29. kesäkuuta 2012

L o m a !


Nyt on aika hyvä fiilis. On nimittäin perjantai, mutta ei mikä tahansa perjantai: mulla alkoi nimittäin juuri nyt loma! Ihanaa! Kyseessä ei tosin ole mikään palkallinen loma, vaan ihan vain kuukauden poissaolo kesätyöpaikastani. Toimiston muut työntekijät lomailevat nimittäin koko heinäkuun, niin minäkin olen luontevasti sen ajan poissa. Ja sehän sopii mainiosti, koska Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt ja ainutlaatuinen ajanjakso, että on kiva saada hetkeksi pysähtyä nauttimaan siitä oikeen kunnolla :) Kuukauden mittaista yhtäjaksoista lomaa mulla ei ole ollutkaan moneen vuoteen. Myös oma kultani lomailee nyt, joten ajoituskin on mitä parhain.

Loma alkoi! Kuva viime kesältä. Samanlaisia kelejä odotellessa... :)


Vaikka olen ihan äärettömän innoissani lomastani ja suunnitelmia on sen varalle juuri sopivasti, niin samanaikaisesti en voi olla tuntematta pientä haikeutta kesätyöpaikkani suhteen. Mulla on ollut aivan paras kesätyö, paras juuri minulle. Näiden kahden kuukauden aikana olen sopeutunut sinne niin mielettömän hyvin, että on vaikea kuvitella että työrupeamaa on enää elokuu jäljellä. Että sitten olisi taas paluu koulunpenkille, samalla kun oma työhuone, ihanat työkaverit, mukava taukohuone, tuttu työmatka ja kaikki ovatkin sitten jo takanapäin. Että mun projekti tulee silloin olemaan valmis - projekti, josta olen kantanut vastuuta ja johon olen saanut vaikuttaa niin paljon, etten etukäteen osannut edes kuvitella. Myös itseluottamukseni on kasvanut, koska mielipiteitäni on todella kuunneltu, olen saanut tehdä päätöksiä ja saanut olla alusta asti luonteva osa pientä työporukkaamme. Kokonaisuudessaan olen oppinut opiskelemastani alasta tämän parin kuukauden aikana enemmän kuin niiden neljän vuoden aikana, mitä olen yliopistossa opiskellut. Ihan oikeasti. Mulle on oikeastaan vasta nyt selvinnyt, mitä tarkalleen ottaen haluan tehdä isona.


No, ei kuitenkaan kiirehditä asioiden edelle eikä heittäydytä liian haikeaksi :) Faktahan on, että vaikka nautin todella paljon työstäni ja olen äärettömän kiitollinen koko työpaikasta, niin nyt aion tyhjentää mieleni työasioista koko kuukaudeksi. Valvoa niin pitkään kuin haluan, nukkua ilman herätyskelloa, käydä mökillä, maata rannalla, nähdä kavereita ja perheenjäseniäni mahdollisimman paljon, vierailla ehkä jossain päin Suomea missä en ole ennen käynyt. Elää enemmän hetkessä ja yrittää nauttia jokaisesta hetkestä. Mulla on sellainen aavistus, että alkavasta heinäkuusta on tulossa hieno kuukausi!

27. kesäkuuta 2012

Vihreää näkyvissä


Koska meillä ei ole omaa pihaa eikä parveketta, on kasvien hoitaminen rajoittunut lähinnä huonekasvien kasteluun. Voi kuinka ihanaa olisikaan koristella parveke kesällä kauniiksi erilaisilla kukilla, amppelimansikoilla ja viherkasveilla, saati laittaa pihalle istutuksia ja pitää vaikkapa pientä kasvimaata. Omakotitalossa kasvaneena liitän kesään aina oleellisesti kaikenlaiset kukkapenkit ja kasvimaan antimet. Sen lisäksi että ne miellyttävät silmää, on siinä myös jotain terapeuttista seurata, kuinka istutetut asiat alkavat kasvaa ja tuottaa satoa.

Jonkin verran tätä kesälle ominaista viljelyntarvetta olen päässyt harjoittamaan niinkin yllättävässä paikassa kuin työpaikallani. Työni ei tosin millään lailla liity aiheeseen, mutta työpaikkamme hankki toimiston pihalle kaupunkiviljelylaarin. Olen innokkaana päässyt seuraamaan sinne istutettujen yrttien, perunoiden, herneiden ja muiden kasvua ja päässyt jälleen toteamaan, miten palkitseva olo siitä tuleekaan. Kaupunkiviljelyyn tarkoitettuja laareja löytyy myös kaupunginosasta jossa asumme, joten täälläkin on voinut aina lenkin yhteydessä käydä katsomassa, miten ihmisten istuttamat tomaatit ja muut menestyvät. On ilahduttavaa, miten kaupunkiviljely on noussut tänä vuonna pinnalle ainakin täällä Helsingissä. Sitä voisi tosin olla niin paljon enemmänkin! Jokainen taloyhtiö voisi hankkia asukkaille laareja kesäksi, se vasta olisikin hienoa. Esimerkiksi kerrostalon pihalla kasvanut salaatinlehti ei ole huuhtelun jälkeen yhtään sen saastuneempi kuin maaseudulla kasvanut, vaikka niin usein luullaan.




Vähän aikaa sitten aloitin kotonakin pienimuotoisen viljelyn. Ikkunalaudalla kasvaa nyt persiljaa, basilikaa, salaattia ja herneenversoja. Kaksi ensimmäiseksi mainittua on ostettu valmiina ruukkuina kaupasta ja syömisen jälkeen istutettu multaan (pari ensimmäistä basilikaa tosin heittivät henkensä, kun emme tajunneet, ettei niitä kannata syödä ihan loppuun asti vaan pitää säästää hieman lehtiä, jotta ne lähtevät versoamaan uudestaan). Salaatit on kasvatettu siemenestä.






Herneenversot puolestaan kasvatin ihan kuivatuista herneistä: liotin niitä yön yli ja laitoin sitten valolta peitettynä itämään. Sitten ne laitettiin mullan päälle (ei alle) ja nyt ne ovat kovaa vauhtia kehittymässä. Herneenversot maistuvat hyvälle esimerkiksi leivän päällä tai salaateissa ja kun ne ovat noin helppoja kasvattaa, niin pitää varmaan laittaa pian lisääkin kasvamaan!







Iskeekö teihin viherpeukaluus kesän tullen? :)


25. kesäkuuta 2012

Ripaus kesää


Usean päivän hiljaisuuden jälkeen onkin aika palata taas normaaliin rytmiin ja blogin pariin. Lähdettiin viettämään juhannusta jo heti torstaina töiden jälkeen ja kotiin palattiin eilen sunnuntaina alkuillasta, joten tietokone on päässyt pölyttymään moneksi päiväksi. Nyt on kuitenkin keskikesän juhla sitten takana. Miten aika meneekin niin nopeasti silloin kun on kivaa? Juurihan oli viime viikon alku ja väkersin innokkaana kauppalistaa juhannusruuista ja haaveilin kaikesta, mitä juhannuksena pääsekään tekemään. Ja nyt istunkin jo kotona työpäivän jälkeen ja sääkin näyttää vähän siltä kuin olisi juuri tullut syksy :P

Mutta juhannus oli aivan ihana ja rentouttava. Vietettiin sitä siis kaveriporukan kesken eräällä mökillä, jossa olemme olleet nyt ainakin viitenä tai kuutena peräkkäisenä juhannuksena. Ajomatka sinne ei ollut onneksi kovin pitkä, noin 100 kilometriä, ja lisäksi reittivalintamme sattuivat menemään sen verran nappiin ettei tarvinnut kohdata ruuhkia kumpaankaan suuntaan mennessä. 





Itse juhannusaatto eli perjantai oli kyllä kaikkein paras päivä, ennen kaikkea siksi että sää oli mitä hurmaavin! Yhdellä porukasta sattui olemaan synttäritkin, joten meillä oli ihan useampikin syy juhlaan. Auringonottoa, mölkkyä, musiikin huudattamista, keskusteluja, grillaamista, jalkapallon katsomista (no okei, yhden ottelun kehtasin katsoa!), saunomista, puhallettavassa uima-altaassa kahlaamista ja kaikenlaista. Kameraakaan en loppujen lopuksi kantanut kovin intensiivisesti mukanani - niin siinä välillä käy, kun on paljon mielekästä tekemistä.




 



Juhannuksena tuntui kyllä oikeasti ihan kunnolla kesältä Huokaus. No, onneksi juhannus oli kuitenkin vasta lähtölaukaus kesään, koska tämän viikon jälkeen minulla alkaa kuukauden mittainen kesäloma :) Siitä lisää myöhemmin!

 

20. kesäkuuta 2012

Uusiokäyttöä parhaimmillaan


Satuin saamaan töiden kautta pari Globe Hope:n pientä tuotetta itselleni. Tuotteiden yhteydessä oli lappu, jossa kerrottiin mistä kierrätetyistä materiaaleista ne on valmistettu. Vaikka tuo Globe Hope kuulosti nimenä tutulta, niin en ollut ennen tiennyt, että ideana on juuri kierrätysmateriaalien käyttäminen. Surffasinkin samantien kiinnostuneena netissä katsomaan, mitä kaikkia tuotteita heillä onkaan

No, siellähän oli vaikka mitä: vaatteita, laukkuja, erilaisia kukkaroita ja pussukoita, jotain asusteita... Materiaaleina on käytetty esimerkiksi armeijatekstiilejä, mainosbannereita, kierrätyskeskuksesta tai ylijäämäeristä saatuja verhoja ja liinoja, purjeita ja niin edelleen. Aika kiehtovaa.









Ainoa harmistumisen aihe Globe Hopen tuotteissa on se, että niiden hinnat ovat melko korkeita. Olin aika yllättynytkin hintatasosta, koska ensiajatushan on, että jos materiaalit ovat kierrätettyjä niin hinta ei olisi niin kova. Toki ymmärrän, että tuotantoprosessi on varmaan melko erilainen tavoiltaan ja hinnoiltaan, verrattuna teettämiseen massatuotantona jossain Kiinan tehtaissa. Voi siis olla, että en ihan tältä istumalta raaski ostaa tuolta mitään, mutta seuraavan kerran kun tulee uuden laukun hankinnan aika, niin tuolta löytyy kyllä aika varteenotettavia vaihtoehtoja. Pussukat, kukkarot ja muut pienet jutut sen sijaan ovat hyviä lahjaideoita, joten täytyy ehdottomasti pitää tuo merkki mielessä.

Kokonaisuudessaan voisi vielä todeta, että Globe Hopen kaltainen toiminta voisi olla paaaljon yleisempää. Tarpeetonta materiaaliahan maailmassa riittää. Toisaalta samaa ajattelumallia voisi hyödyntää vielä enemmän ihan omassakin arjessa ja muokata vanhoja vaatteita ja laukkuja uuteen uskoon. Oi, juuri jotain sellaista puuhailua voisikin kehittää kesälomalle! Katsoa vaatekaappi ja muutkin kaapit läpi ja yrittää inspiroitua tekemään vanhasta uutta :)

Kuvat: GlobeHope.

18. kesäkuuta 2012

Futista!


Tätä blogia seuranneet huomasivat varmaan viime keväänä, että olen todella innokas jääkiekkofani aina MM-kisojen aikaan. No, nyt lähiviikkoina jalkapallon EM-kisojen aikana olen löytänyt itsestäni erään täysin uuden puolen, nimittäin orastavan jalkapallofanin. Kyllä. Olen jopa itsekin hieman yllättynyt asiasta, koska olen aina puhunut siitä, kuinka jalkapallo on niin hidastempoista, maali on naurettavan iso ja pelaajat näyttävät valtavalla kentällä kovin pieniltä - jääkiekkoon verrattuna jalkapallo on siis tuntunut kovin tylsältä.



Itseasiassa kaksi vuotta sitten jalkapallon MM-kisojen aikaan jalkapallokiinnostukseni nosti ensimmäistä kertaa hieman päätään. Eniten mua ehkä kiinnosti se yleinen tunnelma niissä otteluissa, koska olihan kyseessä maailmanluokan tapahtuma, jossa oli mukana kaikenlaisia eksoottisia maita ja waka waka soi tarttuvasti joka paikassa. Nyt alkaneiden EM-kisojen myötä olen ekaa kertaa alkanut seuraamaan itse pelejäkin ja täytyy myöntää, että niissä todella on ideaa! Päästyäni pikkuhiljaa jyvälle koko lajista olen toistuvasti huomannut löytäväni itseni sohvalta kello 21:30 odottamassa matsin alkua ja analysoimassa joukkueita. Nukkumaanmenoaikani on muuttunut lähiaikoina melko joustavaksi käsitteeksi...

Mitäköhän tässä on juuri tapahtunut..?


Suomihan ei ole peleissä mukana, joten kisoja voi katsoa siinä mielessä rennoin mielin, että kannustettavan joukkueen voi valita melko fiilispohjalta. Yleensä valitsen sen, kumpi on altavastaaja. Olisihan tylsää, jos ennakkosuosikki aina voittaisi. Toisaalta voin kannustaa esimerkiksi Tanskaa ihan vain siksi, että olimme juuri käymässä siellä. Välillä voi taas valita kannustavansa molempia vastakkainpelaavia joukkeita, jolloin voi tuulettaa joka maalia. Kuinka kätevää! ;)

Pelejä seuratessa en voi kuitenkaan olla huomaamatta eroja jääkiekon ja jalkapallon välillä (siis ihan vaan sen lisäksi, että pelaajat eivät liu'u jäällä luistimissa tai käytä mailaa, heh). Jalkapallon säännöt ja tavat eivät ole ollenkaan niin tuttuja kuin mitä jääkiekossa. Esimerkiksi,  miksi kätellään pelin aluksi eikä lopuksi? Miksi tuomarit näyttävät filmitähdiltä (ja elehtivät liioitellusti)? Miksi joka joukkueesa on aina yksi muita huomattavasti lyhyempi pelaaja (katsokaa vaikka kun ne seisovat rivissä ottelun alussa)? Eikö lisäminuuttien antaminen erän lopussa ole aika mielivaltaista hommaa? Entä jos tuomari haluaisikin pilailla ja vetäistä taskusta vaikka vihreän kortin? Ovatko savupommit joku jalkapallon "oma juttu", ja mikä on jääkiekon vastine niille? Pitäisikö alkaa pelata jalkapalloa, jos se vaikuttaa pakaralihaksiin noin positiivisella tavalla? Ja ennen kaikkea: milloin nämä kisat loppuvat, niin pääsen taas normaaliin unirytmiini? :D


Kuvat: weheartit.com.

17. kesäkuuta 2012

The kiharrusväline


Välillä on kivaa saada suoriin hiuksiin vähän vaihtelua kihartamalla. Suoristusraudalla kihartaminen ei kuitenkaan minulta luonnistu, lämpörullani ovat olleet kadoksissa jo pari vuotta ja tavallisten papiljottien kanssa säätäminen on vaivalloista (ja niiden aiheuttama viime kuun kiharruskatastrofi on vielä tuoreessa muistissa...). Siksi ilahduin kovasti, kun sain eräältä ystävältäni kiharruspuikon. Hän oli löytänyt sen käytettynä kirpputorilta (olikohan hinta yksi euro tai jotain?), ja tiesi että minulta sellainen puuttui, joten tuli kyllä tarpeeseen :) Kiitos vielä S!



Kiharruspuikon käyttö vaati aluksi pientä kokeilua ja otteen hakemista, mutta pienen harjoittelun jälkeen tekniikka alkoi löytyä. Patakinnas on kyllä ehdoton apuväline siinä hommassa, ettei hiuksia kieputtava käsi osu puikon kuumaan osaan! Käsitääkseni monien kiharruspuikkojen mukana tulee jonkinlainen suojakäsine, mutta tässä ei sellaista ollut. Patakinnas on kieltämättä hieman kömpelö vaihtoehto, mutta on tähän mennessä kuitenkin ollut parempi kuin ei mitään.


Yksi kiharrettu suortuva. En jaksanut koko päätä kihartaa tätä postausta varten, joten tässä siis pieni näyte :)

Tykkään kovasti tuosta kiharruspuikosta syntyvästä kiharan tyypistä, kun se on tuollainen korkkiruuvimainen. Kun valitsee sopivan verran hiusta kiharrettavaksi kerralla, voi vaikuttaa siihen, kuinka säkkärät tai loivat kiharat haluaakaan. Huh, kuinka mukavaa että omistan nyt vihdoin laitteen, jolla varmasti saa jatkossa tehtyä kiharat melko vaivattomasti, ja toivottavasti ilman sen suurempia yllätysmomentteja :) Seuraavia juhlia tai illanviettoja odotellen!





14. kesäkuuta 2012

Find the time


Sen myötä kun kesätyöni alkoivat toukokuun alussa, olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota liikunnan ja liikuntamuotojen aikatauluttamiseen. Aikaisemmin keväällä koulun ohella kun oli mahdollista heräillä rauhassa, päättää lähteekö salille, jumppaan vai juoksemaan, palata kiireettömänä kotiin ja sitten ehkä käväistä jollain luennolla tai tehdä yksittäinen työvuoro. Nyt täyttä työpäivää tekevänä olen oppinut, että liikuntojaan joutuu jonkin verran suunnittelemaan etukäteen, että niille varmasti löytää aikaa.




Yksi toimiva kikka on yhdistää urheilu jollain tavalla työpäivän alkuun tai loppuun. Kätevä keino tähän on esimerkiksi työmatkapyöräily. Pyöräilen työmatkat lähes joka päivä ja kilometrejä kertyy edestakaisin yhteensä 14 kilometriä, mikä on ihan hyvä määrä. Työmatkapyöräilyssä motivaationa toimii liikunnan lisäksi myös se, että aamuväsymys on nopeasti tipotiessään. Lisäksi olen oikeasti alkanut ihan kunnolla nauttimaan pyöräilystä, nyt kun olen päässyt huristelemaan sillä uudella arpajaisvoittopyörälläni. Ihana fiilis, kun renkaat oikeasti rullaavat eteenpäin, satula on pehmeä ja kaikki toimii (toisin kuten ex-pyörässäni. Ei ihme, ettei pyöräily ollut ennen yhtä nautinnollista!).

Salillakäynnit olen puolestani ajoittanut niin, että menen sinne varhain aamulla ennen töitä. Ylös vääntäytyminen ennen aamukuutta on kyllä vaivalloista, mutta mä vain tykkään mennä salille heti aamusta. Vakiosalini siirtyi tosin viime viikolla kesäaikatauluihin eikä ole enää joka aamu auki, joten olen nyt pari kertaa käynyt kokeilunomaisesti salilla vasta suoraan töiden jälkeen. Sekin on periaatteessa ihan jees, mutta siellä on kyllä siihen aikaan aivan liikaa porukkaa. Kun on tottunut siihen, että aamuisin salilla on paikalla vain muutama ihminen, on treenaaminen yhtäkkiä aika erilaista kun paikalla onkin yli 20 tyyppiä. 

Lähiaikoina juoksemistottumukseni ovat menneet hieman uusiksi. Koska pyöräillessä kertyy aerobista, tasatahtista liikuntaa, niin juoksemaan ei tule mentyä kuin ehkä kerran viikossa. Toisaalta sen johdosta olen yrittänyt löytää vähän vaihtelua pelkkään peruslenkkiin: olen alkanut pinkoa jyrkkiä ylämäkiä. Se tuntuu paljon tehokkaammalta ja hyvällä tavalla rankalta. Ja ajansäästön suhteenkin tuollainen treeni on ihan hyvä, koska niitä ylämäkiä ei jaksa sahata edestakaisin todellakaan niin pitkää aikaa, kuin mitä jaksaisi tasaisella maalla juostessa :)




Niin se taitaa olla, että niille asioille joista eniten nauttii, löytyy loppujen lopuksi yleensä myös aikaa. Tarvitaan vain hieman suunnitelmallisuutta, jotta asiat tulee laitettua tärkeysjärjestykseen harrastusten suhteen - ja tietenkin hetkelliset vaihtelut elämäntilanteessa muuttavat asiaa, mutta näin yleisellä tasolla puhuen. Pääasia, että käyttää vapaa-aikansa siten kuin parhaalta tuntuu, pakottamatta itseään. Ja liikunta on onneksi sellainen asia, mikä nimenomaan pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan. Päiväkin tulee hyödynnettyä paremmin ilman väsymyksiä ja jumittamista, kun on urheilun tuomaa energiaa :)

Koetteko te vaikeaksi löytää aikaa liikunnalle?



12. kesäkuuta 2012

Yhä myötätuulessa


Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun aloitin tämän blogin. Jos tarkkoja ollaan, niin tämähän on jo toinen blogini. Ensimmäistä blogiani aloin kirjoittaa muistaakseni vuonna 2009 ja lähes pari vuotta kirjoittelin sinne, välillä säännöllisemmin ja välillä vähän epäsäännöllisemmin. Bloggaus kuitenkin jäi lähdettyämme kiertämään Aasiaa vuoden 2010 ja 2011 vaihteessa - reissun aikana pidin tietoista blogitaukoa, ja sieltä palattuamme tuntui vieraalta enää alkaa kirjoittamaan niin pitkän tauon jälkeen. Tätä päätöstä tuki se, että olin jo varmaan puolisen vuotta harkinnut ihan uuden blogin perustamista, uudella ilmeellä, uudella nimellä ja sellaisella asenteella, että ehkä ei haittaa jos jotkut muu kuin kaverinikin tätä lukevat :) Nyt kun katsoo vanhaa blogiani (joka on tosin pois julkisesta näkymästä, mutta salasanojen takana itseäni varten ikäänkuin muistona), niin huomaan etten panostanut visuaalisuuteenkaan kovin paljon: värimaailma on outo ja kuvat liian pieniä. Toisaalta vanhoja tekstejä on kyllä mielettömän hauskaa lukea!



Hassua, miten en itsekään silloin ekan blogini aikoihin lukenut kuin paria blogia. Perustettuani siis uuden blogin viime kesänä, aloin myös itsekin lukea enemmän muiden blogeja ja tällä hetkellä seuraan ainakin yli 15 eri blogia. Jotenkin siis ehkä vasta tämän toisen blogin myötä aloin kunnolla vasta käsittämään tämän bloggauksen hyviä puolia ja vuorovaikutteisuutta. Aloin enemmän panostamaan valokuviin, miettimään tarkemmin mitä kirjoitan, saamaan ideoita muiden blogeista, kommentoimaan, käyttämään luovuutta. Samalla vähitellen oivalsin, miten paljon bloggauksesta voikaan saada irti. Ei siis ihme, että siitä on tullut mulle yhä tärkeämpi harrastus, joka on mielessä oikeastaan joka päivä.



On myös ihanaa, kuinka blogiharrastuksen kautta on saanut ikäänkuin uusia tuttuja: kun itse kommentoi säännöllisesti lemppariblogeihinsa, ja kun toiset kommentoivat sinun blogiisi. Kun iloitaan toisen puolesta, tsempataan toista ja lähdetään mukaan toisen pohdiskeluihin, vaikka ei oikeasti tunnetakaan, mutta silti jollain tasolla tunnetaan. Se on juuri sitä vuorovaikutusta!  Oikeastaan välillä tuntuu, että on aika ajoin enemmän perillä seuraamiensa bloggaajien kuulumisista kuin joidenkin omien kavereiden kuulumisista :) Unelmatilanne olisi tietenkin, jos kaikilla "tosielämän" kavereillanikin olisi blogit!




Toisaalta blogiakin voi pitää niin monella eri tavalla. On oma valinta, kuinka avoimesti kertoo asioistaan ja mitä juttuja rajaa blogin ulkopuolelle. Jos oma linjani pitäisi tiivistää jotenkin, niin se olisi ehkä seuraavanlainen: yritän pitää blogini yleisilmeen positiivisena ja monipuolisena, en liian yksityiskohtaisena mutta kuitenkin itseni näköisenä. Ylipäätään iloisista asioista kirjoittaminen on helpompaa, sillä vaikeudet ja huolet ovat aina paljon henkilökohtaisempi asia ja niitä on parempi käsitellä läheisten kanssa kuin netissä. Ja ylipäätään itse ainakin tykkään lukea positiivisen fiiliksen blogeja, koska onhan bloggaus minulle ennen kaikkea rentouttava harrastus. Ehkä blogin pitämisen parhaita puolia on muutenkin se, kun oppii yhä enemmän keskittymään hyviin asioihin. Kun pukee elämän ilahduttavia tapahtumia ja ilmiöitä sanoiksi, tulee samalla oikeasti oivallettua, että jokin yksinkertainenkin asia voi olla ehdottomasti kirjoittamisen- ja kuvaamisen arvoinen. Näin se toimii ainakin minulla :)

10. kesäkuuta 2012

Esijuhannus


Viikonloppu oli eräänlainen avaus kesään siinä mielessä, että vietimme kaveriporukalla esijuhannusta. Se on jo perinteeksi muodostunut tapamme muutaman vuoden ajalta, jolloin on tapana kokoontua eräälle mökille näin kesäkuun alkupuolella ja ottaa ikään kuin varaslähtö juhannukseen :)

Koska mulle oli viikon ajalta kertynyt jotenkin erityisen paljon univelkaa, niin lähdin esijuhannuksen viettoon sillä asenteella, että haluan ennen kaikkea rennosti, syödä ja nukkua hyvin ja viettää mukavaa aikaa tuttujen kasvojen seurassa. Kaikki nämä tavoitteet täyttyivätkin ja olo on levännyt ja tyytyväinen (tosin tähän aikaan sunnuntai-iltana pitäisi varmaan olla jo nukkumassa eikä blogin ääressä, etteivät uudet univelat ehdi taas kerääntyä... :P ).



Mökkiviikonlopun aikana tuli koettua joitakin kesän ekoja juttuja, joista parhaimmat olivat ekat grilliruoat ja ekat mölkky- ja tikkapelit. Olin vähän suunnitellut myös talviturkin heittämistä, mutta se jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle - sää oli ihan hyvä, mutta ehkä uimiseen olisi tarvinnut kuitenkin aika monta lämpöastetta enemmän :)













Varsinainen juhannus sitten parin viikon päästä vietetään saman kaveriporukan kanssa, mutta eri mökillä. Pystyimme nyt jo alustavasti suunnitella mitä kaikkia ruokia sillon valmistetaankaan ja mitä aktiviteetteja silloin mökillä voitaisiin tehdä. Tämä viikonloppu oli siis oivallinen valmistautumishetki tulevaan keskikesän juhlaan :)

8. kesäkuuta 2012

Pieniä matkamuistoja


Jaksatteko vielä yhden Kööpenhamina-aiheisen postauksen? :) Ajattelin kirjoitella nimittäin vielä lyhyesti, mitä pieniä tuliaisia ostin matkalta. Usein on kivaa ostaa itselleen ainakin joku muisto paikan päältä ja myös perheelle tuon aina jotain tuliaisia.

Shoppailut jäivät yleisellä tasolla aika vähälle Köpiksessä. Noin lyhyen ajan halusimme käyttää mielummin muilla tavoin kuin kiertämällä kauppoja, varsinkaan kun en muutenkaan ole mikään vaatekauppojen kiertelyn ylin ystävä. Eri asia tietenkin silloin, kun on mielessä jokin tietty asia mikä pitäisi ostaa. Köpiksessä on kyllä kiva ja hyvin pitkä kävelykatu täynnä erilaisia vaatekauppoja, joten sinänsä se on hyvä kohde niillekin joiden suunnitelmiin shoppailu kuuluu loman aikana enemmänkin :)

Yksi hankinta mulla kuitenkin oli matkan aikana mielessä: uudet aurinkolasit. Edelliset arskani rikkoutuivat tapaturmaisesti laatikon pohjalla talven aikana, joten olin jo jonkin aikaa etsinyt uusia. Helsingistä en löytänyt mieleisiä (eli sellaisia, jossa ulkonäölliset kriteerit ja hinta olisivat sopusoinnussa ), joten tuumin Köpiksestä varmasti löytyvän. Ja löytyihän sieltä! Arskat ovat melko samantapaiset kuin entisenikin, joten on ainakin helppo totutella uuteen kesälookkiin.

Linssit eivät luonnossa ole noin läpinäkyvät, kuin kuva antaa ymmärtää.



 Christianiasta ostin muistoksi itselleni pienen pinssin. Näitä myytiin erään talon sisällä, missä oli ovi auki johonkin huoneeseen, jonka seinillä oli näitä pinssejä eri versioina. Vieressä oli kyltti hinnoista ja kehotus maksaa huoneessa olevaan kippoon. Melko luottamukseen perustuvaa toimintaa! 




Niin ikään Christianiasta, jostain turistikrääsää myyvästä kojusta ostin myös sormuksen. Sormus on mielestäni todella nätti ja kivan siro. Onnistuin yhtenä päivänä töihin mennessä jo hävittämäänkin sen: olin laittanut sen repun pikkutaskuun pyöräilyn ajaksi, mutta töihin mennessä en löytänyt enää sormusta sieltä. Olin aivan lannistunut, ja arvelin sen tippuneen puolessa välissä pyörämatkaa, jolloin eväskassini oli lentänyt tarakalta maahan (ja omena vierinyt pusikkoon, great...). Varmaan samassa rytäkässä sormuskin oli lentänyt ties minne. Nieleskelin jo itkua työpöytäni äärellä, kunnes toimiston ovikello soi - samassa rakennuksessa työskentelevä mies oli löytänyt työpaikan ulko-oven edestä sormuksen ja tuli kysymään, onko keneltäkään sellainen kadoksissa. Voi sitä riemun määrää! :) Tuliaissormuksen tunnearvo kasvoi heti uusiin mittoihin!


Kovan onnen sormus!


Torvehallenin kauppahallista ostin sitten tuliaisia perheelle ja töihin. Valitsin tummasta suklaasta tehtyjä luomumakeisia. Nykyään kun ostan tuliaisia muille, pyrin aina viemään jotain syötävää. Jos itse miettii mitä tuliaisia on kiva saada, niin ehkä jokin paikallinen herkku voittaa jonkun random-näköispatsaan paikallisesta nähtävyydestä, mitä ei ole itse nähnyt :)



7. kesäkuuta 2012

Take a picture!


Olemme lähiaikoina alkaneet harkita hankkivamme mahdollisesti kesän aikana järjestelmäkameran. Vaikka reilun vuoden vanha pokkarimmekin on ihan kelpo vehje, eivät sen ominaisuudet ja kuvanlaatu kuitenkaan aina tyydytä. Mitä enemmän kuvaa, sitä enemmän alkaa vaatimaan kameraltaankin. Koska me molemmat tykkäämme kuvata tosi paljon, niin pokkarilla kuvatessa tämä into ei ihan pääse enää täysiin oikeuksiinsa.



Olen huomannut, että nykyään järkkärit näyttävät yleistyneen huimasti. Esimerkiksi kaverini häissä tuntui, että olen koko juhlien ainoa ei-järkkärikameran omaava :D Sama juttu Köpiksessä: kaikkien turistien kaulassa tuntuu nykyään roikkuvan järkkäri. Tottakai ne pokkarit saattavat usein olla taskussa tai laukussa joten niitä ei näe, mutta silti. Ja kun katsoo vierekkäin pokkarilla ja järkkärillä otettuja kuvia, niin ero on selvä. Juuri tässä on ehkä se ydin: kun ottaa kuvan, varsinkin jostain ainutkertaisesta tapahtumasta, on tärkeää että se kuva olisi tarkkuudeltaan ja värimaailmaltaan optimaalinen. On niin ilo katsella blogeissakin hyvälaatuisia, kauniita kuvia, joidenlaisten saaminen pokkarilla on hyvin vaikeaa ja usein mahdotonta.



Ilmeisesti järkkärien hinnat ovat viime vuosina laskeneet, joten varmaan senkin takia yhä useammilla ihmisillä tuntuu olevan sellaiset. Nyt on siis pikkuhiljaa noussut sellainen fiilis, että meidänkin olisi sellainen saatava. Opiskelijaystäväni Nanna onkin opastanut minua sen verran järkkärin hankinnassa, että se ensimmäinen kysymys taitaa kuulua: Canon vai Nikon? Molemmissa on kuulemma puolensa, ja kyse on ehkä enemmän makueroista kuin varsinaisesta parhausjärjestyksestä. Kuitenkin minua kiinnostaisi kuulla järkkärin omistavilta, onko teillä jotain mielipiteitä merkin suhteen ja osaatteko antaa muita vinkkejä järkkärin hankkimista harkitsevalle? :)



5. kesäkuuta 2012

Parhaita paloja


Uusi päivä, uudet kujeet, ja ennen kaikkea parempien yöunien vauhdittamana! :) Niin kuin lupailin, nyt olisi tiedossa vähän lisää Köpis-hehkutusta. Jotta tekstistä ei tulisi päämäärätöntä ja poukkoilevaa pökälettä, ajattelin ryhmitellä matkamme kohokohtia jonkinlaisten otsikoiden alle. Seuraavat asiat jäivät siis eniten mieleen kolmen päivän mittaiselta matkaltamme:

Pyöräily 
Oli varsinainen ilo huomata, kuinka hyvin pyöräilymahdollisuudet voidaankaan kaupungissa järjestää! Autoteiden varsilla meni selkeästi merkityt pyörätiet ja pienemmillä kaduilla pystyi pyöräilemään huoletta autojen seassa. Aluksi tuntui jännittävältä, kun piti katsoa liikennevaloja ja olla osa pyöräilevää väkijoukkoa, mutta varsin nopeasti siitä alkoi nauttimaan. Pyörällä liikkuminen on siis ehdoton etu tuolla ja mitään julkisia kulkuvälineitä ei tarvinnut käyttää. Koska sää sattui olemaan joka päivä todella kylmä, n. 10-13 astetta napakalla tuulella maustettuna, niin pyörän selässä tuli harrastettua kerrospukeutumista oikein kunnolla. Jossain vaiheessa oikeasti harkitsin jopa hanskojen ostamista, kun kädet meinasivat jäätyä kiinni ohjaustankoon :D Onneksi oli kuitenkin aurinkoista ja vettä tuli vain kaksi pientä kuuroa, joten olisi sää voinut olla periaatteessa huonompikin (näin positiivisesti ajateltuna :) ).

Sateelta suojassa kera pyörien.




Christiania 
En oikein etukäteen tiennyt mitä odottaa vapaakaupunki Christianialta. Olin ehkä kuvitellut, että siellä olisi vain paikallisia asukkaita ja koko paikka koostuisi vain jostain kadunpätkästä. Todellisuudessa Christiania olikin todella suuri alue ja suurimmilta osin melko tunnelmallinenkin joenvarsi sijainnissaan! Paikkahan on entinen kasarmialue, joka otettiin vaihtoehtoihmisten toimesta haltuun joskus 70-luvulla, joten paikka on melko erilainen kuin muu Köpis. Turisteja sielläkin oli paljon, ja aika nopeasti oppi tunnistamaan, ketkä ovat ulkomaalaisia turisteja, ketkä tanskalaisia alueelle vierailemaan tulleita "bilettäjiä"/hengaajia ja ketkä paikallisia christianialaisia. Kokonaisuudessaan Christiania oli jotenkin erikoinen ja kiehtova ja Euroopan mittakaavassa aika ainoa laatuaan.

EU-alueen rajalla :)


Hengaajia joenvarrella Christianiassa.


Aika persoonallinen vessa.


Talot ja puistot
Kööpenhaminasta löytyy niin kauniita ja värikkäitä taloja, että niistä voisi näpsiä loputtomasti kuvia. On hauskaa, että vierekkäin on rakennettu hyvin kapeita mutta keskenään ihan erivärisiä ja eri korkuisia taloja. Kaupunkia halkovat kanaalitkin ovat kauniita. Lisäksi Köpiksestä löytyy myös muutamia viihtyisiä puistoja. Tutkittiin erästä kasvitieteellistä puutarhaa muutama tunti (Joonasta ei meinannut saada millään lähtemään sieltä!) ja viimeisenä päivänä löydettiin kaunis ulkoilualue Köpiksen yliopiston läheltä. Puistot ja vehreys ovat aina plussaa kaupungeissa :)






Kasvitieteellinen puutarha koostui ulkoalueesta ja valtavista kasvihuoneista.


Torni
Bongattiin ekana päivänä eräs korkea kirkontorni, missä kiertyi kierreportaat tornin ulkopuolella ylös huipulle asti. On kivaa nähdä kaupunki myös ylhäältä käsin, joten sinne siis! Kun sisällä kipuamisen jälkeen pääsimme ulkotasanteelle ja aloimme kiivetä kierreportaita ja lähestyä huippua tuulen yltyessä, tajusin miten torni heilui ja portaat kapenivat - silloin meinasi oikeasti iskeä silkka paniikki! En ole koskaan pelännyt missään korkealla yhtä paljon, en Eiffelin tornin huipulla, en Rio de Janeiron Jeesus-patsaan huipulla, en Sydneyn näköalatornissa, en lentokoneessa, en missään. Ihan hirveä kokemus. Kaide oli normaalin korkea, mutta taaksepäin katsoessahan se näytti kammottavan matalalta. Kokemus oli siis kamala, mutta voi sitä adrenaliinipiikkiä, kun pääsi takaisin maan kamaralle jalat tutisten :D En menisi uudestaan, mutta periaatteessa oli siistiä kokea tuokin!

Maasta katsottuna torni vaikutti harmittomalta ja kivalta näköalapaikalta.

Ylhäällä totuus kuitenkin alkoi valjeta...


Tuulen yltyessä ja rappusia kivutessa oli nauru kaukana, joten toi mun ilme on varmaan vain kauhunsekainen reaktio mahdolliseen tulevaan tiputukseen :D


Päänähtävyydet
Olimme ihan kahden vaiheilla, menemmekö käymään kuuluisassa Tivolissa kun pääsymaksukin oli kuitenkin suht suuri, mutta päätimme kuitenkin mennä. Oli kyllä todella sadunomainen tunnelma, kun katseli ympärilleen historiallisessa ympäristössä - paikka ei todella ollut mikä tahansa huvipuisto, vaan yksityiskohtiin ja viihtyvyyteen oli panostettu ihan eri tavalla kuin mitä perus-Lintsillä. Lisäksi Pieni merenneito tuli tsekattua pyöräreitin yhteydessä toisella puolella kaupunkia.




Kaikki sanovat aina, että merenneito on yllättävän pieni, joten olin kuvitellut sen oikeasti olevan hyvin pieni. Se osoittautui kuitenkin yllättävän isoksi, eli näinkin voi käydä!


Syöminen 
Syöminen on tietenkin kaupunkilomailun parhaita puolia :) Käytiin tutustumassa mm. uuden kauppahallin Torvehallenin luomuvalikoimiin, nautittiin joka-aamuinen aamupala hotellilla leivoksineen kaikkineen ja intialaistakin ruokaa tuli syötyä. Myös Christianiassa kokeilimme yhtä alueen harvoista ravintoloista, eli erästä kasvisruokia tarjoavaa paikallisten pyörittämää paikkaa. 
Kasvisruoka-annos Christianiassa.

Sellaisista asioista koostui siis meidän lomamme, näin tiivistetyssä muodossa :) Nyt on taas niin tyypillinen matkanjälkeinen olo: haluaisin vain varata lentoliput jonnekin, edes ihan pienelle matkalle taas. Onneksi tästä matkasta jäi kuitenkin niin paljon hauskoja muistoja, että kyllä tämän irtioton voimilla jaksaa taas odottaakin, varsinkin kun ollaan kuitenkin jo kesän puolella. Ja todellakin voin lämpimästi suositella Kööpenhaminaa kaikille! Varsinkin jos ei halua käyttää aikaansa pitkiin lentomatkoihin, mutta haluaa silti nähdä Eurooppaa Viroa ja Ruotsia pidemmälle, niin Köpis on hyvä vaihtoehto. Paikka, josta on vaikea olla pitämättä ja jossa on sopivassa suhteessa tuttua ja uutta :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...