31. toukokuuta 2012

Denmark, here we come!


Onpas ollut poikkeuksellisen kiireinen alkuviikko. Vapaa-aika on ollut yhtä suhaamista sinne tänne asioita hoitaen, joten blogikin on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nyt vihdoin on koittanu kuitenkin eräs kauan odotettu päivä: tänään illalla yhdeksän jälkeen lähtee lento Kööpenhaminaan! Pieni loma on siis alkamassa ja fiilis on hyvä :)

Kävin ostamassa pienen matkaoppaankin viihdykkeeksi. Yritin kovasti metsästää Köpis-oppaita kirjastosta, mutta missään lähikirjastossa ei ollut paikalla ensimmäistäkään, höh! No, onpahan ainakin tuore painos mukana, kun muutenkin tykätään lueskella siitä vinkkejä paikan päällä - nettiä siellä tuskin tulee käytettyä. Berlitzin matkaoppaat ovat kyllä tuottaneet monesti iloa, koska ne ovat vaan välillä niin hassuja. Jonkun maan Berlitz-opas, en millään muista minkä, oli joskus kirjoitettu oudon sarkastiseen tyyliin (ottaen huomioon, että yleensä matkaoppaiden tyyli on hyvin neutraalia). Niissä on myös joskus hassun yksityiskohtaisia vinkkejä: olikohan Ateenan tai Pariisin Bertlitz-opas, jossa selitettiin seikkaperäisesti, että kannattaa kuumalla pukeutua "kevyeeseen pellava-asuun, jonka voi pestä hotellihuoneessa iltaisin ja laittaa kuivumaan". Tarkkaa huolenpitoa paikoitellen, heh :D


Lainasin muuten isoveljeltäni matkalaukun tätä reissua varten. Tuntuupa ylipäätään harvinaiselta pakata tavarat matkalaukkuun, koska omaa sellaista meiltä ei löydy. Viime vuosina ollaan tehty lähinnä rinkkapainotteisia matkoja ja sitten lyhyemmille lomille ollaan lainattu matkalaukkua muualta tai menty jopa pelkän päivärepun tai laukun kanssa. Nyt lainaamani matkalaukku on onneksi sen kokoinenkin, että sen voi ottaa matkustamoon. Ei siis tarvitse odotella hihnan luona matkatavaroita lennon jälkeen, varsinkin kun sekä meno- että paluulennot ovat todella myöhäiseen ajankohtaan. Pienikin säästetty aika väsymyksen runtelemana on plussaa! Ainoa miinus on se, että joutui säätäämään shampoot ja muut vähän pienempiin pakkauksiin, kun kerran matkustamoon vietävissä tavaroissa on edelleen ne nesterajoitukset voimassa (jotka muuten ilmeisesti poistuvat ensi vuonna?).




No niin, reilun parin tunnin kuluttua se on sitten menoa ja pidennetty viikonloppu voi alkaa! Palaan blogin pariin taas ensi viikon alussa, toivottavasti kera runsaan kuvamäärän :)


28. toukokuuta 2012

Maailma kylässä


Päätettiin eilen suunnata Kaisaniemen puistoon, sillä siellä järjestettiin Maailma kylässä -festarit. Kyseessä oli ilmaistapahtuma, joka oli tänä vuonna saanut sen verran etukäteisnäkyvyyttä, että kiinnosti mennä katsastamaan tarjonta paikan päälle. Silti olin kuvitellut sen olevan suht pieni ja marginaalinen tapahtuma, joten yllätys oli suuri, kun tajusin koko jutun suuren mittakaavan! Pääesiintymislava oli valtava, pienempiä esiintymislavoja oli ympäri puistoa ja rautatientorin aukiota, etnisiä ruokakojuja oli vieri vieressä ainakin toistakymmentä, samoin kuin koruja ja vaatteita myyviä kojuja ja kaikenlaisten järjestöjen ständejä. Ja ihmisiä vasta olikin paljon! Eteneminen oli paikoitellen melko hidasta, niin kuin festareille tuppaa olemaankin. Mutta mikäpä siinä, auringon paistaessa ei ollut kiire mihinkään. Okei, myönnettäköön että ruokaa jonottaessa oli niin nälkä että olisi voinut toivoa jonon olevan lyhyempi, mutta kaikki tämä hampaiden kiristely unohtui kun sai herkullisen annoksen käsiinsä :)



Uusi kirpparilöytö t-paitani pääsi käyttöön.


Seitanista tehtyä "kebabia".





Artistien kirjo oli tuolla laaja ja kansainvälinen. Yleisö tuntui olevan tosi hyvin messissä ja kyllähän sitä itsekin nautti, vaikkei tiennytkään suurinta osaa ollenkaan etukäteen. Omaksi lempparikseni nousi kuitenkin suomalaista kansanmusiikkia ja reggaeta yhdistelevä yhtye Liljan Loisto. Aivan mahtava! Kumpikaan musiikkilaji ei sellaisenaan iske kauheasti, mutta yhdistettynä ne muodostivat oikein mielenkiintoisen lopputuloksen. Yhtyeen toinen laulaja Puppa J esiintyy myös soolona ja hänen biiseistään olenkin pitänyt jo muutaman vuoden ajan. Ne ovat sitten varmaan jotain reggaen, hiphopin ja kaiken mahdollisen väliltä - kuunnelkaa esimerkiksi tämä tai tämä biisi, jos haluatte tietää mistä on kyse :)










Kaunis Helsinki!


Ehkä parasta tuossa tapahtumassa oli tietynlainen hyväksynnän ilmapiiri. Ihmisiä oli kaikennäköisiä, rotuisia ja kokoisia, lapsiperheitä, koiria, nuorisoa, aikuisia ja jopa jokunen jammaileva mummokin. Harvoin on tuon kokoluokan ilmaistapahtumia, jotka sopivat noin moneen makuun. Koko päivästä jäi todella hyvä mieli :) Lisää tällaisia!

26. toukokuuta 2012

Tastes like freedom


Suunnilleen viikon päästä taitaa olla taas se aika vuodesta, kun uudet ylioppilaat painavat lakin päähänsä. Tulossa on monelle varmasti jännittävä, helpottava ja juhlava päivä! Mitäs vuosimallia tämän vuoden ylioppilaat jo ovatkaan - ilmeisesti ysikolmosia? Oi että. Aloin juuri vähän aikaa sitten laskeskelemaan, että omista lakkiaisistani on kulunut jo kokonaiset viisi vuotta. Puoli vuosikymmentä. Päätinkin pitkästä aikaa etsiä koneen kätköistä lakkiaispäivänä otettuja valokuvia. Tuli oikein hyviä muistoja mieleen! Päivä oli rauhallinen ja juhlat pidettiin noin 20 hengen kesken lapsuudenkodissani. Lakki puristi hiukan, mutta muistan olleeni tyytyväinen mekkooni ja hiuksiin, kauniiseen aurinkoiseen säähän ja pariin lukiosta saamaani yllättävään stipendiin.


Viisi vuotta nuorempi uunituore ylioppilas!




Päällimmäinen vallinnut tunne taisi silloin olla kuitenkin tyytyväisyys siitä, että yksi iso etappi oli saavutettu. Vaikka yleensä haikeilen ja tunteilen monista asioista, niin en muista olleeni oikeastaan ollenkaan haikeilla mielin lukion loppumisen suhteen. Koko lukioaika menikin niin hujauksessa kiitäessäni koulun, työn ja tiiviin tanssiharrastuksen väliä, uuteen asuinkaupunkiin totutellessa, että ehkä senkin takia tuntui vain hyvältä saada koulu päätökseen.

Noita kuvia katsellessa tuntuu kaukaiselta muistella, että tuohon aikaan en myöskään yhtään tiennyt mitä halusin tehdä tulevaisuudessa esimerkiksi opiskeluiden suhteen. Ei sellaista ollut ehtinyt oikein miettiä, kun oli vain luontevasti siirtynyt ala-asteelta yläasteelle ja siitä lukioon. Mutta toisaalta en kantanut pahemmin huoltakaan tästä tiedottomasta tilasta. Siitä olin kuitenkin varma, että haluan kerätä rahaa ja päästä Australiaan (ja se myös toteutui :) ), ja samalla olin melko vakuuttunut siitä, että eiköhän ne suunnitelmat itsekseen muotoudu opiskelupaikan ja muiden suhteen. Ja juuri niin siinä kävikin. Siihen tarvittiin vaan aikaa ja irtautumista, jonkinlaista rytminmuutosta. Suunnilleen siis tuossa iässä viitisen vuotta sitten aloin pikkuhiljaa oivaltaa jotain sellaista, mitä vaalin tänäkin päivänä: haluan aina ehtiä ajattelemaan, punnitsemaan asioita ja elämään sillä tavalla, etteivät hetket ja elämänvaiheet vain liu'u ohi hallitsemattomalla vauhdilla. Tuossa koko ylioppilasjuhlapäivässä tiivistyi tietynlainen luottamus tulevaa kohtaan ja tahto kuunnella omaa sydäntään.



24. toukokuuta 2012

Bikinienmetsästyksen tulos


Olen aika lailla yksien bikineiden käyttäjä. Toisin sanoen bikineiden hankkiminen menee kohdallani usein sillä tavalla, että etsin ja vertailen bikinivaihtoehtoja todella huolella, turhaudun kun en löydä mieleisiäni, etsin hieman lisää - ja löydettyäni vihdoin hyvät yksilöt tulen hyvin tyytyväiseksi ja kiinnyn niihin tiiviisti. Sitten käytänkin niitä niin kauan kun ne säilyvät hyvinä. Syy on siis pitkälti siinä, että olen jotenkin tosi nirso bikineiden mallin ja värin suhteen, joten ostaminen on aina niin iso urakka, että en todella jaksa käydä sitä usein läpi :D 

Viimeisimmät lempibikinini ostin toissakesänä ja ne olivat aivan ihanat. Nyt pari kesää ja ulkomaanmatkaa myöhemmin ovat ne alkaneet haalistua niin pahasti, että oli aika alkaa harkita uusien ostoa. Pikaisen kauppakierroksen jälkeen en löytänyt mitään varteenotettavia vaihtoehtoja (yllätys...), joten päätin tutustua nettikauppojen tarjontaan. Olen tosiaan oppinut tämän kevään aikana pikkuhiljaa tilaamaan vaatteita netistä ja se on kyllä kätevää :) Nellystä löytyikin sitten melko nopeastikin sopivannäköiset ja kaikki kriteerini täyttävät biksut, väriä ja mallia myöten! Ne osoittautuivat kotonakin sovittaessa juuri nappivalinnaksi. Tai no, alaosan jouduin vaihtamaan yhtä kokoa isompaan (hmm...), mutta se kävi näppärästi. Uudet bikinini ovat muuten samanmalliset kuin ne edesmenneet haalistuneet yksilöni, eli narut lähtee yläosan keskiosasta ja ne sidotaan niskan taakse. Koralli värinä on taas niin ehdoton kesäväri :)


Wonderland-merkkiset uudet bikinini.




No niin, nyt vaan bikinikelejä odottamaan! Ties vaikka jo viikonloppuna koittaisi sellaiset kelit, että pääsisi ekaa kertaa rannalle. Jos se osoittautuu liian optimistiseksi toiveeksi, niin toivottavasti rantahaaveet toteutuisivat ainakin parin viikon sisällä :)


22. toukokuuta 2012

Jo ensi viikolla


Suomen kesä on niin ainutlaatuista aikaa, että silloin ei ole yleensä kovin suurta tarvetta lähteä minnekään pitkälle matkalle. Kesää kun on täällä vain se muutama kuukausi vuodessa, ja kaikessa taianomaisuudessaan haluaa aina kokea sen kokonaan täällä. Pientä matkakuumetta on kuitenkin ollut lähipäivinä ilmassa, koska pari kuukautta sitten Nepaliin lähtenyt ystävämme palasi juuri reissustaan ja on kertonut seikkailuistaan ja kaikesta näkemästään. Mäkin haluun! On kyllä kätevää saada häneltä kyseiseen maahan liittyviä vinkkejä, koska niitä voi hyödyntää sitten ensi talvena sinne päin suunnatessa :)

Mutta niin kuin sanottu, kesä rauhoittaa liiallista matkakuumeilua, joten nyt vaan pitää malttaa mielensä. Onneksi pienet kaupunkimatkat Euroopassa ovat aina tervetulleita, myöskin kesällä! Ja hyvä niin, koska ensi viikollahan olemme lähdössä Kööpenhaminaan :) Kirjoittelinkin siitä jo aiemmin täällä. Meillä on tosiaan kolme päivää aikaa olla paikan päällä: saavumme Tanskan maaperälle myöhään torstai-illalla ja paluulento on niin ikään myöhään sunnuntai-illalla.

Matkalta odotan ainakin seuraavia asioita:

  • rauhallinen yhdessäolo
  • kauniin satama-alueen näkeminen
  • tanskalaisten voileipien syöminen
  • Christianian ihmettely
  • polkupyörällä liikkuminen
  • hotellin aamupala (tietenkin :D )
  • Tivoli
  • kenties paikalliset markkinat ja kirpputorit


    weheartit.com.

Miten onnistuin saamaan tämän kuvan vähän eri linjaan kuin tuon ylemmän? :/ weheartit.com.


Täytyy myöntää, että aika on mennyt niin nopeasti, etten ole ehtinyt vielä kovasti edes perehtyä Köpikseen matkakohteena. Pitääkin siis käydä hakemassa kirjastosta joku Kööpenhamina-matkaopas mukaan, josta voi ammentaa lisää aktiviteetti-ideoita. Toisaalta on kiva, ettei aikataulu ole ahdettu täyteen pelkkiä nähtävyyksiä ja must-do-juttuja, vaan aika on tarkoitus käyttää mielummin yleiseen hengailuun ja tanskalaisen elämänmenon tarkkailuun.

Olisipa jo ensi viikko! :)


20. toukokuuta 2012

Rakkautta ilmassa


Eilen koitti vihdoin se päivä, kun vietettiin ystäväni häitä kauniissa maalaismaisemissa. Puitteet olivat kyllä mitä tunnelmallisimmat, sillä sekä kirkko ympäristöineen että juhlapaikka kartanossa olivat niin morsiusparin näköisiä kuin vain mahdollista. Sanalla sanoen oli ihanan maalaisromanttista. Samat asiat, kuin mitä esimerkiksi parin kodin sisustuksessa näkyy, näkyivät myös juhlissa.














Jos juhlat olivat hyvinjärjestetyt, niin samaa en voi sanoa itseni järjestämisestä. Lähtö juhliin oli aamupäivällä ja mun laittautuminen oli yhtä suurta fiaskoa :D Ensinnäkin, suunnittelemani kiharat eivät onnistuneet ollenkaan: irrottaessani papiljotteja päästä totesin hiusteni olevan vielä kosteat, joten nehän olivat suorat jo samantien. Ei ollut kyllä itku kaukana, kun yritin kiireessä keksiä jotain varasuunnitelmaa, mutta kellon raksuttaessa siihen ei tosiaan ollut aikaa. Samassa rytäkässä repesivät upouudet 10 euron sukkahousuni (onneksi yläreidestä) ja rynnistäessäni ulos unohdin kokonaan rannekorun ja lompakon kotiin.

No, onneksi alun pienet ulkonäölliset vastoinkäymiset alkoivat unohtua, kun hyppäsin Nannan kyytiin. Nannan lausuma hiuksiani koskeva kommentti, "Kyllä niistä huomaa, että sä olet jotain yrittänyt niille tehdä", oli lohduttavinta, mitä siinä tilanteessa saattoi kuulla :D Hiuskriisi jäi siis taka-alalle ja noin 70 kilometrin ajomatka maalaismaisemiin sujui oikein leppoisaasti - joskin olisi pitänyt arvata, että kommelluksilta ei voitu välttyä. Meillä oli mukana sekä navigaattori että kirjalliset ajo-ohjeet, mutta niistä huolimatta eksyimme menomatkalla kokonaiset kolme kertaa. Lahjakkain eksyminen oli se, kun loppumatkasta muutamasta risteyksestä käännyttyämme huomasimme, että olimme ajaneet 20 kilometriä takaisin Helsinkiin päin, samaa tietä jota olimme tulleetkin! Sydän tykyttäen auton keula oikeaan suuntaan ja uusi yritys. Onneksi olimme lähteneet matkaan jo hyvissä ajoin, eli ehdimme kuitenkin ajoissa kirkkoon :)

Tälle eksymissattumuksella nauroimme vielä illalla kotimatkalla vedet silmissä - silloin tosin emme tienneet, että eksymisiä olisi vielä luvassa myös paluumatkallekin. Illan hämärtyessä nimittäin navigaattori johdatti meidät jostain syystä kehä ykkösen sijaan Helsingin keskustaan, vieläpä sellaisesta suunnasta, että kumpikin tajusi asian vasta ollessamme lähes Kampissa. Siellä sitä sitten suhattiin taksien ja ratikoiden seassa, kerran aiemmin keskustassa ajanut Nanna ratissa ja minä hysteerisenä kartanlukijana, molemmat kiroten epäloogista Homer Simpson-äänellä varustettua navigaattoria, naurun ja paniikin ja väsymyksen sekaisissa fiiliksissä. Tulipahan nähtyä lauantain myöhäisiltainen keskusta näin henkilöauton ikkunasta ja hengissä selvittiin. Aikamoinen seikkailu! Milloin otetaan uusiksi, Nanna? :D

Huh. Mutta takaisin hääaiheeseen. Huolellisesti järjestetyt häät kauniine yksityiskohtineen, mukavine ohjelmanumeroineen ja ehkä hienoimpine ruokineen, jota olen koskaan syönyt, toivat päivään kyllä hienoa glamouria. Samalla ne olivat hyvää vastapainoa traagisille ulkonäkö- ja automatkakokemuksille :) Oli ihanaa nähdä morsiusparin nauttivan ja viettävän varmasti ikimuistoista päivää. Tässä siis vielä kuvia asustani ja hääpaikasta:


Fagervikin kirkon läheisyydessä. Kiitokset tästä ja seuraavasta kuvasta Nannalle.







Nanna kameroineen.






Morsian omannäköisissä maisemissaan suurena päivänään!

Kaiken kaikkiaan oli kivaa päästä kokemaan häät. Päivä oli tapahtumarikas ja hauska, eivätkä edes tekstiviestitse saadut uutiset Suomen jääkiekkohäviöstä Venäjää vastaan saaneet mielialaa laskemaan. Tänään otetaan toivottavasti pronssia, niin sekin kruunaisi tämän viikonlopun :)

19. toukokuuta 2012

Ohra on in


Kun miettii mitä lisuketta laittaisi jonkun ruoan kanssa, ovat ensimmäiseksi mieleen tulevat perusvaihtoehdot tällaiselle ei-karppaajalle riisi, pasta ja peruna. Lähinnä siis ne, joita on syönyt pienestä pitäen. Edellämainituista minua miellyttää eniten peruna, mutta ei niitäkään tule tehtyä kuin ehkä kerran viikossa. Riisistä taas en ole koskaan hirveästi välittänyt: en vain onnistu maustamaan sitä mitenkään maukkaaksi, vaikka toki sekin on vain harjoittelukysymys (ainakin Aasiassa tuli todistettua, että oikeanlaisella maustamisella riisinkin saa ihan uusiin ulottuvuuksiin!). Makaroni ja muut pastat sen sijaan ovat usein tylsiä ja mauttomia ja keitän ne muutenkin aina vahingossa liian löysiksi.

Onneksi muitakin vaihtoehtoja tosiaan on olemassa, koska vaihtelu virkistää. Pari hyvää lisukevaihtoehtoa ovat esimerkiksi kaikille tuttu cous-cous ja hieman vieraampi bulgur. Molemmat on tehty tosin ihan vaan durumvehnästä, mutta pidän jotenkin niiden rakenteesta. Cous-cous on simppeli ja erittäin nopea, ja sen olen oppinut maustamaan oikein herkulliseksi esimerkiksi valkosipulin avulla. Jos haluaa kuitenkin hieman täyttävämmän vaihtoehdon, niin kannattaa kokeilla bulguria. Rakenteellisesti se on jotain riisin ja cous-cousin välimaastosta.




Ehdottomasti kaikkein suurin suosikkini tällä hetkellä on kuitenkin ohra - tarkemmin sanottuna ohrahelmet. Sain pakkauksen näitä jokin aikaa sitten töistä ja ihastuin välittömästi ensikokeilun jälkeen. Kuitua on paljon ja rakenne on kaikkein miellyttävin suussa verrattuna aikaisemmin luettelemiini vaihtoehtoihin. Ohra on lisäksi kotimaista ja hiilijalanjälki on pienempi kuin noissa muissa vaihtoehdoissa. Onkin erikoista, että riisi on saanut niinkin vakiintuneen aseman Suomessa, ottaen huomioon että sitä ei kasva täällä, kun tarjolla olisi oma kotimainen herkullinen vastike. Toivottavasti asia tulee muuttumaan :)




Ohrahelmiä voi siis käyttää kuten riisiä, joten vain mielikuvitus on rajana. Viimeksi tein ohrasta herkullista soijarouhe-kaali-sieni laatikkoa. Oli muuten hyvää!



Oletteko te kokeilleet ikinä ohraa ruoanlaitossa? :)

17. toukokuuta 2012

Getting ready


Ylihuomenna koittaa se päivä, kun meikäläinen pääsee ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen vieraaksi häihin! Ystäväni häitä tanssitaan siis lauantaina ja olen aivan täpinöissäni. Juurihan oli vasta tammikuu kun sain kuulla näistä tulevista häistä, ja nyt ne ovat jo edessä. Ihanaa. Tätä on odotettu!

On kivaa päästä myös pitkästä aikaa laittautumaan parhaimpiinsa. Mekon esittelinkin jo aiemmin keväällä täällä. Olin vähän kaavaillut ostavani sen kanssa uudet juhlakengät, mutta jossain vaiheessa hylkäsin ajatuksen, lähinnä rahallisista syistä. Jos olisin ostanut nimittäin uudet mekkoon sopivat kengät, olisi pitänyt ostaa kenties myös uusi laukku - se ei nyt oikein sovi tällaiselle matkaa varten säästävälle opiskelijalle. Kengiksi lähtee siis melko vähänkäytetyt valkoiset korkkarini ja kaverilta lainattu kädessä kannettava laukku. Olen kuitenkin tyytyväinen, että panostin edes uuteen mekkoon, koska sitä voi käyttää jatkossakin kaikenlaisissa juhlissa. Olenkin jo vähän kaavaillut, että sitten joskus kun valmistun yliopistosta, aion pukeutua samaiseen mekkoon :)

Kengät omat, laukku kaverilta lainassa.


Mekon helmaa. Ihanaa päästä käyttämään tuota mekkoa vihdoin!


Hiukset ajattelin pitää juhlapäivänä vapaana ja laittaa niihin jonkinlaiset kiharat. En ole mikään hiustenlaittamisen taituri, mutta haasteeseen lähdetään vastaamaan isolla kasalla papiljotteja, muotovaahdolla ja hiuslakalla. Toivottavasti onnistuvat! Ainakaan sadetta ei ole luvattu, joten on suurempi mahdollisuus, etteivät suoraakin suoremmat hiukseni pääse ihan heti asettumaan takaisin luontaiseen asentoonsa :) Kaulaan ajattelin laittaa erään paksun hopeaketjun, jonka sain joskus äidiltä lahjaksi. Se on arkisin pidettäväksi astetta liian hieno, mutta sopii täydellisesti juuri tällaisia tilaisuuksia varten.  




Nyt vain lauantaita odottamaan! Mukaan pitää varata vielä nenäliinoja (nyt jo alkaa herkistyttämään), joku hartiahuivi (ei mulla kyllä ole sellaista. En ole ajatellut tällaista lämpimänäpysymispuolta ollenkaan ennen kuin vasta tänään), morsiusparille varattu lahja (se on varmasti mieleinen!) ja tietenkin kamera. Lupaan nappailla tunnelmakuvia paikan päältä, niin pääsen esittelemään täälläkin, millaisia fiiliksiä juhlapaikalta välittyikään :)



16. toukokuuta 2012

11 visaista kysymystä


Sain ystävältäni, blogia pitävältä Nannalta mukavan haasteen. Siinä vastataan 11 kysymykseen, jotka haasteen antaja on laatinut. Sen jälkeen keksitään itse niin ikään 11 kysymystä ja annetaan haaste eteenpäin niille, joiden haluaa näihin kysymyksiin vastaavan. Kivaa!

Kuvituksena käytän muuten eilen otettuja kuvia kirsikkapuista, jotka kukkivat juuri nyt kauneimmillaan. On jokakeväinen ilo käydä aina ihastelemassa niiden väriloistoa eräässä lähellä sijaitsevassa puistossa :) Mutta nyt niihin kysymyksiin:

1. Mikä muisto hymyilyttää eniten?
Nyt kun eletään taas MM-jääkiekkoaikaa, niin ainakin Suomen viime vuoden maailmanmestaruuden muisteleminen tuo hymyn huulilleni. Myös kaikenlaisten lapsuusmuistojen läpikäyminen vanhojen ystävien kanssa aiheuttaa aina iloa ja naurua!

2. Mistä kirjasta löytää elämänviisauksia?  
Aika monestakin romaanista löytyy rivien välistä hyviä oivalluksia, mitä pystyy soveltamaan omaan elämään. Se onkin yksi hyvän kirjan merkki! Myös Tommy Tabermannin runokirjoista on löytynyt todella hyviä viisauksia koskien elämää ja rakkautta.



3. Missä luulet olevasi 10 vuoden päästä?  
Toivottavasti tilavammassa asunnossa ja en ainakaan enää opiskelemassa :) Jos olen Suomessa, niin jossain päin Etelä-Suomea kuitenkin.

4. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimeäsi, minkä nimen ottaisit itsellesi?  
Tässä iässä en kyllä osaisi enää olla varmaan kukaan muu kuin Hanna. Omaan nimeen on jo niin tottunut ja se on vaan osa minua. Olen myös kuullut monesti, että näytän ihan Hanna-nimiseltä, mikä on mielestäni koomisesti sanottu :D Hmm, minkä muun nimen voisin siis ottaa... kivoja nimiä on vaikka kuinka paljon, mutta ehkä olisin sitten joku vähän samankuuloinen mutta hiukan harvinaisempi. Esimerkiksi Joanna on nätti nimi!



5. Mistä luksustuotteesta et suostuisi luopumaan?
Riippuu siitä mitä tarkoitetaan luksustuotteella :) Jos tarkoitetaan jotain vähän kalliimpaa, niin ainakaan mun Kånken-repusta en haluaisi luopua. Ja myöskin harmittaisi luopua nykyisestä hajuvedestäni (Diesel - Fuel for Life).


6. Jos sinun täytyisi valita yksi urheilulaji itsellesi harrastukseksi, mikä se olisi?
Jos pitäisi valita siis vain yksi ainoa urheilulaji, niin varmaan pitäytyisin juoksemisessa. Mutta jos pitäisi valita yksi urheilulaji lisää, niin eniten kiinnostaisi aloittaa jääkiekko pilates tai tanssi



7. Oletko kesä- vai talvi-ihminen?
Ehdottomasti kesä! Aurinko, valoisat illat, vihreä luonto, aivan parasta... Tuntuu, että pidän talvesta vuosi vuodelta vähemmän (johtunee siitä, että viime talvet ovat olleet niin poikkeuksellisen kylmiä ja lumisia. Jos tulisi edes yksi "normaali" talvi, niin kenties suhtautumisenikin helpottuisi :) ). Toisaalta olen taas niin jouluihminen, että sen myötä talvessakin on aina jotain mitä odottaa!

8. Mitä sanoisit elämelle/lemmikillesi jos tietäisit täydellä varmuudella että se ymmärtää sanomasi?
Eipä ole lemmikkejä ollut moneen vuoteen, mutta entisille koirilleni olisin varmaan sanonut, että ne tuottavat minulle mielettömästi iloa ja ovat kovin rakkaita.




9. Mikä on suurin kohteliaisuus minkä olet kuullut/haluaisit kuulla?
Siis apua mitä kysymyksiä! En oikeasti osaa sanoa, koska eri ihmisiltä on kuullut erilaisia kohteliaisuuksia, joita on vaikea pistää järjestykseen. Omalta kullalta tulevat kohteliaisuudet ovat tietenkin siinä mielessä parhaimpia, että hän tuntee minut kaikkein parhaiten. Toisaalta täysin vierailta ihmisiltä (kuten asiakkailta) tulleet kohteliaisuudet ovat aina yllättäneet ja lämmittäneet mieltä.

10. Mikä saa parisuhteen toimimaan?
Runsas yhteinen aika, avoimuus, omana itsenään oleminen, yhteiset elämänarvot ja samanlainen huumori. Koska parisuhteita on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin, niin ehkä yksi tärkeimmistä jutuista on myös se, että molemmilla osapuolilla on samanlainen visio siitä, minkälaisen parisuhteen haluaa.



11. Mikä on tämän maailman turhin hyödyke? 
Oikeastaan kaikki sellaiset elektroniikkatuotteet, jotka valmistetaan tahallaan kestämään vain hetken aikaa taloudellisten intressien takia, maapallon yhteisiä resursseja tuhlaten.

Huh! Ja tässä tulisivat mun keksimät kysymykset:

1. Missä kolmessa asiassa koet olevasi hyvä?
2. Haluaisitko jäädä asumaan sille paikkakunnalle, jossa asut nyt?
3. Mikä on mielestäsi Euroopan mukavin kaupunki?
4. Mikä/mitkä ovat tämän hetken lempiravintolasi?
5. Mitä luonteenpiirrettäsi haluaisit muuttaa?
6. Oletko koukussa mihinkään tv-sarjaan?
7. Mikä on paras kesäherkku?
8. Kenelle soitat kaikkein useimmin?
9. Minkä ikäisenä muutit pois kotoa?
10. Mikä on paras ajanviete helteisenä kesäpäivänä?
11. Mitä tapahtumaa/tapahtumia pidät elämäsi käännekohtina?

Näihin omiin kysymyksiin olisi niin paljon helpompi vastata! Nannan laatimat kysymykset osoittautuivat yllättävän vaikeiksi, mutta toisaalta hyvä vaan että riitti vähän pohdittavaa :) Näihin mun keksimiin kysymyksiin voisivat vastata vaikkapa Nanna, Rimma, Pipanuk, Hanilo ja Little M. Toisaalta tämä kysymys-haaste on näkynyt jo tosi monessa blogissa, joten ymmärrän täysin, jos kaikki eivät jaksa sitä moneen kertaan tehdä. Mahdollisuus on kuitenkin heitetty! :)



14. toukokuuta 2012

Kuin tilauksesta


Mulla kävi viime viikolla todella hyvä tuuri erään asian suhteen. Tai jos tarkkoja ollaan, mun isovanhemmillani kävi arpaonni, joka koitui erityisesti mun onnekseni. Isovanhemmillani on aikaisemminkin ollut todella hyvä tuuri kaikenlaisissa arpajaisissa: muutama vuosi sitten he voittivat Ylläkseltä mökin käyttöön viikoksi, mutta koska eivät jaksaneet lähteä sinne asti, pääsimme me veljieni ja isäni kanssa hyödyntämään tuon voiton. No, pari päivää sitten kuulin taas iloisia uutisia: pappani voitti arpajaisista uuden Helkaman naistenpyörän! Ja koska isovanhempani eivät sellaista tarvitse, sain minä pyörän omakseni. Jippii!

Olenkin tässä lähiviikkoina valitellut kaikille kavereilleni ja perheenjäsenilleni, kuinka nykyinen pyöräni on jo parhaat päivänsä nähnyt. Olen ajanut sillä jostain 12-vuotiaasta asti ja noin vanhan ja paljonkäytetyn pyörän vieminen huoltoonkin on vuosien mittaan vähän jäänyt. Pyörävanhukseni seitsemästä vaihteesta toimii enää vain kaksi, minkä takia esimerkiksi työmatkapyöräily on osoittautunut hiukan epämiellyttäväksi: jalkani polkevat vimmattua vauhtia, mutta vauhti on silti hidas ja muut pyörät vain viuhahtavat iloisesti heittämällä ohi. Lisäksi polkimet ovat alkaneet viime aikoina pettämään polkaistessa alta, jolloin olen ollut välillä hyvin lähellä kaatumista.

Arvaatte siis varmaan, kuinka innoissaan olin, kun sain kuulla tästä arpajaisvoitosta. Kyseessä on siis Helkaman 3-vaihteinen Kaunotar-pyörä, eli kelpaa kyllä minun käyttööni! Ulkonäkökin muistuttaa sopivasti ex-pyörääni, joten sopeutuminen lienee helppoa :)







Kylläpä tuntui erilaiselta ajaa ekan kerran uudella pyörällä! Satulakin on ihanan pehmeä ja meno on paljon rullaavampaa ja vakaampaa. Ei vanha pyöränikään ihan tyhjän pantiksi kuitenkaan tule jäämään, koska aion viedä sen isäni luo maalle. Siellä kyläillessä kun on kätevää, että pääsee kesäisin kulkemaan pyörällä ympäriinsä.  Vanha pyörä pääsee siis viettämään eläkepäiviään ja minä saan alleni uuden menopelin, jolla kelpaa polkea töihin ja muuallekin. Ajatus jonkun korin hankkimisesta tuohon eteen houkuttaisi, koska siihen saisi kätevästi laitettua näköetäisyydelle laukun ja muut kantamukset.

12. toukokuuta 2012

Hope dies last


Niin paljon kuin MM-jääkiekkoa fanitankin, niin täytyy sanoa että onneksi tänään on ollut rentouttava välipäivä tästä kaikesta jännityksestä. Huh! Eilinen nöyryytys Kanadaa vastaan oli kyllä melko karvas, varsinkin kun päädyimme poikkeuksellisesti menemään katsomaan matsia erääseen pubiin! Siellä vallinnut tunnelma ekojen maalien aikana oli kyllä aivan loistava, koska onhan jääkiekon katsominen aina sitä parempaa, mitä enemmän ihmisiä on ympärillä. Kuten arvata saattaa, muuttui yleinen meininki kuitenkin melko alakuloiseksi kolmannen erän päätyttyä...

Mutta ei siitä sen enempää! Ajattelin vain tulla nopeasti heittämään erään YouTube-videon, joka varmasti saa jokaisen kiekkofanin hyvälle tuulelle. Kun olin katsonut tämän, tuli hymy korvasta korvaan ja mieli keveni kummasti verrattuna eilisiin tappiofiiliksiin. Jos liikenee 10 minuuttia aikaa katsoa seuraava video, voin luvata, että huomenna voi katsoa seuraavan matsin taas astetta positiivisemmalla ja toiveikkaammalla mielialalla :)

Tämän videon myötä, hyvää lauantai-illan jatkoa kaikille!



11. toukokuuta 2012

Weekend!


Viikonloput ovat saaneet elämässäni nyt muutaman kuukauden ajaksi uuden merkityksen. Laskeskelin juuri, että olen lukion viimeisen luokan syksystä lähtien työskennellyt aina sellaisissa työpaikoissa, joissa olen ollut säännöllisesti lauantait töissä - eli yli 5,5 vuoteen en ole elänyt sellaista rytmiä, että viikonloput olisivat täysin vapaita. Tietenkin erinäiset matkat ja muut ovat tuoneet vuosien varrelle vapaita lauantaita, mutta oletusarvona jokainen lauantai on ollut työpäivä. Eli tämä kesätöideni myötä alkanut maanantaista perjantaihin työskentely viikonloppuvapailla höystettynä on kyllä ihan uutta ja ihmeellistä :) Perjantait tuntuvat todellakin perjantailta, kun tietää, että saa kaksi seuraavaa päivää tehdä mitä haluaa. Ehkä parasta siinä on se, että on sama viikkorytmi kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Menotkin on helpompi suunnitella sen takia.

Totesin myös jokin aika sitten, että mulla on suunnitelmia jokaiselle seuraavalle viikonlopulle juhannukseen asti. Kaikkia kivoja juttuja on tiedossa aina kaverin häistä Köpikseen ja mökkireissuihin, eli täyteen buukattu kalenteri ei kyllä tässä tapauksessa haittaa yhtään. Ainoa viikonloppu, jolloin ei ole yhtään mitään menoa, on juurikin nyt. Pitääkin siis ottaa ilo irti tästä viikonlopusta vain oleskelemalla: katsomalla jääkiekkoa (en kestä sitä tämän illan Suomi-Kanada ottelua..! Alkaa kädet hiota, kun edes ajattelee sitä!) ja herkutellen leipomallani porkkanapiirakalla. Eräs ystäväni oli nimittäin eilen käymässä, joten oli taas hyvä tekosyy päästä leipomaan jotain :)

Porkkanapiirakka silloin kun siihen ei oltu vielä ehditty kajota.


Lisäksi aion oikein ajan kanssa lukea erästä kesken olevaa kirjaa, joka on osoittautunut tähän mennessä mielestäni yhdeksi parhaimmaksi suomalaiskirjailijan kirjoittamaksi teokseksi. Se on paljon sanottu! Täytyypä laatia taas jossain vaiheessa listaa viimeisimmistä kirjasuosituksistani ja kertoa lisää.
.


Sellaisia suunnitelmia! Onko teillä yleensä viikonloput vapaana töistä? :)


9. toukokuuta 2012

Heräteostos


Tein viime viikolla erään heräteostoksen käväistessäni asioilla Itäkeskuksessa. On kyllä vaarallista poiketa ohi kulkiessaan missään vaatekaupassa, jos ei ole oikeasti mielessä ostaa mitään! Kun näin Stockmannin Vero Moda-osastolla alla olevassa kuvassa näkyvän paidan ja huomattuani, että niitä oli jäljellä enää kaksi kappaletta, oli pakko kipaista sovituskoppiin. Paita suorastaan hehkui kesäistä väriä ja oli kiva päällä, joten ostin kuin ostinkin sen siltä seisomalta.


Paidassa miellytti väri ja malli...


...ja nappirivistöt...


...sekä kivat "taskut" helmassa.


Jee! Olen yleensä melko epäspontaani ja harkitsevainen vaateostosten suhteen vaatekaupoissa, mutta kyllä piristi löytää tuo paita. Tulee itsekin pirteämpi olo, kun on jotain värikästä päällä. Laitoin tämän heti töihinkin päälle, mutta toimiston ilma osoittautui tässä vaiheessa hieman liian viileäksi noin lyhythihaiselle paidalle. No, eiköhän säiden lämmitessä sitä voi sielläkin pian käyttää! Viikonloppuna voisinkin muutaman viikon tauon jälkeen suunnata taas kirpparille, koska siellä jos missä on kyse pelkistä heräteostoksista :)



7. toukokuuta 2012

Mietteitä MM-kisoista

                             
Aina keväisin koittaa se kahden viikon ajanjakso, jolloin on aika jännittää, huutaa ääni käheäksi, tuulettaa ja kannustaa. Se samainen kahden viikon jakso alkoi tietenkin viime perjantaina, kun jääkiekon MM-kisat pyörähtivät jälleen käyntiin! Mä olen ollut pienestä pitäen hyvin intohimoinen MM-lätkäfani. Muistan jo ala-asteikäisenä seuranneeni otteluita ja nauttineeni niistä koko perheen voimin. Jääkiekko on ollut myös harrastuksena jokaisen perheenjäseneni juttu, äiti lukuunottamatta - jopa siis minun, kun harrastin sitä hetken aikaa 5-vuotiaana! Muistan olleeni nopea luistelija, mutta en tykännyt koskea kiekkoon, joten se siitä :D

Suomen pelejä seuratessa on joutunut luonnollisestikin elämään mukana menestyksessä ja tappiossa. Pahimpien pettymysten sattuessa on tullut vuodatettua ehkä jokunen kyynelkin, mutta joka kevät odotan MM-kisoja innoissani ja mieli toivoa täynnä. Viime kevät olikin tämän kaiken odotuksen arvoinen ja voinkin nimetä sen yhdeksi koko viime vuoden parhaimmaksi päiväksi ja penkkiurheilun kannalta parhaimmaksi päiväksi ikinä. Kullan voittamisen jälkeisenä aamuna muistan heränneeni ja miettineeni että hetkinen... Suomihan voitti eilen kultaa! Heitin peiton syrjään, laitoin MM-kisabiisit samantien soimaan ja niitä soitettiin kuulkaas koko viime kesäkin. Mulla menee itseasiassa vieläkin kylmät väreet, kun juttelen noista viime kevään legendaarisista tapahtumista jonkun kanssa.


Kuva.

Nyt onkin varsin mukavaa, kun jääkiekon MM-kisat ovatkin tänä vuonna puoliksi ihan täällä Helsingissä. Ekat Suomen vastukset ovat olleet melko helppoja, mutta niidenkin otteluiden katsominen on ollut kivaa, kun pikkuhiljaa alkaa taas päästä kisatunnelmaan. Kun pelit tästä etenevät, tulee taas laitettua varmaan useampiakin kisakatsomoita pystyyn kavereiden kanssa. Lätkän katsominen kun on parhainta porukassa, varsinkin kun on vähän jännempien otteluiden aika: esimerkiksi ensi perjantaina on luvassa peli Kanadaa vastaan!

Satuin saamaan Leijonat-lehden ilmaiseksi!


Eräs asia mua kuitenkin tämän vuoden kisoissa harmittaa. Nimittäin ne lippujen hinnat. Niistähän on noussut nyt aikamoinen kohu, koska yli 150 euron maksaminen Suomen otteluiden huonoimmista paikoista tuntuu todella kohtuuttomalta. On kyllä suututtanut nähdä otteluissa tyhjiä paikkoja, kun kyseessä on kuitenkin ehkä maailman innokkaimman jääkiekkomaan ja vallitsevien maailmanmestarien omat kotikisat. Onneksi lippuihin on tullut nyt edes pieniä alennuksia, kun tänä aamuna oli saanut ostaa joihinkin otteluihin neljä lippua yhden hinnalla. Silti on vähän harmistunut olo, koska juuri tästä vuodesta alkaen ilmaiskanavilta näkyy vain Suomen ottelut ja nekin eri selostajalla. Ikävää sanoa, mutta tuntuu että viime vuoden MM-voittoa on hyödynnetty dollarinkuvat silmissä. Viime vuonna vallinnut me-henki on vaihtunut ennemmänkin jääkiekkoliitto vastaan lätkäfanit hengeksi. Onneksi tästä on kuitenkin paljon puhetta julkisuudessa, ja ainakin nuo lippualennukset toivat vähän reiluuden meininkiä tähän hommaan.

Rahastusmeininki on kyllä vienyt vähän makua näistä kauan odotetuista kotikisoista, ei siitä pääse mihinkään. Siitäkin huolimatta aion seurata ja kannustaa pelejä ihan entiseen tapaan ja samanaikaisesti toivoa, että ensi vuonna asiat järjestetään vähän reilummassa hengessä, kun kisat ovat jälleen Suomen ja Ruotsin yhteisesti järjestämät. Toivotaan näin!







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...