28. syyskuuta 2012

Perjantaita


Mikä tekee juuri tästä päivästä hyvän?

  • Se, että on perjantai! Perjantaissa vaan on oma fiiliksensä, vaikka opiskelijan viikkorytmissä vapaapäiviä on keskellä viikkoakin ja töitä usein lauantaina. Siitä huolimatta perjantain tunnelman jotenkin vain aistii. Omasta asenteestahan se on tietenkin kiinni ja mulle perjantai vaan on aina ollut se päivistä paras.
  • Bussikuski tervehti tänään jokaista sisäännousevaa ihmistä aamuruuhkassa: hän kajautti reippaasti jokaiselle "Hyvää huomenta!" tai "Perjantaita!", vaikka vettä satoi ja yrmeitä ihmisiä pakkautui joka pysäkiltä sisään suuret määrät. Sen jälkeen alkoi näkyä useita hymyileviä naamoja! Jossain vaiheessa kuski käänsi radion nupit kaakkoon kun radiosta soi California dreaming. Tällaisia bussimatkojen pitäisi aina olla! Tuli niin hyvä mieli.
  • Epämääräisen parin viikon sairastelun jälkeen olen pystynyt vihdoin aloittamaan taas liikunnan. Olen nyt peräkkäisinä päivinä juossut, käynyt bodypumpissa ja salilla, ja nyt olo onkin kuin olisi jäänyt rekan alle tai vähintäänkin vierinyt rappuset alas. Istuutuminen ja ylösnousu on vaivalloista ja tavaroita on vaikea kannatella, mutta ei se mitään - liikunnan aiheuttamia adrenaliinipiikkejä kaipaa aina kipeänä melkein enemmän kuin mitään muuta! 


  • Matkaan on jäljellä enää 73 päivää, jee! Lukemisen alla onkin samaa aikaa kolme (!) eri Intia-aiheista kirjaa: ihan perus matkaopas, omaan kokemukseen sijoittuva suomalaismiehen kertomus Intiasta sekä fiktiivinen tarina intialaisesta riksakuskista. Vakuutun yhä enemmän siitä, että Intia on kyllä aikamoinen vastakohtaisuuksien ja erikoisuuksien maa, ja juuri siksi onkin kivaa saada etukäteen mahdollisimman paljon infoa :) 
  • Aiotaan kokata tänään illallinen oikein pitkän kaavan mukaan, viineineen kaikkineen. Ruokalista on vielä vähän auki, mutta itse haluaisin syödä ainakin muikkuja ja basilika-vuohenjuusto-täytteisiä uunissa paahdettuja tomaatteja. 
  • Näen huomenna kaveriani, jota en ole nähnyt ainakaan pariin vuoteen. Hassujen sattumien kautta polkumme kohtasivat jälleen, joten onpas mielenkiintoista päästä vaihtamaan kuulumisia!
  • Kävin hyödyntämässä saamaani Iittalan lahjakorttia ja ostin muun muassa pari Teema- sarjan keittolautasta. Lautasten väri on ihanan syksyinen ja lämmin. Samaa aikaa iski kova tarve keksiä kaikenlaisia keittoja kokattavaksi, jotta lautaset pääsisivät mahdollisimman usein käyttöön! 

     
    Ja sokerina pohjalla (ja ei niin vakavasti ottaen), mikä asia ei tee tästä päivästä hyvää?
  • Ainoa tv-sarja, jota tällä hetkellä aktiivisesti seuraan on Miehen puolikkaat, mutta sarjan arvo romahti hyvin paljon silmissäni pari päivää sitten: Ashton Kutcherin esittämä Walden leikkasi hiuksensa ja partansa pois. En vain pääse tästä yli, en sitten millään.

Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)



26. syyskuuta 2012

So that's sushi!


Vähän aikaa sitten pääsin vihdoin täyttämään erään suuren puutteen ruokasivistyksessäni. Söin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni sushia, tuota kaikkien hehkuttamaa japanilaista murkinaa. Kaveripiirissäni sushi ei tunnu olevan niin suuri juttu, mutta lähinnä monissa blogeissa olen pistänyt merkille sushin ylistämisen. Olin jo pitkään miettinyt, että voiko se oikeasti olla niin hyvää kuin kaikki sanovat vai mikä juttu tämä nyt on olevinaan :) Kokeilen ylipäätään mielelläni uusia ruokia, mutta jostain syystä syömiskokemuksiini oli jäänyt makin ja nigirin mentävä aukko.

Kaupunginosassa jossa asumme, ei juuri ole ravintoloita, paria pizzapaikkaa lukuunottamatta. Siksi olikin erityisen ilahduttavaa, kun aiemmin tänä vuonna lähistölle avattiin pikkuinen sushi ravintola. Asiakaspaikkoja siellä ei ole kuin pari pöydällistä, joten paikka toimii lähinnä take away -meiningillä. Nyt kun olimme kävelleet kyseisen sushipaikan ohi suunnilleen puolen vuoden ajan, niin alkoi olla korkea aika vihdoin poiketa ihan sisään asti!



Sanotaan nyt näin, että kaikki etukäteen kuulemani sushin hehkutus ei ole ollut turhaa. Ei suinkaan. Nimittäin sushi osoittautui todella herkulliseksi! Sen seurauksena ollaankin nyt parina peräkkäisenä perjantaina haettu sushit kotiin ja siitä meinaa muodostua ihan tapa. Ihan oikeasti, laittaako ne siihen jotain riippuvuutta aiheuttavaa aineosaa, vai miten on mahdollista että kyseinen ruoka nousi kerralla lempiruokien joukkoon, meidän molempien mielestä? Ainoa asia mistä en sushissa välitä on tuo alla olevan kuvan alalaidassa näkyvä viattoman näköinen mutta kammottavan tulinen vihreä tahna eli wasabi. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun ensimmäisen kerran maistoin sitä pahaa-aavistamattomana.




Sushin löytämisen myötä olen luonnollisesti alkanut välittömästi haaveilla reissusta Japanin. Se olkoon Intian-matkan jälkeinen säästökohde, tai ainakin juuri nyt tuntuu siltä! Voisin viettää mielelläni pari viikkoa Tokiossa, istuskellen vaikkapa sellaisessa liukuhihnasushi-ravintolassa, missä annokset liikkuvat tosiaan liukuhihnalla ja niitä voi nappailla sieltä oman mielensä mukaan. Toki Japani muutenkin on kiinnostanut jo pitkään, mutta nyt entistä enemmän. 

Löytyykö muita sushin ystäviä? Ja kuinkahan monta kertaa tämän postauksen aikana olen maininnut sanan sushi, heh. No, sen tämä ruokalaji on ansainnut!



25. syyskuuta 2012

Keep calm


Syksy on tässä viime vuosina noussut salakavalasti yhdeksi mun lempivuodenajaksi. Syksyisin on usein jotenkin rauhallinen ja energinen olo samaa aikaa. Ei ole paineita tehdä mitään ihmeellistä, vaan moni asia mitä päättää toteuttaa lähtee vain omasta tahdosta. Kesä on tietenkin se kaikkein lempparein vuodenaika, mutta siihen liittyy tiettyjä paineita: pitäisi olla hyvä sää silloin kun itse on vapailla, pitäisi päästä varmasti käymään mökillä ja olla siellä mieluiten pitkään, myöskin sen ja sen kaverin mökille pitäisi ehtiä mutta mites kaikkien lomat menevätkään juuri silloin, voi kunpa ei tulisi vettä piknikille mentäessä, sukulaistenkin näkemiselle pitäisi löytää aikaa... Toki nuokin kaikki ovat vain omasta asenteesta kiinni, mutta aina sitä toivoo asioita kesään liittyen. Tekemiset ja tekemättä jättämiset pyörivät silloin liian usein päässä.

Syksyllä puolestaan ei ole juuri mitään "pitäisi"-juttuja. Ei tule omalla kohdallani mieleen mitään asioita, joita voisi ja kuuluisi tehdä vain syksyisin. Juuri sen takia suunnitelmat menevätkin vain omalla painollaan! Säätilallakaan ei ole niin väliä. Aurinkoisella syyssäällä on ihanaa lähteä lenkille ihastelemaan luontoa, kun taas sateisellakin säällä lenkkeily on kivaa, sillä sen jälkeen kotiin palaaminen tuntuu entistä mukavammalta. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on pimeänä syksyisenä iltana mukavaa polttaa kynttilöitä, istua sohvalla kirjan kanssa, höyryävä teemuki kätten ulottuvilla :)














Olen ottanut tämän syksyyn liittyvän paineettomuuden ehkä liiankin kevyesti, koska esimerkiksi koulujuttujen tekeminen meinaa koko ajan jäädä vähälle huomiolle. Kaikkeen muuhun riittää kyllä energiaa ja olen hoitanut lähiaikoina muita pieniä ja isoja asioita, mikä on sekin tietenkin hyvä. Jostain syytä tenttikirjojen avaaminen ei vaan houkuta eikä motivaation lähteeksi tunnu riittävän edes se, että edessä on koko yliopisto-opintojeni toiseksi viimeinen tentti (jee!). Toisaalta olen ollut pari viikkoa nyt hieman kipeänä, joten ehkä tämä laiskottelu rennosti ottaminen on vain hyväksi. Niin kuin sanottu, joidenkin asioiden pitää antaa mennä vain omalla painollaan :)



22. syyskuuta 2012

Vaatteet reissussa


Kun lähtee lyhyemmälle matkalle, tulee yleensä otettua tarpeettoman paljon vaatteita mukaan. Ei oikein etukäteen tiedä, mitä kuteita haluaakaan käyttää, joten ottaa mukaan vähän kaikkea ja sitten taistelee matkalaukkua sulkiessaan hikipisarat otsallaan. Kaupunkilomalla kantamuksia ei tarvitse raahata mukanaan kauhean pitkiä matkoja, joten huolettomuus pakkaamisen suhteen on tekniikkana ihan okei. Pitkälle reppureissulle lähtiessä lähtöasetelma on toinen. Sen mitä mukaansa pakkaa, sen myös mukanaan kantaa koko reissun ajan. Tämä on tullut koettua aika monta kertaa ja rinkan sisällön valitseminen vaatteiden osalta onkin ihan oma lajinsa :)

Uskollinen maailmaa nähnyt rinkkani. Kuva Länsi-Euroopan interraililtamme 2008, Saksan Dusseldorfista.

Se mitä vaatteita ottaa mukaan riippuu paljon kohdemaasta. Viileämpään kohteeseen mentäessä pitää pakata lämpimämpiä vaatteita mukaan, mikä vie tietenkin enemmän tilaa rinkasta. Tulevalla Intian reissullamme tulee olemaan pääasiassa lämmin sää, tosin vuorilla saattaa olla viileämpääkin. Lämpötilan lisäksi myös "maassa maan tavalla" on ihan hyvä pitää mielessä vaatevalintojen suhteen ja selvittää, millainen pukeutuminen kohdemaassa on sopivaa. Intiassa ei ole oikein suotavaa kulkea topeissa ja shorteissa (rantakohteita lukuunottamatta), ellei halua kerätä kohtuuttoman paljon katseita. Kun itse on tietoinen näistä kirjoittamattomista säännöistä ja valitsee asunsa sen mukaan, on paljon helpompi olla vieraan kulttuurin keskellä.

Meidän tulevalle muutaman kuukauden reppumatkalle ajattelin ottaa suunnilleen seuraavan verran vaatteita:

Housut: yhdet shortsit, yhdet farkut, yhdet löysät housut. Shortsit tosiaan ovat niitä mahdollisia rantakohteita varten. Farkkujakaan ei tule varmasti käytettyä kovin paljon, mutta joissain tilanteissa ne voivat olla siistit ja kätevät, joten ilman niitäkään ei viitsi lähteä. Löysät ja haaremimalliset housut ovat matkustettaessa aivan parhaat ja niitä tuleekin varmasti ostettua sieltä lisääkin! Mukavampia housuja ei ole olemassakaan ja niillä sulautuu mukavasti joukkoon. Intiassa on varmasti ihan mielettömän kauniita housuja, ihanaa :)

Paidat: Huppari, pitkähihainen, pari t-paitaa, pari toppia. T-paitoja ja muita tulee niin ikään ostettua reissun aikana. Sen takia niitä ei tarvitse varmasti ottaa mukaan tuon enempää.

Kengät:  Flip-flopit, lenkkarit ja jotkut muut kengät. Kaakkois-Aasian reissullamme pärjäsin vain flip-flopeilla ja lenkkareilla, mutta toisaalta vielä yksille kengille voisi olla nyt Intiaa ajatellen käyttöä. Lenkkareiksi voisin ottaa jotkut vähän vanhemmat ja huonommat, ja ne yhdet ylimääräiset kengät voisivat olla sitten astetta siistimmät.

Muut: Alusvaatteita ja sukkia sen verran ettei tarvitse ihan koko aikaa olla pyykkäämässä. Ja bikinit tulee myös otettua mukaan.

Intiassa tulen pääasiassa pukeutumaan varmaan hieman samalla peittävyysasteella kuin Malesiassa. Kuva vuodelta 2011.


Olen kantapään kautta oppinut myös sen, että pitkille matkoille kannattaa ottaa mukaan vain sellaisia vaatteita, joista on myös valmis luopumaan. Ne kaikkein lemppareimmat vaatteet kannattaa siis jättää kotiin, ettei tunnu tuskalliselta jos niille käy jotain. Voi vaikka olla, että kaikki mukana kantamasi vaatteet varastetaan (check), tai niihin tulee tahroja jotka käsin pyykätessä eivät lähdekään (check), tai joku vaateparsi osoittautuu vain turhaksi painotaakaksi ja päätät jättää sen majapaikkaasi parempaan tarpeeseen (check). 

Ainoa lempijuttu mitä kuitenkin lähtee tälläkin kertaa mukaan ovat Havaianaksen flip-flopini. Ne ovat kulkeneet jalassani jo useamman vuoden ja ovat vielä ihan priimakunnossa! Kerran olin kyllä lähellä menettää nekin Laosissa: olimme ravintolaan mennessä jättäneet kenkämme ravintolan edustalle, kuten muutkin, mutta palatessamme minun flip-flopeistani oli vain toinen jäljellä. Olin ihan äimistynyt: kuka nyt ottaisi vain toisen kengän? Jos joku haluaa ne itselleen niin ottaisi edes molemmat! Kävely pimeässä metsänreunaa pitkin majapaikallemme ei paljoa houkuttanut yhdellä kengällä. Pähkäiltyämme asiaa hetken Joonaksen kanssa tuli paikan omistaja hätiin ja pian hän löysikin kengän - ravintolan keittiöstä! Ilmeisesti joku paikalla pyörineistä koirista oli kuljettanut sen sinne :)


Vaikka matkaa pitääkin odottaa vielä suunnilleen 2,5 kuukautta, voisihan sitä malttamattomana alkaa jo pikkuhiljaa kartoittamaan, mitkä vaatteet tarkalle ottaen saavat kunnian päästä tällä kertaa tien päälle. Tiivistettynä ne tulevat olemaan siis sellaiset vaatekappaleet, jotka sopivat Intiaan, ovat ulkonäoltään kivoja ja päällä mukavia, mutta joiden mahdollinen menettäminen ei tuntuisi pahalta. Aikamoinen yhdistelmä, mutta ei suinkaan mahdoton! :D



19. syyskuuta 2012

Vispipuuro


Havahduin vähän aikaa sitten huomaamaan, kuinka paljon pakastimestamme löytyykään viinimarjoja. Olin poiminut ja pakastanut niitä innoissani viime kesänä iskän pihan marjapuskista, mutta en ollut oikein muistanut pohtia niille käyttöä. Viinimarjat ovat vähän haastavampia hyödyntää kuin vaikkapa mustikat, vadelmat ja mansikat. Edellä mainittuja voi hyvällä ruokahalulla kiskoa vaikka kuinka paljon tai sekoittaa vaikka maustamattomaan jogurttiin, kun taas viinimarjat eivät mielestäni ole ihan yhtä maukkaita, ainakaan sellaisenaan. Niinpä niiden määrä ei ollut vähentynyt pakastimesta lainkaan, kun taas kesän aikana poimimani vadelmat ovatkin jo kokonaan pakkasesta loppu.

Onneksi sain jostain inspiraation kokeilla vispipuuron valmistamista. En ollutkaan koskaan aikaisemmin sitä tehnyt, vaikka muistankin lapsena että meillä tehtiin sitä aina silloin tällöin. Vispipuurohan tehdään perinteisesti puolukoista tai punaviinimarjoista, ja niiden lisäksi ei tarvitakaan muuta kuin mannasuurimoita, vettä ja sokeria. Marjoja keitetään vedessä 10 minuttia, jonka jälkeen lisätään mannasuurimot ja sokeri ja keitetään toiset 10 minuuttia. Hyvin helppoa siis! Jäähtyneen puuron voi vielä vispata, jos haluaa puurolle ilmavamman rakenteen.





Omatekemä vispipuuro osoittautui ihan mielettömän hyväksi! Seuraavalla kerralla vispipuuroa tehdessäni muunsin reseptiä vaihtelun vuoksi niin, että laitoin puolet marjoista punaviinimarjoja ja puolet mustaviinimarjoja. Lopputulos oli vähintäänkin yhtä herkullinen. Ainoastaan ulkonäkö oli hieman erilainen, sillä puuron väri oli tummempi:




Näiden kokeilujen myötä vispipuuro nousi yhdeksi välipalasuosikikseni saman tien. Pienellä vaivalla saa aikaiseksi suuren määrän vispipuuroa ja tulee samalla käytettyä ne vähällä huomiolle jääneet viinimarja-poloiset :)


18. syyskuuta 2012

Alkuviikon kevennys


Uuden kameran myötä kuvia tulee otettua nykyään huomattavan paljon enemmän kuin ennen. Viime viikonloppunakin, jolloin ei edes tehty mitään poikkeuksellista, tuli kuvia napsittua noin sata (!). Kamera kulki mukana niin kantakaupungissa kierrellessä kuin luonnossa kävellessäkin. Kahta seuraavaa kuvaa katsoessa ei heti uskoisikaan, että ne on otettu samassa kaupungissa:




Käytiin siis tsekkaamassa se paljon puhuttu baana, Helsingin keskustan ratakuiluun rakennettu pyöräily- ja kävelytie. Ihan hyvä juttu kaikille kaupungissa pyöräileville ja hauska lisä kaupunkikuvaan. Lehmiä kävimme sen sijaan ihastelemassa Viikin pelloilla. Tulimme myös siihen lopputulokseen, että oma lehmä olisi aika kiva! Ne ovat kovin sympaattisia ja tuijottelimmekin ylläolevassa kuvassa näkyvän lehmän kanssa toisiamme pitkän tovin sulassa yhteisymmärryksessä. Lähempää tuttavuutta kyseisiin eläimiin päästään tietenkin tekemään Intiassa lisää, koska siellähän lehmän ihmis(lehmis?)oikeudet ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin normaaleilla kaduntallaaajilla. Saa nähdä näkyykö tämä erikoisasema myös sikäläisten lehmien omanarvontunnossa, eli todennäköisesti se on ihminen joka joutuu kadulla lehmää väistämään, eikä toisinpäin :D

Viikissähän on peltojen ja lehmien lisäksi myös todella paljon erilaisia lenkkipolkuja ympäri metsiä, joten se on kyllä ulkoilijalle mitä parasta aluetta. En tiedä olenko jotenkin levottoman väsyneellä tuulella näin viikon alkupuolella, mutta jotenkin en vaan voinut olla nauramatta katsellessani joitain kuvia, joita olimme räpsineet Viikissä lenkkimme aikana. Tässä parhaimpia paloja:

"Hei otetaan sellainen siisti hyppykuva!". Tää on sanalla sanoen pelottava! Toi naama tulee varmasti mun painajaisiin (painajaisia omasta naamasta..?)

Liftaava oksa.


Mun idolin nimi kaiverrettuna! Samalla polulla on selvästi liikkunut hengenheimolaisia :)


Luonnossa samoilun jälkeen maistuivat korvapuustit. Tässä kaikkein omaperäisin yksilö. Se ei selvästi ollut sisäistänyt rooliaan korvapuustina.



Näiden myötä hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!



15. syyskuuta 2012

Confirm!


No niin, nyt on sitten ne kuuluisat sydämentykytyksien säestämät klikkaukset tehty ja lennot varattu Intiaan! Jee! Vihdoin voi oikeasti aloittaa sen virallisen lähtölaskennan matkan alkamiseen. Lähtöpäiväksi valikoitui 10. joulukuuta, aikainen aamu maanantaina (ei yhtään hullumpi tapa aloittaa uusi viikko :D ). Aikaa matkan alkamiseen on siis alle kolme kuukautta, tarkemmin sanottuna 85 päivää. Siihen mahtuu 12 viikonloppua. Odotusaika tulee menemään varmasti taas yllättävän nopeasti!


Lentojen varaamisen kanssa pähkäiltiin tosi kauan ja punnittiin eri vaihtoehtoja. Päädyttiin lopulta varaamaan pelkät menoliput. Syynä tähän on se, että ei haluta vielä sitoutua tarkkaan paluupäivämäärään. Toinen syy on se, että jos menemmekin matkan loppupuolella Nepaliin, olisi kätevintä lentää sieltä pois palaamatta enää Intiaan. Intiaan palaaminen sieltä poistuttuaan ei nimittäin ole aina kovin helppoa: kun on poistunut Intiasta, takaisin ei saa tulla ennen kun on ollut pois kaksi kuukautta. Säännön voi kiertää anomalla re-entry -viisumia, joka oikeuttaa uuteen maahantuloon, mutta senkään saaminen ei välttämättä aina ole yhtä helppoa. Viisumijutuilla on muutenkin tapana muuttua nopeasti ja muutenkin inhoan kaikkea viisumeihin liittyvää byrokratiaa, joten tämä tuntui kaikkein vaivattomammalta vaihtoehdolta. Paluulippu ostetaan siis vasta kun tiedetään, mistä maasta ollaan palaamassa ja milloin :)

Ongelma pelkän menolipun varaamisessa oli se, että ne osoittautuivat todella kalliiksi - monet hakukoneet tarjosivat menolipun hinnaksi ihan samaa hintaa kuin meno-paluun! Ainoastaan venäläisellä Aeroflot-koneella olisi päässyt Intiaan kohtuuhintaisella menolipulla, mutta emme oikein lämmenneet ajatukselle seuraavista syistä: a) Moskovassa olisi pitänyt hengailla vuorokausi - lentokenttä on kuulemma todella ankea ja kaupungille siirtyessä varmaan jäätyisi niissä pakkasissa, kun ei ole kuitenkaan talvivaatteita mukana. b) Lentoja olisi mennyt vain Delhiin, mutta haluamme aloittaa etelämpää, Mumbaista. c) Venäjällä on uutisoitu niin monesta lentoturmasta, että jotenkin jännittäisi vähän ne koneet, vaikka varmaan ihan hyviä nykyään ovatkin... :P 




Pitkään jatkunut hintavertailu tuotti lopulta hedelmää ja sopivat lennot löytyivät, Oslon ja Dubain kautta. Nyt on kyllä huojentunut olo! Enää ei tarvitse vertailla ja etsiä, ihanaa. Voi vain odottaa, järjestellä asioita ja ehkä vähän panikoida, sitten kun siltä tuntuu :) Olo on aika rauhallinen ja helpottunut. Tästä se lähtölaskenta alkaa!





13. syyskuuta 2012

Tuttu ja turvallinen tofu


Tofu on jo aika monen vuoden ajan ollut yksi olennainen osa ruoanlaittoa meidän keittiössä. Kasvisruokia suosivalle tofu on oiva proteiininlähde ja lisäksi siinä on mukavasti kalsiumia ja rautaakin. Tofun ehdottomasti parhaimpia puolia on se, että siitä saa maustamalla melkein minkä makuista vaan. Se imee siis helposti eri makuja itseensä, joten vaihtoehtoja riittää. Aina silloin tällöin kuulee ihmisten toteavan, että tofu ei maistu hyvälle - minä puolestaan väittäisin, että sellaiset ihmiset eivät vaan ole päässeet maistamaan hyvin tehtyä tofua :) Tofu ihan sellaisenaan on aika mautonta ja täytyy myöntää, että ilman minkäänlaista maustamista ja huonosti paistettuna se ei ole kovin miellyttävä makuelämys. Siksi onkin ollut motivaatiota oppia valmistamaan siitä herkullista, ja vaikeahaan se ei todella ole!



Eli tärkeimmät asiat herkullisen tofuruuan valmistamisessa ovat kunnollinen maustaminen ja rapeaksi paistaminen. Maustaminen onnistuu parhaiten marinoimalla tofu etukäteen (valmiiksi marinoitujakin tofuja löytyy, mutta itse en oikein pidä niistä - siispä ostan aina maustamatonta tofua). Kannattaa sekoittaa haluamansa marinadin aineet keskenään, pilkkoa tofu ja valella marinadilla tofupalaset. Sitten tofun voikin jättää ihan rauhassa marinoitumaan jääkaappiin vaikkapa yön yli. Toki paljon lyhyempikin marinoimisaika riittää, jos on kiire.

Yksinkertaisen marinadin saa aikaan esimerkiksi sekoittamalla seuraavat aineet keskenään:
- Soijakastike
- Oliviiöljy
- Pari valkosipulinkynttä pilkottuna
- Paprikajauhetta

Tofun paistamisessa puolestaan on mielestäni tärkeintä se, että malttaa paistaa tarpeeksi kauan, jotta lopputulos on sopivan rapea. Liian rapeaksi tofua on vaikea saada paistettua, joten kannattaa käyttää ihan kunnolla aikaa :) Jos rapeaksi paistettu tofu tuntuu maukkaudestaan huolimatta liian kuivalta tai jos aikoo syödä sitä esimerkiksi pelkkien perunoiden tai riisin kera, niin jonkinlainen kastike on usein paikallaan. Joskus saatan heittää ruokakerman sekaan pinaattia ja mausteita tai tehdä vaan jonkinlaisen ruskean kastikkeen. Kastikkeet ovat aina helppoja ratkaisuja ruoanlaitossa ja tuovat kivaa vaihtelua!

Onko tofu tuttu näky teidän lautasillanne? :) 

10. syyskuuta 2012

Kannan sinua mukanani


Kauan harkittu ja mieleiseksi osoittautunut Sonyn mikrojärkkärimme on nyt lähes kaksi kuukautta vanha. Aluksi meillä ei ollut sille vielä kameralaukkua, joten sitä tuli kuljetettua mukana ihmeellisissä muovipussi- ja kangaskassikääröissä, mikä oli tietenkin paitsi epäkäytännöllistä myös riskialtista. Kunnollinen kameralaukku pitikin melko pian laittaa ostoslistalle, jolloin kameran mukana pitäminen helpottuisi. Esimerkeiksi kävelylenkeille on usein kiva ottaa kamera mukaan, koska ikinä ei tiedä mitä kuvaamisen arvoista tulekaan vastaan. Mikrojärkkärimme ei kuitenkaan näppärästä koostaan huolimatta mahdu ihan taskunpohjallekaan objektiivinsa kanssa.

Muutama viikko sitten viimein ryhdistäydyimme ja lähdimme etsimään sopivaa kameralaukkua. Aluksi löysimme selkeästi liian isoja ja liian pieniä laukkuja, joita ei selkeästi ollut tarkoitettu keskikokoiselle kapistuksellemme. Lopulta kooltaan sopiva kameralaukku löytyi, ihan vaan Clas Ohlsonilta. Materiaali on mukavan jämäkkää, joten nyt kameraa voi kantaa mukanaan varmemmin mielin, mukavasti olalla tai selässä.



On kyllä kivaa huomata, että kamera tulee otettua nyt entistä useammin mukaan tuon laukun ansiosta! Tähän saumaan laukku on siis juuri sopiva, mutta jatkoa ajatellen siihen ei tosin mahdu mitään lisäobjektiiveja (paitsi sellainen litteä pannukakkuobjektiivi mahtuisi kyllä hyvin). Ennen matkaa emme joka tapauksessa ole panostamassa uusiin objektiiveihin, vaan tuo nykyinen kelpaa sinne aivan hyvin - ja muutenkin mitä vähemmän kallista tavaraa on siellä mukana, sen parempi :) Sekä matkaa että arkea ajatellen toimiva kameralaukku oli kyllä hyödyllisin ostos vähään aikaan.

5. syyskuuta 2012

India on my mind


Vaikka tulevalla matkallamme olisi kiva ehtiä käydä useammassakin maassa, niin ensisijainen kohteemme on kuitenkin Intia, tuo maailman toiseksi suurin maa. Maa on suuri paitsi väkimäärältään, myös pinta-alaltaan - siellä tulee olemaan siis todella paljon nähtävää. Lähipäivinä mulla onkin ollut kunnolla aikaa syventää Intia-tietojani niin kirjojen, matkablogien kuin keskustelupalstojenkin avulla. Olen jumiutunut tuntikausiksi koneelle, uudelleen ja uudelleen, tiedonjanoa puhkuen. Ja mitä enemmän olen saanut selville, sitä enemmän vakuutun siitä, että se on juuri sellainen kohde mitä seuraavalta matkalta haluan. Jännittävä, monipuolinen, historiallinen, haasteellinen, kiinnostava. 

Intian suuruuden paras puoli on se, että maan rajojen sisältä löytää melkein kaikkea mitä kuvitella saattaa. Siellä todella tuntuu olevan jokaiselle jotakin! Toisaalta suuruus ja monipuolisuus asettavat haasteeksi sen, että Intiassa riittää tutkittavaa niin pitkäksi aikaa, joten maltammekohan käytettävissä olevan ajan puitteissa käydä ollenkaan esimerkiksi Nepalissa? Nepal kiinnostaa todella paljon, mutta aikaisemmilta matkoilta olen oppinut sen, ettei pidä missän nimessä kiirehtiä. Ei ole mukavaa lähteä jostain maasta pois vain sen takia, että nyt "pitää" jatkaa matkaa koska niin on etukäteen suunnitellut. No, reissun päällä vasta näkee, minne kaikkialla ehtiikään, joten ei siis paineita :) Suunnitelmien joustavuus on kaiken a ja o!

weheartit.com


Palataanpa vielä kuitenkin siihen, mitä kaikkea Intiassa voikaan tehdä. Joka puolella Intiaa tuntuu olevan paikkoja, missä haluaisi käydä, joten kiertelyä on luvassa hyvin laajasti! Tässä asioita, joita voi päästä kokemaan Intiassa ja jotka samalla kiinnostavat kovasti:

  • Vuoret. Intian pohjoisosissa pääsee näkemään upeita vuorimaisemia. Niin kuin olen täällä blogissakin tainnut silloin tällöin mainita, on mulla jonkinlainen vuori-innostus päällä, enkä ole kunnon isoja ja tunnettuja vuoria tainnut ikinä nähdäkään. Intian sellainen osavaltio kuin Uttarakhand kiinnostaa ehdottomasti, sillä siellä olisi mahdollista päästä trekkailemaan ja näkemään Himalaja! 
  • Rannat. Rantakohteet ovat tietenkin miellyttäviä, koska onhan välillä hyvä päästä vain levyttämään riippumattoon ja tuntemaan hiekkaranta varpaidensa alla. Rantakohteita löytyy tietenkin Goalta, mutta on vielä harkinnassa, viitsiikö sinne mennä: se on kaikkein eniten "ei-intiamaisin" osa Intiaa, johtuen tietenkin erittäin runsaasta turismista. Toisaalta Goa lähiympäristöineen on niin valtava alue, että ehkä jostain syrjemmältä voisi hyvin löytää oman paratiisin hetkeksi. Rantakohteita on toki muuallakin Intiassa, esimerkiksi eteläisestä kärjestä Keralan osavaltiosta. Hiljaisempia rantoja pitäisi löytyä sen sijaan itärannikolta, mikä kuulostaisi oikein hyvältä. Toisaalta uimaveden puhtauden kanssa pitänee olla tarkkana.
  • Aavikko. Kyllä, Intiasta löytyy myös aavikkoa! Tämä oli minulle uusi tieto vielä jokin aikaa sitten. Rajasthanin osavaltio Intian luoteisosassa on pääosin kuiva ja aavikkomainen ja sisältää lukuisia mielenkiintoisia kohteita. Siellä pääsisi halutessaan tekemään kamelisafarinkin aavikon halki, mikä voisi olla aika huippua. Yksittäisiä mielenkiintoisia kaupunkeja alueella olisivat mm. Mount Abu, Jodhpur, Jaisalmer...
  • Suurkaupungit. Ne eivät sinänsä ole erityinen intohimon kohteeni, mutta toisaalta niin olennainen osa Intiaa, ettei niiltä oikein voi välttyä - siispä suhtaudun suurkaupunkeihinkin mielenkiinnolla. Aikaisemmilta reissuilta olenkin oppinut, ettei isoihin kaupunkeihin kannata jäädä liian pitkäksi aikaa. Intiassa tulee varmastikin nähtyä tunnetuimmista kaupungeista ainakin Mumbai ja Delhi, kaksi keskenään hyvin erilaista kaupunkia, mistä molemmista olen kuullut kaikenlaista juttua, niin hyvässä kuin pahassa :)
  • Historia ja hengellisyys. Ne vaan ovat erottamaton osa Intiaa ja tulevat näkymään joka paikassa. Melkein joka toinen kaupunki tuntuu olevan jonkinlainen pyhiinvaelluskohde tai historian merkittävien käänteiden tapahtumapaikka. Eräs tunnettu pyhä kaupunki Intiassa on esimerkiksi Varanasi, Ganges-joen varrella, missä muistan Madventuresinkin joskus seikkailleen. Toisaalta olen kuullut suosituksia samantapaisesta pienemmästä paikasta nimeltä Nashik, Mumbain läheisyydessä. Jotain kiehtovaa Intian hengellisyydessä on ja sitä on mielenkiintoista päästä todistamaan paikan päälle.

weheartit.com

Intiasta omatoimimatkakohteena uskon omaavani varsin realistisen kuvan. Se ei ehkä ole henkisesti se kaikkein helpoin maa matkustaa, ja saasteiden ja köyhyyden näkeminen tulee varmasti ajoittain rasittamaan. Uskon sopeutumiseen varmastikin auttavan sen, että ollaan reppureissattu melko paljon tätä ennenkin. Kuitenkin kulttuurishokki iskee aivan varmasti päälle jossain vaiheessa, vaikka olisi kuinka valmistautunut. Toisaalta kokemuksesta tiedän, että kulttuurishokki kuuluu asiaan ja on päihitettävissä. Siihenkin auttaa myös se, että meillä on aikaa. Jos alkaa ahdistaa ja väsyttää, niin sitten vaan jarrut päälle hetkeksi, tilanteen nollaus ja matka jatkuu vasta kun siltä tuntuu. Pitkillä matkoilla lomasta on välillä hyvä ottaa lomaa, niin hassulta kuin se kuulostaakin.  

Tärkeintä johonkin maahan lähtiessä on joka tapauksessa tietää minkälaiseen paikkaan on lähdössä. Tieto yhdistettynä kiinnostukseen ja avoimeen mieleen ovat tärkeitä avaimia matkan onnistumiseen, minne tahansa matkustaakin. Ensimmäiseksi mainittu karttuu koko ajan ja kaksi viimeistä todella on jo, joten matkavalmistelut jatkukoon :)



3. syyskuuta 2012

Pastelli


Ostin kirpputorilta joskus kesällä erään paidan, jonka kuitenkin totesin kotona sovittaessa olevan jotenkin vääränlainen. Oikeastaan kyse oli siitä, että paita oli päälle puettaessa malliltaan jollain lailla erilainen kuin mitä olin olettanut. Siispä heivasin sen vain vaatekaapin perukoille ja unohdin samantien. Nyt kuitenkin eräänä päivänä se osui sattumalta taas käteeni. Sovitin sitä ennakkoluulottomasti uudelleen ja totesin sittenkin pitäväni siitä! Helmakin on mukavan epäsymmetrinen ja liehuva ja muutenkin ne piirteet paidassa, josta en ollut ensisovittamalla pitänyt, miellyttivätkin nyt silmää. Sama efekti on käynyt ennenkin joidenkin muiden kirpparivaatteiden kohdalla. Hassua.





Kyseinen paita sekä vaaleanpunainen huivi olivat molemmat pastellinsävyisiä, joten vähän kontrastia asuun toi puna-valkoinen laukkuni. Olen edelleenkin kovin ihastunut sen kukkaromaiseen muotoon ja kuosin lintukuvioon! Laukun alaosan kulmikkuus johtuu sen sijaan vain sisällä olevasta eväsrasiastani, heh. Useiden kuvien napsimisen jälkeen on aina kiva huomata tällaiset pienet jutut vasta kun katselee otoksia koneelta :D

PS. Postauksen kuvat ovat tällä kertaa poikkeuksellisen suuria, koska jostain syystä klikatessani normaaliin tapaan kuvankooksi "Erittäin suuri", muuttuivat kuvat kovin epäselviksi. Sen sijaan kun valitsin "Alkuperäinen koko", muuttuivat kuvat juuri tuollaisiksi jättikokoisiksi, mutta samalla myös tarkoiksi. Vastaavaa ongelmaa ei ole tätä ennen ollut. Osaako kukaan sanoa, mistä tämä voisi johtua?



1. syyskuuta 2012

Herkkujen perjantai


Eilinen perjantai, kuten perjantait usein, oli mukava viettää hyvien ruokien ja juomien parissa. Ihan ensiksi käytiin kullan kanssa suoraan töiden jälkeen nepalilaisessa ravintolassa. Voi sitä makunautintoa! Odotan niiiiin paljon sitä, kun pian kaikki Intian ja Nepalin maut tulevat osaksi jokapäiväistä ruokavaliota (varmasti jopa kyllästymiseen asti, vaikka nyt sitä onkin vaikea uskoa :) )!

Sen jälkeen illan mittaan nautiskelin kotona muun muassa seuraavia juttuja:








No, tuo kuva teekupista ei sinänsä sovi niin hyvin postauksen teemaan, koska enhän toki laske teetä "herkuksi", vaikka vihreän teen ystävä olenkin. Teemuki vain sattui olemaan paljon kuvauksellisempi kuin ostamani limupullo, niin pääsi sen takia postaukseen ;) Olen itse asiassa siirtynyt pysyvästi mustasta teesta vihreään teehen vasta kesällä. Erikoista, kuinka en ennen pitänyt vihreästä teestä juuri ollenkaan, mutta maistettuani sitä itsepintaisesti yhä uudelleen aloin jotenkin mieltyä siihen. Nyt puolestaan musta tee ei enää maistu siihen verrattuna ollenkaan yhtä hyvälle! Mutta ihan hyvä näin. Kahvia puolestaan tulee juotua lähinnä vain satunnaisesti, esimerkiksi juhlissa.

Vihreä tee maistui hyvälle myös tekemäni omenapiirakan kanssa. Omenapiirakka onnistui ehkä parhaiten kuin mitä on ikinä onnistunut, kun noudatin netistä löytämääni ohjetta, jonka mukaan pohjaan tuli purkki kermaviiliä. Kokonaisuus oli todella maukas eikä lainkaan kuiva! Osan omenapiirakasta kiikutin samantien lähellä asuvan pikkuveljeni luo, jotta ei tulisi kiusausta syödä ihan koko piirakkaa...

Ja sitten vielä uusi ihastukseni eli taatelit. Löytyykö teistä yhtään taateleiden ystäviä? Olen löytänyt ne vasta hiljattain ja ne ovat mielestäni paljon herkullisempia kuin mitkään muut kuivatut hedelmät. Olen jopa pystynyt parina karkkipäivänä korvaamaan karkit ja suklaat taateleilla, ja se on jo aika mainitsemisen arvoista :D Saapahan taateleita syödessä samalla kuituja ja välttää ainakin silloin tällöin karkkipussien mittavan e-ainemäärän, josta tulee oikeasti välillä jopa huono olo.

Kuuluuko teidän viikonloppuunne mitään herkkuja? :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...