30. syyskuuta 2011

No more panda-eyes

Kuten arvata saattaa, mun vierailuni Sokoksen 3+1-päivillä jäi lyhyeksi ja ostossaldo melko vaatimattomaksi. Ja hyvä niin! Kuitenkin kannatti ehdottomasti piipahtaa siellä, koska huomasin ripsivärimerkkini olevan siellä aikamoisessa alennuksessa. Tulipa ostettua siis kaukokatseisesti yksi pötkilö varastoon. Toimin myös hyvin epäitsekkäästi ostamalla pikkuveljelleni uuden Fingerpori-lehden, joka niin ikään oli hyvässä alennuksessa. Eli oikeastaan mähän kävin tuolla vain järkevästi säästämässä rahaa ja ostamassa muille lahjoja, eikös vaan? Niin, ja ehkä vähän itkemässä niiden Niken urheiluvaatteiden luona...

No okei, kyllä mä yhden jutun ostin suht ex-tempore: peitevoiteen tummille silmänalusille. Tuntuu, että ihon kalvetessa syksyn mittaan silmänaluset alkavat erottua jotenkin enemmän ja hohtavan häiritsevän sinisinä, joten apukeinot niiden peittämiseen tulevat tarpeeseen. Kuvassa näkyvä Lumenen pikkuinen purkki oli kaikenlisäksi tarjouksessa puoleen hintaan, joten eipä tarvinnut kauaa puntaroida ostopäätöstä. Ensimmäisellä testauksella tämä sinisen värin neutraloija näytti lisäksi toimivan ihan hyvin. Olen lukenut jostain, että puuterin laittaminen silmänalusiin kuivattaisi aika paljon, joten tämä voide on varmaan parempi ja ainakin peittävämpi vaihtoehto.

Lumenen silmänalusten peiteaine + esteettinen sormenjälkeni.

Kumpi on muuten teidän mielestä oikea tapa sanoa, tummat silmänaluset vai silmänalukset? Mun mielestä ehdottomasti tuo ensimmäinen, mutta hämäännyn aina pahasti kun yhdessä tv-mainoksessa sanotaan silmänalukset. Alukset? Avaruusalukset? On tää suomenkieli välillä haastavaa :D

Hauskaa alkavaa viikonloppua kaikille! Muistakaahan nauttia tämän päivän ulkoilusäästä, koska käsittääkseni täksi päiväksi on luvattu lämpimintä mitä on ikinä mitattu syyskuun viimeisenä päivänä. Nyt jos koska kannattaa siis suunnata ylös, ulos ja lenkille, hiphei! 


28. syyskuuta 2011

3+1

Sokoksella olisi tästä päivästä alkaen 3+1-päivät ja eksyin vähän katselemaan kuvastosta, mitä kaikkea siellä olisikaan tarjolla. Ja olihan siellä vaikka mitä! Ei olisi ehkä pitänyt edes katsoa valikoimaa, koska nyt muhun iski ihmeellinen pakonomainen tarve saada sieltä kaikenlaista tarpeetonta tarpeellista.

Hassuinta tässä on se, että normaalisti kierrän kaiken maailman supertarjous-väenpaljous-ahdistus-päivät kaukaa, koska ainahan tarjouksia löytyy muualtakin mihin aikaan vuodesta tahansa. Hulluilla Päivilläkään en oikeastaan enää käy, sillä viehätys jotenkin katosi nopeasti oltuani siellä pari kertaa kiireapulaisena Hullareiden aikana. Äkkiseltään muistan, että ainoa Hulluilta päiviltä tekemäni ostos viime vuosina on tainnut olla joku alennushintainen Pätkis-pussi :D


Kuvat sokos.fi.


Mutta siis, yläpuolella näkyy suosikkijuttujani tulevilta 3+1-päiviltä. Kaikkein eniten mua kiinnostaisi kartuttaa vähän suppeita meikkivarastojani. Tuolla näyttäisi olevan aika monenlaisia meikkejä edullisesti, joten periaatteessa sieltä voisi noutaa pari juttua. Varsinkin joku neutraali luomiväri, joka ei karisisi päivän aikana poskille, olisi mukava saada.

Vieläkin enemmän haluaisin kuitenkin nuo kuvassa näkyvät ihanat Niken juoksuvaatteet. Ah, ne olisivat täydelliset juoksenteluun tuolla syksyisessä säässä! Toisaalta järjen ääni päässäni yrittää sanoa, että samankaltaiset vaatteet ei-Niken versioina olisivat varmasti paljon halvempia. Tuo juoksufleece maksaa nimittäin 52,90 ja housut 39,90... No, ehkä käyn vain hypistelemässä niitä ja laittamassa merkin muistiin vaikka joululahjatoivelistaa varten (mun joulutoivelista alkaa näköjään saavuttaa huolestuttavia mittasuhteita ottaen huomioon, että on vasta syyskuu!).

Aiotteko te käydä vilkuilemassa Sokoksen tarjouksia? :)

27. syyskuuta 2011

Tuskaista iloa

Niin kuin olen täällä blogissa aina tasaisin väliajoin raportoinut, löysin muutama kuukausi sitten kipinän juoksuharrastukseen ja se olikin pääasiallinen kuntoilumuotoni koko kesän ajan. Tämä johti kuitenkin siihen, että lihaskunnon ylläpito, kuten kuntosalilla käynti tai painojen nostelu, jäi todella vähälle. Ryhmäliikunatunneille en mennyt kesällä kertaakaan, koska niitä oli Yliopistoliikunnalla todella harvakseltaan ja muutenkin ulkona juoksentelu vei aina voiton kaikenlaisesta voimailusta.

Eilen kuitenkin suuntasin pelonsekaisin tuntein ensimmäistä kertaa tänä syksynä bodypumppiin. Olisiko mulla enää yhtään lihaksenrippeitäkään jäljellä käsissäni? Entä jos nyrjäytän itseni välittömästi tankoon tarttuessani? Yritin aktiivisesti kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että painoja pitää laittaa tankoon juuri sen verran kuin itse haluaa, eli mitään suoristuspaineita ei ole. Ja kannatti mennä! Olihan tunti tietenkin hyvin raskas mutta ah sitä fiilistä! Astuessa ulos pukukopista suihkunraikkaana ja kaikkensa antaneena tunsi todella onnistuneensa ja energiatasot olivat huipussaan.


Sisäliikuntakengät ja Nemo-pyyhe pääsivät käyttöön pitkästä aikaa.

Ahkerasta venyttelystä huolimatta olen tänään ollut arvatenkin aivan jumissa. Kävelyni muistuttaa hieman vanhuksen ja rampautuneen välimuotoa: kuljen kumarassa ja istuutuessa joudun tukemaan käsillä tuolista tuskaisen ilmeen valaistessa naamataulua. Laukkukin heilahtaa olkapäälle hyvin vaivaisesti ja bussissa jouduin oikeasti miettimään, pääsenkö ylös penkistä ajoissa. 

Tärkeintä kuitenkin on, että nyt on taas kynnys ylitetty syksyn ekan ryhmäliikuntatunnin suhteen. Jos jalat kantavat, huomenna voisi tehdä palauttavna,  tutun ja turvallisen juoksulenkin ja sitten loppuviikosta ehkä uskaltautua vielä uudestaan bodypumppiin :) Liikuntamuotojen laajentaminen on kyllä hyvää vastapainoa tälle koulukirjojen kanssa neljän seinän sisällä kykkimiselle!

25. syyskuuta 2011

Neule ja teltta

Vääntäydyin lauantaina aikaisin sängystä ylös ja painuin kylmää syysilmaa uhmaten tarkastamaan Valtterin kirpputorin antimet. Valikoimaa ei ehkä ollut nyt yhtä paljon kuin viime käynnilläni, tai sitten harjaantuneet kirpputorisilmäni vain eivät tällä kertaa yltäneet sellaiseen suoritukseen kuin niillä parhaimmillaan on tapana :)

Mukaani tarttui sentään kaksi kivaa paitaa, mikä oli tietenkin ihan hyvä tulos sekin. Ostin valkoisen ihanan Vero Modan neuleen kahdella eurolla. Tuntuu, että varsinkin töissä palelen jatkuvasti, joten kaikki paksut paidat alkavat olemaan ajankohtaisia. Muutenkin olin haaveillut jo jonkin aikaa omistavani juuri valkoisen neuleen, joten siinä mielessä tuli tehtyä tosi tarpeellinen ostos.





Toinen löytämäni paita oli muuten mitä mukavin, mutta osoittautui kotona sovittaessa hieman liian isoksi. Tykkään toki käyttää myös löysiä paitoja ja ne näyttävät usein pillifarkkujen kanssa hyvältä, mutta tuo oli jotenkin väärällä tavalla löysä. Hieman telttamainen ehkä.


Niinpä olen ajatellut, että yrittäisin hieman kutistaa tuota paitaa ihan kotikonstein: aion pestä sen 60 asteessa ja toivoa kovasti, että se hieman pienenisi. Ainakin H&M:n paidoilla on yleensä taipumus pienentyä pesussa, mutta saa nähdä onnistuuko se silloin, kun oikeasti kerrankin haluaisi kutistaa vaatteen... Pitäkää siis peukkuja!

23. syyskuuta 2011

Worrying kind

Mulle nousi viime viikolla yhtäkkiä hirveä stressi kaikesta kouluun liittyvästä. Olin jo alunperin hieman hermostunut siitä, että en tiennyt tarkalleen mistä aiheesta tekisin kandintyöni. Aihepiirin olin suunnilleen jo päättänyt, mutta minkäänlaisesta rajauksesta ei ollut hajuakaan. Kykenisinkö ylipäätään keksimään mitään järkevää ja samanaikaisesti mielenkiintoista aihetta? Samaa aikaa mielessä pyöri ensi kuun alussa oleva vaikea tentti, johon olin aloitellut lukemaan. Meinasin jo heittää kirveen kaivoon, kun tajusin yhden kirjoista olevan jotenkin todella vaikean tuntuinen. Tämän lisäksi olin onnistunut ottamaan tämän hetken ainoilta luennoiltani, espanjantunneilta, jo pari poissaoloa (kieltenluentojen poissaolokiintiöt on jotain mihin en ole tottunut!) ihan vain päälle menevien työvuorojen takia. Niin, töitäkin olen tehnyt nyt tosi paljon, koska ahneuksissani en ole osannut kieltäytyä mistään.

Pala palalta nämä koulukiemurat ovat kuitenkin alkaneet selkiintyä päässäni. Viime viikonlopun mökkireissulla, kun mieli oli levännyt, sain yhtäkkiä älynväläyksen: miksen yhdistäisi kandintyöhöni aihepiiriin myös sivuainettani? Suunta vaikutti tämän jälkeen heti jo paljon selkeämmältä. Nyt sopivan aiheen muodostuminen tuntuu jo realistiselta ajatukselta - onhan se aika hieno vapaus, että saa valita aiheen ihan itse! Sain myös kandiohjaajakseni hyväksi kehutun tyypin, joten voin varmasti pian käydä hommiin hyvillä mielin.

Irtiotto mökkireissun merkeissä kirkasti ajatuksia.

Tenttikirjan lukeminenkin alkoi kummasti sujua parin ekan luvun jälkeen. Ehkä alkukankeus johtuikin vain aivojen totuttamisesta lukemaan oman alan kirjallisuutta englanniksi, koko kesän kestäneen tauon jälkeen. Lisäksi olen laskenut, että vain 20-30 sivua lukemista päivässä riittää nyt loppuajaksi - näin ajateltuna homma ei tuntunut enää ollenkaan niin pahalta, päinvastoin! Mitä hemmettiä mä oikein stressasin?

Ja työt -  toisaalta tajusin angstaillessani runsaista työvuoroistani myös sen, kuinka mielellään kuitenkin menen aina töihin. Tällä hetkellä meillä on paras työporukka mitä on koskaan ollut, leppoisa työnkuva ja yleensä kivat asiakkaatkin (paitsi ne, jotka kyselee nyt jo joulukortteja on vähän... outoja). Tietenkään työ ei saa haitata koulua, mutta siinäkin on kyse vain minusta itsestäni. Kun osaa sanoa aina välillä "ei" ja aikatauluttaa menojaan järkevämmin, jaksaa huomattavasti paremmin :)

21. syyskuuta 2011

Kello kaulassa

En tiedä mikä syksyn aiheuttama villitys muhun on iskenyt, mutta ostin koruja jo toisen kerran kuukauden sisällä. Ensimmäinen ostos oli tietenkin se ihana Thomas Sabon rannekoru, jota hehkutin täälläkin. Sen jälkeen aloin välittömästi haikailla myös samaan sarjaan kuuluvaa pitkänmallista kaulakorua. Kahdella kaverillani on sellainen, joten itsekin insipiroiduin matkimaan ottamaan vaikutteita ja kuolaamaan sellaisen perään.

No, köyhänä opiskelijana päätin kuitenkin nyt aluksi tyytyä johonkin muuhun kivaan, halvempaan kaulakoruun (Sabon kaulakorut ja charmit saavat toistaiseksi siirtyä joululahjatoivelistalle :) ). Kiertelin kaikenmaailman koruosastot läpi eri vaatekaupoissa ja kolusin myös Glitter- ja Bijou Brigitte- myymälöitä. Viimeiseksi mainitusta sitten onnisti: löysin aivan ihanan, pitkän kellokaulakorun. Ihastuin välittömästi ideaan siitä, että mulla olisi kello kaulassa - älkää kysykö miksi, koska en itsekään tiedä!



Tykkään tuosta korusta ihan mielettömän paljon! Tavalliseen, yksinkertaiseen paitaankin saa tosi kivan lisäpotkun tuollaisella pitkällä korulla. Ja kuinka hauska onkaan ajatus siitä, että joku kysyisi minulta kelloa ja voisin näppärästi katsoa sen kaulakorustani :D Tai no, voisin lähinnä teeskennellä katsovani, sillä kellosta puuttuu tällä hetkellä patterit. 

Seuraava pakkomielle korujen suhteen voisi olla tuollainen samantapainen pitkä koru, jonka päässä olisi medaljonki. Sinne voisi laittaa jonkun pienen, merkityksellisen valokuvan, joka kulkisi riipuksen sisällä aina mukana. Kyllä, sellainen seuraavaksi! 

19. syyskuuta 2011

Tee-se-itse guacamole

Pyöräytettiin viikonloppuna pitkästä aikaa omatekemää guacamolea. Parempaa dippiä ei ole olemassakaan! Maun lisäksi parasta itse väsätyssä guacamolessa on se, että sen voi tehdä pelkistä kasviksista, ilman minkäänlaisia kermaviilejä tai mausteseoksia. Nykypäivänä tuntuu aina hienolta, jos jonkin asian voi tehdä alusta asti ihan oikeista raaka-aineista, ihan vain yksinkertaisesti pilkkomalla ja sekoittamalla :)

Tarvittavat ainekset ovat siis kuvassa näkyvät avokadot, valkosipuli, tomaatti, habanero ja lime.

Sehän on hymynaama!

 Sitten vain pilkotaan kasvikset, sekoitetaan ne keskenään ja se on siinä. Habaneroa kannattaa laittaa aika varoen: itse olen aika herkkä tulisuudelle, joten laitoin omaan kippooni sellaisen sentti kertaa sentti- palasen. Loput menikin sitten Joonaksen osuuteen!

Habaneroa joukkoon oman kestävyyden mukaan.

Guacamole nautitaan mieluiten tortillasipsien kanssa, nam!

16. syyskuuta 2011

Resist and shine

Kynsilakan tärkein ominaisuus on mielestäni pitkäkestoisuus. Siis aivan ehdottomasti. Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin huomata huolella levitetyn lakan alkavan lohkeilla kynsien päästä jo vuorokauden sisällä sen laittamisesta. Sen takia siis arvostan kynsilakkoja, jotka pysyvät kynsissä hyväkuntoisena useita päiviä. Näin ollen täytyy harvemmin käydä läpi kynsilakan levitys- ja poistamisoperaatiot (olen muuten äärettömän kärsimätön odottamaan kynsilakan kuivumista. Yhtenä päivänä menin kynsien kuivumisen ajaksi päiväunille ja herätessä kynsiini oli piirtynyt hiuksien jälkiä. Nopea kuivuvuus on siis ehkä toiseksi tärkein ominaisuus ;) ).

Parhaan omistamani kynsilakan arvonimi lankeaa juuri tämän pitkäkestoisuuden vuoksi L'orealin Resist & Shine-lakalle. Mikään muu kokeilemani merkki ei ole pysynyt kynsissä hyvänä yhtä kauan!

Okei, tuo "Up to 7 days" on ehkä vähän liioittelua, mutta kuitenkin.

Olen löytänyt Resist & Shine:n valikoimista pari ihanaa perussävyä, jotka ovat aina varmoja valintoja kaikenlaisien vaatteiden kanssa. Tykkään kyllä välillä laittaa värikkäämpiäkin sävyjä, mutta en ole vielä ostanut niitä tämän merkkisinä. Heti kun yhden toisen merkin kirkkaanpunainen lakkani loppuu, yritän löytää vastaavaa sävyä tässä L'orealin lakassa ja siirtyä täysin käyttämään vain tätä hyväksi toteamaani merkkiä (hmm, tuo viimeinen osa lausetta oli kuin suoraan Activia-mainoksesta).



 Nämä kyseiset L'orealin kynsilakat ovat Anttilassa juuri nyt tarjouksessa, joten siitä vain kokeilemaan, jos arvostaa pysyvyyttä kynsilakoissa - ja miksei noin elämässä muutenkin, heh heh.

14. syyskuuta 2011

Pelastajahuivi

Koska tälle päivälle oli luvattu jonkinlaista syysmyrskyä, päätin aamulla kaivaa esille jonkun vähän paksumman kaulahuivin. Totesin, että kaapistani löytyy vain sellaisia ihan ohuita kangashuiveja ja toisenä ääripäänä muhkeita villahuiveja. Kummatkaan eivät oikein sovi lämpötasoltaan tällaisiin supertuulisiin syyspäiviin!

Yhtäkkiä bongasin kuitenkin erään huivin, jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Olin ostanut sen kirpparilta joskus toukokuussa ja se oli ollut auttamattomasti liian lämmin alkaviin kesäsäihin. Niinpä olin vastentahtoisesti tunkenut sen vaatekaapin perukoille odottamaan kesän ajaksi - ja sinnehän se näköjään oli unohtunut. Niinpä otin sen nyt innoissani heti käyttöön ja siis ihan ensimmäistä kertaa :)

Uudelleen löytynyt huivini! (sekä petaamaton sänky, hmm...)



Onpas kivaa joskus löytää omasta kaapista tuollaisia unohtuneita vaatekappaleita, varsinkin juuri silloin kun niitä eniten sattuu tarvitsemaan :)

12. syyskuuta 2011

Seinät uusiksi

On joitain projekteja, joita ei vaan saa ikinä aloitettua. Erityisesti niitä ilmaantuu kodin sisustamiseen liittyen, koska siihen liittyvät päätökset vaativat aina sekä aikaa että rahaa.

Meidän kämpässä tällainen ikuisuusprojekti on ollut eteisen seinät. Kaksi vuotta sitten tänne muuttaessamme maalasimme kaikki muut seinät uuteen uskoon, mutta jostain syystä eteisen seinät jäivät sillä kertaa uudistamatta - ehtiihän ne myöhemminkin, tuli silloin ajateltua. Niin, myöhemmin voi tarkoittaa paria viikkoa tai kuukautta, tai kuten meillä kävi, paria vuotta!

Nyt kuitenkin mitta on täyttynyt ja päätimme ottaa härkää sarvista. Olisihan se nimittäin mukavaa olla täysin tyytyväinen asunnon sisäpuoleen, kun julkisivuremontin takia ei pysty katselemaan ikkunastakaan ulos.. Alkutilanne on siis se, että eteisen seinät ovat sellaiset sairaalamaisen valkoiset, eli hyvin kylmän ja kalpean väriset. Kaiken kruunaa suuri vaaleansininen neliö keskellä seinää, joka paljastui, kun poistimme siitä entisen asukkaan asentaman peilin. Asuntoomme tulo ei siis tähän mennessä ole ollut mikään maailman viehättävin kokemus, noin ensivaikutelman puolesta :)

Pieni näyte sieluttoman valkoisista seinistä ja sinisestä neliöstä (oikealla näkyy vain jotain varjoa, älkää antako sen hämätä...)

Väriksi olemme suunnitelleet jotain lämpimänsävyistä beigeä. Noudimme joitain värikortteja, jotta päätöksenteko oikeasta väristä helpottuisi. Edellisistä maalauskerroista tosin muistan, että värikortin väri oli seinällä todellisuudessa paljon vaaleampi, joten pitää muistaa se tällä kertaa.


(Hmm, tässä kuvassa nämä näyttävät lähinnä vaaleanpunaisen eri sävyiltä.)


Värivalinnan jälkeen pitäisi vaan ostaa maalit, poistaa taulut ja peittää huonekalut ja lattiat. Maalaaminen itsessään on kyllä kivaa, mutta näiden valmistelevien töiden suorittaminen on aina se tylsempi osuus. No, saa nähdä miten käy! Lopputuloksesta lisää sitten täällä bloginkin puolella :)

10. syyskuuta 2011

Sick and bored

 Höh. En ole ollut niin pitkään aikaan kipeänä, etten edes muistanut, kuinka tylsää se on. Flunssan iskiessä tiistaina peruin pettyneenä tälle viikolle varaamani bodypump-tunnit ja kiitin onneani siitä, ettei lähipäivänä ole töitä. Jotenkin mystisesti onnistun aina sairastumaan töiden ulkopuolella, joten en ole ikinä joutunut ottamaan sairaslomaa. Mun keho yrittää selvästi ansaita mulle jotain vuoden-työntekijä-palkintoa sairastuttamalla itsensä vain vapaapäivien ajaksi.



Kouluun tuli sen sijaan poikkeuksellisesti raahauduttua puolikuntoisenakin, koska en halunnut olla pois lukukauden ensimmäisiltä espanjantunneilta. Kyllä sitä nyt puolitoista tuntia pystyi niistämisen ja yskimisen lomassa kuuntelemaan espanjankieltä ja mörisemään flunssan kähentämällä äänellä muutamia suurpiirteisiä lauseita, mutta ei se kovin miellyttävää ollut.

Tämän kaiken lisäksi olen hengaillut apaattisena sohvalla tenttikirjan kanssa ja todennut, kuinka haastavaa on tehdä muistiinpanoja makuuasennossa. Yliopisto voisi tarjota jokaiselle puolikuntoiselle opiskelijalle oman muistiinpanojentekijän, jolle voisi vain lukea kirjasta oleellisimmat pätkät ääneen ja joka siistillä käsialalla tiivistäisi oleellisimmat asiat paperille iloisenväristen korostuskynien kera (hei Nanna miten olis, sulla on niin hyvä käsialakin? :D ).

Ainiin, ja yksi viihdenumeroni on ollut tarkkailla rakennusmiesten työntekoa paraatipaikalta ikkunan läpi: julkisivuremontti on nyt edennyt meidän ikkunamme kohdalle, joten ikkunasta avautuva metsämaisema on nyt muutamaksi kuukaudeksi vaihtunut rakennustelineisiin, pressuun ja hauskasti soljuvaan vironkieleen. Niin, ja armottomaan poraamiseen tietenkin! Eipä tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan, kun havahtuu poran läpitunkevaan jylinään tasan seitsemältä joka arkiaamu :P

Okei, juttujen tasosta huomaa mun viettäneen neljän seinän sisällä useammankin päivän... No, parempaan päin kuitenkin mennään ja lupaan ensi kerralla aiheiden palautuvan taas hieman järkevämpään ja sisällöltään rikkaampaan suuntaan - ainakin toivottavasti!

7. syyskuuta 2011

Sieniä!

Tein alkuviikosta jotain, mitä en ollut tehnyt koskaan aiemmin: olin sienestämässä! Kaverini saivat houkuteltua mukaansa sienimetsään ja päätin tarttua tilaisuuteen, koska ovathan sienet herkullisen makuisia. Enpä olisi kuitenkaan uskonut, että omin käsin poiminta voisi olla niin palkitsevaa! Voi sitä riemua, kun on kävellyt jonkin aikaa kuivassa, aurinkoisessa metsässä katse maahan suunnattuna ja näkeekin kokonaisen apajan syötäväksi kelpaavia sieniä. Olo oli kuin muinaisella metsästäjä-keräilijällä konsanaan :)

Opin kavereideni opastuksella tunnistamaan kolme eri sienilajia, joita kaikkia löytyi runsaasti:


Suppilovahveroita. Näiden kasvukauden huippu on vasta edessäpäin.


Kantarelleja. Aivan täydellinen yksilö tuo mun kädessä oleva!



Etualalla mustatorvisieni. Ne muistuttavat kuolleita lehtiä, joten bongaaminen voi olla haastavaa.




Parin tunnin poimimisen saldo.

Koska sieniä löytyi tosi paljon, laitoin osan ihan suosiolla pakkaseen. Mustatorvisienistä sen sijaan tehtiin heti sienikastike, jolloin koko poiminnan idea jotenkin konkretisoitui omalle lautaselle :) Nam! Saa nähdä, jos saisin kantarelleista väännettyä vaikka jonkun sienipiirakan jossain vaiheessa.

Sienestyspäivän jälkeisenä aamuna heräsin syksyn ensimmäiseen koulupäivään flunssan kourissa. Kun nousee kukonlaulun aikaan sängystä pää täynnä räkää ja rientää ruuhkabussiin, ei fiilis ollut ehkä mikään maailman parhain - ainakin täysin vastakohtainen mukavalle aurinkoiselle sienipäivälle. Huoh.

4. syyskuuta 2011

Vinkkejä reppureissulle

 Niin kuin jokin aikaa sitten kirjoittelin, haaveissa siintää seuraava pitkä reppumatka joskus vuoden 2012 loppupuolella. Matkustuskokemusta on jo monelta mantereelta, pituudeltaan erilaisilta reissuilta ja joka matkasta oppii jotain uutta. Siksi kokosin tähän kahdeksan asiaa, jotka opin Kaakkois-Aasian matkamme aikana ja joiden omaksumisesta on hyötyä seuraavaa reissua ajatellen.


1. Enemmän aikaa. Yksinkertaisesti olisi kivaa olla pidempään tien päällä. Neljä maata 2,5 kuukaudessa oli aika maksimi, joten sopivampi tahti olisi vähintäänkin kuukausi per maa. Tämä riippuu tietenkin maan pinta-alasta: jos kyseessä on niinkin valtava maa kuin esimerkiksi Intia, joka todennäköisesti olisi seuraava matkakohteemme, aikaa tarvitsisi kunnolliseen koluamiseen mielellään useita kuukausia.

2. Ole vielä spontaanimpi. Spontaaniudessa olen pystynyt mielestäni parantamaan melko paljon, mutta aina voisi elää vielä enemmän hetken viemänä. Viihdyimme esimerkiksi Kambodzassa ja Laosissa niin hyvin, että jälkikäteen ajatellen olisimme voineet tehdä alkuperäisistä suunnitelmista poikkeavan päätöksen jäämällä vain niihin maihin ja jättämällä Thaimaan kokonaan väliin.




3. Kattavampi lääkelaukku. Olimme lääkelaukun sisällön suhteen hieman liian optimistisia: mukanamme oli ainoastaan malarialääkkeet ja ripulilääkkeet. Me molemmat kuitenkin sairastelimme pariin otteeseen, joten tarvetta olisi ollut hyvinkin paljon laajemmalle lääkevalikoimalle: kuumelääkkeelle, särkylääkkeelle, dehydraatiojauheelle (todella tärkeä nesteytyksen kannalta silloin kun on oksentelun tai ripulin kourissa!), kuumemittarille ja pahoinvointitableteille. Joitain näistä tuli ostettua matkan aikana ja joitain saimme muilta matkailijoilta, mutta ehdottomasti helpointa on vain varautua pahimpaan ja tuoda kaikki kotoa.

4. Kuulumiset matkablogiin. Lähettelin perheenjäsenille tasaisin väliajoin sähköpostia ja päivitin silloin tällöin Facebook-statuksia, mutta loppujen lopuksi matkablogin pitäminen voisi seuraavan kerran olla varteenotettava vaihtoehto. Sen avulla saisi kerralla välitettyä kuulumiset sekä kavereille että perheelle, sillä sähköpostin näpyttely jokaiselle erikseen osoittautui hieman vaivalloiseksi.



5. Tarkista aina uusimmat viisumiasiat. Lonely Planet-opaskirjassa viisumeihin liittyvät luvut sisälsivät monesti vanhentunutta tietoa - okei, viisumiasiat muuttuvat niin nopeasti, että tämä oli täysin ymmärrettävää. Vanhentuneiden tietojen takia rajanylityspaikalla sattui siis aina välillä väärinkäsityksiä: Laosin viisumi ostettiin kalliilla hinnalla etukäteen, vaikka loppujen lopuksi osoittatui, että sen olisi saanut rajaltakin - ja paljon halvemmalla. Thaimaan osalta olimme puolestaan lukeneet, että viisumin oleskeluajan voi ylittää yhdellä päivällä ilman seuraamuksia. No, poistuimme maasta vasta päivä viisumin umpeutumisen jälkeen ja kuinka ollakaan: saimme kuulla, ettei oleskeluaikaa saakaan ylittää ja niinpä jouduimme maksamaan sakkoja. Tuli ihan rikollinen olo, kun istui tuiman virkailijan edessä latomassa seteleitä pöytään ja otettiin meistä vielä kuvatkin.





6. Älä luota kulkuneuvojen aikatauluihin. Jos Kambodzassa bussin matka-ajaksi ilmoitettiin 3 tuntia, kesti matka todellisuudessa vähintään 5 tuntia. Pisin viivästys taisi olla Laosissa, jossa 12 tunnin jättimatka venyi tuskalliseksi 15 tunniksi. Tämän takia opitttiinkin nopeasti lisäämään jokaiseen arvioituun matkan kestoon ainakin pari tuntia lisää, jotta suhtautuminen ajoaikoihin olisi realistisempi.

7. Eväitä mukaan aina yläkanttiin. Varamuonan kantamisessa olen oppinut melko hyväksi, koska tulen kovin helposti nälkäiseksi. Kun siirrytään rinkka selässä kohteesta toiseen, pitää evästä oikeasti olla varmuuden vuoksi ainakin puolet enemmän mitä kuvitteleekaan tarvitsevansa (syynä tähän voi esimerkiksi olla edellinen kohta). Mukana kannattaa aina olla paljon vettä, hedelmiä ja kaikkea ei-pilaantuvaa ruokaa kuten sämpylöitä tai keksejä.



8. Tarpeeksi käteistä mukana. Jos Euroopassa on tottunut löytämään pankkiautomaatin jokaisen pienenkin kyläpahasen jokaiselta nurkalta, on monissa kehitysmaissa tilanne juuri päinvastainen. Vaikka ei haluaisi suunnitella reittiään kovin tarkkaan, pitää sitä sen verran miettiä, että missä on seuraava pankkiautomaatti. On tietenkin riskialtista kantaa mukanaan parin viikon käyttörahoja, mutta siihenkin tottui. Laosissakin jouduimme jatkamaan matkaa yhdestä kivasta paikasta, koska tiesimme seuraavan pankkiautomaatin olevan 3 tunnin ajomatkan päässä.



Näitä juttuja oli ihan hyvä kirjata ylös itselleen muistutukseksi sekä tietysti vinkkinä niille, jotka joskus haaveilevat pidemmästä reppureissusta maailmalla :)

Big City Life

Tulipa jälleen käytettyä Helsingin ilmaisia kulttuuritapahtumia hyväkseen - niitä kun on tuntunut riittävän nyt lähiviikkoina tosi paljon! Tällä kertaa vuorossa oli Punavuoren Block Partyt lauantaina. Kyseinen korttelijuhla järjestettiin vasta toista kertaa ikinä ja idea koostui pienistä ohjelmanumeroista parille kadunpätkälle levittäytyneenä.

Illan asua. Huomaa parin viikon takainen kirppislöytötakki!



Kuulin koko tapahtumasta vasta muutamaa päivää aikaisemmin ja odotukset nousivat heti melko korkealle, koska Kallion Block Partyt muutama viikko sitten olivat todella onnistuneet. En onneksi joutunut pettymään, nimittäin Punavuoressa oli todella hyvä tunnelma! Mä niin tykkään tuollaisista ulkoilma-konsertti-myyntikoju-tapahtumista, varsinkin kun ne ovat noinkin pienessä mittakaavassa. Viihdyn ehdottomasti paremmin juuri tuollaisissa tapahtumissa, missä henkilömäärän voi laskea mielummin sadoissa kuin tuhansissa ihmisisssä.





Illan aikana tuli törmättyä pariin kaveriinkin (terkkuja K:lle!) ja muutenkin nähtyä kätevästi omaa kotikaupunkiaan vähän niin kuin turistin silmin - enpä ole nimittäin aiemmin pahemmin liikkunut Punavuoressa päin, joten välillä tuntui kuin olisi ollut ihan ulkomailla tai jotain :)

1. syyskuuta 2011

Hello, September

Kun ei enää tunnu kesältä, mutta ei vielä aivan syksyltäkään. Ilmassa on jotenkin paljon energiaa.













Tiesittekö, että edes pieni käväisy luonnon keskellä ehtii jo rauhoittamaan ihmisen mieltä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...