30. huhtikuuta 2012

Löysin rantein kohti vappua


Vappu on täällä taas! Vaikka nykyään hieman vierastankin esimerkiksi Helsingin keskustan levotonta menoa vappuaattoisin, on kuitenkin vappu tervetullut keväinen juhla näin viikon alkajaisiksi. Mulle tämä on myös vapaapäivä (kesätyöt alkaa ylihuomenna!), joten oli kivaa heräillä rauhassa, käydä salilla ja suunnitella tämän päivän ruokaa. Olen myös varsin innoissani tuosta kauniista aurinkoisesta säästä, koska liian usein vappuna on ollut hieman viileää. Nyt tarkenee helposti kulkea ballerinoissa :)

Yleensä meillä on ollut eri kokoonpanoissa suhteellisen tarkat suunnitelmat vappuaaton varalle, mutta tänä vuonna onkin hieman erilainen lähestymistapa: alkuillasta suuntaamme näkemään joitain kavereita, ehkä useampiakin, riippuen kaikkien sen hetkisistä sijainneista. Ehkä on oikeasti hyvä opetella hieman spontaanimmaksi, koska samalla ei tule otettua myöskään paineita siitä, että vapun pitäisi mennä juuri tietyllä tavalla. Tuntuu ihan hyvältä jättää asioita hieman sattuman varaan ja mennä enemmän fiiliksen mukaan.

Nämä odottavat syöjäänsä!


Se mikä on kuitenkin varmaa on se, että huomenna vappupäivänä suuntaamme perinteiselle vappupäivän piknikille. En olekaan sellaisella vielä ikinä ollutkaan, joten on korkea aika päästä testaamaan sitäkin perinnettä. Näillä näkymin suuntana olisi kuitenkin jokin muu puisto kuin Kaivari, mutta saa nähdä. Rakastan piknikkejä ja piknik-eväitä, joten kivaa tietää, että myös huomiselle on luvassa jotain mitä odottaa.

Sen pidemmittä puheitta, nauttikaa tästä päivästä! :)





28. huhtikuuta 2012

Voi kaltaisensa kohdata


Meidän yhteinen taipaleemme on tänään jatkunut kuuden vuoden ajan. Se on itseasiassa yksi neljäsosa koko tähänastisesta elämästä, mikä on aika hieno juttu. Periaatteessa tuntuu, että kuusi vuotta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä aina.

Meille on ollut aina tärkeää viettää paljon aikaa yhdessä ja panostaa siihen. Siihen, ja avoimeen keskusteluun kaikesta. Varsinkin työpäivinä tuntuu, että aika loppuu välillä kesken kun olisi vielä niin paljon mieluista yhteistä tekemistä ja juteltavaa. Niinpä tämänkin vuosipäiväviikonlopun teemana tulee olemaan yhteisen laatuajan viettäminen, mikä on aivan parasta :)

Astetta nuoremmat J & H maailman toisella puolella reilu 4 v sitten.

Kerran eräässä tv-ohjelmassa haastateltiin ihmisiä siitä, mitä rakkaus on. Eräs haastateltava tiivisti vastauksensa niin osuvasti, että se jäi pysyvästi mun mieleen. Tätä henkilö siteeraten: Rakkaus on sitä, kun ajan myötä alat nähdä palasen itseäsi siinä toisessa ihmisessä. Voiko asiaa kauniimmin ilmaista?


27. huhtikuuta 2012

Monitoiminen aine


Ostin jokin aika sitten erään tuotteen, jota on nyt pakko vähän hehkuttaa täällä blogin puolellakin. Tässä blogissa kehuttiin ohimennen sellaista tuotetta, kuin Garnierin Miracle Skin Perfector (varsin vaatimaton nimi tuotteella :) ).  Kiinnostuin heti, koska hinta-laatu suhde oli blogia pitävän Annan mukaan tuossa tuotteessa enemmänkin kuin kohdallaan ja vaikutus kuulemma sama kuin monissa huomattavan paljon kalliimmissa vastaavanlaisissa tuotteissa. Olin aina ennen laittanut meikkivoiteen suoraan iholle kosteusvoiteen jälkeen, mutta lopputulos ei koskaan ollut aivan sellainen, kuin haluisin. Noh, osasyyllinen voi tietenkin olla ihan vaan mun kaukana täydellisestä oleva iho itsessään, mutta se on sivuseikka :D Nykyinen meikkivoiteeni kun on muuten todella hyvä, mutta se nimenomaan ehkä oli kaivannut jotain alleen.


On vähän vaikea tiivistää yhteen sanaan, mikä tuote tuo Miracle Skin Perfector oikeastaan on. Juttu piilee nimittäin siinä, että se tekee monta asiaa: se kosteuttaa, tasottaa ja sävyttää. Toisin sanoen, kasvojen pesemisen jälkeen sitä voi laittaa suoraan kasvoille, koska aine ajaa saman asian kuin kosteusvoide (ainakin minun ihollani). Ihon sävy tasoittuu muuttuen samalla hyvällä tavalla "kiiltäväksi", eli tulos ei ole sellainen eloton mattapinta. Sävytys puolestaan on tervetullut lisä talven jäljiltä kalpeille ja tämä tuote vastaa myöskin siihen tarpeeseen: itselleni tuo värisävy 3 eli medium tuo kasvoille aavistuksen verran päivetystä. Lopputulos on todella hyvä! Eli kosteutettu, tasoitettu ja hieman päivettynyt.

Käytän välillä tuota ainetta ihan sellaisenaan, mutta tähän kun vielä laittaa päälle meikkivoiteen niin lopputulos on tasaisempi ja pitkäkestoisempi, kuin että laittaisi meikkivoiteen suoraan kasvoille. Perfector toimii siis sellaisenaan JA meikkivoiteen alla ikäänkuin primerinä :) Kaiken lisäksi siinä on suojakerroin 15, mikä on ihan huippujuttu kesää ajatellen. Kesällä kun ei todellakaan tule aktiivisesti käytettyä meikkivoidetta, niin tuo on helppo laittaa kasvoille tuomaan vähän jotain extraa ja samalla suojaamaan liialliselta auringolta.

Cliniquen meikkivoide näyttää paremmalta ja kestää pidempään, kun sen alle laittaa Garnierin Miracle Skin Perfectoria.

Hintaa tällä taisi olla vähän yli kympin eli todellakin on hintansa arvoinen. Huh, minkälainen mainospuhe tästä nyt kehkeytyikään! Joskus vaan innostuu kun löytää tuotteen, mihin tykästyy ja mille on tarvetta, ilman että opiskelijabudjetin runtelema lompakko saa kamalia kolauksia :)

25. huhtikuuta 2012

Muutoksen tuulia


Elän työn puolesta nyt aika jännittäviä aikoja. Oltuani yli 3,5 vuotta eli koko opiskeluaikani töissä osa-aikaisesti kirjakaupassa, on ensi viikosta alkaen uudet kuviot luvassa, kun kesätyöni oman alan hommissa alkaa. Hehkutin tulevaa työpaikkaani jo täällä aiemmin, kun olin onnesta soikeana kyseisen kesätyöpaikan saamisen varmistuttua. Muistan, kuinka olin niin iloinen että olin aivan punainen koko loppupäivän :) Ja nyt kun olen tällä viikolla käynyt tutustumassa paikkaan ja tavannut tulevia työkavereitani, havahdun aina välillä tajuamaan, että mä todella pääsin tänne kesätöihin. Se alkaa pikkuhiljaa vasta konkretisoitumaan. Olen kiitollinen, iloinen ja jännittynyt samanaikaisesti - uudessa työssä aloittaminen on aina iso askel! Oltuani melkein aina töissä myyjänä olen lisäksi hyvin innoissani siitä, että saan työskennella ekaa kertaa elämässäni toimistotehtävissä. Työhuone, oma kone, oma kännykkä, kunnollinen taukotila, liukuvat työajat - nämä kaikki ovat mulle täysin uutta.


Edessä on siis enää pari työvuoroa kirjakaupassa, ja olo on samanaikaisesti haikea mutta iloinen. Toki varmaan palaan sinne syksyllä hetkeksi töihin, sitten kun kesätyöni loppuu ja ennen kuin matkamme koittaa. Pariksi-kolmeksi kuukaudeksi siis korkeintaan. Kaiken kaikkiaan alkaa olemaan aika loppusuoralla tutussa paikassa työskentely. Se tuntuu tavallaan helpottavalta, ottaen huomioon asiakaspalvelutyölle tyypilliset erilaiset puolet. Kun pitää aina pysyä rauhallisena, oli asiakas millainen tahansa. Kun pitää soittaa jälleen vartijoille, kun spurgujengi riehuu kauppakeskuksen käytävällä liikkeemme edessä. Kun joku sanoo ilkeästi. Kun joku varastaa selkäsi takana pinon kirjoja. Kun käteisen kanssa tulee sähläystä ja kun sen johdosta ihmettelet tuhannetta kertaa, miksi kaikki eivät vaan voisi maksaa kortilla.

Mutta sitten on se asiakaspalvelun toinen puoli. On nimittäin ihanaa, kuinka mukavia asiakkaita kirjakaupassa keskimäärin käykään (vertailukohtaa on ruokakaupasta ja jäätelökioskista ja voin kertoa, että meillä on ehdottomasti mukavimmat asiakkaat). On piristävää, kun asiakkaan kanssa viriää yhtäkkiä keskustelu jostain aiheesta. Kun joku vanhempi nainen kertookin uskomattomista seikkailuistaan Nepalissa. Kun pikkulapsi nostaa alahyllyltä kirjan 1000 tapaa kostaa eksälle ja huutaa "Äitiii, mä haluun tän!" (lapsella taisi olla elämän realiteetit jo hyvissä ajoin hallussa :D ). Kun huomaa asiakkaalla kivan lompakon ja asiasta syntyy mukava rupattelutuokio. Kun joku mummo kertoo minun muistuttavani hänen lapsenlastaan. Kun joku mies lausuu yhtäkkiä spontaanin monisäkeisen runon silmistäni (hmm...). Kokonaisuudessaan, myyjänä olo kirjakaupassa on ollut leppoisaa, nauruntäyteistä ja yllätyksellistä. Hyvät puolet peittoavat ehdottomasti huonot ja työ on ollut elämäntilanteeni kannalta juuri passeli. Työskentely siellä on ollut mulle koko opiskeluajalle tietynlainen kiinnekohta. Kurssit ja tentit ovat tulleet ja menneet, mutta työvuorot kirjakaupassa ovat pysyneet.

Ja sitten on tietenkin niin tärkeä teema kuin työkaverit. Meillä on nyt viimeisen vuoden sisällä muodostunut kirjakauppaan paras työporukka ikinä ja se jos mikä on valtava töissä viihtymiseen vaikuttava asia. Ollaan vapaa-ajallakin puuhailtu asioita yhdessä ja juuri viime viikonloppuna järjestettiin illanvietto mun hetkittäisen lähdön ja ylipäätään kevään kunniaksi (aina löytyy syitä...). Olen monesti maininnut ääneen kotonakin, että en tiedä tuleeko mulla ikinä tämän jälkeen olemaan näin kivoja työkavereita. Sen on mahdollistanut osittain työpaikan pienuuskin, nimittäin meitä on vain viisi.

Viime viikonloppuna vietettiin iltaa työkavereiden kanssa pelien ja herkkujen parissa.

Nyt on kuitenkin aika kääntää tavallaan uusi sivu elämässä ja siirtyä sellaisiin hommiin, minkä takia olen alunperin mennyt omaa alaani opiskelemaankin. Tuntuu todella hyvältä ja olen hyvin motivoitunut oppimaan uutta ja ottamaan vastuuta. Jotenkin aika on kypsä tälle muutokselle. Siitä voinkin osittain kiittää juuri työrupeamaani kirjakaupassa: käteen jäi lisäannos itseluottamusta, hauskoja muistoja ja uusia kavereita. Työpaikka voi vaihtua, mutta edellämainitut seikat ovat tulleet jäädäkseen :)



24. huhtikuuta 2012

Olisitpa jo täällä, kesä


Olin suunnitellut väsääväni ensimmäisen kesän hehkuttamiseen keskittyvän postaukseni vasta hieman lähempänä kesää, lähinnä toukokuun puolella. No, eihän siitä odottamisesta mitään tullut, joten jo nyt huhtikuun viimeisen viikon kunniaksi aloitan kesäpuheet listaamalla muutamia oleellisimpia asioita, joita tulevassa kesässä odotan. Kesä on kyllä aina aivan erityistä aikaa. Suhtaudun joka kerta tulevaan kesään sillä asenteella, että tästä tulee paras kesä ikinä. Sen ajatuksen siivittämänä mennään tänäkin vuonna! Sitä edesauttamassa ovat esimerkiksi seuraavat asiat:

  • Pidennetty viikonloppu Kööpenhaminassa  (enää 37 päivää!)
  • Juhannus, toivottavasti samassa paikassa kuin niin monena vuonna ennen
  • Puistossa istuskelu kera viltin, kavereiden, eväiden ja radion
  • Spontaanit iltauinnit meressä läheisellä rannalla
  • Jäätelön muuttuminen herkusta välttämättömäksi kesäravinnoksi 
  • Yleinen vauhdin hidastuminen joka puolella


  • Shortseissa kulkeminen aina kun mahdollista
  • Vierailu Suomenlinnassa vähintäänkin kerran
  • Löytöjen tekeminen aurinkoisella Hietsun kirpputorilla
  • Kuuma asfaltti
  • Pyöräileminen ilman varsinaista määränpäätä
  • Suomalaisten kesäbiisien kuuntelu ja mukana lauleskelu
  • Matkustelu Suomessa: äidin, iskän ja isovanhempien luona

 

  •  Mökkeily eri kokoonpanoilla kaverien mökeillä
  •  Erityisesti mökkeily J:n perheen mökillä kahdestaan <3
  •  Autolla ajaminen maaseudulla, ehkäpä auringon laskiessa
  •  Tuoksu ruohonleikkuun jäljiltä
  •   Kesäinen Helsingin keskusta turisteineen ja terasseineen
  •   Saunominen valoisana kesäyönä
  •   Mansikat ja kirsikat

Mitä odotuksia teillä on tulevalta kesältä? :)



22. huhtikuuta 2012

Completed


Sain äidiltä vähän aikaa sitten myöhästyneen synttärilahjan. Se oli eräs toivomani palanen eli charmi Thomas Sabon rannekoruuni, nimittäin neliapila. Halusin tällä kertaa nimenomaan neliapilan, koska mulle se symboloi hyvää onnea ja myöskin ystävyyttä. Eri charmeissa tärkeää mielestäni on se, että jokaiselle palaselle on jokin merkitys, jolloin koko rannekoru muuttuu merkityksellisemmäksi.


Tuo neliapila oli nyt kolmas charmini ja näillä näkymin myös viimeinen. Olen alunperinkin halunnut, että Thomas Sabon rannekoruuni kuuluisi vain maksimissaan kolme charmia: en halua, että se on ihan täynnä roikkuvia palasia, jolloin kokonaisuus olisi jotenkin sekava. Nyt ne kaikki kolme erottuvat siististi erikseen. Palasten vaihtelu ei myöskään innosta, koska nämä kolme ovat mulle ne tärkeimmät ja ne riittävät :) Alla olevassa kuvassa näkyy ne kaksi charmiani, jotka kuvasin ja joista kirjoittelin jouluna saatuani ne silloin lahjaksi.




Rannekoru on kyllä ollut ahkerassa käytössä ja sillä alkaa olemaan mulle aika lailla tunnearvoa. Välillä talvella, kun on joka päivä pitkähihaisissa paidoissa, korua ei tule joka päivä käytettyä, koska tuntuu ettei se oikein näy ikinä hihojen alta. Nyt kun voi käyttää jo useammin puolipitkiä tai lyhyitä hihoja, niin koru tulee laitettua yhä useammin ranteeseen. Hopeiset korut ylipäätään ovat mielestäni kesällä parhaimmillaan ruskettunutta ihoa vasten :)

Thomas Sabon korusarjan erilaisia koruja ja charmeja löytyy täältä.



20. huhtikuuta 2012

Hyvästit kaksihaaraisille


Pyrin käymään kampaajalla leikkuuttamassa hiuksiani ja värjäyttämässä raitoja ehkä noin kolme kertaa vuodessa. Mielellään kävisin useamminkin, mutta onhan se aika kallista lystiä. Sen lisäksi aurinko vaalentaa hiuksia aina kesäisin, jolloin tarvetta raidoille ei juurikaan ole. Joskus olen harkinnut ihan kotona raidoittamista, mutta hylkään idean joka kerta melko nopeasti: olen jotenkin liian peloissani siitä, että lopputulos olisi jotain ihan muuta kuin mitä haluaisin. Hiuksien leikkaaminenkaan ei oikein omatoimisesti miellytä (no, sitä en ole kyllä ikinä edes harkinnut :D ), joten jätän suosiolla nämä kaksi aktiviteettia aina seuraavalle kampaamokäynnille. 

Nyt viime käynnistä oli kuitenkin vierähtänyt yli viisi kuukautta, joten aiemmin tällä viikolla suuntasinkin vihdoin kampaajalle. Oli kyllä jo aikakin päästä laittamaan tämä pehko kevyempään kuntoon!




Muutos ei ollut suuren suuri, mutta kyllä lopputulos on mukavasti siistimpi verrattuna tuohon alkutilanteeseen. Ennen-kuvassa ei nimittäin ole kerroksittain leikkauttamisesta enää tietoakaan ja kaksihaaraisia oli varmasti enemmän kuin yksihaaraisia. Jälkeen-kuvassa näkyy selkeästi tuo kerroksittain leikkaaminen ja mikä parasta, harjaaminen sujuu taas kuin vettä vaan, kun kuolleet latvat lähtivät pois häiritsemästä :)

Heh, en voi muuten katsoa noita ylläolevia kuvia enää ilman että alan nauramaan: nimittäin kun näytin ne ensimmäistä kertaa Joonakselle, hän luuli ensin, että istun niissä naama kameraan päin, hiukset harjattuna naaman eteen :D En saa tätä mielikuvaa enää pois päästäni!





Vaikka mulla on huippumukava ja taitava kampaaja, jolla olen käynyt jo seitsemän vuoden ajan, en koskaan ole oppinut erityisesti nauttimaan kampaajan käsiteltävänä olemisesta. Tarkoitan sitä, kun jotkut oikeasti tykkäävät siitä, kun kampaaja käsittelee ja pesee hiuksia, mutta mä en ole koskaan ihan hirveästi pitänyt siitä. Varsinkin sen väriaineen pois peseminen on epämiellyttävää, kun niska tulee niin kipeäksi. Leikkaamisosuus on ihan ok, mutta föönaaminen taas kestää aivan liian kauan. Se avainasia tässä onkin varmaan oma kärsimättömyyteni - en jotenkaan jaksaisi istua siinä tuolilla lähes kahta tuntia. Sorrun aina selailemaan jotain Seiskoja, kunnes ne aiheuttavat mulle huonon olon ja on pakko lopettaa :D Onneksi kampaajan kanssa on aina kivaa rupatella esimerkiksi matkustamisesta, joten ilmapiiri on ainakin positiivinen. Ja tottakai lopputulos on aina sen istumisen arvoinen, eli pieni uhraushan tuo parin tunnin istuskelu lopulta on. 

Miten on, onko kampaajalla käyminen teille hemmotteluhetki vai enemmänkin velvollisuus?

18. huhtikuuta 2012

Uudet kirpparilöydöt x 5


Olin viime viikonloppuna kiertelemässä Valtterin kirpputorilla, jälleen kukonlaulun aikaan ja tarkoituksena tehdä taas hyviä kirpparilöytöjä. En tiedä, oliko siellä tällä kertaa jotenkin erityisen hyvät valikoimat vai kävikö minulla vain tuuri, mutta löysin aivan mahtavia juttuja! Kaikki niistä osoittautuivat kotona sovittaessa vieläpä juuri oikeanlaisiksi päälläkin, mikä ei aina ole mikään itsestäänselvyys kirpparivaatteissa. 

Tässäpä näitä löytöjä sitten tulee. Ensimmäiseksi kiva mekko kesää varten. Huomasin heti, että se on malliltaan melko samanlainen kuin tuo bannerissa näkyvä lempikesämekkoni, joten eipä tarvinnut kauan harkita. Pieni tasku rinnuksessa oli lisäksi jotenkin kiva yksityiskohta. Hinta oli perus-Valtteri tasoa, eli vain 1 €!


Punainen tuubitoppi oli istuvuudeltaan juuri oikeanlainen. Yleensä minulle tuottaa vaikeuksia arvioida silmämääräisesti, minkä kokoinen tuubitopin pitää ympärysmitaltaan olla pysyäkseen päällä mutta olematta kuitenkaan liian tiukka. Tällä kertaa arvio meni siis ihan nappiin :) Hintaa 1 €.


Löysin myös Soc:in urheilutopin omassa koossani - mullahan on noita tismalleen samanlaisia eri väreissä ennestään jo pari, mutta uutena ne maksaa n. 10 euroa, kun taas tuo irtosi yhdellä eurolla ja oli täysin moitteettomassa kunnossa. Piti muutenkin marssia lähiaikoina Stadiumiin hankkimaan täydennystä, mutta eipäs ihan heti tarvitsekaan :)


Löysin myös ihanan vaaleanpunaisen, sopivan muhkean kaulaliinan. Väri on juuri passeli kevääseen! Hinta jälleen 1 €.


Ja sokerina pohjalla, lähes käyttämättömän oloiset pinkit ballerinat. Ballerinat saavat olla mielestäni lähes mitä värejä tahansa, koska niitä on ihana yhdistellä kesävaatteisiin ja tuoda väriä asuun. Nämä olivatkin päivän "kallein" ostos, eli kaksi euroa :) Pääsisipä jo käyttämään näitä!



Sellaisia juttuja tällä kertaa! En voi taaskaan olla hehkuttamatta sitä, kuinka kirpputoreilta sattuu välillä löytymään uudenveroisia, juuri omannäköisiä vaatteita tuollaisilla hinnoilla. Parin vuoden kirpparilla käymisen seurauksena en osta juuri ikinä esimerkiksi toppeja ja t-paitoja uutena, kun satun aina löytämään niitä kirpputoreilta. Samoin kaikista mekoistani puolet on kirppareilta, pitkähihaisistakin lähes puolet ja tämänhetkisistä ballerinoista kaikki! Laukuista ja huiveistakin on suuri osa, ja niin edelleen. Jos en kävisi kirpputoreilla, olisi mun vaatekaappi paljon suppeampi kuin nyt, ja rahaa menisi vaatteisiin silti varmasti enemmän. 

Tottakai kirpputorillä käymisessä on miinuksensa. Valtterin kirpputorille mennessä pitää uhrautua heräämään aikaisin, jos haluaa maksimoida mahdollisuutensa tehdä löytöjä. Siellä pitää sietää ihmistungosta ja varautua päin tuleviin lastenvaunuihin ja korvan juuressa yskiviin ihmisiin (näin kärjistetysti kuvaillen). Lisäksi sen hallin huoneilmassa on jotain, mikä saa mulle aina tosi tukkoisen olon. Välillä myös pysähtyy miettimään kirpputoreja ihan laajempana nykyajan ilmiönä. Tavaraa on meillä kaikilla niin paljon, että siitä on tullut melkeinpä jätettä. Siitä halutaan eroon, koska uutta on helppo saada ja vanha ei mahdu mihinkään. Se selittää myös halvat hinnat. Toisaalta on hyvä, että ihmiset kierrättävät edes tuolla tavalla, kuin että vaihtoehtoisesti kippaisivat ylimääräiset vaatteensa suoraan roskikseen. Se, mikä on jollekin toiselle turhaa, voi olla toiselle oikea päivän pelastus - niin kuin nuo mun tämänkertaiset löydöt.

17. huhtikuuta 2012

Omatekoisia voimapatukoita

Olen jo pitkään ollut ajatuksen tasolla kiinnostunut kokeilemaan jotain proteiinipatukkareseptiä. Kaupasta ostetut proteiinipatukathan ovat ihan kätevä apu hädän hetkellä, jos sellainen sattuu laukun pohjalta löytymään hirveän nälän iskiessä ja jos mahdollisesti ruokakin on jäänyt väliin. Varsinaisesti en kuitenkaan pidä kaupoissa myytävien proteiinipatukoiden mausta, koska ne ovat kovin teollisia ja sahanpurumaisia - ja vieläpä älyttömän kalliita.

Satuin saamaan vähän aikaa sitten mammaltani erään reseptin, jonka hän oli löytänyt ilmeisesti jostain lehdestä. Ainesosat näyttivät hyvältä, vaikkakin se proteiininlähde niistä puuttui. Alla siis alkuperäinen resepti.


Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen yhdistetään kuuma vesi ja hunaja ja lisätään seos kuiviin aineisiin. Sitten vain muotoillaan taikinasta pötkylöitä ja kääritään ne yksittäin voipaperiin. Säilytys tapahtuu jääkaapissa, jolloin koostumuskin pysyy tiiviimpänä. Tosi helppo homma siis!

Oikeastaan ainoa mitä muutin verrattuna tuohon ylläolevaan reseptiin oli se, että lisäsin taikinaan pari desiä proteiinijauhetta. Jälkiviisaana totesin myös, että maissihiutaleet olisi ollut hyvä vaihtaa vaikkapa soijahiutaleisiin. Soijahiutaleet ovat paljon ravinteikkaampia ja vähäsuolaisempia ja itse olen lähiaikoina käyttänyt niitä vaikka missä, joten tuohonkin reseptiin ne olisivat sopineet mainiosti. Lisäksi ehkä hunajan määrää olisi voinut vähentää aika paljon, koska lisäämäni suklaanmakuinen proteiinijauhe toimi tehokkaana makeuttajana. Lopputulos oli siis todella makea, mutta en antanut sen häiritä itseäni ;) Tällainen kasa patukoita tuolla reseptillä sitten syntyi:







Tuli kyllä tosi herkullisia! Ehkäpä joku "energiaproteiinipatukka" olisi näille kaikkein osuvin nimitys. Prosessi kokonaisuudessaan oli hieman sotkuinen, kiitos tuon hunajamäärän, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Pitääpä ehdottomasti kokeilla joitain muitakin vastaavia reseptejä, jos tekeminen ei kerran tämän vaikeampaa ole. Varsinkin se, ettei patukoita tarvitse paistaa uunissa, on plussaa :)

15. huhtikuuta 2012

Good morning, Sunday


Olen lähiaikoina parantanut välejäni viikon viimeiseen päivään eli sunnuntaihin. Tuntuu, että osaan nykyään ottaa siitä ilon irti paremmin kuin ennen. Perinteisesti nimittäin juuri sunnuntai on minulle se päivä, milloin on kaikkein vaikeinta elää hetkessä. Ajatukset meinaavat liian helposti lipua seuraavan viikon asioihin. Luulen kyllä, että vuodenajallakin on oma vaikutuksensa tähän: varsinkin keväällä ja kesällä sunnuntait vaan ovat miellyttävämpiä kuin joskus marraskuun loskasateen keskellä :)

Viime yönä näin muutenkin ihanasti unta kesästä (tosin uni päättyi siinä mielessä ikävästi, että tiputin siinä kamerani laiturilta veteen ja kuulin, että siitä saa vakuutuksesta korvauksena vain 0,05 euroa :D ). Sunnuntaiaamuun herätessä tuntui unen jälkeen oikeastikin kesäiseltä, kun näki verhojen takana paistavan auringon. Hieman eri sää kuin eilen lauantaina, jolloin tuli kamppailtua ulkona väärinpäin kääntyvän sateenvarjon kanssa kangaskengät märkänä, hirveässä sade-tuuli-räntä-yhdistelmässä! Suuntasimmekin nyt kullan kanssa perinteiselle sunnuntaikävelyllemme. Meillä on nimittäin tapana tehdä aina sunnuntaisin pitkä, suunnilleen parin tunnin mittainen kävelylenkki, ja tällä kertaa se suuntautui Viikin metsien ja peltojen tuntumaan. 













Nuo ovat kyllä mielestäni ihan parhaimpia ulkoilualueita koko Helsingissä. Lintujen laulu, lämmittävä aurinko ja oivallus siitä, että pystyy haistamaan meren ensimmäistä kertaa tänä vuonna, toivat varsin pirteän lopetuksen tälle viikolle. Ja onneksi viime yön unenikaan ei osoittautunut enneuneksi, eli kamera pysyi tiukasti kädessä ;)

14. huhtikuuta 2012

The mekko


Eräällä ystävälläni on noin kuukauden kuluttua häät, kuten olen täällä maininnutkin. Olen pitkin kevättä katsellut sivusilmällä itselleni juhlamekkoja niitä häitä varten ja jokin aika sitten vihdoin tärppäsi! Olin lähdössä vapaapäivänäni kaupungille katselemaan mekkotarjontaa ja mainittuani asiasta morsiamelle, tarjoutui hän innokkaana lähtemään mukaan. Ihan ensimmäisten mekkojen joukosta löytyikin aivan ihana yksilö - itseasiassa en löytänyt sitä edes itse, vaan morsian kiikutti sen minulle Zarassa :) Ilman häntä en olisi ehkä uskaltanut ostaa noin vaaleaa mekkoa (en ole tosiaan ollut häissä kun viimeksi lapsena, joten käsitys siitä, missä menee raja liian vaalean mekon kohdalla on minulla aika hukassa), mutta ystäväni sai minut vakuutettua, että se on tarpeeksi kaukana valkoisesta ja että minun pitäisi ehdottomasti ottaa juuri tuo mekko. Valinta oli kyllä juuri oikea, koska mekko on aivan ihana! Yllätän itseni vähän väliä sovittelemasta sitä peilin edessä todeten, että se on mahdollisesti kivoin juhlamekko, mitä minulla on koskaan ollut.

Värin voisi määritellä olevan vaalea persikka. Olen yrittänyt kuvata mekkoa päälläni pariinkin otteeseen, mutta turhautunut, kun jotenkin meidän kämpän valaistus yhdistettynä perus-pokkarimalliseen kameraan ei onnistu taltioimaan todellista väriä sitten millään (järkkäristä haaveillen...). Keittiön valaistuksessa mekon väri näyttää tältä:



... mutta koska kuvien ottaminen keittiössä on taustan takia vähän epäesteettistä, niin lähes ainoa paikka pikkuisessa yksiössämme on kuvaamisen kannalta eteinen: siellä kun on vähiten tavararöykkiöitä ja muuta häiritsevää taustalla. Eteisen valaistus tosin saa vaaleat vaatteet näyttämään hyvin vaaleilta ja ihon ruskettuneelta (trust me, en ole tippaakaan ruskettunut tähän aikaan vuodesta, vaikka allaolevista kuvista voisi päätellä jotain ihan muuta :O ).  Mutta siis, mekon todellinen väri on ehkä tuon ylläolevan ja allaolevien kuvien sekoitus.









Lempparijuttuni tuossa mekossa on tuo pitsimäinen helma, joka on kivasti vähän pidempi kuin tuo aluskangas. Syväänuurrettu selkäosa on myös plussaa! Pitää kuitenkin vielä miettiä, minkälaiset korkokengät ja laukun yhdistäisi tuohon mekkoon. Ehkäpä sellaiset, jotka mätsäisivät tuohon vyöhön? Myöskään kampauksen suhteen en ole vielä päättänyt mitään. Voisin vaikka yrittää siihen mennessa opetella jonkin vähän juhlavamman kampauksen, tai vaan pyöräyttää jonkinlaiset kiharat. Oi että, odotan kyllä ystäväni häitä todella innolla!

Onko kellään teistä häitä ensi kesänä, muiden tai omia? :)

13. huhtikuuta 2012

Perjantai 13.


Huh, mikä viikko takana. Olen lähiaikoina lukenut hullun lailla erääseen isoon tenttiin, joka mulla oli vihdoin viimein tänään. Pelasin lukemisessa todella varman päälle, koska tiesin, että reputtamisesta seuraisi uusintatentti joskus toukokuussa - silloin olen jo hyvässä vauhdissa kesätöiden parissa, joten lukeminen ei millään lailla kyllä silloin enää sopisi aikatauluihini. Motivaatiossa ei varsinaisesti auttanut se, että 1000-sivuinen tenttikirja sattui käsittelemään mielestäni koko opiskeluaikani epäkiinnostavinta aihetta, josta minulla ei ollut muutenkaan minkäänlaista pohjatietoa valmiina. Onneksi olen melko hyvä opettelemaan ulkoa, koska sitä taitoa tarvittiin nyt (muuten olen kyllä pyrkinyt oppimaan yliopistoaikana ulkoaopettelun sijaan ymmärtämään kokonaisuuksia, mutta eipä sekään toimi ihan kaikissa aiheissa...). Kaiken lisäksi tänään tenttipäivänä sattui olemaan vieläpä perjantai 13. päivä, eli hieman stressiä pukkasi.

Lukemisen aikana muistiinpanoja kertyi kymmenen A4-kokoista paperia molemmin puolin täyteen kirjoitettuna... Yleensä tiivistäminen on onnistunut hieman paremmin :O


No, nyt se on kuitenkin ohi! Tavanomaista intensiivisempi luku-urakka kannatti, sillä tentti meni ihan hyvin. Uskallan olettaa, että kyllä se ainakin läpi meni. Mutta mikä parasta, tuo oli nyt tämän kevään viimeinen tentti, eli pänttäämisen osalta voi siirtää nyt aivot kesäloma-toiminnolle! :) Pari esseetä olisi vielä väännettävänä ja muutama luento käymättä, mutta ne eivät enää kyllä tunnu tämän lukemismäärän jälkeen miltään.  Nyt pystyy siis siirtymään suhteellisen rennoilla fiiliksillä viikonlopun viettoon.

Tässä vielä kuvia tämän päivän kampauksestani. Olen edelleenkin suosinut lähiaikoina erilaisia letti- ja nutturakampauksia hämätäkseni itseäni ja muita huomaamasta juurikasvua ja liian pitkäksi venähtänyttä tukan pituutta. Ensi viikolla asiaan tulee kuitenkin muutos, koska varasin juuri kampaajan tiistaiksi. Kun kerran aivot siirtyivät nyt osittain kesälomalle, niin pian on myös hiusten vuoro muuttua hieman raikkaampaan, kesäisempään suuntaan :)








Nyt kun kerran oli opiskelusta puhe, niin olenkin tainnut unohtaa mainita erään olennaisen asian täällä blogin puolella. Saavutin nimittäin erään virstanpylvään tuossa muutama viikko sitten valmistumalla kandiksi! Viimeiset kandinopintoihin liittyvät kurssit kävin kyllä jo viime vuoden puolella, mutta itse kandintyöstä tuli tulokset tosiaan vasta silloin muutama viikko sitten. Ihan piristävää, että vihdoin on saavuttanut jonkinlaisen "tittelin" sitten ylioppilaaksi tulon jälkeen :) No, seuraava etappi onkin siis maisterinpaperit, mahdollisesti vuoden 2013 loppupuolella.

Sellaisia kuulumisia siis opiskelurintamalta. Hauskaa viikonloppua kaikille!


11. huhtikuuta 2012

Madventures


Jos pitäisi mainita joku julkisuuden henkilö, jota oikeasti ihailen, olisi mun valinta melko selvä. Oikeastaan tällaisia henkilöitä on kaksi, nimittäin Madventuressin Riku ja Tunna. Olen seuraillut heidän touhujaan jo vuosien ajan, aloittaen katsomalla kaikki kyseisen tv-sarjan tuotantokaudet useampaan kertaan. Ohjelma itsessään on tietenkin hauska ja viihdyttävä, mutta ennen kaikkea se on paljon muutakin kuin omituisten ruokien syömistä tai läpänheittoa. Parasta tuossa kaksikossa on mielestäni se, että he ovat näyttäneet ihmisille vaihtoehtoisia tapoja matkustaa ja antaneet pohdiskeltavaksi kaikenlaisia yhteiskunnallisia teemoja, mitä koko matkustamiseen voidaankaan liittää. He ovat esittäneet julkisuudessa hyviä näkemyksiä ja ovat uskaltaneet rikkoa jonkinlaisia "normeja" monen asian ympäriltä, esimerkiksi puhumalla sellaisista asioista, mistä ei yleensä ole tapana syystä tai toisesta puhua.

Madventuressit ovat kirjoittaneet lähivuosina kokonaiset kolme kirjaakin. Suosittelen todella lukemaan nuo kirjat, jos yhtään vain kiinnostaa! Tuorein heidän kirjastaan on MadWorld: Seikkailijan atlas.







Seikkailijan Atlaksessa yhdistyy ylläolevan kuvan mukaisesti kolme asiaa. Aluksi siinä esitellään jokaikinen maailman maa, mistä tuli bongattua myös sellaisia maita, joita en edes tiennyt olevan olemassa - vai miltäs kuulostaa Pitcairn, Kiribati ja Grenada? :) Karttaosio sen sijaan sisältää kartat maailman alueista, mikä on suuri plussa, ainakin jos sattuu olemaan mieltynyt karttojen selailuun kuten minä (ensimmäinen J:lta saamani joululahja aikoinaan oli muuten iso karttakirja! On kiva nähdä, mitkä maat ovat vierekkäin ja miten pitkä etäisyys esimerkiksi joidenkin kaupunkien välillä näyttäisi olevan). Ehkäpä paras osio on kuitenkin loppuosa, joka tarjoaa faktatietoa ja pohdinnan aihetta. Siinä käydään läpi isoja kokonaisuuksia, kuten väestö, ympäristö ja raha ja kyseenalaistetaan nykyajan tottumuksia madventuresmaiseen tyyliin. Väittäisin, että jokaiselle tekisi hyvää lukea tuo loppuosio, koska se sisältää silmiäavaavia pointteja ja muistuttaa siitä, että ainoa tapa muuttaa vallitsevia epäkohtia on ensin tiedostaa ne. Mutta ei siitä sen enempää, lukekaa itse lisää jos kiinnostaa :)

Kaksi aiempaa Madventures-kirjaa löytyvät niin ikään kirjahyllystämme: Kansainvälisen seikkailijan opas on kulkenut jo parilla viime reissulla mukana (ja alkaa olemaan sen näköinenkin...) ja sisältää todella käytännöllisiä vinkkejä reppumatkustamiseen. Se on jokaisen omatoimimatkailijan tietopaketti kätevässä pokkarikoossa. MadCook-kirja sen sijaan keskittyy ruoka-asioihin, mistä tietenkin olen itse hyvin kiinnostunut myös opiskeluihin liittyvän alavalintani kannalta :) Ruokahan vaikuttaa paitsi jokaiseen henkilökohtaisella tasolla joka päivä, myös maailmanlaajuisesti lähes kaikkeen. Sillä on todella väliä, mitä syömme ja tuon kirjan myötä tulee hyvää ja yllättävääkin tietoa ruoasta (noin ekologisessa, eettisessä ja terveydellisessä mielessä).




No niin, ennen kuin alan kuulostaa liikaa mainokselta niin ehkä voisin näin yhteenvetona todeta, että hienoa että Suomesta löytyy sellaisia julkisuudenhenkilöitä kuin Riku ja Tunna. Heidän tapansa esiintyä ja puhua on helposti lähestyttävä ja uskottava, joten heidän sanomansa tavoittavat kaikenlaisia ihmisiä. Uusia Madventures-tuotantokausia ja kirjoja odotellessa voi onneksi kuunnella heidän muutaman tunnin mittaista Truths & Rights- radio-showtaan joka perjantai-iltapäivä, tai kuten itse teen, kuunnella ne jälkikäteen esimerkiksi täältä.


9. huhtikuuta 2012

Tipuja ja pelailua


Pääsiäinen lähenee loppuaan, kuten myös viimeisetkin pashat, pääsiäismunat ja mämmit (olenko muuten ainoa, jolle tuottaa vaikeuksia kirjoittaa oikein sana pääsiäinen? Pitää aina oikolukea se moneen kertaan, koska lähes aina siellä on muutama s- tai i-kirjain liikaa). Lähipäivät ovat sujuneet suurin piirtein niin kuin ennustinkin, eli rentoutuen ja hengaillen kotona, vierailemalla iskän luona ja yleisesti nauttien pääsiäistunnelmasta. Sen lisäksi sunnuntai-ilta kului pelaillen lautapelejä kaveriporukalla, mikä oli ihan mielettömän hauskaa! Olen suuri lautapelien ystävä ja ne ovat lähes millä kokoonpanolla tahansa todella hyvää ajanvietettä :) Nyt vuorossa olivat ihan perus Alias ja Trivial Pursuit, eli varmoja valintoja molemmat. Pelailu jatkui lähes puoleen yöhön asti ja tunnelmaa ei ainakaan haitannut se, että satuin olemaan molempien pelien voittajajoukkueissa ;) Terveisiä vaan!

Tässä vielä pääsiäiskuvia kotoa...



Rairuoho on vihdoin kasvanut oikeisiin mittoihinsa. Kävin ostamassa lisää tipujakin (oho, oikeassa yläkulmassa on näköjään tipu jalat ylöspäin :D ).

... ja kuvia iskän luota, pääkaupunkiseudun ulkopuolelta:









Sellainen pääsiäinen siis takana! Nyt pitäisi pikkuhiljaa saada lomailumoodi pois päältä ja tarttua sohvalla odottavaan 1000-sivuiseen tenttikirjaan. Pääsiäisestä sai ainakin sen verran energiaa, että eiköhän tuo kevään viimeinen tentti hoidu sen voimilla.

PS. Tein muuten vielä yhden pienen uudistuksen blogiin lisää: otin nimittäin käyttöön tuon LinkWithin-jutun, jolloin jokaisen postauksen alle ilmestyy linkkejä aiempiin kirjoituksiini. Kätevää! Melkein jo itsekin onnistunut unohtamaan jotain juttuja, mitä on tullut viime vuoden puolella kirjoitettua :)

7. huhtikuuta 2012

Hilfigerit


Kirjoittelin vähän aikaa sitten laadukkaiden tennareiden metsästysprosessistani. Pari päivää sitten koin edistysaskelia aiheen suhteen, kun tilaamani tennarit saapuivat vihdoin postissa! Odotukset molempien tilaamieni Tommy Hilfigerin tennareiden suhteen olivat korkealla, koska kuvien perusteella ne olivat näyttäneet juuri sellaisilta, mitä olin etsinytkin. 

Sovitin molempia ihan täpinöissäni ja valinta oli melko nopeasti selvä. Päätökseni näytti siis seuraavalta:





Tattadaa, punaiset veivät voiton! Niitä sovittaessani vain tajusin, että pirteän väriset kengät olisivat juuri sitä mitä haluaisin keväälle ja kesälle. Sovittaessani kenkien kanssa kevättakkejani totesin, että tuollainen perus-punainen väri täydentää tosi kivasti neutraalin sävyisiä takkejani. Kengät vain yksinkertaisesti näyttivät heti jotenkin "omilta" :)

Nuo valkoiset olivat myös kivat, mutta laittaessani ne jalkaan en kuitenkaan vakuuttunut niin paljon kuin olin kuvitellut. Ehkä olen vain hieman kyllästynyt kulkemaan valkoisissa tennareissa vuodesta toiseen, vaikka tokihan ne sopivat kaiken värisiin vaatteisiin. Ehkäpä vielä enemmän vaakakupissa painoi se, että en kestä ajatusta siitä, että noinkin hintavat kangaskengät sotkeentuisivat lopullisesti  astuessani ensi kerran vahingossa johonkin kuralätäkköön. Olen aika mestari käyttämään kaikkia metsäisiä oikopolkuja, joten riski on vain liian suuri. Päätin siis, että palautan nuo valkoiset ja jatkossa voin mielummin etsiä joitain samantapaisia vaikka kirppikseltä, niin ei ainakaan tarvitse stressata niiden pilaamista :)








On ne kyllä ihanat ja aivan eri luokkaa jalassa, kuin mitä kangaskengät yleenä. Tämä viikko onkin tullut kuljettua ihan suosiolla vielä talvisaappaissa, mutta josko vaikka ensi viikolla uskaltautuisi jo koekäyttämään noita ihan ulkona - ja joka tapauksessa kiertäen ne kuralätäköt kaukaa :)

5. huhtikuuta 2012

Suunnitelmia pääsiäiseksi


Jotenkin tänä vuonna pääsiäisen tuleminen tuntuu normaaliakin kivemmalta. Ihanaa kun tietää, että edessä on neljä päivää rentoa oleskelua ilman liian tiukkoja aikatauluja. Eniten tietenkin odotan kaikkien maukkaiden pääsiäisherkkujen nauttimista ja sään salliessa tulee myös varmasti ulkoiltua paljon (viime päivinä olen tarkoituksella boikotoinut lenkkeilyä takatalven vuoksi... Boikotti on selvästi tehonnut, koska nyt näyttää jo paljon aurinkoisemmalta ja sulemmalta! ;) ). Lauantaina joudun valitettavasti töihin, mutta sen jälkeen pääsee onneksi suuntaamaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle isäni luokse, jonne on lähdössä minun ja Joonaksen lisäksi myös molemmat veljeni. Siellä entisissä kotimaisemissani on aina helppo rentoutua, viimeistään silloin kun pääsee saunomaan :)

Olen valmistautunut etukäteen pääsiäiseen muun muassa kylvämällä rairuohot. Olin tosin liikkeellä hieman myöhässä, heh, joten näky ei ole vielä aivan sitä mitä pitäisi:

Aikatauluttamisessa, siementen peittämisessä ja liiallisessa kastelussa olisi ollut vielä parantamisen varaa!

Pitäisi varmaan heittää jotain kasviravinnetta sekaan, niin kasvaisivat nopeammin :) Lisäksi rairuohon pinnalle kuuluvat pääsiäistipumme ovat mitä ilmeisemmin kadonneet, koska niitä ei yksinkertaisesti löydy mistään. Mikäköhän siinä on, että aina pääsiäis- ja joulukoristeita on niin vaikeaa löytää silloin kun pitäisi, ja aina jotain niistä vain mystisesti katoaa eikä ikinä enää löydy (nimerkillä, "Parin joulukynttelikön kadottaja".) Onneksi eräs ystäväni lahjoitti minulle eilen yhden ylimääräisen pääsiäistipun, ja vieläpä ennen kun olin edes alkanut etsimään niitä omiani. Kohtalolla oli selvästi sormensa pelissä!

Lisäksi kaupasta on hankittu jo tällaisia perinteisiä pääsiäiseen kuuluvia herkkuja:

Nuo klementiinit eivät oikein tunnu kuuluvan joukkoon :D Ne vain sointuivat kauniisti kermapurkin väriin, niin oli pakko sisällyttää kuvaan.

En malta odottaa, että pääsen käsiksi erityisesti tuohon pashaan! Nam. Ajattelimme myös katsoa tässä pääsiäisen aikana alla näkyvän Pedro Almodovarin ohjaaman elokuvan. En olekaan tainnut mainita, kuinka paljon pidän kyseisen ohjaajan leffoista! Ne ovat jotenkin ihanan outoja ja on piristävää katsoa juuri sellaisia elokuvia, missä mikään ei ole kovin ennalta-arvattavaa. Lisäksi espanjankielen ystävänä on kivaa aina katsoa elokuvia sillä kielellä. Toivottavasti tämäkin leffa on samaa luokkaa kuin Almodovarin muut teokset :)




Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...