30. joulukuuta 2013

2013


Nyt kun eletään vuoden 2013 toiseksi viimeistä päivää, voisi olla hyvä hetki kerrata, mitä kaikkea tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään. Vuoden vaihtuminen tulee eteen aina jotenkin tosi yllättäen, kun on keskittynyt niin paljon jouluun ja sen jälkeen tajuaakin että ai niin, vuosikin vaihtuu pian. Ja ihan mielenkiintoinen vuosi onkin takana!

Jos mietitään mennyttä vuotta ihan järjestyksessä, niin tammikuusta maaliskuuhun olimme reppureissullamme Intiassa ja Nepalissa, mikä oli yksi ainutlaatuisimmista ajanjaksoissa elämässäni. Opin itsestäni ja ympäröivästä maailmasta tuossa ajassa paljon enemmän kuin mitä yleensä tulee opittua useammassa vuodessa. Rakastin ja vihasin Intiaa vuorotellen ja joka ikinen päivä kyseisessä maassa oli varsinainen seikkailu. Omaa elämää tuli punnittua sieltä käsin hyvin paljon. Nepalissa oleminen sen sijaan tuntui värikkään Intian jälkeen kuin lomalta. Vuorten näkeminen teki syvän vaikutuksen: muistan vieläkin, kuinka katsoin suu auki onnellisena lumihuippuisia vuoria Pokharassa ja totesin, että en ole koskaan ennen nähnyt mitään yhtä upeaa.



Alkuvuoden aikana opin myös todella arvostamaan omaa terveyttäni. Olin matkamme aikana kipeämpi kuin koskaan ennen, alkaen aina tammikuun lopulla alkaneesta pienestä kuumeilusta ja vatsataudista, joka tuli ja meni muutaman päivän välein, huipentuen Delhissä meidät molemmat puoleksitoista viikoksi sänkyyn kaataneeseen järkyttävään sairastumiseen. Niin vain siitä kuitenkin selvittiin. Täysin ennallemme ei kuitenkaan ehditty toipua enää loppureissun aikana, vaan fyysinen kunto oli vielä Nepalissakin heikompi kuin koskaan. Muistan lähes nauraneeni ajatukselle siitä, että pystyisin ottamaan muutamaakaan juoksuaskelta! 

Maaliskuun lopussa palasimme kotiin ja huhti-toukokuu kului sopeutuessa takaisin arkirytmiin Suomessa. Nautin kotona olemisesta täysin siemauksin. Söin kaipaamiani ruokia ja aloin käydä taas kuntosalilla. Suoritin yliopistolla yhden tai kaksi kurssia ja hain kovasti kesätöitä. Satuin lopulta saamaan kaksikin oman alan työpaikkaa, toisen osa-aikaisen jo kevääksi ja toisen kokoaikaisen kesäksi. Se tuntui varsinaiselta onnenpotkulta. Lähipiirissänikin koettiin suuria asioita, kun toukokuussa eräs ystäväni sai vauvan. Asia oli erityisen merkittävä myöskin siksi, että tämä oli koko kaveripiirini ensimmäinen vauva!

Sitten tulikin jo kesä ja se oli aivan ihanaa aikaa. Vaikka mulla ei varsinaista lomaa ollutkaan, niin viikonloppuisin oltiin aina menossa jonnekin päin Suomea. Joka perjantai pakatiin laukut ja lähdettiin ja palattiin sunnuntaina takaisin, voi niitä aikoja :) Sain muutaman lomapäivän kesäkuun viimeiselle viikolle, jolloin suunnattiin Joonaksen perheen mökille ihan kahdestaan, mikä oli ehdottomasti yksi kesän kohokohtia jälleen kerran. Lisäksi muistelen erityisen lämpimästi Ilosaarirockissa käymistä, monen vuoden festaritauon jälkeen. Upea sää, hyvä porukka ja mahtavat esiintyjät tekivät viikonlopusta täydellisen. Aloimme välittömästi kaavailla ensi kesäksikin samanlaista reissua!


Kesä oli myöskin siinä mielessä merkittävää aikaa, että löysin uuden lempibändin. Kun eräänä heinäkuisena päivänä satuin sattumalta kuuntelemaan YouTubesta Biffy Clyron erään biisin, jota yhdessä blogissa oli suositeltu, niin olin heti aivan myyty. Kuuntelin lisää bändin biisejä, lisää ja lisää ja tajusin sen iltapäivän aikana, että nyt olen löytänyt jotain joka on niin mun juttu. Rakkautta ensi kuulemalta. En ole koskaan ennen mieltynyt minkään muun bändin musiikkiin noin nopeasti ja voimakkaasti. Ajoitus oli siinäkin mielessä loistava, että samantien luin netistä että bändi on tulossa loppuvuodesta Suomeen. Liput tulivatkin heti seuraavalla viikolla myyntiin. Ostin ne tärisevin käsin ja onneksi olin nopea, koska keikka myytiin jo vartissa loppuun.

Kesä vaihtui syksyyn ja oli aika käydä viimeisen opiskeluun liittyvän ponnistuksen eli gradun kimppuun. Sain tehdä sen toimeksiantona kesätyöpaikkaani, mikä helpotti suuresti alkuun pääsemistä, kun aihe oli tuttu. Koko syksyn ajan kävin maanantai-iltaisin yliopistolla suorittamassa koko opiskelujeni viimeistä kurssia, hyvin epämotivoituneena ja väsyneenä ja laskin kertoja, jolloin se loppuisi. Vastapainoa toi syksyn kaunis väriloisto ja teimmekin monen monta pitkää lenkkiä kamera kaulassa ympäri metsiä. Viikot tuntuivat noudattavan keskenään aika samaa kaavaa, mikä on aina syksyisin suuri ero kesään verrattuna. Rutiinien uudelleen omaksuminen tuntuukin aina syksyisin hyvältä vaihtelulta, kun saa tietyn rytmin päälle liikuntojen ja menojen suhteen.

Marras-joulukuuta väritti tietenkin joulunodotus, mutta silloin tapahtui muitakin merkittäviä asioita. Sain kuulla, että tammikuun alusta lähtien saisin jatkaa siellä toisessa oman alan työpaikassani vakituisesti ja kokopäiväisesti. Siitä tuli tarmoa rutistaa graduakin eteenpäin kovaa vauhtia, jotta se olisi vuoden loppuun mennessä valmis (no, ei vielä ole :D Mutta lähinnä viimeistelyä ja viilailua enää!). Biffy Clyron keikka koitti marraskuun alussa ja se oli ehdottomasti paras musiikkiin liittyvä ilta koko elämäni aikana. Olin niin onnellinen että sitä on vaikeaa edes kuvailla! Keikan jälkeen tuli pariksi viikoksi jopa tyhjä olo, kun kaikki se odotus olikin jo takana. Sitten jouluhuuma vei mennessään ja joulukuu sujui glögiä juoden, lahjoja suunnitellen, joululauluja kuunnellen ja ihan vaan sitä joulunaikaa fiilistellen, mikä taisi aika voimakkaasti näkyä täällä blogissakin :)



Tiivistäen voisi sanoa, että tämän vuoden aikana olen kokenut suuria tunteita ja oppinut arvostamaan monia asioita. Sen lisäksi olen saanut asiat siihen pisteeseen, että uusi sivu elämässäni on kääntymässä juurikin näinä hetkinä, kun astun kokonaan työelämään ja opiskelukuviot jäävät taakse. Ei yhtään hullumpi vuosi takana. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä vuosi 2014 tuo tullessaan! :)



28. joulukuuta 2013

Rentoa joulunviettoa


Nyt joulu on juhlittu ja joulun pyhätkin ovat jo takana päin. Oli kyllä juuri niin kiva joulu kuin olin toivonutkin. En olisi voinut toivoa parempaa. Oli jotenkin niin perinteistä ja tuttua, hauskaa ja rentoa. Kaikkea sitä mitä joulun kuuluukin olla ja mitä se on aina ollut niin kauan kuin muistan. Palattiin joulunvietosta vasta eilen ja tuntui hetken jopa erikoiselta olla takaisin kotona. Enpä muista milloin olin viimeksi viettänyt noin pitkän ajan lapsuudenkodissani, viisi yötä. Siinä ajassa ehti rentoutua ihan täysin ja viettää laatuaikaa läheisten kanssa. Löhöilyä, syömistä, lautapelien pelailua ja sarjojen tuijottamista dvd:ltä tuli harrastettua melko ahkerasti. Vuorokausirytmi meni hieman sekaisin ja heräilin joka aamu vasta yhdentoista pintaan - paitsi jouluaattona, jolloin olin laittanut herätyskellon soimaan jo kahdeksalta, ettei mene arvokas aatto hukkaan ;) Siinä perinteistä Joulupukin kuumaalinjaa katsoessa tuli kyllä nostalginen olo. Yksi joulun viehätyksestä piilee varmaankin siinä, että vaikka muut asiat muuttuisivat elämässä niin joulu säilyy aina samanlaisena.




Jos joulussa oli paljon tuttua, niin mahtui siihen jotain uuttakin: kävin nimittäin ratsastamassa! Tapaninpäivänä kun tapasimme lapsuudenystäviäni niin pääsin kokeilemaan ystäväni hevosella että miltä se ratsastus tuntuikaan. Olen nuorempana harrastanut ratsastusta noin kymmenen vuoden ajan, kunnes se joskus 15-vuotiaana jäi. Sen jälkeen en ole juurikaan hevosen selässä käynyt, joten nyt oli aika jännää vihdoin päästä kokeilemaan. Se oli ihan superkivaa ja tuntui luontevalta! Aloin innostua ajatuksesta, että voisi joskus ottaa ihan kunnon ratsastustunninkin. Tosin pieni ongelma voisi olla se, että mulle tuli tallilla tosi tukkoinen olo ihan hetkessä. En tiedä olenko tullut vähän allergiseksi tai jotain, joko hevosille tai jollekin muulle mitä tallin ilmassa on, esimerkiksi heinille. Toki ulkoilmassa ratsastaessa se ei ole niin ongelma, varsinkin jos ottaisi jonkun allergialääkkeen, mutta toki hevonen pitää laittaa valmiiksi siellä tallin puolella... Outoa ettei mulla silloin nuorempana ollut mitään tällaisia oireita :/ No, siitä huolimatta oli ihanaa taas päästä hevosen selkään ja haluaisin kyllä kovasti kokeilla pian uudestaankin, oli miten oli!

Ystäväni hevonen on maailman sympaattisin!

Joululahjoista sen verran, että olin tyytyväinen kaikkeen mitä satuin saamaan. Yksi lemppari oli ehdottomasti Trivial Pursuit, jota olin toivonutkin. Lisäksi sain lisää tuotantokausia How I met your mother- sarjasta, joka on muuten aivan tosi hauska sarja. Ja yksi pieni juttu josta ilahduin oli maidonvaahdotin. Sillä saa vaahdotettua maidon kahvin joukkoon, aivan ihana pieni keksintö! Lisäksi sain laadukkaan kattilan, jota tuli jo eilen testailtua. Ja tietenkin huimat kasat suklaata eri muodoissaan :)

Uusi Trivial Pursuit pääsi heti käyttöön joulun pyhinä.
Näppärä maidonvaahdotin.

Joulun jälkeen on aina hetken vähän tyhjä olo. Kun on kauan odottanut jotain ja sitten se onkin takanapäin, niin kestää hetken ennen kuin osaa taas asennoitua sen odotuksenkohteen jälkeiseen aikaan. Mutta toki ennen kaikkea pitää olla kiitollinen siitä, että joulu oli kaikin puolin onnistunut ja suunnata sitten katse eteenpäin muihin kivoihin tuleviin juttuihin :) Nyt pitää ensin vain ryhdistäytyä pois tästä joulun löysäily-moodista, joka meinaa uhkaavasti jäädä päälle. Eilenkin yritin jo alkaa kirjoittaa tätä postausta, mutta painuinkin sohvalle torkkumaan konvehtirasia kainalossani. Ja heti perään siirryin sänkyyn nukkumaan ja nukuinkin sitten yli kellon ympäri! Järkyttävää. Nyt on pakko lähteä ulkoilemaan ja tunkea nuo jäljellä olevat suklaat kaapin perälle, niin eiköhän tämä tästä. Toivottavasti teilläkin oli onnistunut ja mukava joulu!


22. joulukuuta 2013

Sydämeeni joulun teen


No niin, tänään on koittanut se päivä kun me suuntaamme joulunviettoon. Aiomme viettää koko joulun isäni luona maalla ja sinne tulevat myös molemmat veljeni. Aivan mahtavaa lähteä, tätä on niin odotettu! Tästä se rentoutuminen alkaa. Ollaan onnistuttu haalimaan hirveä määrä tavaraa mukaan, kun ollaan lähdössä reissuun kuitenkin ainakin neljäksi tai viideksi yöksi. Normaalien vaatteiden ja läppärin ynnä muiden lisäksi mukaan lähtee iso kassillinen paketoituja lahjoja ja sitten piparkakkutalonkin ajattelin jotenkin taituroida mukaan, jotta voidaan syödä se sitten porukalla. Automatkalla ajateltiin laittaa Raskasta Joulua-levy soimaan, niin matka sujahtaa hetkessä mukavissa tunnelmissa (ei sillä että kyseessä olisi mitenkään älyttömän pitkä ajomatka, tunnin verran, mutta on siinäkin ehdottomasti oma matkanteon fiiliksensä :) ).

Lunta ei maassa näy, mutta ei sitä oikein osaa kaivatakkaan kun sitä ei ole niin moneen päivään ollut. Eri asia jos lunta olisi juuri äsken ollut ja se olisi nyt jouluksi sulanut pois, mutta kun vielä kertaakaan ei ole täällä ollut pysyvää lumipeitettä niin ei ole päässyt tottumaankaan valkoiseen maahan :) Muuten kyllä kaupunki on ollut jouluinen ja on tullut monta viikkoa ihasteltua toinen toistaan hienompia jouluvaloja ihmisten ikkunoissa ja kaupungin kaduilla. Naapurin seinän läpi kuuluu nytkin joululauluja - hassua kun muuten täällä kerrostalossamme ei yleensä kuulu seinien läpi mitään, mutta nyt joku on selvästi innostunut soittamaan joululauluja oikein kunnon volyymilla. Ei haittaa! Meidän asunnossa on sen sijaan soinut jo parin viikon ajan jouluradio, jota voi kuunnella kätevästi netin kautta. Sitä voi kuunnella täällä ja valittavana on muutama eri kanava sen mukaan, millaista joulumusiikkia haluaa kuunnella. Kannattaa käydä kuuntelemassa, aivan loistava idea!



Hesarin nettisivuilla oli muuten eilen tosi hyvä ja jouluinen kolumni. Siinä kuvailtiin jouluihmisen olemusta, johon pystyin niin samaistumaan! Sen voi lukea täältä. Ainoastaan kohta "ei leveile piparirakennelmillaan" ei oikein sovi, koska juurihan kerroin piparkakkutalostani :D Tosin leveilystä se oli kaukana, koska kovin kauniiksi luomukseksi tuota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, heh... Mutta niin kuin sanottu, olen varma että maku on sitäkin herkullisempi!

Okei, mutta nyt höpinät sikseen ja vielä viime hetken pakkaamisia tekemään. Pian se joulunodotuksen kohokohta alkaa olemaan käsillä ja ihmiset hiljentyvät joulunviettoon. Blogin puolelle palaan seuraavaksi kirjoittelemaan varmaankin vasta joulun jälkeen, joten haluankin nyt toivottaa oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

20. joulukuuta 2013

Taloa rakentamassa


Ryhdyttiin pari iltaa sitten rakentamaan taloa, nimittäin piparkakkutaloa. Tuossa se nyt nököttää keittiön pöydällä valmiina ja herkullisen näköisenä! Sen rakentaminen osoittautui tosin ajoittain haasteelliseksi, koska taidettiin yrittää vetää mutkat suoriksi parissa vaiheessa, mistä seurasi omat jännitysmomenttinsa.
 
 
 
Minä toimin arkkitehtinä eli piirsin leivinpaperille lattian, seinät ja kattopalat. Piirsin ne aika silmämääräisesti, vaikka jonkinlainen mittaaminen olisi voinut olla ihan paikallaan (taisin samaa aikaa maistella taikinaa ja vilkuilla televisiota, niin keskittyminen ei ollut ihan huipussaan). Joonas sitten piirsi ne palaset taikinaan. Siihen asti kaikki hyvin, kunnes huomattiin että omatekemä piparitaikinamme osoittautui hieman liian löysäksi: seinät ja katot alkoivat repeillä kun siirsimme niitä pellille, joten niitä piti vähän muotoilla pellillä takaisin ehjiksi. Paistamisen jälkeen huomattiin, että niistä tosiaan tuli hieman erikokoisia paloja kuin oli tarkoitus, ja mökin lattiapalakin oli ihan kupera :D Huomasimme myös, että arkkitehti oli unohtanut piirtää ovet ja ikkunat, heh. No, paljon koristeita pintaan niin ei kukaan huomaa niiden puuttumista. 
 
Talo oli tarkoitus koristella sokerikuorrutteella. Ajattelin pihinä säästää ja tehdä sen valkoisen sokerikuorrutteen itse. Sehän tehdään valkuaisesta ja tomusokerista, ei voi olla vaikeaa. Kaupasta ostettu valmis sokerikuorrutetuubi olisi tietenkin kätevämpi, mutta kun sitä kuluu tuohon niin vähän että loppu menisi kuitenkin roskiin. Ja onhan omatekemä aina parempaa... Not. Siitä tuli liian löysää, lähes läpinäkyvää lientä. Eih! No, onneksi koristeeksi oli varattu myös pussillinen ranskanpastilleja (kiva tekosyy ostaa karkkia keskellä viikkoa). Sillä siis valkoista "koristetta" peittämään! Se onnistuikin hyvin, jes. Ranskanpastilleilla saa kyllä ihmeitä aikaan.
 
Sitten tuli aika liimata talon palaset toisiinsa. Piparkakkutalon palasethan liimataan sulatetulla sokerilla. Tulikuuman sokerin käsittelyssä oltiin hieman tuskanhiki otsalla, kun piti olla samaa aikaa näppärä, nopea ja vieläpä saada pysymään se erikokoisista paloista koottu mökki pystyssä kuperalla maaperällään. Pidätettiin hengitystä aina joka liimauksen jälkeen. Traaginen takaisku tuli, kun katto halkesi Joonaksen näpeissä. Harkitsin jo, että liimaisimme yhden possupiparin katoksi, mutta onneksi kuumalla sokerilla saatiin katto korjattua ehjäksi. Ja sitten koko juttu olikin valmis! Iso kerros vaan tomusokeria eli lunta mökin päälle, niin pienet kauneusvirheet jäi peittoon.
 
 
 
 
Pientä dramatiikkaa mahtui siis siihen rakennusprojektiin. Aika kultaa kuitenkin muistot, sillä jo päivä tuon tekemisen jälkeen aloimme miettiä, että josko tekisimme vielä uuden ison piparkakkutalon, johon käyttäisimme ihan kunnon pohjapiirustuksia, parempaa taikinaa ja tuubista tulevaa sokerikuorrutetta koristeluksi. Tulisi hienot ikkunat, selkeä ovi, ehkäpä savupiippu, ja piparkakkupihasta voisi tulla niin iso että siihen voisi liimata muutaman piparkakkumiehen ja possun pystyyn. Siitä tulisi hieno! Pitää nyt katsoa, josko vielä iskee inspiraatio sen toteuttamiseen. Jos ei, niin ensi vuonna viimeistään :)


15. joulukuuta 2013

Kolmas adventti


Mukavaa kolmatta adventtia kaikille! Niin se joulu vain lähestyy päivä päivältä. Alkaako teillä olemaan jouluun liittyvät hankinnat ja muut järjestelyt jo hyvällä mallilla? :) Täällä alkaa pikkuhiljaa olemaan kaikki hommattu. Melkein kaikki lahjaostokset on nyt tehty ja joulupaperitkin hankittu. Vielä vähän pitäisi paketoida, leipoa pipareita ja ennen kaikkea fiilistellä tätä joulunaikaa niin paljon kuin ehtii. Joulukalentereiden luukuistakin on jo yli puolet on avattu. Mulla on muuten ruhtinaalliset kolme joulukalenteria, heh. Yksi kuvakalenteri, yksi suklaakalenteri (kivaa kun voi joka päivä ilahtua yhdestä suklaapalasta!) ja joku yksi kämäinen Aku Ankka-kuvakalenteri jonka löysin lehden välistä. Tässäkin kalentereiden määrässä korvautuu se viime joulun väliin jääminen selvästikin :D







Säätilanne on kyllä vaihdellut lähiaikoina tosi paljon. Vielä noin viikko sitten näytti jonkin aikaa tältä:



...minkä jälkeen tilanne vaihtui takaisin tällaiseksi:



Mutta tänä aamuna oli yhtäkkiä jälleen ilmestynyt pieni lumikerros! Musta on tullut kyllä ihan hullu säätiedotusten seuraaja nyt joulun alla. Käyn oikeasti useamman kerran päivässä Forecan sivuilla silmäilemässä josko jouluksi olisi sittenkin tulossa joku pakkas- ja lumirintama. Tällä hetkellä ennusteen mukaan aattona näyttäisi olevan +4 astetta, hmm, mutta toisaalta tämäkin aamu osoitti että tilanne voi muuttua hetkessä :) 

Tasan viikon päästä lähdetäänkin jo joulunviettoon. Vaikka ensi viikolla pitää vielä hieman käydä töissä ja vääntää gradua, niin mulla on nyt jo jotenkin ihan lomafiilis. Se johtunee siitä, että ensi viikon torstaina mulla alkaa töistä kahden viikon loma. Kaksi viikkoa tuntuu oikeasti pitkältä lomalta, jee! Ja vaikka gradussa riittää vielä viimeistelyä sen kahden viikon ajaksi, niin ainakin joulunpyhien ajaksi aion ottaa siihenkin vähän etäisyyttä. 

No niin, mutta nyt lähden vähän lenkkeilemään tuonne lumeen, ennen kuin se sulaa pois. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!


10. joulukuuta 2013

Erilainen viime joulu


Päivälleen vuosi sitten tähän aikaan oli melko jännittyneet tunnelmat. Olimme nimittäin lähdössä koko talveksi reissuun ja paluu olisi vasta keväällä. Vielä edellisenä iltana oli menossa kunnon siivousurakka ja piti roudata osa irtaimistosta varastoon, sillä kaverimme oli muuttamassa asuntoomme alivuokralaiseksi matkamme ajaksi. Samaa aikaa piti pakata rinkkaa ja tarkistaa tuhat kertaa listasta, että kaikki on varmasti mukana. Vaikka sitä kuinka on oppinut edellisiin reissuihin valmistautuessa, että mitään kovin tärkeää ei voi edes unohtaa (passin, lompakon, kännykän ja kameran lisäksi), niin aina sitä viimeisenä iltana hermoilee sen pakkaamisen kanssa. Kai se viime hetken stressaus tavaroiden suhteen johtuu aina siitä, että se on ikäänkuin viimeinen asia mihin voi kunnolla vaikuttaa ennen kuin heittäytyy tuntemattomaan. Yrittää kontrolloida sitä viimeistä oljenkortta, eli omaa mukaan tulevaa omaisuuttaan, koska siitä eteenpäin onkin sitten uudessa ympäristössä, vieraassa kulttuurissa, jossa jokainen päivä pitää sisällään yllätyksiä ja ihmeteltävää.

Päivää ennen lähtöä veimme joulukoristeetkin pois, jotka eivät olleet ehtineet olla paikallaan kuin parisen viikkoa. Silti ne oli tullut laitettua esille, ihan tottumuksesta, vaikka tiesikin että vietetään joulu kaukana muualla. En kyllä ollut edes ehtinyt virittää itseäni joulufiilikseen enkä oikeastaan halunnutkaan, koska jouluntulo ja elämän isoimman matkan suunnittelu nyt eivät vain mahdu samaa aikaa päähän :) Mutta siitä matka sitten alkoi. Kun astui Mumbain maaperälle ja istui taksin kyydissä ruuhkaisella moottoritiellä, vilkuillen ikkunasta slummeja, hienoja taloja, lehmiä, kaupustelijoita ja riksoja, niin tiesi että nyt on kyllä alkamassa sellainen matka jota ei koskaan tule unohtamaan. Ja sitä se todella oli.

Mitä jouluun tulee, niin Intiassahan se ei ollut kovin jouluinen kuten etukäteen tiesimmekin. Vietimme joulun Goalla ja siellä se itseasiassa näkyi ehkä hieman enemmän kuin muualla Intiassa, koska Goalla sattuu olemaan kristittyjä. Parit jouluvalot, yksi hyvän joulun toivotus ja jostain baarista soinut reggae-versio jostain joululaulusta taisivat olla ainoat joulunmerkit. Mutta kyllä jouluaatossa silti oli jotenkin erityisen päivän tuntua. Jouluaattona tehtiin pitkä kävelylenkki pitkin loputonta rantaviivaa. Illalla nautittiin tunnelmallinen illallinen astetta hienommassa ravintolassa kynttilän valossa. Herkullinen kala-ateria ja viini maistuivat niin hyvälle. Jouluaatto jäi siis mieleen kivana päivänä, ei jouluisena mutta kuitenkin jollain lailla erilaisena. Mitään haikeuttakaan ei iskenyt koti-Suomen joulua kohtaan, vaikka olin alunperin miettinyt että mahtaako niin käydä.









Jos jouluaatto Intiassa sujui ihan mukavissa merkeissä, niin ihan samaa ei voi sanoa joulupäivästä ja tapaninpäivästä... Nimittäin se jouluaattoillan kala-ateria osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi, minkä seurauksena me molemmat halailimme vessanpönttöä seuraavien päivien ajan rajun vatsataudin kourissa. Se olikin eka ja vika kerta kun tuli Intian maaperällä syötyä kalaa ;) Silloin iski sellainen olo että merry christmas vaan täältä Intiasta. Nyt jo naurattaa koko tilanteen tragikoomisuus, että juuri joulunpyhät menivät noin kohtalokkaissa tunnelmissa. Ei se vatsatauti näköjään paljon kalenteria katsele!

Kaiken kaikkiaan joulu oli erilainen kuin koskaan ennen, koska en muutenkaan ollut ikinä ennen viettänyt joulua pois Suomesta. Olen muutenkin viettänyt lähes kaikki jouluni muutamaa ensimmäistä lukuunottamatta ihan samassa talossakin, lapsuudenkodissani. Se on minulle edelleen se ainoa oikea paikka joulunviettoon. Sinne suuntaamme tänäkin jouluna. Ja viime vuoden Intia-joulun jälkeen tämä oikea joulu tuntuu kyllä niin hyvältä, eikä todella miltään itsestäänselvyydeltä :)  Jouluaattoon onkin muuten tänään enää tasan kaksi viikkoa jäljellä!


8. joulukuuta 2013

Hiuksista


Kävin vähän aikaa sitten pitkän tauon jälkeen kampaajalla leikkuuttamassa hiuksiani järkevämpiin mittoihin ja värjäyttämässä hieman raitoja juurikasvuun. Kylläpä hiukset ovat nyt taas kivemmat pituudeltaan ja muutenkin yleisilmeeltään! Jos nyt yrittäisin vähän useammin käydä siellä kampaajalla, nimittäin nytkin oli viime käynnistä ehtinyt kulua jo puoli vuotta.




Siinä kampaajantuolissa istuessani tulikin mieleen, että viime käyntikerralla alkukesästä mulla oli juuri meneillään se hirveän huono kausi hiusten kanssa. Kirjoittelinkin siitä jälkikäteen täällä. Loppukevään ja alkukesän aikana mulla oli siis ihan järjetön hiustenlähtökausi meneillään, joka oikeasti alkoi jossain vaiheessa kauhistuttamaan, koska se kesti kuitenkin useamman kuukauden ajan. Joka harjauskerran jälkeen jouduin tyhjentämään harjan ja hiustenpesun yhteydessä en halunut edes vilkaista viemärin ritilään, etten joutuisi näkemään kuinka paljon hiuksia siellä tällä kertaa on. Lisäksi hiukset olivat aivan kuivat käkkärät, mikä ei sekään ollut lainkaan tyypillistä hiuksilleni. Ihan kuin olisi ollut ihan jonkun muun tukka päässä.

Tilanne onneksi normalisoitui kesän aikana, mikä oli suuri helpotus. Syyksi tuolle kaikelle epäilen olleen alkuvuoden matkamme aikaiset sairastelut ja siihen syömäni lääkekuurit muut, jotka sitten heijastuivat hiustenkin kuntoon jälkijunassa. Oli mikä oli, siitä lähtien olen osannut arvostaa omia terveitä hiuksiani aivan eri tavalla. Juttelinkin tästä asiasta nyt kampaajani kanssa ja hän totesikin, että mulla on tulossa nyt tosi paljon uusia hiuksia lisää. Hän näytti asian vetämällä jakauksen sattumanvaraisesti eri kohtiin mun päätä, jolloin näkyi selvästi kuinka joka puolelta päänahkaa on tulossa irokeesimaisesti sellaisia 5 sentin pituisia hiuksia - ne mitkä silloin kesällä lähtivät! Yleensähän hiuksia on tulossa niin eri kasvuvaiheissa ettei niitä uusia hiuksia sieltä erota, mutta nyt näkyy selvästi että on niitä kerralla lähtenytkin paljon, kun niitä kerran tulee noin paljon lisää samanpituisina. Aika hauskaa!

Jos silloin lähti paljon hiuksia, niin nyt on muutenkin lähes päinvastainen tilanne meneillään: multa ei ole moneen kuukauteen lähtenyt lähes ollenkaan hiuksia. Tai siis, tottakai niitä lähtee varmasti niin ettei niitä huomaa, mutta esimerkiksi harjaan tarttuu viikon aikana muutama hassu karva. Ilmeisesti se kiintiö nyt tasoittuu, jotta hiusten määrä pysyy vakiona :) Osaan kyllä olla asiasta niin kiitollinen. Muutenkin hiukset voivat tosi hyvin, ihan normaaliakin paremmin, joka johtuu varmaan osittain hiustenpesukertojen harventamisesta, jota silloin kesällä epätoivoissani kokeilin (silloin tuli testattua ihan kaikki keinot jotta tukkani voisi taas hyvin). Harvempi pesutahti on jäänyt pysyväksi tavaksi, eli noin 4-5 päivän välein pesen shampoolla. Helpottaa huomattavasti arkirutiineita, kun hiukset ovat tottuneet tuohon tahtiin eivätkä rasvoitu niin nopeasti kuin ennen! Ja hoitoaineen käyttö on jäänyt pysyvästi pois, niin kuin silloin loppukesällä postauksessa mainitsin. Takkuja kun ei oikein ole. Yleensä talvella toki hiukset tuppaavat takkuuuntumaan helpommin ja olemaan muutenkin kuivemmassa kunnossa pakkasten takia, joten saa nähdä mitä tämä talvi tuo tullessaan. No, pääasia että hiukset pysyvät päässä, osaan olla siihenkin tyytyväinen :D


PS. Edelliseen postaukseen viitaten, nyt Helsinkiin on vihdoin satanut lunta! Eilisestä lähtien on ollut maa valkoisena. Onpa kyllä kaunis ja jouluinen tunnelma.

6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän tunnelmia


Itsenäisyyspäivä antaa aina jo esimakua joulun tulosta. Tulee oltua rauhassa, panostettua ruokiin ja kaiken kaikkiaan vietettyä aika rento päivä. Ja toki myös vilkuiltua sivusilmällä Linnan juhlia! Olivatkin hieman erilaiset juhlat tänä vuonna paikan ja ohjelmansa vuoksi, mikä oli kyllä kivaa vaihtelua.



Vaikka nyt onkin yleinen vapaapäivä, niin aamulla tuli inspiraatio puuhailla muutama tunti gradun parissa. Sellaisen inspiraation tullessa pitääkin aina toimia, koska niitä ei aina tule silloin kuin toivoisi :D Muutaman viikon kuluttua gradu saisi luvan olla jo lähes valmis, jotta ei tammikuussa tarvitsisi sitten enää kummemmin siihen keskittyä, kun siirryn työelämään. Gradussa varmaan riittäisi loputtomiin hiomista, mutta varmaan se pitää jossain vaiheessa vaan todeta valmiiksi ja päästää käsistään. Mutta tänään oli kuitenkin kiva, ettei tarvinnut aamulla mennä minnekään vaan sai toimia ihan rauhassa. Keitin myös kahvia ja söin croissantin, yhdistelmä johon olen jotenkin tosi mieltynyt nyt lähiaikoina! Ne sopivat niin hyvin yhteen. Juon yleensä pari kertaa viikossa kahvia ja haluan aina panostaa siihen että se kahvi on oikeasti hyvää. Valmistan kahvin aina pressopannulla, koska tavallista kahvinkeitinta emme edes omista. Kahvi maistuu mielestäni parhaalta kun siitä tekee suht vahvaa ja laittaa sekaan paljon kuumaa maitoa. Ennen en oikein tykännyt lisätä maitoa kahviin ettei se jäähtyisi, koska kahvi on nimenomaan kiva juoda kuumana. Sitten tajusin että voihan sitä maitoa lämmittää (mikä oivallus, heh) ja nyt kahvinjuonnista on tullut aina elämys ja erityinen hetki :)




Päivälliseksi syötiin parhainta ruokaa pitkään aikaan! Kuhaa, perunamuussia, kikherne-avokado-salaattia ynnä muuta. Oli kyllä niin hyvää. Kuha on kyllä parasta kalaa mitä on. Kannatti jaksaa ryysiä Prisman kalatiskillä miljoonan muun ihmisen seassa eilen, oli se sen arvoista! Eilisten ruokakauppa-ruuhkien jälkeen tulin kyllä siihen lopputulokseen, että ehkä ne joululahjat ja muut voisi hankkia jo ihan lähipäivinä :P Ihmisiä oli nimittäin niin paljon liikkeellä. Varsinkin kun olen jo keksinyt lahjat melkein kaikille, joten se niiden noutaminen olisi melko helposti hoidettu jos sen tekisi jo pian.



Saa nähdä muuten, ehtiikö jouluksi sataa lunta tänne pääkaupunkiseudulle. Tänään satoi vähän räntää taivaalta ja toivoin kovasti, että se muuttuisi lumisateeksi, mutta niin ei ainakaan vielä käynyt. Kunpa jouluna olisi silti valkoinen maa! Alkoi melkein jo huolestua kun tajusin, että viime jouluna en nähnyt lunta koska olimme siellä Intiassa, ja sitä edellisenä jouluna puolestaan ei ollut Etelä-Suomessa lunta vaan lämpötilat huitelivat reilusti plussan puolella. Eli viime kerrasta kun olen kokenut valkean joulun on jo kolme vuotta! No, ehkä se lumentulo tai lumettomuus ei kuitenkaan ole niin vakavaa. Miksi ottaa muutenkaan paineita asiasta, johon en millään lailla voi vaikuttaa. Ja onhan tässä vielä monta viikkoa aikaa, joten eihän sitä koskaan tiedä millainen myräkkä tässä ehtii vielä ilmestyä :) Ei se joulu siitä lumesta ole kiinni, vaan joulumielestä.


2. joulukuuta 2013

We got to please, we have to glisten / As I remain in splendid isolation


Ikimuistoisen Biffy Clyron keikan yhteydessä reilu kolmisen viikkoa sitten olisi ollut myynnissä bändin fanipaitoja. Olin kuitenkin niin täpinöissäni ennen keikan alkamista ja niin pyörällä päästäni keikan jälkeen, ettei keskittymiskykyni todella riittänyt suorittamaan niin monimutkaista valintaa kuin parhaimman paidan valinta kaikkien niiden vaihtoehtojen joukosta. Mutta koska bändin nimellä varustetun t-paidan joka tapauksessa halusin ihan hirveästi, niin päätin mielummin keskittyä asiaan kaikessa rauhassa ja tilata sen netistä. Ja nyt se vihdoin saapui, paras t-paita ikinä!



Oi että, olen kyllä niin innoissani että ei tekisi mieli enää mitään muuta t-paitaa käyttääkään (toisaalta taas samanaikaisesti kävi mielessä että raaskinko koskaan käyttää tuota missään, ettei se vaan kulu! Hirveen vaikeeta). Erilaisia fanipaitoja oli bändin sivujen nettikaupassa monia, mutta tuo mintunvihreä jotenkin iski silmään. Se kun on kivannäköinen ihan tuollaisenaan, eli jos nimi Biffy Clyro ei sano mitään niin se voi näyttää ihan vaan kivalta t-paidalta jossa on jotain tekstiä. Muutama muukin kiva vaihtoehto olisi ollut, mutta niin monessa oli koot loppu että sekin rajoitti hieman valintaa. Ei tullut nimittäin kysymykseenkään että jäisin odottamaan josko niitä uusia kokoja taas ilmestyisi, koska halusin tilata heti nyt äkkiä :)

Kun peilailin tuota uutta aarrettani niin tuli kyllä niin mieleen Hanna 15 vee, jolla oli viimeksi silloin bändipaita. The Rasmus-paitaan pukeutuneena tuli nojailtua kuusikin tuntia keikkapaikan lavan edessä, jotta ne eturivin paikat varmasti saataisi, ja jotta koko maailma varmasti näkisi paidan perusteella mikä bändi on paras. Ei sitä ihminen näköjään niin paljon muutu. Nyt Hanna 25 vee pukee nykyisen lempibändinsä nimeä kantavan paidan päälleen suurella ylpeydellä ja tarkistaa joka päivä netistä, joko seuraavasta Biffyn kiertueesta olisi tullut jo jotain infoa. Näin vähän aikaa sitten muuten unta, jossa bändi oli tulossa esiintymään Hartwall Areenalle, mutta lavana olikin sellainen ihan pieni koroke keskellä hallia. Juuri kun portit avautuivat, niin herätyskello soi ja uni loppui siihen. Kuinka katkeraa! Se keikka jäi siis näkemättä. Pitää ottaa joku yö uusiksi :D

Olen tuijotellut YouTubesta lukemattomia Biffyn keikkataltiointeja tässä lähiaikoina. Tämä 1,5 tuntinen upea taltiointi Readingin festareilta viime kesältä on aivan paras ja sen olen katsellut jo parikin kertaa. Bändillekin tuo keikka oli käsittääkseni yksi uran kohokohtia, koska kyseessä on suuri ja tunnettu festari Iso-Britanniassa. Sitten aivan toisen puolen Biffy Clyrosta saa kun katsoo akustisia settejä. Tämä akustinen keikkataltiointi on niin ihana. Ihan kuin olisi eri bändi kyseessä, kun he soittavat rauhallisesti, paidat päällä, pienelle yleisölle. Tuossa bändissä on kyllä niin monta puolta. Ja samoin on heidän biiseissään. Bändiltähän on tullut yhteensä kuusi levyä, josta viimeisin on tuplalevy. Lisäksi Spotifystä löytyy myös levyjen B-puolia eli sellaisia biisejä jotka eivät olleet päässeet albumille asti. Eli kun kuunneltavana on yhteensä noin 90 biisiä niin ei pääse kyllästymään. Päinvastoin, edelleen niiden joukosta löytyy valtavasti uusia tuttavuuksia ja uusia puolia sanoituksista. Siksi lempibiisitkin vaihtelevat melkeinpä päivittäin. Juuri nyt tällä hetkellä lemppareitani ovat esimerkiksi Spanish Radio ja 57. Huomenna varmaan jotkut muut.






29. marraskuuta 2013

Joulukuun kynnyksellä


Olen ollut aina aikamoinen jouluihminen. Rakastan kaikkea jouluun liittyvää eikä se ole vähentynyt lapsuusajoista ollenkaan. Monilta olen kuullut, kuinka lapsena on tykätty joulusta mutta enää samanlaista fiilistä on vaikea tavoittaa ja siksi joulu ei välttämättä tunnu enää niin tärkeältä. Mulle se on edelleen todella tärkeä, tunnelmallinen ja ihana juhla, ehdottomasti lempijuhlani. Tänä vuonna odotan joulua erityisen paljon, koska viime joulunahan olimme reppureissailemassa kaukana kotoa. Intian maaperällä joulu ei oikein näkynyt, niin kuin olettaa saattaa, joten viime joulu jäi ikään kuin väliin. Siksi tällä kertaa mulle on kertynyt joulumieltä kahden vuoden edestä ja se on kuulkaas paljon se :)



Mikä sitten joulussa on parasta? On mahdotonta nimetä mitään yhtä asiaa. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat lähellä sydäntä:

Jouluvalot. Kotona on niin tunnelmallista, kun voi himmentää kattovaloa jouluvalojen ja kynttelikön valaistessa kauniisti. Illalla kävelylenkillä on niin ikään mukavaa ihastella ihmisten laittamia jouluvaloja - niistä tulee iloa paitsi itselle myös ohikulkijoille.

Konvehdit. Tavalliset Fazerin ja Pandan konvehtirasiat ovat toki hyviä, mutta erityisesti tykkään niistä n. 300 gramman suklaarasioista missä on vain yhdenlaista suklaata käärepapereissa. Eli esimerkiksi Geisha, Fazerin sininen, Pätkis... Olen jo monesti seisoskellut kaupassa joulusuklaahyllyn edessä ja tuntenut paniikin nousevan tajutessani etten ehdi maistaa kaikkia ennen joulua :D Saati sitten että vasta jouluna alkaisi syömään. Pitäähän sitä harjoitella jo hyvissä ajoin! Enkelisuklaita ostin jo yhtenä viikonloppuna ja tänä viikonloppuna voisi kokeilla jotain muita, nam.

Joululaulut. Oi, rakastan joululauluja niin paljon. Niissä on vain jotain tosi kaunista ja nostalgista. Tulee lämmin olo ja paljon muistoja kun kuuntelee niitä. Jos jotain lemppareita pitäisi nostaa esiin, niin ainakin Varpunen jouluaamuna, Sylvian joululaulu, Tonttu ja Sydämeeni joulun teen saavat mut herkistymään. Latasin Spotifyhin juuri joululaulu-soittolistan, jota voi pian alkaa kuunnella ihan toden teolla.

Glögi. Mainitsinkin jossain vaiheessa, että aloin tänä vuonna kokeilemaan vähän muitakin glögejä kuin niitä perinteisiä alle euron maksavia pahvitölkissä myytäviä glögejä. Tällä hetkellä on kokeilussa eräs glögitiiviste, joka on tosi hyvää. Tölkkiglögi saattaa nimittäin olla omaan makuuni liian voimakasta ja jotenkin tunkkaista, mutta tuollaisesta tiivisteglögissä voi tehdä mieleisensä sekoituksen. Eri glögimerkkien mauissa on muutenkin aika paljon eroja, joten erilaisten vaihtoehtojen testailu kannattaa!



Lahjaideat. Lahjat eivät todella ole tärkeä osa joulua, mutta tykkään kyllä keksiä muille lahjaideoita. Käytän keksimiseen aika paljon aikaa ja pyrin ostamaan jotain sellaista, mitä lahjansaaja tarvitsee mutta mitä hän ei osaa odottaa. Yllättämisen ja ilahduttamisen yhdistelmä siis! Vaikka olisin saanut lahjaideat valmiiksi jo hyvissä ajoin, niin perinteisesti niiden hankkiminen toteutuu vasta noin viikkoa ennen joulua, kauppakeskuksen väkijoukossa kyynärpäätaktiikalla edeten (oli pakko muuten googlata onko oikea sana kyynär- vai kyynerpää. Olen aina uskonut sen olevan jälkimmäinen, mutta näköjään se onkin ä:llä. Hämmentävää!). Ehkä tänä vuonna pyrin olemaan kerrankin ajoissa, eli jos vaikka jo ensi viikolla toteuttaisi ekat lahjaostokset. Ehkä.

Paketointi. Tästä tykkään oikeastaan vielä enemmän kuin edellisestä kohdasta! Voisin paketoida loputtomiin. Miten ihanaa onkaan valita joulupaperi, mittailla oikeankokoinen pala, taitella se valitsemallaan tavalla, laittaa nauhat näyttäväksi kiharapilveksi ja kirjoittaa kenelle paketti on. Innostun jo pelkästä ajatuksestakin! Jos annan samalle henkilölle useamman paketin, niin on myös tärkeää että ne ovat jokainen erilaisissa käärepapereissa, paketointitapa tai nauhojen sidontatapa on jokaisessa erilainen ja että lahjansaajan nimi lukee joka paketissa eri tavoilla, esimerkiksi eri lempinimillä. Ihan normaalia, eikö vain? ;)

Joulukuusi. Kuusen koristelu aattoaamuna on yksi jouluaaton parhaista hetkistä. On aina taianomaista avata se joulukoristelaatikko ja ihastella monia samoja koristeita jotka muistan jo lapsuudesta. Asetella niitä kuusen oksille sopivan harmoniseksi kokonaisuudeksi ja samalla vilkuilla Joulupukin Kuumaalinjaa. Erityisesti pidän joulupalloista. Ja siitä hetkestä kun kuusen kynttilät laitetaan päälle ekaa kertaa!

Jouluruuat. Tämäkin on vasta aaton juttu, mutta tykkään jouluruuista paljon. Tulee vesi kielelle kun edes ajattelee niitä, varsinkin näin kahden vuoden tauon jälkeen. Aion nauttia erilaisista kaloista, laatikoista ja muista herkuista hyvällä ruokahalulla.


Kaiken kaikkiaan joulu on niin monen asian summa, että tämä lista voisi jatkua hyvinkin pitkään. Kaikki odotus ja valmistelu mikä nyt alkaa olemaan aluillaan on ihanaa. Kaikki huipentuu tietenkin joulun pyhien yhdessäoloon ja tunnelmalliseen pysähtyneisyyteen. Siinä on jotain turvallista ja kaunista. Ylihuomennahan alkaa jo joulukuu, eli ihan kovin pitkään ei tarvitse enää odottaa.

24. marraskuuta 2013

Talvitakin metsästys


Mulle on joskus käynyt niin, että vasta ensimmäisten pakkasien iskettyä havahdun alkamaan ostamaan uutta talvitakkia. Siinä vaiheessa se on kuitenkin liian myöhäistä: Olikohan se kolme vuotta sitten kun ostin viimeksi uuden talvitakin, niin aloin etsimään sellaista vasta joulukuussa, jolloin kaikki koot ja vaihtoehdot olivat jo menneet. Niinpä piti tyytyä sellaiseen "ihan kivaan" yksilöön, jolla on nyt pärjäilty jokunen talvi. Toisaalta onhan tässä tullut vietettyä lähivuosina pari talvea ulkomailla, jolloin ei ole ollut tarvetta panostaa uuteen talvitakkiin. Nyt tällä kertaa kun on koko talvi edessä täällä Suomessa, niin päätin että nyt on syytä ostaa kiva ja lämmin talvitakki - ja ennen kaikkea etsiä se kerrankin suht ajoissa.

Kovin helppoa se etsintä ei nytkään ollut. Vaatekauppojen valikoimat tuntuivat olevan suppeita ja jopa nettikauppoja selatessani meinasi iskeä epätoivo, kun yhdenkään takin kohdalla ei miellyttänyt kaikki tekijät eli hinta, väri, pituus, paksuus, huppu ja muut kriteerit. Ja jos löysin jonkun takin jossa nuo kaikki jutut tuntuivat olevan kohdallaan, niin aloin heti empiä, että viitsiikö netistä tilata kun ei voi tietää kuinka paksu tuo takki oikeasti on, ettei tarvitsisi juoksennella moneen kertaan postissa. Lähdin siis vielä kerran käväisemään Itiksessä tuossa jokin aikaa sitten ja päätin hetken mielijohteesta kiertää urheilukaupatkin, koska voisihan niistäkin löytää jotain parka-takin tyyppisiä. Stadiumista sitten tärppäsi! Everestin sininen, superlämmin talvitakki muhkealla hupulla.





Alunperin olin suunnitellut esimerkiksi ruskean tai punaisen talvitakin hankintaa, mutta sininen on kyllä ehdottomasti yksi kivoimmista takkiväreistä. Yksi lemppari syystakkini on tummansininen, joten sen takia olin miettinyt että voinko ostaa talvitakiksi melkein samanväristä. Toisaalta eihän sitä syystakkia tule talvella käytettyä, joten ei kai sillä väliä jos talvitakin väri on samankaltainen :) Nyt on siis helpottunut olo, kun tietää että pahimmankin lumimyräkän ja superpakkasten iskiessä voi vuorautua tuon ihanan lämpimän takin uumeniin. Ensi viikoksi onkin kuulemma luvassa pakkasta, joten ehkä talvitakkikelit pikkuhiljaa jo alkavatkin!


22. marraskuuta 2013

Mikä ilahduttaa juuri nyt


Välillä on tärkeää pysähtyä miettimään kaikkia niitä hyviä asioita, jotka tekevät iloiseksi juuri tällä hetkellä. Ihan jo päivätasolla miettienkin ilahduttavia juttuja löytyy aina, kunhan vain osaa tunnistaa ne ja arvostaa niitä! Jos miettii vaikkapa tätä viikkoa, niin sen aikana olen ollut iloinen ainakin seuraavista asioista:

1. Perjantai! Viikon parhaana päivänä eli perjantaina ei edes tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä, kun valmiiksi on jo tyytyväinen olo viikonlopun alkamisen johdosta. Tänään mulla sattui olemaan poikkeuksellisesti vapaapäivä, joten tämä on ollut ihan huippukiva perjantai. Minulla Meillä on ollut pitkään jo ideana katsoa monen vuoden tauon jälkeen kaikki Harry Potter-elokuvat, joten tänään voisi olla hyvä ilta aloittaa Potter-maraton sohvalla lojuen!

2. Spotify. Tietokoneellamme on ollut Spotify jo ties kuinka kauan, mutta vasta jokin aika sitten sain laitettua sen puhelimeenikin - en tajua, miksen ollut hommannut sitä jo aikaisemmin! Musiikinkuunteluni on nimittäin oikein mullistunut nyt kun Spotify kulkee mukanani joka paikkaan. Kuinka hieno fiilis, että minä hetkenä hyvänsä voi kuunnella lähes mitä musiikkia tahansa! Keskellä kiireistä väkijoukkoakin voi tuntea olonsa rentoutuneeksi, kun laittaa lempimusan soimaan ja on vähän niin kuin omassa maailmassaan muiden keskellä.



3. Vapaapäivät. Niin kuin tämän perjantain osalta jo mainitsinkin, niin olen tällä viikolla pitänyt muutaman kertyneen lomapäiväni gradutoimeksiantotyöpaikastani (siinäpä vasta yhdyssana!). Tällä viikolla on siis ollut normaalia enemmän aikaa nähdä monia kavereita, nukkua hieman pidempää ja käydä salilla vilkuilematta kelloa. Ihan täysin lomalta nämä kolme lomapäivää eivät silti ole tuntuneet, koska olen joka tapauksessa kotoa käsin naputellut gradua eteenpäin (naputella on kyllä liian leppoisa sana gradun yhteyteen. Ehkä ennemminkin raastanut? Puskenut? Puristanut sanoja väkisin paperille?). Mutta ainakin on ollut kivaa vaihtelua tehdä sitä kotoa käsin. Mitä nyt juoksen samalla pesemässä pyykkiä ja nyppimässä kulmakarvoja ja muuta tärkeää.

4. Kynttelikkö. Hmm, olen maininnut jo huolestuttavan monessa edellisessä postauksessani aina jollain tavalla joulukoristeet. Puheista päästiin tekoihin vasta alkuviikosta, kun asettelin ensimmäisen joulukoristeen eli kynttelikön ikkunalaudalle. Mini-joulukuusi, tontut ja olkipukit saavat vielä odottaa hetken! Kynttelikön kanssa meillä on muuten käynyt varmaan kolmena tai neljänä edellisenä jouluna niin, että se on kadonnut jäljettömiin. Se on oikeasti ollut ihan toistuva mysteeri, ottaen huomioon että ei meidän muut tavarat kuitenkaan katoile noin säännöllisesti. Useana vuonna ollaan siis jouduttu ostamaan uusi kynttelikkö kadonneen tilalle. Tällä kertaa kävi onneksi niin onnellisen harvinaisesti, että löydettiin se varastosta suht helposti. No okei, kaksi kertaa jouduttiin käymään siellä penkomassa hikikarpalot otsallamme, mutta sieltä se vaan löytyi. Muistaakseni joka joulu sovin itseni kanssa että nyt ei viedä sitä varastoon vaan jätetään tänne asuntoon, mutta sinne se vaan oli taas kulkeutunut. Pääasia, että löytyi!




5. Työt. Ai niin, en ole varmaan täällä kertonutkaan, mutta sain vakituisen oman alan työpaikan yrityksestä, jossa olen ollut osa-aikaisena keväästä asti. Tammikuun alussa alkaa siis ihan täysipäiväinen työ. Fiilis on aika hyvä! Ja siihen mennessä saa gradukin olla ihan valmis. Olen jo nyt ehtinyt tottua ajatukseen, että tosiaan työt alkavat silloin, joten meinaan välillä ihan unohtaa kuinka merkittävä juttu se oikeasti onkaan. Vasta kun joku kaveri on hehkuttanut asiaa, niin havahdun muistamaan että asiat järjestyivät aika hyvin. Ei tarvitse alkaa etsimään töitä gradun valmiiksi saamisen jälkeen, vaan voi jatkaa tutussa mielenkiintoisessa paikassa. Siirtyä opiskelijasta työssäkävijäksi.

Sellaisia sekalaisia kohokohtia on tämä viikko pitänyt sisällään. Rentoa viikonloppua kaikille!

16. marraskuuta 2013

Makuja Nepalista


Niin herkullista kun intialainen ja nepalilainen ruoka onkaan, on viime kerrasta kun olen syönyt niitä kulunut jo ikuisuus. Itseasiassa en ollut syönyt niitä matkaltamme paluun jälkeen kertaakaan - kahdeksaan kuukauteen! Tauko on ihan ymmärrettävä, koska kun koko viime talven popsi pari kertaa päivässä thalia, paneeria, koftia ja muita, niin tuli lopulta totaalinen kyllästyminen kyseisiin makuihin. Tauko loppui kuitenkin eilen, kun päätimme lähteä ekaa kertaa matkan jälkeen käymään nepalilaisessa ravintolassa.

Olen käynyt pääkaupunkiseudulla muutamissa eri nepalilaisissa ravintoloissa, mutta suosikkini on Töölössä sijaitseva Mountain. Menimme nytkin sinne. Paikka on tunnelmallinen, palvelu ystävällistä ja ruoka herkullista. Sama juttu on kyllä jokaisessa täällä käymässäni nepalilaisessa ravintolassa, mutta Mountainissa nämä kaikki piirteet ovat vielä piirun verran parempia kuin muualla :) Valitsin eilen ruuaksi Saag Koftan, eli sellaiset kasvispyörykät pinaatti-kermakastikkeessa. Oli kyllä niin hyvää että huh! Olin myös lähes unohtanut miten ihanalta naan-leipä maistuukaan niiden kastikkeiden kanssa. Ruoka oli niin täyttävää, että en jaksanut taaskaan syödä ateriaan kuuluvaa riisiä, mutta onneksi jätemylly-Joonas hoiti asian puolestani. Intiassa ja Nepalissa tottui aina siihen, että jokainen asia kuului tilata erikseen (eli ruoka, riisi ja naan/chapati), kun taas Suomessa ne kaikki sisältyvät ateriaan. Eipä ainakaan ikinä jää nälkä tuollaisen setin jälkeen!



Tuon ravintolavisiittimme aikana minulle tuli muuten outoja flashbackeja viime talven matkaltamme. Liitän noihin ruokiin näköjään niin vahvasti tuon edellisen matkamme, että tuntui yhtäkkiä tosi hassulta kun nepalilainen tarjoilija puhuu meille suomea. Ja kun viereisestä pöydästä suomalainen mies nousi mennäkseen vessaan, niin aivoni rekistöröivät että "Ahaa, täällä on muitakin länsimaalaisia". Ylläri että on, kun Suomessa ollaan :D Varsinkin nimittäin Intiassa tottui aina välillä siihen, että saatettiin olla ainoita turisteja monissa ravintoloissa, jonka myötä oikeasti tottui kiinnittämään huomiota jos näki muita turreja. Tosi erikoista, miten näin monen kuukauden jälkeen aivot saattavat asettua samaan moodiin.

Joka tapauksessa, nyt ei varmasti tule yhtä pitkää taukoa seuraavaan ravintolavisiittiin näiden ruokien osalta. Vielä kun oppisi itse intialaisen ja nepalilaisen ruoanlaiton salat, niin voisi joskus yrittää kokkailla kotonakin noita herkkuja!

12. marraskuuta 2013

Marraskuista mutinaa


Nyt on kyllä jotenkin alkuviikon ankeutta ilmassa. Varsinkin maanantait ovat tunnetusti aina vähän nihkeitä päiviä, mutta tällä kertaa ei vielä nyt tiistainakaan ole kauhean pirtsakka olo. Tajusin vasta tänään kamppaillessani tuolla pimeyden, sateen ja tuulen tuiverruksessa sateenvarjo väärinpäin kääntyneenä, että marraskuun alku osaa olla säiden puolestakin aika ankara. Pimeyden suhteen kyllä kohta helpottaa siinä mielessä, että pian alkaa näkyä jouluvaloja, mutta ihan vielä niitäkään ei näy. Maanantai ja marraskuu eivät yhdistelmänä aina ole siis parhain mahdollinen, eikä näköjään tiistai ja marraskuukaan. 



Kun on elänyt viikkorytmiltään vaihtelevaa elämää opiskelujen vuoksi viimeiset reilu viisi vuotta, niin maanantai on ollut yleensä vaan päivä muiden joukossa - se on voinut olla joko vapaapäivä, lyhyt tai pidempi koulupäivä tai kenties sisältänyt satunnaisen työvuoron. Mutta nyt elettyäni puolisen vuotta säännöllistä rytmiä eli oltuani kokopäiväisesti töissä olen alkanut oivaltaa, että maanantai tosiaan on se viikonpäivistä epämieluisin. Eihän sen tarvitsisi olla sellainen! Omasta asenteestahan se lähtee. Toki asiaan vaikuttanee myös se väliaikainen tilanne, että maanantaisin istun työpäivän jälkeen vielä luennolla pari tuntia, sitä ainoaa kurssia suorittamassa joka minulta vielä puuttuu. Lisäksi maanantaisin väsyttääkin enemmän kuin muina päivinä. Viikonloppuisin nimittäin unirytmi tuppaa lähtemään käsistä. Jos herään sunnuntaina aamulla kello 11:30, niin rytmin äkillinen muuttaminen eli herääminen maanantaina kello 5:50 on vaikeaa. Eihän minun toki tarvitsisi herätä niin aikaisin, mutta kun tykkään periaatteessa aikaisesta rytmistä ja haluan ehtiä salille ennen töitä ja sieltä suht aikaisin töihin, jotta kerkeän sitten sinne luennolle...

Olen huomannut, ettei gradunkaan tekeminen oikein suju maanantaisin. Viikonlopun aikana on ajatus saattanut jo katketa ja siksi sellaisen flow-tilan päälle saaminen kestää normaalia kauemmin (eli sellaista ei tule ollenkaan, heh). Eihän gradun kokoinen urakka voikaan edetä joka päivä samalla tavalla, mutta sellaisina päivinä kun ei ole saanut sen suhteen juuri mitään aikaan niin jää turhautunut olo. Niinä hetkinä tekisi mieli heivata koko gradu roskakoriin ja lähteä jonnekin kauas siltä seisomalta, vaikkapa Thaimaaseen. Sinne ajelemaan skootterilla  ja hyppimään aaltoihin. Tai vaihtoehtoisesti lähteä Eurooppaan seuraamaan Biffy Clyron kiertuetta, käydä jokaisella keikalla. Voittaisi kyllä maanantait gradun parissa.



Itseasiassa yksi syy tähän alkuviikon alakuloon voi olla juuri se viime perjantain keikka. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta tiedättekö sen fiiliksen joka saattaa iskeä kun palaa lyhyeltä superkivalta matkalta? Sellainan matkaltapaluumasis, kun on juuri viettänyt viikon tai jokusen päivän auringossa tai mielenkiintoisella kaupunkilomalla, ja sitten palaa kotiin räntäsateeseen. Nyt en ole ollut missään matkalla, mutta se perjantain Biffy Clyron keikka oli verrattavissa lyhyeen intensiiviseen matkaan. Olin odottanut sitä 3,5 kuukautta, eli siitä lähtien kun olin tiennyt tulevasta keikasta ja nyt tuntuu hassulta että se odotus on ohi. Toki päällimmäinen tunne on edelleen onni siitä, kuinka hienon elämyksen tuo keikka tarjosikaan - siitähän elämässä monesti on kyse, hyvien muistojen saamisessa. Ja enköhän mä vielä pääse joskus uudelle keikalle, mutta olisi vaan niin kiva tietää että milloin. Nyt vain pitäisi malttaa mielensä ja suunnata ajatukset siksi ajaksi muihin juttuihin. Kuten vaikkapa jouluun! Käytiinkin juuri hakemassa joulukoristeita sisältävä muovikassi varastosta tänne ja heti tuli vähän positiivisempi olo. Jos vaikka ensi viikonloppuna laittaisi jotain niistä jo esille.

No, eiköhän tämä syksyinen angsti ja haikeilu tästä taas hälvene. Toivottavasi teidän alkuviikko on lähtenyt jouhevammin käyntiin kuin minun :) Millaisia tunteita maanantait herättävät teissä näin marraskuun keskellä?

(Kuvat Joonaksen ottamia)


10. marraskuuta 2013

In control of the morning / In control of the sea


Olen kyllä jo niin moneen kertaan kirjoitellut ja hehkuttanut blogissani lempibändiäni Biffy Clyroa, että teillä alkaa tulemaan nämä jutut jo varmaan korvista ulos. Mutta koska vihdoin viime perjantaina koitti se suuri ilta, jolloin pääsin näkemään bändin keikan livenä, niin nyt on ihan pakko jatkaa samalla teemalla. Oli nimittäin paras keikka ikinä.

Jos olin kiintynyt Biffy Clyron musiikkiin ennen keikkaa, niin keikan jälkeen fanitukseni moninkertaistui ja nousi ihan uudelle tasolle. Bändi oli niin vaikuttava ja energinen livenä, että olen vieläkin ihan pyörällä päästäni. Mua oikeasti jopa jännitti ennen keikkaa, niin suuri juttu se oli mulle! Mutta kun soitto alkoi, niin jännitys vaihtui puhtaaksi iloksi. Mä vaan hymyilin koko keikan ajan! Biisi toisensa jälkeen olin aivan hurmiossa, koska oli vaan niin mieletöntä kuulla ne tutut kappaleet livenä. Varsinkin kun Biffy Clyrolla on niin tajuttoman paljon hyviä biisejä. Jotain tästä kertoo se, että vaikka keikka kesti yli puolitoista tuntia,  niin jäi silti ainakin neljä biisiä jotka olisin halunnut vielä kuulla. Keikka sisälsi hyvässä suhteessa vanhempaa ja uudempaa tuotantoa. Yleisökin oli niin messissä! Joissain biiseissä syntyi sellainen laulumeri, että meni ihan kylmät väreet. Oli mahtavaa huomata, että ympärillä oli niin paljon ihmisiä jotka jakavat saman kiintymyksen!

Biffy Clyrohan koostuu laulaja-kitaristi Simon Neilistä sekä basistista ja rumpalista. En pääse yli siitä miten karismaattinen esiintyjä erityisesti Simon on. Lisäksi mua jotenkin kiehtoo, että bändi on Skotlannista, eikä esimerkeiksi Jenkeistä. Skottiaksentti on ihana, varsinkin kun se kuuluu läpi joistain biiseistäkin. Välispiikeistä en sen sijaan saanut mitään selvää, heh!

Päätin ennen keikkaa, että jätän kameran suosiolla kotiin, jotta voin sitten vaan keskittyä sataprosenttisesti keikkaan. Muutenkin mulle on aina vähän epäselvää, saako milläkin keikalla kuvata minkäkinlaisella kameralla vai ei, joten halusin minimoida kaiken mahdollisen säädön. Onhan se elämys se tärkein juttu. Kännykällä tosin nappasin tuon alla näkyvän epäselvän kuvan. Lisäksi huomasin äsken, että tämän blogin postauksen lopussa oli näköjään aika makeita kuvia samalta keikalta!



Biffy Clyron musiikin monipuolisuus on yksi sen parhaimpia puolia. Yhteen biisiinkin mahtuu niin monta tunnetilaa. Biisit on lisäksi keskenään aika erilaisia: joissain biiseissä on erotettavissa rokkia ja punkkia, jotkut  puolestaan ovat kevyempiä tai hitaampia. Ei vaan ole mahdollista nimetä yhtä biisiä, joka edustaisi bändin musatyyliä. Silti sitä musiikkia yhdistää jokin tekijä, joka saa mut pitämään niistä kaikista. Sanoituksetkin on niin syvällisiä, koskettavia ja moniulotteisia, mikä on mulle musiikissa tosi tärkeää. Tässä muutama toisistaan eroava biisi, jotka olivat kaikki livenä aivan mielettömiä.

This bleedin' river is particularly sinister
Close your eyes and take my hand




Only the heavens can say
when the rain gets out
I still love it when you're around
It cost me my kingdom
Your glorious crown





You are creating all the bubbles at night
I'm chasing round and trying to pop them all the time
We don't need to trust a single word they say




Tämän kaiken voi tiivistää vain toteamalla, että Biffy Clyro on aivan täydellinen bändi kaikin puolin! Mulla on tuon keikan jäljiltä niin onnellinen olo, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Kunpa tulisi pian taas mahdollisuus päästä uudelle keikalle. Siihen asti pitää vaan luukuttaa biisejä vähintään yhtä suurella innolla kuin ennen ja katsella YouTubesta keikkataltiointeja.

PS. Ai niin, samaan viikonloppuun mahtui eräs toinenkin ainutlaatuinen tapahtuma: olin katsomassa lauantaina isän ja veljieni kanssa jääkiekkoa Karjala-turnauksessa, Suomi vastaan Tsekki! Miten mahtava tunnelma siellä olikaan, varsinkin kun ottelu päättyi Suomen voittoon 3-2. Tosin tuntui, että edellisen illan keikan jäljiltä olin vielä niin ajatuksissani, että hädin tuskin olin ehtinyt valmistautua ajatukseen koko matsista. Ja kun yhden pelikatkon aikana pamahti yhtäkkiä soimaan sellainen 15 sekunnin pätkä Biffy Clyron biisiä Modern Magic Formula, niin hyvä etten pompannut pystyyn ilahtuneena! Oon mä kyllä niin sekaisin. Huh, mikä viikonloppu tämä olikaan.


5. marraskuuta 2013

Ei malttaisi odottaa


Huh, miten nopeasti päivät vilisevätkään tällä hetkellä! Itse asiassa melkein aina tähän aikaa vuodesta alkaa olemaan kaikkea menoa ja melskettä niin paljon, että olo on koko ajan jotain innostuneen ja levottoman välimaastosta. Nykyään kyllä yritän aktiivisesti välttää haalimasta liikaa tekemistä, jotta jäisi aikaa ihan vain olla kotonakin, mutta juuri nyt olen joutunut vähän lipsumaan siitä. Toisaalta eiköhän tämä ole taas vain väliaikaista: Monesti juuri syys-joulukuun aikana on paljon tekemistä, jonka määrä vain kiihtyy joulua kohti mennessä, kun taas tammi-helmikuu kuluu niiiin hitaasti eikä ole mitään kummempia. Siinäkin ajassa on toki omat puolensa. Kuitenkin juuri nyt eletään siis niitä nopeita viikkoja. Viime viikonloppu meni kaksissa eri Halloween-bileissä vieraillen, jotka molemmat olivat kyllä tosi onnistuneita! Itse olen aina niin huono pukeutumaan naamiaisiin, kun en ensinnäkään omista mitään naamiaisasuja enkä ikinä tajua alkaa sellaista hommaamaan tarpeeksi hyvissä ajoin, mutta kyllä se tuo paljon hauskuutta juhliin kun edes osa porukasta on panostanut asuihinsa ja eläytyy täysillä. Eikun hetkinen, kyllä mä viime vuonna pukeuduin, merirosvoksi... Nyt tänä vuonna jäi siis väliin, mutta pitääpä muistaa panostaa asuun vaikkapa sitten ensi vuonna! 

Nyt kun tuo syksyinen juhla on takana niin nyt saan varmaan pikkuhiljaa alkaa hehkuttamaan joulua! Tiesittekö, että tänään on tasan seitsemän viikkoa jouluun. Alle 50 päivää siis! Ekat glögit ja joulutortut onkin jo nautittu. Heti kun marraskuun eka päivä koitti, niin glögipullon korkki sujahti auki ja torttutaikinat hilloineen lensivät välittömästi uuniin ;) Meillä oli sellaista ihanaa lähiruokatapahtumasta ostettua glögiä, joka ostettiin itseasiassa jo elokuussa ja sitkeästi pantattiin sitä tähän asti. Olen edellisinä jouluina juonut vain sellaisia pahvitölkeissä olevia glögejä, niitä halvimpia, mutta nyt kun maistoin oikeasti laadukasta glögiä niin halleluja - enää ei ole paluuta halpis-glögeihin! Hyvässä glögissä eri aromit maistuvat paljon selkeämmin eikä lopputulos ole niin läpitunkevan makea vaan juuri sopiva.



Jouluvalojen ja -koristeiden laittamisen suhteen yritän vielä malttaa pari viikkoa, vaikka kovasti tekisi jo mieli kaivaa ne esiin. Yleensä laitan ne vasta ihan marraskuun lopussa, mutta tänä vuonna aion ottaa varaslähdön. Ihan vaan siksi, että viime vuonna painuimme kaukomaille jo 10. joulukuuta, joten joulun fiilistely jäi niin vähälle että vahinko korvataan tänä vuonna takaisin :) Yhden lyhdyn tosin otin jo esille, kun se sattui putoamaan käsiini jostain kaapin perukoilta.



On yksi juttu, josta olen tällä hetkellä niin täpinöissäni että se peittoaa jopa joulusta haaveilun (ja se on aika paljon sanottu!). Nimittäin perjantaina koittaa vihdoin ja viimein se kauan odotettu ilta, tämän vuoden yksittäinen asia jota olen odottanut eniten, nimittäin Biffy Clyron keikka Circuksessa. En vaan voi uskoa, että tämä bändi johon kiinnyin niin nopeasti ja voimakkaasti vasta viime kesänä, on nyt tulossa Suomeen ja pääsen näkemään bändin. Kuulemaan ne kaikki biisit livenä, ne kaikki joita olen kuunnellut uskomattoman paljon ja vaikuttunut niistä syvästi aina vain uudelleen.  Se bändi on niin mun juttu että en olisi uskonut tuollaista bändiä löytäväni. Melkein alkaa jo jännittää kun ajattelee keikkaa. Vielä muutama päivä pitää malttaa! 


30. lokakuuta 2013

Joskus me palataan vielä


Moni on suuntaamassa tänä talvena reissuun ja se on alkanut näkyä seuraamieni blogien postauksista tässä ihan lähiaikoina :) Jänniä matkan valmisteluun liittyviä postauksia ja suunnitelmia, joita on aina ihana lukea! Tästä blogista ei sellaisia tänä vuonna löydäkään, mutta teidän juttuja lukiessani nousee kyllä heti inspiraatio matkoista kirjoittelua ja niistä haaveiluua kohtaan. Muistan yhä elävästi, kuinka vuosi sitten minunkin postaukseni aiheet pyörivät aika lailla matkalle lähtemisen ympärillä. Silloin tuleva reissu alkoi jo pikkuhiljaa jännittämäänkin! Hassua, että silloin kaikki oli vielä edessä. Intian värikäs ja ravistuttava kulttuuri oli vielä kokematta ja Nepalin vuorimaisemat näkemättä. Meidän tähän astisin suurin seikkailumme ja elämämme opettavaisin ajanjakso oli pian alkamassa. Edelleen juttelemme toistuvasti Joonaksen kanssa siitä, miten suuri ja mullistava asia tuo koko matka meille oli.





Vaikka seuraavasta reissustamme ei ole tietoa eikä varsinaista akuuttia matkakuumetta vieläkään ole, niin välillä on kiva mietiskellä erilaisia potentiaalisia reittivaihtoehtoja tuleville matkoille :) Sen kuitenkin tiedän, että sekä Intiaan että Nepaliin on päästävä vielä uudelleen. Isompana maana Intiassa on kiinnostavia paikkoja lukumäärällisesti enemmän ja nyt kerronkin lyhyesti paikoista, jotka siellä haluaisin vielä nähdä. Esimerkiksi kolmen viikon reissu voisi olla pituudeltaan aika täydellinen.

Alla olevassa kartassa näkyy liilalla viivalla merkittynä viime kerran matkustusreittimme Intiassa. Ehdimme nähdä paljon, mutta paljon jäi myös näkemättä. Merkitsin oranssilla viivalla reitin, jonka ehkä ehtisi taittaa muutamassa viikossa, vastapäivään kulkien. Uttarakhandin ja Himachal Pradeshin osavaltiot kiinnostaisivat todella paljon, niissä kun on kuulemma mielettömät vuoristoiset maisemat ja enemmän vehreyttä kuin muualla maassa (vähän niin kuin Nepalin maisemat intialaisella kulttuurilla, se olisi parasta!). Tarkemmin sanottuna ainakin Rishikesh ja Nainital (pari ekaa pistettä vastapäivään kulkiessa) ovat paikkoja, jonne olimme jo viimeksi suunnitelleet menevämme, mutta jumittuminen Delhiin yli viikoksi sängyn pohjalle kaataneen sairauden vuoksi saikin suunnitelmat muuttumaan ja lähdimmekin Nepaliin. Hyvä niin, mutta noiden paikkojen väliinjättäminen jäi hampaankoloon! Kaikkein luoteisin merkitsemi piste tarkoittaa Amritsaria, joka sijaitsee Punjabin osavaltiossa ja jossa on pääasiassa sikhejä. Siellä oleva Kultainen temppeli olisi niin hienoa nähdä ja muutenkin tutustua tuohonkin kolkkaan Intiasta. Sen alapuolelle olen laittanut yhden pisteen summamutikassa merkitsemään sitä, että Rajasthanin osavaltiokin olisi kiva tsekata. Sinne ehtiminen tuon ajan puitteissa voisi kyllä tehdä tiukkaa, mutta silti.

Alkuperäinen kartta täältä.

Mutta niin kuin sanottu, tämä on vain tällaista haaveilua ja tuskinpa ainakaan vielä ensi vuonna tulisi tuollaista reissua toteutettua. Toisaalta tiedostan sen, että kun saapuisimme Intiaan, niin melko pian tulisi taas ihmeteltyä että miksi ihmeessä me ollaan taas täällä? Intiassa matkustaneet varmaan tietänevät mitä tarkoitan. Miten joku paikka voikaan olla samaa aikaa niin kiehtova ja eläväinen, mutta niin rasittava? Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin.

Tänään kello 21 aion muuten asettua tiiviisti television ääreen ja laittaa Jim-kanavan päälle: joka keskiviikkoiseen tapaan sieltä tulee nimittäin Armanin viimeinen ristiretki, jossa Arman Alizad seikkailee eri puolilla maailmaa työskentelemässä paikallisten kanssa. Ohjelmassa on ollut kyllä hurjia jaksoja ja jännittäviä tilanteita! Viime viikon jakso sijoittui Nepaliin ja tämän päivän jakso sijoittuukin juuri sopivasti puolestaan Intiaan.  Mainospätkän perusteella näytti, että jakso sijoittuu Varanasiin, jossa mekin vietimme viikon verran aikaa (kirjoittelin siitä silloin täällä ja täällä). Saa nähdä mitä kaikkea jaksossa onkaan luvassa, tuttujen maisemien lisäksi!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...