaan hämmästelemään ja kyselemään rikki menneestä kengästäni, ja tietenkin myös nauramaan hyväntahtoisesti tien varsilta :)

Ostin sitten Delhistä paremman puutteessa jotkut parin euron sandaalit, joita käytin silloin tällöin loppumatkan ajan. Läheskään joka päivä niitä ei voinut kuitenkaan käyttää, koska ne hiersivät ja saivat alaselän tosi kipeäksi. Askellus niiden kanssa oli jotain ihan erilaista verrattuna rakkaisiin edesmenneisiin Havaianaksiin. Silloin päätin, että Suomeen palattuani tilaan oikein kunnon hyväksi todetut Havaianakset kesäksi!

Havaianaksia löytyy eri väreissä ja malleissa pilvin pimein netistä, joten pientä vertailua piti harjoittaa ennen päätöstä. Lopulta tilasin nämä:





Tykkään tosi paljon tuosta väristä ja sirohkosta mallista. Edelliset Havaianakseni olivat valkoiset, ja kieltämättä saivat värjäytymiä ajan mittaan, mutta näistä uusista ei pieni lika näy niin helposti. Halusin kuitenkin nimenomaan tällaiset vaalean väriset flip-flopit, ne kun ovat jotenkin keveän kesäiset ja jopa ihan tyylikkäät :) Nämä maksoivat reilu 20 euroa, mutta niin kuin muidenkin kenkien suhteen olen viime vuosina todennut, on parempi ostaa kerralla laatua kuin että ostaisi huonoja vuoden välein.

Nyt vaan peukut pystyyn että tulee hyvät säät juhannukseksi, samalla pääsisi ekaa kertaa käyttämään näitä ulkona!

15. kesäkuuta 2013

Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle


Niin kuin viime talven reppureissumme jälkeisissä teksteissä olen monesti todennut, vaikutti matka minuun monella tavalla. Ennen matkaa saatoin vähän huvittua siitä, kun kuulin ihmisten lähtevän Intiaan "etsimään itseään". Itse ajattelin lähinnä meneväni oppimaan vieraasta mielenkiintoisesta kulttuurista, irrottautumaan arjesta, ja no, siinä sivussa olisi tietenkin hienoa oppia elämästä ja siinä samalla jotain myös itsestäni. Matkalla oli siis lukuisia tarkoituksia. Matkan aikana ja sen jälkeen on kuitenkin osoittautunut, että arvokkain asia mitä opin Intiassa ja Nepalissa seikkaillessamme koski nimenomaan minua itseäni ja elämääni. En olisi arvannut, kuinka paljon omaa elämää tulikaan mietittyä, kun oli niin erilaisessa ympäristössä. Sain niin paljon uutta perspektiiviä asioihin ja sitä kautta valtavasti henkistä pääomaa.

Mielestäni Intiassa olemisen aiheuttamia fiiliksiä voi olla ajoittain vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole siellä ollut. Ja jokainen siellä ollutkin kokee sen tietenkin eri tavalla. Mutta koska kulttuuri on niin intensiivinen, eläväinen, erilainen, ravisuttava, ehkä jopa raivostuttava eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun, niin ei toisaalta ihme että se laittaa ajatukset jylläämään.



Ehkä oleellisin oivallukseni liittyi aikaan. Tuolta päin maailmaa katsottuna oppi näkemään niin selkeästi, kuinka meillä Suomessa kaikilla on rahaa (sana köyhyys sai täysin uuden merkityksen), mutta melkeen kellään ei ole aikaa. Ja aika on niin käsittämättömän arvokas asia. Koska on kiire, niin arjen pyörteissä ollaan loppujen lopuksi hetkittäin aika yksin, juoksemassa aikataulujen mukaan ja yrittämässä mahduttaa päivään sopivassa suhteessa töitä, sosiaalisia tapahtumia, velvollisuuksia, rentoutumista. Silloin hermoja kiristää kaikki yllättävät ei-toivotut sattumukset, mitkä sotkee tätä arvokkaan ajan käyttämistä. Ja jos vaikkapa bussi on muutaman minuutin myöhässä, niin saattaa turhauttaa pahasti. Minä ainakin tunnistan itseni kaikesta edellämainitusta.

Niinpä aloin oikeasti miettimään, miten sitä arvokasta aikaa voisi saada omaan elämäänsä lisää.  Tärkein ratkaisu, joka muodostui mieleeni aika nopeasti näitä asioita silloin pohtiessa, on yksinkertaisesti seuraava: karsin ylimääräisiä asioita arjestani pois ja keskityn sen sijaan niihin, mistä oikeasti nautin. Koska töissä/opiskelemassa on pakko käydä yleensä tietty tuntimäärä päivässä, nukkuakin pitää vähintään se 8 tuntia ja tuntejakaan voi saada vuorokauteen lisää, on priorisointi se ykkösjuttu. 

Eli Intian pyörteistä katsottuna tajusin ajankäytön suhteen, kuinka monia jopa turhia asioita on vain tarttunut omaan arkipäivään. Sellaisia mitä tekee tottumuksesta, vaikka ei tarvitsisi ja joista ei edes loppujen lopuksi nauti. Ihmisestä riippuen nämä asiat ovat tietenkin aina erit, mutta minulla ne olivat seuraavat: Hesarin tilauksen lopettaminen (sen läpi kahlaaminen tuntui ennemminkin velvollisuudelta), ei-niin-kiinnostavien blogien seuraamisen lopettaminen (varsikaan suurimmista blogeista en vaan saa niin pajon irti), puolituttujen Facebook-kavereiden rankka karsiminen (kuinka vapauttavaa nähdä vain niiden kavereiden statukset kenen kanssa olen oikeasti tekemisissä!), telkkarin tuijottamisen vähentäminen (huonojen ohjelmien katsominen ei rentouta vaan päinvastoin saa aikaan huonon olon) ja niin edelleen. Asioita, jotka yksittäin saattavat olla pieniä, mutta yhteenlaskettuna vievät päivästä suuren osan, aiheuttaen loppupeleissä vain turhautumista ja kuormittavat mieltä. Nyt kun olen toimeenpannut nämä asiat, niin olo on ihmeen vapautunut :) Ihan oikeasti, kuinka paljon paremmin ehtiikään nyt keskittymään niihin asioihin joista pidän eniten, kuten läheisten kanssa olemiseen, liikuntaan, ruoanlaittoon ja lukemiseen. Niihin jos mihin haluan panostaa ja nyt se on helpompaa kuin ennen.





Toinen hyödyllinen oivallus matkalta käsin oli sellainen asia kuin vapaus. Tajusin, kuinka paljon vapauksia minulla (ja kaikilla muillakin syntymäpaikkalotossa voittaneilla eli Suomeen syntyneillä) onkaan. Kun tien päällä näki niin monia ihmiskohtaloita, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa elämänsä kulkuun tai muuttaa sitä, niin näki selkeästi oman vapautensa. Käytännössä tulin tietoiseksi siitä, että voin aina muuttaa elämäni suuntaa, jos vain tahdon. Edes pelkkä tieto että näin voi tehdä jos haluaa, tuo sen vapaudentunteen. Monesti vapautta rajoittaa vain ihmisen oma mieli ja kaavoihinsa kangistunut ajattelutapa, kun puhutaan siis hyvinvointivaltioissa asuvista.
 




Kolmas oivallukseni liittyi siihen, miten hyvää tekeekään silloin tällöin poistua omalta mukavuusalueeltaan. Siitä jos mistä saa onnistumisentunteita ja kasvaa ihmisenä. Mukavuusalueelta voi poistua niin monella tavalla: kokeilemalla ennakkoluulottomasti jotain ihan uutta, heittäytymällä esimerkiksi töissä asioihin jotka eivät ole ennestään tuttuja, tai joskus jopa lähtemällä matkalle sellaiseen maahan, jonka tietää ravistelevan. Toki siinäkin pitää löytää tasapaino, koska kyllähän ihminen kaipaa tuttua ja turvallista. Mutta asioita ei kannata jättää kokeilematta vain siksi, että jännittää, en osaa, en uskalla jne. Muuten voi mennä monia mahdollisuuksia ohi suun. Kun heittäytyy, voi saada takaisin moninkertaisesti.

Tällaisia juttuja on siis noussut mieleen. Aiemmillakin pitkillä matkoilla olen huomannut pohtivani erinäisiä asioita, esimerkiksi Kaakkois-Aasian matkallamme jokunen vuosi sitten, mutta silloin ne ajatukset ovat loppujen lopuksi jääneet vain ajatusten tasolle. Oikeastaan jopa unohtuneet, kun on palannut Suomeen. Nyt ekaa kertaa tajusin, miten valtavasti matkalta voikaan saada vinkkejä omaan elämään. Eikä matkallelähtö ole tietenkään kaikille mikään edellytys oman elämän tarkasteluun ja erilaisten oivallusten saamiseen, mutta mulla se näköjään toimi tehokkaasti. Toki muutenkin kun elämänkokemusta karttuu, oppii aina vain paremmin tuntemaan itsensä, mutta nyt tuntuu että opin 3,5 kuukauden aikana monen vuoden edestä. Sen vuoksi en vaihtaisi Intian ja Nepalin matkastamme hetkeäkään pois, koska kaikella tapahtuneella oli vaikutuksensa siihen miten hyvältä tuntuu elää juuri nyt täällä, tässä hetkessä, omaan elämänsä ohjaajana.



13. kesäkuuta 2013

Herkkuja kesäiseen ruokapöytään

 
Helteisinä kesäpäivinä (joita ei tosin tällä viikolla ole ollut liikaa) ei aina jaksa kokkailla kovin pitkän kaavan mukaan. Kesäisin kun on niin paljon mielekkäämpääkin tekemistä ja tekee mieli viettää aikaansa ennemminkin ulkotiloissa, jolloin ei usein huvita hikoilla hellan ääressä tai tuikata tulta uuniin - terkkuja vaan meidän kaasu-uunille, sinnehän tosiaan pitää sytyttää aina liekki. Meillä vieraileville kavereille se on aina ihmetyksen aihe ja oma ohjelmanumeronsa, kun uunihansikkaan peittämä käsi ojossa silmät puoliummessa tähtäilen sytytintä uunin sisuksiin ja lopulta liekit leimahtavat näyttävästi päälle. Muutenkin kapistus lämmittää samalla koko kämpän aika tehokkaasti, mitä ei ehkä osaa arvostaa kesällä :)

Kesällä on usein kiva siis syödä jotain nopeaa ja kevyttä. Silloin tällöin teen ruoaksi erilaisia salaatteja, joka tapauksessa huomattavasti useammin kesällä kuin muina vuodenaikoina. Salaateista kun saa vaikka minkälaisia versioita kun käyttää mielikuvitustaan. Jos salaatti on päivän ainoa "lämmin" ruoka niin pitää aina vain muistaa huolehtia, että lisää jonkun proteiininlähteen sinne joukkoon, oli se sitten papuja, kikherneitä, kalaa, kananmunaa tai mitä haluaakaan. Tuollainen ruokaisa salaatti on kyllä kätevä varsinkin kiireessä, vaikkei se toki nälkää pidä loitolla yhtä tehokkaasti kuin lämmin ruoka.
 
Kidneypavuista, kesäkurpitsasta, aurinkokuivatuista tomaateista, parsasta ynnä muusta koostuva salaatti.


Yksi uusi salaattimainen lemppari, josta en ole tajunnut napata kuvaa, koostuu niinkin yksinkertaisista aineista kuin kikherneet, lime, avokado, tomaatti ja mintunlehtiä/salaatinlehtiä. Se on kyllä tosi nopea, varsinkin jos käyttää säilyketölkissä olevia kikherneitä. Tosin yritän suosia kuitenkin raakana ostettavia kikherneitä (GoGreen-merkkisiä yleensä), jotka siis liotetaan yön yli ja keitetään, vaikka niiden kanssa meneekin aikaa. Ravintosisältö niissä on kuitenkin parempi kuin säilykepurkeissa olevilla lajitovereillaan.
 
Kesällä tulee syötyä myös paljon kalaa. Tämän kesän tavoitteena olisikin opetella käyttämään vielä enemmän eri kalalajeja! Esimerkiksi siika on kala, jota en ole vielä jostain syystä ikinä ostanut. Kuhakin on kuulemma hyvää (ja kallista?), joten sitäkin olisi kiva maistaa. Sen sijaan silakat ja muikut ovat kaloja joita tulee ostettua melko usein. Ja ne ovat kyllä ilahduttavan edullinenkin ruoka, esim. silakkafileiden kilohinta palvelutiskiltä ostettuna on usein n. 8 euroa. Fileet vain pyöritellään ruisjauhoissa, johon on sekoitettu valkopippuria ja suolaa, ja paistetaan pannulla.


Paistettuja silakkafileitä perunamuussin kera, nam!



Grillattavaksi kelpaavat herkut ovatkin sitten ihan oma lukunsa, nam! Parvekkeettomana ja pihattomana grillailu onnistuu lähinnä kavereiden tai isäni luona tai mökeillä, mutta silloin se tuntuukin erityiseltä hetkeltä. Tykkään laittaa grilliin mm. maissia, kesäkurpitsaa, täytettyjä tomaatteja (sisällä vuohenjuustoa, basilikanlehtiä, valkosipulia), sinihomejuustotäytteisiä herkkusieniä, halloumjuustoa, soijanakkeja ja lohta. Kaikkia noita juustojuttuja ei kyllä tule laitettua samalla grillauskerralla, mutta joku tai jotkut niistä on aina mukana :)
 
 
Grillin antimia.


Nyt tulikin hirveä nälkä tätä kirjoittaessa. Kesä on kyllä parhaimmillaan kulinaristista aikaa!


9. kesäkuuta 2013

Every summer has a story



Tämä viikko on tuntunut oikein kunnolla kesältä. Jos mulla vielä kesäkuun ensimmäisenä päivänä pyöri päässä se, että kuinka kesä muka voi tulla näin äkkiä ja onko muka todella jo kesäkuu, niin nyt on kyllä jo aivan tottunut ajatukseen. Nyt tosiaan on kesä, se erityislaatuinen aika vuodesta, jolloin kaikki on vähän rennompaa, vähän hitaampaa, ihmiset iloisempia, aamut kauniimpia ja illat tunnelmallisimpia. 













Tämä viikko on pitänyt sisällään paitsi ensimmäisen kesätyöviikkoni, myös paljon laadukasta vapaa-aikaa. Kesällä ei halua jäädä kotiin sisälle istumaan, koska sitä ehtii tehdä sitten syksyllä ihan tarpeeksi (pelkän syksy-sanan kirjoittaminen tuntuu muuten jotenkin tosi väärältä näin alkukesästä :D ). Läheisen uimarannan kalliolla istuskelu ja viikonlopun mökkireissu näkyvät yllä olevissa kuvissa. Se mökkireissu olikin muuten tämän kesän ensimmäinen - meidän piti mennä jo toukokuussa erään ystävämme mökille, mutta se peruuntui. Joten nyt vasta tuli syötyä ekat mökkiruoat, heitettyä talviturkki sekä kuunneltua musaa ja pelattua pelejä hyvässä seurassa kaveriporukan kesken. Sääilmiöitäkin ehdittiin kokea laidasta laitaan: ukkosta, sadetta, paahtavaa aurinkoa, sateenkaaria, kauniita värejä. Kaiken kaikkiaan mökkiviikonloppu sisälsi juuri sopivassa suhteessa rentoutumista ja aktiviteettia.

Ja kahden viikon päästä onkin juhannus! Sitä odottaen. Toivottavasti teilläkin oli mukavan kesäinen viikonloppu!




5. kesäkuuta 2013

Kahvista

Mulla on ollut elämäni aikana melko vaihteleva tunneside kahviin. Erityisen paljon ja säännöllisesti lipitin kahvia lukioaikoinani. Lukiovuodet olivat mulla jotenkin niin kiireisiä ja juoksin tukka putkella koulun, harrastusten, töiden ja kavereiden välillä, aikamoisella minuuttiaikataululla, joten lähemmän tuttavuuden tekeminen kahvinkeittimen kanssa oli elinehto kaiken sen ehtimiselle. Oikeastaan vasta lakkiaispäivänä havahduin miettimään, että miten kolme viimeistä vuotta olivatkaan hujahtaneet sellaisella nopeudella. Siinä sivussa kahvistakin oli tullut huomaamatta erottamaton osa arkeani.


Sen jälkeen välivuotta pitäessäni yleinen tahti jotenkin hidastui ja myös kahvinjuonti jäi pikkuhiljaa taka-alalle. Keitin silloin tällöin kahvia, en joka päivä, varsinkaan kun huomasin ettei vatsanikaan oikein ole koskaan pitänyt siitä. Sekin vähäinen keittely tyssäsi nelisen vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen asuntoomme: keittiössämme ei yksinkertaisesti ole tilaa kahvinkeittimelle, eikä sitä kaapinperukoillekaan jaksanut tunkea, joten lahjoitin sen hetken mielijohteesta pois. Ainahan sitä voi uuden ostaa jos tulee toisiin aatoksiin, pohdin silloin.


Siitä lähtien perinteistä suodatinkahvia ei ole tässä kämpässä nähty. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin pitämään kaapissa erityisesti vieraita varten murukahvia (onkohan oikea nimitys murukahvi? Eli sellainen pikakahvi, jossa kahvinporojen päälle kaadetaan kuuma vesi). Ja ihan muutenkin sitä ollaan aina joskus juotu, erityisesti leivosten tai muiden kylkiäisenä, mutta koskaan murukahvi ei ole maistunut erityisen hyvälle, joten aika harvoin sitä on tehnyt edes mieli. Tavallisen murukahvin lisäksi ostettiin joskus myös kofeiinitonta murukahvia, siltä varalta jos joskus iltaisin haluaisi kahvia. Itse olen nimittäin nykyisin tosi herkkä kofeiinin vaikutukselle, joten jos esim. kello viiden jälkeen erehtyy juomaan kupillisenkin tavallista kahvia, niiin se vaikuttaa heti yöuniin. Välillä olen kyllä miettinyt, että kuinka paljon tästä vaikutuksesta mahtaa olla todellista ja kuinka paljon psykologista? "Nyt en varmasti saa unta kun menin just juomaan sitä kahvia" -tyylinen ajattelu johon itse niin helposti lankean ei mitenkään ainakaan helpota nukahtamista :)

Uudenlainen aikakausi suhtautumisessani kahviin tuli viime talven matkallamme. Kyllästyttyäni parin kuukauden jälkeen Intian chai-teehen päätin Nepaliin tullessamme maistaa aamupalan yhteydessä vaihtelun vuoksi kahvia. Ai että se oli hyvää. Se oli menoa sitten. Join koko Nepalissa viettämämme kuukauden ajan joka aamu kahvia, ihanan rasvaisella maidolla ja suurella nautinnolla. Aamuisin odotin kieli pitkällä nimenomaan kahvia ja jännityksellä odotin, että kuinka ison kupillisen mistäkin ravintolasta saa. Jotenkin oivalsin, että kahvi voi kuin voikin olla nimenomaan nautinto, silloin kun se on hyvää. Hyvin harvoin elämäni aikana olin oikeastaan edes juonut hyvää kahvia! 


Loppumatkan ajaksi chai vaihtui kahviin.



Kotiin palattua päätin, että tästä lähtien aion juoda vain ja ainoastaan hyvää kahvia. Ei kuitenkaan niin että siitä tulisi tapa tai jäisin koukkuun tai tarvitsisin aina sen kofeiinipiikin, vaan että silloin tällöin voi keittää kupillisen hyvänmakuista, laadukasta kahvia ja ennen kaikkea nauttia siitä jokaisella kerralla. Ei enää tylsiä murukahveja! Päädyimme ostamaan pressokeittimen, joka oli aivan nappiostos. Sehän näyttää tällaiselta:


Pressokeittimessämme voi valmistaa n. 8 kuppia kahvia kerrallaan, tässä kuvassa tosin taitaa olla tulossa vain kaksi.







Pressokeitin on siitä kätevä, että sillä saa valmistettua paitsi tosi hyvää kahvia niin se menee myös vieläpä hyvin pieneen tilaan. Keittämisprosessi itsessään vaatii pientä vaivannäköä (pannun lämmittäminen, kahvin hauduttaminen, männän alaspainaminen, lopuksi keittimen puhdistaminen, jne.), joten ihan jokapäiväiseen ja aamuisin silmät sikkaralla tapahtuvaan kahvinkeittoon se saattaisi olla vähän epäkäytännöllinen :) Me ollaan nyt keitelty kerran-pari viikossa makoisat päiväkahvit, joko Caffi-kaupasta ostetusta laadukkaasta kahvista joka jauhettiin pavuista paikan päällä (perhanan kallista mutta hyvää!) tai ihan  vaan Presidentin tummasta paahdosta. Pressokeittimeen soveltuvan kahvin tunnistaa kahvipakkauksen yläosassa olevasta pienestä pressokeittimen kuvasta.





Seuraavaksi kahviin liittyvällä hankintalistalla olisi maidonvaahdotin, sellainen paristoilla toimiva vempain, mutta pitää nyt vielä miettiä onko se jo vähän hifistelyä :D Myös papumylly olisi ihana. Joka tapauksessa olen nyt iloinen siitä, että olen löytänyt minulle sopivan tavan nauttia kahvista.


Millainen on teidän suhteenne kahviin? :)


1. kesäkuuta 2013

Uusia kesäisiä tuulia


Hyvää kesäkuun ensimmäistä päivää kaikille! Miten toukokuu menikin niin älyttömän nopeasti? Nyt kesä on siis ihan virallisesti alkanut, uskomatonta mutta totta :) Kolmen viikon päästäkö on jo juhannus?

Nyt toukokuun vaihtuessa kesäkuuhun mulla on myös muutoksen tuulia työrintamallani. Niin kuin mainitsinkin aiemmin keväällä, niin sain kuin sainkin oman alan kesätöitä, ja ne alkavat tosiaan maanantaina. Jännittävää! Siellä kuluukin sitten seuraavat kolme kuukautta eli koko kesä. Tänä kesänä minulla ei siis ole lainkaan kesälomaa, mikä on aika poikkeuksellista. Olen nimitttäin melkeinpä joka kesä onnistunut järjestämään itselleni jonkinlaisen loman, mutta nyt tosiaan tulee istuttua toimistossa elokuun loppuun asti. Toisaalta se ei juuri tänä vuonna haittaa, koska tulihan viime talvi "lomailtua" kokonaan siellä matkalla ollessamme. En voi väittää olevani tällä hetkellä kovin rasittunut tai loman tarpeessa - enemmänkin rahan tarpeessa ;) 

Kesän 2012 tunnelmia.


Toki jonkinlaisen pidennetyn viikonlopun yritän järjestää johonkin saumaan, että päästäisiin mökille muutamiksi päiviksi. Joonaksen perheen mökki, jonne perinteisesti mennään joka kesä ja joka on aina yksi kesän kohokohtia, on nimittäin sen verran kaukana ettei sinne ihan pelkäksi viikonlopuksi kannata mennä. Muut kesän menot, joita on nyt jo sovittua ainakin seuraaviksi kuudeksi viikonlopuksi (!), mahtuvatkin sitten ihan vaan perjantai-sunnuntai -akselille, joten onneksi ilman lomiakin tekeminen onnistuu. Ja tietty työpäivien jälkeen pääsee nauttimaan kesäisestä Helsingistä :) Eilen kun pyörittiin Helsingin keskustassa, niin huomasi taas kuinka kaupunki herääkään eloon kesällä. Vaikka väki vähenee kesäksi kaupungista, niin elämä siirtyy ulkotiloihin ja puistoihin sekä terasseille. Iltamyöhään asti on elämää ja tunnelmaa.






Muutenkin tämä kesä tulee olemaan mitä todennäköisesti viimeisin "kesätyökesä" eli viimeinen kesäni opiskelijana. Jos kaikki suunnitelmat menevät putkeen ja jos olen tarpeeksi ahkera, niin saattaisin valmistua ensi vuoden alkupuolella. Eli kesätöiden päättymisen jälkeen palaan takaisin toiseen työpaikkaani, oman alan osa-aikaduuniin (jossa olen muuten viihtynyt aivan älyttömän hyvin ja josta haikein mielin vetäydyn kesäksi tauolle!) ja hyökkään sen viimeisen opiskelukoitoksen eli gradun kimppuun. Nyt jos kesän aikana saisin tarkemman aiheen valittua graduuni (aivan varmasti... :D ), niin aloitus kävisi jouhevammin. No, mutta syksy on vasta sitten, ei siitä sen enempää. Keskitytään eka tähän kesään ja tähän hetkeen. Kiva tunne kun on kuitenkin suunnitelmat selvillä loppuvuottakin ajatellen, niin voi olla rauhallisin mielin.




Tänään taitaa myös olla se päivä, kun uudet ylioppilaat painavat lakit päähänsä ja monessa paikassa on juhlat. Suvivirret soivat kouluissa. Hieno juttu. Me suunnataan nyt ulkoilemaan ja nauttimaan tästä kesäkuun aloituksesta :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...