29. marraskuuta 2011

Jouluvaloja näkyvissä

Viimeiset luennot yliopistolla ryhmätehtävineen ja tentteineen painavat päälle, ja töissäkin joulukiireet ylimääräisine työvuoroineen alkavat näkyä kalenterissani. Huh! Mitään suurempaa stressiä ei ole päässyt syntymään, mitä nyt blogin pitämisessä on nyt ilmestynyt parin päivän taukoja. Ja joulu sen kuin lähestyy, mikä tietenkin pitää mielen virkeänä :)

Eilen annoin itselleni vihdoin luvan laittaa ensimmäiset joulukoristeet esille. Kylläpä tuli heti jouluisempi olo! Esille pääsivät pikkuinen muovinen joulukuusi (eihän muovinen ikinä aitoa korvaa, mutta oikea, iso kuusi suoraan iskän metsästä on ajankohtaista vasta jouluaattona) sekä lasipurkki, johon laitoin vaaleansinisenä hohtavat värivalot.



Perinteisiin koristeisiin kuuluu tietenkin myös kynttelikkö. Pääsinkin jälleen kerran toteamaan, että mulla on maailman huonoin tuuri kynttelikköjen kanssa. Ihan niin kuin kohtalo yrittäisi vihjailla, ettei mun kannata sellaista hankkia! Nimittäin vuosi sitten tähän aikaan onnistuin hajottamaan kynttelikkömme astumalla sen johdon päälle, jolloin se dramaattisesti tipahti ikkunalaudalta ja valot sammuivat lopullisesti (periaatteessa olin asiasta salaa vähän iloinen, koska se olikin aika rumanvärinen. Ei kynttelikkö saa olla sininen). Sitten ostimme heti perään uuden punaisen, mutta eilen kun aloimme etsiä sitä, emme löytyneet sitä mistään. Ei oikeasti mistään. Yksiöön ei hirveästi piilopaikkoja mahdu, joten kävimme jokaisen nurkan läpi vaatekaapista sängynalusiin ja keittiönkaapeista koko varastohäkin tyhjennykseen. Kadonnut mikä kadonnut. Kummallakaan meistä ei ole mitään muistikuvia, mihin sen lykkäsimme viime joulun jälkeen.

Ei siis auttanut muu kuin marssia ostamaan taas uusi, jälleen punainen. Uutta kynttelikköä aion kyllä varjella henkeni kaupalla ja säilön sen joulun jälkeen sellaiseen paikkaan, josta se varmasti tulee löytymään. Joulu per kynttelikkö on vähän turhan kova tahti!

26. marraskuuta 2011

Uusi eteinen, vihdoin!

Kuten viimeksi jo vihjailin, olemme tällä viikolla remontoineet asuntomme erästä aluetta. Kyseessähän on tietenkin - tattadaa - eteisen ilmeen uusiminen! Kyse oli siis lähinnä maalausurakasta, koska entinen eteisemme oli värimaailmaltaan sanalla sanoen kammottava. Sen kalmankalpeisiin seiniin kyllästyneinä haimme väripaletteja ideoiden saamiseksi syyskuussa ja silloin kirjoittelin asiasta täällä, ihan aidosti uskoen, että pian alkaisimme maalauspuuhiin. No, "pian" voi tietenkin tarkoittaa myös 2,5 kuukautta, niin kuin tässä tapauksessa nyt kävi :D 

Nappasin vanhasta eteisestä pari kuvaa ennen maalaamisen aloittamista. Harmi, etten tajunnut ottaa  kuvaa myös kalusteiden kanssa, mutta eteiseen kuului siis kenkäteline, lipasto, naulakko, peili ja sellainen todella kapea, korkea puinen hylly.

Edessä ulko-ovi ja vasemmalla vessan ovi. Lähtökohta oli niin valkoinen kuin vain voi olla. Dislike...

Vaaleansininen neliö oikein kruunasi entisen eteisemme ilmeen.

Väriksi olimme alunperin miettineet jotain beigeä. Päädyimme lopulta kuitenkin sellaiseen punertavaan beigeen, sillä tuon sairaalanvalkoisen värin jälkeen halusimme ehdottomasti välttää kaikkia kalpeita, kylmiä sävyjä. Valitsemamme väri osoittautui näyttävän seinällä yllättävän oranssiin vivahtavalta, mutta tykästyin kovasti! Yleisvaikutelmasta tuli mielettömän lämmin ja pirteä. Aikamoinen vastakohta entiselle eteiselle, ja se juuri olikin tarkoituksena :)

Ei melkein uskoisi samaksi eteiseksi!


Ulko-ovelta päin katsottuna. Edessä näkyy vaatekaappien ovet.


Takkiteline, kenkäteline, lipasto ja pyykkikori. Oikealla kuvan ulkopuolella on vielä kokovartalopeili.

 Kalusteiden osalta järjestys vaihtui hieman edelliseen nähden. Kenkäteline oli jostain kumman syystä ollut aina lipaston oikealla puolella, mutta nyt tajusimme siirtää niiden järjestystä keskenään. Se mainitsemani ohut hylly sai lähteä varastoon ja nyt on oikeastaan vaikea ymmärtää, miksi ylipäätään pidimme sellaista kapistusta eteisessä - eihän se sopinut siihen ollenkaan! Jännä miten sitä turtuu johonkin tiettyyn järjestykseen ja vasta jälkikäteen tajuaa, kuinka mauttomalta tai väärältä jokin juttu on näyttänyt.


Kaiken kaikkiaan eteinen on nyt mielestäni todella onnistunut. Suorastaan ilahdun joka kerta astuessani sisään, kun ensimmäiseksi näkee tunnelmallisen eteisen eikä sairaalamaista aulaa. Tuntuu, että tilaakin on nyt jotenkin enemmän. Seinälle olisi vielä tarkoitus hankkia jokin kiva taulu, niin sitten eteinen olisi virallisesti valmis.

24. marraskuuta 2011

Vähemmän hapan

Pari viime päivää ovat kuluneet remonttipuuhissa. Pitääkseni teitä hetken jännityksessä en vielä kerro siitä sen enempää, vaikka varmaan blogiani seuranneet voivatkin jo arvata, mistä on kyse :) Urakka on jo melkein valmis, joten kuvia on tulossa ihan lähiaikoina! Sen verran voin sanoa, että lopputulos on juuri sellainen kuin toivoinkin, oikeastaan parempikin. Jee!

Siitä pääsemmekin aasinsillalla erääseen välipalaan, jota olen viime aikoina alkanut syödä (aasinsiltana vaikka se, että remontoidessa tulee nälkä, ihan niin kuin elämässä muutenkin :D ). Itseasiassa sain idean tähän eräästä blogista, jonka kirjoittaja mainitsi syövänsä maitorahkan sekoitettuna jogurttiin. Maitorahkoihin on aina kiva etsiä variaatioita, joten päätinpä kokeilla itsekin: puoli purkkia maitorahkaa, puoli purkkia maustamatonta jogurttia ja sekaan vielä jotain hedelmiä. Toimii!




Tähän asti olin syönyt maitorahkan ainoastaan jonkun hedelmän kanssa ja sekin yhdistelmä toimii edelleen, mutta jos välillä ei halua yhtään maistaa maitorahkan happamuutta, on maustamattoman jogurtin sekoittaminen mukaan hyvä keino. Itse olen ostanut turkkilaista jogurttia ja se ainakin poistaa maitorahkasta sen viimeisimmänkin happamuuden. Proteiiniakin tuosta annoksesta tulee ihan hyvä määrä, vaikka maitorahkan määrä puolittuukin. Hyvää, pehmeänmakuista, täyttävää ja kuitenkin terveellistä!

22. marraskuuta 2011

Puikot heiluen

Mainitsin täällä blogissa viime viikolla, että haluaisin alkaa kutoa jotain. Jotain helppoa mutta tarpeellista, kuten tuubikaulaliinan. Tämän ajatuksen siivittämänä marssin jo saman viikon aikana ostamaan puikot ja lankaa, minkä jälkeen kulutin aikaani netissä kertaamassa, miten se silmukka tehtiinkään ja mitä kaikkia kutomiskuvioita onkaan olemassa. Siitä onkin varmaan jo kymmenen vuotta aikaa kun olen viimeksi koskenut kutomispuikkoihin, joten ei ihme että taidot olivat vähän ruosteessa :D

Punnittuani netistä löytämiäni vaihtoehtoja ja omia vähäisiä taitojani, päätin tehdä kaulaliinan joustinkuviolla. Se on siis samaa kuviota kuin mitä esimerkiksi villasukkien varteen tehdään, mutta teksin tietenkin aika paljon leveämmät kaistaleet. Ihan pelkkää tasaista silmukkaa en halunnut tehdä, mutta toisaalta joidenkin hienojen kohokuvioiden tekeminen olisi ollut vähän turhan kunnianhimoista tässä vaiheessa. Kun kaulaliina valmistuisi, yhdistäisin päät jotta lopputuloksena olisi tuubi.

Tämän verran olen jo tehnyt! Pieni reikä alalaidassa ja muut kauneusvirheet eivät tahtia haittaa :D

Aloittamisen jälkeen työ on edennyt siis hyvää vauhtia ja olen ihan innoissani! Miten olinkin voinut unohtaa, kuinka hauskaa kutominen voikaan olla? Olen siihen nyt jo ihan koukussa - vai pitäisikö sanoa puikossa - ja tekisi mieli kutoa koko ajan. Silloinkin kun olen poissa kotoa, tulee sellainen olo, että voi kunpa kaulaliinan alku olisi mukana ja voisi tässä vaivihkaa tekaista pari riviä lisää. Toisaalta en pysty kutomaan kun muutaman rivin kerrallaan, koska sormet ja hartiat kipeytyy jotenkin tosi helposti kutoessa. Harjoittelijan kankeutta selvästikin.

Käytän kaulaliinaani Isoveli-nimisestä lankaa.


Asiasta puheenollen, nyt voisinkin poistua vaikka jatkamaan tuubikaulaliinani tekoa. Jos tahti pysyy samanlaisena, saattaa tuo valmistua jo parin viikon kuluessa, minkä jälkeen voisin aloittaa uuden eri värisenä ja erilaisella kuviolla! Tai vaikka lapaset! Sisäinen käsityöläiseni on selvästi löytynyt :)

20. marraskuuta 2011

Joulupukkia bongaamassa



 Aurinkoinen sää yhdistettynä pieneen pakkaseen ja tuulettomuuteen on sellainen kombo, että on pakko lähteä ulos reippailemaan. Varsinkin jos sattuu olemaan sunnuntai ilman suunnitelmia, kuten tänään. On saanut herätä ilman herätyskelloa ja ilahtua, kun telkkarista tulee aamupäivällä legendaarinen Muumipeikko ja pyrstötähti. Parasta!










Tänään oli myös joulukadun avajaiset keskustassa, ja koska en ollut nähnyt kyseistä tapahtumaa moneen vuoteen, piti se mennä tällä kertaa katsastamaan. Siellä sitä ryysittiin (ei sentään :D ) lapsiperheiden joukossa katsomassa kulkueeseen kuuluvia koiria, hevosia ja kaikenlaisia satuhahmoja. Ja joulupukkia tietenkin! Jouluvalojen sytyttyä keskusta alkoi näyttämään pikkuhiljaa jo aika jouluiselta. Ihanaa.



Joulupukkikin tallentui kameralle kangastuksenomaisena. Hei hei!

19. marraskuuta 2011

Köyhä kirpputorikierros

Tänään aamulla suuntasin pitkän tauon jälkeen Valtterin kirpputorille. Aamuvarhaisella herääminen vapaaehtoisesti viikonloppuisin on aina vähän haastavaa, mutta toisaalta motivaationa toimi ajatus siitä, että pääsisi tekemään parhaimmat löydöt heti kirpparin auettua :)

Jostain syystä tarjonta Valtterissa oli kuitenkin tällä kertaa tosi mitätöntä. Ikinä ei oikein etukäteen voi ennustaa, kuinka paljon ostamisen arvoista sieltä sattuu löytymään, mutta tällä kertaa ei tosiaan meinannut löytyä mitään. Tyhjin käsin poistuminen olisi ollut hyvin harvinaista, ja ihan viimeisten pöytien joukosta satuin onnekseni bongaamaan kivan pirteät kangaskengät.

Kahden euron kangaskengät olivat kirpparipäivän pelastus!

Jotenkin ihastuin tuohon turkoosinsiniseen väriin ja keksin jo vaikka mitä kesävaatteita, joiden kanssa kengät sopisivat hyvin. Jonain kuivana ja ei-niin-kylmänä päivänä voisin laittaa nuo jalkaani vielä nyt marraskuussakin (mitä nyt ensilumi on tulossa kuulemma joskus huomenna...), mutta lähinnä ne saavat jäädä siis odottamaan ensi kevättä ja kesää. Kesävaatteiden löytyminen talvella ja talvivaatteiden löytyminen kesällä on sinänsä yksi kirppiksellä käymisen tutuksi tulleita puolia, joten sen ei kannata olla ostamisen esteenä.

Mun pitäisi ehdottomasti päästä joskus lähitulevaisuudessa itsekin myymään kirpparille. Vaatekaapista löytyy yllättävän paljon vaatteita ja kenkiä jotka joutaisivat myyntiin, plus kirjahylly pullistelee ylimääräisiä kirjoja. Eli jos joku tätä blogia lukevista kavereistani haluaa lähteä mun kanssa myymään esimerkiksi tammikuun jonain sunnuntaina, niin olisi kivaa! Olen tarkoituksella hyvissä ajoin liikkeellä, koska ne pöydät varataan jo tosi aikaisin täyteen. Myöskään ennen joulua ei ole mielestäni niin kivaa mennä, koska ihmiset alkavat pyörimään yhä enemmän jouluostoksilla kuin kirpputoreilla ja se saattaisi näkyä asiakasmäärissä. Pian voisi siis harkita jo varaamista eli heti vaan kun joku ystäväpalleroinen ilmoittaisi olevansa halukas lähtemään mun kanssa :)

17. marraskuuta 2011

Matkailuhaaste

Bongasin hanilon blogista tällaisen matkailuun liittyvän haasteen ja päätin tehdä sen itsekin :) Kaikesta matkailuun liittyvästä on aina ihanaa kirjoitella, vaikkei esimerkiksi vanhojen matkakuvien katselu suoranaisesti vähennäkään tätä matkakuumetta (päinvastoin...).

1. Ikimuistoisin kohde tähän mennessä?

Tähän on mahdoton vastata mitään yksittäisiä paikkoja, koska niitä on paljon. Oikeastaan jokainen matka, oli se sitten lyhyt tai pitkä tai sijainniltaan millä mantereella tahansa, on ollut ikimuistoinen. Yhdeksi merkittävimmistä matkoista nostaisin kuitenkin ensimmäinen interreilini ympäri Itä- ja Etelä-Eurooppaa 18-vuotiaana - silloin koin todellakin valaistumisen omatoimimatkailun suhteen! Viime talven viettäminen eri puolella Kaakkois-Aasiaa oli myös ehdottomasti suurimpia matkustamiseen littyviä juttuja tähän mennessä.


Eka reili oli opettavainen ja ikimuistoinen.


2. Hauskin matkamuisto?

Näitäkin on niin paljon, että on hyvin vaikea lähteä erittelemään. Näin äkkiseltään tulee kuitenkin mieleen se, kun yövyimme kaverini kanssa Kroatiassa jonkun paikallisen mummon yläkerrassa ja mennessämme nukkumaan huomasimme lepakon lentävän ympäri pientä huonettamme. Olimme tietenkin aivan paniikissa ja haimme jo aseeksi paistinpannun (mitä hemmettiä?) aikomuksenamme liiskata lepakko. Verisen lepakon löytäminen ei olisi ollut kovin reilua omistajamummoa kohtaan, joten lähdimme sittenkin hakemaan naapurista apua. Elekielellä saimme jonkun vanhan miehen noutamaan lepakon pois - tietenkin paljain käsin ja nauraen!

Erityisen hauskoja muistoja jäi myös Laosin Tat Lo-nimisen kylän juhlista: oli varsin hupaisaa seurata paikallisia lapsia, jotka olivat aivan mahdottoman villejä ja kaatoivat riemusta kiljuen kokonaisia valtavia pöytiä. Paras osa siinä oli kuitenkin se, että kaatamisen jälkeen lapset myös aina nostivat pöydät takaisin pystyyn yhteistyöllä!

Pikkuisessa Tat Lo:ssa pääsimme kokemaan hauskat kyläjuhlat.


3. Upein luontokohde, jossa haluaisit käydä tai olet käynyt?

Varsinaisia luontokohteista nähtävyyksinä hienoin on ollut ehkä Blue Mountains Australiassa. Aivan mahtavat maisemat! Paikka sijaitsee suhteellisen lähellä Sydneytä ja me taisimme viettää siellä kokonaisen päivän.

Blue Mountainsin maisemissa silmä lepää.

Jos taas miettii jotain maata kokonaisuutena, niin luonnon kannalta upein on ollut Malesia. Siellä oli  silmänkantamattomiin jatkuvia laaksomaisia sademetsäkeitaita, jollaisia en ollut ikinä nähnyt missään muualla. Harmillista, että saman maan sisältä sattui löytymään myös kaikkein surullisimmat näkemäni luontomaisemat, eli suuria tuhottuja puualueita ja laajoja palmuöljyviljelmiä.

4. Paras ranta, jossa olet ollut?

Rio de Janeiron Copacabana on tietenkin yksi legendaarisimmista ja hienoimmista. Oli aika hauskaa nähdä ja kokea kyseinen ranta myös sen takia, että se on niin oleellinen osa perus cariocan eli Rio de Janeirolaisen asukkaan päivänvietettä. Myös ympäröivät vuoret olivat vaikuttavan näköisiä!

Copacabana.



Thaimaan Ko Lipeltä löytyi myös todella kaunis rantakaistale - harmi vaan, että aika moni muukin oli sen löytänyt :D Ilman suht suuria turistimääriä olisin voinut melkeinpä nimetä sen maailman kauneimmaksi rannaksi.

Ko Lipeltä ranta oli vertaansa vailla.







Parhaimpien rantojen joukkoon nostaisin kolmantena vielä Australian Surfers Paradisen, ihan vaan siksi, että rantaviiva on niin älyttömän pitkä. Ja aallot olivat aivan huippuja!

Surfers Paradise.


5. Kohde, johon et ihastunut?   

Puolan Varsova ei oikeastaan sytyttänyt. Kaupunki oli jotenkin kolkko enkä saanut siitä oikein mitään irti. Okei, yleisvaikutelmaan vaikutti tietenkin vahvasti se, että rinkkani varastettiin lähes heti kaupunkiin saavuttuani ja se onkin jäänyt päällimäiseksi mieleen kyseisestä kaupungista.

Sen lisäksi rantalomakohde Kyproksen Agia Napa oli aikamoinen pettymys. Olin siellä hieman ennen sesongin alkua, joten moni paikka oli kiinni, sää oli suht viileä, hintataso korkea ja joka puolella vain eläkeläisiä. Never again...


Olipas pessimistinen tuo viimeinen kysymys :D Siitä huolimatta, tehkää ihmeessä tämä samainen haaste, sillä on aina mukavaa lukea muidenkin lempikohteista ja hienoimmista matkustuskokemuksista!

15. marraskuuta 2011

Made by mamma

Vieraillessani viime viikonloppuna isovanhempieni luona mammani tiedusteli, olenko käyttänyt viime jouluna lahjaksi saamaani villapaitaa. Olin aivan täysin unohtanut, että olin tosiaan viime jouluna saanut mammalta hänen itse tekemänsä kauniinvärisen paidan - ja siis ei, en ollut käyttänyt sitä näin ollen vielä kertaakaan!

Kotiin päästyäni aloinkin kuumeisesti etsimään kyseistä paitaa ja sen löydettyäni olin aivan innoissani. Yksi lämmin paita lisää talven varalle, kyllä kelpaa! Totaalisen unohduksen syy on yksinkertaisesti se, että joulun jälkeinen talvi sujui lähes kokonaan pois Suomesta, joten sen takia paitakin pääsi unohtumaan. Nyt se on kuitenkin taas ajankohtainen, joten hienoa että aihe tuli puheeksi :)




Aina jos jokin vaate tai asuste on jonkun omatekemä, saa se heti vielä suuremman tunnearvon. Kun tietää, että kellekään muulla ei varmasti ole ihan tismalleen samanlaista ja että paidan loihtinut henkilö, tässä tapauksessa mammani, on tehnyt sen ihan omilla kätösillään, osaa arvostaa vaatetta ihan eri lailla. Kunpa itsekin olisin lahjakas käsitöissä ja voisin pyöräyttää parit villapaidat käden käänteessä! Ehkä ensin pitäisi aloittaa jostain ihan yksinkertaisesta. Olenkin alkanut vakavasti harkita, että kokeilisin neuloa esimerkiksi tuubikaulahuivin - se ei ainakaan voi olla kovin vaikea, joten epäonnistumisen vaara ei ole suuri. Jotenkin tyypillistä, että aina tässä vaiheessa vuotta iskee hirveä neulomiskuume, mutta jospa se nyt kerrankin kehittyisi pelkkää ajatuksentasoa pidemmälle :) Katsotaan...

14. marraskuuta 2011

Liskot

Lähiaikoina muhun on iskenyt vaivihkaa vimma uudistaa sisustustamme. Se ei niinkään kohdistu mihinkään huonekaluihin, vaan enemmänkin pieniin yksityiskohtiin, joista jotkut tuntuvat tällä hetkellä vääriltä, epäsopivilta tai puutteellisilta. Lähinnä siis kyse on tauluista, lampuista ja koriste-esineistä. Talven lähestyessä tulee muutenkin vietettyä paljon aikaa sisällä ja siksikin haluaisi, että voisi olla omaan kotiinsa tyytyväinen eikä tarvitsisi koko ajan todeta ympärilleen katsellen että "Toi pitäisi vaihtaa, tuohon sopisi sellainen-ja-sellainen taulu, miksi tuo nurkkaus näyttää edelleen tuollaiselta, onpas autio seinä, tästä kohdasta voisi saada paljon miellyttävämmän" ja niin edelleen.

Sisustuksessa minua miellyttää vähän sellainen etninen tyyli. Sitä voisi näkyä asunnossamme enemmänkin ja niinpä ostinkin Aurinkokaupasta puisen liskokoristeen seinälle. Hauskaa, kuinka noinkin pieni asia tuo sisustukseen jotenkin lisää ilmettä! Asuntomme seinistä kaksi on punaisia ja totesinkin tummanruskeaa puuta oleva liskosoikion olevan kivannäköinen juuri punaista vasten. Kaiken lisäksi liskot symboloivat viime talven Kakkois-Aasian -matkaamme, jolloin parin kuukauden ajan tottui siihen, että seinillä vilisti jatkuvasti pikkuisia liskoja. Ne olivat siellä jotenkin niin kiinteä osa seiniä, että lähes miellyin niiden olemassaoloon (mistäköhän muuten johtuu, että liskot ovat miljoona kertaa vähemmän pelottavia kuin käärmeet? Ehkä jaloista?).



Nyt on siis omalla seinällämmekin pysyävästi kaksi ikiomaa liskoa! :)

11. marraskuuta 2011

43 yötä jouluun on

Olen aina ollut kova intoilemaan joulun suhteen. Se on ehdottomasti tunnelmallisin juhla vuodessa ja mä vaan rakastan kaikkea siihen liittyvää - valoja pimeyden keskellä, rauhoittumista, fiilistelyä.

Ainoa asia mistä en pidä joulussa, on jouluhehkutuksen aloittaminen jo heti syksyllä. Se tuntuu ikäänkuin joulun tuhlaukselta, sillä eihän siinä ole mitään ideaa, jos yksi kolmasosa vuodesta on yhtä joulunodotusta. Nyt marraskuun puolessavälissä annan kuitenkin itselleni pikkuhiljaa luvan alkaa miettimään joulujuttuja, ilman sen kummempia konkreettisia toimia. Glögin juomisen aloitin tosin jo tällä viikolla, koska se on vaan niin hyvää, että nyt oli korkea aika :) Myös joululimua voisin juoda mielelläni, sellaista punaista hyvää mitä on ollut lähivuosina kaupoissa. Pitääpäs tarkistaa näin perjantain kunniaksi, jos sattuisin löytämään sitä jostain!




Jokavuotinen pohdinnan aihe tässä marraskuun kuluessa on se, milloin olisi hyvä kaivaa jouluvalot ja kyntteliköt esille. Itse laitan ne usein marras-joulukuun vaihteessa, etten vaan ehtisi turtumaan niihin ennen joulua (olisiko se edes mahdollista?). Juuri nyt kellojen siirtojen jälkeisinä viikkoina illat tuntuvat niin pitkiltä ja pimeiltä, että odotan jo innolla sitä aikaa, kun jouluvaloja alkaa ilmestymään ihmisten parvekkeille ja pihoille. Kävelylenkit pimeällä saavat aivan uuden tunnelman niiden myötä.







Kaikki kuvat weheartit-sivuilta.

Mutta kuten sanottu, kaikki hyvä aikanaan. Glögi, kynttilät ja pikkujoulut tuntuvat jo sopivilta nyt marraskuussa (missä kaikki tämän vuoden pikkujoulukutsut viipyvät? :D ), mutta joululauluista, tortuista, pipareista, lahjojen hankkimisesta ja korttien lähettelystä haluaisin vielä pidättäytyä ainakin parin-kolmen viikon ajan. Okei, no jos joku nyt tarjoaisi mulle joulutorttuja, niin kyllä ne aika nopeasti kitaani uppoaisivat, mutta ainakaan itse en niitä aio vielä leipoa :) Sitten kun kaikkien noiden edellämainittujen aika nimittäin koittaa, niin tiedän niiden tuntuvan entistä paremmalta! 

8. marraskuuta 2011

Toimii, ei toimi

Kiikutin juuri vuoden vanhan puhelimeni korjaukseen ja kyllä ketuttaa. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että mitä uudempaa elektroniikkaa ostaa, sitä nopeammin ne hajoavat. Ensimmäinen kännykkäni, sympaattinen Nokian halkopuhelin, taitaa vieläkin toimia ja on nyt viettämässä ansaittuja eläkepäiviään jossain kaappien perukoilla. Seuraava kännykkäni, simpukkamallinen Samsung, sen sijaan kesti täydellisessä toiminnassa noin 5 vuotta,  kunnes siihen alkoi vuosi sitten ilmentyä pieniä satunnaisia vikoja. Samaa aikaa aloin ihastua ajatukseen kamerakännykästä (kyllä, vasta syksyllä 2010... olenko jotenkin myöhässä?), joten epävakaa Samsung vaihtui kameralliseen pinkkiin Nokiaan.

No, nyt on siis tuo Nokia korjaamolla, muutamankin eri syyn takia. Puhelimeen vastattaessa en kuule noin 5 sekuntiin yhtään mitään, vaikka soittaja kuulee minut. Puhelin aikanakin äänet häviävät hyvin usein eivätkä palaudu, ennen kuin puhelun katkaisee. Viestit eivät tule aina perille, paitsi sen jälkeen kun kytken virran pois puhelimesta ja laitan sen päälle uudelleen - yleensä tajuan tehdä tämän siinä vaiheessa, kun ihmiset kysyvät miksen vastannut johonkin viestiin.

Vanha Samsung pääsi hoitamaan varakännykän virkaa.

Otin siis vanhan Samsungini nyt käyttöön siksi aikaa, kunnes tyhmä Nokia palautuu huollosta. Viestien kirjoittelu on näin aluksi hieman haastavaa, koska tuo Samsung ei ole enää ihan elämänsä kunnossa. Välillä isot kirjaimet lukkiutuvat päälle, jolloin viesti saattaa saada sellaisen huutomaisen vaikutelman, kuten: "moi! Mihin aikaan nähdään? MULLE KÄY NELJÄLTÄ". Heh, Samsungiin on selkeästi kasautunut jotain aggressioita, ehkä juuri sen takia, että silloin vuosi sitten kehtasin hylätä sen :D

Oletteko te huomanneet saman ilmiön, että uudemmat kännykät sekoilevat huomattavasti vanhoja enemmän? Jos joskus hankin kosketusnäyttöpuhelimen, se on tätä kaavaa noudattaen rikki varmaan jo parissa kuukaudessa. Siinä vaiheessa kyllä kaivaisin vanhan 3310:n esiin ja tyytyisin siihen ikuisiksi ajoiksi :)

Loppuun vielä päivän simppeliä asua.

7. marraskuuta 2011

Hesyn kirpputorilla

Eräs ystäväni on ollut jo jonkin aikaa vapaaehtoistöissä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilla ja on kutsunut minuakin asioimaan siellä. Eilen sunnuntaina tulikin hyvä sauma suunnata Itä-Pakilaan katsastamaan tuon Hesyn kirpputorin antimet. Kirpputori toimii vähän eri periaatteella kuin muut kirppikset: ihmiset lahjoittavat sinne tavaransa myytäväksi, vapaaehtoistyöntekijät hoitavat esillepanon ja myymisen ja kaikki tuotot menevät löytöeläimille. Kaikki osapuolet siis hyötyvät :)


Kuva: hesy.fi


Hyvän tarkoitusperän lisäksi tuolla kirppiksellä oli kyllä ehdottomasti kaikkein halvimmat hinnat. Määräalennukset olivat huimat: kirjoja sai 5 kpl yhdellä eurolla (siis ihan kaikki kirjat) ja astioistakin suurin osa oli 10 kpl/1 e. Tuurilla on sinänsä suuri merkitys, sillä jos joku sattuu juuri tuomaan ison kasan hyvää tavaraa myyntiin, voi saada poimittua parhaat päältä ja maksaa niistä tosiaan ihan älyttömän pieniä summia. Hyvänä esimerkkinä oli se, kun mainitsin eilen kirppiksellä sille vapaaehtoistyössä olevalle kaverilleni, että tarvitsisin kotiin vedenkeittimen. Minuuttia myöhemmin kaverini käy vastaanottamassa jonkun henkilön juuri äsken lahjoittamat tavarat ja mitäs sieltä löytyykään: vedenkeitin! Hinnaksi määrittyi yksi euro, eli kaupat tuli todellakin tehtyä. Mikä sattuma! :D

Ostin myös muutaman ison kahvallisen tuopin sekä kirjaosastolta yhden kirjan. Jäi tosi hyvä mieli ja ennenkaikkea halu päästä tuonne kirppikselle uudelleen! Jos asuisin vähänkin lähempänä Itä-Pakilaa, olisin varmasti joka päivä kyttäämässä, mitä aarteita sinne kirppiksellä kannetaankaan - lahjoittajia kävi nimittäin sen eilisen puolen tunnin visiittini aikana varmaan viisi kappaletta, eli tavara todellakin liikkuu. Loistava paikka!

4. marraskuuta 2011

Morning comes every time

Tänä aamuna kannatti todellakin lähteä liikkeelle. Oli nimittäin ihan mielettömän kaunis aamu, ainakin mun mittapuulla: kaupungin oli vallannut sankka sumu. Jotkut ihmiset rakastavat sääilmiöistä esimerkiksi ukkosilmoja, mutta mua miellyttää sumu. Mitä sankempi, sen parempi (kunhan ei joudu ajamaan autoa...). Sumun läpi kävellessä tulee jotenkin poikkeuksellinen ja taianomainen fiilis. Ehkä se johtuu siitä, että sellaista säätä näkee suhteellisen harvoin.

(pahoittelen heikohkoa kuvanlaatua. Ei tullut otettua kameraa mukaan niin piti turvautua kännykkään).



Aamulla olin vielä moneen kertaan ehtinyt miettiä, jaksaisinko ollenkaan raahautua kouluun. Vaihtoehtona olisi ollut kouluhommien hoitaminen kotoa koneelta käsin, mutta tehokkuuden kannalta se osoittautuu usein melko huonoksi ajatukseksi. Todennäköisesti olisin keksinyt esimerkiksi alkaa siivota (aina löytyy jotain siivottavaa), pestä pyykkejä (huolellisemmin kuin aiemmin tällä viikolla, jolloin pesukone sai vaatteiden lisäksi pyöritettäväkseen myös J:n kännykän... hups), lueskella blogeja (ja huomata pari tuntia hurahtaneen noin vain) ja lopulta nukahtaa päiväunille (kun kerran piti herätä niin aikaisin tekemään kaikkea edellämainittua).

Koulun kirjastolle meno on siispä aina parempi ajatus, jos haluaa saada jotain tehdyksi. Itseasiassa olen jopa alkanut tykätä tavasta saapua sinne aikaisin aamulla, vallata kone syrjäisestä paikasta ja käydä hommiin. Mitä virikkeettömämmät olosuhteet, sitä nopeammin ilmestyy tekstiä ruudulle. Ja eväät! Rakastan eväitä ja ihmettelen aina, miksi esimerkiksi mukaan otettu leipä maistuu niin paljon paremmalta eväänä kuin kotona :D

Tämä kuva on melkeinpä hienolla tavalla epäselvä.

Ponnistelut kirjastossa kruunaantuvat tietenkin siinä vaiheessa, kun voi hyvillä mielin pakata laukkunsa ja lähteä kotiin. Näin saa jotenkin selkeämmin erotuttua koulu- ja vapaa-ajan toisistaan. Varsinkin tänään tuntuu, että on selkeästi lähdössä ottamaan pientä breikkiä kaikesta, koska huomisen pyhäinpäivän johdosta mulla on kokonaan vapaa viikonloppu tiedossa töistäkin. 
Mukavaa viikonloppua kaikille!

2. marraskuuta 2011

Uutta mutta vanhaa

Pääsin eilen vihdoin käymään kampaajalla, ja oli kyllä aikakin. Viime käynnistä oli tosiaan sellainen vaivainen puoli vuotta (!) aikaa, joten nyt jos koska alkoi olemaan kriittiset hetket tämän kuontalon suhteen. Latvat sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan suuntaan ja yleisilme oli jotenkin harmaa.

Nyt sain sitten uudet raidat kirkastamaan yleisvaikutelmaa ja samalla pituudestakin lähti jonkin verran pois. Kylläpä piristi! Muutos ei ole huima, vaan juuri sellainen kun halusinkin (kukaan ei yleensä huomaa jos olen käynyt kampaajalla, ei edes silloin jos kampaaja on omasta mielestäni leikannut ihan hirveän paljon).

Alla näkyy uudet hiukset ilman salamaa  ja salaman kanssa.



Olen siitä tylsä, että mulla on aina ollut samanlaiset hiukset. Siis oikeasti aina. Monet kaverit saattavat heittää hiusaiheisten keskusteluiden lomassa muisteluita entisistä radikaaleista hiusvaiheistaan, aina eri väreistä pikkuletteihin ja lyhyestä mallista etuhiuksiin, mihin itse voin vain kommentoida että "jaa, no mun radikaalein oli ehkä se kun leikkasin ala-asteella polkkatukan". Ja yläasteella tajusin myös siirtää jakaustani hieman sivummaksi ja alkaa leikkauttaa hiuksiani kerroksittain, wow. Siinäpä mun kokeilut sitten ovatkin :D 


Eihän sitä tiedä, jos joskus iskee joku villitys tehdä jotain muutosta tähän raidat + kerroksittain leikkaus-komboon, mutta ainakaan vielä ei tunnu siltä. Pahin kauhuskenaarioni olisi joutua hirveään värjäyskierteeseen, joka johtaisi hiusten kuivumiseen, joka johtaisi siihen että alkaisin paniikissa käyttämään niihin suoristusrautaa ja kaikkia hiusaineita päivittäin, joka johtaisi pahimmillaan salakavalasti siihen, etten enää saavuttaisi alkuperäistä väriä ja paksuutta. Sitten joutuisin itkemään itseni uneen katsellessani vanhoja kuvia, joissa minulla vielä oli nuo tutut, turvalliset, tylsät kerroksittain leikatut hiukset viattomilla raidoilla. 

Liiottelua? Ehkä vähän. Mutta ehkä myös laiskuutta, koska tällaisenaan mun ei tarvitse juuri tehdä näille hiuksille muuta kuin pestä ja harjata. Juhlatilanteissa voi sitten vaihtelun vuoksi käyttää hieman sitä suoristusrautaa, niin kuin viime postauksessakin ohimennen mainitsin, mutta pääasia että arkena hiusten kanssa ei tarvitse käyttää aikaa ja hermoja :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...