31. elokuuta 2012

Kaikki hyvä loppuu aikanaan


Oho, tulipas dramaattinen otsikko! Vaikka tuo sananparsi kuulostaa hieman liian pessimistiseltä, niin silti se sisältää osittain sen ajatuksen, joka sattuu kuvaamaan tätä hetkeä: kun viimeinen päivä oman alan kesätyöpaikassa on takanapäin. Olen saanut oman projektini päätökseen, projektin jonka parissa puuhailin tiiviisti muutaman kuukauden ajan. Se on nyt valmis, mikä on samalla huojentavaa, iloa herättävää mutta myös haikeaa. On kuljettu kuitenkin aika pitkä polku siitä, kun tammikuun lopussa olin pakahtua onneen saatuani tuon paikan, aloitettuani työt toukokuun alussa ja nyt syksyn alkaessa polku onkin tullut tiensä päähän. Tämä on tavallaan taas pienoiskoossa yhden aikakauden loppu. Sekin kuulostaa vähän suurentelulta, mutta ymmärrätte varmaan pointin.


 Vaikka en blogin puolella viitsi sen tarkemmin kertoa työstäni tai työnantajastani, niin sen voin kuitenkin mainita, että kokemus oli minulle hyvin arvokas. Opin niin paljon kaikkea, etten olisi etukäteen osannut arvatakaan. Lisää järjestelmällisyyttä ja organisointia. Että ideoiden keksiminen on palkitsevaa ja että ryhmässä asioiden pyörittely todella kannattaa. Miten pieneltäkin vaikuttava asia voikaan sisältää todella paljon yksityiskohtia. Miten jokapäiväinen apuväline to-do- lista onkaan. Sain ylipäätään kattavan kokonaiskäsityksen alasta, jota olen opiskellut. Ja työkaverit - en vaan voi käsittää, miten ihanien tyyppien kanssa sain jälleen tehdä työtä. Alle 10 hengen toimiston tunnelma oli lämmin, eloisa ja välittävä. Oli niin monia hauskoja palavereja, kahvituokioita, yllätyksiä, hyvin paljon naurua, tekemisen meininkiä, uskomattomasti luovuutta ja intoa, joka todella tarttui.



Tämän kesän aikana oikeasti tajusin, minkä takia olenkaan pakertanut yliopistolla ja minkälaisiin työpaikkoihin se voi avata ovia. Tajusin myös sen, että haluan hankkia vielä enemmän työkokemusta ennen valmistumista. Nähtäväksi jää sitten matkalta palatessa keväällä, alanko heti pakertaa gradun parissa vai hankinko sitä ennen tai sen tekemisen ohessa hieman lisää työkokemusta.

Vielä tähän kesätyöhöni palatakseni sain muuten kuulla tänään hyviä uutisia: alkusyksyn ajan pääsen samaiseen työpaikkaan tekemään vielä yksittäisiä työpäiviä, jo ensi viikosta alkaen. Siksi ei tuntunut onneksi tänään vielä niin lopulliselta lähteä, kun menee vielä hetkeksi kuitenkin takaisin. Samoin palaan entisen osa-aikaisen työni pariin, jo huomisesta alkaen. Siispä matkaa odotellessa on edessä kolme kuukautta, joiden aikana olisi tarkoitus siis tehdä sopivasti töitä kahdessa eri paikassa ja saada viimeisetkin yliopiston kurssit käytyä. Kuulostaa tähän saumaan ihan hyvältä.


29. elokuuta 2012

Ruuhkaa havaittavissa


Pidin koko kesälomani ajan, eli koko heinäkuun, taukoa kuntosalilla käymisessä. Niin siinä yleensä vaan käy keskellä kesää, ettei sinne salille asti jaksa raahautua. Sen sijaan juoksin tavallista useammin, koska ulkona liikkuminen vain veti pidemmän korren raudan pumppaamisesta sisätiloissa. Aerobinen liikunta oli siis keskikesän juttu, ehdottomasti, samalla kun lihaskunto laiminlyötiin jäi hieman vähemmälle :)

Lenkille!

No, elokuun alettua otin taas salillakäynnitkin mukaan ohjelmaan, mutta treenailut alkoivat jotenkin nihkeästi. Syynä lienee osittain se, ettei ehkä jaksanutkaan tehdä liikkeitä niin hyvin kuin ennen taukoa (yllätys, yllätys). Sen lisäksi salilla on ollut aivan liikaa porukkaa. Yliopistoliikunnan salit kun noudattavat vielä elokuun ajan kesäaikatauluja, joten aukioloajat ovat suppeammat. Lisäksi kesän ajan monet opiskelijat ovat kesätöissä ja suuntaavat sitten töiden jälkeen salille, minä muiden joukossa. Siellä kello neljän saliruuhkassa hampaita kiristellessä kävi mielessä, kuinka ihanaa olisikaan olla yksin salilla, ihan yksin, ja tehdä kaikkia liikkeitä juuri silloin kun haluaa. Laittaa omat musat soimaan ja edetä omaa tahtia ilman häiriötekijöitä. 

Okei, jos totta puhutaan niin mun mielestä on oikeasti kivaa että salilla on muitakin. On ihan hauskaa nähdä tuttuja naamoja, vaikkei koskaan oikeastaan juttelisikaan juuri kenenkään kanssa. Tulee jotenkin kotoisa olo jopa, kun huomaa että jollain on sama salirytmi kuin itsellä. Ja voi tarvittaessa vaikka pyytää apua tai ottaa mallia joistain uusista liikkeistä. Liika ruuhka ei vaan ole hyväksi, se on tullut todettua. Kylki kyljessä treenaaminen turhauttaa eikä välttämättä ole kovin turvallistakaan.

Onnekseni olen huomannut salilla tällä viikolla, että ihmismassat ovat alkaneet hiukan vähentyä. Hurraa! Treeni-into alkaa siis pikkuhiljaa palata! Kävijämäärät ovat varmaan alkaneet jakautua tasaisemmin pitkin päivää, kun moni on jo kesätyönsä lopettanut ja palailemassa opintojen pariin. Ja ensi viikolla aukioloajat laajenevat normaaleiksi, kun syyskuu alkaa. Itsekin lopetan tämän viikon jälkeen kokopäivätyön, joten voin taas mennä saleilemaan melkeinpä milloin vaan. Silloin on siis luvassa enemmän aikaa ja tilaa, ja se on kuntosalilla käymisen kannalta hyvin tervetullutta :)



27. elokuuta 2012

An apple


Uusi viikko, uudet kujeet ja mukavan levännyt olo, pitkästä aikaa. Sen takia ei edes haitannut se, kuinka maanantaimaisesti päivä alkoikaan: myöhästyin aamulla bussista ja sain kaiken lisäksi päälleni aamukahdeksalta niin valtavan vesisaderyöpyn, etten ole varmaan ikinä nähnyt Suomessa vastaavaa. Kadut vain lainehtivat, ihmiset juoksivat suojaan ja jotkut autot joutuivat jopa pysähtymään. Koko juttu kesti ehkä kolme minuuttia ja sitten se oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Tuli vähän sellainen olo, että mitä juuri äsken oikein tapahtui? Jotenkin vaan huvitti ja nauratti.

Tästä pääsemmekin ilman minkäänlaista aasinsiltaa sellaiseen aiheeseen kuin omenat. Olen lähiaikoina hehkuttanut blogissa kaikenmaailman mustikoita ja vadelmia, niin nyt on aika nostaa esille tämä hyvin ajankohtainen suosikki. Nythän omenat alkavat olemaan parhaimmillaan ja olen aivan innoissani. Saimme niitä juuri muovikassillisen ja yritänkin juuri miettiä, mitä kaikkea niistä tekisikään.






Osa saamistamme omenoista menee tietenkin syöntiin ihan sellaisenaan - kaupasta ostetut omenat kun eivät maistu lainkaan samalta kuin upouudet, suoraan puusta poimitut kotimaiset omenat. Toisaalta vatsani on sitä mieltä, ettei ole ihan ookoo syödä useita omenia putkeen... Osan omenoista ajattelinkin ihan suosiolla pakastaa. Omenaahan tosin voi ihan hyvin pakastaa, siivuiksi pilkottuna, jos haluaa myöhemmin käyttää niitä vaikka leivontaan.

Yhteen leipoimisjuttuun ehdinkin itse asiassa omenoita jo käyttää: maukas ja maailman helpoiten valmistuva jälkiruoka omenoista on omena-kaurapaistos. Pilkotaan omenoita vuokaan, sekoitetaan keskenään kaurahiutaleita, sokeria, kanelia ja margariinia ja kaadetaan omenanpalojen päälle. Sitten vain uuniin 200 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi ja siinä se. Lisukkeeksi sopii tietenkin vaniljakastike tai -jäätelö. Eikä varmasti voi mennä pieleen :)






23. elokuuta 2012

Kiire!


Heissan! Mistä lähtien päivät ovat kuluneet näin nopeasti? Ihan oikeasti. En ole moneen päivään ehtinyt pysähtyä kirjoittamaan blogiin, eikä oikeastaan ole ollut minkäänlaista kirjoitusinspiraatiotakaan. Töissäkin eletään nyt kiireisiä aikoja, oikeastaan kaikkein kiireisempiä mitä on koko kesänä ollut, joten työpäivätkin ovat menneet aivan hullun nopeasti ja ylitöissäkin on tullut oltua. Toisaalta työntäyteisyys voi olla tähän saumaan ihan hyväkin juttu, niin en ainakaan ehdi surkutella sitä kuinka kesätyöni pian jo päättyvätkin, reilun viikon kuluttua. Sen sijaan yritän nauttia näistä viimeisistä hetkistä siellä ja kääntää asian niin päin, että olenpa oppinut kesän aikana aivan älyttömästi opiskelemastani alasta ja saanut huikeita kokemuksia.


Kiireestä huolimatta olen edelleen ollut liekeissä kameran kanssa. Kuva napattu viime viikonloppuna.


Kokemuksista puheenollen, pakko kertoa teille vielä pikaisesti eilisestä illasta: Sain parin tunnin varoitusajalla kuulla, että pääsisin osallistumaan Mika Kaurismäen ohjaaman Tie Pohjoiseen -elokuvan ensi-iltaan kutsuvierasnäytökseen. Ja oli kyllä hyvä elokuva! On piristävää mennä välillä leffaan ilman ennakko-odotuksia, niin voi ainoastaan yllättyä positiivisesti :) Paikalla kutsuvierasnäytöksessä olivat kyseisen leffan koko tekijäkaarti, mukaan lukien leffan näyttelijätkin (Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann, Peter Franzen jne.), ja itse suoraan töistä tulleena oli vähän alipukeutunut ja räjähtänyt olo. No, kokemuksena koko juttu oli ihan hieno ja ainutlaatuinen, joten kannatti mennä!

Nyt täytyy taas rientää, mutta yritän lähiaikoina raivata taas tilaa bloggailullekin ja palailla tänne paremmalla energialla. Muiden blogeja ehdin kyllä lukea päivittäin, mutta oman tekstin tuottaminen vie aina enemmän aikaa. No, kyllä tämä tästä kohta helpottaa, eli palaillaan pian!



17. elokuuta 2012

Suurpiirteistä muistilistaa


Tässä vaiheessa ennen matkaa on tullut hieman jo listattua sellaisia isompia asioita, jotka pitää muistaa huomioida hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä. Tässä siis aiheeseen liittyen vähän muistilistaa minulle itselleni ja mahdollisesti myös vinkeiksi muille matkaa suunnitteleville :)

  • Rokotukset: Rokotuksia kannattaa miettiä jo hyvinkin aikaisin, koska joihinkin rokotuksiin kuuluu useampia vahvistusrokotteita, jotka pitää ottaa tietyn ajan kuluessa. Hepatiitti A+B-rokote ollaan otettu jo edellisiä reissuja varten, ja myös lavantauti-rokote tuli otettua alle kaksi vuotta sitten, joten niiden pitäisi olla vielä voimassa. Malarialääkityksen tarpeellisuutta pitää vielä miettiä, koska noilla seuduilla tuohon ajankohtaan sitä ei esiinny juurikaan. Myöskään Japanin aivokuumetta ei pitäisi olla siihen aikaan liikkeellä, mutta sitäkin pitää vielä harkita.
  • Vakuutukset: Vakuutukset voivat olla aika kalliitakin, jotain vertailua kannattaa tehdä. Vakuutuksia on hyvä ottaa kaksi: matkavakuutus korvaamaan sairastumiset ynnä muut ja matkatavaravakuutus puolestaan mukana olevat tavarat. Viimeiseksi mainittu voi kuulua myös kotivakuutukseen, joten kannattaa tarkistaa ettei tule turhia päällekkäisyyksiä (meillä kuuluu kotivakuutukseen). Meillä on myös jatkuva matkavakuutus, mutta koska se taitaa olla vain maksimissaan kaksi kuukautta kestävän matkan ajan voimassa, pitää sille ostaa taas hieman jatkoa. 


Lisko Phnom Penhin illassa.

  •  Lentoliput: On hyvä vertailla lentolippujen hintoja aika pitkäänkin, jotta saa alustavan käsityksen siitä, miten paljon minnekin päin maksaa lentää. Kannattaa aina vertailla eri päiviä, koska niiden välillä voi olla suuriakin eroja. Menopaluu Intiaan tuntuu huitelevan siinä 600 euron hujakoilla, mutta vielä emme ole ihan päättäneet, otammeko vain menon vai menopaluun. Yksi vaihtoehto olisi varata meno Intiaan ja paluu Nepalista, kun kerran molemmissa maissa aiomme käydä eikä näin ollen tarvitsisi mennä edestakaisin. Tätä pitänee siis vielä harkita.
  • Rinkka: Vielä ei ole ajankohtaista miettiä tarkempaa matkatavaralistaa, mutta se oleellisin matkatavarahan reppureissauksessa on rinkka. Uskollinen oranssi rinkkani on palvellut luotettavasti jo monen reissun ajan. Rinkkani koko taitaa olla 45 litraa ja se on osoittautunut oikein sopivaksi. Monesti rinkat voivatkin olla oikeita tilaihmeitä. Liian isoa rinkkaa ei kannata ostaa, koska se on epäkäytännöllinen ja tulee suurempi kiusaus pakata se täyteen kaikkea "varmuuden vuoksi". Liian pieni rinkka ei myöskään ole hyvä, ettei joudu sitten kantamaan sen lisäksi ylimääräisiä kantamuksia. 

Don Khonilla Mekong-joen varrella.


  • Viisumit: Viisumiasiat ovat aina vähän pakkopullaa, mutta sitäkin tärkeämpiä hoitaa huolella. Eri maiden viisumisäännöt voivat muuttua nopeastikin, joten niistä kannattaa pitäytyä ajan tasalla ennen maahan saapumista. Kaakkois-Aasian rajanylitystilanteista viisumihakemuksineen jäi aina tosi sekavat fiilikset: ne sujuivat aina eri maissa eri tavalla, joistain sai pidemmän viisumin ja joistain lyhyemmän, jonnekin piti hankkia etukäteen ja joistain paikoista sen sai myös rajalla, leimoja lätkittiin ja papereita täyteltiin. No, nyt astetta kokeneempina ollaan jo hyvissä ajoin selvitetty, että Intiaan on parasta hankkia etukäteen Suomesta puolen vuoden viisumi, koska paikan päällä lentokentältä hankittuna saisi vain kuukauden mittaisen viisumin. Nepalin viisumia ei sen sijaan voi hankkia Suomesta, mutta maahan saapuessa on onneksi tarjolla eri pituisia viisumivaihtoehtoja, joten siinä ei pitäisi olla ongelmaa.
  • Budjetti: Budjettia kannattaa alkaa kartuttamaan tietenkin jo niin aikaisin kuin mahdollista, jolloin ei oikeastaan edes tunnu että olisi joutunut mitenkään erityisesti säästämään tai luopumaan mistään. Mekin olemme tienneet lähtevämme matkalle jo lähes vuoden, joten mitään hullua säästökuuria ei ole tarvinnut tehdä. Ainoa harmittava säästön kohde onkin oikeastaan ollut vain se, ettemme ole raaskineet tehdä vähään aikaan mitään muita ulkomaanmatkoja (lukuunottamatta Köpiksen reissua).

Siinä joitain juttuja, joita nyt on tullut mietittyä. Myöhemmin lähempänä ajankohtaa to-do -listalle tulee tietenkin vielä yksityiskohtaisempia juttuja, kuten järjestelyt laskujen maksamisen ja kukkien kastelun suhteen, tarkan matkatavaralistan laatiminen ja muut. Suuret linjat sen sijaan alkavat olla tässä vaiheessa jo selvillä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, eikös se niin mene? :)


15. elokuuta 2012

Siitä sen tietää


Mistä huomaa, että varsinainen kesä on vaihtunut loppukesäksi?

Ainakin siitä, kun kävelee luonnossa ja oivaltaa, ettei ole enää jäljellä mitään sellaista kasvia joka ei olisi vielä aloittanut kukintaansa.

Siitä kun nukkumaan mennessä iltaisin ei takapihan metsästä kantaudu enää lintujen laulukonserttia.

Kun näkee hanhien suuntaavaan auramuodostelmassa kohti etelää.



Kun aamulla  töihin pyöräillessä ilmassa on jo häivähdys samanlaista kirpeyttä kuin tulevina syysaamuina.

Siitä kun kaikki alkaa tuottaa satoa: marjapensaat pullistelevat, metsä täyttyy mustikoista, vadelmista ja puolukoista ja sienimetsäänkin voi jo mennä.

Kun näkee omenapuita, joista tietää pian saavansa omenoita ja muistaa, miten erilaiselta omena maistuukaan suoraan puusta kuin kaupan hedelmäosastolta ostettuna.

Kun aurinkoisella säällä ei tunne tarvetta rynnätä heti ulos makaamaan x-asentoon.




Kun kaduilla ja kulkuvälineissä alkaa näkyä reppuselkäisiä lapsia.

Kun ei tarvitse odotella busseja enää niin pitkiä aikoja, vaan kaupunki on kokonaan palannut julkisen liikenteen osalta normaaleihin aikatauluihin.

Kun maalla käydessä tajuaa, ettei hyttysiä ei ole enää ollenkaan niin paljon häiritsemässä kuin alkukesänä.






Kun ruoanlaittoon ja leivontaan malttaa uhrata aikaa taas toden teolla enemmän.

Se kun enää sana "syksy" alkaa yhä useammin hiipiä omaankin puheenparteen.

Ja se kun oikeasti tiedostaa, että edessä tulee olemaan mukava loppukesä ja ei-liian-kiireinen syksy sekä loppuvuodesta alkava suuri matka. On paljon kaikkea mitä odottaa. Siksi se kesän loppuminen ei tunnu ollenkaan niin pahalta :)



(PS. Kaikki kuvat on otettu viime viikonlopun mökkireissulta. PPS. Poimin siellä ekaa kertaa elämässäni vadelmia niin paljon, että sain niitä jopa kolmisen litraa pakkaseen :) )






11. elokuuta 2012

Väriläiskä


Kun on oikein harmaa ja pilvinen päivä, voi olla hyvä idea pistää vastaan pukeutumalla itse vähän iloisempiin väreihin. Käytän aika harvoin vaaleita farkkuja, koska koen aina vaikeammaksi yhdistää niihin mitään yläosaa verrattuna tummiin farkkuihin. Yleensä vaaleiden farkkujen kanssa puen päälleni jonkun tumman paidan, koska se tuntuu aina sellaiselta varmalta valinnalta. Nyt siis juuri mainitunkaltaisena harmaana päivänä päätin toimia toisin ja totesin, että näköjään myös pirteämmänvärinen paitakin voi sopia vaaleaan alaosaan oikein hyvin.






Näissä vetimissä seikkailin Korkeasaaressa aiemmin tällä viikolla. Ajattelimme olla nokkelia ja suunnata Korkeasaareen tarkoituksella pilvisenä, kylmähkönä päivänä, jotta paikalla ei olisi liikaa ruuhkaa ja että eläimetkin eivät vain makailisi paikallaan kuumuutta vältellen. No, ruuhkaa ei tosiaan ollut ja eläimiäkin näkyi ihan tyydyttävä määrä, mutta olisimme me nyt hieman paremmankin sään voineet valita :D Nyt asia jo ehkä naurattaa, mutta Korkeasaaren sillan yli kävellessämme kamalassa tuulessa ja kylmässä säässä ei ihan tehnyt mieli lauleskella Korkeasaari-laulua, vaan lähinnä purra hampaita yhteen yrittäen keskittyä itsensä lämpimänä pitämiseen.

Iloisen värinen asu ei siis lämmittänyt muuta kuin mieltä, joten kokonaisuuden olisi voinut vielä täydentää takilla. Periaatteen vuoksi en haluaisi ihan vielä siirtyä takaisin takkikauteen, takkeihin kun ehtii verhoutua niin suuren osan vuodesta. Voisiko vaikka nyt tulla sellainen takatalvelle vastakkainen ilmiö eli takakesä? Kunnon helteet ja rantakelit, ettei ihan vielä tarvitsisi alkaa pukeutumaan syksytyyliin. Toivotaan!

 

9. elokuuta 2012

Siellä se matka häämöttää!


Nyt viime aikoina kesäloman jälkeen ja arjen pyörähdettyä käyntiin ovat ajatukset pikkuhiljaa alkaneet liikkua kohti ensi talven suuria suunnitelmia eli tulevaa matkaamme. Olemme siis lähdössä rinkkoinemme Intian ja Nepalin suunnalle, kuten on jo melkein vuoden verran ollut suunnitteilla. Kuinka hassua, että nyt kyseisen reissun alkuun on enää muutama kuukausi! Aika menee hirvittävän nopeasti, mutta samalla on jotenkin rentouttavaa tietää, että kaikkein epämieluisin vuodenaika eli talvi pimeyksineen ja pakkasineen jää suurimmilta osin väliin. Jos tämä kesä on ollut säiden puolesta aika pohjanoteeraus, niin mieltä kirkastaa kyllä ajatus siitä lämmöstä, mistä pääsee matkalla vihdoin nauttimaan. Toki kyseessä on niin iso alue, että sääolotkin ovat eri kolkissa hieman erilaiset, joten se pitänee huomioida reittisuunnitelmassa :)

Käytiin jokin aika sitten hakemassa kirjastossa muutama Intia-aiheinen kirjakin (Nepal-kirjoja ei sen sijaan löytynyt siitä kirjastosta ollenkaan, saati Bangladesh-aiheisia, mikä myös kiinnostaisi...). Toki netti on se lähde, josta löytyy kattavimmin tietoa kohdemaistamme ja varsinkin Pallontallaajien keskustelupalsta on todella hyvä tiedonlähde kaikkiin käytännöllisiin vinkkeihin, mutta niistäkin huolimatta tykkään myös ihan hirveästi selailla matkaopaskirjoja. Niistä voi ammentaa kaikenlaisia ideoita ja sen myötä alkaa hiljalleen päättää, mistä kaikkialla sitä reissunsa aikana haluaisikaan käydä. Kaakkois-Aasiaan lähtiessämme toissa talvena olimme painaneet mieleemme vain muutaman yksittäisen paikan, jonne ainakin halusimme mennä, ja muut kohteet määräytyivät sitten vasta tien päällä ollessa. Sama taktiikka on varmaankin käytössä nytkin: on hyvä tietää hieman mitkä seudut esimerkiksi Intiassa kiinnostaisivat, mutta mikään ei estä matkan aikana vaihtamasta suuntaakaan. Matkalla kun kerrankin pystyy olemaan vapaa tuollaisten päätöksien suhteen, varsinkin silloin kun on aikaa.

Lukemista matkan odottamisen ajaksi.

Ajasta puheenollen, olemme kaavailleet että seuraavan palkan tulon jälkeen kuun lopussa on aika suorittaa se ensimmäinen matkaan liittyvä askel eli varata lentoliput. Jännää! Lähtö ajoittuisi arviolta marraskuun loppuun tai joulukuun alkuun. Koska matkan pituus taitaa olla näillä näkymin 3-4 kuukautta, niin on hyvä miettiä lähtöajankohtaa senkin mukaan että milloin haluaa palata. Toisin sanoen milloinkaan helmikuussa ei ole kiva tulla suoraan pakkasiin, mutta esimerkiksi maalis-huhtikuun vaihde olisi jo paluun kannalta paljon parempi. Näin ollen tulen viettämään taas syntymäpäiväni ulkomailla :)

weheartit.com

Vaikka olenkin omatoimimatkaillut paljon ja matkaan voi lähteä aina vain rauhallisimmin ja varmemmin mielin, niin silti vatsassa lentelee tutulla tavalla muutamia perhosia, kun ajattelee tulevaa reissua. Sellaisia hyviä, mukavalla tavalla kutittelevia perhosia, jotka muistuttavat että jälleen on yksi seikkailu ja erilainen ajanjakso edessä :) Ja varmasti lentolippujen varaamishetkellä sydän jyskyttää jälleen aavistuksen nopeammin ja kädet hikoavat. Pitää muutaman kerran hengittää syvään, ennen kuin tekee sen ratkaisevan klikkauksen. Siitä hetkestä se matka jo jollain tavalla alkaa ja ennen kaikkea varsinaisen lähtölaskennan voi aloittaa. Ihanaa, hurjaa ja tunteita herättävää - niitä kaikkea ovat sekä matkan odotus että itse matkalla olokin. Täältä sitä tullaan taas!


8. elokuuta 2012

Saalis


Pakotin itseni viime sunnuntaina ylös jo kukonlaulun aikaan, koska olin päättänyt lähteä katsastamaan Valtterin kirpputorin antimet. Hietsun kirppiksellä muutaman kerran kesän aikana käyneenä ja lähes aina tyhjin käsin palanneena oli kiva päästä pitkästä aikaa Valtterin kirpputorille, siellä kun myyjiä riittää säällä kuin säällä ja yleensä saa poistua useammankin löydön kera. Niin tälläkin kertaa!

Paras ostos oli eräs suloinen laukku. Punaisella pohjalla olevat linnut ja laukun kukkaromainen olemus ovat jotenkin hurmaavia. Omistan ylipäätään tosi vähän laukkuja, ja nekin kaikki taitavat olla mustia tai ruskeita, joten nyt on ainakin pirteämpikin vaihtoehto niille :) Hintaa tuolla laukulla oli 2,5 euroa.





Paitoja löysin useampiakin. Ostin niitä yhteensä neljä, joista yksi osoittautui ei-niin-hyväksi. Kolme muuta olivatkin sitten kokonsa ja näkönsä puolesta sitäkin parempia ja sellaisia jokapäiväiseen pukeutumiseen sopivia: neulehuppari, t-paita ja 3/4-hihainen. Näihin kolmeen taisi mennä yhteensä 3,5 euroa.



Paidat ovatkin ehdottomasti yleisin juttu, mitä minulla on tapana kirppareilta löytää. Housuja sen sijaan en ole tainnu ostaa kirpputoreilta ikinä, koska en jotenkin osaa yhtään arvioida niiden sopivuutta ilman sovittamista. Eipä se kyllä kovin suuri riski rahallisesti olisi, mutta lähinnä en haluaisi omaan vaatekaappiini kauheasti mitään sellaista, jota en käytä. Toisaalta ainahan niitä voi myydä itse kirpparilla eteenpäin, joten ehkä joskus voisi tosiaan repäistä jos bongaisi jotkut kivat housut :)



5. elokuuta 2012

Hyvän mielen lauantai


Juuri kun olin maininnut, kuinka kesäloman loppumisen myötä luulee vähän niin kuin kesänkin loppuneen, niin eilinen kesäinen lauantai saikin minut aivan päinvastaisiin ajatuksiin. Pyörähtäminen Kallion kaduille levittäytyneessä Block partyissä kaverien kanssa, käveleminen kantakaupungissa merenrantaa pitkin ja päätyminen iltakahveille Helsingin parhaimpaan kahvilaan eli Regattaan. Aika ihanaa. En muistanutkaan, kuinka loppukesäkin voi olla mitä tunnelmallisinta aikaa, kun ihmisiä on taas kaupungissa mutta silti aurinko lämmittää iltaan asti. Jäi niin hyvä mieli!
















Kahvila Regattaa en voi hehkuttaa koskaan tarpeeksi. Persoonallisempaa kahvilaa saa hakea! Regatassa voi nauttia kahvinsa mökin sisälläkin puupöytien äärellä, mutta noin kauniina iltana luonnollinen valinta oli istahtaa ulos terassille pöytien ääreen, katselemaan elokuista kaupunkia ja merta.

4. elokuuta 2012

Tässä ja nyt


Nyt on tullut lähes huomaamatta vietettyä muutamien päivien mittaista blogitaukoa. Palasin tällä viikolla kesätöiden pariin kuukauden lomailun jälkeen ja senkin takia tuntuu, että viime päivät ovat menneet kuin siivillä. Lisäksi sisäinen penkkiurheilijani on taas nostanut päätään, kun olympialaiset ovat alkaneet, ja kisoja onkin tullut tuijoteltua ihan liian monta tuntia päivässä. On niin helppo vain jumiutua katsomaan kaikenlaisia lajeja, kun niitä tulee aamusta iltaan kahdelta eri kanavalta. Kaikki lajit uinnista voimisteluun, ratsastukseen, sulkapalloon, ampumiseen (tää on jo aika hyvin henkilöltä joka kammoksuu aseita), pyöräilyyn ja tietenkin kaikkein mielenkiintoisempaan eli yleisurheiluun, ovat kelvanneet. Ainoastaan pöytätenniksen kohdalla oli pakko kääntää kanavaa, kun eihän oma silmä edes erota sitä pikkuista palloa kimpoilemassa huteralla pöydällä. Samoin purjehdus alkoi hieman haukotuttaa viimeistään siinä vaiheessa, kun suomalaisen vene kääntyi aallokossa väärin päin muiden maiden kiitäessä ohi. Aina ei voi onnistua.

No, mutta selvennykseksi siis vielä, etten oikeasti seuraa normaalisti tv:stä mitään edellämainituista lajeista satunnaisia yleisurheilukilpailuja lukuunottamatta, mutta työpäivän ja olympialaisten seuraamisesta on muodostunut sopiva kombo näinä säältään epävakaisina kesäpäivinä. Ehkä tämä on jonkinlainen luontainen reaktio kesäloman loppumiseen ja eiväthän olympialaiset onneksi kestä enää kuin reilun viikon - huh! :)

Hassua muuten, miten sitä liittääkin kesäloman loppumisen automaattisesti myös kesän loppumiseen. Onhan nyt vielä kuitenkin kesä, mutta ehkä on jotenkin sisäänrakennettu ajatus, että esimerkiksi kun koululaisena kesäloma loppui niin sitten oikeasti alkoi syksy. Nyt aikuisiällä taas minulla ei ole juuri ollut yhtämittaista kuukauden lomaa, joten sama syksynalkufiilis meinasi iskeä töiden alkua edeltävänä iltana. Pyörin sängyssä monta tuntia pienen haikeudentunteen kourissa (ja ehkä myös siksi, ettei uni meinaa tulla silmään kymmeneltä, kun kuukauden ajan on mennyt nukkumaan suunnilleen yhdeltä yöllä...). Haikeus ei johtunut töiden jatkumisesta, ei ollenkaan - siellä on ollut niin ihanaa, että samantien toimistolle palattua muistin taas kuinka onnellinen olenkaan ollut tästä kesätyöpaikasta. Haikeuden syy oli yksinkertaisesti se, kun oikein tuli mieleen kaikki kesäloman aikana koetut ihanat asiat. Muistan vielä, kun olimme kullan kanssa yhdessä etukäteen miettineet tulevaa kesälomaamme, ja nyt olikin sitten käsillä se hetki, kun loma onkin jo takanapäin ja kaikki tapahtumat siltä ajalta ovat muuttuneet suunnitelmista onnellisiksi muistoiksi. Niin se aika vain vierii. 





Tiedän jo nyt, että seuraava haikeuden tunne tulee varmasti olemaan se, kun kesätyöni loppuvat neljän viikon kuluttua ja joudun jättämään tutut ihmiset, työhuoneeni ja ne asiat, joiden parissa olen päässyt puuhastelemaan. No, eipä kuitenkaan kiirehditä asioiden edelle. Tuollaisina haikeuden hetkinä pitäisi ennen kaikkea muistuttaa itseään elämään hetkessä. Loppujen lopuksi juuri tämä hetki, tässä ja nyt, on se kaikkein oleellisin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...