31. lokakuuta 2011

Juhlantynkää

Viime viikonloppu oli normaalia vauhdikkaampi siinä mielessä, että silloin oli peräti kahdet juhlat. Tuli siis nähtyä paljon kavereita, mikä on aina piristävää! Perjantaina oli kahden kaverin yhteissynttärit, joiden kohokohtana oli mm. Singstarin laulaminen. Olin niin innoissani heidän hankkimistaan uusista Singstar-biiseistä (olinkin jo haaveillut pitkään että pääsisin lauleskelemaan Poika saunoo), että kuvien ottaminen jäi tyystin.

Lauantaina puolestaan näin vanhoja lapsuudenystäviäni tyttöjen illan merkeissä. Meidän neljän juuret juontuvat aina ala-asteelle asti, joten porukalla näkeminen on aina aivan erityisen ihanaa. Odotuksesta kertoo esimerkiksi se, että olin jopa nähnyt tyttöjen näkemisestä unta jo kahtena edellisenä yönä - tosin toisessa unessa olimme laivalla ja hytissä oli leikkihevosia, mitä hemmettiä? En myöskään käsitä, miksi näin saman yön aikana unta, jossa ajan punaisia päin saaden sakot, menen uppoavalla laivalla Norjaan ja kipuan teinejä täynnä olevaan taksiin tarkoituksenani matkustaa isovanhempieni luo. Hyvin hämärää!

Mutta takaisin asiaan: oli siis aivan huippukiva ilta tyttöjen kanssa ja tuntuu, että aika kuluu ihan älyttömän nopeasti silloin kun on hauskaa ja juteltavaa olisi riittänyt vielä loputtomiin asti. Myöhemmin illalla suunnattiin Molly Malones-irkkubaariin, joka on aina varma valinta ja muutenkin hyväksi todettu paikka.




Yksi kavereistani suoristi hiukseni ennen lähtöä. Itsekin omistan suoristusraudan, mutta se on jostain syystä jäänyt käyttämättä - tämä asia tulee muuttumaan!


Hui sentään.


Kuvien ottaminen jäi suht vähälle myös lauantaina. Halloween-teemaa oli jonkin verran havaittavissa, mutta mulle on edelleen epäselvää, onko Halloween oikeasti vasta ensi viikonloppuna? Oikeastaan se taitaa olla virallisesti tänään lokakuun viimeisenä päivänä, mutta juhlimisajankohta on näköjään aika liukuva. No, eipä sen väliä, pääasia että oli mukava viikonloppu ja nyt on hyvä suunnata uudella energialla tähän viikkoon :)

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

28. lokakuuta 2011

Kuvat kertovat

Mulla on tapana kehittää pari kertaa vuodessa digikuvista parhaimmat ihan oikeiksi valokuviksi. Siinä on oma fiiliksensä katsella valokuviaan ihan konkreettisina esineinä tietokoneen ruudun sijaan ja liimailla niitä valokuva-albumiin kuvateksteineen päivineen. Kuvien joukkoon voi kätevästi myös liimailla esimerkiksi matkalta mukaan tarttuneita pääsylippuja tai vaikka kartan palasia.

Vapaapäivän kunniaksi ja ikäviä kouluhommia vältelläkseni askartelinkin tänään innoissani valokuva-albumia pitkästä aikaa. Vuorossa oli mm. viime talven matkakuvien liimailua, jonka seurauksena matkakuume nousi tietenkin taas huippuunsa - olisi se pitänyt arvata! Kun katselee pienen tauon jälkeen esimerkiksi juuri tuon Kaakkois-Aasian reissun kohokohtia parhaimmista hetkistä, pystyy yhtäkkiä muistamaankin kaikenlaiset pienet yksityiskohdat joltain hetkeltä. Äänet, tuoksut, tapahtumat ennen ja jälkeen kuvaushetken. Ihanaa, haikeaa ja raastavaa, kaikkea samaan aikaan.




Ostan muuten aina tismalleen samanlaisia valokuva-albumeita. Kun albumi loppuu, alkaa seuraava, vaaleanvihreä yksilö siitä mihin edellinen jäi. Tähän asti olen aina ostanut albumini Tukholmasta, koska Åhlens on ollut ainoa paikka, josta olen vuodesta toiseen löytänyt alla olevassa kuvassa näkyviä albumeita. Viime Tukholman-reissulla jäi uusi albumi ostamatta, kun oletin edellisen olevan vielä lähes tyhjä - olin kuitenkin väärässä ja nyt tuo nykyinen albumini onkin tämän päivän liimailun jälkeen ihan loppusuoralla! Voi harmi... No, pitänee joskus tehdä kattava kierros ympäri Helsinkiä ja katsoa, josko jostain sittenkin sattuisi löytymään noita samoja. Näin monen albumin jälkeen en nimittäin millään halua rikkoa kaavaa :)



26. lokakuuta 2011

Hyvä ruoka....

...parempi mieli. Näin se todellakin on! Kun aamu alkaa sillä, että sälekaihtimia avatessa tajuaa niiden kapsahtavan irti pidikkeistään vieden palan seinää mukanaan, ei aloitus päivälle ole paras mahdollinen. Mutta kun muutamaa tuntia myöhemmin ennen iltavuoroon suuntaamista valmistaa lempiruokaansa, tuntuu jo rutkasti paremmalta :)

Mikään ruoanlaitossa ei nimittäin voita sitä fiilistä, kun kokeilee ensi kertaa jotain uutta reseptiä ja lopputulosta maistaessaan voi todeta uuden lempiruoan syntyneen. Mulle kävi näin pari viikkoa sitten, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kokkailla erään kikherne-reseptin mukaan. Maku oli niin hyvä, että tänään valmistin sitä uudestaan, onnistuen vähintään yhtä hyvin kuin ekalla kerralla.

Nälkäisenä tulee näköjään otettua sumeita kuvia...

Reseptinä oli tuon ylläolevan kikherne-pakkauksen kyljessä oleva ohje. Olen tehnyt siihen pieniä muunnoksia, noudattaen suunnilleen tällaista kaavaa:
  • paketti kikherneitä (400 g)
  • 1-2 pakettia tomaattimurskaa
  • 1 chili
  • 2-3 rkl raastettua inkivääriä
  • muutama valkosipulinkynsi
  • 1 sipuli
  • maustamiseen pippuria, suolaa ja hunajaa
Kikherneet liotetaan ensin yön yli, jonka jälkeen niitä keitetään tunti. Samaa aikaa voi valmistaa kastikkeen esimerkiksi paistinpannulla: kuullota chili, inkivääri, valkosipuli ja sipuli. Lisää joukkoon tomaattimurska ja anna hautua n. 10 minuuttia. Mausta ja sekoita seos lopulta kikherneisiin. Lopputulos sopii nautittavaksi hyvin esimerkiksi pastan kanssa :) Tällä reseptillä tulee 4-6 annosta.



Kyseinen ruoka ei välttämättä kuulosta näin reseptinä mitenkään erityiseltä, mutta voin vakuuttaa, että siitä tulee tosi hyvää! Kikherneet on muutenkin maukkaita ja onhan niissä paljon proteiinia, kuitua, rautaa ja vaikka mitä. Ainoa miinus tässä ruoassa on se, että tekemisessä kannattaa olla aika kaukokatseinen, koska niitä herneitä tulee tosiaan liottaa vähintään se 8 tuntia.

Parasta ruokaa tällä hetkellä :)

24. lokakuuta 2011

Lämpöä ja palmikoita

Haikailin eräässä viime viikon postauksessa uuden neuleen perään. Jostain syystä olin saanut päähäni, että sen pitäisi olla beige - hmm. Onneksi tulin myöhemmin järkiini: mullahan on aika monia beigejä paitoja, talvitakkinikin on beige, samoin kuin lempilaukkuni. Lisäksi iho ja hiukset alkavat näin talven lähestyessä muuttua vähän niin kuin beigeiksi (näin kärjistettynä). Mähän olisin ollut pian kauttaaltani tasavärinen kävelevä otus pukeutumistani myöten! Eihän sellainen vetele. Jos haluaisin siis oikeasti kivan, ainutlaatuisen neuleen, olisi sen oltava väriltään mikä tahansa muu. Joku lämpimämmän sävyinen. Miten ihmeessä musta on tullut tänä syksynä näin ailahtelevainen päätöksieni suhteen? :D

Viikonloppuna kierreltiin äidin kanssa ahkerasti kauppoja, jotta löytäisin kaikki kriteerit täyttävän neuleen. Sellainen löytyi lopulta Zarasta ja olin todella tyytyväinen! Paita pääsikin jo heti samana iltana käyttöön, kun menimme kullan kanssa elokuviin:


Miellyin heti tuohon ruskeaan sävyyn. Materiaali on ihanan paksua ja lämmintä, joten tuo päällä ei tarvitse ainakaan enää palella. Kaiken kruunaa vielä hihojen palmikkokuvio - täydellistä!

Sain kuin sainkin palmikkoni.

Ai niin, neuleesta ilahtuneena suorastaan villiinnyin ja satuinpa sen seurauksena löytämään Lindexiltä erään uuden kaulakorun. Olinkin jo hieman haaveillut jostain medaljonki-korusta, jonne voisi laittaa sisälle jonkun salaisen, merkityksellisen valokuvan. Toistaiseksi koru on tyhjä, mutta eiköhän sen sisälle tule jotain keksittyä :)


23. lokakuuta 2011

Another Sunday

Mulla on vähän ristiriitainen suhde sunnuntai-päiviin. Periaatteessa sunnuntait ovat hyvin rentoja päiviä: silloin ei yleensä ole mitään sovittuja menoja eikä ylipäätään paineita tehdä mitään. Toisaalta taas sunnuntaisin on mukavaa puuhailla jotain pientä, jotta arvokas vapaapäivä tulee jollain tavalla hyödynnettyä.

Mitä se jotain voisi sitten olla? No, ainakin pitkään nukkuminen. On hyvä saada herätä ainakin yhtenä päivänä viikossa ilman herätyskelloa. Usein sunnuntaisin, kuten tänäänkin, havahdunkin mukavasti lähellä olevan kirkon kellojen soimiseen - voittaa ainakin arkisin tutuksi tulleisiin poraamisääniin heräämisen :)

Yksi parhaimmista ja yksinkertaisimmista aktiviteeteista sunnuntaisin on ihan vaan pitkän kävelylenkin toteuttaminen. Tänäänkin vaeltelimme ympäri metsiä ja kallioita kelloon vilkuilematta, ilman mitään kiirettä. On myös ihanaa, kun voi laittaa ruokaa jo hyvissä ajoin päivällä, ennen kuin pahin nälkä ennättää iskeä päälle. Arkena tulee nimittäin vähän liian usein kokattua nälkäisenä ja kiireisenä, jolloin oma jaksaminen ja ruoan lopputulos eivät suinkaan ole parhaimmillaan.



Tietenkin sunnuntaisin on myös kivaa fiilistellä mennyttä viikonloppua. Tähän viikonloppuun sisältyi esimerkiksi leffassa käyntiä (elokuvana Tartunta. Suosittelen!), äidin ja veljien näkemistä superpitkästä aikaa ja ystävän onnistuneet tuparit kera monien opiskelukavereiden ja hienojen tarjoilujen. Paljon siis kaikkea ihanaa tekemistä ja ihmisten näkemistä, mikäs sen mukavampaa.



Niin, ja löysin myös unelmieni neuleen! Kyllä, etsintä tuotti siis tulosta näinkin pian. Aiheesta lisää seuraavassa postauksessa :)

20. lokakuuta 2011

Wanted: Beige neule


Kaikkein monikäyttöisin paita syksyllä ja talvella on ehdottomasti neule. Pitkät hihat ja paksu materiaali takaavat sen, ettei tarvitse koko ajan olla kananlihalla tai harrastaa kerrospukeutumista sisätiloissakin. Itse kun kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat aina ihan jäässä (henkisesti ja fyysisesti, heh heh...).

Omistan tällä hetkellä oikeastaan vain kaksi neuletta: yhden ikivanhan harmaan, joka on edelleen yksi lempipaidoistani, sekä muutama viikko sitten kirppikseltä löytämäni valkoisen neuleen. Näitä kahta olen käyttänyt tänä syksynä todella paljon, joten nyt houkuttelisi ostaa vielä joku kiva, lämmin paita täydentämään valikoimia :)

Väriksi olen miettinyt ihan vaan beigeä.

Kuvat: nelly.com ja hm.com.

Oi että, tuollainen palmikkokuvio olisi tosiaan aika ihana... Pitääpä varmaan ryhdistäytyä ja lähteä katsomaan valikoimia vaatekauppoihin joku päivä. Siitä onkin ikuisuus aikaa, kun olen ostanut jonkun paidan muualta kuin kirpparilta :) Mutta juuri tällaisissa tilanteissa, kun on pakkomielle tarkka visio tietynlaisesta vaatteesta eikä jaksa odottaa, kannattaa se ehkä suosiolla ostaa uutena. Toivottavasti siis löytyisi mieleinen!

18. lokakuuta 2011

Ei pysty

 
Huokaus. Kun julkisivuremontin seurauksena ikkunat on peitetty tummalla kankaalla ja talo tärisee monta tuntia armottoman porauksen alla, tekee mieli evakuoitua jonnekin muualle. Jonnekin, missä näkisi päivänvalon eikä tarvitsisi olla korvatulpat päässä. Koulun kirjastolle kandintyötä tekemään? Joo, muuten kyllä, mutta mulla on nyt sen tason kriisi sen kanssa, ettei mitään rajaa. Sain juuri kuulla, että aika olennainen osa mun aiheesta pitäisi muuttaa radikaalisti. Periaatteessa hyvä kuulla se tässä vaiheessa, kun sivuakaan ei ole vielä kirjoitettu, mutta toisaalta mun on nyt hyvin vaikea asennoitua tähän uutiseen. Pakko varmaan kysellä ohjaajalta jotain lisävinkkejä, että osaisin muuttaa aihettani edes oikeaan suuntaan... 


No, ainakin hetkellisesti olen voinut paeta julkisivuremonttia ja kandiahdistusta olemalla tiiviisti töissä. Viime viikko, tämä viikko ja todennäköisesti myös seuraava ovat pullollaan työvuoroja, mikä on ihan hyvä juttu. Ainakin on vähemmän aikaa kieriskellä kotona itsesäälissä noiden koulujuttujen takia, mutta toisaalta on myös vähemmän aikaa miettiä ratkaisuja niihin... Plus miinus nolla
Kuvissa näkyy päivän asua, jollaisessa tuli tänään vietettyä koulu- ja työpäivä.

Tuubihuivi KappAhl, paita kirppari, housut Mango, kengät DinSko.

Lievittääkseni raskasta viikon alkua päätin leipoa monen kuukauden tauon jälkeen ihania mokkapaloja.  Taikina ja kuorrute onnistuivat ehkä paremmin kuin koskaan ennen :) Eli vaikka en kandintyön aihetta näköjään osaakaan valita, niin ainakin leipominen sujuu!

15. lokakuuta 2011

Kaupunkilaismaalainen

Samalla kun pyörähdin eilen keskustassa hoitamassa asioita, päätin käväistä katsomassa, millaiseksi Kluuvin uusi kauppakeskus on muuttunut uudistuksen jälkeen. Ja huh huh, olihan se aika erilainen - eikä ehkä niin positiivisessa mielessä. Kokonaisuus oli jotenkin tosi kylmä ja liian moderni mun makuun. Huvittavaa kyllä, uutta kauppakeskusta on mainostettu sanalla "sielukas" ja mun mielestä se oli kyllä täysi vastakohta sille. Mutta toisaalta, merkkivaatekauppojen määrästä päätellen mä en ehkä olekaan kohderyhmää, joten ehkä mun ei tarvitsekaan tykätä. Sopiihan tuo paikka tietenkin sijaintiinsa sinne Aleksanterinkadun loppupäähän ja löytää varmaan oman asiakaskuntansa, joten ehkä mä vaan en käy siellä enää - as simple as that :)

Otin havainnekuvan kauppakeskuksen yläkerrasta.

Aloin tuon keskustassa asioinnin ja Kluuvi-shokin seurauksena miettimään suhdettani Helsingin keskustaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että en voisi asua kantakaupungissa ja se fiilis on kyllä vuosien mittaan vahvistunut. Suurin syy siihen lienee se, että tarvitsen luontoa ympärilleni ja nimenomaan metsiä. Asfalttiviidakko elinympäristönä alkaisi ahdistamaan - en tiedä johtuuko se sitten ei-helsinkiläis-taustastani vai luonteestani. Varmaan molemmista. Lisäksi kotini, kouluni ja työpaikkani ovat kaikki muualla kuin keskustassa. Ehkä koko keskusta on jäänyt mulle näiden vuosien aikana vähän vieraaksi? Eikä se oikeastaan haittaa. Onhan Helsinki paljon muutakin kuin pelkkä ydinkeskusta.




Kuitenkin tykkään ehdottomasti siitä, että tarvittaessa pääsen kaupungin ytimeen suhteellisen nopeasti (puolessa tunnissa), koska siellä on kuitenkin paljon aktiviteetteja ja tapahtumia. Keskustassa asuvien kavereiden luona on myös hauskaa vierailla, koska siten pääsee näkemään sitäkin puolta kaupunkielämästä :)  Olen Helsingin keskustassa muutenkin aina ennen kaikkea vierailijan asemassa, vähän niin kuin turistina. Ratikankin käyttö tuntuu suht eksoottiselta: en ole vieläkään oppinut, pitääkö se huitoa pysähtymään, mitkä kaikki istuimet ovat vanhuksille tarkoitettu (kaikki?) ja minne mikäkin linja menee. Lisäksi ratikat ovat aina muutenkin jollain poikkeusreitillä, joten yritä siinä sitten löytää perille.

Siispä aina silloin kun hyppään keskustassa metroon, tulee sellainen olo, että on menossa pois hälinästä kohti kotia. Ei sillä että kotini tulisi aina olemaan Itä-Helsingissä, mutta varmasti jossain ei-keskustassa kuitenkin :)

13. lokakuuta 2011

Vinkkejä maitorahkoihin

Maitorahkat ovat mielestäni aika käteviä välipaloja. Yksi maitorahkapurkki täyttää tosi tehokkaasti ja onhan niissä paljon proteiiniakin. Kun ei tule mitään maitoa paljoa lipitettyä, niin maitorahkat tuovat kalsiumiakin. Hyviä puolia on siis paljon!

Mutta... Kuten varmaan monet maitorahkoja maistaneet tietävät, ne eivät ole kaikessa happamuudessaan mikään makuelämysten huipentuma. Onneksi esimerkiksi Valio on tuonut markkinoille miedomman makuisen maitorahkan, jota itse pääasiassa nykyään ostan. Keinoja maitorahkan maun parantamiseen on kuitenkin monia ja itse aina lisään niihin jotain lisuketta (hmm, kuulostan ihan kouluaineelta. Olenkohan lukenut lähiaikoina vähän liikaa tieteellisiä artikkeleita kandintyötäni varten?).

Yksi hyvä vaihtoehto on sekoittaa maitorahkan joukkoon vauvanruokaa, siis erilaisia hedelmäsoseita. Toimii aina!


Usein syön maitorahkan myös jonkun hedelmän kanssa. Satsumat, omenat, kiivit, nektariinit ja oikeastaan mitkä vaan hedelmät tuovat kivaa vaihtelua.


Jos tykkää nauttia maitorahkansa vähän nestemäisemmässä muodossa, niin yks tapa on tehdä siitä pirtelö. Tehosekoittimeen vaan purkki maitorahkaa + pari desiä maitoa (itse laitan soijamaitoa) + esim. pilkottu banaani. Joskus olen kai sokerinhimoissani laittanut mukaan vielä hunajaakin.


Jos ei kuitenkaan vaan mitenkään tykkää tavallisista maitorahkoista edes mihinkään sekoitettuna ja haluaisi kuitenkin keksiä jonkun proteiinipitoisen välipalan, niin suosittelen Skyr-rahkoja. Ne on ihan älyttömän hyviä! Hinta taitaa olla yli kaksinkertainen perusmaitorahkaan verrattuna, mutta tosiaan makuvaihtoehtojakin on vaikka kuinka paljon. Proteiiniakin on lähes yhtä paljon kuin muissa maitorahkoissa.

11. lokakuuta 2011

Sellainen risteily

Hei kaikille! Vai pitäisikö sanoa hej, näin Tukholman risteilyltä juuri toissapäivänä palanneena :D Viime viikonloppu sujui siis Silja Linen risteilyllä ja reissu oli juurikin niin mukava kuin olin osannut odottaakkin. Ensimmäinen yllätys koettiin heti satamassa, kun kaveriporukkaamme liittyi yhtäkkiä kolme kaveria lisää - he eivät olleet kertoneet kellekään meistä olevansa tulossa samalle risteilylle, vaan olivat halunneet tehdä siitä tosiaankin yllätyksen. No, hyvin onnistuivat kyllä! :)

Laivalla tuli tehtyä perus laivajuttuja: ahnehdittua buffetissa (otin jopa kuvan mun jälkiruokalautasesta, mutta sensuuri iski siinä vaiheessa kun mietin sen laittamista tänne...), katseltua keskiyön taikashow, shopattua Tax Freessä (mun osalta varsin karkkipainotteisesti) ja vietettyä ylipäätään aikaa tuon suurehkoksi paisuneen kaveriporukkamme kanssa milloin missäkin. Niin, ja mä myös uhkapelasin: laitoin 20 senttiä kolikonhuuhdontaan! Voittoja ei tullut, mutta varovaisena pelaajana päätin lopettaa heti alkuunsa ;)

Ja mites se perjantaille sattunut mukava myrsky? Olin koko päivän elätellyt toiveita, että voimakas tuuli laantuisi, mutta nej nej: laiva heilui ehkä enemmän kuin olen koskaan nähnyt. Oikeastaan se muuttui illan mittaan ihan hauskaksi asiaksi ja tuotti monet hyvät naurut, koska varsinkin diskossa tanssiminen sai oman vivahteensa tästä valtavasta keinumisliikkeestä. Kaatumaan ei silti päässyt, koska tanssilattia oli juuri sopivan tahmainen kenkien liimaantumiseen :D Tämähän olisi hyvä keksintö johonkin ihan maan pinnalla toimivaan baariinkiin, keinuva tanssilattia! Mielenkiintoiset tanssiliikkeet ovat taattuja.


Promenade-hytit on parhaita!





Juhlistettiin laivalla myös yhden kaverimme synttäreitä.

Tukholmassa olikin sitten mukavan tyyni ja aurinkoinen sää. Käveltiin perusreittejä pitkin vanhassa kaupungissa ja katseltiin ympärillemme. Hassua, miten aina Tukholmassa ollessaan tuleekin käveltyä juurikin se sama reitti: Sergelstorilta vanhaan kaupunkiin ja sieltä toista kautta takaisin ja lopuksi pyörähdys Åhlensin lähellä oleviin kauppoihin. 



Kirppisvaatteissa jälleen, housuja ja kenkiä lukuunottamatta (ihana toi mainos tuossa mun takana...)




 Koko matkalta en loppujen lopuksi ostellut paljon mitään. Tämäkin asia menee aina tutun kaavan mukaan: mennessä on suuret suunnitelmat vaatteiden metsästyksestä Tukholmasta, mutta sitten paikan päällä tuleekin todettua, että "Samoja vaatteita löytyy Suomestakin" ja hieman myöhemmin "Pitäiskö jo mennä takas laivalle?".  Hehee... Yhdet korvikset tosin ostin, ja nekin vasta laivalta.

Neliapilakorvikset.

Kaiken kaikkiaan koko laivareissu tuli kyllä todella hyvään saumaan. Oli mukavaa saada koko viikonlopun mittainen irtiotto pitkästä aikaa!

7. lokakuuta 2011

Fuel for Life

Olen jostain syystä aina omistanut pääsääntöisesti vain yhden hajuveden kerrallaan. Olisihan se tietenkin mukavaa omistaa useampiakin hajuvesiä samaan aikaan, mutta jotenkin olen vain aina ihastunut johonkin tiettyyn tuoksuun ja sitten käyttänyt sitä uskollisesti niin kauan kuin se loppuu. Sen jälkeen olen jälleen alkanut kartoittaa vaihtoehtoja ja etsinyt jonkun uuden hajuveden, koska yleensä tässä vaiheessa se edellinen hajuvesi on jo alkanut hieman kyllästyttää :)

Tämän yhden-hajuveden-taktiikkani vuoksi olen aina todella tarkka siitä, minkä hajuveden loppujen lopuksi ostan. Ei riitä, että tuoksu on hyvä, vaan sen pitää olla "tajunnan räjäyttävä", niin kuin joskus vaatimattomin sanakääntein kuvailin yhdelle kaverille (ja josta saan edelleen kuulla kuittailua :D ).

Olin jo päättänyt, että entinen lempparini, Naomi Cambellin At Night korvautuisi jollain uudella  hajuvedellä heti kun pääsisin risteilylle tutustumaan Tax Free-myymälän valikoimiin. Nyt kuitenkin kävi niin, että satuin löytämään tämän hetken mahtavimman tuoksun jo ennen laivalle menoa: Dieselin Fuel For Life. Ah, se oli rakkautta ensi nuuhkaisulla! Löysin sen viime viikolla Stockmannilta alennuksessa (hmm, onko kaikki mitä mä ostan aina alennuksessa?) ja laskeskelin, että sitä tuskin löytyisi halvemmalla Tax Free:stä.

Uusi suosikki on syntynyt!





Repeilin huomatessani kotona pakkauksen myyntitekstin! Vai että taatut sivuvaikutukset? Voin siis laittaa kaiken poikkeuksellisen toimintani aina tämän tuoksun piikkiin, heh.

Nyt on aika lähteä uuden hajuveden saattelemana yliopistolle vääntämään yksi tentti ja sen jälkeen suunnata vihdoin kohti satamaa ja Tukholmaa! Mukava viikonloppu siis tiedossa, toivottavasti teilläkin :)

5. lokakuuta 2011

Hiuskriisi

Mulla on lähiaikoina ollut krooninen bad-hair-day. Syynä tähän lienee se, etten ole käynyt ikuisuuteen kampaajalla - muistaakseni viime kerta oli huhtikuussa. Se alkaa toden totta pikkuhiljaa näkymään hapsuttavina latvoina ja epämiellyttävänä juurikasvuna.

Silloin kun hiukset eivät ole parhaimmillaan eivätkä puhtaimmillaan, pidän niitä hyvin usein kiinni.  Ehkä haluan ikäänkuin lykätä ongelmaa siirtämällä hiukset pois tieltä ja siten pois mielestä :D Yleinen kampaus kuontalolleni on niinä päivinä jotakuinkin tällainen:


Nuttura ja pari pinniä pitämässä irtohiukset ojennuksessa.




Juurikasvu alkaa häiritsevästi näkyä varsinkin tietyssä valossa katsottuna.



Jep, ehkä tosiaan olisi korkea aika soittaa se kampaaja-aika niin pian kuin mahdollista. Raidat ja leikkaus piristäisivät kummasti :) Jos olisin ollut järkevä, olisin tietenkin voinut ajoittaa tämän kaiken tapahtumaan ennen tulevaa risteilyä! Koska laiva lähtee kuitenkin jo ylihuomenna, taidan olla hieman myöhässä tämän asian kanssa.

3. lokakuuta 2011

Risteilyä odottaen!

En muista olenko maininnut täällä blogissa sitä, että ollaan lähdössä ensi viikonloppuna laivalle. Kyseessä on Silja Linen Tukholman-risteily eli juuri se paras mahdollinen :) Jee! Olen odottanut laivalle pääsyä innoissani jo ties kuinka kauan ja saimmekin koottua 10 hengen kaveriporukan tuota risteilyä varten. Tulee varmasti olemaan todella hauska reissu!

Eniten odotan laivareissulta seuraavia asioita:
  •  buffetissa syömistä (tästä olen nähnyt jo untakin...)
  • Tax-freen lakupiippuja ja isoja suklaalevyjä
  • keskikäytävällä kulkevien ihmisten kyttäämistä Promenade-hytin ikkunasta
  • hytissä nukkumista (tästä voi olla montaa mieltä, mutta itse nukun siellä ihanan sikeästi)
  • syksyistä Tukholmaa ja pieniä heräteostoksia sieltä
  • vanhassa kaupungissa olevaa kahvilaa, josta saa mailman parasta suklaakakkua
  • keskiyön show:ta


Kuva täältä.

Viimeisimmästä Tukhoman-risteilystä onkin kulunut jo yli puolitoista vuotta. Silloin olin juuri sopivasti edellispäivänä ollut rajussa vatsataudissa, joten ensimmäinen päivä laivalla menikin sitten toipilaana, karkilla lohduttautuen. Onneksi olo parani kuitenkin sen verran, että pääsin Tukholmaan pyörimään - ja kokemaan aivan älyttömän kovat pakkassäät! 

Helmikuussa 2010 oli Tukholmassa vähän liian kylmää (hei, minne olen hukannut tuon kuvassa näkyvän laukun?)


Länsinaapurissakin osataan ruokkia lintuja, heh.


Lakupiiput olivat kova juttu jo viime risteilyllä!


Sitä edeltävästä Tukholman-reissusta sen sijaan on vieläkin vaiherikkaammat muistot: matkaan sisältyi mm. Joonaksen todella voimakkaasti iskenyt kuume, Titanic-fiiliksen aiheuttanut pahin syysmyrsky ikinä, Tukholman metroverkossa pyörinyt tulipalo jonka vuoksi tuli hieman kiire satamaan vaihtoehtoisia reittejä pitkin, sekä kaverin keskellä yötä saama paha astmakohtaus, jonka johdosta siirryimme tavaroidemme kera johonkin allergiahyttiin keskellä yötä.

Traagisten vaiheiden sävyttämistä viimeisimmistä risteilyistä huolimatta on aina ollut kuitenkin kivaa, vaikka se hieman ihmeelliseltä ehkä kuulostaakin. Ainakaan rima ei ole asetettu kovin korkealle: jos matkaseurue pysyisi suurinpiirtein terveenä ja luonnonmullistukset vähäisinä, ollaan jo reilusti voiton puolella :) Tulisipa viikonloppu siis nopeasti!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...