30. maaliskuuta 2012

Hauskoja näkökulmia


Kuten näette, sain vihdoinkin askarreltua blogille uuden bannerin. Olipas vaikeaa valita, miten monta kuvaa haluaa saada siihen mahtumaan ja ennen kaikkea mitä kuvia valitsee, mutta mielestäni lopputulos on aika onnistunut. Levensin myös hieman blogiani, mutta fontin ja muut yksityiskohdat jätin ennalleen. Ehkä tässä oli muutosta tarpeeksi tälle kerralle :)

Tuo bannerin suurin kuva on muuten napattu reilu vuosi sitten Thaimaan Koh Taolla auringonlaskun aikaan. Kuvassa oleva mekko, joka ei kovin selvästi kylläkään erotu, on ostettu samaisen reissun aikana Kambodzasta ja on nykyään mun lempparimekko kaikessa yksinkertaisuudessaan. Siihen liittyy niin paljon hyviä muistoja ja se on mitä kätevin valinta kesähelteisiin.

Matkustelusta puheen ollen, mun on pakko jakaa teille eräs hassunhauska kuva näin viikonlopun alkamisen kunniaksi. Eräs kaverini oli nimittäin linkittänyt alla olevan kuvan Facebookiin ja mielestäni se oli aivan loistava! Katsokaa vaikka:


Kuva: backpackmojo.com.


Hahhah, nuo jutut ovat niin osuvia että en voinut muuta kuin nauraa! Ihanaa kärjistämistä :D Ainoana erona ainakin mun kohdalla on, että tuohon "What my friends think I do" kohtaan sopisi paremmin sellainen kuva, jossa henkilö makaa rannalla ottamassa aurinkoa. Muut kohdat menivätkin aika nappiin! Bloggailusta on olemassa samanlainen kuuden kuvan sarja olemassa, joka on myös aika hauska. Ainakin Hanilon blogista löytyy sellainen, joten käykäähän katsomassa jos tällainen huumori kolahtaa.

Rentouttavaa viikonloppua! :)

28. maaliskuuta 2012

Let the sunshine in


Monissa blogeissa on varmaan jo ainakin kertaalleen mainittu, että kevään tullessa tekee mieli alkaa pukeutua raikkaisiin, keväisiin väreihin ja työntää tummat paidat vaatekaapin perälle. Sanonpahan nyt minäkin, että  juuri näin se todella on :) Valon lisääntyessä tuntuu jotenkin luontevammalta pukeutuakin valoisammin. En muutenkaan käytä kovinkaan tummansävyisiä vaatteita (farkkuja lukuunottamatta), mutta erityisesti talven jälkeen kaikenlainen synkistely pukeutumisessa jää täysin pois.

Tässä erään koulupäivän asuani, jossa vaaleat värit pääsivät käyttöön. Vaikka kaulakoru olikin kääntynyt väärinpäin....


....vaikka olikin pienoinen bad-hair-day....


....ja vaikka sen kaulakorun kello näyttää ihan ihme aikoja, niin silti kirpparilöytötoppini toimi hyvin valkoisen perusneuletakin kanssa. Tuohon kun yhdistäisi vielä jonkun kirkkaanvärisen huivin, niin kokonaisuus olisi vielä parempi. Viime päivinä on kyllä tullut kantapään kautta opittua, että paksut talvikaulaliinat alkavat olemaan aika hiostavia tähän aikaan vuodesta!



Nyt vielä kun saisi heittää talvisaappaat lopullisesti nurkkaan ja alkaa kulkea ballerinoissa! Ehkä huhtikuun puolella sekin aika vielä koittaa :)

26. maaliskuuta 2012

Parempaan päin!


Uusi viikko on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja vieläpä aika positiivisissa fiiliksissä. Tämä siitäkin huolimatta, että kellojensiirto sekoittaa aina vähän unirytmiä ja että näin painajaista, jossa Vesa-Matti Loiri piti mua panttivankina (mitä ihmettä..??). Mutta siis, tämä mainitsemani positiivisuus johtuu ennen kaikkea siitä, että selkäni alkaa oikeasti olemaan jo hieman parempi :) Painetta nikamissa ei tunnu enää läheskään niin paljon ja välillä jopa havahdun tajuamaan, että hetkinen, en ole joutunut uhraamaan ajatusta koko selälle moneen tuntiin! Eli parempaan päin ollaan todellakin menty eilen ja erityisesti tänään. Tänään oli myös se puhelinaikani fysioterapeutille ja sain vastaanottoajan, tosin vasta toukokuulle. Hän kehotti hakeutumaan lääkärille vielä sitä ennen, jos vaiva ei itsekseen parane. Yhdessä ihmeteltiinkin, miksei minulle alunperin ensin annettu lääkäriaikaa, niin kuin on tapana. Fyssarin kun on puhelimessa aika vaikea auttaa. No, ehkäpä käyn näyttämässä tätä lääkärille jossain vaiheessa, mutta ainakin sen fysioterapiakäynnin aion hyödyntää sitten toukokuussa, oli selkä täysin parantunut tai ei.


...painajaisista huolimatta ;) Kuva weheartit.com.


Kevään eteneminen on saanut mut myös suunnittelemaan vähän muutoksia tähän blogiin. Käytännöllisistä asioista aloittaen, tajusin vihdoin poistaa kommentoinnista sanavahvistuksen. Nykyään kommentoinnin yhteydessä ei siis tarvitse enää todistaa, ettei ole joku haittaohjelma - kiitos siis Nannalle, että vinkkasit mulle aiheesta :) Sen lisäksi muutin kommentointilomaketta siten, että tästä lähtien pystyn vastaamaan suoraan jokaisen kommentin alle. Kuinka kätevää! Tämä on ollut monilla käytössä jo jonkin aikaa, ja sen käyttöönotto olikin tosi simppeli juttu. Muitakin pieniä uudistuksia on myös tulossa blogin ulkoasuun. Ajattelin nimittäin väsätä uuden bannerin ja nyt pitäisi vain osata päättää minkälaisen. Katsotaan, jos saisin sen aikaan lähitulevaisuudessa :)

Hauskaa alkanutta viikkoa!

24. maaliskuuta 2012

Muutamat kirjat


Olen lueskellut lähiaikoina kirjoja aika ahkerasti ja ajattelin taas kirjoittaa pienet arvostelut tuoreimmista lukukokemuksistani. Usein valitsen kirjat sen pohjalta, mitä olen kuullut monien ihmisten suosittelevan, mutta joskus myös nappaan jonkun ihan vieraan kirjan ex-tempore-tyylillä. Molemmilla toimintatavoilla voi löytää todellisia helmiä ja oma mielipidehän alkaa muodostumaan vasta sitten, kun on jonkin matkaa lukenut kirjaa. Täytyy kyllä taas todeta, että kirjojen lukeminen on parhaimmillaan niin ihanaa ja rentouttavaa puuhaa! Kirjoittelin muuten joskus aiemmin postauksen, johon listasin 10 lempikirjaani ja se löytyy täältä :) 

Mutta tässä siis neljä viimeisintä lukemaani kirjaa arvostelujen kera:


kuva
Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa. Tätä kirjaa on kehuttu paljon ja sain nyt vihdoin aikaiseksi metsästää sen käsiini. Tykkäsin kirjasta todella paljon ja itseasiassa se voisi jopa kivuta tämänhetkiseen top-kymppiini! Kirja sijoittuu 60-luvun Nigeriaan. Aiheena on sisällissota ja kertomus etenee niin mielenkiintoisesti ja vauhdikkaasti, että kirjaa ei tehnyt mieli laskea käsistään ollenkaan. Tarina on kerrottu eri hahmojen näkökulmista, esimerkiksi paikallisen hyviintoimeentulevan naisen, kodinhoitajana työskentelevän nuoren pojan sekä englantilaisen miehen. Vaikka hahmot ovatkin fiktiivisiä, on Biafran sota todella tapahtunut ja tieto siitä elävöittää lukukokemusta vielä entisestään.










kuva.

Corinne Hofmann: Valkoinen Masai. Sattumalta luin lähiaikoina myös toisen Afrikkaan sijoittuvan kirjan. Valkoinen Masai on tositarina ja se on kirjoitettu sveitsiläisen naisen päiväkirjojen perusteella. Nainen rakastuu Keniassa masai-soturiin ja päättää muuttaa asumaan heimon luoksi. Kirja oli valtavan kiinnostava ja pariskunnan kulttuurierot ja ongelmat ovat kyllä juuri niin suuret kuin voi odottaakin: yhteistä kieltä ei ole, pukeutuminen ja tavat ovat aivan päinvastaiset, asuminen savimajassa muiden heimon jäsenten kanssa, sveitsiläisen naisen sairastuminen toinen toistaan pahempiin sairauksiin, mahdoton byrokratia viranomaisten kanssa... Aikamoinen soppa siis mutta lukijan kannalta hyvin mielenkiintoinen sellainen :)






kuva
Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli. Aluksi mulla oli vaikeuksia päästä "sisään" tähän kirjaan, mutta jossain vaiheessa aloin todella pitämään tästä. Kirja kertoo nuoresta naisesta, jonka menneisyyttä varjostaa sijaiskodeissa asuminen ja kaikenlaiset traumat. Hän on tottunut ilmaisemaan itseään kukkien kautta, koska eri kukat ilmaisevat eri asioita (tämä on siis ihan totta, mutta en ollut tiennyt aiheesta mitään tätä ennen. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: tarhaorvokki=ajattele minua, tulppaani=rakkaudentunnustus, vuokko=hylätty, basilika=viha, neilikka=pidä kiirettä). Päähenkilö saa elämäänsä sisältöä päästyään kukkakauppaan töihin ja törmättyään myös toiseen henkilöön, joka ymmärtää tätä kukkien kieltä. Kokonaisuudessaan kirja oli jotenkin positiivisella tavalla erilainen ja tuo kukka-asia teki kirjasta mukavan persoonallisen. Ja kannattaa perehtyä noihin eri kukkien sisältämiin viesteihin jos vain kiinnostaa!









kuva
Alan Drew: Vesipuutarhat. Tätä kirjaa olin monesti pyöritellyt käsissäni töissä, ja kun se osui silmiini kirjastossa päätin vihdoin lainata sen. Tapahtumat sijoittuvat Turkkiin ja siellä tapahtuvaan maanjäristykseen. Maanjäristys muuttaa monen paikallisen ihmisen elämän ja pääosissa ovat konservatiivinen perheenisä ja hänen tyttärensä. Isä kamppailee omien henkisten ja fyysisten ongelmiensa kanssa ja tytär puolestaan kapinoi odotettua rooliaan vastaan ja rakastuu amerikkalaisen avustustyöntekijän poikaan. Pidin kirjan tapahtumarikkaista käänteistä. Ehkä ajoittain en voinut olla ajattelematta sitä, että kirja on jenkkikirjailijan kirjoittama ja siksi tuntuikin, että kirjailija kuvaili amerikkalaisen avustustyöntekijän lähes yli-ihmiseksi, ihan ulkonäöllisten piirteiden kuvailusta luonteeseen asti. Ehkä se ei ollut kirjailijan tarkoitus, mutta jollain tasolla se ehkä hieman häiritsi. Lukemisen arvoinen kirja silti!






Oletteko te lukenut mitään ylläolevista kirjoista? Kaikenlaiset kirjasuositukset ovat myös aina tervetulleita :)

23. maaliskuuta 2012

Frustration


Nyt turhauttaa ja pahasti. Mulla oli joskus yli kuukausi sitten alaselkäkipuja, enkä ollut ihan varma, mistä ne silloin johtuivat. Epäilin, että esimerkiksi bodypump-tuntien kyykkäystekniikassani oli ollut jotain vikaa, sillä sehän liike väärin tehtynä voi heijastua juuri alaselkään. No, kipu sitten hälveni melko pian ja unohdinkin koko jutun jatkaen liikuntaa entiseen tapaan (tosin kiinnittäen huomiota parempaan tekniikkaan). Nyt alkuviikosta kipu on alkanut kuitenkin taas palaamaan, ja kovempana kuin viimeksi :( 


Vaiva ei tunnu oikeastaan miltään perinteiseltä lihaskivulta, vaan enemmänkin siltä, kuin joku nikama painaisi toista oikealla puolella alaselkää. Tämä kaikki tuntuu myös häntäluussa asti. Olen yrittänyt etsiä netistä apukeinoja ja siellä korostetaan monesti, että selkäkipujen kanssa ei pitäisi jäädä paikoilleen. Pitäisi siis pitää selkä liikkeessä, koska paikallaanolo voi jumiuttaa sitä entisestään. No, olen siis varovasti lenkkeillyt ja venytellyt paljon - eikä mitään apua. Itse asiassa tuntuu, että huonompaan suuntaan ollaan menty, koska erityisesti iltaisin tuntuu epämiellyttävältä istua, maata tai seisoa. En siis tiedä miten päin pystyisi olemaan. Nukahtaminenkin oli eilen vaivalloista kun joka asennossa kolotti, mutta aamuisin puolestaan kipu on aika vähäistä. Netissä taas monet sanovat selkävaivojen olevan aamuisin pahimmillaan? Vaivoja on ilmeisesti niin monenlaisia :/

Sain maanantaille fysioterapeutin soittoajan, joten silloin selviää varmaan enemmän. Uskon, että sieltä osattaisiin sanoa, miten pitäisi toimia ja saanko vastaanottoajan vai miten... Nyt pitää vain odotella viikonlopun yli ja toivoa, että tämä selkä ehkä vähän helpottuisi ajan kanssa itsekseen niin kuin viimeksikin. Plääh. Mulla olisi niin paljon energiaa tehdä kaikkea liikunnallista, mutta pitänee nyt vain ottaa rauhallisesti. Olenkin yrittänyt purkaa turhautuneisuuttani esimerkiksi paiskimalla kouluhommia, mikä on tietenkin ihan hyvä juttu. Lisäksi leivoin eilen pitkästä aikaa lempisämpylöitäni tällä reseptillä. Sai ainakin muuta ajateltavaa :)

Lohdutussämpylät.


Taas sitä muistaa arvostaa terveyttään, nyt kun se on hetkellisesti rajoittunutta. Onkos teistä kukaan kärsinyt selkävaivoista ja miten olette saaneet ne parannettua?

20. maaliskuuta 2012

Bon Voyage


Vaikka omaan tulevaan reppureissuun onkin vielä reilusti yli puoli vuotta aikaa, on aihe ollut nyt lähipäivinä kovasti läsnä. Eräs meidän yhteinen ystävämme lähti nimittäin eilen elämänsä ensimmäistä kertaa omatoimimatkalle, Nepaliin asti, kahdeksi kuukaudeksi ja vieläpä ihan yksin. Viimeisen viikon aikana hän onkin useana peräkkäisenä iltana istunut meillä purkamassa jännitystään ja kyselemässä kaikkia mahdollisia viime hetken vinkkejä reppureissaamiseen littyen. Mä jaksaisin puhua matkustelusta vaikka loputtomiin (kuten tämänkin postauksen pituudesta huomaa...) ja on ihanaa, jos pystyy oman kokemuksensa pohjalta auttamaan muita.



Koska ystävämme oli siis lähdössä ihan ensimmäiselle reissulleen, on hänen kanssaan tullut käytyä läpi itse asiassa koko alkuvuoden ajan kaikenlaisia aihealueita omatoimimatkustelusta. Asioita on tietenkin loputtomiin, ihan alkaen siitä, miten lentokentällä toimitaan. Mitä skenaarioita voikaan kehkeytyä esimerkiksi vaihtolentojen ollessa kyseessä? Mitäs kun on perillä? Entäpä viisumin hankinta kohdemaan lentokentällä? Miten raha-asiat on järkevintä hoitaa, entäs pankkikorttien määrä ja toimivuus? Miten vakuutuksen kanssa tulisi toimia? Entä jos matkatavaroitani varastetaan? Onko alustavalla matkatavaralistallani mitään ylimääräistä? (vastaus: ON, niin kuin lähes aina ekalla reissulla. Listaa karsittiinkin sitten yhdessä pariinkin otteeseen :) ). Kaiken kaikkiaan esille nousi tismalleen samoja juttuja, mitä olin itse joskus ensimmäisten reissujeni yhteydessä pohtinut ja selvittänyt.



Vaikka neuvot ja kannustus ovat varmasti arvokkaita ja lieventävät pahinta matkajännitystä, täytyy rauhallisuuden saavuttamiseksi kokea kaikki läpikäydyt asiat kuitenkin itse ja oivaltaa selviävänsä. Kokeilla ja erehtyä. Se, että kertoo toiselle hänen todennäköisesti sairastuvan jossain vaiheessa reissuaan, on ehkä auttanut toista valmistautumaan siihen henkisesti, mutta sen fiiliksen tietää vasta kun se sattuu omalle kohdalle. Ylimääräisten eväiden kantaminen mukana saattaa olla hyvä neuvo, mutta niiden tärkeyden oppii vasta kantapään kautta. Kulttuurishokkiin liittyvät omakohtaiset tarinat varmasti auttavat toista tulemaan tietoiseksi aiheesta, mutta siitä huolimatta se voi iskeä päälle ja lujaa. Mahdollisiin omaisuuden varastamiseen tai katoamiseen voi varautua, mutta vasta kun niin tapahtuu oikeasti oppii itse vasta oman reaktionsa. Itse olen seissyt 18-vuotiaana Varsovan rautatieasemalla rinkka varastettuna, pelkkä passi, interrail-lippu, kamera ja kännykkä kangaskassissani, mukanani 17-vuotias ystäväni (jonka rinkka niin ikään oli varastettu) ja meneillään vasta toinen päivä vajaan kuukauden mittaisesta ensimmäisestä omatoimimatkastani. Jollain ihmeen tavalla kuitenkin pystyimme jo samana iltana nauramaan asialle ja toteamaan, että eipähän ole liikaa kannettavaa loppureissua ajatellen. Kokemus vahvisti minua reissaajana ja ennen kaikkea näytti sen, että tuollainenkaan tilanne ei ole mikään maailmanloppu :) Jos noin ei olisi ikinä käynyt, en ehkä vieläkään tietäisi sitä.



Toisaalta asetelma toimii myös toiseen suuntaan. Vaikka kuinka hehkuttaisi matkaan lähtevälle kaverille, kuinka vapauttavaa on itse päättää reissun aikana seuraava kohde, kuinka ihanaa on herätä uuteen aamuun kaikki mahdollisuudet avoinna, kuinka hätkähdyttäviä maisemia tulee näkemään tien varrella ja kuinka eksoottisia ruokia tulee maistamaan, konkretisoituvat nämä kaikki vasta sen oman kokemuksen kautta. Ei sitä täysin pysty etukäteen kuvittelemaan, varsinkin kun jokainen ihminen on yksilö ja kokee asiat omalla tavallaan :)

Kuinka mukavaa onkaan saada sitten kesän kynnyksellä tavata taas ja kuulla ystävämme kokemuksia ensimmäisestä matkasta noin huikeaan paikkaan! Ennen kaikkea olen varma siitä, että ensi kerralla lähteminen on hänelle (ja ylipäätään muille samassa tilanteessa oleville) jo paljon helpompaa, kun pohjalla on jo omaa kokemusta eikä pelkästään pieniä paloja muiden kertomuksista.


kaikki kuvat weheartit.com

18. maaliskuuta 2012

Pöllö

Ostin perjantaina aika söpön sormuksen. Olin itseasiassa katsellut tismalleen samanlaisia pöllöjä korvakoruversioina muutamaa päivää aiemmin ollessani ystäväni kanssa hieman kiertelemässä Itiksessä, mutta ne olivat jääneet ostamatta - en kauhen usein nimittäin vaihtele korviksia, vaan pitäydyn pitkiä aikoja joissain lemppareissani. Suloiset pöllöt itsessään jäivät kaihertamaan mieltä, joten perjantaina poikkesin samaan paikkaan uudelleen. Ilahduinkin kovasti löydettyäni sympaattisen pöllösormuksen!






Olen tuijotellut sormeani siitä lähtien ja siinä se pöllönen tuijottelee kiilusilmillään takaisin. Olen aina tykännyt sormuksista ja minulla oli pitkään tapana käyttää kahta sormusta, eli yksi per käsi. Onnistuin kuitenkin hävittämään yli vuosi sitten erään Australiasta ostamani kauniin sormuksen, millä oli runsaasti tunnearvoa, ja siitä lähtien toisen käden etusormeni oli ammottanut tyhjyyttään. Nyt oli siis kiva saada siihen vihdoin täytettä. Eiköhän pöllöllekin kehity tunnearvoa ajan mittaan :)

17. maaliskuuta 2012

Välipalavinkki


Mulla oli pitkään tapana sisällyttää jokapäiväiseen ruokavaliooni purkki maitorahkaa. Alkuvuoden aikana olen kuitenkin pikkuhiljaa jättänyt sen pois, sillä olen todennut, että se ei oikein sovi vatsalleni. Maitorahka on aina hieman turvottanut ja närästänyt, mutta jotenkin en ollut aiemmin osannut kohdistaa ongelman tulevan juuri siitä. Päätin kuitenkin huvikseni testata sen poisjättämistä ja tadaa, vatsani voi paljon paremmin. Syynä voi olla maitorahkan happamuus yhdistettynä mun yliherkkään vatsaan, jolle moni muukin ruoka-aine on osoittautunut haitalliseksi  (paprika, monet pähkinät, omena, sipuli...  kahta viimeksi mainittua syön silti silloin tällöin :/ ).

Siitä päästäänkin aasinsillalla varsinaiseen aiheeseen. Olen nimittäin keksinyt hyvän välipalan, josta saa periaatteessa samoja juttuja kuin maitorahkastakin eli kalsiumia ja proteiinia. Annosta voi muokata eri lisukkeilla, mutta pohja koostuu joka kerta maustamattomasta jogurtista, hunajasta ja proteiinijauheesta.

 

Sitten joukkoon lisätään sopiva määrä joko soija- tai kaurahiutaleita. Suosittelen oikeasti kokeilemaan noita soijahiutaleita, jos ne eivät ole jo entuudestaan tuttuja. Niiden rakenne on jotenkin tosi miellyttävä!

Lopuksi joukkoon pilkotaan jotain hedelmää, kuten banaania tai päärynää. Myös marjat sopivat loistavasti! 


Lopputulos näyttää suunnilleen tältä:



Tässä välipalassa yhdistyy kätevästi monta terveellistä ainesosaa ja lopputulos on maukas ja täyttävä. Tämä on myös hyvä tapa syödä jogurttia välttäen samalla kuitenkin ne korkeat sokerimäärät, joita maustetut jogurtit sisältävät. Suosittelen kokeilemaan :)
 

15. maaliskuuta 2012

Good hair day?

Kun hiukset ovat kasvaneet vähän liian pitkiksi ja raitojen juurikasvu alkaa olla hieman liian näkyvää, täytyy ottaa joitakin yksinkertaisia apukeinoja käyttöön. Kampaaja-ajan varaaminen olisi varmaan se järkevin ratkaisu, mutta en ihan vielä haluaisi turvautua siihen. Suunnittelin nimittäin meneväni kampaajalle vasta joskus yli kuukauden päästä, jotta hiukset olisivat siistissä kunnossa vielä toukokuussa ystäväni häissä ja muissa menoissa.

Hiusten ollessa ei-niin-edustavassa kunnossa on siis syntynyt tarve saada kuontaloon jotain vaihtelua. Yksi hyvä keino on erilaiset kampaukset. Olen lähiaikoina mieltynyt erityisesti lettikampauksiin. Ne onnistuvat kaikkein parhaiten silloin, kun hiukset eivät ole aivan vastepestyt. Toki kaikenlaiset hiustenkäsittelyaineet helpottaisivat varmaan kampausten tekoa, mutta en ole oikein tottunut käyttämään niitä. Oma hiuslaatuni mahdollistaa ainakin lettikampauksien onnistumisen ihan ilmankin aineita, mutta toki hiuspuutereiden ja muotoilutuotteiden avulla saisi varmaankin vielä monimutkaisemmat viritykset aikaiseksi :)

Esimerkiksi allaolevassa kuvassa näkyvä ranskanlettiviritelmä on yksi tämän hetken lempikampauksistani. Loppuosa voi letin sijaan olla ihan vain ponnarilla tai vaikkapa nutturalla. Tämä kampaus on kyllä varsinainen huonon hiuspäivän pelastaja!


Vastapestyihin hiuksiin lettikampausten teko on tosiaan hieman vaikeaa, mutta onneksi niihinkin voi saada vaihtelua. Pahin virhe omien hiusteni tapauksessa on pestä hiukset aamulla ja antaa niiden kuivua sellaisenaan. Lopputuloksena on hyvin päänmyötäiset, litteät hiukset. Sen takia pesen hiukset aina illalla, jolloin ne kuivuvat yön aikana hieman ilmaviksi ollesaan pitkin tyynyä. Tämä riittää normaalisti, mutta nyt juurikasvuista ja mallistaan uloskasvanutta tukkaa on kiva saada ilmavuuden lisäksi välillä hieman taipuisaksikin. Kaikkein yksinkertaisin tapa on laittaa lähes kuivuneisiin hiuksiin yön ajaksi ihan tavallinen, löysä letti. Sen seurauksena on aamulla vähän laineita hiuksissa ja lopputulosta on helppo pöyhiä päivän mittaan.


Yöksi laitettu letti tuo hieman laineita hiuksiin.

Lähiaikoina olen kokeillut myös muutaman ison papiljotin kiertämistä pään päälle yön ajaksi. Siten saa latvat taipumaan ja kokonaisvaikutelma on taas astetta ilmavampi.

Isot papiljotit saavat aikaan hieman taipuisuutta.

Pienempiä papiljotteja käyttämällä saisi varmaan aikaiseksi ihan kiharoita, mikä taas voisi olla joihinkin juhliin ihan hyvä vaihoehto. Siihen tarkoitukseen minulta löytyy itse asiassa myös lämpörullat, joita en olekaan käyttänyt varmaan pariin vuoteen. Pitääpä kaivaa ne huvikseen esille jossain vaiheessa! Pääasiassa suosin kuitenkin keinoja, joissa ei tarvitse käyttää hiuksiin mitään kuumentavia välineitä. Yritän pestä hiukset sen verran hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa etten tarvitse fööniä, ja myöskin yli vuosi sitten lahjaksi saamani suoristusrauta on jäänyt lähes käyttämättä. Silloin tällöin käytettynä niistä tuskin on mitään harmia, mutta näin päivittäisellä tasolla pyrin välttämään kaikkia mahdollisesti hiuksia kuluttavia käsittelytapoja :)

13. maaliskuuta 2012

Sittenkin oranssi

Viime viikolla kirjoittelin synttärilahjaksi toivomastani Kånken-repusta, joka oli silloin vasta postissa matkalla luokseni. En ole kovin montaa kertaa tilannut netistä mitään, ja nyt tehtyäni tilauksen päätin kuitenkin kärsimättömänä tapauksena käydä katsomassa kyseisiä reppuja ihan livenä Retkiaitan myymälässä keskustassa. Jälkiviisaana voi todeta, että olisi ehkä kannattanut ensin käydä paikan päällä: olinhan tilannut jäänsinisen repun, mutta myymälässä tajusin, että kyseinen väri ei ollutkaan ihan paras valinta. Itseasiassa ei sinne päinkään. Totesin, että väri ei ensinnäkään sovi melkein mihinkään vaatteisiini ja sai repun näyttämään enemmänkin pikkupojalle kuuluvalta...

Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen, koska pääsinhän nyt vertailemaan Kånkenien värivaihtoehtoja vieretysten. Niistä erottuikin heti ihana oranssi/tiilenvärinen, joka olikin yksi niistä listaamastani viidestä lempparista! Se sopi pukeutumiseeni paljon paremmin olematta kuitenkaan mikään tylsänvärinen - laukut voivat mielellään olla hillittyjä mustia, ruskeita tai beigejä, mutta repussa värikkyys on vain plussaa :) Itseasiassa rakas maailmaa nähnyt rinkkanikin sattuu olemaan oranssi! Ei ihmekään, että väri tuntui niin kotoisalta valinnalta. Siispä oranssi Kånken lähti mukaani samantien ja päätin palauttaa postissa saapuvan sinisen yksilön heti, kun saan sen käsiini.


















Nyt olen siis ehtinyt jo koekäyttää uutta reppuani ja olen todella tyytyväinen. Sinne mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja mikä parasta, kädet voivat heilua ja puuhailla kätevästi kamojen kulkiessa selässä. Mielestäni reppu sopii väriltään myös tosi hyvin tuohon kevättakkiini (se tunne, kun saa heittää talvitakin varastoon ja siirtyä käyttämään kevättakkia!). Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta omasta liiallisesta innostuneisuudesta aiheutunut virhearvio värin suhteen ei ainakaan tuonut lisäintoa nettishoppailuun... :D

12. maaliskuuta 2012

Kiireisemmän viikon kuntoiluja


Kirjoittelin noin viikko sitten blogiini viikon liikuntasaldoa. Silloin oli kyseessä siis muilta aikatauluiltaan rento viikko, joka ei sisältänyt montaakaan työvuoroa tai koulupäivää. Päätinkin nyt vertailla sitä viikkoa viime viikkoon, jolloin kalenteri oli menojen osalta paljon täydempi. Se kului töissä maanantaista lauantaihin ja sisälsi myös synttärijuhlintaa, entisellä kotipaikkakunnallani vierailua ja kavereiden näkemistä. Nyt siis nähdään, muuttuivatko liikuntamäärät ja -tavat radikaalisti kahden vastakohtaisen viikon välillä.

Tässä siis viime viikon kuntoilut:

ma  bodypump 1 h
ti     kävely 1 h
ke   juoksu 45 min
to    kävely 1 h
pe -
la -
su   kävely 1,5 h, jumppa kotona 30 min


Bodypump jäi tälläkin viikolla yhteen kertaan. Tavoite olisi ehtiä aina kahdesti viikossa... Kuva täältä.

Loppujen lopuksi ero edelliseen viikkoon ei ollut kovinkaan merkittävä. Kertoja oli suunnilleen yhtä paljon, mutta kävelyiden, juoksun ja jumpan kestot olivat ajallisesti lyhyempiä. Ehkä normaali liikuntaviikkoni siis suurin piirtein noudattelee tällä ja viime viikolla esiteltyä kaavaa. Lisäksi olen muuten huomannut, että jos töiden jälkeen väsyttää, niin pahin virhe on jämähtää sohvalle torkkumaan koko illaksi. Paljon parempi ratkaisu on väsymyksen iskiessä pukea ulkovaatteet päälle ja lähteä reippaalle kävelylenkille. Sen jälkeen on poikkeuksetta väsymys tiessään ja voi viettää lopun vapaa-ajan hyvillä energiatasoilla (okei, kuulostipa ylipirteältä... :D ). Ainakin omalla kohdalla asia on juurikin näin.

Sellainen vertailu siis tällä kertaa! Nykyinen työni koulun ohella on viikottaisilta tuntimääriltään hyvin vaihteleva, mutta luonteeltaan periaatteessa hieman fyysinen: seison lähes koko työpäivän ajan ja varsinkin arkivuorojen aikaan puran mahdollisia kirjakuormia ja kannan niitä sinne tänne myymälän sisällä. Mielenkiintoista nähdä muutos sitten kesällä oman alan töiden alkaessa. Silloin on nimittäin kyseessä elämäni ensimmäinen toimistotyö, eli en ole ikinä ennen istunut koneen äärellä työpäiviäni. Saa nähdä, onko sillä vaikutusta liikuntatottumuksiini.

10. maaliskuuta 2012

Juhlaa arjen keskellä


Olen lähipäivinä lukenut monista blogeista mitä ihanimmista yllätyksistä naistenpäivään liittyen, joka oli siis torstaina. Aivan mahtavia lahjoja ja liikuttavia pieniä tekoja arjen keskellä :) Kuvittelenko vain vai onko naistenpäivä noussut tässä lähivuosina jotenkin vielä näkyvämpään asemaan? Lehdessäkin oli kuvia, kuinka miehet olivat oikein jonottaneet kukkakauppoihin. Aika suloista.

Koska mun synttärit ja naistenpäivä sattuvat olemaan peräkkäiset päivät, tuli niitä ainakin tällä kertaa juhlistettua vähän niin kuin samaan aikaan - ja hieman myöhässä :) Olin jälleen liikutuksen partaalla, kun sain valtavan kimpun kauniita valkoisia kukkia. Tuoksu oli aivan mieletön! Meidän asunnossa ei kyllä tuoreita kukkia nähdä mitenkään liian usein :D Kukkakimpun lisäksi sain puoli kiloa suklaata ja se jos mikä kelpaa aina. Tuolla yhdistelmällä ei voi ikinä mennä pieleen, jos suklaaövereitä ei lasketa huonoksi asiaksi...


Olimme myös ajatelleet mennä syntymäpäivieni aikaan keskellä viikkoa syömään ravintolaan, mutta kiireiden takia päätimmekin tehdä sen vasta perjantaina. Suuntana oli vanha kunnon Chico's. Siellä on aina sellaista "tavallisen" hyvää ruokaa, mutta suurin plussa on se, että kaikkiin hampurilaisaterioihin voi valita pihvin sijaan soijapihvin - ja vieläpä erityisen herkullisen sellaisen! Tarjoilu oli kovin ystävällistä, mutta valitettavasti myös hieman huolimatonta: jouduimme odottamaan suhteettoman kauan ja lopulta Joonaksen annos oli lisäksi kulkeutunut väärään pöytään. Ennen kuin ehdimme sen enempää harmistua, ilmoitti tarjoilija hyvittävänsä erehdyksen ilmaisilla jälkiruoilla. Jee! Yleensä en raaski ikinä ottaa jälkiruokaa ravintolassa, joten tällainen järjestely sopi mainiosti. Vedin pannukakkuja kaikkine lisukkeineen ja Joonas valitsi jättimäisen jäätelöannoksen. Jäi todella hyvä maku suuhun ja olin lopulta niin täynnä, että kotimatka sujuikin lähes vierien.



Aikamoinen herkutteluviikko tästä muodostuikin, kaikkien juhlien ja odottamattomien jälkiruokien myötä :) Jotenkin todella iloisella ja levollisella fiiliksellä voi nyt jatkaa viikonlopun viettoa.

Hauskat viikonloput kaikille!

9. maaliskuuta 2012

Kånken


Eräänä päivänä luennolle mennessäni edessäni käveli tyttö, jonka reppu herätti kiinnostukseni. Fjällrävenin Kånken-reput olivat ulkonäöllisesti entuudestaan jonkin verran tuttuja, mutta en ollut ennen kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota. Olin ehkä korkeintaan ihmetellyt niiden sellaista "eräjormamaista" ulkonäköä (en nyt pysty keksimään mitään kuvaavampaa sanaa :D ) kaupunkiympäristössä. Mutta siis, tytöllä oli selässään juuri Kånken, mutta harvinaisempi vaaleanlila versio. Silloin mun päässä napsahti, kun oivalsin, että noi reputhan onkin aika siistin näköisiä! Vaaleanlila väri ei sinänsä iskenyt, mutta sai mut katsomaan uusilla silmillä koko reppusarjaa. Nehän näyttävätkin tosi käteviltä ja sympaattisilta!

Tämän huomion jälkeen aloin nähdä Kånkeneita joka puolella, varsinkin yliopistolla, kaikissa mahdollisissa väreissä. Haaveilin jo itsenikin kirmaamassa kyseinen reppu selässäni, kerrankin ilman sitä iänikuista laukkua olalla. Pelkästä ajatuksestakin tuli jotenkin vapaa fiilis! Sitten keksinkin pyytää ikiomaa Kånkenia synttärilahjaksi ja iskä suostui mielihyvin (koska säästyi lahjankeksimisen vaivalta :) ).

Valinnanvaraa värien suhteen löytyi netistä todella paljon. Tiukan karsinnan jälkeen esimerkiksi nämä miellyttivät silmää:







Mutta kun silmäni bongasivat erään värin, tiesin välittömästi, että tuo se olisi. Ehdottomasti juuri tuo!



En löydä mitään järkevää selitystä sille, miksi juuri sininen reppu ja miksi koko valikoiman lukuisista sinisen eri sävyistä juuri tämä sininen. En myöskään oikeasti ymmärrä, miksi olen niin innoissani yhtäkkiä repusta. Minä, joka en ole mikään laukkuintoilija, ja jolla on käytössä yleensa vain yksi laukku ostamishetkestä rikkoontumiseen asti. Ehkäpä olen sittenkin osittain reppuihminen? Juuri jonkun laadukkaan, pitkäikäisen ja sopivankokoisen repun omistaminen tuntuisi juuri nyt tarpeelliselta. Voin sitten aina vaatetuksesta ja kantomäärästä riippuen vuorotella laukkuni ja reppuni välillä :)

Vielä pari päivää niin tuon synttärilahjani pitäisi saapua postitse. En malta odottaa!

7. maaliskuuta 2012

24


Tänään on tullut taas aika vanheta yhdellä vuodella. On siis mun syntymäpäiväni ja kokonaiset 24 vuotta tuli nyt täyteen. Tällä kertaa vanheneminen sujui jopa lähes täysin ilman ikäkriisiä! Ehkä tässä vaiheessa ei ole enää niin väliä, minkä ikäinen sitä tarkalleen on ja olenkin viimeisen vuoden sisällä välillä  vahingossa sanonut olevani 24 tai 22. Kun annoin pari viikkoa sitten samana vuonna syntyneelle lapsuudenystävälleni lahjaksi kirjan, kirjoitin omistuskirjoitukseen epähuomiossa "Onnea 25-vuotiaalle!". Ehkä mä siis olen lopullisesti päässyt yli ikääntymisen turhasta miettimisestä (tai sitten vaihtoehtoisesti olen jo niin vanha, että dementoituneena sekoilen numeroiden kanssa :D ).

weheartit.com

Synttärit osuivat tällä kertaa keskelle viikkoa, joten en tehnyt mitään erikoista  niiden kunniaksi. Tai no, jollain tasolla synttärijännitys  varmaan vaikutti, koska heräsin jo 5:30 pirteänä (herätyskello olisi soinut vasta 7:30) ja aloin aikani kuluksi mietiskellä sanoja, jotka sisältäisivät mahdollisimman monta ä-kirjainta (mm. päämäärä, käräjäpäivä, vääräsäärinen...). Halvat huvit heti aamusta! Ei siis auttanut muuta kuin nousta ylös todeten, että ainakin tulee käytettyä ajallisesti hyödyksi koko synttäripäivä.

Kohokohta oli kuitenkin se, kun nautiskelimme Joonaksen kanssa mun synttärikakkua, joka olikin tänä vuonna juustokakku. Tarkemmin reseptinä oli New York cheesecake.



En ollut tehnyt juustokakkua varmaan yli vuoteen ja siitä tulikin melkein liian hyvää. Kovin isoa palaa ei pystynyt syödä kerralla, en edes minä, mikä kertoo makeustasosta aika paljon. Kuljetinkin pari palasta töihin työkavereille, ettei jää aivan liikaa syötävää lähipäiviksi :)


Sellainen päivä takana! Katsotaan, iskeekö se ikäkriisi sitten ensi vuonna, kun on vuorossa neljäsosa vuosisataa ;)

6. maaliskuuta 2012

Kiireettömän viikon kuntoiluja

Viikottaisten liikuntojen kirjaaminen ylös tuo joillekin motivaatiota kuntoiluun ja joillekin se on ehkä vain kätevä tapa nähdä, mitä erilaisia liikuntamuotoja onkaan tullut sisällytettyä viikkoon. Silloin tulee varmaan myös pidettyä vielä paremmin huoli siitä, että lihaskuntoa parantavan treenin ja aerobisen liikunnan suhde pysyy tasapainoisena, ja ehkä myös tulee sisällytettyä ohjelmaansa jonkinlaista kehonhuoltoa.  Itse en ole oikeastaan koskaan merkinnyt liikuntojani minnekään ylös tai suunnitellut niitä kovin tarkasti etukäteen. Liikunta on oikeastaan ollut mulle pienestä pitäen itsestäänselvyys ja nautinnon lähde, johtuen varmaan lapsuuden monipuolisista harrastuksista ja melko urheiluhullusta perheestä :)  Silti tykkään katsella muiden blogeista kaikkia liikuntapäiväkirjoja ja ammentaa niistä ideoita, jolloin muistaa pitää omankin kuntoilun tarpeeksi monipuolisena.

Bodypumppiin lähdössä. Hiukset pysyy parhaiten pois naamalta erilaisten letti- ja pinniviritelmien avulla.

Merkkailin kuitenkin ensimmäistä kertaa viime viikon liikunnat ylös, ihan näin kokeilumielessä. Olipas mielenkiintoista nähdä liikunnat tuollaisessa kirjoitetussa muodossa!

ma  lihaskuntotreeniä kotona 1 h
ti -
ke   juoksulenkki 1 h, kävely 1,5 h
to    bodypump 1 h, kävely 1 h
pe   kävely 1,5 h
la -
su   kävely 2 h

Viime viikolla en ollut työn ja koulun suhteen kovin kiireinen, mikä selittää pitkien kävelylenkkien suuren määrän. Toki loppuviikon kauniilla säälläkin oli vaikutusta asiaan, koska onhan ulkoilu aina mukavampaa auringonpaisteessa kuin lumimyrskyssä :) Noilla merkitsemilläni kävelylenkeillä tarkoitan nimenomaan reippaita lenkkejä, jonne lähdetään varta vasten kunnon ulkoiluvaatteet päällä ja lenkkarit jalassa (ja mielellään kahdestaan! Kävely on ehdottomasti kivaa kaksin, kun taas juokseminen sujuu paremmin yksin). Niiden lisäksi tulee toki käveltyä hyötyliikuntana esimerkiksi metroasemalle, bussille tai ruokakauppaan, mutta sellaisia en katsonut tarpeellisiksi merkkailla.

Lemppari liikuntatoppini Stadiumista. Multa löytyy noita parissakin eri värissä, koska ne ovat sopivia sekä malliltaan että hinnaltaan.

Nyt alkanut viikko onkin sitten paljon kiireisempi: koulun osalta on onneksi lomaa mutta työvuoroja on luvassa kuusi kappaletta. Taidanpa siis ihan vertailun vuoksi kirjoittaa tämänkin viikon liikunnat ylös jotta kävisi ilmi, miten liikuntamäärät ja -tavat muuttuvat kahden kiireellisyystasoltaan erilaisen viikon välillä. En siis ajatellut ottaa tavaksi laittaa tänne tästä eteenpäin kaikkia liikuntojani, mutta tällaisen vertailevan asetelman toteuttaminen voisi olla ihan mielenkiintoista :)

Tuleekos teidän merkattua viikottaisia liikuntamääriä johonkin?

4. maaliskuuta 2012

Tuoreet kirpparilöydöt


Sunnuntaina eli tänään lähdin pitkästä aikaa Valtterin kirpputorille kiertelemään. Herätyskellon pärähtäessä soimaan olin jostain syystä unenpöpperössä vakuuttunut siitä, että olin laittanut sen soimaan lähteäkseni heti aamusta kuntosalille - outoa tässä ajatuksenkulussa on se, että en ole käynyt varsinaisella kuntosalilla varmaan puoleen vuoteen, ja nyt yhtäkkiä luulin olevani menossa sinne. Samassa kuitenkin muistinkin, että ainiin, kirpparillehan mun piti mennä! Johan oli keveämpi askel sängystä noustessa :)

Kirpputorin valikoimat olivat tällä kertaa ilahduttavan hyvät. Löysin muutaman kivan jutun: topin, pitkähihaisen ja mekon. 

Vilan kesäinen mekko 2 e. Mekon malli ei ehkä tule kuvassa esiin parhaimmalla mahdollisella tavalla, varsinkaan näin alakulmasta kuvattuna...

Mukavan löysä, tavallinen raitatoppi löytyi 30 sentillä :O Ei tollasista hinnoista kehtaa edes tinkiä!

Kuvaamatta jäänyt pitkähihainen oli sellainen persikanvärinen, jossa oli napit edessä. Se osoittautui kotona sovitettaessa vähän turhan pitkäksi, joten saa nähdä tuleeko sitä ollenkaan käytettyä. Sellaista on kirpparin henki: kun vaatetta ei pääse sovittamaan niin jännitys tiivistyy vasta kotona peilin edessä. Suurin osa kirppariostoksista osoittautuu yleensä hyviksi valinnoiksi, mutta väkisinkin jotkut jäävät käyttämättä oltuaan väärän kokoisia tai jos esimerkiksi istuvat huonosti. Toisaalta euron-parin hinnalla hävitys ei ole suuri ja sellaiset yksilöt tulee sitten itse myytyä kirpparilla joskus tulevaisuudessa.

Olen kyllä huomannut aktivoituvani kirpputorien suhteen aina kevään kynnyksellä. Silloin kun alkaa mieleen nousemaan kaikenlaiset kesävaatteet ja niitä tuntuu aina olevan aika hyvin tarjolla tuolla Valtterissa. Koko talvena en sen sijaan tainnut käydä tuolla kiertelemässä kuin pari kertaa, mutta nyt maaliskuun alkajaisiksi on näköjään taas into löytynyt :)

3. maaliskuuta 2012

Uutta keittiöön

Parin viikon takaiselta Kolin-reissulta tarttui mukaan pari pientä tuliaista. Keittiön pöydällämme on jo useamman vuoden ollut samat vihreät tabletit ja ne olivat jo kuluneet melko nuhjuisiksi. Myönnettäköön, että olin muutenkin jotenkin kyllästynyt niihin ja lisäksi niiden neliömäinen muoto oli aina ollut vähän epäkäytännöllinen. Satuttiin sitten bongaamaan jostain lahjatavaraliikkeestä allaolevissa kuvissa näkyvät puunväriset suorakaiteenmuotoiset tabltetit, jotka olisivat juuri passelit meidän keittiöön!








Ja oikein hyvinhän ne sinne sopivatkin! Yleisilme muuttui jotenkin selkeämmäksi ja nyt keittiön värimaailma miellyttää enemmän silmää. Kuvissa näkyvän kukan sain muuten viikko sitten mammaltani ja odotankin kovasti, milloin se alkaisi kukkimaan (kirjoitin ensin nukkumaan :D ). En kyllä yhtään muista, mikä kukka on kyseessä ja onko siihen tarkoitus tulla vaaleanpunaiset vai siniset kukat, mutta säilyypähän jännitys ainakin jonkin aikaa. Olipa kyllä kiva saada vihdoin sellainenkin viherkasvi, joka tuottaa kukkiakin tasaisin väliajoin :)

1. maaliskuuta 2012

Huomioita lenkkipolulta


Eilen illalla oli oikein otollinen aika suunnata juoksulenkille. Vaikka parissa pakkasasteessa juokseminenkin on ollut ihan ookoo, niin suuntaan vielä innokkaammin lenkkipolulle plussasäällä. Niinpä käytin tilaisuuden heti hyväkseni lähes viikon tauon jälkeen. Jännä juttu muuten, että talvella juoksen aina iltaisin, kun taas kesällä juoksulenkit sijoittuvat mieluiten aikaiseen aamuun. Mikäköhän logiikka siinä on? :)

Parin asteen plussasäässä tarkeni juosta teknisellä aluspaidalla (tämä on ollut talvilenkkeilyn pelastus yhdistettynä alaosaan!), tuulitakilla ja ohuella pipolla.


Mukavasti rullaavan juoksulenkin aikana törmäsin kuitenkin erääseen valitettavaan ilmiöön, joka on tullut vastaan välillä ennenkin. No okei, ei kyseessä ole varsinaisesti ilmiö, vaan lähinnä ihmistyyppi, joka saa vereni kiehumaan. Kyseessä ovat nimittäin ihmiset, joiden koirat meinaavat käydä ohikulkijoiden kimppuun kävelyteillä. Parin ennakkotapauksen perusteella olen tottunut tunnistamaan vaaranmerkit jo kaukaa. Niin kävi eilenkin: vastaan oli tulossa vanhahko, hitaasti kävelevä nainen, jolla oli kaksi pikkukoiraa täysin löysällä olevien hihnojen päässä. Hölkkäsin ohi täysin normaalisti tien reunassa ja niinhän siinä sitten kävi: kun kohtasimme toisemme, näin vain yhtäkkiä sivusilmällä ensin toisen ja sekuntia myöhemmin molempien koirien hyökkäävän kohti hampaat irvessä vihaisen räyhähdyksen saaattelemana. Hampaat vilahtivat ehkä 10 cm päässä nilkastani. Ja mitä mummo siihen sanoi? "Nooo, älkääs nyt...".

Yleistäminen tiettyyn sukupuoleen ja ikään perustuu tietenkin vain omiin kokemuksiini, koska samankaltaisissa tilanteissa on sattunut olemaan aina samat tunnusmerkit täyttävä kombo (vanhempi naishenkilö + 1-2 koiraa + löysä talutushihna). Kyseessä eivät kuitenkaan ole olleet samat henkilöt tai samat koirat - harmi kyllä, koska tapauksia on siis lähialueilla ainakin muutama erillinen. Itseasiassa myös viereisessä rapussamme asuu kuvaukseen sopiva henkilö, mummo ison koiransa kanssa. Koira murisee kaikille vastaantulijoille ja pyrkii äkillisesti kohti, jolloin mummon reaktio on ottaa lempeä halausote koirastaan ja mutista rauhallisesti jotain "Heii, mites sä nyt tolleen... ei noin voi tehdä hei...". Käytännössä koira saa siis positiivista huomiota joka kerta hyökkäiltyään kohti muita ihmisiä.


Päällä oli myös ohuet tuulihousut sekä teknisen aluskerraston housut.

Tottakai suurin osa ihmisistä (sekä vanhoista että nuorista) on kouluttanut koiransa tai jos ei ole, niin ainakin pitää huolen siitä etteivät aggressiivisia piirteitä omaavat yksilöt hyökkäile ohikulkijoiden kimppuun. Silti näitä poikkeuksia löytyy. Mun mielestä se on vain harmillisen välinpitämätöntä. Itse olen todella koirarakas ihminen ja perheessämme on aiemmin ollut kaksikin koiraa, joten en osaa pelätä koiria. Muutaman tuollaisen tilanteen jälkeen kuitenkin myönnän muuttuneeni varautuneemmaksi. Harmittaa, kun en tuossa eilisessä tapauksessa pystynyt hämmennyksissäni sanomaan mitään sille naiselle, vaan jatkoin vaan juoksua. Ensi kerralla sanon varmasti jotain, esimerkiksi muistuttaisin asiallisesti häntä pitämään talutushihnat lyhyenä, jos kerran tietää koiriensa uhittelevan ohikulkijoille.

Välikohtauksesta aiheutunut ärtymys lieveni lenkin loppua kohden, kiitos liikunnan tuoman hyvänolontuneen. Viimeistään lepyin lähellä kotitaloani nähdessäni mahdottoman suloisen näyn: isän laskemassa pienen tyttärensä kanssa varovasti stiigalla ja pitäen hauskaa. Samalla en vain voinut olla miettimättä, että toivottavasti kohtaamani nainen koirineen ei ikinä osu jonkun pikkulapsen kohdalle.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...