21. helmikuuta 2013

One more?



Noin viikko sitten tuli todettua, miten nopeasti asiat voivatkaan kääntyä päälaelleen. Voitteko uskoa, että tulin viime viikolla jälleen kerran kipeäksi, oltuani terveenä vain puolitoista viikkoa! Tuli hieman epätoivoinen olo kun heräsi keskellä yötä ensin oksentamaan ja sitten meni mahakin pahasti kuralle. Back to square one... Vielä epätoivoisempi olo iski kun seuraavana päivänä Joonakselle tuli samat oireet. Päätimmekin mennä päivän kuluttua siitä lääkäriin, koska alkoi todella ihmetyttää, että ollaanko me tosiaan muka taas onnistuttu syömään jotain pilaantunutta vai voisiko kyse olla esimerkiksi jostain suolistoloisesta joka aiheuttaisi nämä samat oireet kerta toisensa jälkeen. Eipä olla ennen käytykään lääkärissä ulkomailla, joten tulisi sitäkin kokeiltua.

Vakuutusyhtimme suositteli erästä Delhin eteläosassa sijaitsevaa sairaalaa, joten suuntasimme sinne. Paikka osoittautui kaupungin parhaimmaksi yksityissairaalaksi ja ei sitä kyllä meinannut sisältä edes sairaalaksi tunnistaa :D Se muistutti enemmänkin hienoa kauppakeskusta pikaruokapaikkoineen ja kahviloineen, ja kaikki käytävillä parveilevat asiakkaatkin olivat hyväntuulisia, ei-sairaan-näköisiä, kulkivat sipsipussit kädessä ja ottivat jopa yhteiskuvia toisistaan. Me oltiin varmaan paikan huonokuntoisimman näköiset henkilöt! Vaikka puitteet sairaalassa olivat hienot, niin asioiden hoito kangerteli taattuun intialaiseen tapaan. Koko käynti kesti yhteensä viisi tuntia, mikä otti aika koville kun mielummin olisi ollut istumassa vessassa ja makaamassa sängyssä. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin ja saimme mitä halusimmekin: lääkäri määräsi laajat loistestit ja verikokeet ja antoi antibioottikuurin.

Paharganj, New Delhi.


Takaisin hotellille päästyämme vähän kummastelimme saamiemme antibioottien valtavaa kokoa mutta aloitimme kuurin mukisematta - viime sairastuminen oli niin tuoreessa muistissa, että haluttiin ehdottomasti pysäyttää koko delhibelly heti alkumetreille, ettei päivät menisi hukkaan. Siitä se huono olo vasta alkoikin... Suoliston toiminta onneksi vähän rauhoittui, mutta molemmille nousi kova kuume päiväksi, ja sen laskettua olimme pari päivää erittäin huonovointisia. Mua ei ole ikinä etonut ja närästänyt niin paljon, että olisin joutunut öisin valvomaan sen takia tuntikausia. Pyörrytti eikä syöminen tullut kysymykseenkään. Jossain vaiheessa raahauduttiin nettiin googlettamaan, ovatko saamamme sivuvaikutukset sille lääkkeelle tyypillisiä ja kyllähän ne olivat. Samalla selvisi, että lääke ei ollutkaan mikään perus-antibiootti, vaan giardian ja muiden loisten häätöön tarkoitettu lääke! Lääkäri oli ilmeisesti ollut niin varma että meillä on joku loinen, että oli jo ennen testitulosten saamista päättänyt suoraan antaa meille ne lääkkeet. Eipä ihme jos otti vähän koville!

Seuraavana päivänä raahauduttiin kuulemaan testituloksia: veriarvot normaalit, ei loisia. Eka reaktio oli helpotus, mutta samalla suuttumus, koska oltiin vähän niin kuin turhaan kärsitty niistä lääkkeiden sivuvaikutuksista. En ole mikään lääketieteen asiantuntija, mutta eikö olisi parempi ensin odottaa tuloksia ja sitten vasta antaa täsmälääkitys? Jos ei, niin ainakin olisi reilua kertoa potilaalle mistä lääkkeestä on kyse ja että siitä tosiaan voi tulla todella huono olo... Lääkäri kuittasi meidän ihmettelyt ja kyselyt vain kehottamalla samantien lopettamaan niiden loisantibioottien käytön ja antoi vastaisuuden varalle tavalliset antibiootit, sellaiset pienet pillerit jotka oltiin alunperinkin kuviteltu saavamme. Toivotaan nyt todella, että tämä oli matkan viimeinen ruokamyrkytys eikä niihin tarvitsisi turvautua.

Tulipas tästä oikein kunnon sairauskertomus! Nyt, muutama päivä lääkkeiden lopettamisen jälkeen, ollaan jo paljon paremmassa kunnossa. Aikamme Delhissä venyi sairastumisen takia puoleentoista viikkoon ja tänään illalla hyppäämme vihdoin junaan. Voitte vain kuvitella kuinka hyvä fiilis on poistua, kun on päiväkausia tuijotellut huoneen seiniä miettien, tervehtyykö tästä enää ollenkaan, huolissaan omasta voinnista ja oman rakkaan voinnista. Sairastuminen vaikutti jatkosuunnitelmiin sillä tavalla, että lähdemme nyt siis suoraan Nepaliin. Raikas vuoristoilma ja rauhallinen meininki on nyt tervetulleempaa kuin ikinä! Sinne saavumme huomenna päivällä ja tuntuu vähän kuin uusi sivu aukeaisi. Intiassa koetut sairastelut ovat jättäneet kuitenkin sen verran jälkensä, että pelkkä ajatuskin mahdollisesta uudesta sairastumisesta kauhistuttaa. Olen laihtunut aika paljon ja vielä yhden oksentelu-ripuli-kuume-setin läpikäyminen olisi jo liikaa. Jos se kiintiö olisi jo vihdoin täynnä?



14. helmikuuta 2013

Astetta isompi matkapäiväkirjapostaus!


Heipparallaa! Nyt olen kerrankin voinut tehdä postauksen kaikessa rauhassa ja aikaa käyttäen, nimittäin meillä on nykyisessä majapaikassa ilmainen netti, ensimmäistä kertaa ikinä :) Olemme nyt Delhissä ja täällä hostellin yläkerrassa on rauhallinen tyhjä huone, jossa on viisi uutta, toimivaa, ilmaista tietokonetta nopealla nettiyhteydellä. Olen kerrankin ehtinyt hoitaa kaikkia asioita joita olen tähän asti lykännyt, lueskellut tietoa kaikesta mahdollisesta ja siirtänyt kuvia ilman kiirettä koneelle katsellen niitä läpi. Nettipaikkojahan joka puolella Intiaa on vieri vieressä, mutta melkein aina niissä on jotain pientä vikaa (esim. netti hidas, usb-portti ei toimi, kuvat eivät näy, henkilökunta haittaa keskittymistä kurkkimalla olan yli/lauleskelemalla/metelöimällä/kyselemällä, heh...) ja muutenkin maksullisissa koneissa on se psykologinen kiireen vaikutelma, kun tietää rahan kuluvan koko ajan. Voitte siis kuvitella, että nyt on tullut nautiskeltua netissä olemisesta oikein kunnolla, oikeastaan ensimmäistä kertaa koko reissun aikana :)

Tosiaan olemme olleet nyt alkuviikon Delhissä ja voin sanoa olevani positiivisesti yllättynyt. Viimeisin miljoonakaupunki, Hyderabad, jossa olimme joskus tammikuussa jätti meihin jonkinlaiset traumat Intian suurkaupunkeja koskien, joten varauduimme siihen ettei Delhikään ole kovin miellyttävä. Silti Delhi oli nyt reittimme varrella, joten sen kautta meneminen tuntui luontevalta ratkaisulta - ja onneksi mentiin, koska ollaan viihdytty paljon paremmin kuin mitä uskoin :) Täällä pystyy liikkumaan kävellen aika hyvin ja majapaikkamme lähellä on lukemattomia pikkukujia joita voisi kävellä loputtomiin. Ollaan osteltu hieman vaatteita ja löysimme vihdoin myös sellaisen pikkuisen minikaiuttimen, jolla voidaan soittaa nyt matkan ajan huoneessa musaa mp3-soittimien kautta. Ruokatarjonta täällä Delhissä on ihan omaa luokkaansa ja ollaankin syöty reissun parhaimmat thalit juuri täällä. Thali on siis sellainen annos johon sisältyy mm. riisiä, chapateja (sellaisia ohuita rieskamaisia leipiä) ja useita erilaisia kastikkeita, usein mm. dalia (linssikastike), kikherneitä, perunaa, jogurttia jne. Eli tosi monipuolinen setti ja hinta pyörii usein 1-1,5 euron hujakoilla. Vaikka jotkut Intian ruoat ovat jo alkaneet hieman kyllästyttää (mm. chai-teen olen vaihtanut takaisin mustaan teehen ja eräässä postauksessa hehkuttamani masalan dosatkin tulevat jo korvista ulos, ja thaileihinkin kyllästyin jo kertaalleen mutta nyt ne taas maistuvat), niin edelleen voisin kirjoitella ruokatarjonnasta vaikka monta postausta. Ehkä myöhemmin kotoa sitten!

Ai niin, ennen Delhiin saapumistamme pysähdyimme pariksi yöksi Agra-nimiseen kaupunkiin katsastamaan Intian kuuluisimman nähtävyyden eli Taj Mahalin. Nähtävyyksiä oli tullut lähiaikoina katsottua jo sen verran paljon että mietimme kuinka paljon Taj Mahal tulee enää sykähdyttämään lukuisia temppeleitä, linnoja, palatseja ja moskeijoita nähneitä silmiämme, mutta se osoittautui kyllä todella kauniiksi ja näkemisen arvoiseksi. Taj Mahaliahan sanotaan ikuisen rakkauden symboliksi, sillä eräs hallitsijahan rakennutti sen 1600-luvulla muistoksi kuolleelle vaimolleen.

Intian kuuluisin rakennus on nyt nahty.


Agra aikaisin aamulla.


Nyt olemme miettineet hieman seuraavaa siirtoamme ja pian pitäisi päättää, siirrymmekö aavistuksen verran pohjoisemmaksi Uttarakhandin osavaltioon katsomaan jotain paikkoja, esimerkiksi kaupungin nimeltä Rishikesh. Viimeistään sen jälkeen onkin ajankohtaista alkaa siirtymään pikkuhiljaa Nepalin puolelle, jee! Jossain vaiheessa olimme jo heittämässä kirvestä kaivoon Nepaliin menemisen suhteen, kun tuntui ettei aika oikein riitä, mutta vähän aikaa sitten päätimme että sinne olisi kylla ihan mielettömän kiva mennä. Intia on tullut jo sen verran tutuksi yli kahden kuukauden aikana, että maiseman vaihtaminen hetkeksi on tervetullutta ja ollaan kuultu Nepalista niin paljon hyvää, että olisi kyllä kova into päästä sinne. Tarkoituksena olisi olla Nepalissa noin neljä viikkoa, minkä jälkeen tulisimme vielä suunnilleen viikoksi Intiaan käymään joissakin paikoissa. Paluulentohan meillä on Mumbaista heti huhtikuun alussa. Sellaiset olisivat siis suunnitelmat nyt, kerrankin kun ehdin nyt kirjoittaa aiheesta :) Intian maaperältä pois lähteminen ja palaaminen vaatii hieman paperirumbaa, koska Intiasta lähdettyä maahan ei saisi palata ennen kuin on ollut pois kaksi kuukautta. Säännön voi kiertää hankkimalla re-entry -leiman viisumiin ja sen aiomme sitten hankkia Nepalin pääkaupungista Kathmandusta - ja varautua jonottamaan ainakin koko päivän, niin kuin olemme kuulleet muilta matkaajilta!  Suomesta käsinkin kyseisen re-entry -leiman olisi voinut hankkia, mutta silloin olisi pitänyt olla lentoliput valmiina Nepaliin niin siksi jätimme sen tekemättä. No, kaikenlaiseen säätöön on tullut totuttua täällä Intiankin puolella, joten emme anna sen olla esteenä koko Nepalin vierailulle :)

Huh, mikä superpitkä teksti! Toivottavasti kaikille teille kuuluu hyvää siellä Suomen päässäkin. Välillä havahdun tajuamaan sitä kuinka harmittavan vähän ehdin seurailla teidän muiden blogeja näin matkalta käsin ja näin ollen olen melko pihalla kaikkien kuulumisista ja jutuista. Kotiin palattua onkin varsinainen urakka alkaa kahlata postauksia läpi muutaman kuukauden ajalta, mutta silloin viimeistään palaan taas aktivoituneena blogirintamalle myös lukijan roolissa :) Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

7. helmikuuta 2013

Peace of mind



Moro! Sijaitsemme nyt pienessa 8000 asukkaan kylassa nimelta Orchha ja huh, taman postauksen aikaansaaminen on kylla ollut tyon ja tuskan takana :D Niin sympaattinen paikka kuin Orchha onkaan, niin taalla on myos huomattavasti enemman sahkokatkoja kuin missaan muualla Intiassa. Myos netti on todella hidas, joten yritan pitaa postauksen lyhyena jotta ei mene ihan koko iltaa tahan :) Kuvat nakyvat jalleen kerran todella omituisina minulle taalla blogissa (jotenkin venyneina sivuttaissuunnassa).


Eli olemme olleet nyt Orchhassa viitisen paivaa ja viihtyneet oikein hyvin! Valilla jos on ollut nopeampia siirtymisia parin paivan valein niin on hyva pysahtya johonkin rauhallisempaan paikkaan lataamaan akkuja useammaksi paivaksi ja Orchha on ollut siihen tarkoitukseen juuri sopiva. Taallakin on muutamia nahtavyyksia, kuten vanhoja hienoja linnoja ja temppeleita, mutta ei kuitenkaan niin kovin kuuluisia kuin mita esim. Khajurahossa tai muualla. Parasta taalla on rauhallisuus ja lahella virtaava joki, joka nayttaa niin kovin puhtaalta verrattuna Gangesiin :P Toisella puolella jokea on luonnonsuojelualue, jossa kavimme pyorailemassa eraana paivana. Siella oli hieman lehdetonta ja kuivaa, koska onhan nyt talvi ja kuiva kausi, mutta monsuunin aikaan siella on varmaan kivan vehreaa. Toivoimme nakevamme jotain elaimia, mutta loppujen lopuksi bongasimme vain pari lehmaa, heh.





Viime postauksessa mainitsin olleeni kipea ja huonovointinen, mutta onneksi se kaikki parani jo pari paivaa postauksen jalkeen. Jalleen kerran toistan tata samaa fraasia: kylla osaa taas arvostaa terveytta! Ihanaa kun voi yli viikon tauon jalkeen syoda kaikkea hyvalla ruokahalulla ja kaikki pysyy sisalla, olo on energinen ja normaali. Laakariin asti ei tarvinnut siis menna, tallakaan kertaa, kun olo paranikin itsestaan. Kovin montaa paivaa en olisi enaa samaa menoa silloin jaksanut kestaa, joten hyva nain. Ehka nyt vastustuskyky on taas aavistuksen verran parempi loppureissua ajatellen, ainakin toivon niin :)

Herkullinen loyty Orchhasta, siud-leivokset!


No niin, nyt on aika lopetella! Palailen blogin aareen seuraavan kerran hieman pohjoisemmasta, joten siihen asti heippa kaikille!


1. helmikuuta 2013

Varanasi, Bodhgaya, Khajuraho







Moi kaikki! Reissu on edennyt taas pari etappia viime kerrasta ja Varanasi jai taaksemme maanantaina. Vietimme siella yhteensa tasan viikon ja se oli juuri sopiva aika, eli tuntui etta ehdimme nahda kaupungista juuri ne jutut mita halusimmekin. Varanasi on kylla ehdottomasti suositeltava paikka, koska ei toista vastaavanlaista loydy. Ja ainakin kaikkein valokuvauksellisemmaksi paikaksi sen voisi myos nimeta! Valokuvista puheenollen, lisailin kamerasta juuri kuvia muistitikulle ja huomasin, etta taman tietokoneen ruudulla katsottuna ne nayttavat kovin tummilta ja leveilta. Nayttavatko nama tahan postaukseen laittamani kuvat jotenkin oudoilta teidan koneelta katsottuina, vai onkohan vika vain tassa naytossa?

Varanasissa kavimme veneajelulla Gangesissa, mika oli yksi siella olemisen kohokohdista. Paasin myos ratsastamaan hevosella monen vuoden tauon jalkeen! Taluttaja oli tosiaan paikallaan, heh, ja onneksi meilla oli paikallinen opas mukana niin han sai tingittya hinnankin seitseman kertaa halvemmaksi kuin mita aluksi tarjottiin. Meilla kavi tuuri kun satuimme tutustumaan tahan oppaaseemme, 18-vuotiaaseen poikaan, silla Varanasissa on niin paljon hihastanykijoita tarjoamassa kaikkia mahdollisia palveluksia ja tuotteita, etta joukosta erottuminen on todella harvinaista. Oppaamme onnistui kuitenkin siina ja voitti luottamuksemme ja paasimme hanen mukanaan viikon aikana moniin sellaisiin paikkoihin, jonne emme olisi itse osanneet tai voineet menna. Toiset mieleenpainuvat henkilot Varanasista olivat majoituspaikkamme omistajaperhe, jotka ottivat meidat niin lampimasti vastaan etta jai aarimmaisen hyva mieli. He jopa sujauttivat joka aamu sanomalehden ovemme alta! Paasimme heidan kanssaan tutustumaan myos Varanasille tyypilliseen lajiin eli leijanlennatykseen. Taivas on koko paivan taynna leijoja ja ideana on kokeilla saada oma leija mahdollisimman korkealle ja hyokkailla samalla muiden leijojen kimppuun yrittaen pudottaa ne. Yllattavan vaikea mutta hauska laji! :)

Varanasilainen kulkukoira sumuisena aamuna.


Ganges.


Hevosen selassa!


Varanasin eli hindujen pyhan kaupungin jalkeen suuntasimme muutaman tunnin junamatkan paahan Bodhgayaan buddhalaisuuden alkulahteille. Bodhgayassa oli oikein mukavan rauhallinen tunnelma ja tuntui oikeastaan kuin olisi ollut ihan eri maassa! Kaapuihin pukeutuneita munkkeja oli siella taalla. Paikan suurin nahtavyys on bodhi-puu, eli puu jonka alla Buddha aikoinaan valaistui. Puun alla istuskelee monia ihmisia meditoimassa ja rukoilemassa, jotkut ehka omaa valaistumista odottaen. Ihan mielenkiintoinen paikka ja juuri sopivasti nahtavaa pariksi paivaksi.

Bodhgayassa buddhalaisuuden juurilla.




Bodhgayan jalkeen oli vuorossa seuraava nahtavyyspaikka (totesimmekin juuri, etta meilla on nyt meneillaan tallainen nahtavyysosuus matkalla :) ), eli pikkukaupunki Khajurahon temppelit. Olemme taalla nyt toista paivaa ja paikka on mukavan hiljainen, tosin tietenkin hyvin kaupallinen runsaiden turistimaarien vuoksi. Khajurahon temppelit ovat yksia parhaiten sailyneita Intiassa ja niiden seinat ovat taynna pienia patsaita, jotka ovat suurimmalta osin kama sutra -aiheisia. Hienoimmat ja yksitysikohtaisemmat temppelit joita ollaan tahan mennessa nahty! Muuten taalla ei ole paljon tekemista, joten matka jatkuu varmaankin huomenna ja seuraavat kohteet ovat Orchha seka Agra (jalkimmaisessa sijaitsee Taj Mahal).

Khajurahon temppeleilla.


Terveysrintamalle kuuluu vahan huonoa. Ensinnakin mulla on ollut pari viikkoa flunssa paalla, joka on onneksi nyt vihdoin kukistumassa. Taman lisaksi Varanasissa tasan viikko sitten tulin jalleen kipeaksi :( Talla kertaa taudin aiheuttajaa on mahdoton arvailla, koska olimme syoneet J:n kanssa ihan samoja ruokia eika mitaan pilaantumisherkkaa, mutta siita huolimatta eraana yona herasin hyvin huonoon oloon. Juoksin pari kertaa vessassa maha ihan kuralla ja oksensin kerran. Aamulla ne oireet olivat ohi, mutta tilalle nousi 38 asteen kuume. Mulle ei yleensa nouse kuume ikina, joten oli aika harvinainen tilanne. Kuumetta jatkui onneksi vain paivan ajan. Taman kaiken jalkimaininkina mulla on ollut siita lahtien eli viikon ajan aika etova olo ja ruoka ei maistu ollenkaan. Mahan toimintakaan ei ole viela taysin normalisoitunut, joten ei ole niin energinen olo kuin mita ihan terveena on. Sairastelu on kylla aina yhta rankkaa reissussa, varsinkaan kun ei ikina tieda mista kaikki aiheutuu ja mihin suuntaan oireet etenevat... Pitakaa nyt peukkuja etta tama menee ohi pian :/

Siita huolimatta oikein mukavaa viikonloppua ja helmikuun alkua kaikille!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...