27. marraskuuta 2012

Tilannekatsaus: 2 viikkoa matkaan!


Nyt matkamme alkuun on tasan kaksi viikkoa aikaa! Lähtömme on siis tiistaina 11. päivä, eikä maanantaina 10. päivä, kuten huomasin aikaisemmin johonkin kirjoittaneeni. Huh huh, ei ole todellista kuinka nopeasti viime päivät ovatkaan menneet! Tuntuu, että siitähän on ihan vain pieni hetki, kun kirjoitin viimeksi matkaa koskevan tilannepäivityksen tasan viikko sitten. Silloin matkaan oli vielä kolme viikkoa aikaa, nyt enää kaksi. 14 päivää. Ihan hullua!

Valmistelut ovat edenneet viime tilannekatsauksesta jonkin verran, vaikkei tosiaan mitään suurempaa hoidettavaa ole enää ollut. Perjantaina kävimme kuitenkin noutamassa ne valmistuneet Intian-viisumimme, jee! Kun sain passini käsiini viisumeineen päivineen, niin yhtäkkiä kaikki jotenkin konkretisoitui. Me tosiaan ollaan lähdössä! Olen välillä maininnut, kuinka epätodelliselta ajatus lähdöstä välillä tuntuukaan, mutta viisumin saamisen myötä koko reissu muuttui pääni sisällä jotenkin täydeksi todeksi. Aivan mahtava fiilis! Uskomatonta päästä pian tien päälle! Tekisi hirveästi jo mieli pakata rinkka ja laittaa kaikki valmiiksi, mutta ehkä maltan vielä hetken :)

Reissua odotellessa sateinen sääkään ei niin haittaa!


Tutustuimme muuten viime viikonloppuna intialaiseen kulttuuriin tällä kertaa katsomalla yhden Bollywood-leffan. Kyseessä oli leffa nimeltä Sarfarosh ja olipas se hauska! Paljon tunnetiloja, draamaa, komediaa, romantiikkaa ja tragediaa - oikeastaan on hirveän vaikea määritellä, mitä kategoriaa kyseinen elokuva edusti, mutta se siitä tekikin jotenkin ainutlaatuisen :D Jälkikäteen luinkin, että juuri se lokeroinnin vaikeus on tyypillistä Bollywood-leffoille, koska ne sisältävät vähän kaikkea mahdollista. Ihan virkistävää katsoa kyllä elokuva, jonka aikana ei yhtään pysty aavistamaan, mitä seuraavassa kohtauksessa voisi tapahtua!

Intian lisäksi olen miettinyt viime päivinä kovasti kaikkea Nepaliin liittyen. Mahdollinen pyörähtäminen Nepalin puolella Intian kiertelyn yhteydessä alkoi kiinnostamaan vähän aikaa sitten entistäkin enemmän, kun jutustelimme aiheesta erään Nepalissa viime keväänä olleen ystävämme kanssa. Hyvien vinkkien lisäksi hän antoi meille Lonely Planet Nepal -opaskirjan lainaan ja saadaan ottaa se reissuun mukaan. Kivaa! Onneksi se ei ole läheskään yhtä tiiliskivimäinen painoltaan kuin mitä joululahjaksi toivomani Lonely Planet India -kirja on, eli kulkee varmasti ihan kivasti mukana.



Matkaan valmistautuessa on valitettavasti pientä takapakkiakin mahtunut viime päiviin: ainoa jäljellä oleva viisaudenhampaani on alkanut vähän oireilemaan. Kyllä meinasi muutamat kirosanat päästä, kun tähän asti puhkeamattomana ja oireettomana pysynyt alaviisaudenhammas oli päättänyt nyt puhjeta esiin osittain ja alkanut hieman särkeä. Kerrassaan ihanteellinen ajoitus... Kävin YTHS:llä samantien näyttämässä sitä, mutta hammaslääkäri totesi sen näyttävän "ihan normaalilta osittain puhjenneelta viisaudenhampaalta" eikä tulehdustakaan näyttänyt olevan. Ilmeisesti hammas vain hakee asentoaan ja pyrkii esiin, vaikka sillä ei tule olemaan tilaa puhjeta esiin kokonaan, eli jossain vaiheessa on poistaminen edessä. Yritin sitten kysellä vapaita poistoaikoja jotta koko hommasta olisi päässyt samantien eroon, mutta aikoja ei ollut ennen lähtöpäiväämme tarjolla. Käynti toi kuitenkin tavallaan helpottavan olon, koska sain hammaslääkäriltä reseptin antibioottikuuriin, jonka voin hakea varmuuden vuoksi matkaa varten. Jos hammas siis reissussa villiintyisi tulehtumaan ja poski turpoamaan, niin voisin aloittaa kuurin, jolloin tulehdus kuulemma rauhoittuisi muutamaksi kuukaudeksi. Hammasongelmat ovat kyllä aina yhtä ikäviä, mutta ainakin nyt on tilapäinen helpotus mukana tuomassa mielenrauhaa. 

Jep jep, loppuajan eli nämä kaksi viikkoa ajattelin käyttää pääasiassa käymällä töissä, miettimällä olisiko vielä jotain matkaan liittyvää hoidettavaa ja tapaamalla perhettä ja kavereita. On kivaa ehtiä nähdä vielä kaikkia tärkeitä ihmisiä ennen lähtöä, jotta ehtii toivotella hyvät joulut, uudetvuodet, pääsiäiset (pääsiäinen on nimittäin ensi vuonna jo maaliskuun lopussa) ja kaikki mahdolliset :) Vielä ei ole jännityskään iskenyt juuri ollenkaan, mutta eiköhän senkin aika tule perinteisesti sitten viimeistään pari päivää ennen lähtöä! Nyt pitää siis nauttia näistä kahdesta viikosta, koska ne menevät varmasti taas todella nopeasti. Ihan pian sitä seistään Helsinki-Vantaalla polvet tutisten, jälleen kerran! :)


26. marraskuuta 2012

Soijarouhe


Olen blogiteksteissäni tainnut joskus kirjoitella ainakin linssien ja tofun käyttämisestä ruoanlaitossa ja nyt onkin seuraavan kasvisperäisen proteiininlähteen vuoro: soijarouhe! Meiltä löytyy aina soijarouhepussi kuiva-ainekaapista ja se on kyllä kätevä osa ruoanlaittoa. Ostetaan aina Soyappetit -merkkistä soijarouhetta, jota myydään myös pienissäkin ruokakaupoissa. Pussi on todella riittoisa ja edullinen ja tuossa allaolevassa kuvassa näkyy viimeisiään vetelevä, vajaa soijarouhepussi. Soijarouhe turpoaa vieläpä noin kaksinkertaiseksi kun siihen laittaa vettä, eli koko pussillisesta saa aika monta annosta aikaiseksi.





Soijarouhettahan voi käyttää kaikenlaisissa ruoissa esimerkiksi korvaamaan jauhelihaa. Siispä ainakin itse teen soijarouheesta usein makaronilaatikkoa, lasagnea tai bolognesekastiketta spagetille. Soijarouhe ei välttämättä ole mikään makuelämyksen huipentuma ihan sellaisenaan, joten maustaminen on tässäkin kaiken a ja o :) Mieleisensä mausteyhdistelmän oppii kokeilemalla ja toki se vähän vaihtelee sen mukaan, mitä ruokaa on tekemässä. Yleensä maustan soijarouheen esimerkiksi valkosipulilla (oikealla tai jauheella), grillimausteella, pippurilla, tarvittaessa suolalla ja ehkä tilkalla sokeria. Tuosta sokerin lisäämisestä luin vähän aikaa sitten netistä ja se tosiaan toimii!

Tässä tulisi vielä lyhykäisyydessään soijarouheen käsittelytapa, jota itse noudatan:

1. Laita 2-4 desiä soijarouhetta kulhoon (riippuen kuinka montaa annosta olet valmistamassa)

2. Sekoita saman verran vettä joukkoon. Kun rouhe imaisee veden, jatka veden lisäämistä pikkuhiljaa kunnes enempää ei imeydy.

3. Mausta mielesi mukaan, esimerkiksi noilla aikaisemmin mainitsemillani mausteilla. Tarkista maku ja lisää mausteita sen verran kun parhaalta tuntuu.

4. Loppu riippuu vähän siitä, mitä ruokaa on tekemässä. Jos on uuniruoka kyseessä, ei turvotettua ja maustettua soijarouhetta tarvitse lämmittää ennen uuniin laittamista, eli voi laittaa suoraan uuniin osana makaronilaatikkoa tai lasagnea. Jos sen sijaan on tekemässä spagetille bolognesekastiketta, niin silloin soijarouhe toki lämmitetään maustamisen ja turvottamisen jälkeen pannulla ja heitetään lisäksi joukkoon vielä tomaattikastikkeet ja muut tykötarpeet. Helppoa, nopeaa ja terveellistä!

Lasagne soijarouheesta.

23. marraskuuta 2012

Matkailijaprofiilini


Sain Annelta vähän aikaa sitten tosi mielenkiintoisen matkailuaiheisen haasteen. Kiitos siitä! Haaste on kaksiosainen. Ensimmäinen osa kuuluu näin:

Start by adding one photo here that describes you as a traveler and challenge other bloggers do the same, but the trick is that they must guess where your photo was taken at – in their blog post!

Eli jos aloitetaan siitä Annen kuvasta, niin veikkaisin että se on otettu ehkäpä Thaimaassa? Pukeutuminen, lämpötila ja ilmeisesti veneeseen kuuluva katos tuntuvat viittaavan jonnekin sinne päin :) Tai Laosissa? Kerro ihmeessä, menikö sinne päinkään oikein!

Ja nyt lisään sitten oman kuvani, joka mielestäni kuvaa itseäni matkailijana:



Voi olla aika helppo tietää missä tämä kuva on otettu, jos on lukenut blogiani vähän pidempään. Tämä kuva oli vain ehdoton valinta monestakin syystä. Kuvassa jotenkin tiivistyy monta sellaista tunnetilaa, joita kohtaa usein matkaillessa. Kun haluaa kokea ja nähdä, niin uteliaisuus saa usein ylittämään itsensä ja heittäytymään, vaikka aika ajoin jännittäisikin. Matkustellessa tuntee todella elävänsä, jokaisena hetkenä - juuri niin kuin tuossakin kuvassa. Muutenkin tällaisissa tilannekuvissa tunnelma ja fiilikset välittyvät paremmin kuin harkituissa poseerauskuvissa, joita niin usein tulee reissussa napsittua. Niin, eli nyt ne, jotka postauksen lopussa haastan voivatkin sitten arvuutella omaa postausta tehdessään, missä tämä kuva on otettu. Älkää siis vielä sanoko omaa arvaustanne kommenteissa, että jännitys säilyy ;)


Ja sitten haasteen toiseen osaan, nimittäin vastaaminen seuraaviin matkailuaiheisiin kysymyksiin:

Scariest airline flown
Ehdottomasti espanjalainen Iberia. Vieläkin nousee kauhunhiki otsalle, kun muistelee neljää Iberialla lennettyä lentoa. Henkilökunta oli tylyä, laskeutuminen oli holtitonta, kiihdytysvaiheessa kone heilui ja kolisi, kuulutuksista ei saanut mitään selvää, turvavyövalo oli aina sillon päällä kun turbulenssia ei ollut ja se oli pois päältä silloin kun turbulenssia oli, eli vessaan pääsy oli lähes mahdotonta. Atlanttia ylitettäessä henkilökuntaa ei näkynyt käytävillä tuntikausiin, vaikka ihmiset painelivat kutsunappuloita. On siis jäänyt todella epäluotettava ja sekava kuva Iberiasta, mutta toisaalta olen kyllä kuullut joiltain muilta ihan hyviäkin kokemuksia. Osittain nuo kokemukseni voi siis ehkä laittaa huonon tuurinkin piikkiin, mutta en kyllä silti aio enää Iberialla lentää, jos vain on jotain muita vaihtoehtoja tarjolla.

Favorite city/country/place
Astetta vaikeampi kysymys! On niin monta lempipaikkaa, minne olisi kiva palata. Jos kokonaisia maita miettii, niin erityisesti Kambodza ja Laos. Kaupungeista lemppareita on Lontoo, Praha, Ateena, Melbourne, Hong Kong, Phnom Penh... Rantapaikoista Koh Tao, Rio de Janeiro, Surfers Paradise ja... Vaikea tiivistää, kun on tykännyt niin monesta paikasta niin eri tavoilla :)

Most remote corner of the globe visited
Suomesta katsottuna kaukaisin paikka fyysisesti on ollut Australia. Mutta jos miettii tuota syrjäistä paikkaa tunteena, niin jossain paikoissa on välillä iskenyt sellainen olo, että nyt on kyllä aika kaukana kotoa. Esimerkiksi Thaimaassa Kambodzan rajan tuntumassa pikkukaupungissa, johon saavuimme junan kolmosluokassa väsyneenä myöhään illalla ja jossa yövyimme jonkun miehen takapihalla olevissa rakennuskoppimaisissa huoneissa, tuli todella sellainen olo että kaukana ollaan.

Favorite guidebook series
Lonely Planet on se kaikkein tutuin ja kattavin opaskirja mulle. Monipuolista tietoa selkeästi esitettynä! Toki sitäkin pitää lukea tietyllä varauksella eikä aina uskoa Lonely Planetin kaikkia hehkutuksia. Monesti kirjan ylistämät paikat eivät ole olleet ihan niin makeita tai ainutlaatuisia kuin olisi voinut päätellä, kun taas toiset vähemmälle maininnalle jääneet paikat ovat voineet osoittautua paljon mielekkäimmäksi. Makunsa kullakin, myös LP:n tekijöillä :)

Solo traveler or group traveler?
Ehdottomasti duo traveler :D En ole koskaan matkustanut yksin. Se on varmasti opettavaista, mutta mulle sopii parhaiten se, että on toinen vierellä jonka kanssa jakaa kaikkea kokemaansa. En ole lainkaan erakkomainen luonne, eli en viihdy pitkiä aikoja yksin. Kahdestaan Joonaksen kanssa matkustelu on parasta, sanat ei riitä kuvaamaan :) Ryhmässä matkustelukin onnistuu, jos kyseessä on joku viikon pakettimatka missä ei tarvitse sen kummempia päätöksiä tehdä. Reppureissaus porukalla ei kyllä toimisi. Kolmistaan olen reppureissannut kahdesti, ja se osoittautui vähän haasteelliseksi. Vaikka olisi kuinka hyvät tyypit mukana, niin kuitenkin kolmet mielipiteet, terveydentilat ja toiveet on vaikea saada aina mätsäämään.

Worst place to catch a stomach bug?
Jossain saarella jossa ei ole lääkäriä... Esimerkiksi Laosin Don Detillä ei ollut hyvä sairastua, ja Joonas sattui tulemaan siellä muutamaksi päiväksi tosi kipeäksi. Lähin lääkäri olisi ollut vene- ja bussimatkan päässä, varmaan usean tunnin, joten onneksi sairaus meni kuitenkin lopulta ohi. Varmasti Intiassa ja Nepalissa löytyy myös monen monta paikkaa, jossa ei halua alkaa laattaamaan - pitäkää siis peukkuja :D

First culture shock experience
En ole ihan varma, olenko koskaan kunnolla kokenut sellaista. Olen aloittanut matkustelun niin asteittain reissaamalla eka Euroopassa ja sitten laajentamalla aina vähän kauemmaksi sen mukaan, minne olen tuntenut olevani valmis lähtemään. Intiassa on varmasti jonkinlaista kulttuurishokkia odotettavissa, mutta ehkä aikaisemmat matkustelukokemukset eri puolille maailmaa kuitenkin lieventävät sitä... Tai sitten ei ;) Jos nyt jotain kokemiani kulttuurishokin piirteitä pitäisi tunnistaa, niin Rio de Janeirossa uutenavuotena muutama vuosi sitten, kun oltiin Copacabanalla parin miljoonan riolaisen seassa yön pimeydessä, tuli ihan hirveän ahdistava olo. Kaikki tanssivat ja juhlivat, mutta myös säikkyivät todella voimakkaasti heti jos jotain pientäkin tapahtui. Poliisikin kävi nappaamassa jonkun kiinni vähän matkan päässä meistä. Tuli sellainen olo, ettei pystynyt lainkaan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Hieno uusivuosi se silti oli, ja ainakin unohtumaton :D

Where would you buy a second home/retire  
Eläköityminen jossain Thaimaan saarella tai Laosissa Mekongin varrella voisi olla ihan mukava ajatus :) Tai Australiassa! Ja jos nyt muuten saisi ostaa kakkoskodin, niin ehkä jostain Etelä-Euroopasta. Olisi lämmintä, mutta ei liian pitkä lentomatka.



Tämän haasteen annan eteenpäin sellaisille henkilöille, joiden tiedän varmuudella pitävän matkailusta ja jotka eivät ole vielä tehneet tätä haastetta. Eli Gambiassa majaileva Nanna, vuoden päästä suurelle reppureissulle lähtevä Rimma ja monessa paikassa matkustanut Satu. Jään innolla odottamaan teidän kuvianne ja vastailujanne! :)

22. marraskuuta 2012

Ruoka ja liikunta, käsi kädessä


Olen aiemmin kirjoitellut siitä, kuinka minulla on tapana jonkun verran suunnittella ja aikatauluttaa liikuntojani etukäteen, jotta ehdin viikon aikana liikkua sen verran kun parhaalta tuntuu. Myös syömisen ajoittaminen ja suunnittelu on osa liikuntaa, jotta treenistä saisi parhaimman hyödyn irti. Olen monesti ihan kantapään kauttakin oppinut, kuinka tärkeää juuri liikkumisen kannalta on huomioida mitä syö ja milloin. Ei ole mitään turhauttavampaa, kuin mennä vatsa kuristen jonnekin Bodypump-tunnille ja sitten ihmetellä, kun normaalisti käytössä olevat painot tuntuvatkin erityisen raskailta eikä energia riitä mihinkään. Toisaalta toinenkin ääripää on huono: jos yrittää lähteä juoksemaan liian pian syötyään raskaan aterian, ei askel nouse ja kylkeen pistää aivan varmasti. Näitä molemmanlaisia sattumuksia olen erehtynyt tekemään kerran jos toisenkin, ja juuri niitä välttääkseni yritän miettiä syömiseni erityisen hyvin niinä päivinä kun liikun - ja suunnittelu on sitä paitsi kivaa! :)

Näin opiskelijana päivärytmini on tosi vaihteleva, mutta liikunnat ajoitan joka tapauksessa lähes aina aamuihin. Siispä aamupalalla on iso merkitys siihen, kuinka treenailuni sujuvat. Aamupalaksi syön usein leipää ja jos olen menossa liikkumaan, niin lisään siihen yleensä vielä kananmunan tai jotain hedelmiä. Niillä jaksaa hyvin ja ne myös sulavat melko nopeasti, eli parin tunnin päästä aamupalasta on oikein hyvä aika aloittaa jumppailut, lenkkeilyt tai saleilut. Leipien tilalle muita hyviä aamupalavaihtoehtoja, jotka käyvät myös liikunnan jälkeiseksi välipalaksi, ovat muun muassa seuraavat suosikkini:


Maustamatonta jogurttia, ananasta, kanelia, kaurahiutaleita.

Kaurapuuro hunajalla ja omatekemällä raparperikiisselillä (plussana makeus :D)

Maustamatonta jogurttia, kaurahiutaleita, suklaanmakuista proteiinijauhetta, omenaa.


Yllä olevista ruoista voi mielensä mukaan tehdä erilaisia variaatioita, joten niihin ei kyllästy sitten millään!

Oikeanlainen syöminen on tärkeää paitsi ennen liikuntasuoritusta, myös sen jälkeen. Mulla on ollut välillä vaikeuksia juuri tuon liikunnan jälkeisen syömisen muistamisessa.  Sen tärkeys on ollut tiedossa, mutta liian usein treenin päättymisen ja syömisen välillä on silti kulunut liikaa aikaa: kun käy vaikkapa salilla suihkussa, matkustaa salilta kotiin, käy samalla reissulla vielä kenties pikaisesti ruokakaupassa ja kotonakin hortoilee hyvän tovin ympäriinsä, niin helposti siinä saattaa mennä tuntikin. Nyt olen yrittänytkin panostaa siihen, että yritän syödä melkein heti liikuntasuorituksen jälkeen jotain pientä palauttavaa, jo siellä salin pukuhuoneessa suihkusta tultuani. Syömällä heti liikunnan jälkeen jotain, saa palautumisen nopeasti käyntiin ja siten myös tekemästään treenistä kaiken irti. Kotimatkallakaan ei ehdi iskeä nälkä ja heikotus, kun elimistö on jo saanut hieman ravintoa. Yleensä vetäisen siellä pukuhuoneessa proteiinijauhetta veteen sekoitettuna sekä banaanin. Ne toimivat hyvin! Nyt kun olen saanut niiden mukaanottamisesta juurrutettua tavan, niin ne on helppo lähtiessä heittää sinne salikassin pohjalle.  

Ylipäätään on tärkeää oivaltaa, että jos harrastaa liikuntaa, pitää aina muistaa syödä kulutukseensa nähden tarpeeksi. Itse ainakin joskus teininä en välittänyt tästä tiedosta ollenkaan eikä olisi tullut mieleenkään syödä mitenkään erityisen paljon, jumppailusta tai lenkkeilystä huolimatta - juurihan se kalorimäärä on kulutettu niin ei kai sitä hyötyä halua syödä pois? Jotain sen suuntaista tuli ajateltua. Joo-o, nykyään intressit ovat onneksi vähän toiset ja tavoitteena on paljon mielummin kasvattaa (tai ainakin ylläpitää) lihasmassaa ja kestävyyttä, kuin kuluttaa vain kaloreita. Siispä ruoka ja liikunta ovat siinä pyrkimyksessä erottamattomat kumppanit! Molemmat ovat iloa ja terveyttä tuovia asioita erikseenkin, mutta yhdessä ja oikein käytettynä ne tuovat parhaimman mahdollisen tuloksen ja olon. 

Miten paljon te mietitte liikuntaan liittyviä ruokailujanne ja niiden ajoittamista? :)



20. marraskuuta 2012

Tilannekatsaus: 3 viikkoa matkaan!


Kuvituksena jälleen noita Kaakkois-Aasian matkakuvia kahden vuoden takaa... Onneksi pian saa uutta materiaalia ;)

Viime viikon ajan tuli hoideltua jonkin verran matkanvalmisteluun liittyviä paperinpyörityksiä. Ensinnäkin käytiin hoitamassa matkavakuutusasiat kuntoon. Sen asian olisi tietty voinut hoitaa aikaisemminkin, koska havahduttiin vasta vähän aikaa sitten siihen, että se matkavakuutus tosiaan pitää olla kunnossa jo siinä vaiheessa kun hakee Intiaan viisumia. Siispä ryhdyttiin pikaisesti perehtymään matkavakuutusjuttuihin ja käytettiin melko paljon aikaa eri vakuutusyhtiöiden vertailemiseen. Meillä on jatkuva matkavakuutus, mutta se ei sellaisenaan riittänyt, koska jatkuvat matkavakuutuksethan ovat voimassa vakuutusyhtiöstä riippuen vain tietyn pituisella matkalla, yleensä maksimissaan kolme kuukautta.

Aloitettuamme vertailun rajautui heti yksi vakuutusyhtiö pois sen takia, että se myönsi pitkiä matkavakuutuksia vain vanhoille asiakkailleen. Ratkaisevaksi tekijäksi muutaman jäljelle jääneen potentiaalisen vakuutusyhtiön kesken muodostui hinnan lisäksi se, mitä kaikkea minkäkin firman matkavakuutukset kattavat. Kävi ilmi, että eri yhtiöt korvaavat esimerkiksi vuoristossa vaeltamiseen liittyviä tapaturmia ja sairauksia eri tavalla. Joillakin yhtiöillä vaeltaminen ei sisälly vakuutukseen ollenkaan ja joillakin oli tiettyjä metrimääräisiä rajoituksia korkeuden suhteen (esim. korvataan vain alle 2500 metrin korkeudessa sattuneet vahingot ja mahdollista vuoristotautia ei korvata lainkaan). Vaikka emme vielä tiedä varmuudella aiommeko vaeltaa vuoristossa, niin halutaan ehdottomasti jättää se vaihtoehto avoimeksi ainakin Nepalia varten. Siispä lopullinen valinta matkavakuutuksen suhteen tehtiin lopulta sen perusteella. Eipä tarvitse sitten yrittää jossain vuoristossa arvioida, että ollaankohan sitä nyt kuinka korkealla :)








Kun vakuutukset oli ostettu, alettiin hoitamaan Intian viisumin hakemista. Huh, sehän sisälsikin monta vaihetta! Kolmisivuinen viisumihakemus piti täyttää netissä ja lisäksi printata ja allekirjoittaa, käydä otattamassa siihen valokuva ja ottaa kopiot matkavakuutuksista. Tuon viisumihakemuksen jotkut kysymykset vähän huvittivatkin: "Äitisi kansalaisuus", "Äitisi entinen kansalaisuus", "Äitisi synnyinmaa", ja samat isänkin puolelta. Tulipahan valittua yhteensä varmaan 10 kertaa se Finland erilaisten kysymyksien osalta. Lisäksi yhdessä kohdassa pyydettiin luettelemaan ne maat, jossa on käynyt viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Juuri kun aloin päästä vauhtiin niiden luettelemisessa niin vastauskentän tila loppui. No, noista visaisista kysymyksistä selvittyämme kiikutettiin kaikki edellä mainitut paperit sitten passin kera tuohon parin kilometrin päähän Herttoniemeen, jossa viisumihakemukset käsitellään. Niiden pitäisi olla valmiit ihan muutaman päivän kuluttua, jee! Helpottunut olo, että kaikki muodollisuudet alkavat olemaan paketissa.







Käytiin myös vähän aikaa sitten apteekissa koostamassa matkan lääkelaukun sisältö valmiiksi. Tällä kertaa se onkin kattavampi kuin viimeksi Kaakkois-Aasiassa, jolloin me taidettiin pakata lääkkeiden osalta pelkkä Imodium-paketti mukaan... Noloa, mutta jotenkin vaan ajateltiin, että "Eihän me koskaan olla kipeitä". Ja kappas vain, ensimmäinen kuukausi menikin vuorotellen sängyn pohjalla ja tuli kyllä koettua kaikki kuumeet, vatsataudit ja muut oikein kantapään kautta. Onneksi paikallisista apteekeista sai helpotusta, mutta onhan se kätevintä sairastumisen hetkellä jos ne apukeinot ovat heti kätten ulottuvilla. Better to be safe than sorry :)

Nyt matkaan on tosiaan enää kolmisen viikkoa, jee! Ja apua! Mä olen kyllä jo hyvin malttamaton lähdön suhteen. Uskomatonta, että pian pääsee sukeltamaan ikään kuin täysin uuteen maailmaan niin pitkäksi aikaa! Jänniä asioita on luvassa ja matkan alkaminen kyllä pyörii päässä yhä useammin ja useammin. Ollaan soitettu kotona intialaista musiikkia ja käytiin syömässä nepalilaisessa ravintolassakin viime viikonloppuna parin kaverimme kanssa, eli kovasti ollaan jo virittäytymässä tunnelmaan :) Lisäksi ollaan pohdiskeltu paljon jo sitä tulevaa kulttuurishokkia, joka varmasti iskee jollain lailla päälle, kun astutaan ekaa kertaa Intian maaperälle ja se koko kulttuuri ja tavat iskevät ensimmäistä kertaa päin näköä. Vaikea sanoa, millainen oma reaktio tulee aluksi olemaan siihen kaikkeen? Intia varmasti tarjoaa varmasti haastetta ja kontrasteja, ja mielenkiinnolla lähdetään ottamaan sitä kaikkea vastaan.

Nyt kun kaikki järjestelyt alkavat olemaan melko valmiina, on loppuaika aika lailla tällaista odottelua ja päivien laskemista. Kaksi kouluhommaa mun pitäisi vielä saada kasattua, joten ehkä tämän viikon voisin uhrata niiden tekemiselle. Juuri ennen lähtöä on nimittäin varmasti vaikea motivoida enää itseään koulujuttujen pariin!


18. marraskuuta 2012

Wishlist


Vaikka en tänä vuonna vietäkään joulua täällä Suomen kamaralla, olen silti hieman mietiskellyt muutamia joululahjatoiveita. Perheenjäseniltä on nimittäin odotettavissa jotain lahjantynkiä joka tapauksessa, kun kuitenkin juhlistetaan pienimuotoisesti joulua jo ennen lähtöämme. Joululahjatoivelistani on aika lyhyt, mutta sisältää sitäkin tarpeellisempi juttuja. Tässä se olisi visuaalisessa muodossa:


Kuvat kodin1.fi, booky.fi, hackman.fi



1. Suola- ja pippurimylly. Näitä olen halunnut jo kauan, mutta en koskaan raaski ostaa! Haluaisin jotkut laadukkaat ja kivan näköiset, joista voisi sitten ruoanlaiton yhteydessä rouhia makua sekaan.

2. Japanin aivotulehdusrokote. Rokote ei ole ehkä niin perinteinen eikä mukava joululahjatoive, mutta tähän saumaan hyvinkin tarpeellinen :) Japanin aivotulehdusrokotettahan olen ottanut jo ensimmäisen pistoksen, mutta vahviste olisi vielä otettava hieman ennen lähtöä. Koska kyseessä on  kallis rokote, niin voisin taktisesti laittaa sen joulutoivelistalle ja toivoa parasta!

3. Lonely Planet India. Lonely Planet -matkaopaskirjat on todettu edellisilläkin reissuilla hyödyllisiksi, joten Intiaa käsittelevä teos olisi muutenkin ostoslistalla. Yli 1000-sivuinen opus tuo tietenkin oman painonsa rinkan pohjalle, mutta siitä saa kivasti inspiraatiota ja vinkkejä. Lisäksi sieltä löytyy myös keskeisempien paikkojen karttoja.

4. Kunnollinen paistinpannu. Tuntuu kauhealta tuhlaukselta, miten vähän aikaa paistinpannut nykyään kestävätkään. Ehkä meillä ei vaan ikinä ole ollut tarpeeksi laadukkaita paistinpannuja, joten nyt toiveena olisi oikeasti kunnollinen pannu joka olisi hyvä ja kestäisi kauan.


Ja jos jotain suklaita sattuisi tulemaan niin kuin jouluna on tapana, niin ne ovat toki lämpimästi tervetulleita! :) Niitä voikin hyvällä omallatunnolla vedellä ennen matkaa, koska matkan aikana kiloja tulee varmasti taas karisemaan, kun ravinto muuttuu ja herkut jää vähälle. Itseasiassa avasin jo joulusuklaakauteni ostamalla tänä viikonloppuna paketillisen pätkiksiä! En ollutkaan ennen nähnyt että niitä olisi myyty sellaisissa paketeissa, mutta ne nousivat kyllä samantien joulusuklaiden kärkikastiin. Ennen matkaa pitäisi päästä vielä toisenkin joulukarkkisuosikkini kimppuu, eli vihreiden kuulien. Nuo toisten kammoksumat, toisten rakastamat vihreät pallukat ovat mielestäni olennainen osa joulua, joten jos vaikka ensi viikonloppuna olisi niiden vuoro ;)



16. marraskuuta 2012

Vanhassa vara parempi


Kävin tällä viikolla pitkän tauon jälkeen kampaajalla siistimässä kaksihaaraisten valloittamaa, juurikasvun syleilemää, liian pitkäksi venähtänyttä kuontaloani. Käyn kampaajalla yleensä 2-3 kertaa vuodessa ja nytkin viime käynnistä oli kulunut reilu puoli vuotta, joten olikin jo korkea aika päästä laittamaan tukkaa vähän raikkaamman näköiseksi. Matkaakin ajatellen oli hyvä käydä kampaajalla nyt ja saada vähän pituutta pois hiuksista, niin eivät ole niin raskaat sitten siellä :) 

Ennen -kuvaa en tajunnut ottaa, mutta tässä siis hiukset kampaajakäynnin jälkeen. Kylläpä piristi!




Otin perinteiseen tapaan taas raitoja ja leikkautin pituutta pois. Hiukseni leikataan aina kerroksittain, joko sellaisella veitsellä tai sitten ihan saksilla. Nyt en edes muista kummalla tavalla ohennus tällä kertaa tehtiin? Kävi nimittäin ilmi, että kampaajanikin oli käynyt Intiassa, joten siitä riitti jutun juurta niin paljon etten näköjään edes huomannut mitä hiuksilleni samaa aikaa tehtiin :D No, lopputulos oli joka tapauksessa hyvä ja raikas, tuttu ja turvallinen, joten olen tyytyväinen!

Olen varmaan ennenkin maininnut täällä blogissa, että olen pysytellyt suunnilleen samassa hiustyylissä melkein koko ikäni. Menneisyyteeni ei siis mahdu mitään erilaisia värikokeiluja, siilikampauksia ( :D ) tai edes etuhiuksia. Tai no, etuhiukset minulla toki oli joskus pienenä, mutta ekalla luokalla kasvatin ne kiireesti pois ja sama tyyli on pitänyt ;) Ja joskus yläasteella jossain mielenhäiriössä olin menossa ottamaan permanenttia, koska ajattelin kestokiharoiden olevan kivaa vaihtelua ainaiseen suoraan tukkaaan. Onneksi ystävällinen kampaaja sai kuitenkin silloin puhuttua minut ympäri - tai muistaakseni montaa suostuttelevaa sanaa ei edes tarvittu, hän varmaan vain kertoi permanentin kuluttavan tukkaa ja kasvavan hitaasti pois, ja samantien jo heitinkin hanskat tiskiin koko permisidean suhteen. Ja siellä ne hanskat ovat pysyneetkin aina tähän päivään asti, kaikkien poikkeavien hiustyylien suhteen. Muissa asioissa voin olla kokeilunhaluinen, mutta en selvästikään hiuksissani!


13. marraskuuta 2012

Syksyn lukukokemuksia


Nyt olisi taas aika kirjoitella arvosteluita lähiaikoina lukemistani kirjoista. Itse löydän usein ideoita kirjavalintoihin nimenomaan muiden blogeista tai esimerkiksi lehtien kirja-arvosteluista. Aina kun kuulen jostain kirjasta joka vaikuttaisi mielenkiintoiselta lukea, yritän muistaa kirjoittaa nimen ylös. Lista onkin aina melko pitkä, jatkuvasti päivittyvä ja pursuilee mitä ihanampia potentiaalisia lukuelämyksiä :) Maailmassa on liikaa kiinnostavia kirjoja suhteessa siihen aikaan, jota lukemiseen ehtii käyttää! Joskus saatan tosin innostuksissani ja ajan salliessa lukaista kirjan parissakin päivässä, mutta ehdottomasti yleisempää on se, että ehdin syventyä kirjaan vain ennen nukkumaanmenoa, jolloin sen lukemiseen menee noin 2-4 viikkoa. 

Sen pidemmittä löpinöittä, tässä on muutamia kirjoja, joita olen nyt syksyn aikana lukenut:


Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri. Tämän kirjan löysin erään blogin suosittelemana. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Intiaan, joten se jo itsessään herätti mielenkiintoni. Tarina kertoo köyhästä intialaisesta miehestä, joka päätyy rikkaan miehen autonkuljettajaksi Delhiin. Mies ei onnenpotkustaan huolimatta  koe olevansa vapaa, joten hän päättää tehdä jotain radikaalia päästäkseen ulos ikuisesta köyhyyden häkistä. Kirja oli mukaansatempaava ja tavallaan kevyttä luettavaa, mutta samanaikaisesti se pisti ajattelemaan monia maassa vallitsevia epäkohtia. Eri tavalla kerrottuna tarina olisi voinut olla ahdistavakin, mutta keveys syntyi siitä, että kirjassa oli onnistuneesti tavoitettu samanaikaisesti hauskuus ja traagisuus. Yhdistelmä toimi hyvin ja voin todella suositella tätä kirjaa!



Riikka Pulkkinen: Vieras. Olen lukenut Riikka Pulkkisen kaksi ensimmäistä romaania (Raja ja Totta) ja tykkäsin niistä todella paljon. Siksi olinkin varsin täpinöissäni saatuani tämän uusimman teoksen käsiini! Luin sen kahdessa päivässä ja se osoittautui todellakin kaiken sen odotuksen arvoiseksi. Kirja kertoo papista nimeltä Maria, joka lähtee New Yorkiin etsimään itseään ja käsittelemään menneisyyteensä liittyviä asioita. Tarina oli koskettava, syvällinen ja sai ainakin minut pohtimaan sitä, kuinka jokainen on jollain tavalla toisilleen ja itselleen vieras, vaikka samanaikaisesti kaikki ovat jollain lailla yhtä. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia takaumia Marian aikaisempaan elämään. Yksi syksyn parhaista kirjoista, ehdottomasti!




Sophia Kinsella: I've got your number. Kinsellan kirjat ovat vaan aina niin hauskoja ja hyvällä tavalla aivot narikkaan -kamaa :) Tämä uutukainen oli tosi hyvä ja nauroin monesti lukemisen aikana ääneen! Päähenkilö löytää puhelimen, jonka kautta ajautuu uusien ihmisten kanssa tekemisiin odottamattomalla tavalla. Samanaikaisesti hän kriiseilee tulevia häitään, varsinkin kun sormuskin on kadonnut ja tuleva sulhanenkin perheineen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Tosi piristävä lukukokemus ja sijoittuu Kinsellan tuotannossa mielestäni kärkipäähän.




Blaine Harden: Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta. Olen lukenut yhden Pohjois-Koreaa käsittelevän tosikertomuksen aiemmin ja olen jo pitkään halunnut lukea lisää. Nyt pääsin lukemaan tämän Leiri 14-kirjan, josta oli sen ilmestymishetkenä aika paljon juttua lehdissäkin. Kirja oli siinä mielessä ainutlaatuinen, että se kertoi miehestä joka oli syntynyt ja kasvanut erittäin tarkasti vartioidulla pohjois-korealaisella työleirillä ja onnistunut pakenemaan sieltä parikymppisenä, Kiinan puolelle vapauteen. Ennen pakenemistaan hän ei ollut koskaan ennen siis edes käynyt leirin aitojen ulkopuolella eikä tiennyt ulkopuolisesta maailmasta juuri mitään. Aika puistattavaa luettavaa ja kyyneleet kyllä nousivat silmiin useampaankin otteeseen. Jos pitäisi tiivistää kirjan herättämät ajatukset jotenkin, niin ehkä maailman surullisinta on se, että kokonaisia arvokkaita ihmiselämiä menee hukkaan tuollaisissa olosuhteissa.


Suzanne Collins: Hunger Games 2: Catching fire. Luettuani kesällä Hunger Gamesien eli Nälkäpelien ekan osan, olin aavistuksen verran pettynyt. Juonessa oli potentiaalia, mutta ehkä kirja oli vähän nuoremmille suunnattu kaikissa ihmissuhde-kliseissään ja naiiveissa henkilöhahmoissa. Mutta koska ekan osan tarina jäi jännään paikkaan ja halusin kaikesta huolimatta tietää miten tapahtumat jatkuvat, niin olihan ne kaksi jatko-osaakin vihdoin luettava nyt syksyllä :) Tämä toinen osa, Cathcing fire, oli ihan lukemisen arvoinen noin uteliaisuuden tyydyttämisen kannalta, mutta valitettavasti vielä laimeampi ja sekavampi kuin ensimmäinen osa. En tiedä viitsinkö sanoa juonesta juuri mitään, etten spoilaa asioita niiltä ihmisiltä, jotka eivät esimerkiksi ensimmäistä osaa ole vielä lukeneet tai nähneet elokuvana.



Suzanne Collins: Hunger Games 3: Mockingjay. Luin siis itsepintaisesti kirjasarjan kolmannenkin osan, koska edelleen halusin tietää miten juoni jatkuu (jotain kirjailija on siis varmasti tehnyt oikein, että sai minut lainaamaan nämä molemmat jatko-osat!). Mockingjay oli suunnilleen samantasoinen kuin edeltäjänsä, mutta sainpahan kuitenkin tietää mitä tarinassa kävi. Normaalisti huonon kirjan kohdatessani saatan ihan kylmästi jättää kirjan kesken, mutta tällaisissa kirjasarjatapauksissa voin joskus tehdä poikkeuksen. Sen verran voin Mockingjayn juonesta sanoa, että kirjan loppupuolen juonenkäänteet olivat suuri pettymys ja mielestäni kirjan olisi voinut lopettaa lukuisilla paremmillakin tavoilla. 




 Oletko sinä lukenut jonkun ylläolevista kirjoista tai kenties aikeissa lukea? :)



12. marraskuuta 2012

Light as a feather


Maanantai-iltaa kaikille! Mistä näitä onnistuneita viikonloppuja oikein tulee? Viime viikonloppuna oli taas aivan mielettömän hauskaa ja rentouttavaa, jopa siinä määrin, että maanantai on tuntunut erityisen kevyeltä ja ei-maanantaimaiselta. Se lieneekin yksi onnistuneen viikonlopun merkki, että jaksaa siirtyä siitä kertyneellä energialla helposti ja iloisesti uuteen viikkoon? :)

Se hauska illanvietto ystävien kanssa josta etukäteen mainitsin oli muuten tarkemmin sanottuna legendaariset pyjamapartyt. Meillä oli kolmen lapsuudenystäväni kanssa tapana viettää ennen vanhaan pyjamapartyja säännöllisin väliajoin. Ohjelmaan kuului aina paljon herkkuja, muutama leffa, syvällisiä keskusteluja yleistä höpinää ja tietenkin pyjamissa hengailua. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen olemme herättäneet pyjamapartyt jälleen henkiin ja nämä olivatkin nyt jo toiset aikuisiän pyjikset :) Olipas taas ihan mielettömän hauskaa tyttöjen kanssa! Jos vertaa alkuperäisiin lapsuuden partyihin, niin emme näköjään enää pysty syömään läheskään yhtä paljon sipsejä ja karkkeja, emme katsoa kolmea leffaa (katsoimme yhdestä leffasta noin 15 minuuttia, kunnes rupattelu ja musiikin kuuntelu veivät voiton) ja pyjamatkin tulivat kuvioon vasta hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Jutut ovat sentään edelleen yhtä päättömiä, vanhat vitsit tuoreessa muistissa ja meininki vähintään yhtä hyvä! :)  Lapsuudenkavereiden kanssa oleskelu on aina niin ainutlaatuista. Välillä voi olla useampiakin kuukausia välissä ettei nähdä, mutta sitten kun päästään taas yhteen niin tuntuu ettei taukoa olisi ollutkaan.

Pyjamapartyjen tarjoiluja.



Aurinkoisesta aiheesta toiseen! Sain vähän aikaa sitten Teealta tällaisen aurinkoisen tunnustuksen. Kiitos vielä oikein paljon siitä! Sääntöihin kuului vastata muutamiin kysymyksiin ja ne löytyvät tuosta alapuolelta.



Lempinumeroni  Hmm, mulla ei ole mitään ehdotonta lempinumeroa, mutta 7 on kiva. Se on sellainen tuttu numero, monestakin syystä.

Alkoholiton suosikkijuomani  Vaihtelee vähän vuodenajan ja mieltymyksien mukaan, mutta tällä hetkellä Pepsi Max, omenalimu, vihreä tee ja glögi.

Lempieläimeni Koira on ehdottomasti lähimpänä sydäntä. Siitäkään huolimatta tähän elämäntilanteeseen ja tähän asuntoon en tunne tarvetta hankkia koiraa, vaikka joskus muutama vuosi sitten minulla olikin koirakuume päällä. Kyllä meillä varmaan joskus vielä oma hauva on, mutta aika näyttää! Muita eläimiä mainitakseni pidän myös norsuista. Voiko olla mitään suloisempaa kuin ryppyinen norsuvauva kärsän ja korvien kera?

Facebookin ja Twitterin väliltä valitsen Facebookin, koska Twitter on mulle melko vieras. Olisihan se kiva seurata jonkun Ashton Kutcherin twiittejä, mutta ehkä mulla ei kuitenkaan ole niin suurta tarvetta. Eikös Twitterissä julkkikset ja muut twiittaile sulassa sovussa ja voi valita ne, joita haluaa seurata? Facebook ja bloggailu vie sen verran paljon aikaa, että jos jonkun Twitterin ottaisi vielä lisäksi mukaan, niin alkaisi olemaan vähän liian monta koukuttumisen kohdetta netissä. Parempi pysyä siis suosiolla poissa sieltä :)

Intohimoistani voisi kirjoittaa vaikka kirjan, heh! Niitä riittää, niin kuin varmaan kaikilla. Yksi suurimmista on yllättäen matkustelu, siihen kun ei voi koskaan kyllästyä ja se tuo aina mielettömän annoksen uutta sisältöä elämään jo ennen matkaa, sen aikana ja jälkeen. Yksi intohimoni on myös lukeminen, koska silloin pääsee omaan maailmaansa, jolle elokuvat tai tv eivät millään voi vetää vertoja. Sitten tietenkin ruoka, ihan alkaen kokkaamisesta kaikkeen ruokaan liittyvään tietoon - ruoka on niin oleellinen osa jokaista päivää ja suoraan sidoksissa hyvinvointiin ja terveyteen, joten se vaan on niin hyvin kiinnostava aihe :) Urheilukin on aina ollut intohimoni, siitä saa hyvää oloa ja energiaa! Loppuun haluaisin sanoa vielä koti, mutta intohimo on ehkä vähän hupaisa sana kuvaamaan sitä. "Intohimoni on koti". No, kai niinkin voi sanoa :D

Suosikkiviikonpäiväni  on se kuuluisa perjantai! Silloin on koko viikonloppu edessä ja ihmisetkin tuntuu olevan joka puolella rennompia. Perjantai pitäisi ehdottomasti olla useamminkin kuin kerran viikossa!

Suosikkikukka Mä olen harmittavan huono tunnistamaan kukkia eikä mulla ole kovin vahvoja mielipiteitä siitä, mitkä kukat on kivoja ja mitä eivät. Vink vink vain tänne kotiin, kenties sillä on syynsä että mun kukkatietous ei ole päässyt kehittymään! ;) Harvoin tulee vastaan mitään kukkaa joka aiheuttaisi negatiivisen reaktion, koska kukathan on aina kauniita. Jos nyt vaikka värin perusteella pitäisi jotain sanoa niin ainakin vaaleanpunaiset, keltaiset ja lilat kukat on kivoja... ja siniset ja punaiset ja valkoiset... joo. Kaikki käy!


Tähän hätään en nyt keksi kenelle jakaisin tämän tunnustuksen eteenpäin, koska pidän niin monesta eri blogista todella paljon! Varmaan tähän mennessä moni onkin jo ehtinyt saada tuon saman tunnustuksen ja tehnyt sen jo jos on halunnut, eli ehkä sen enempää asiaa pohtimatta voisin kehottaa kaikkia vastailemaan noihin kysymyksiin ketkä haluavat :)




9. marraskuuta 2012

Ja nyt on perjantai


Niin se perrrrjantai on jälleen koittanut ja vieläpä oikein kaunis ja aurinkoinen sellainen! Tällainen kirpakka, kaunis, tyyni sää voittaa kyllä mennen tullen sellaisen tuulisen, sateisen, joskin hieman lämpimämmän ilman :)

Olo on näin viikonlopun kynnyksellä aika tyytyväinen ja huojentunut, monestakin syystä. Tähän viikkoon on mahtunut kivoja juttuja, kuten:

  • Kävin tänään yliopistolla tekemässä viimeisen tentin ikinä. Kun tänä aamuna kaivoin kirjoitustarvikkeitani mukaan viimeistä kertaa juhlallisin elkein  (ja hieman paniikissa, koska en meinannut millään löytää lyijykynääni, jota omistan tässä vaiheessa opiskeluita tasan yhden kappaleen...), tajusin oikeasti, että tämä päivä on eräänlainen käännekohta. Esseitä ja ryhmätöihin liittyviä koulujuttuja on vielä parin jutun verran jäljellä, mutta tentteihin pänttääminen on nyt ohi. Lopullisesti. Jee! Tietenkin sellainen pikkuasia kuin gradu on sitten vielä jäljellä, mutta sen aika on sitten vasta matkan jälkeen :)
 
  • Siitä päästäänkin aasinsillalla seuraavaan ilonaiheeseen: nyt voi melkein jo sanoa, että kuukauden päästä alkaa matka! Kuukausi! Uudet seikkailut ovat jo niin lähellä ettei sitä todellakaan vielä tajua, mutta samanaikaisesti odotan jo tosi malttamattomasti matkan alkamista. Lisäksi olen huomannut bongaavani intialaisia ihmisiä joka puolella, heh, koska niinhän se menee että kun jatkuvasti miettii jotain asiaa niin yhtäkkiä huomaa näkevänsä sitä joka puolella :D
 
 
  •  Hankittiin matkaa varten vihdoin ne mikrokuitupyyhkeet joiden ostamisesta kirjoittelin täällä blogin puolellakin jokin aika sitten. Ostettiin ne Retkiaitasta ja olivat vieläpä tarjouksessa, mikä oli hyvä juttu, koska ne maksavat normaalisti aika paljon. Ovat ne silti ehdottomasti hintansa väärti ja voi että kun ne menevät kätevästi pieneen tilaan!  Lisätila rinkassa on aina tervetullutta.
 

 
  •  Tähän viikkoon on sisältynyt myös kolmen eri rokotteen ottaminen. Ei pistettävänä oleminen ollutkaan niin hirveää kuin mitä olin pelännyt, ei ollenkaan. Yksi noista rokotteista eli lavantautirokote otettiin ihan pillerinä vaan, mikä oli aika kätevää. Toisaalta se aiheutti tosi etovan olon hieman jälkijunassa pariksi päiväksi, tai ainakin luulen että oksettava olo johtui siitä, kun se oli näköjään mainittu kyseisen rokotteen yleisimpänä haittavaikutuksena. Nyt on kuitenkin helpottunut olo että on saanut hoidettua rokotusjutut, koska ovathan ne se kaikkein ikävin osuus matkan valmisteluun liittyen :)
 
  • Rokotteista mukavampiin aiheisiin eli syömiseen: mulle on kehittynyt lähiaikoina intohimo erilaisia juustoja kohtaan. Pyörin nykyään aina innoissani juustotiskien luona kaupoissa ja olen oivaltanut, mikä oma maailmansa erilaiset juustot ovatkaan! Suosikikseni on tähän mennessä noussut espanjalainen Manchego-juusto ja erilaiset valkohomejuustot. Tänään perjantain kunniaksi aiomme jälleen suunnata kauppaan nappaamaan maisteltavaksi jonkun uuden juuston ja sen kylkeen paketin suolakeksejä.  Nam!
 
  • En tiedä onko tämä seuraava asia todellakaan blogissa mainitsemisen arvoinen, mutta olen aivan liian innoissani tällä viikolla vessaan hankkimastamme saippuapumppu-pullosta! Ei enää epämääräisiä liian värikkäitä ja likaantumiseen taipuvaisia muovisia Pirkka- ja Palmolive-pumppupulloja, vaan siisti valkoinen uudelleentäytettävä pullo. Kyllä nyt kelpaa pestä käsiä, mikä on vain hyvä asia näin flunssakautena! :D
 

  • Käytiin katsomassa pari päivää sitten Tavastialla niin mahtava ja ainutlaatuinen keikka, että olen vieläkin ihan fiiliksissä! Meillä on Joonaksen kanssa keskenämme aika erilainen musiikkimaku, mutta joitain yhteisiäkin suosikkeja löytyy. Nyt menimme katsomaan yhtä niistä eli sellaista artistia kuin Puppa J. Paikan päällä Tavastialla oli vain noin 40-50 ihmistä enkä ole ikinä nähnyt paikkaa noin tyhjänä -  mutta siinä juuri se viehätys piilikin! Tuntuu kuin olisi ollut jollain yksityiskeikalla ja tunnelma oli aivan loistava ja taianomainen. Puppa J:n biisit ovat siinä mielessä harvinaisia että pidän melkeinpä kaikista niistä, ja livenä ne toimivat vielä paremmin, mikä oli aivan upeaa huomata!

 

 
  •  Näen huomenna lapsuudenkavereitani ja meillä on tiedossa hauska ilta erään vanhan jo perinteeksi muodostuneen illanviettotavan merkeissä. Siitä lisää myöhemmin!
 
Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille!







6. marraskuuta 2012

Erilainen joulu tulossa


Olen tänä vuonna hyvin erilaisen tilanteen edessä joulunvieton suhteen kuin koskaan aiemmin elämässäni. Matkammehan alkaa pari viikkoa ennen jouluaattoa, joten joulu tulee vietettyä siis Intian maaperällä. Kuten olen tainnut mainitakin, en ole koskaan aiemmin viettänyt joulua missään muualla kuin Suomessa. Ihan muutamaa joulua lukuunottamatta olen viettänyt sen vieläpä aina samassa talossakin eli lapsuudenkodissani. Jouluuni on aina liittynyt tietty toistuvuus, koska jouluaatto on ollut ainoa päivä vuodessa, joka toistuu vuodesta toiseen samanlaisena tutun, turvallisen, tunnelmallisen joulukaavan mukaan. Silloin palaa hetkellisesti ihan samoihin fiiliksiin mitä tunsi lapsena ja tekee vieläpä samat jutut kuin silloin: joulukuusen koristelu, joulupukin kuumalinja, riisipuuro, sauna, jouluateria kynttilän valossa, lahjojen jako, vanhojen juttujen muisteleminen ja nauraminen, tv:ssä pyörivät joulukonsertit ja niin edelleen. 

Viime joulun kuusi.

Tänä vuonna nuo edellä mainitut jouluaattoon liittyvät asiat jäävät siis ensimmäistä kertaa väliin. Sitä ajatellessa haikeudentunne meinaa nostaa välillä päätään, koska ollaan Joonaksen kanssa molemmat jouluihmisiä. Toisaalta ollaan jo yli vuoden ajan tiedetty, että tämä matka menee tulevan joulun päälle, eli valmistautumisaikaa on siis ollut. Koska avoin mieli on matkatavaroista tärkein, on varmasti paras keino yrittää ottaa mielenkiinnolla vastaan se, millä tavoin joulunvietto ja erityisesti jouluaatto ilmenee Intiassa. Varsinkin turistien suosimilla alueilla joulu varmaan näkyy, tosin tuskinpa ollenkaan niin hartaana ja tunnelmallisena rauhoittumisen juhlana kuin mihin itse on tottunut. En vain oikein osaa päättää, tuntuisiko noin erilaisessa ympäristössä parhaalta toteuttaa jouluaattona jotain omia jouluun kuuluvia asioita vaiko ottaa se ihan vain päivänä muiden joukossa? Ehkä jotain siltä väliltä. Ei ole varmasti hyvä idea sulkeutua bungalowiin verhot kiinni kuuntelemaan Varpunen jouluaamuna, eikä toisaalta myöskään istua ruuhkaisessa junassa ja antaa jouluaaton lipua läpi sormien.

Jouluaaton lisäksi myös joulunodotukseen liittyvä aika on mietityttänyt. Meidänhän piti ihan alunperin lähteä matkaan jo loka-marraskuun aikana, mikä olisi tarkoittanut sitä, että joulu ei olisi vielä ehtinyt täydellä teholla näkyä katukuvassa. Siinä mielessä se olisi ollut helpompaa. Koska kouluun ja töihin liittyvistä syistä lähtö sijoittuukin vasta joulukuun alkuun, niin ehditään väkisinkin olemaan joulun vaikutuksen piirissä ennen lähtöä. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. On vähän ristiriitainen olo, koska en oikein tiedä kuinka paljon viitsin virittäytyä joulutunnelmaan täällä, kun se kuitenkin tulee jäämään kesken. Jotain juttuja ajateltiin joka tapauksessa tehdä. Esimerkiksi aiotaan laittaa koristeista ainakin kynttelikkö paikoilleen ja leipoa myös joulutorttuja. Glögiä ja joululimua olenkin jo juonut ja aionkin jatkaa niiden juomista kaksin käsin ennen lähtöä, heh, että varmasti ehdin nauttia niistä kylliksi :D Joululahjaksi aion hankkia perheenjäsenille jotain ihan pientä ja itse saan heiltä jotain jo ennen lähtöäni. Joulukorttien askartelunkin voisi ehkä tehdä joulukuun alussa, jos siltä tuntuu.


Kaiken kaikkiaan mielessä pyörii jo nyt niin paljon matkaan liittyviä ajatuksia, että suurimman osan ajasta joulumietteet jäävät kyllä toissijaisiksi. Mitä lähemmäs joulukuuta mennään, sitä vahvemmin matka varmasti valtaa ajatuksia, joten jos siinä sivussa tulee hieman mutusteltua joulutorttuja ja rustattua pari korttia niin se saa olla vain plussaa :) Ja varsinkin matkan vihdoin alkaessa tulee taas näkemän ja kokemaan niin paljon kaikkea, että tuskin edes tajuaa joulun olevan käsillä. Mutta varmasti sitten alkuhyörinän jälkeen jouluaaton koittaessa pysähtyy virittäytymään jonkinlaiseen joulumielialaan, missä päin sitten ollaankaan juuri silloin. Ehkä jossain meren rannalla. Jos tuntuu haikealta niin saa tuntua. Onneksi kulta on vierelläni jakamassa tätä kaikkea. Silloin  pala joulua on jokatapauksessa mukana.




4. marraskuuta 2012

Hello halloween!


Nyt hämärän laskeutuessa sunnuntain alkuillassa voi todeta, että olipas erityisen mukava, ohjelmantäyteinen mutta rento viikonloppu! Se sisälsi sopivasti lepäämistä, kavereita, ulkoilua ja hyvää ruokaa. Esimerkiksi perjantaina käytiin maalla iskän luona rentoutumassa (oli niin ihanaa saunoa pitkästä aikaa!), lauantaina oltiin hauskoissa halloween-bileissä kaverin luona ja tänään sunnuntaina ulkoiltiin lenkkipolkuja pitkin ja haettiin sushia. Kaikkea kivaa siis. Tällaisia viikonloppuja lisää! :)

Sunnuntai-sushit.


Lauantaisten halloween-bileiden teemana oli merirosvot. Oikeastaan oli yllättävänkin toimiva idea että oli määritelty joku tietty teema, niin säästyi pähkäilemisen vaivalta pukeutumisvaihtoehtojen suhteen. Lisäksi kun kaikilla oli samantapaiset asut, oli hauskaa vertailla niitä :) Ja huh, kaikki olivat panostaneet asuihinsa todella paljon! Oma asuni kalpeni monien muiden rinnalla, koska jotkut olivat panostaneet ihan päästä varpaisiin aina polvisukista merirosvotakkeihin ja -hattuihin, silmälappuihin ja Jack Sparrow-tyyliseen meikkiin. Itse pukeuduin valkoiseen röyhelöpaitaan, joka oli sopivasti juuri niitä viime kerran kirpparilöytöjä, ja päähän sidoin huivin. Niin, ja katu-uskottavuutta sain myös tatuoinnilla, joka veden avulla kiinnitettiin ihooni. Kyllähän kunnon merirosvolla pitää tatskoja olla!




Nyyttärimeiningillä koostetut tarjoilut olivat monipuoliset ja söin itseni melko täyteen, erityisesti juustoilla ja karkeilla :) Nam! Lisäksi kämppä oli koristeltu merirosvoteeman mukaan, joten kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi että kyseessä on nimenomaan pirate partyt! 







Kaiken kruunasi illalla ulkona vallinnut sankka sumu. Sen ansiosta viimeiseen metroon kiiruhtaessa oli kyllä oikeasti varsinainen halloween-yön tunnelma.

Juhlitteko te halloweenia jollain tavalla? :)
 

2. marraskuuta 2012

Viimeiset löydöt Valtterin kirpputorilta


Olin vähän järkyttynyt kun aiemmin syksyllä uutisoitiin, että Valtterin kirpputori lopettaisi toimintansa nykyisissä tiloissa Vallilassa lokakuun loppuun mennessä. Harmittaa jonkin verran, koska kyseinen kirppis sijaitsi niin keskeisellä paikalla ja sieltä tuli tehtyä vuosien mittaan ihan älyttömästi hyviä löytöjä. Okei, täytyy myöntää että olihan se makasiinihalli paikkana vähän kolkko ja sisäilmassa oli varmasti jotain pielessä, koska aina siellä kierrellessä tuli tosi tukkoinen olo. Ja ruuhkaahan siellä riitti, eli aina sai väistellä kyynerpäitä, korvan juuressa yskiviä ihmisiä ja jyräävien lastenrattaiden alle jäämistä :D Mutta kaikesta siitä huolimatta siellä oli kiva aina pistäytyä! Juuri koskaan ei tarvinnut poistua tyhjin käsin. Huoh, on siis sääli että Valtteri tuli nyt tiehensä päähän niissä tiloissa. Saa nähdä, mistä päin sille saadaan uudet tilat ja milloin tämä tapahtuu.

Koska en ollut käynyt missään kirpputoreilla taas varmaan kuukauteen, olin tällä kertaa haukkana paikalla ihan viimeisenä sunnuntaina, jolloin Valtteri oli auki. Onnistuinkin tekemään aikamoisen kasan kivoja löytöjä! Uudet vaatteet lämmittävät mieltä erityisen paljon nyt kun on kitsastellut vaateostoksien suhteen tosi pitkään matkaa varten säästäessään :) Mukaan tarttui tällaisia juttuja:


Pitkänmallinen liehuvahelmainen paita, 2 euroa (ei pääse ihan oikeuksiinsa tässä kuvassa...)



Punainen toppi epäsymmetrisellä helmalla ja pitsisellä yläosalla, 50 senttiä. Siisti valkoinen paita hauskalla röyhelöjutulla, 1,5 euroa.


Ihana persikanvärinen huivi, 1,5 euroa. Tästä ilahduin tosi paljon! :)

Kaikkein paras löytö oli kuitenkin tämä harmaa lämmin neulehuppari. Jotain tällaista olenkin alitajuntaisesti hakenut! Olen kääriytynyt siihen tällä viikolla useana päivänä ja kylläpä tuntuu mukavalta kun ei tarvitse palella sisätiloissa eikä kerrospukeutua kovin paljon. Tämä oli ehkä koko syksyn mieluisin löytö!


Neulehuppari 2 euroa. Paras!


Pahoittelen päättömiä kuvia, mutta jonain päivinä naaman sensurointi on vaan parempi vaihtoehto :D Vapaapäivien huonoja puolia on se, ettei aina oikein jaksa laittautua ja hiuksetkin oli pesemättä. Mulla on muutenkin hirveän luokan hiuskriisi menossa ja nyt olisi korkea aika saada kampaaja-aika varattua että saisi mentyä leikkaamaan tätä pehkoa ja piilottamaan juurikasvua.

Onko muita Valtterin kirpputorilla kävijöitä jotka jäävät paikkaa kaipaamaan?

Oikein kivaa perjantaita! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...