30. lokakuuta 2012

Listaa lyhentämässä


Enää olisi suunnilleen kuusi viikkoa aikaa matkan alkamiseen. Vain kuusi hassua viikkoa! Nyt aletaan jo olemaan siinä pisteessä, että tajuaa matkan olevan melko lähellä.  Ensimmäiset perhosetkin ovat alkaneet lennellä vatsassa, toistaiseksi vielä hyvällä tavalla! Ihanko oikeasti jo kuuden viikon päästä pakataan rinkkamme, hyvästellään kämppämme ja saavutaan Intian maaperälle? Olen aivan täpinöissäni, koska reissukuume alkaa olemaan jo todella huipussaan! Samaa aikaa yritän kuitenkin kovasti käydä läpi asioita, mitä pitäisi vielä muistaa tehdä ennen matkaa.

Matkan valmisteluihin kuuluvalla to do- listalla on vielä aika monta kohtaa, jotka pitäisi saada hoidettua ennen lähtöä. Suurin osa niistä on tosin pieniä, nopeasti hoidettavia juttuja, mutta kummasti niitä tulee näköjään lykättyä aina vaan, vaikka helpointa olisi hoitaa kaikki jutut jo nyt pois alta :) Olisi kiva, jos voisi pari viimeistä viikkoa valmistautua rauhassa lähtöön ilman että tarvitsee juosta joka paikassa tuskanhiki otsallaan viime hetken asioiden perässä.

Yksi operaatio joka päätettiin hoitaa pois alta tänään oli majapaikan varaaminen ensimmäiseen kohteeseemme eli Mumbaihin. On kivaa että on majoitus tiedossa, kun saapuu väsyneenä lentomatkan jälkeen metropoliin, jota ei yhtään tunne. Muuten aiomme mennä pääasiassa sillä taktiikalla, ettemme varaa majoituksia etukäteen, mutta ensimmäisenä kohteena Mumbai on varmaan muutenkin sen verran hektinen, että muutamaksi yöksi varattu majoitus helpottaa aloitusta. Huh, tuli myös todettua että Mumbaissa on näköjään todella kallista majoittua maan hintatasoon nähden, kuten itseasiassa olin jo etukäteen kuullutkkin! Ainahan majoittuminen suuurkaupungeissa on kalliimpaa, mutta silti tuntuu hullulta maksaa yötä kohden sellaista summaa, jolla saa yövyttyä varmaan viikon tai kaksi jossain muualla päin Intiaa. No, eipä tässä valittelu auta ja saipahan ainakin tämänkin kohdan vetää yli listalta :)

Kuuden viikon päästä sijaitaan Mumbaissa! Kuva: weheartit.


Eräs toinen listalla olevista asioista jonka hoidamme ehkäpä huomenissa olisi matkapyyhkeiden ostaminen. Hypisteltiin aiemmin syksyllä sellaisia ohuita mikrokuitupyyhkeitä retkeilykaupoissa ja ne tuntuivat tosi näppäriltä. Ne vievät hyvin vähän tilaa ja kuivuvat tosi nopeasti. Jatkossakin mikrokuitupyyhettä voisi pitää mukana muilla matkoilla ja vaikkapa mentäessä salin jälkeen suihkuun. Froteepyyhkeiden mukana kuljettaminen on nimittäin noin pitkällä reissulla vähän raskasta, koska ne vievät paljon tilaa. Lisäksi niiden puhtaaksi peseminen matkan aikana varsinkin käsin pestessä on hankalaa. Toisaalta froteepyyhkeeseen on ihana kääriytyä, mutta nyt taitaa käytännöllisyys jyrätä sen edelle.
Mikrokuituinen pyyhe on hankintalistalla. Tällainen yksilö löytyisi Retkiaitasta.


Tällä viikolla voisi hoitaa myös matkavakuutusasiat kuntoon. Voisin myös siirtyä modernimmalle aikakaudelle muuttamalla laskut e-laskuiksi, jolloin niiden maksaminen sujuisi reissun päälläkin kätevämmin. Rinkatkin voisi pian pestä priimakuntoon. Rokotuksien ottaminen puolestaan on vuorossa ensi viikolla. Aika on jo varattu, eli sitä ei ainakaan tule lykättyä (vaikka se piikittäminen vähän hirvittääkin...).

Siinä olisi ainakin joitain asioita, joita voi lähiaikoina vetää yli listalta. Eihän siihen edes ihan hirveän montaa juttua jää noiden jälkeen, mutta katsotaan nyt mitä kaikkea siihen tulee vielä keksittyä lisää :)



28. lokakuuta 2012

Liikuntoja


Heipparallaa! Nyt tulisi pitkästä aikaa asiaa liikunnasta :) Huomasin juuri, että mulla on nyt syksyn aikana ollut usein lähes identtisiä viikkoja liikuntakertojen ja -muotojen suhteen. Näköjään normiviikoksi on muodostunut sellainen, että harrastan ns. hikiliikuntaa nelisen kertaa viikossa. Viikko koostuu usein siitä, että käyn kaksi kertaa salilla, juoksen lenkin yhtenä päivänä ja käyn bodypumpissa yhtenä päivänä. Muina päivinä tulee lenkkeiltyä kävellen sen mukaan mitä ehtii, yleensä yhdessä kullan kanssa - reippaat kävelylenkit esimerkiksi päivän päätteeksi on mun mielestä yksi parhaimmista tavoista rentoutua, saada happea ja jutella päivän asiat läpi. Toisaalta jos menen itsekseni kävelemään saatan jopa hieman tylsistyä, kun taas kahdestaan kävellessä aika menee hujauksessa. Varsinkin sunnuntaisin hyvällä säällä saatetaan huomaamatta kävellä parikin tuntia (oletteko muuten huomanneet, että sunnuntaisin on aina hyvä sää? Ihan oikeasti, en muista pitkään aikaan sellaista sunnuntaita, jolloin ei olisi aurinko paistanut. Sunday on nimensä veroinen :) ).


Tässä tämän viikon liikuntoja. Suunnilleen sama rytmi on tosiaan toistunut edellisilläkin viikoilla, mutta usein on ollut viikon aikana ainakin joku päivä, jolloin ei ole ehtinyt edes kävelemään. Nyt näköjään tuli joka päivä tehtyä edes jotain pientä.

ma: sali 50 min.
ti:   juoksu 45 min.
ke:  bodypump 1 h
to:   kävely 1,5 h
pe:   sali 1 h
la:   kävely 1 h
su:  kävely 1,5 h

Tuota listaa katsellessa en voi olla hieman harmittelematta sitä, etten yleensä jaksa lähteä juoksemaan kuin yhden lenkin viikossa. Keväällä, kesällä ja alkusyksynä juoksentelin usein kahdesti viikossa, mutta jotenkin säiden kylmetessä se vaan jotenkin jää. Varsinkaan nyt lämpötilojen pyöriessä nollan tuntumassa se kynnys juosta ulkona on minulle suurempi, koska en niin paljon tykkää hikoilla pakkasessa. Viima tuntuu silloin kylmemmältä naamassa ja päässä tai sitten tulee vaihtoehtoisesti puettua liikaa vaatetta ylle, mikä puolestaan vie energiaa. Vähän harmittaa, koska juoksun jälkeinen fiilis on ehkä se kaikkein paras mitä on. No, kevättä odotellessa :)



Tämän syksyn aikana olen lisäksi oivaltanut itsestäni sen, että tykkään liikkua monin eri tavoin.  Toki joskus on kausia, jolloin joku liikuntamuoto kiinnostaa enemmän kuin muut, mutta yleensä ottaen oma mielenkiintoni pysyy parhaiten yllä tekemällä vaihtelevasti monia eri juttuja viikon aikana. Varjopuolena siinä on ehkä se, ettei ehdi kehittyä missään lajissa mitenkään huippuvauhtia. Jos kävisi vaikka salilla vielä useammin saisi tuloksiakin paremmin näkymään, tai jos panostaisi paljon juoksuun niin voisi kasvattaa juoksulenkkien pituuksia päämäärätietoisesti. Kehittyäkseen pitäisi olla tavoitteita ja mä vaan olen jotenkin tosi huono laittamaan sinänsä tavoitteita eri liikuntamuodoille. Pelkään, että niiden myötä alkaisin ottamaan ne liian vakavasti.

Toisaalta tavoitteet itsessään luovat motivaatiota, joten periaatteessa minua kiinnostaisi joskus tietää, miltä tuntuisi treenata jotain asiaa varten. Eli ei suinkaan ole poissuljettua, ettenkö joskus innostuisi harjoittelemaan tavoitteellisesti vaikkapa puolikasta tai kokonaista maratonia varten. Omien rajojen kokeilu voisi olla aika palkitsevaa. Kun päämäärä olisi saavutettu voisi todeta, että on todella pystynyt siihen. Olisi se varmasti hieno fiilis, joka olisi kiva joskus kokea! 

Maustamatonta jogurttia, proteiinijauhetta, mustikoita ja nektariinia.


Koska päämäärätietoinen treenaus jotain asiaa varten ei kuitenkaan nyt ole ajankohtaista, niin voisihan tavoitteeksi nimetä edes senkin, että ylläpitää suunnilleen samaa rytmiä kuin nyt. Onneksi liikuntaan on joka tapauksessa monia isoja motivaationlähteitä, treenasi tavoitteellisesti tai ei: liikunnan tuoma energia ja ilo, terveys ja ulkonäölliset seikat. Niiden ajatteleminen antaa aina puhtia lähteä lenkkipolulle tai heittää treenikassin olalle :)


26. lokakuuta 2012

Koukuttavat keksit


Mulla on ollut tapana niin kauan kuin muistan ostaa aina keksejä keittiön kaappiin. Olen perustellut asian itselleni sillä, että niitä on hyvä olla jos tulee yllätysvieraita. Ajatus olisi toimiva, jos se keksipaketti pysyisi siellä kaapissa avaamattomana odottamassa. Näinhän ei kuitenkaan käy vaan käytännössä juttu menee niin, että järsin niitä aina ohimennen kunnes paketti loppuu ja tulee aika ostaa uusi paketti. Harvoin nimittäin meillä käy ketään vieraita niin yllätyksellisesti, etten ehtisi juosta lähi-Alepaan ja leipoa jotain. Toki aina ei ehdi ja silloin kekseistä on ollut hyötyä, mutta 98 prosenttisesti ne menevät omaan suuhuni. 1 % menee sitten Joonaksen suuhun ja 1 % sille varsinaiselle kohderyhmälle eli yllätysvieraille :D

Nyt syksyn mittaan olen kuitenkin pyrkinyt vieroittamaan itseni tästä keksien hamstrauksesta, ihan vaan yksinkertaisesti jättämällä ne ostamatta. Ei tee hyvää hampaillekaan koko ajan popsia niitä, saati linjoille tai lompakolle. Voi olla, että tällä yksinkertaisella tavalla olen saanut jopa hieman makeanhimoanikin hillittyä, kun kämpästä ei yksinkertaisesti aina löydy mitään makeaa :) 

Koska keksejä on kuitenkin silloin tällöin kiva syödä, olen alkanut panostaa määrän sijaan laatuun. Sen sijaan että napsisin keksin tai pari päivässä ei-niin-hyviä kaupan keksejä, olen nyt syksyn aikana innostunut muutaman kerran leipomaan pienen satsin keksejä itse. Niiden rinnalla kaupan keksit kalpenevat! Käytössä on joka kerta ollut sama resepti, koska se vain osoittautui parhaimmaksi heti ensi maistamalla: pehmeät suklaakeksit.


Jo pelkkä taikinakin vie kielen mennessään!


Reseptin löysin alunperin Kinuskikissan aivan mahtavan inspiroivasta leivontablogista täältä. Sittemmin olen hieman muokannut alkuperäistä reseptiä muutaman yksityiskohdan suhteen. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin sekä sokeria että fariinisokeria, mutta mielestäni fariinisokeri ei sopinut näihin kekseihin, sillä se jotenkin peitti suklaan maun. Niinpä olen laittanut vain tavallista sokeria.  Suklaana olen käyttänyt ihan tavallista taloussuklaata, jonka leikkaan veitsellä muruiksi, jättäen silti mukavan kokoisia sattumia. Lisäksi teen alkuperäisestä reseptistä puolet pienemmän annoksen, koska silläkin saa ihan hyvän määrän keksejä. Eli alla olisi resepti sillä tavalla jolla sen itse teen:

Pehmeät suklaakeksit (n. 15 kpl)

125g margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
100 g tummaa suklaata
0,5 dl kookoshiutaleita tai kaurahiutaleita

Sulata margariini kattilassa. Yhdistä keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Sekoita hieman jäähtyneeseen margariinisulaan sokerit. Lisää joukkoon muna vispilällä sekoittaen. Lisää jauhoseos, rouhittu suklaa ja kookos- tai kaurahiutaleet. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormilla pyöritellen lihapullan kokoisia nokareita pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 10 min




Resepti on helppo ja nopea ja kekseistä tulee ihanan täyteläisiä! Ideana on ottaa keksit siinä vaiheessa uunista pois kun ne ovat vielä hieman pehmeitä. Ensimmäisellä kerralla paistoin niitä liian pitkään, jolloin ne olivat liian kovia ja siksi turhan mauttomia. Kannattaa siis rohkeasti vain ottaa ne pois jo hyvissä ajoin.

Jos haluatte hyviä keksejä niin kokeilkaahan ihmeessä :) Makoisaa perjantaita kaikille! 


25. lokakuuta 2012

Matkalle vähemmän kiirettä, enemmän fiilistä


Matkaa suunnitellessa ja siellä ollessa meinaa malttamattomuus nostaa aina päätään. Kun haluaisi käydä kaikkialla ja nähdä kaiken, saattaa välillä sortua siihen, että yrittää sisällyttää matkasuunnitelmaan liian monta kohdetta.  Sen myötä voi pahimmassa tapauksessa päätyä juoksemaan hirveällä vauhdilla monta paikkaa läpi, mutta ehtii tutustua niihin vain pintapuolisesti. Lisäksi joutuu antautumaan tiukan aikataulun aiheuttamalle kiireelle ja sitä kautta stressille - eli juuri niille asioille, jotka matkan ajaksi haluaisi jättää kokonaan taakseen. Ennen kuin huomaakaan, arjesta aika ajoittain tutuksi tullut suorittaminen on päässyt luikertelemaan myös rinkan pohjalle!

Nykyään kun olen tietoisempi tästä sisällä polttavasta malttamattomuudestani matkakohteiden suhteen, niin voin omalla kohdallani sanoa että less is more. Enää en lähtisi sprinttaamaan rinkka selässä ihan yhtä kovaa tahtia kuin joskus aiemmin. Parilla interraililla olen mennyt melko kovaa tahtia, aika tarkan etukäteissuunnitelman mukaan. Monen päivän joustovaraa ei ole löytynyt, koska oli kivaa käydä joka maassa just-nyt-heti :) Australiassakin oli melko selvät sävelet suunnan suhteen, mutta paikat jossa pysähdyimme valittiin kuitenkin melko spontaanisti. Astetta parempi siis! Kaakkois-Aasiassa oltiin vieläkin spontaanimpia sen suhteen, että ensimmäisen kohteemme Bangkokin jälkeen emme olleet päättäneet, lähdemmekö seuraavaksi minne ilmansuuntaan tai ylipäätään mistä maasta aloittaisimme. Joustoa siis oli, mutta edelleen oli liian kova kiire - siis näin jälkikäteen ajateltuna. Viivyimme kyllä kivoissa paikoissa yleensä juuri niin kauan kuin hyvältä tuntui, mikä oli ihanaa, mutta edettiin maasta toiseen liian kovalla tahdilla. Pelkässä Laosissa ja Kambodzassa olisi riittänyt nähtävää, mutta kun ajatus Thaimaasta ja Malesiastakin pyöri takaraivossa, niin sitten piti vain haikeina heittää rinkka selkään ja jatkaa matkaa. 

Hätähousuilusta eroon pyristelevä reissaaja Kambodzassa 2011.


Tulevalla reissulla Intiassa halutaan välttää sekä kiirehtiminen että kohdemäärien ahnehtiminen. Aikaa on onneksi enemmän kuin koskaan aiemmin ja suunnitelmia vähemmän kuin ikinä :D Sen verran ollaan päätetty, että mennään ensin etelään ja sitten pikkuhiljaa pohjoiseen. Näin saadaan lämpimämmät säätkin, koska pohjoisemmassa taitaa olla vuodenvaihteessa vielä aika viileää. 

Alla olevaan kuvaan olen luonnostellut hyvin alustavaa suunnitelmaa kuvastamaan mahdollista kulkusuuntaa. Nuoli ei kuvasta siis yksittäisiä paikkoja jonka kautta haluamme mennä, vaan lähinnä tuota suurpiirteistä reittiä etelään ja sieltä pohjoiseen, plus mahdollista pyörimistä pohjoisessa ympäriinsä (olemme kyllä koonneet erikseen listaa kaikista mielenkiintoisista paikoista, mutta vasta paikan päällä näkee, missä kaikkialla niissä lopulta käydään. Suuntaa-antavia ideoita on kuitenkin hyvä olla :) ). Mikään ei siis ole lukkoon lyötyä: menemmekö ihan etelään asti vai emme, nousemmeko ylös rannikkoa pitkin vai löytyykö sisämaasta jotain kiinnostavaa, poiketaanko Kolkataan asti, missä kaikkialla pohjoisessa päädytään käymään... Intiahan on niin valtava maa, että vasta reissun päällä pystyy paremmin arvioimaan, kuinka paljon siellä ehtii muutamassa kuukaudessa kiertämään. Piirtämäni nuoli päättyy epämääräisesti Nepaliin ja sinne siis mennään jos vain suinkin ehditään. Sielläkin olisi kivaa olla kuitenkin ainakin kuukausi, että ei tule liian pikavisiittiä. Eli jos hengaisi noin kolme kuukautta Intiassa ja kuukauden Nepalissa. Toki jos Intia alkaa kyllästyttää tai ahdistaa, niin Nepalin puolelle voi siirtyä aikaisemmassakin vaiheessa :) Tai toisin päin: jos Intia vie mukanaan, saa Nepal jäädä tältä reissulta väliin.

Alkuperäinen kartta täältä.


Hassua, että ei silloin nuorempana kovatahtisimmilla reissuilla sen enempää miettinyt sitä liiallista nopeutta ja sen aiheuttamia pelkkiä pintaraapaisuja eri paikkoihin. Ehkä näiden asioiden pohdiskelu kertoo myös omasta muuttumisesta ja kypsymisestä jotain. Näin vanhempana ja viisaampana haluaa mennä hitaammin ja kokea syvemmin (okei, nyt kuulostan jo todella vanhalta... :D ). Osaan siis paremmin suhteuttaa käytettävissä olevan ajan niihin paikkojen määrään, jotka haluan nähdä. Pyrin siihen, ettei minulle olisi itseisarvo nähdä mahdollisimman monta eri paikkaa sen kustannuksella, että joutuisi jokaisesta lähtemään vastahakoisesti pois oman tiukan aikataulun takia. Lisäksi silloinhan iso osa matkasta menee pelkissä kulkuvälineissä istuen. On paljon antoisampaa nähdä perusteellisesti ne paikat jotka kiinnostavat ja jatkaa matkaa sitten vasta kun siltä tuntuu. Ne paikat ja maat jonne ei ehdi juuri sillä reissulla ilman hirveää hoppuilua, saavat jäädä ensi kertaan. Sen jokainen kiinnostava kohde varmasti ansaitseekin :)


23. lokakuuta 2012

Ja sellainen olen


Löysin Hanilon blogista postauksen, joka oli koostettu And that's who I am -sivulta löytyneistä kuvista täältä. Päätin nyt itsekin koota sivustolta ne kuvat, jotka tuntuivat sopivan minuun itseeni. Kauniit kuvat yhdistettynä oivaltaviin tekstinpätkiin, joista jokainen voi löytää jotain omaa - tosi mukava idea. Muhun jotenkin aina iskee kaikki tuon kaltaiset jutut. Tuonne sivustolle kun menee selailemaan niin saattaa vierähtää vahingossa hyvinkin pitkä tovi :)































Postatkaahan tekin tuolta löytyvien kuvien avulla, että mitkä sopivat juuri teihin parhaiten :)

22. lokakuuta 2012

Aurinkoinen avaus


Miten ihanalta tuntuukaan nähdä aurinko pitkästä aikaa! Tuntuu että säätila on ollut varmaan jo viikon ajan identtinen: aamulla verhoja avatessa on näkynyt pääasiassa harmaata, pilvistä ja vesisadetta. Olen ihan oikeasti kummastellut, että sataako lokakuussa aina näin paljon, eli ihan joka ikinen päivä? Oli miten oli, kyllä tuntui ihanalta herätä kerrankin aurinkoiseen aamuun. Harvinaisen valoilmiön johdosta ei tuntunut ollenkaan maanantailta :) Mulla tuli jostain syystä jopa keväinen fiilis. Samanlainen olo, kuin joskus maaliskuussa kun tuntee pitkän talven jälkeen ensimmäisen kerran auringon lämmittävän ja valaisevan.




Muistin vasta tänä aamuna, että mullahan alkoi myös syysloma koulusta. Ei siis hassumpi avaus syysloman alkajaisiksi säänkään puolesta. Luentoja on tosin ollut syksyn mittaan niin harvakseltaan, että ei tällaista taukoviikkoa oikein edes huomaa. Ihan samalla lailla tulee jatkettua itsenäisesti suoritettavien kouluhommien parissa, mutta onhan se ihan kivaa, ettei tarvitse yliopistolle asti raahautua :)




Sen sijaan heitin aamulla hyvillä mielin repun selkääni ja suuntasin salille. Sateenvarjonkin pystyi kerrankin jättämään kotiin.

Aurinkoista maanantaita kaikille!


19. lokakuuta 2012

Varhaista pakkauslistaa


Olen aina tykännyt suunnitella jo hyvissä ajoin, mitä kaikkea pakkaan matkalle mukaan. Joskus lapsena piirsin jopa pikkuiset kuvat kaikista tavaroista ja vaatteista, joita halusin ottaa viikon pituiselle etelänmatkalle mukaan :D Vieläkin huvittaa löytää niitä piirustuksia, joissa jokainen sukkaparikin on huolellisesti piirretty erikseen ja väritetty... Enää en valitettavasti kuvita mukaan tulevia matkatavaroita (se olisikin jo hieman huolestuttavaa tässä iässä, hmm), mutta tarkkoja listoja tykkään edelleen tehdä! Niinpä olenkin jo laatinut sellaisen tulevaa matkaamme silmällä pitäen, koska eihän sen alkamiseen ole enää kuin suurinpiirtein 52 päivää.

Koska rinkka on tullut jo aika moneen kertaan pakattua edellisten reissujen yhteydessä, on listan laatiminen suhteellisen helppoa puuhaa. Rinkkaan on aina jäänyt ihan hyvin tilaakin, eli harvemmin on tullut pakattua mitenkään liioitellun paljon mukaan. Viime kerrasta viisastuneena aiotaan tosin ottaa joitain asioita mukaan, mitä viimeksi ei ollut. Esimerkiksi lääkelaukku tulee olemaan sisällöltään kattavampi. Saahan siihen tarvittaessa täydennystä saa paikan päältäkin, mutta sairastumisen iskiessä on tietenkin helpompi, jos apu on heti kätten ulottuvilla :)

No niin, eli tässä olisi vähän listaa asioista, joita otan matkalle mukaan.

  • Vaatteet (niistä teinkin jo oman postauksen)
  • Vihko ja kyniä
  • Lääkelaukku: särkylääkettä, dehydraatiojauhetta, Imodiumia, kuumemittari, laastareita, käsidesi, desinfiointiaine haavoille, pumpulia, ym.
  • Hygieniatarvikkeet: shampoo, hoitoaine, kasvojenpesuaine, suihkusaippua, aurinkorasva, kosteusvoide, deodorantti, hammasharja, -tahna ja -lanka ym.
  • Pieni meikkipussi: ripsiväri, ripsentaivutin, pinsetit (meikkaamista tulee tosin harrastettua tuollaisella matkalla hyvin harvoin)
  • Hiusharja, ponnareita, pinnejä
  • Hyttysverkko
  • Aurinkolasit
  • Lonely Planet India -matkaopaskirja
  • Pari muuta kirjaa (lisää ostan varmasti matkan aikana. Luetut voi myydä matkan aikana käytettyjen kirjojen kauppoihin, joita uskoisin Intiassakin olevan yhtä lailla kuin mitä oli Kaakkois-Aasiassa)
  • Taskulamppu ja otsalamppu
  • Ilmastointiteippiä eli jesaria, sakset
  • Narua (toimii mm. pyykkilankana)
  • Mp3-soitin
  • Muistitikku
  • Kaksi kameraa (mikrojärkkärin lisäksi mukaan lähtee vanha pokkarimme, ihan varmuuden vuoksi)  
  • Kameran laturi + usb-johto
  • Kännykkä + laturi
  • Proteiinipatukoita hätävaraksi
  • Pyyhe
  • Joku laukku
  • Nenäliinoja
  • Korvatulppia
  • Pelikortit
  • Passi (+ muutama kopio), viisumi, lentoliput, lompakko


Siinä se lista sitten suurinpiirtein oli. Varmaan unohdin vielä jotain, mitä ei ole tullut vielä mieleen. Onneksi on vielä aikaa täydennellä listaa, jos jotain on päässyt unohtumaan. Ylläolevasta kuvakollaasista muuten vielä sen verran, että olen aika ylpeä tuosta tyylikkäästä otsalampusta! Saatiin tuollaiset joululahjaksi viime jouluna ja ne pääsevät vasta tulevalla reissulla ensimmäistä kertaa tositoimiin. Pään yli menevä hihna on jotenkin huvittava, hih, mutta pysyypähän ainakin tiukasti mukana menossa :D Lisäksi tuo lamppuosa taittuu eteen ja taaksepäin. Kyllä nyt kelpaa lukea hämärässä kirjaa tai harhailla muuten vain pimeässä!

Miltä pakkauslistani teidän mielestänne näyttää? :)



16. lokakuuta 2012

Leipäjuusto, juustoleipä


Alkavan viikon piristykseksi ostin kaupasta jotain, mitä en ole tainnut ostaa koskaan aiemmin. Nimittäin palasen leipäjuustoa lakkahillon kera! Olen kyllä joskus lapsena maistanut kyseistä juustoa, mutta enpä ole jostain syystä ikinä tajunnut itse ostaa sitä. En oikeastaan ollut edes muistanut, että kyseinen juusto ylipäätään on olemassa.


Ostamaani pakkaukseen kuului siis 200 g leipäjuustoa ja pikkuinen napillinen lakkahilloa. Aika kätevä yhdistelmä, koska ei oikein viitsinyt ostaa kokonaista lakkapurkkia tätä varten. Ja nam, leipäjuusto lakkahillolla maistui muuten oikein hyvälle! Pehmensin sitä hieman mikrossa, jolloin makukin tuli mukavammin esiin. Leipäjuustostahan saisi tehtyä kaikenlaisia muitakin herkkuja, jos jaksaisi nähdä hieman vaivaa. Bongasin esimerkiksi erään reseptin, jossa neuvottiin laittamaan leipäjuusto uuniin vaniljakastikkeella kuorrutettuna noin vartiksi. Ehkä pitää joskus kokeilla sellaista!


Ainoa asia, mikä minua leipäjuustossa askarruttaa, on sen nimi. Leipäjuusto vai juustoleipä? Tuotteessa jonka ostin lukee nimittäin juustoleipä, mutta siitähän tulee ihan väärät mielikuvat: leipä jonka päällä on juustoa. Mutta myös sana leipäjuusto kuulostaa vähintään yhtä harhaanjohtavalta: juusto joka on tarkoitettu leivälle. Eihän sitä ole tarkoitettu leivän päälle, vaan ihan sellaisenaan. No, kutsun sitä nyt kuitenkin leipäjuustoksi ihan oman intuition mukaan :) Toisaalta mieleeni muistuu sellainen yksityiskohta, että lapsena katsoessani Prätkähiiriä (muistaako kukaan kyseistä sarjaa? "Hanat auki", ja silleen!), oli sarjassa pahis nimeltä Leipäjuusto. Sellainen lipevä pullea mies toimistorakennuksessaan. Miksi ihmeessä sen tyypin nimi oli Leipäjuusto? Osaako kukaan vastata näihin lukuisiin kysymyksiin? :D

No, ehkä nimen spekulointi saa nyt riittää. Leipäjuusto oli silti kiva kokemus ja varmasti ostan sitä uudelleenkin :)

14. lokakuuta 2012

Lämmintä päälle


Onpas erikoista huomata, miten päivälämpötila alkaa pikkuhiljaa jäämään päivittäin alle kymmeneen asteeseen. Se on jollain tavalla aika mukavaakin, koska kirpeässä syksyisessä säässä on jotain kiehtovaa. 

Tällä viikolla olen siirtynyt monen asian suhteen lämpimämpään pukeutumiseenkin: olen ottanut lapaset käyttöön, käyttänyt ekaa kertaa villapaitaa takin alla ja vaihtanut ballerinat kevyisiin talvisaappaisiin. Tosiaan vielä jokin aikaa sitten saatoin yksittäisinä päivinä lähteä liikkeelle ballerinat jalassa ja olla sen seurauksena kauttaaltani melko kohmeessa. Nyt oli vihdoin aika heittää ne kaapin pohjalle. Tuntui vaihtelun vuoksi aika kivaltakin saapastella menemään saappaissa :)



Syyspukeutumista. Laukkuni sulautuu näköjään hyvin taustaansa, lehtien peittämään maahan :)


Pipoa ilman on onneksi vielä pärjännyt hyvin ja tulee varmaan suht pitkään pärjäämäänkin. Samoin talvitakki on vielä varastossa ja hyvällä tuurilla sitä ei välttämättä tarvitse hakea sieltä pois lainkaan ennen matkamme alkamista. Jos nimittäin pakkasilta säästyttäisiin joulukuun alkuun asti, niin voisin ehkä sinnitellä siihen asti ohuemmillakin takeilla. Toivottavasti näin kävisi! Kaiken lisäksi olen hieman kyllästynyt pari vuotta vanhaan talvitakkiini ja tekisi kovasti mieli ostaa uusi - olen itseasiassa jo tarkasti haaveillut, minkälaisen voisin ostaa ja selaillut vaivihkaa nettikauppoja. Tietenkään uuden talvitakin ostaminen ei olisi kovin järkevää, kun kerrankin saa viettää koko talven pois Suomen pakkasista. Eli aion kyllä pysyä kovana ja jättä talvitakin ostamatta, koska eihän sitä kannata naulakkoon ostaa pölyttymään ensi vuoden talvea varten :) Vai pitäisikö sittenkin?

Vaikka jaksankin yhä fiilistellä tätä syksyä, niin on kyllä aika helpottava ajatus, että saa skipattua kerrankin koko talven. Mehän ei välttämättä ehditä nähdä tulevana talvena ollenkaan lunta tai kokea suuria pakkasia, mikä ei kyllä kahden (vai kolmen?) edellisen supertalven jälkeen haittaa ollenkaan! Talvipukeutuminenkin kaikkine haasteineen tulee suurimmalta osin jäämään väliin. Ei sukkahousujen tunkemista farkkujen alle, ei tunnottomia varpaita eikä lumimyrskyyn suuntaamista naama huppuun, pipoon ja kaulaliinaan verhottuna. Ja kun yksi talvi jää väliin, niin ehkä sitä seuraava talvi voi tuntua jopa aavistuksen verran eksoottiselta? Tai no, jos se tuntuisi edes hieman vähemmän pitkältä ;) Saa nähdä!


12. lokakuuta 2012

Suhdanteita


Suuret rytminmuutokset arjessa ovat jotenkin uuvuttavia. Kun on tottunut, että viikossa on ajallisesti tietty määrä pakollisia menoja koulun tai työn suhteen, tuntuu ajatus eri rytmiin sopeutumisesta aluksi vaikealta. Mulla on esimerkiksi nyt lähiaikoina ollut melko rennot aikataulut, kun olen tehnyt viikossa keskimäärin kaksi lyhyttä työpäivää ja käynyt yleensä kahdesti luennoilla pyörähtämässä. Tosi vähän siis. Toki siihen kaikkeen on sisältynyt tenttiin lukemista ja muita kouluun liittyviä velvollisuuksia, mutta tarkka päivärytmi niiden suhteen on kuitenkin ollut vapaa. On voinut edetä oman fiiliksen mukaan.

Nyt on taas erilainen eli kiireinen kausi edessä. Noin puolentoista viikon työrupeama kahdessa eri paikassa (mikä tuuri, että töitä on tarjolla paljon molemmissa paikoissa juuri samaan aikaan?) ja koulussa puolestaan on alkamassa eräs vaikea, tiivis kurssi, jossa on oltava paikalla. Ennen kiireisen rupeaman alkua olen aika levoton. Kontrasti tuntuu niin suurelta, kun joutenolo on vaihtumaisillaan kiireeseen. Siksi menee hetki ennen kuin saa itsensä tiettyyn "tekemisen meininki" -moodiin. Sitten kun se tekeminen on alkanut, siihen tottuu kyllä nopeasti. Juju on ehkä siinä, että jos on aina tasaisen paljon tekemistä, esimerkiksi kokopäivätyössä, ei oikein ehdi jännitellä eikä ole mitään syytäkään. Viikot rytmittyvät luontevasti ja pystyy tekemään asiat hyvällä energialla tottuneesti. Niin mulla oli ainakin viime kesänä ja nautin siitä paljon.


No, opiskelijan elämä tietenkin on välillä tällaisia suhdanteita ja rytminmuutoksia täynnä. Joskus on rennompaa ja joskus kiireempää, onhan se tullut huomattua tässä vuosien aikana. Jotain raskasta näissä hetkellisissä radikaaleissa rytminvaihdoksissa kuitenkin on. En tiedä, onko muilla ollut tällaisia tuntemuksia opiskeluaikanaan?

Mutta on tässä kaikessa hyviäkin puolia. Kun on rytmin vaihtumisen hetkellä hermoillut, kuten minä tänä aamuna mennessäni tenttiä tekemään ja suunnatessani suoraan sieltä vähän jännittävään poikkeavaan työjuttuun, tulee kaiken sen jälkeen aika euforinen olo. Kotiin palaaminen tuntuu ihanalta. Ihan erilaiselta kuin sellaisina päivinä, jolloin on hengannut suurimman osan päivästä kotona. Tänäänkin kun palasin pimeästä, hyytävän kylmästä ulkoilmasta kotiin, tuntui uskomattoman rentouttavalta saada ruoka eteen, laittaa kynttilät palamaan ja jutustella kullan kanssa. 

Eiköhän se rytmi taas vaihtunut, hetkeksi.


9. lokakuuta 2012

First things first?


Nyt matkan alkuun alkaa pikkuhiljaa olla aika tasan kaksi kuukautta, joten ajattelin tehdä pienen yhteenvedon valmistelujen edistymisestä. Tai no, mitään hirveän kiireistä valmistelurumbaa ei ole menossa tässä vaiheessa, mutta sen olen huomannut, että mulla selvästi olisi vielä harjoiteltavaa priorisoinnin suhteen. Olen nimittäin esimerkiksi jo laatinut tarkan ja yksityiskohtaisen listan pakkaamista varten, mikä ei ehkä olisi ollut niin akuutti toimenpide vielä tässä vaiheessa. Pakkaamisten suunnittelu vaan yksinkertaisesti on niin kivaa :) Rinkkaakin on jo käyty tervehtimässä varaston puolella.



Sen sijaan sellainen tärkeä mutta epämiellyttävä asia, joka pitäisi hoitaa jo hyvissä ajoin pois alta, ovat rokotukset. Niitä aloin puolestaan selvittämään vasta eilen, kun pitkin hampain soittelin YTHS:n matkailuneuvontaan. Oltiin jotenkin suurpiirteisesti ajateltu, että hepatiitti-rokotteet ja pari vuotta sitten otettu lavantautirokote suunnilleen riittäisivät, joten siksikään en jaksanut uhrata aiheelle hirveästi ajatuksia ennen kuin vasta nyt (eikä piikitetyksi tuleminen ole muutenkaan ikinä kivaa, joten senkin takia koko aihe on aina niin nihkeä...). No, hyvä että aktivoiduin viimeistään nyt, koska matkailijoiden rokotuksiin perehtynyt terveydenhoitaja sanoi puhelimessa, että tarvitaan vielä kolme rokotetta lisää. Kolme. Lavantauti-, polio- ja japaninaivotulehdusrokotteet. Lavantautia on Intiassa melko paljon ja meidän viimeksi ottamamme rokote ei kuulemma ole enää yhtä vaikutuskykyinen siihen. Poliorokote puolestaan annetaan Suomessa aina kaikille ja mekin olemme sen luonnollisesti lapsena saaneet, mutta se vaatii tehosterokotuksen jos matkustaa tiettyihin maihin, joihin Intia ja Nepal lukeutuvat. Japaninaivotulehdus sen sijaan on hyvin vakava hyttysen levittävämä sairaus, joten senkin rokotuksen ottaminen on tuonne päin mentäessä suositeltavaa. Pari sataa euroa se taitaa kokonaisuudessaan maksaa (!), mutta toki terveenä pysyminen on niin järjettömän tärkeä asia, ettei sille oikein voi hintaa asettaa. Omasta mielenrauhasta on ihan hyvä maksaa.

Rokotteiden ottaminen on tärkeä mutta ei-niin-mieluinen osa matkan valmistelua. Kuva weheartit.com.


Hyvä uutinen on se, että malariaa ei juurikaan esiinny Intiassa ja Nepalissa. Sen tiesinkin jo etukäteen, mutta oli kiva saada asiasta varmennus ammattilaiseltakin. Kaakkois-Aasiassa söimme malarialääkkeitä (doksisykliiniä), vaikkei malarian riski ollut sielläkään kovin suuri. Siellä malarialääkkeiden syöminen oli kuitenkin ihan ok, vaikka eihän se ikinä ole oman vastustuskyvyn kannalta mukavaa syödä antibiootteihin lukeutuvaa doksisykliiniä pari kuukautta putkeen. Intiassa ja Nepalissa malarian riski on tosiaan Kaakkois-Aasiaankin verrattuna vielä pienempi, ja sitä on tavattu vain parissa tietyssä maantieteellisessä kohdassa, joihin emme edes ole menossa.

Kuten jo mainitsinkin, muita osa-alueita ajatellen ei ole ihan hirveästi järjesteltävää juuri nyt. Viisumi hommataan noin kuukausi ennen lähtöä. Molempiin työpaikkoihini olen ilmoittanut tulevasta matkasta jo ajoissa ja samoin koulujutut olisi tarkoitus saada hyvälle mallille ennen lähtöä (odottelen jonkinlaista viime hetken motivaatiopiikkiä muutaman raportin kirjoittamisen suhteen, mutta eiköhän nekin tule pakon edessä väännettyä :) ). Jotain ajatusten keskittymisestä tulevaan matkaan muiden asioiden sijaan kertoo se, että suuntasin viime perjantaina yliopistolle tekemään erästä tenttiä, ja paikalle päästyäni totesinkin sen olevan vasta viikon päästä. Great...

Ai niin, inspiraatiota Intiaan ja ylipäätään matkusteluun liittyen olen saanut lähiaikoina parista todella hyvästä matkailublogista, jotka juuri vähän aikaa sitten löysin. Teean kuukauden mittaisesta Intian-reissusta oli mukavaa lukea tarkkoja postauksia hienoilla kuvilla höystettynä. Samoin Annen blogista löytyi todella laajat postaukset reissulta, jossa oli vietetty aikaa sekä Intian että Nepalin puolella. Postaukset olivat kivan pitkiä ja informatiivisia ja jotenkin rehellisen kaunistelemattomia. Postauksien seassa oli myös matkalla otettuja videopätkiä, missä moni asia vielä konkretisoitui. 

Lisää matkablogeja olisi hakusessa, joten suosituksia otetaan vastaan :)


7. lokakuuta 2012

Kalanruoto


Tykkään aika usein tehdä hiuksiini erilaisia kampauksia. Yksi bravuurini on vääntää ranskanletti hiusten etuosaan tai koko hiuksiin. Nyt mulla on kuitenkin tullut joku kyllästyminen ranskanlettejä ja muita perusjuttuja kohtaan ja olen halunnut opetella jotain uutta. Tänään kiireettömänä sunnuntaina päätinkin opetella tekemään kalanruotoletin. Kalanruotoletit ovat tosi makeen näköisiä, mutta olin kuvitellut niiden olevan aika työläitä ja vaikeita tehdä. No, tekemällä oppii joten tuumasta toimeen siis! 

Katselin parit opetusvideot Youtubesta (esimerkiksi tämä oli hyvä) ja aloin harjoitella kyseistä lettiä. Tekniikan opettelussa meni hetki ja hermotkin meinasivat mennä, heh, mutta sitten alkoi sujumaan! Tässä lopputulos:




Vielä pitäisi opetella tekemään letti ihan loppuun asti, koska versio jäi vähän nysäksi. Halusin vaan saada sen lopetettua ponnarin avulla ennen kuin sormet puutuivat - kalanruotoletin tekeminen osoittautui nimittäin aika hitaaksi puuhaksi, ainakin aloittelijalle ja näin liukkaalle hiuslaadulle. Ohjeita on vaikea selittää näin sanallisesti, joten suosittelen videoiden avulla opettelua. Tekniikan opittua kannattaa muistaa ottaa aina tarpeeksi vähän hiusta mukaan jokaiseen pyöräytykseen, niin letistä tulee tiheämpi. 

Tulipas kyllä hyvä olo oppia jotain uutta hiustenlaittoon liittyen! Nyt vaan lisää treenausta kehiin niin kalanruotoja alkaa syntymään varman rutiinin saattelemana :)


4. lokakuuta 2012

Sitten kun ikävä iskee


Tiedän kokemuksesta, että aina ison matkan lähestyessä minuun iskee jossain vaiheessa sellainen hetki, jolloin alan jo etukäteen ikävöidä jotain arkeen kuuluvia asioita. Se vaihe tulee yleensä kunnolla vasta muutamaa päivää ennen matkan alkamista, kun alkaa oikeasti tajuta olevansa pian lähdössä. Silloin iskee kaipaus kaikkeen tuttuun ja turvalliseen, juuri sen kynnyksellä kun tietää niistä luopumisen olevan käsillä. Onneksi tunnen itseni sen verran hyvin että tiedän sen reaktion kuuluvan asiaan - se on tapa, jolla reagoin kaikkeen siihen jännitykseen. Vaikka tähän mennessä olenkin kirjoittellut tulevasta matkastamme usein varsin leppoisaan sävyyn, niin eiköhän viimeistään kahden kuukauden kuluttua sävy ala olemaan jo hieman panikoituneempi täällä bloginkin puolella!



Juuri ennen muutaman kuukauden pituisen matkamme alkamista tiedän alkavani tuntemaan haikeutta ainakin seuraavia asioita kohtaan:

  • Läheiset ihmiset. Tämä aihe saa aina tunteet pintaan matkan lähestyessä. Tulee aina herkistynyt olo, kun näkee läheiset viimeistä kertaa ennen reissua ja joutuu hyvästelemään. Vanhempien hyvästely on erityisten tunteikasta, koska he ovat kuitenkin aina ne, jotka ovat eniten huolissaan ja joille minun hyvinvointini on tärkeää. Ehkä tunteilenkin hyvästellessä enemmänkin muiden ikävästä kuin omastani? Itsehän tiedän reissuun lähtiessä, että tulen kokemaan paljon enkä ehdi niin paljon ikävöidä, mutta Suomeen jäävillä se aika menee hitaammin eivätkä he tiedä, missä olen minäkin hetkenä.
  • Joulu. Olen viettänyt elämäni kaikki joulut Suomessa ja melkein joka vuosi samassa paikassa eli lapsuudenkodissani. Mulle joulu on aina ollut tärkeä yhdessäolon ja rauhoittumisen juhla ja rakastan fiilistellä kaikkea siihen liittyvää jo etukäteen. Nyt tulevan joulun vietämme siis jossain päin Intiaa, joten se tulee olemaan hyvin erilainen verrattuna mihinkään aiemmin kokemaani. Onneksi joulu tulee joka vuosi, joten yritän ehdottomasti ottaa tämän kokemuksena. Silti jouluaattona voi tuntua hieman haikealta...
  • Muut juhlat. Uudenvuodenaatto ollaan vietetty ulkomailla parikin kertaa, joten sitä en jää kaipaamaan. Sen sijaan ajanjaksoon tulee sisältymään ainakin parit tasavuosisynttärit, kun yksi kaverini täyttää 30 v ja mammani 80 v. Erityisesti mammani syntympäivät olisin todella halunnut nähdä, mutta pitää mennä juhlimaan niitä vaikka sitten jälkikäteen. Niin, ja omat syntymäpäiväni vietän niin ikään matkan aikana :) 25 vuotta tulee täyteen maaliskuun alussa. Sitä voi ehdottomasti juhlia matkan aikanakin jollain tavalla!
  • Ruoka. Tästä ajattelin kirjoittaa vielä ihan oman postauksensa, koska aihe on lähellä sydäntäni monella tapaa ja sen merkitys matkalla on todella suuri. Voin nyt jo tiivistää sisällön yhteen lauseeseen: jossain vaiheessa matkaa tulen kaipaamaan todella paljon ruisleipää, tavallisia keitettyjä perunoita, karkkeja, Oltermanni-juustoa ja ylipäätään omaa jääkaappia. To be continued... :)
  • Oma koti. Pitkillä matkoilla ja varsinkin ennen lähtöä tulee aina jossain vaiheessa ikävä omaa asuntoa. Oma ihana sohva, oma puhdas vessa, lämmin suihku, juotava hanavesi, oma turvallinen pehmeä sänky jossa ei ole pelkoa ötököistä... Ja miten hassulta se oma koti näyttääkään, kun palaa kotiin! Viimeksi pidemmältä reissulta palatessamme muistan ihmetelleeni, että onko kämppämme muka aina ollut näin iso (todellisuudessa se on kaikkea muuta!) ja onko tiskipöytämme muka aina ollut tuon värinen. Nopeasti ne yksityiskohdat unohtuvat!
  • Liikunta. Tämä on aika iso muutos aina reissussa ja tätä tulee kyllä ikävä. Kun normaalisti viikkoon  sisältyy useita melko monipuolisia liikuntasuorituksia, niin reppureissatessa ainoa liikunta tulee olemaan pääasiassa kävelyä, kävelyä ja vielä vähän kävelyä. Sekin on hyvä, eli kyllä jonkinlainen peruskunto säilyy. Kaikki (vähäiset) lihakset sen sijaan tulevat varmasti häviämään. Toki matkallakin voi jumpata, mutta ainakin Kaakkois-Aasian reissulla tuli huomattua, että ilman välineitä ja kuumuudessa se jää hyvin vähälle. No, onneksi lihaksetkin ovat uusiutuva luonnonvara.

Tulevia kaipauksen kohteita.


Hassua tässä ikävöimis-aiheessa on se, että se tosiaan on pahimmillaan juuri ennen matkan alkamista, kun taas välittömästi matkan alettua ne kaikki ajatukset painuvat taka-alalle. Se johtuu varmastikin siitä, että reissatessa on aina niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei oikeastaan edes ehdi kaivata arkeen liittyviä asioita. Toki sielläkin vaikeina hetkinä, kuten kipeänä, saattaa iskeä ikävä omaa sänkyä ja tuttuja ruokia kohtaan, mutta se menee aina ohi. Sellaisina hetkina suurin lohtu on aina se, että mulla on oma kultani mukana, jonka kanssa pystyn käsittelemään kaikki mahdolliset haikeuden tunteetkin. Silloin saa ajatukset nopeasti takaisin järkeville raiteille.

Kaiken kaikkiaan pieni ikävöinti on silloin tällöin ihan tervettäkin, oli se sitten ennen matkaa tai sen aikana. Sehän kertoo siitä, että on paljon asioita joita arvostaa elämässään. Ikävöimishetkellä pitää vain muistuttaa itselleen, että mikään ikävöimistäni asioista ei tule katoamaan mihinkään matkan aikana, sillä onhan kyse noin pienestä ajanjaksosta. Kyllä sitten palattuaan ehtii syödä ruisleipiä ja seistä kuumassa suihkussa kyllästymiseen asti, jos vain siltä tuntuu!


Note to self: Muistuttaisin itseäni lukemaan tämän postauksen muutama päivä ennen lähtöä, koska veikkaan, etten enää silloin ole aivan niin rauhallisella tuulella kuin nyt. Heh.


1. lokakuuta 2012

If it were easy, everyone would do it

Aina uuden viikon alkaessa tykkään laatia mielessäni jonkinlaisen suunnitelman tulevan viikon liikunnoista. Esimerkiksi eilen sunnuntai-iltana ennen nukahtamista kävin alustavasti läpi, mille päiville tulevan viikon liikunnat olisi tällä kertaa järkevintä ajoittaa ja mitkä treenitavat sopisivat mihinkin päivään. Maanantaina voisi mennä salille, tiistaina olisi bodypump kätevään aikaan, keskiviikkona on sen verran paljon menoa että sen voisi pitää vapaana, torstaina voisi juosta, ja loppuviikosta voisi vielä toistaa jonkun edellämainituista. 
Muilla menoilla on aika paljon merkitystä liikuntamuodon ja -ajan valinnassa: Jos olen suuntaamassa luennoille, kannattaa salille meno ajoittaa samalle päivälle, koska sali ja koulu sijaitsevat melko lähellä toisiaan. Bodypumppiin on hyvä mennä sellaisena päivänä jolloin olisi muutenkin asiaa keskustaan. Juoksemaan puolestaan ehtii joustavasti melkeinpä milloin vain, koska liikuntasuoritus alkaa omalta kotiovelta ja päättyy samaan paikkaan. Silloin ei mene aikaa liikuntapaikalle siirtymiseen, joten juokseminen vie kokonaisuudessaan vähiten aikaa.
weheartit.com
Liikuntasuunnitelmien hyvä puoli on siinä, että ei tule liian helposti keksittyä niiden tilalle jotain muuta ohjelmaa. Kun on jo etukäteen "varannut" tietylle aktiviteetille ajan omasta kalenteristaan, niin usein se tulee myös toteutettua. Itse tykkään liikkua mieluiten aamuisin, jolloin etukäteen tehtyjen suunnitelmien merkitys korostuu ainakin omalla kohdallani. Jos nimittäin aamulla kellon soidessa pitäisi päättää, menenkö lenkkipolulle vai jäänkö nukkumaan ihanan pehmeään sänkyyn, niin vastaus on aika selvä :D En luota siis omaan arvostelukykyyni heti herättyäni - on oikeastaan ihan sama, mitä kellon soidessa unen sumeltamalta itseltään kysyy, koska vastaushan olisi kuitenkin aina se nukkumisen jatkaminen, heh. Siispä vastaheränneen mielipidettä ei kannata kysyä, vaan luottaa siihen liikunnan tuomaan hyvään oloon, jota se vastaherännyt ei selvästi aina heti muista ;)
weheartit.com

Toisaalta suunnitelmissa on hyvä olla tervettä joustoakin, ilman muuta. Ei ole mitään ongelmaa siirtää salikäyntiä tai lenkkiä eri ajankohtaan, jos ilmaantuu jotain muuta menoa, kuten mahdollisuus nähdä jotain ystävää juuri silloin. Suunnitelmat luovat loppujen lopuksi vain suuntaviivoja ja aikatauluja liikunnalle, jolloin treenit pysyvät monipuolisina ja säännöllisinä. Liian vakavasti niitä ei tarvitse ottaa, jotta muut elämän osa-alueet eivät kärsi. Tietenkin jos treenaa tavoitteellisesti jotain asiaa varten, esimerkiksi maratonille tai kehonrakennuskisoihin (hmm..?), niin pitää varmasti olla astetta tinkimättömämpi treenisuunnitelmien suhteen, verrattuna tällaiseen perus-liikkujaan.

Olisi kiva kuulla miten tarkkaan te suunnittelette viikon liikuntanne vai toteutuvatko ne kenties spontaanisti? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...