31. joulukuuta 2011

Vuosi vaihtuu


Uuden vuoden juhlinta ei ole ikinä kuulunut lempijuhliini. Tuntuu, että se tulee aina jotenkin liian pian joulun jälkeen: joulun rauhoittuminen ja tunnelmallisuus on joka kerta niin tuoreessa muistissa siinä vaiheessa kun ihmisten puheet alkavat kääntyä uuden vuoden suunnitelmiin ja rakettimainoksia alkaa tippua postiluukusta. Niin, juuri raketit ovat yksi uuden vuoden huonoimmista puolista. Kaupunkien keskustoissa liikkuminen tuntuu todella riskialttiilta, kun ihmiset suihkivat kaikenmaailman roomalaisia kynttilöitä minne sattuu ja isoja raketteja sytytetään epävakaissa lähtötelineissä. Olen pienestä pitäen ollut huolissani siitä, että minä itse tai joku läheiseni saisi raketista silmäänsä :( Räjähteet ja humalatila on todella huono yhdistelmä...

Ei ole kuitenkaan tarkoitus kuulostaa miltään ilonpilaajalta, koska kyllähän minäkin pidän ilotulitteiden katselemisesta - mielestäni ne vaan voisi järjestää vaikka kaupungin toimesta, niin muutama ihminen vuodessa säilyttäisi näkönsä. Rakettifobiastani huolimatta uudenvuodenaatto tuntuu tänä vuonna jopa normaalia kiinnostavammalta. Syy siihen on puhtaasti se, että kaksi viime uudenvuodenaattoa olen viettänyt ulkomailla. Viime vuosi vaihtui Bangkokissa ja sitä edellinen Rio de Janeirossa.

Bangkokissa seurattiin vuoden vaihtumista hieman syrjässä ydinkeskustan ulkopuolella. Ilotulitukset tuli nähtyä, mutta aikaerorasituksesta johtuen painuimme nukkumaan melkein heti niiden jälkeen. Seuraavaksi aamuksi oli muutenkin junaliput varattuna jo aamuvarhaiselle, joten siitäkin syystä juhlinta jäi vähemmälle :)






 Rio de Janeirossa kaksi vuotta sitten uutta vuotta vastaanotettiin puolestaan tavalla, jota en ollut missään muualla ikinä nähnyt. Legendaariselle Copacabanalle oli sulloutunut muistaakseni yli 2 miljoonaa (!) ihmistä ja perinteen mukaan päälle tuli pukea valkoiset vaatteet. Väentungos oli valtava ja pariin otteeseen yleisön seassa meinasikin syntyä paniikki, kun ihmiset pelästyivät jotain välikohtauksia. Päällimmäiseksi mieleen jäi silti juhlavan iloinen tunnelma: riolaiset olivat kokoontuneet koko perheen voimin lauleskelemaan ja toivottamaan vuoden 2010 alkaneeksi.




Periaatteessa on siis kivaa ihan vaihtelun vuoksi vietää tänään uudenvuodenaattoa ihan Suomessa kaverien kesken. Uudenvuodenaattoon kuuluu ainakin tofunakkien ja perunasalaatin syöminen, nam! Valitettavasti joudun tekemään myös pikaisen työpäivän, jonne olisi lähtö juurikin nyt. Sen jälkeen suuntana on kaverin kotibileet täällä Itä-Helsingissä, joten keskusta tulee kierrettyä kaukaa - hyvä niin :)

Hyvää ja turvallista uuden vuoden viettoa kaikille!

30. joulukuuta 2011

Tuubikaulaliina made by me

Kerroin joskus marraskuun puolella, että olen tarttunut kutomapuikkoihin jonkun kymmenen vuoden tauon jälkeen ja alkanut väkertämään kaulaliinaa. Silloin kaulaliina näytti tältä. Siitä eteenpäin olen neulonut sitä eteenpäin aina motivaation iskiessä ja nyt se on vihdoin valmis! Kolmen lankarullan jälkeen kaulaliina saavutti 1,5 metrin pituuden ja näytti tältä:


Koska halusin tehdä nimenomaan tuubikaulahuivin, neuloin vielä kaulaliinan päät yhteen.




Olen kyllä ylpeä saavutuksestani! Huivista tuli juuri sopivan muhkea, silmukoista sopusuhtaisia ja joustinkuvio sopi mielestäni hyvin kaulaliinaan (huomatkaa sujuva neulonta-sanaston käyttäminen). Lisäksi itse kutominen oli rentouttavaa ja kivaa puuhastelua ja nyt tuntuukin oudolta, kun ei voi tylsän hetken iskiessä tarttua puikkoihin. Siispä uutta työtä kehiin: seuraava neulomisoperaatio voisi olla toinen samanlainen kaulaliina jossain pirteämmässä värissä. Toisaalta olisi kiva kokeilla rajojaan ja tekaista esimerkiksi lapaset! Joskus nuorempana osasin tehdä sen peukalo-osuudenkin, mutta osaisinkohan enää? Hmm, toisaalta lapasia on jo ennestään kaapit täynnä, joten ehkä toinen tuubikaulaliina vetää pidemmän korren :)

28. joulukuuta 2011

Lahjoja


Jouluna tuli saatua tietenkin myös hieman lahjoja. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, etten tänä vuonna saanut juuri mitään tarpeetonta (ellei noin viiden eri suklaarasian saamista lasketa tarpeettomaksi? Ei kai? :D ). Sain sellaisia juttuja, joita olin toivonutkin ja sen lisäksi muutamia kivoja yllätyksiäkin. Merkityksellisten lahjojen antaminen ja saaminen on kyllä mukavaa nimenomaan kohtuullisissa määrin :) On hauskaa nähdä ilo lahjan saajan kasvoilla ja niin ikään itsekin yllättyä ja ilahtua saamistaan jutuista.

Parhain lahjani oli kahden charmin saaminen Thomas Sabo-rannekoruuni. Tähän asti koru oli ollut ranteessani ihan sellaisenaan siitä asti, kun joskus alkusyksystä olin sen ostanut. Onhan se kaunis sellaisenaankin, mutta charmien saaminen oli ihan ykkösenä toivelistallani. Siispä oli ihanaa saada siihen vihdoin kaksi ensimmäistä palasta, erityisesti kun odotin saavani vain yhden!



Äidiltä sain yhden etukäteen kauneimmaksi nimeämäni charmin eli siiven.

Joonakselta saamani charmi oli uutuus, jota en ollut vielä edes nähnyt missään: se sisältää kaksi toisiinsa sitoutunutta sydäntä. Voiko olla ihanampaa?




Charmien lisäksi yksi parhaimmista ja käytännöllisimmistä saamistani lahjoista oli urheilualusasu. Siis sellainen, johon kuuluu paita ja housut ja joka on hengittävää materiaalia - sopii siis loistavasti juoksulenkille talvella takin ja pitkien housujen alle!





Oli kivaa myös saada uusia käsipyyhkeitä raikkaissa väreissä.





Näiden lisäksi sain myös leffalippuja, kosmetiikkaa, kattilan, sukkia ja muuta tarpeellista. Hyvä mieli siis jäi lahjoista! Kaiken kukkuraksi voitin eräästä lahjaksi saamastani arvasta kokonaiset 10 euroa. Uhkapelien vastustajana ja todella huonotuurisena arpojen suhteen oli kerrankin mukavaa olla ainoa meidän perheestä, joka sattui saamaan voiton! Ilmeisesti se arpa itsessään oli maksanut juuri sen 10 euroa, mutta sillähän ei ole väliä kun en kerran itse sitä ostanut :D

27. joulukuuta 2011

So that was X-mas

Joulupyhät ovat nyt takanapäin ja tänään tulikin palailtua joulunvietosta maalta iskän luota. Viiden päivän lepäily suklaaövereineen ja joulutunnelmissa oleminen oli kyllä ihanan rentouttavaa, eli tosi onnistunut joulu takana :) Lempiaktiviteeteiksi menneinä päivinä nousi esimerkiksi joulukuusen koristelu, lanttulaatikon syöminen, jouluelokuvien katsominen, kirjan lukeminen kaikessa rauhassa ja kävelylenkit pimeydessä. Tuntui oikeasti joululta enkä loppujen lopuksi osannut yhtään harmitella sitä, että lunta ei ollut. Kyllä se joulumieli selvästi tulee jostain syvempää kuin pelkästä säästä.










Aattona tosiaan käytiin autolla maalta käsin myös Joonaksen vanhemmilla ja ajaminenkin tuntui jotenkin mukavan jouluiselta joululaulujen soidessa levyltä. Vesisateen sumentaessa ajonäkymää lohduttauduimme sillä, että vaikeampi olisi ajaa esimerkiksi lumimyrskyssä, saati sitten siinä tapaninpäivänä iskeneessä kammottavassa tuulessa! Huh huh, enpä muista nähneeni vastaavia tuulenpuuskia ehkä ikinä? Olin varma, että iskän talon katto irtoaisi tai puut kaatuisivat, mutta onneksi ei. Kaatuihan niitä lähiympäristöstä, mutta ei onneksi pihalta. Linnunruokintateline tosin lähti lentoon ja juoksentelin sen perässä pariinkin otteeseen (ei sillä että linnut hirveästi olisivat moisessa myrskyssä pystyneet varmaan lentämäänkään :P ). Sähkötkin pysyivät koko päivän, toisin kuten sen seudun monissa muissa taloissa.





Mites teillä meni joulu? :)

22. joulukuuta 2011

Joulumieltä


Olipa mukava yllätys saada sittenkin hieman lunta tänne pääkaupunkiseudullekin :) Saa nähdä pysyykö maa valkoisena kovin pitkään, joten nyt pitää ottaa sen ihailusta ilo irti. Torstaina oli mahtavan aurinkoinen ja sumuinen sää (kyllä, samaa aikaa!), eli tuli entistäkin jouluisempi olo. Olen myös soittanut aktiivisesti joululauluja lähipäivinä ja laulanut epävireisesti mukana. Nyt tuntuu juuri oikealta ajalta lähteä joulunviettoon!







Tästä joulusta tulee siinä mielessä erilainen, että vietetään sen ensimmäistä kertaa samassa paikassa kullan kanssa. Tämä on jo kuudes yhteinen joulumme, eikä olla tätä ennen siis ikinä oltu jouluaattona saman katon alla. Syynä on ihan puhtaasti ollut se, että meidän perheet asuvat aika kaukana toisistaan, joten aina aatoksi ollaan menty omien vanhempiemme ja sisarustemme luo - fiilis on aina ollut vähän haikea, sillä onhan kyseessä meidän molempien lempijuhla. Miksi siis viettää vuoden tärkein juhlapyhä eri paikoissa ikävissään, kun muuten ollaan niin tiiviisti yhdessä? Tänä vuonna vietetään joulu osittain molempien perheidemme luona ja olen aivan innoissani tästä järjestelystä :) Kerrankin on kaikki tärkeimmät ihmiset ympärillä jouluna!

Pakko muuten kertoa eräs esimerkki hyvästä joulumielestä: keskiviikkona työntelin työpäivän päätteeksi painavia pöytiä myymälän sisään. Pieni tyttö seuraili puuhiani vähän matkan päässä. Hetken kuluttua tyttö lähestyi mua ja kysyi: "Tarviitko apua? Mä voin auttaa". Hämmennyin ihan täysin, että joku tarjoaa apua, ja varsinkin tuollainen suloinen pikkutyttö! Kukaan ei ole ikinä tarjoutunut auttamaan tuossa asiassa, ja nyt juuri viimeisenä työvuoronani ennen joulua joku lapsi haluaisi auttaa. Tytön ele oli niin kiltti ja pyyteetön! Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja kiitin kovasti tarjouksesta. Olenhan jo usean vuoden ajan siirrellyt kyseisiä pöytiä eli kyllä ne omin voimin sisälle menevät :)  Toivottavasti sillä tytöllä on erityisen hyvä joulu!

Nyt onkin aika poistua kaupungista ja samalla blogi jää muutaman päivän joulutauolle. Palailen blogin ääreen siis vasta joulupyhien jälkeen. Ihanaa, ihan kohta pääsee syömään, lepäämään ja nauttimaan! Niinpä toivotankin kaikille ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista Joulua!



20. joulukuuta 2011

Mietteitä joululahjoista


Sain tänään vihdoin ostettua viimeisetkin joululahjat. Olin etukäteen optimistisesti arvellut kaikkien joululahjahankintojen hoituvan yhdellä piipahduksella Itäkeskukseen, mutta eihän se nyt aivan niin mennytkään :D Lopulta tuli nimittäin sykittyä menneen viikon aikana Itikseen pariinkin otteeseen sekä lisäksi keskustaan ja jopa Ikeaan. Varsinkin kauppakeskusten ihmisvilinässä kulkeminen oli välillä todella extremeä ja mietittiinkin ystäväni kanssa, että siellä pitäisi ehdottomasti olla omat kaistansa hitaille ja nopeille kulkijoille, tai vähintäänkin ohituskaistat niin kuin moottoriteillä. Mä kulkisin ainakin jatkuvasti ohituskaistaa, koska kävelen jostain syystä aina ihan täysiä (ja olen sitten hikinen ja uupunut saavuttuani määränpäähän... :/ ). Joo, pitääpä tosiaan patentoida tämä ohituskaistaidea!


Glögitauko Cafe Javassa jouluostosten yhteydessä.


Lumi unohti sataa Helsinkiin tänä jouluna, kuten kuvasta näkyy.

Silti joululahjojen ostamisesta jäi hyvä fiilis, koska on palkitsevaa saada hankituksi juuri sellaisia lahjoja mitä on kenellekin suunnitellut. Pyrin ostamaan lahjoja, joissa olisi ajatusta mukana ja joille saajalla olisi tarvetta, joten kriteerit täyttävää lahjaa hakiessa ehkä joutuukin etsimään hieman enemmän ja uhraamaan aikaa. Joka vuosi harkitsen myös aina vakavasti joululahjojen tekemistä ihan itse: kutoisin, ompelisin (ööö... en osaa?), askartelisin (kukaan tuskin haluaisi saada mun askarteluja lahjaksi :D ) tai leipoisin jotain omatekemiä herkkuja (todennäköisesti söisin ne itse ennen kuin ehtisin paketoida ne). Siinäpä taisi tulla jo selityksiä, miksi nämä kaikki ideat ovat aina jääneet vain ajatuksen tasolle! Myös joulukortit aion aina tehdä omin kätösin, mutta en ole tainnut vielä kertaakaan toteuttaa tätä jaloa aikomustani. Syytän tästä mun työpaikkaa, mistä saa kauniita kortteja edullisesti - yritä siinä sitten löytää motivaatiota alkaa omia kortteja väsäämään :)


Lahjat on nyt ostettu ja paketoitu.


Omia joululahjatoiveita mulla ei ollut kovinkaan montaa tänä vuonna. Ilahtuisin palasesta Thomas Sabon rannekoruun, leffalipuista ja joistain urheiluvaatteista. Myös suklaata toivon saavani paljon ja kenties myös eräitä joululemppareitani eli vihreitä kuulia. Nam! (onkohan olemassa mitään muuta karkkia, joka jakaa ihmiset niin vahvasti tykkääjiin ja ei-tykkääjiin? ). Konkreettisten lahjojen lisäksi toivon joulun sisältävän ennen kaikkea rauhallista oleskelua ilman kiirettä, jouluruoista nauttimista ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Juurinkin siis niitä perinteisiä juttuja, jotka tekevät joulun. Vielä muutama päivä niin pääsee toteuttamaan kaikkea edellämainittua!

Odotusta lievittämään taidankin nyt käydä kiinni juuri leipomiini joulutorttuihin ja katsella hieman Dexteriä dvd:ltä.  Miksei kukaan ollut kertonut mulle aiemmin, kuinka hyvä ja koukuttava sarja se on? Mukavaa jouluviikon jatkoa kaikille! :)





18. joulukuuta 2011

Something brown

Pienen ajan sisällä lempilaukkuni sekä yhdet harvoista talvikengistäni ovat hajonneet. Laukun suhteen hajoamisella tarkoitan pinnan "kuoriutumista", mikä on tuttu juttu kaikkien edellistenkin lempilaukkujeni kohdalla. Toki laukku oli ollut kovassa käytössäkin, sillä olen yhden laukun ihminen: käytän aina tiiviisti pääasiassa vain yhtä laukkua ostamisesta hajoamiseen asti. Toki pienet laukut ovat asia erikseen, jos kannettavaa on vain vähän :) Eräät lyhytvartiset talvisaappaani puolestaan hajosivat kantapäistä, jolloin yritin kävellä niillä vielä epätoivoisesti yhden päivän, kunnes kantapäistä sisään tulviva vesi sai minut heittämään kyseiset kengät haikein mielin roskiin. Harmittaa luopua kivoista vaatteista tai laukuista hajoamisen takia!

Eipä siis auttanut muu kuin käydä ostamassa uudet saappaat ja uusi laukku. Onneksi löysin mieleiset yllättävänkin pienen etsiskelyn jälkeen - jouluruuhkassa liikkuminen kun osoittautuu päivä päivältä yhä hikisemmäksi puuhaksi :P Ostamani saappaat ja laukku ovat molemmat tummanruskeita, joka onkin aina ollut yksi lempiväreistäni kengissä ja laukuissa. Entinen hajonnut laukkuni oli beige, joten oli kivaa saada värin puolesta vähän vaihtelua! 


Laukku löytyi Aleksi13:sta.
Saappaat Sokokselta.

Saappaissa on ihanan lämmin vuori!


Molemmat uutukaiset käytössä hieman epäselvässä kuvassa.

Ostamani laukku ja saappaat kuvastavat hyvin laatunsa puolesta nykyistä ostolinjaani: kirpparilta voin ostaa mitä vaan laadusta välittämättä, mutta uutena pyrin ostamaan sellaisia semi-laadukkaita vaatteita. Ei kaikkein halvimpia, mutta ei kaikkein kalliimpiakaan. Jollain paidoilla ja muilla perusvaatteilla ei ole ehkä niin väliä, ovatko ne materiaaleiltaan mitään huippukestäviä, mutta juuri kenkien ja laukkujen laatuun voisi olla ihan järkevää panostaa kyllä nykyistäkin enemmän. Köyhällähän ei tunnetusti ole varaa ostaa halpaa eikä ekologisestikaan ole kovin hyvä juttu heittää laukkuja ja kenkiä vuoden-parin käytön jälkeen roskiin...

16. joulukuuta 2011

Gingerbreads

Leivoin aiemmin tällä viikolla joulupipareita. Joulupiparit eivät ole mielestäni läheskään herkullisimpia jouluherkkuja, joten niiden tekeminen on oikeastaan aina kivempaa kuin syöminen (yleensä mitä leipomiseen tulee, niin syöminen on tietenkin enemmän mun juttu kuin se tekeminen :D  ).

Tänä vuonna piparien tekeminen sai uuden vivahteensa siitä, että päätin valmistaa piparkakkutaikinan ihan itse. Yleensä on tullut ostettua kaupasta valmis pakastetaikina ja pyöräytettyä siitä piparit, mutta nyt halusin ensimmäistä kertaa ikinä kokeilla kuinka taikinan loihtiminen onnistuisi. Eihän se niin vaikeaa voisi olla - eikä se ollutkaan! Itseasiassa omin käsin tehty taikina osoittautui niin paljon paremmaksi kuin kaupan taikina, että olisin mieluusti syönyt oman osuuteni pelkkänä taikinana :)

Emme jostain syystä omista lainkaan niin sanottuja "perinteisiä" piparimuotteja, vaan käytössä on jo pari vuotta ollut lahjaksi saadut metsäneläin-aiheiset piparimuotit. Tuloksena syntyi siis esimerkiksi tällaisia pipareita:

Etanalla on näköjään joku ylimääräinen sarvi ja ketun häntä on katkennut! Itseasiassa aika monen ketun häntä taisi amputoitua leivonnan aikana :D

Perinteitä kunnioittaen piti kuitenkin vapaalla kädellä loihtia pari tutunkin muotoista piparia, eli ihan vaan sydämiä.

Rosoinen sydän.

Kaiken kruunasi kuitenkin piparkakkutalon rakentaminen. Kyllä, niin ikään ensimmäistä kertaa ikinä innostuimme kullan kanssa ajatuksesta rakentaa piparkakkutalo. Siispä loihdin vahvalla arkkitehtuurisella näkemykselläni kaavat, jonka jälkeen leikkasimme taikinasta seinät, lattian ja kattopalat. 


Koristelu ja kokoonpano tapahtuivat vasta päivää myöhemmin. Pienten romahdusten, sydäntentykytyksien ja valtavien sokeriliimamäärien jälkeen saimme talon pysymään pystyssä. Siitä tuli jotenkin tosi sympaattinen, vaikka itse sanonkin! Kattotiilinä toimivat ranskanpastillit ja muuten mökki on koristeltu sokerikuorrutteella ja tomusokerilla.



Liimana toiminut sulatettu sokeri pääsi roiskumaan talon seinillekin, mutta onpahan ainakin omatekemän näköinen :)

Olen kyllä aika ylpeä aikaansaannoksestamme! Tarkoitus olisi ihailla taloa nyt reilun viikon verran ja syödä se pois viimeistään ennen joulua, ettei se pääse pahoin pölyttymään. Olen kyllä jo nyt sen verran kiintynyt tuohon, että katsotaan nyt mitä siitä syömisestä tulee...

15. joulukuuta 2011

Loma!

Nyt voi sanoa, että on helpottunut fiilis: kouluhommat ovat paketissa tämän vuoden osalta, joten nyt ei tarvitse pitkään aikaan avata yhtäkään koulukirjaa tai raapustaa ainuttakaan esseetä. Jippii!

Pari päivää sitten sain hoidettua pois alta kandiseminaarinkin, jossa oli tarkoitus esitellä kandi muille ryhmän jäsenille ja ohjaajalle. Stressasin tuota tilaisuutta etukäteen aika paljon, varsinkin kun viime tingassa koululle kiitäessä tajusin unohtaneeni kotiin kaikki muistiinpanot omasta työstäni ja opponoitavasta työstä. Ei ole oikeasti mun tapaista olla huolimaton tuollaisissa asioissa! Loppujen lopuksi tilaisuus meni kuitenkin hyvin, koska onhan oman kandintyön aihe jo käynyt niin tutuksi syyslukukauden aikana, että sen esittely sujui tosi spontaanisti. Ensi vuoden alussa vielä viimeistelen työni ja sitten vaan kandinpaperit vetämään :) Yksi tärkeä etappi opiskeluissa alkaa siis olla takana.


Näin joululoman alkajaiseksi on tullut tarkkailtua hieman säätiedotuksia, koska jo ensi viikollahan on joulu ja täällä Helsingissä ei ole maassa lainkaan lunta. Vaikka en mikään valtavien lumimassojen ystävä olekaan ja vaikka kaksi viime talvea olivat lumimäärissään jossain määrin painajaismaisia, toivoisin silti todella, että jouluksi sataisi edes pieni kerros lunta. Näillä näkymin se on siinä ja siinä, ehtiikö maa muuttua valkoiseksi. Maisema on nyt todella erilainen kuin vuosi sitten, jolloin pääkaupunkiseudulla näytti tältä:



Itseasiassa viime vuonna oli tainnut olla lumipeite maassa jo kuukauden ajan! Hassua, kuinka isoja eroja onkaan eri vuosien välillä. Kovia pakkasia en toivoisi ollenkaan, mutta nähtäväksi jää, toteutuuko toive valkoisesta joulusta tänä vuonna :)

12. joulukuuta 2011

Joulustressiä? Ei.

Uskomatonta, että jouluaatto on muka jo ensi viikolla. Ei ole todellista. Olen tosin ehtinyt aika paljon toteuttaa jo kaikenlaisia joulupuuhia, mutta silti tuntuu, että tämä joulukuun alku vierähtää aina todella nopeasti. Melkein kaikki joululahjatkin ovat vielä ostamatta! Sovin itseni kanssa ostavani ne jo hyvissä ajoin marraskuun puolella, mutta suunnittelun tasollehan tämä aikomus sitten jäi - itseasiassa näin taitaa käydä joka vuosi. Mitään joulustressiä en kuitenkaan aio itselleni kehittää: lahjojen hankkimiseen vaaditaan yksi reissu kauppakeskukseen ja that's it. Lahjaideat kun olen keksinyt jo valmiiksi, ainoastaan toteutus siis puuttuu. Vaikka muuten olenkin huolestuneisuuteen taipuva, niin joulusta en ole ikinä osannut ottaa paineita.

Viimeiset pikkujoulutkin tuli vietettyä lauantaina. Kyseessä olivat juuri ne työpaikkani pikkujoulut, joista olin etukäteenkin ollut melko innoissani. Ja todella hauska ilta siitä muodostuikin! Ensin hengailimme parin työkaverini kanssa keskenään ja lopulta liityimme muiden seuraan keskustaan (noin 1,5 tuntia myöhässä, hups... minkäs teet, kun on liian kivat etkot! ). Isossakin porukassa oli loppujen lopuksi todella kivaa ja tuli tutustuttua yrityksen muiden toimipisteiden työntekijöihin. Kaikenkaikkiaan onnistunut ilta! Ainoa huono puoli oli se, että sitten kun joskus hakeudun oikeasti oman alani töihin, tulee mulle älytön ikävä nykyistä työporukkaani. Olisi paljon helpompi harkita lähtöä, jos työilmapiirissä olisi jotain vikaa :)

No, juhlat on nyt siis juhlittu ja onkin oikeastaan ihan kiva vain relata tämä loppuaika ennen joulua. Joulutunnelmaa edesauttaa muun muassa suoraan luomutilalta ostetun omatekemän mansikkaglögin siemailu, joka on aivan ylivoimaisesti parempaa, kuin mitkään kaupan glögit:




Alkuviikon piristykseksi suunnitelmissa olisi tänään myös joulupiparien leipominen! Tällä kertaa aion valmistaa piparit alusta asti itse, eli kohta pitäisi alkaa väsäämään taikinaa. Kaupasta ostettu pakastetaikina kun ei ole kovin erikoisen makuista. Saa siis nähdä, miten onnistuu!

Viime vuoden pipareita pakastetaikinasta tehtynä.



10. joulukuuta 2011

Meikkivoidesuosikki on löytynyt

En olekaan esitellyt käytössäni olevaa meikkivoidetta. Olin jo vuosia käyttänyt joitain Lumenen tavallisia meikkivoiteita ja niitäkin aika epäsäännöllisesti. Epäsäännöllinen käyttö selittyi sillä, että en ikinä ollut niihin täysin tyytyväinen ja jaksoinkin usein laittaa meikkivoidetta vain johonkin juhliin. Tarvetta kunnolliselle meikkivoiteelle olisi tosin aina ollut, koska mulla on aikalailla "sekaiho": t-alueelta rasvoittuvampi ja muualta normaali tai talvisin jopa hieman kuiva.

Vähän aikaa sitten kuitenkin päätin panostaa ihan kunnolliseen meikkivoiteeseen. Iho kun muuttuu kalpeammaksi ja kalpeammaksi talven edetessä, joten olisi ihan kiva, jos se olisi ainakin muuten hyväkuntoisen ja tasaisen näköinen. Kesällä tarvetta meikkivoiteelle ei juurikaan ole, kun iho voi silloin jotenkin paremmin ja on ruskettunut. Niinpä marssin Kicks:iin kysymään suosituksia, jotta osaisin ostaa juuri omalle ihotyypilleni sopivan tuotteen oikean sävyisenä.

Suositusten ja testausten jälkeen mukaani lähti Cliniquen Anti-blemish solutions-meikkivoide. Se sopii erityisesti sekaiholle, mutta nestemäinen muoto takaa sen, ettei lopputulos ole yhtään pakkelimainen. Se osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi iholleni! Ero niihin entisiin käyttämiini meikkivoiteisiin on huikea.




Tottakai hintaakin tuolla Cliniquen tuotteella oli kolme kertaa enemmän, mutta toisaalta eipä ole järkeä ostaa halvalla sellaista meikkivoidetta, johon ei ole täysin tyytyväinen. Nyt on siis uusi lemppari löytynyt ja olen aivan innoissani. Meikkaaminen sai jotenkin ihan uuden ulottuvuuden tuon meikkivoiteen myötä!

Minkä meikkivoitteen te olette todenneet parhaimmaksi? :)

7. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä

Eilinen itsenäisyyspäivä oli kiva ylimääräinen vapaapäivä heti näin viikon alkupuolella. Tuntui oikeastaan ihan sunnuntailta! Päivä sisälsi yleistä rennostiottamista ja The Joulukalenteri- jaksojen katsomista netistä - muistaako kukaan tuota varmaan noin 10 vuotta sitten tv:ssä esitettyä sarjaa? Tuli oikein nostalginen olo, kun katseli sitä. Olen muuten melko varma, että nykyään ihmisten puheissa vilisevä "ja silleen"-sanonta on saanut alkansa siitä sarjasta!

Kävimme myös perinteiseen tapaan syömässä itsenäisyyspäivän kunniaksi Joonaksen vanhemmilla. Linnan juhliakin tuli vilkuiltua sivusilmällä ja erityisesti odotinkin Suomen jääkiekkojoukkueen bongaamista.  Tietenkin myös juhlamekkojen arvostelu ja mahdollisten etikettivirheiden kyttääminen kuuluivat asiaan :D

Tässä asussa olin liikkeellä.


Kävelylenkillä tuli nähtyä tosi ihanasti valaistu joulukuusi. Upea!

Eilinen löysäily kostautui tänä aamuna, kun piti palauttaa kandin seminaariversio. Ensimmäistä kertaa piti siis palauttaa versio, jota ohjaaja ja muut ryhmän jäsenet lukisivat. Tämä on myös viimeinen kerta, kun palautetta annetaan, eli tavoitteenani oli palauttaa mahdollisimman valmis versio. Asia tuntui niin lopulliselta, että olin hieman stressaantunut ja viime yönä nukuinkin vaivaiset neljä tuntia. Kandintyö piti olla palautettu aamulla klo 9, niin kello taisi olla 8:45, kun latasin sen palautussivuille. Optimaalista ajankäyttöä siis! Nyt vain odottelemaan, minkälaisen tuomion työni saa viikon kuluttua....
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...