28. helmikuuta 2012

A day off


Viimeisten parin viikon aikana mulla on ollut poikkeuksellisesti hieman työ- ja koulukiireitä. Kun on tottunut tänä lukukautena melko rentoon aikatauluun, tuntuvat väliaikaiset rytminmuutokset aina kummallisilta, kun ei ehdikään esimerkiksi liikkua yhtä paljon tai laittaa ruokaa yhtä huolella. Tuollaiset ohimenevät kiireet eivät kuitenkaan suuremmin stressaa, ja ainakin muistaa taas arvostaa vapaapäiviään sitäkin enemmän :) Tänään mulla olikin ihanan tyhjä päivä kalenterissa, ilman mitään menoja tai hoidettavia asioita. Lähes 11 tunnin yöunien jälkeen kun huomasin ulkona alkaneen lumipyryn, osasin olla vieläkin tyytväisempi siitä, ettei tarvinnut lähteä vaeltamaan tuiskuun.

Muistin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa kuvailla päivän asunkin, jota pidin koulussa ja töissä (hmm, kuvan laatu on valitettavan sumea. Pahoittelut!).

Huivi KappAhl, paita kirppari, housut Mango.

Ylihuomennahan on jo maaliskuu, joten vallitsevasta myrskystä huolimatta en voi olla haaveilematta jo tulevasta keväästä. Maaliskuussa on edessä paitsi lumen sulamista, myös omat synttärit. Itseasiassa nehän ovat jo reilun viikon päästä! Ehkä oman vanhenemisenkin kestää taas paremmin, kun huomaa talvenkin jäävän pikkuhiljaa taakse samoihin aikoihin :)

Viime viikonloppuna oli jo näkyvissä häivähdys keväästä.

26. helmikuuta 2012

Pyjamapartyt!

Lauantaina teimme kolmen lapsuudenystäväni kanssa jotain, mitä olimme kaavailleet jo pitkään tekevämme. Pidimme nimittäin pyjamapartyt! Ala-asteen puolivälistä lähtien tiiviiksi porukaksi muodostunut nelikkomme järjesti näitä pyjiksiä säännöllisesti aina yläasteen loppupuolella asti ja niistä on jäänyt ihania muistoja. Ne olivat todellisia kohokohtia tasaisen arjen keskellä lapsena ja nuorena :) Meidän pyjamapartymme sisälsivät aina herkkuja, kauhuleffoja ja mahdollisesti pyjamissa kirmaamista ( :D ), milloin kenenkin kodissa. Perinne jäi tauolle yläasteen loppuessa, mutta nyt päätimme lähes kahdeksan vuoden tauon jälkeen vihdoin herättää pyjikset uudelleen henkiin.

Yleistä pyjamissa oleilua ei tällä kertaa niinkään nähty, mutta kattavat tarjoilut ja elokuva kuuluivat edelleen ohjelmaan. Leffavalintana oli espanjalainen kauhutrilleri Julian silmät, joka osoittautui aika hyväksi valinnaksi. Kauhuelokuvia ei näin aikuisena tulee juurikaan katsottua, mutta vaihtelu virkistää :) Kokonaisuudessaan ilta sujahti niin nopeasti hyvässä seurassa, että en tullut ottaneeksi kuviakaan. Tai no, ikuistin kyllä pyjamapartyjen kuokkavieraat vierailevat tähdet eli ystäväni omistamat kissat:





Kissoja oli itseasiassa kolme, mutta arastelin hieman sitä kolmatta, joten se jäi nyt kuvaamatta :D Koiraihmisenä mulla on aina hieman varautunut olo kissojen seurassa, vaikka ihan hauskoja otuksiahan nekin ovat (heh). Ainakin niiden käyttäytymistä on mielenkiintoista tarkastella!

Jep, mutta olipa kyllä erityisen mukava lauantai vanhojen ystävien parissa. Nyt on pyjamapartyjen perinne aloitettu jälleen ja toivottavasti saadaan pian järjestettyä taas uudet :)

24. helmikuuta 2012

Oivallus


Aiemmin tällä viikolla, kun olin kävelemässä kohti metroasemaa mp3-soitin korvissani, muhun iski yhtäkkiä eräänlainen tunne. Se tuli aika yllättäen, enkä tiedä mikä loppujen lopuksi oli se olennainen tekijä, joka sai mut noin yhtäkkiä aistimaan tämän olotilan. Oliko laukaiseva tekijä musiikki korvilla, auringonpaiste lumihangella, keväinen olo - en tiedä. Mutta se tunne oli sanalla sanoen onnellisuus. Se oli eräänlainen oivallus siitä, että kaikki on oikeastaan tällä hetkellä elämässä aika hyvin. Sellainen sisäinen rauha.

Luulen, että tällainen yhtäkkinen tajuaminen johtui monenkin asian yhteensulautumisesta. Tällä hetkellä edessä on jännittäviä, isoja juttuja, joiden ajatteleminen saa sydämen pamppailemaan hyvällä tavalla ja mielen pysymään virkeänä. Näitä isoja juttuja ovat tietenkin jo aiemmin mainitsemani oman alan kesätyöpaikka ja loppuvuodessa häämöttävä tähänastisen elämäni pisin matka. Kohokohtien lisäksi viihdyn kyllä mahdottoman hyvin kotona, arkisten asioiden parissa. Nenä kiinni hyvässä kirjassa, lenkkipolulla, kullan kanssa keskustellen, hassutellen ja viettäen leffailtoja. Kavereita tavaten ja huomaten, että jutellessa on yhtäkkiä kulunut kolme tuntia. Myöskään koulu ei tunnu tällä hetkellä liian kuormittavalta. Kandi on takana ja gradu edessä vasta joskus matkanjälkeisessä elämässä.


Toisaalta yhtä suuria ilonaiheita ovat kaikki mun lähimmäisille sattuneet hyvät asiat. Jotta itse voin olla onnellinen, edellyttää se sitä, että mulle tärkeimmät ihmisetkin on onnellisia. Onnellisuus on siinä mielessä kokonaisvaltainen tila ja juuri lähimmäisten onnen kautta siihen liittyy vahvasti epäitsekkyys. Olen kuullut lähiaikoina esimerkiksi kaveripiirissäni niin mahtavia uutisia, että olen monesti saanut olla kyynelsilmäinen ilosta ja pudotella papereita innostuneena. Kaveripiiriin mahtuu tämän vuoden puolella häät, useampiakin asunnonvaihtoja, unelmatyöpaikkoja, matkoja eri puolille maailmaa lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa, ja yhden vauvauutisenkin sain kuulla vähän aikaa sitten. Aito iloitseminen toisten puolesta onkin ehkä yksi olennaisin aikuistumiseen liittyvistä asioista. Kun jotkut ihmiset ovat sinulle tärkeitä, niin vilpitön ilo heidän onnistumisistaan ja aikeistaan tulee kyllä suoraan sydämestä. Kateushan sen sijaan kertoisi siitä, että harmistuu toisten hyvistä uutisista - silloinhan ei periaatteessa halua toiselle hyvää, ja se jos mikä ei kuulu ystävyyssuhteisiin. Tottakai jos elää vaikeaa tilannetta, niin ei ehkä jaksa heittäytyä muiden iloihin mukaan. Toki siinäkin tilanteessa voi yrittää nähdä toisten onnen olevan jonkinlainen innoite muuttaa epäkohtia omassa elämässä, jos suinkin mahdollista. Se oma onnellisuus saattaakin piileskellä esimerkiksi stressin ja kiireiden takana, jolloin ei välttämättä ole aikaa tai voimia alkaa määritellä niitä asioita, jotka juuri omalla kohdalla aiheuttavat iloa.

Kaiken kaikkiaan, jokainen toivoo omalle kohdalle sattuvan hyviä asioita ja elämästä saa vielä enemmän irti, kun aidosti toivoo niitä tapahtuvan myös lähipiirille. Parastahan siinä on se, että saa ilahtua määrällisesti moninkertaisesti verrattuna siihen, että osaisi ilota vain omasta onnestaan :)

22. helmikuuta 2012

Alustavia matkasuunnitelmia


Kirjoittelin täällä jo puolisen vuotta sitten (miten aika voi mennä näin nopeasti?) matkahaaveistani koskien seuraavaa isompaa reissua. Kuten oli alunperinkin tiedossa, tänä talvena ei päästy aika- ja rahasyistä minnekään reissuun ja pystyi vain kaihoisasti muistella, missä päin Aasiaa sitä kiertelikään vuosi sitten tammi-maaliskuun aikana... Sitä suuremmalla syyllä onkin ollut aikaa ja intoa suunnitella tulevia seikkailuja sekä alkaa vähitellen säästää rahojaan matkakassaa varten :) Välillä olen myös käynyt vähän vilkuilemassa uusimpia Lonely Planet-matkakirjoja ja unohtunut selailemaan niitä hyvinkin pitkäksi aikaa kirjakauppojen hyllyjen ääreen. Myös kirjastosta on tullut raahattua useampikin kirja kotiin sekä selailtua tietenkin pallontallaajien-keskustelupalstaa (jota olenkin muuten seuraillut jo vuodesta -04!).

Loppuvuoteen kaavaillun reppureissumme suunnitellut kohteet ovat edelleen pysyneet samoina eli yhä kiinnostaisi ylivoimaisesti eniten päästä Nepaliin ja Intiaan. Monikin asia vetoaa minuun noissa maissa: kulttuuri, ruoat, elämäntyyli, ja erityisesti Nepalissa vuoret. Eräs ystäväni onkin juuri sopivasti lähdössä nyt keväällä Nepaliin ja saa luvan kertoa kaiken reissustaan jälkikäteen! :) Noiden kahden maan lisäksi innostuksen kohteeksi on noussut hetki sitten myös Intian itäpuolella sijaitseva Bangladesh. Lueskelin eräänä päivänä tietoa kyseisestä maasta ja vakuutuin, että tuonnekin olisi niin upeaa päästä saman reissun aikana!  Pitääpä todellakin lukea lisää ja katsoa, jos sielläkin ehtisi viettää esimerkiksi kuukauden.



Matkan tarkka ajankohta onkin sitten hieman avoinna. Suunnitelmissa olisi olla tien päällä noin 4-5 kuukautta, riippuen ihan rahansäästötahdista ja siitä, milloin tarkalleen haluamme lähteä. Alustavasti voisin arvioida, että lähtö koittaisi suunnilleen marraskuussa. Näin ollen saisi skipattua koko talven ja pääsisi takaisin juuri kevään alkaessa. Tämä aikataulu merkitsisi myös sitä, että vietettäisiin ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin Suomessa. Jouluihmisenä olen kuitenkin tsempannut itseäni ajatukseen jo ainakin viime syksystä lähtien: jouluja tulee joka vuosi, mutta useamman kuukauden pituisia matkoja ei voi toteuttaa ihan milloin vaan. Ja ainahan sitä voi pistää oman joulun pystyyn missä päin maailmaa tahansa :)

Matkan suunnittelu ja siitä haaveilu tuovat kyllä mukavasti iloa arkeen jo näinkin aikaisessa vaiheessa. Konkreettisemmat toimet tapahtuvat varmaan vasta aikaisintaan kesällä: esimerkiksi lentoliput varaillaan yleensä muutamaa kuukautta tai maksimissaan puolta vuotta ennen lähtöä, niin varmasti tälläkin kerralla.

20. helmikuuta 2012

Snowboarding

Viikonlopun mittainen reissu Kolilla meni aivan liian nopeasti! Etukäteen oli toki jo tiedossa, että aikaa ei ole mitenkään liikaa, joten parempi tuollainenkin reissu kuin ei mitään. Olisin kyllä kovin mieluusti jäänyt Pohjois-Karjalan maisemiin vielä muutamaksi päiväksi tai vaikka kokonaiseksi viikoksi :) 

Viimeksi olin lumilautaillut kolme vuotta (!) sitten, joten aluksi piti hieman hakea tuntumaa koko touhuun. Muutaman kaatumisen ja yhden hieman isommankin kuperkeikan jälkeen homma alkoi kuitenkin taas sujua. Laudalla laskemisessa vain on sitä jotain, mitä taas lapsena laskettelusuksilla laskiessa ei tuntunut olevan läheskään yhtä paljoa. Innostuin nyt tauon jälkeen niin paljon, että haluaisin kovasti päästä tänä talvena vielä uudestaan rinteeseen, vaikkapa jossain täällä Etelä-Suomessa. 














Tämän reissun myötä syntyi ajatus parista lautailuun liittyvästä hyödyllisestä hankinnasta. Mononi ovat harmittavan kuluneet ja niitä on hyvin vaikea saada tarpeeksi kireiksi, joten voisin yrittää kytätä uusia jostain. Vielä tärkeämpi hankinta olisi oikeastaan kypärä. Kypäriä on alkanut näkyä hyvin suurella osalla laskettelijoista (vai enkö ole edellisinä vuosina vain huomannut tätä ilmiötä?) ja se jos mikä olisi järkevä ostos. Rinteessä viilettäessä vauhti on nimittäin paikoitellen sen verran kova, että kaatumisetkin ovat usein melko vauhdikkaita. Siihen liittyen olen alkanut harkita myös rannesuojien hankintaa: ranteet kun ovat lautailussa melkeinpä suurimmassa vaarassa. Erään vuosia sitten sattuneen kaatumisen seurauksena vasen ranteeni onkin jäänyt "naksahtelevaksi", joskaan ei onneksi kipeäksi. Hauska sattuma oli, kun näin tänään koulussa jonkun pojan selaavan koulun tietokoneella lumilautasivustoa ranne paketissa. Itsensä suojaaminen vielä paremmin ei siis olisi yhtään hullumpi idea :)

17. helmikuuta 2012

Minä lähden Pohjois-Karjalaan


Huomenta! Nyt on eräs kauan odotettu viikonloppu vihdoin koittanut. Lähdemme nimittäin aivan puolen tunnin kuluttua ajamaan kohti Pohjois-Karjalaa ja tarkemmin sanottuna Kolia! Reissun tarkoituksena on lähteä juhlimaan 80 vuotta täyttävän mummoni syntymäpäiviä ja samalla käydä hieman lumilautailemassa samoilla seuduilla sijaitsevalla Kolilla. Matkaan on lähdössä minä, Joonas, äiti ja molemmat veljeni, eli mukava kokoonpano kasassa. Paluu koittaa jo sunnuntai-iltana, joten aikataulu on melko tiukka. Silti olen iloinen, että saatiin järjestettyä tämä reissu ja kaikki pääsevät mukaan :)

Mummoa tulee nähtyä ihan liian harvoin, joten tosi kivaa päästä pitkästä aikaa käymään siellä. Odotan jo vesi kielellä kaikkia synttäritarjoiluja... Ja vähintäänkin yhtä paljon odotan lumilautailua! Viime lautailukerrasta on jo kolme vuotta aikaa, joten olikin jo korkea aika kaivaa kukallinen ihana lumilautani pois kaapin perältä pölyttymästä. Lisäksi Koli on entuudestaan jo tuttu paikka, joten tiedossa on ihan mukiinmeneviä rinteitä hienoissa maisemissa.

Laskettelutakkikin odottaa juuri sopivasti pesukoneen jäljiltä kuivuneena pakkaamista, eli nyt aletaan olla valmiina lähtöön.




Mukavaa viikonloppua kaikille!

16. helmikuuta 2012

Ideoita juhlamekoksi


Niin kuin jo aiemmin hehkutin, eräs ystäväni on menossa toukokuussa naimisiin. Odotan noita häitä ihan mielettömästi ja morsiamen tuntien tiedän niiden olevan huolellisesti järjestetyt ja varmasti ihanan tunnelmalliset :) Nyt onkin siis pikkuhiljaa aika alkaa miettimään, minkälaisen mekon itse hankkisinkaan kyseisiä juhlia varten! Ainoa kunnollinen omistamani juhlamekko on oikeastaan vanha ylioppilasmekkoni, mutta se tuntuu jotenkin niin tylsältä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Muut mekkoni ovatkin sitten vähän liian arkisia tai muuten vain kuluneita, joten olen hieman yrittänyt jo etsiä mekkoinspiraatiota nettikaupoista. 

Kriteereinä juhlamekolle häitä varten on ainakin se, ettei sen ole hyvä olla valkoinen. Myöskin joku liian bilehilemekko ei ehkä sovi häihin, mutta en toisaalta halua mitään nilkkapituistakaan. Olisi hyvä, jos mekko olisi tarpeeksi juhlava mutta myös sellainen, että sitä voisi jatkossakin käyttää muissa tilaisuuksissa. Tällaisia potentiaalisia vaihtoehtoja löysin Bubbleroom-nettivaatekaupan sivuilta:












Kaikki ylläolevat mekot ovat tosi nättejä ja voisinkin mielelläni ottaa omakseni minkä vaan noista :) En tosin tiedä, missä menee raja siinä, että kuinka vaalea mekko on sovelias häihin? Esimerkiksi tuo toiseksi viimeinen on aika vaalea, joten ehkä mielummin pelaisin varman päälle ja valitsisin jonkun värikkäämmän. Kaikkein eniten haluaisin itseasissa jonkun sinisen mekon (yllätys...), mutta en löytänyt tuolta sivustolta sopivanlaista siinä värissä. Voikin olla, että aluksi yritän etsiä mekkoa ihan kiertelemällä vaatekauppoja ja jos ei nappaa, niin sitten uskaltaudun tilaamaan netin kautta esimerkiksi jotkut ylläolevista sovitukseen. En ole mikään konkari vaatteiden tilaamisessa netistä, mutta olisi ihan kätevää tutustua siihenkin puoleen joskus!


Mikä oli teidän lempparinne ylläolevista juhlamekoista häitä ajatellen? :)

14. helmikuuta 2012

Valentine's Day


Ystävänpäivän kunniaksi ja alkuviikon piristykseksi piti keksiä vähän jotain poikkeuksellista tekemistä :) Ystävänpäivää vietin kuinkas muuten kuin oman kultani kanssa, joka on samalla se kaikkein paras ystäväkin mulle.

Oikeastaan kaikki tekeminen olikin sitten ystävänpäivämäisyyden sijaan melko laskiaishenkistä. Suuntasimme nimittäin pulkkamäkeen! 

Tuliterä pulkkamme, suoraan Tarjoustalosta!


Tämä oli itseasiassa jo toinen pulkkailukertani tänä talvena, sillä olin jo viime viikolla kokeilemassa läheisen metsän mäkiä työkaverieni kanssa. Erikoista muuten, kuinka varovaiseksi sitä onkaan tullut näin aikuisiässä: Lapsena saattoi viilettää pulkalla vaikka kuinka jyrkkiä mäkiä selkä menosuuntaan valtavan hyppyrin siivittämänä ilman pelon hiventäkään. Nykyään tulee sen sijaan tarkistettua hyvin huolella, ettei mäki varmasti johda mitään puuta päin ja ettei sen varrella varmastikaan ole niitä häntäluita murskaavia hyppyreitä. Samanaikaisesti huolestuu taskuissa olevien kännykän ja kameran kestävyydestä tässä hurjassa menossa. Laskemisen alettua tulee myös vaistomaisesti jarruteltua käsien ja jalkojen avulla sekä paikoitellen kiljahdeltua tarpeettoman kovaa. Mutta yhtä hurjalta se silti tuntuu, kuin lapsena - siihen ei vaan enää tarvita yhtä vaarallisia mäkiä :D


Ensin Joonas testaa mäen...


Sitten on mun vuoro laittaa henkeni vaakalaudalle.



Ehjänä alas asti!


Kaatumisiakin toki nähtiin :)


Lumisten metsien kautta kotiin.

Laskemisen jälkeen teema jatkui laskiaispullien (tai läskiäispullien... heh) muodossa. Jos mun pitäisi valita, mitä leivonnaista syön koko loppuikäni niin se voisi hyvinkin olla juuri laskiaispulla. Ne on niin herkullisia, ja ehdottomasti mansikkahillolla! Onneksi varsinainen laskiainen on vielä edessä, niin pääsee nauttimaan niistä vielä uudelleenkin.


Hyvää ystävänpäivää! :)

12. helmikuuta 2012

Kirpparipöydän toisella puolella


Sunnuntaina tein jotain, mitä mulla on ollut aikeissa tehdä jo monta kuukautta. Tässä pieni kuvavihje:



Olin nimittäin ystäväni kanssa myymässä kirpputorilla! Viime myyntikerrasta Helsingin Valtterin kirpputorilla olikin vierähtänyt jo reilu vuosi ja myytävääkin oli kertynyt aika lailla. Omien vaatteiden, kenkien ja kirjojen lisäksi olin saanut paljon laadukkaita vaatteita myytäväksi toiselta veljeltäni ja Joonakselta, joten myytävää oli aika laidasta laitaan.

Kauppa kävi hyvin ja tuottokin oli päivän lopuksi aika samoissa lukemissa kuin viime kerrallakin. Pieniä yllätyksiä ilmaantui kuitenkin siinä, mitkä tuotteet osoittautuivat suosituimmiksi. Tiivistettynä voisin sanoa, että miesten kengät olivat todella kuumaa kamaa: myin viidet kengät heti alussa. Myös kaikenlaiset purkkiin kokoamani (rihkama)korut olivat hämmentävän suosittuja ja purkki olikin päivän lopussa lähes tyhjä. Naisten ja miesten t-paidat ja topit liikkuivat myös hyvin niin kuin aina. Pettymyksiksi osoittautuivat sen sijaan kaksi asiaa: kirjat sekä naisten kengät. Juuri kukaan ei edes vilkaissut kirjakasaani, yhyy, ja kengät eivät vaan muuten vaan liikkuneet, eivät omani eivätkä myyntikaverini. Molemmilla oli kattava valikoima todella hyväkuntoisia kenkiä aina ballerinoista korkkareihin ja talvisaappaisiin, joten vaikea sanoa, miksi niiden perään ei juuri kyselty. Aivan viimeisen tunnin aikana myin muutaman parin hyvin halvalla, mutta liian monet jouduin kantamaan takaisin kotiin. No, sellaista on kirpputorin henki :)

Pientä näkymää myyntipöydästämme.

Päivän lopuksi suoritimme ystäväni kanssa muutamia vaihtokauppoja keskenämme. Annoin hänelle kolme kirjaa ja itse otin häneltä kolme kivaa paitaa - hyvä diili siis molemmille! (hei S, ne osoittautui tosi kivoiksi päällä! Paitsi se vihreä :P) Lisäksi ostin häneltä jo päivän alussa aivan ihanat käyttämättömät sandaalit kesää silmällä pitäen. Tässä vielä kuvaa niistä:

Tulevat lempikesäkenkäni!


Ihan onnistunut kirpputoripäivä siis takana ja ehkäpä joskus vuoden päästä uudestaan.

11. helmikuuta 2012

Venyisi jos jaksaisi


Venyttely on osa liikuntaa ja siksi olisikin hyvä venytellä säännöllisesti kaikki lihasryhmät läpi. Kunpa voisinkin sanoa tekeväni näin! Ajatus siitä, että venyttelisi aina päivän lopuksi pitkään jonkun rauhoittavan musiikin tahdissa olisi todella miellyttävä, mutta käytännössä en tee niin kovinkaan usein. Iltaisin on niin paljon helpompaa vain kaatua sänkyyn kuin alkaa venyttelemään, ja aina välillä kun päätänkin venytellä, olen liian kärsimätön pysymään samassa venytysasennossa kovin pitkään. On kyllä totta, että silloin harvoin kun jaksaa kunnolla panostaa venyttelyyn, niin siitä aiheutunut rentoutunut olo kyllä palkitsee. Säännöllisesti tehtynä se varmasti palkitsisi vielä enemmän!

Kun harrastin aktiivisesti tanssia lukioaikana, venyttelykin oli kiinteä osa jokaista päivääni. Venyttelin joka ilta noin 45 minuuttia, koska tanssissa kehittyminen vaatii myös notkeutta (jota mulla ei koskaan ole ollut mitenkään luonnostaan). Silloin oli siis hyvä motivaatio venytellä. Kun näki tuloksia, eli huomasi esimerkiksi pääsevänsä hieman lähemmäksi spagaattia, into pitää yllä venyttelytahtia säilyi. Nykyisin ainoat motivaatiot ovatkin vain yleinen rentoutuminen ja lihasten palautuminen liikunnan jälkeen. Ne eivät aina oikein riitä syyksi, koska tiedän rentoutuvani viimeistään kun pääsen nukkumaan ja lihakset, no, kyllähän ne itsestäänkin palautuvat jossain vaiheessa :)

Viime viikolla alaselkäni kipeytyessä aloin taas pitkästä aikaa miettiä venyttelyn tärkeyttä. Alaselkäkivut voivat kuulemma johtua jäykistä lonkankoukustajista tai pakaralihaksista, joten olenkin miettinyt, olisiko vaivan syy niissä. Mulla on nimittäin luonnostaan hyvin ei-notkeat lonkankoukistajat ja olin muutenkin hetki sitten siirtynyt hieman suurempiin painoihin tietyissä bodypump-tuntien liikkeissä. Nyt olenkin kokeillut muistaa venytellä kyseisiä lihasryhmiä iltaisin ja saa nähdä, josko selkä nyt sen myötä paranisi kokonaan. Voi tietenkin olla, että olen vain tehnyt jotain liikettä väärällä tekniikalla, jolloin venyttely ei välttämättä ole se ratkaisu :/ Saa nähdä!

Mikäs on teidän suhteenne venyttelyyn? :) Onko se enemmänkin velvollisuus, nautinto vai jotain siltä väliltä?

9. helmikuuta 2012

Linssipihvejä


Olen jälleen löytänyt lähiaikoina uusia lempiruokia kokeilemalla erilaisia reseptejä. Vaikka ruoanlaitto voi tuntua välillä kiireessä pakonomaiselta, niin useimmiten se on kyllä mielekästä ja palkitsevaa puuhaa. Niitä parhaimpia hetkiä ovat juurikin ne, kun kokeilee ensimmäistä kertaa uutta ohjetta ja tajuaa onnistuneensa. Näin kävi vähän aikaa sitten kun löysin tästä blogista reseptin intialaisille linssipihveille. Parhailta ne maistuvat tsatsikin kanssa, jonka voi tehdä joko itse tai sitten ostaa valmiin purkin kaupasta (suosittelen sellaista pientä suorakaiteen muotoista purkkia, jonka nimeä en nyt muista. Isommissa ämpärinmallisessa myytävä tsatsiki puolestaan on vähän liian juoksevaa omaan makuuni). Käytän tässä reseptissä aina punaisia linssejä, koska ne ovat jotenkin kaikkein tutuimpia, mutta luulen myös vihreiden linssien käyvän hyvin.

Linssejä ennen keittämistä.


Tässä resepti:

n. 2 dl punaisia linssejä
2 pientä porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
1 prk tomaattipyreetä
peruna-/vehnäjauhoja
n. 1/2 pussia Santa Maria Tikka Masala Spice Mixia
suolaa

Keitä linssit paketin ohjeen mukaisesti. Pilko ja raasta sillä välin kasvikset. Sekoita sitten kaikki ainekset huolellisesti kulhossa ja tarkista maku. Paista pihvit pannulla.


Tämä kuva ei tee oikeutta lopputulokselle :D Katso siis nopeasti seuraava kuva!


Valmiit pihvit. Tsatsikia päälle ja lisukkeeksi vaikkapa riisiä!

Kyseisellä reseptillä tulee noin 8 keskikokoista pihviä. Itse korvaan muuten tuon kananmunan soijauhon ja veden sekoituksella, mikä ajaa ihan saman asian. Kaiken kaikkiaan tässä ruoassa yhdistyy kaksi erityisen mukavaa asiaa: ensinnäkin on kiva oppia aina käyttämään linssejä ruoanlaitossa yhä monipuolisemmin. Toiseksikin rakastan kaikkia intialaisia makuja ja tuohon ruokaan sitä tuo juurikin tuo mausteseos. Sitten jos kun mä pääsen joskus Intiaan, aion keskittyä ensimmäiset viikot vain ja ainoastaan intialaisten ruokien syömiseen! Siihen asti pitää tyytyä kokkailemaan samantapaisia makuja itse :) 

7. helmikuuta 2012

Done!


Kun huomaa pitäneensä vahingossa kahden kuukauden tauon kandintyönsä tekemisestä, voi aina vedota ottaneensa vähän etäisyyttä kirjoitukseensa. Kirjoitusoppaissahan puhutaan ehkä parin päivän mittaisten taukojen tärkeydestä, joiden myötä pystyisi katselemaan tekelettään ikään kuin uusin silmin. No, mun tauosta tuli tosiaan vähän pidempi, mistä olen aidosti vähän ihmeissäni. Olen nimittäin yleensä aika täsmällinen kaikissa velvollisuuksissani! Lopullinen havahtumisen hetki asian suhteen oli kuitenkin viimeistään se, kun vähän aikaa sitten joku kysäisi, mikä onkaan kandintyöni aihe. Muutamaan sekunttiin en kyennyt muistamaan sitä!

Huolestuin tästä asiasta sen verran paljon, että päätin hoitaa asian pois alta tällä viikolla (lupasin kyllä saman  jo viime viikolla ja sitä edelliselläkin... mutta nyt olin tosissani). Maanantaina siis vain istuin, istuin ja istuin ja kirjoitin ja viimeistelin. Vihdoinkin sain uhrattua kokonaisen päivän olemalla vain kotona ja saamaan tuon kandintyön vihdoin palautuskuntoon!

Onnistuin kipeyttämään alaselkäni viimeksi bodypump-tunnilla, joten yritin kovasti helpottaa istumisurakkaani säälittävällä tyynyviritelmällä. Tämän kuvan myötä pääsin taas kauhistelemaan sitä, että sininen ei todellakaan värinä sovi asuntomme muuhun sisustukseen...



 ...mutta sen sijaan sininen väri vaatteissa miellyttää mua edelleen kovasti! Kirjoitteluiden lomassa ehdin ikuistaa itseni pölyisen peilin kautta...



...ja jossain vaiheessa myös rakentelin alla olevassa kuvassa näkyvän koristepurkin. Olin pitänyt tuossa lasipurkissa jouluna jouluvaloja, ja nyt purkki pääsi vihdoin uusiokäyttöön. Vähän koristekiviä pohjalle (liian vähän! Pitää ostaa lisää) ja päälle ainoa asunnostamme löytynyt kynttilä (joka näyttää siltä, että joku olisi puraissut siitä palan pois. Pitänee ostaa sellainenkin uusi, kunhan saa tuon poltettua pois päiväjärjestyksestä :) ). Ja jotta jaksoin tehdä kaiken kandintyön kirjoittamisen lomassa....


...toimi motivoivana juomana päivän mittaan ihana suklaanmakuinen soijajuoma. Unohdan aina välillä, kuinka hyvältä suklaasoijajuoma maistuukaan, kunnes taas erehdyn pääsemään sen makuun. Nyt pitää siis yrittää taas unohtaa :)



Jaahas, tästä muodostuikin vahingossa tällainen hyvin pelkistetty "Päivä Hannan kanssa" postaus. Kaiken kaikkiaan viikko alkoi hyvin, kun sai noinkin ison asian hoidettua vihdoin alta pois ja voi olla vielä lopputulokseenkin melko tyytyväinen. Nyt ei voi muuta kuin odotella arvosanaa ja iloita urakan päättymisestä!

5. helmikuuta 2012

Päätöksiä


Vuodenvaihteessa päätin vakaasti erään asian: tässä vaiheessa opiskeluitani olisi korkea aika hakea ensimmäistä kertaa oman alan kesätöitä. Vaikka koko opiskeluaikani kestänyt työ kirjakaupassa on edelleen mukavaa ja viihdyn siellä todella hyvin, on oman alan työkokemuksen hankkiminen tullut ajankohtaiseksi. Niinpä aloinkin päämäärätietoisesti laatimaan hakemuksia, tuntien oloni samaa aikaa hieman hermostuneeksi. Enhän ollut ennen hakenut vastaavanlaisia tehtäviä, joten minulla ei ollut kovin tarkkaa näkemystä siitä, kuinka helposti kesätyöpaikkoja irtoaisi. Ja jos irtoaisi, millaisiin tehtäviin olisi realistista haaveilla pääsevänsä? Pitäisikö hakea sellaisiakin paikkoja, jotka eivät kuulostaisi syystä tai toisesta kovin houkuttelevilta, mutta voisivat silti olla hyödyllisiä kokemuksen kannalta?

Päätin, että turha nirsoilu tässä vaiheessa olisi tyhmää ja niinpä aloitin urakkani laatimalla muutaman hakemuksen. Pian ensimmäisten hakemusten lähettämisestä bongasin ilmoituksen eräästä todella kiinnostavasta harjoittelupaikasta kesäksi. Itseasiassa paikka sattui olemaan sellaisen työnantajan, josta olin kiinnostunut jo ensimmäisenä opiskeluvuotena! Laadin innokkaana hakemuksen ja mainitsin Joonaksellekin, että nyt olisi kyseessä sellainen paikka, joka kuulostaisi juuri mun jutulta tässä vaiheessa opintoja.


Olin aivan onnessani, kun sain kyseisestä paikasta melko nopeasti puhelun. Pääsisin haastatteluun! Apua, enhän mä ole ollut työhaastatteluun yli kolmeen vuoteen! Missä mun työtodistukset on pölyttymässä? Mitä mä laitan päälle? Olin aivan ällikällä lyöty, koska olin kuvitellut mahdollisten kiinnostuneiden työnantajien ottavan yhteyttä vasta myöhemmin keväällä. Tässä työpaikassa olisi muutamia työhön liittyviä juttuja jo kevään aikana, joten siksi sieltä oltiin jo nyt liikkeellä. Päässäni jyskytti vain yksi ajatus: voisinko mä oikeasti saada juuri sen paikan, jonka olin halunnnut?

Haastattelu alkoi osaltani todella jännittyneissä merkeissä. Sydämeni pamppaili kertoessani itsestäni mukavalle, aidolle haastattelijalle ("Toi saattaa olla mun tuleva työkaveri!", ajattelin). Melko alussa haastattelua kysyin, oliko hakemuksia tullut paljon. Kuullessani määrän meinasin ensin masentua, mutta sitten päätinkin tsempata - mä haluan tämän paikan varmasti paljon enemmän kuin ne muut ja aion tehdä kaikkeni. Sitten olinkin yhtäkkiä paljon rennompi ja puheliaampi, pystyessäni päästää sen oman itseni ääneen.


Ilmeisesti mun aito kiinnostus välittyi sanomisistani. Tai olin sopivassa vaiheessa opiskeluitani. Ja ennen kaikkea oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mä nimittäin sain sen paikan!

kuvat: weheartit.com.

3. helmikuuta 2012

Play that song

Perjantai-illan kunniaksi päätin koota tänne muutamia tämän hetken lempparibiisejäni. Valitsin tarkoituksella sellaisia "menevämpiä" biisejä, jotka sopivat mielestäni täydellisesti esimerkiksi tahdittamaan juoksulenkkiä. Juokseminen ja musiikin kuunteluhan kuuluvat ehdottomasti yhteen! Kun hyvä biisi pärähtää soimaan mp3-soittimesta, on yhtäkkiä askelkin paljon kevyempi. Valitettavasti tuollaisissa viime päivinä vallinneissa huippupakkasissa juokseminen tuntuisi lähinnä yhtä houkuttelevalta kuin pään upottaminen avantoon, joten nyt on tullut keskityttyä vain sisäliikuntaan Bodypumppien ja omien jumppailujen merkeissä. Silloinkin toki musiikki on suuressa roolissa! Ja välillä tulee ihan muuten vain sellainen olo, että haluaa spontaanisti heittää biisit soimaan ja hyppiä hieman ympäri asuntoa ja ehkä hieman lauleskella mukana (tämä ei kuitenkaan päde tuohon viimeiseen biisiin. Loistava kappale, mutta se ehkä sopii iloisen hyppelyn sijaan parhaiten juoksulenkin viimeiseen puristuksiin, jossa mäen päälle pyrkiessään hokee itselleen, että mähän pystyn siihen).


Eli hauskaa viikonloppua kaikille näiden biisien tahdittamana! :)













2. helmikuuta 2012

Seitsemän faktaa


JM antoi minulle haasteen, jossa piti keksiä seitsemän satunnaista faktaa itsestäni. Jotta haasteesta tulisi hieman mielenkiintoisempi, pyrin keksimään vähän erikoisempia juttuja, jotka eivät ehkä muuten tule esille blogistani. Lisäksi olen melko varma, etteivät edes blogia lukevat kaverinikaan tiedä jokaista kohtaa ;)

1. Olen aikamoinen kielioppipoliisi. Pidän sen kuitenkin vain pääni sisäisenä enkä siis ala ruotimaan muiden yhdyssanavirheitä, joita esiintyy esimerkiksi joidenkin Facebook-statuspäivityksissä (vaikka mieli tekisi). Yliopiston luennoilla tulee bongattua todella usein opettajien luentokalvoille tekemiä kirjoitusvirheitä ja keskittyminen saattaakin mennä aiheen sijaan niiden etsiskelyyn - myönnettäköön, että niissä tapauksissa ei ole ehkä mikään maailman mielenkiintoisin luento kyseessä :)

2. Mielestäni erilaisten autojen etuosat muodostavat eri ilmeitä. Ajovalojen ja konepellien muodot ja muut vaihtelevat autosta riippuen, ja jotkut autot näyttävät sen takia vihaisilta, (näsä)viisailta, viiksekkäiltä tai kummastuneilta. On myös eräs automerkki, jonka miellän näyttävän itkun partaalla olevalta!

3. Siitä päästäänkin seuraavan kohtaan: Olen hyvin herkkä itkemään, sekä surusta että ilosta. Silmäni kyyneltyvät välittömästi, jos muistelen jotain surullista tai vaikeaa asiaa, ja toisaalta taas ilahtuessani tai kuullessani hyviä uutisia olen jälleen kyynelsilmäinen. Tämä piirre vaan tuntuu lisääntyvän iän karttuessa, eli vanhuksena varmaan vollotan koko ajan :D

4. Pelkään vesitorneja. Ne ovat niin luonnottoman muotoisia ja käsittämättömiä betonimuodostelmia, että sellaisen juurella seistessä olen joka kerta varma, että nyt se kaatuu. Pienenä pelkäsin lähikaupungin vesitornia niin paljon, että ajaessamme autolla sen ohi laitoin aina silmät kiinni.

5. En nauti yhtään mennä yksin kahville tai syömään ravintolaan. Olen tainnut olla vain kerran elämässäni yksin kahvilla eikä se tuntunut ollenkaan hyvältä. Esimerkiksi yliopistoruokalaan pystyn kuitenkin menemään yksin ilman mitään ongelmaa (okei, parina ekana vuotena koin senkin melko epämiellyttäväksi, mutta harjoitus tekee mestarin) ja teenkin niin ainakin kerran viikossa.

6. Miellyttävin kotiaskare on mielestäni pyykinpesu. On ihanaa nostaa pyykkikoneesta kasa puhtaita, tuoksuvia vaatteita kuivumaan! Voi kunpa muistakin kotitöistä saisi iloittua yhtä paljon :)

7. Olen hyvä nukahtamaan. Huolimatta siitä, olenko herännyt aamulla aikaisin vai myöhään, nukahdan illalla lähes välittömästi silmät suljettuani. Yleensä muistan vain hämärästi laittaneeni kirjan sängyn viereen ja sitten muistikuvat loppuvatkin. Nukahtaminen tuottaa ongelmia ainoastaan silloin, jos olen erehtynyt juomaan kofeiinia kahvin tai teen muodossa liian myöhäiseen kellonaikaan.



Haastan jokaisen tekemään tämän haasteen, jos vain haluaa :) Mukavaa torstaita kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...