30. elokuuta 2011

Urheilen penkissä

Mun tämän viikon suunnitelmista puhuvat puolestaan seuraavat kuvat:


Kuva.


(Mikä tragedia!) Kuva.

Kuva.


Toisin sanoen aion harrastaa aktiivista penkkiurheilua seuraamalla yleisurheilun MM-kilpailuja! Kyllä vain. Olen aina seurannut innokkaana yleisurheilua ja varsinkin MM-kisojen kaltaiset suuremmat kisat saavat mut innostumaan joka vuosi.

Tänä vuonna MM-kilpailut järjestetään Etelä-Korean Daegussa ja aikaeron takia lähetykset tulevat Ylen kanavilta aika hassuihin aikoihin, pääasiassa kello 10-16. Ei siis mikään ihanneaika kaikille päivätöissä käyville ihmisille (toisaalta jos on todella kiinnostunut, mikään ei estä heräämästä yöllä seuraamaan suoria lähetyksiä. Nimimerkillä, "Heräsin jääkiekon olympialaisten aikana viime vuonna aina aamuviideltä seuraamaan Suomen pelejä""). No, onneksi mulla ei tällä viikolla ole kuin pari työvuoroa ja koulukin alkaa vasta ensi viikolla, eli voin hyvin mielin jännittää eri yleisurheilulajien suorituksia ja tuloksia. Jännää! Onko siellä ketään muita, joissa yleisurheilun MM-kisat herättävät mitään tunteita? Kyllästymisen ja välinpitämättömyyden tunteiden lisäksi siis? :D

Onneksi olen sentään jonkin verran malttanut poistua myös ihmisten ilmoille tämän penkkiurheilurupeamani aikana. Tänään sadepäivänä olin liikkeellä tällaisessa asussa:

Kaikki vaatteet kirpparilta farkkuja lukuunottamatta.

Pallokuvioinen paita toi mielestäni mukavaa piristystä muuhun asuun ja muutenkin sadepäivään. Toisaalta sadepäivät ovat todella ärsyttäviä, kun pitää raahata märkää sateenvarjoa mukanaan, mutta juuri tälle viikolla sateet ovat mielestäni melko tervetulleita - eipä tarvitse nimittäin tuntea huonoa omaatuntoa neljän seinän sisällä hengatessa noiden yleisurheilukisojen äärellä :)

28. elokuuta 2011

Taidetta sekin

Perjantaina Helsingin valtasi Taiteiden yö ja jokavuotiseen tapaan tuli itsekin siellä pyörähdettyä. Tällä kertaa olimme päättäneet tarkastaa sekä Itä-Helsingin että keskustan tapahtumat, ilman sen suurempia suunnitelmia. Kotikulmillamme oli loppujen lopuksi niin paljon kaikkea järjestettyä ohjelmaa aina konserteista kirpputoriin ja myyntikojuista jalkapallo-otteluun, että pääsimme lähtemään keskustaan vasta joskus iltayhdeksän jälkeen.




Keskustassa ei sitten oikeastaan onnistuttukaan näkemään juuri mitään taidepläjäyksiä - olisi varmaan pitänyt tarkastella aikataulusta etukäteen, mitä haluaa nähdä ja minne pitäisi mennä. No okei, kyllä me bongattiin jotain jättikokoisia saippukuplia ja konsertintynkää Espalla. Niin ja tietysti juopuneita teinejä Ruttopuistossa, mikä on tietenkin eräänlaista katutaidetta sekin (huomaa pakollinen Taiteiden yö-vitsi).

Sää oli ihanan lämmin, joten alkuillasta tuli hengattua seuraavissa kuvissa näkyvässä asussa.


Toppi Gina Tricot, bolero kirppari, laukku kirppari, housut Mango, kengät kirppari (aina samat housut ja kengät!)


Helsingissä asumisen hyviä puolia ovat mielestäni kaikki ilmaiset kaupunkitapahtumat, joita tuntuu aina riittävän, varsinkin kesän ja syksyn vaihteessa. Niissä on kätevää yhdistää itse tapahtuman ihmettely sekä kavereiden näkeminen :) Seuraava vastaava tapahtuma onkin varmaan sitten ilotulitukset syyskuussa.

Pimeän ja valon tunnelmaa Taiteiden yönä kotimatkalla.

26. elokuuta 2011

Lahja minulta minulle

Nyt sain vihdoin hankittua erään korun, jonka perään olen tosissani kuolannut kesän ajan. Kaikki ketkä ovat blogiani seuranneet varmaan arvaavat, mikä koru on kyseessä? :) No tietenkin Thomas Sabon rannekoru. Ihanaa! Vihdoin ranteessani pyörii ikioma sellainen ja pakko myöntää, että harvoin olen ollut yhtä fiiliksissä minkään korun ostamisesta. 



Koru oli samalla ikäänkuin lahja itselleni aherruksen päättymisestä kesätöiden parissa. Mikäs sen mukavampaa, kuin palkita itseään joskus jollain sellaisella asialla, jonka on jo pitkään halunnut hankkia :)
Nyt mulla on siis vasta pelkkä koru, mutta Thomas Sabon koruissahan on ideana kerätä koruun roikkumaan keräilypalasia eli charmeja, joita on olemassa varmaan satoja erilaisia. Kirjoittelin jo heinäkuussa täällä, mitä charmeja itse haluaisin joskus omistaa. Koru on silti kaunis myös ihan tuollaisenaan, joten ei onneksi haittaa käyttää sitä aluksi ihan ilmankin niitä charmeja. Varmaan viimeistään joululahjaksi voisin toivoa ekat keräilypalat, jos nyt sinne asti maltan odottaa.



Nyt siis viikonlopun viettoon iloisin mielin uusi koru ranteessa!

24. elokuuta 2011

Flapjack

Olen jo pidemmän aikaa ollut Punnitse & Säästä- myymälöiden uskollinen asiakas. Kyseisiä myymälöitä on käsittääkseni ympäri Suomea ja Helsingistä niitä löytyy ainakin pari. Erityisesti karkkipäivänä suuntaan välillä ruokakaupan irtokarkkihyllyn sijaan Itäkeskuksen Punnitse & Säästä- liikkeeseen valitsemaan irtotuotteina myytäviä kuivattuja hedelmiä ja kaikkia ihania jogurtti- ja suklaapäällysteisiä tuotteita. Makeudessaan ne ajavat täysin saman asian kuin karkit, mutta ovat ainakin lisäainemääriltään huomattavasti parempi valinta :)

Uusin ihastukseni Punnitse & Säästä-kauppojen valikoimissa on Flapjack-kaurapatukat. Voisin vaikka elää niillä!

Hedelmä-flapjack (jälleen kerran olen syönyt suurimman osan kuvauskohteesta ennen kuvan ottamista :D )


Viikuna- sekä suklaa-flapjackit.

Flapjackit muistuttavat idealtaan mielestäni myslipatukoita, paitsi ovat rakenteeltaan pehmeämpiä ja jotenkin täyttävämpiä. Yksi patukka painaa 150 grammaa eli jopa puolikkaan syöminen vie pahimman makeannälän (ja nälän ylipäätään). Kaurapatukoita löytyy vaikka minkälaisina eri makuina. Tähän mennessä olen maistanut ylläolevissa kuvissa olevia, eli hedelmää, viikunaa ja suklaata.



Jos siis satutte kulkemaan Punnitse & Säästä-liikkeen ohi, suosittelen poikkeamaan sisälle ja maistamaan näitä! Näin taidan tehdä itsekin jo lähipäivinä, jotta pääsen kartoittamaan Flapjack-makuvalikoimia vielä lisää :) Nam!

22. elokuuta 2011

Kuusi euroa

 ...oli summa, joka mulla kului kirppiksellä viime lauantaina - ja mitä kaikkea sillä saikaan! Nyt on viimeisimmät kirppislöydöt siis kuvattu, joten seuraavassa pientä esittelyä niistä. Olen vieläkin aivan fiiliksissä, sillä tarjonta Valtterin kirpputorilla oli normaaliakin runsaampaa.

Paras ostamani vaate oli Gina Tricotin mekko. Tuntui ihan älyttömän hyvältä löytää mekko, jossa oli kaikki kohdallaan: hyvä pituus, olkaimettomuus, pirteä väri, taskut ja hintakin vain pari euroa. Ah, tälle tulee vielä paljon käyttöä. Kunpa olisin löytänyt vastaavanlaisen jo paria kuukautta aiemmin, niin olisin voinut koko kesän ajan kulkea ympäriinsä vain siihen pukeutuneena!

Terveiset tuolle kuvaan tunkeneelle flip-flopille.

 Löysin myös ballerinat eurolla. Olin päättänyt jo kirpputorille mennessä, että haluan löytää ballerinat, koska olen koko kesän tallustellut edellisissä mustissa ballerinoissani (jotka ostin keväällä niin ikään kirpparilta) ja ne alkavat olla melko puhkikuluneet kantapäistä. Lopulta sitten löysin allaolevissa kuvissa näkyvät ihanat kengät, jotka ovat lähes identtiset nykyisiin, mutta ehjät. Mustat perusballerinat vaan ovat monikäyttöisimmät ja kätevimmät kengät mitä on, ainakin minulle :)





Mukaan tarttui jälleen eurolla yksi t-paita, joka on tismalleen samaa väriä kuin aiempi Hietsun löytöni. Olen ihan rakastunut tuohon sinisen sävyyn, joten löysänmallinen t-paita kotiutui aika nopean harkinnan jälkeen. Pitkänmalliset löysät t-paidat on helppo pukea päälle ja ne sopivat aina pillifarkkujen kanssa. Kotona sovittaessani tuota paitaa kuitenkin totesin, että joku ohut vyö tai pitkä kaulakoru toisivat tuohon vähän jotain yksityiskohtaa lisää.


Satuin myös löytämään ruskean takin kahdella eurolla. Tummanruskea on mielestäni ihana väri takeissa, koska se sopii melkein kaiken kanssa. Odotan jo salaa innolla sitä, kun voi alkaa pukeutua syystakkeihin, koska kerrankin mulla on useamman yksilön valikoima käytössäni :)





Ainiin ja vielä lopuksi eräs pientäkin pienempi, 10 senttiä maksanut sääliostos... Kerroin viimeksi siitä traagisesti kadonneesta sormuksestani, joten nyt mun oli pakko hankkia kiireesti jotain täyttämään tyhjänä ammottavan etusormen. Ostin siis tuollaisen ihan simppelin rinkulan toimimaan korvikkeena ja lohtuna, siihen asti että löydän jostain kivemman ja merkityksellisemmän yksilön. Eipä ainakaan tarvitse koko ajan ajatuksissaan koskea etusormeen ja havahtua muistamaan, että se onkin tyhjä.

Korvikesormus.


Sellaisia juttuja tällä kertaa. Olipa kyllä erityisen onnistunut kirpputorireissu!

21. elokuuta 2011

Kadonnut

 Toiseksi viimeinen kesätyöviikko on nyt pulkassa - jee! Mennyt työviikko ei tosin ollut ollenkaan sellainen leppoisan rauhallinen, mitä se yleensä on. Kuuden päivän työviikostani voin nostaa esille mm. aika monta tuntia ylitöitä, pommiin nukkumisen, väittelyn ilkeän mummoasiakkaan kanssa (siis mummo väitteli ja mä pysyin rauhallisena... tietenkin) sekä katastrofiksi osoittautuneen inventaarion, joka venyi suunnitellusta yhdestä päivästä kahteen. Pikkolot eli inventaariokapulat eivät nimittäin toimineet, joten koko juttu piti tehdä käsin valtavia kirjakasoja kantaen. Kahden päivän kanniskelu puolestaan aiheutti nivelkipuja erityisesti ranteisiin ja polviin (hmm, nyt kuulostan itsekin mummolta?), poikkeuksellisen pahoin katkenneita kynsiä, tuskastunutta tunnelmaa sekä sen, että onnistuin kadottamaan yhden rakkaan sormukseni.

Viimeiseksi mainitusta olen todella, todella harmissani. Tiedättekö tunteen, kun on vuosia käyttänyt jotain korua ja sitten sitä ei vain enää ole? Olen pitänyt ikuisuuden kahta hopeanväristä sormusta ja niistä on tullut tavallaan osa mua, jos nyt näin voi sanoa. Huomasin katoamisen erään työpäivän jälkeen vasta kotiin palattuani, joten sormus on tippunut joko töihin tai työmatkalla. Kyseisellä sormuksella oli paljon tunnearvoa, sillä olin ostanut sen Melbournesta 3,5 vuotta sitten ja pitänyt sitä etusormessani siitä lähtien. Se oli ikäänkuin aina mukana kulkeva matkamuistoni Australiasta ja nyt se on poissa. Huoh. Vähän samantapaisia tunteita koin silloin, kun Rio de Janeirossa lapsijengi vei kaulastani hopeakorun, jota olin käyttänyt taukoamatta varmaan 6 vuoden ajan. Tulee tosi alaston ja tyhjä olo, varsinkin kun on aina tottunut käyttämään samoja vakiokoruja.

No, pitää jossain vaiheessa hankkia joku uusi sormus korvaamaan tuota kadonnutta, vaikka vähän haikealta ajatus siitä kyllä tuntuukin :( Onneksi loppuviikkoon mahtui kuitenkin paljon kaikkia mukavia asioita, jotka saivat ajatukseni pois tästä sormusepisodista. Lauantaiaamuna suunnattiin nimittäin kaverin kanssa Valtterin kirppikselle superpitkän tauon jälkeen ja muistin taas, kuinka paljon rakastankaan kirppareita!

Kirppisasua Hakaniemen metroaseman kupeessa patsastellen.

Esittelyä kirppislöydöistä tulee heti seuraavassa postauksessa, kunhan saan kaiken vain kuvattua :) Sen verran voin paljastaa, että löysin ihan huippujuttuja! Onnistuneen kirppistelyn lisäksi lauantai sisälsi myös yhden parhaimmista ikinä syömistäni aterioista eräässä nepalilaisessa ravintolassa. Se on paljon sanottu, mutta oikeasti ihan totta. Ateria näytti tältä:

Kasvispyöryköitä pinaatti-curry-kastikkeessa, ihanaa naan-leipää ja mango-lassi. Rakkautta.

Sanat eivät riitä kuvaamaan makuelämystä, jonka tuosta sain. Voin vain todeta, että intialaiset ja nepalilaiset ruoat ovat yksi loistava osasyy vauhdittamaan matkahaaveita niille suunnille :)

19. elokuuta 2011

Juosten olisit jo perillä

 Alkukesällä alkanut juoksuharrastukseni jatkuu edelleen aika hyvissä merkeissä. On ollut palkitsevaa huomata, että juoksukunto on kehittynyt ja jaksan kirmailla yhä pidempiä matkoja ja kovemmalla tahdilla.

Juoksen edelleen kaksi kertaa viikossa, mutta nykyään pyrin tekemään niin, että toinen näistä lenkeistä olisi pidempi. Vakiolenkkini pitkin merenrantaa ja joenvarsia kestää 40 minuuttia ja pidempi lenkki pitkin metsäteitä vie suunnilleen 55 minuuttia. Enpä olisi uskonut vielä ennen kesää, että jaksan juosta yhtäjaksoisesti lähes tunnin ajan! Tuon vajaan tunnin lenkin tein ensimmäistä kertaa vähän niin kuin vahingossa, sillä en ollut tajunnut reitin olevan niin pitkä. Ihmeellisesti sitä kuitenkin pystyy jatkamaan juoksua sillon kuin on pakko, joten päätin sitten ottaa tuonkin lenkin ohjelmistooni.


Tyypillinen lenkkiasu + taustalla tyypilliset vaateröykkiöt.


 Juoksemisen kannalta hirvittää hieman ajatus syksyn tulosta ja ilmojen kylmenemisestä. Alkuviikostakin kun oli vähän sateinen päivä, vaihdoin juoksulenkin mustikkapiirakan tekoon (jo toinen mustikkapiirakka puolentoista viikon sisään!) ja siirsin lenkin lämpimämpään päivään. Vaikea siis ennustaa, kuinka hyvin pystyn houkuttelemaan itseni lenkkipolulle, sitten kun lämpötilat oikeasti laskevat johonkin 10 asteeseen ja sadetta tulee vaakasuorassa. Kävely siinä säässä on ihan ok, mutta mulla on sellainen mielikuva, että kylmällä ilmalla juostessa viima aiheuttaa päänsärkyä. Mutta ehkä tämäkin mielikuva on tuhottavissa. Luulinhan mä ennen kesääkin, että kylkeen pistäminen estää mua ikuisesti juoksemasta, mutta nyt olenkin päässyt siitä vaivasta lähes kokonaan eroon.

Joskus mustikkapiirakka osoittautuu lenkkiä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi :)

Terveiset muuten kaikille, jotka on menossa juoksemaan Helsinki City Maratonia nyt lauantaina! (ööh, en tiedä lukeeko kukaan maratoonari tätä blogia, mutta kaiken varalta). Isäni on menossa jälleen kerran pyrähtämään sinne ja mä tietenkin henkisesti kannustan mukana, vaikka en töiden takia paikan päälle varmaan ehdikään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

16. elokuuta 2011

Ajatuksenvirtaa

 Mitä kaikkea sitä ehtiikään ihmisen mielessä liikkua eräänä uneliaana aamupäivänä.

  • Huomasin, että mun olkapäät ovat muodoltaan epäsymmetriset. Ovatko ne vasta lähiaikoina tulleet sellaisiksi vai enkö vain ikinä ole 23 vuoden aikana katsonut niitä tarkasti? 
    • Erään pankin mainoslauseena on "Tapaa taloutesi täällä". Jos lauseen ekasta sanasta ottaisi viimeisen kirjaimen pois, olisi sanoma paljon viihdyttävämpi.
    • Miksei vielä ole olemassa latureita, jotka lataisivat kännykän akun ihan hetkessä (tyyliin yhdessä minuutissa)?
    •  Miksen ole ikinä nähnyt Bollywood-elokuvaa, vaikka haluaisin?
    • Onpas kummitukselle monta nimeä: kummitus, aave ja haamu. Ensimmäinen on kyllä luontevin.
    • Tulisivatko minipossu ja koira hyvin toimeen, ja kumpikohan niistä ottaisi todennäköisemmin johtajan aseman?
    • Kun asiakkailta kysyy töissä, haluavatko he kirjaostoksilleen muovipussia, vastaus on hyvin usein "No jos sulla on niin voisin ottaa" tai "Joo, jos sä viitsit antaa".  Välillä olisi suuri kiusaus vastata "Ei, ei mulla ole" tai "Emmä kyllä viitsi" :) 
    •  Miksi juuri olutta pidetään miesten juomana ja siideriä naisten? Ovatko miesten ja naisten makuhermot siis erilaisia vai onko kaikki vain mainonnan tulosta?
    •  Työkaverini sanoi, että pitelen kynää kuin vasenkätinen (olen siis oikeakätinen). En tiedä, pitäisikö mun olla ilahtunut vai loukkaantunut. Vasenkätisten tapa kirjoittaa on kyllä mielestäni ollut aina melko hauskannäköinen.
    • Näin unta, jossa joku nainen kertoi, että hänen kasvatusäitinsä on Päivi Räsäsen lapsenlapsi. Hmm, mites vanha sen Räsäsen siinä tapauksessa pitäisi olla, +80?
    • Olisipa ahdistavaa asua Suomenlinnassa.
    • (Tähän kohtaan olin kirjoittanut sanan "hirvi", mutta nyt en pysty millään muistamaan, mitä sanottavaa mulla olisi mahdollisesti voinut olla hirvi-aiheesta :D )

    14. elokuuta 2011

    All good things come to an end

    Tänään sunnuntaina tajuntaani hiipi vaivihkaa eräs orastava totuus: ehkä se kesä alkaa pikkuhiljaa todella olemaan loppupuolella. Pakko se on aina jossain vaiheessa myöntää itselleen. Tietenkin kesän loppuminen tuntuu aina hieman haikealta, mutta toisaalta pitää samaa aikaa olla iloinen menneen kesän ihanista muistoista ja tapahtumista - ja ehkä salaa haaveilla joistain syysvaatteista :)

    Yksi tapahtumarikas muisto tältä kesältä syntyi taas eilen, kun vietimme iltaa isolla kaveriporukalla. Teemana oli railakas kesäillanvietto ja sitä se kyllä oli! Samalla muistui elävästi mieleen, kuinka kesä alkoi juuri samaisen porukan kanssa parin eri mökkireissun merkeissä, kulminoituen juhannukseen, kuten niin monena vuonna aiemminkin. Nyt ympyrä ikäänkuin sulkeutui tämän kesän osalta, kun kokoonnuimme Kallahdenniemen rannalla (luonnonsuojelualue Vuosaaressa) hyvän ja ei-niin-hyvän läpän, monien naurujen, musiikin ja kuulumistenvaihtojen merkeissä.

    Yhdistin kirppikseltä löytämäni pitsipaidan farkkushortseihin. Ihanaa, kun pystyi olemaan vielä vähissä vaatteissa!


    Joonas tutkii infotaulua.

    Oli todella hyvä tuuri, että paikalle oli päässyt koko porukka laajimmassa mahdollisessa kokoonpanossaan. Kallahdenniemen piknik-tunnelman ja uimisten jälkeen siirryimme illalla kaverin asunnolle ja myöhemmin vielä erääseen itä-helsinkiläiseen tanssimestaan. Voin kertoa, että noin 15 ihmisen liikuttaminen paikasta A paikkaan B on hieman haasteellista, mutta kasassa pysyttiin! 

    Kaikki muut olivat kaatuneet naama edellä kuraan paitsi minä ;)

    Kaverin parvekkeella iltaauringon paistaessa kasvoille osasi iloita siitä, että juuri eiliseksi sattui niinkin lämmin päivä, ottaen huomioon tämän viikon lukuisat sadekelit. Loistava loppuhuipennus kesälle 2011, jos niin jo uskaltaa sanoa :)

    11. elokuuta 2011

    Sämpylä on hassu sana

    Kotonamme oleva kaasu-uuni rajoittaa aina välillä mun kroonista intoa leipomiseen. Erityisen vaikeaksi rakas kaasu-uuni heittäytyy silloin, kun pitäisi tehdä sämpylöitä tai pullia: silloin se polttaa poikkeuksetta niiden pohjat mustiksi, jättäen sisällön kuitenkin raa´aksi. Jep, olen kokeillut pienempää lämpötilaa sekä pellin laittamista ylimmälle mahdolliselle tasanteelle. Ainoa keino onnistuneiden sämpylöiden ja pullien tekoon keittiössämme on osoittautunut silikonisen muffinssivuoan käyttöönotto. Silikoni johtaa lämpöä heikosti, joten sen avulla pohjat eivät pala ollenkaan yhtä pahasti.

    Muffinssivuoka on kuitenkin aiheuttanut muffinseille suunniteltujen aukkojensa kanssa seuraavan ongelman: sämpylöistä tulee liian pieniä. Sämpylöiden kuuluu olla isoja. Niin. Siksi painuimmekin tänään Joonaksen vanhempien asunnolle leipomispuuhiin, jossa pääsimme käyttämään ihanaa, tavallista sähköuunia. Voi sitä riemua, kun pystyi katselemaan lasin läpi uuniin rauhallisin mielin, uunin sisällä olevan valon valaistessa työmme hedelmiä (valoakaan kaasu-uunissamme ei ole, minkä takia luukkua joutuu jatkuvasti aukomaan vainoharhaisena nähdäkseen sisään). Aloinkin suunnitella J:n vanhempien uunin varastamista tänne ja tuon kaasukapistuksen raahaamista tilalle yön pimeinä tunteina. Sitten vaan lukittautuisin asuntoomme ja leipoisin mielipuolisena kuin viimeistä päivää, kaikkien niiden palaneiden löllösämpylöiden jättämien traumojen korvaamiseksi!

    Mutta asiaan: tämänpäiväisen jauhoisen leipomisurakkamme tuloksena syntyi suuri kasa valtavia sämpylöitä - maailman parhaita sellaisia! (nyt kaikki karppaajat voivat lopettaa lukemisen ettei tule leivänhimo! Heh). Rakastan juuri tuolla reseptillä tehtyjä, omin käsin loihdittuja sämpylöitä. Ne voittavat sekä maultaan että sisällöltään ylivoimaisesti kaupan sämpylät: reilun puolen tunnin rehkimisen tuloksena saa lisäaineettomia, vähäsuolaisia, tuoreita sämpylöitä.

    Sämpylöitä sen kokoisina, kuin niiden kuuluukin olla :)


    Sähköuunien ylin ystävä

     Reseptinä käytän aina Myllyn Paras-sivustolta löytyvää kaurahiutalesämpylöiden reseptiä. Pääaineina niissä ovat siis kaurahiutaleet sekä hiivaleipäjauhot eli niin kutsutut tummat vehnäjauhot. Eivät ne kyllä värinsä puolesta ole tummaa nähneetkään, mutta ovat kuitupitoisempia kuin tavalliset jauhot, mikä on aina plussaa.


    Jos olisi aikaa (ja kunnon uuni... se varmaan tuli kaikille jo selväksi :D ), tekisin kaikki leivät aina itse. Ruisleipääkin olisi kiva joskus kokeilla tehdä, koska se on kuitenkin se leipä, jota pääasiassa tulee kaupasta ostettua. Jostain syystä päässäni vallitsee kuitenkin sellainen mielikuva, että ruisleivän teko olisi jotenkin tosi vaikeaa. Siitä, että miksi se olisi vaikeaa, mulla ei ole hajuakaan. Pitänee siis ottaa asiasta selvää tarkemmin!

    10. elokuuta 2011

    Rennot retkut

    Jos töissä olisi käytössä työn puolesta annettava uniformu, ei tarvitsisi ikinä miettiä pukeutumista aamuisin. Toisaalta silloin tulisi paljon harvemmin mahdollisuuksia käyttää eri vaatteita, paitsi tietenkin vapaa-ajalla. Se taas tietäisi suppeampaa vaatekaapin sisältöä tai ainakin sitä, että joitain vaatteita tulisi käytettyä hirveän harvoin.

    Omalla työpaikallani saa onneksi pukeutua omiin vaatteisiin ilman sen kummempaa pukukoodia, mikä on mielestäni hyvä asia. Joskus töihin mennessä jaksaa panostaa enemmän vaatteisiin, mutta varsinkin näin kesäisin arvostan työpukeutumisessa eniten rentoutta ja mukavuutta (kuulostan joltain 50-vuotiaalta). Usein huomaan yhdisteleväni jotain löysää ja jotain tiukempaa: esimerkiksi jos laitan päälleni löysät caprihousut tai shortsit, niin paidaksi valikoituu joku tyköistuva yksilö. Tilanteen ollessa toisinpäin päälle saattaa eksyä pillifarkut ja sen seuraksi joku löysä paita. As simple as that! Pitää varmaan patentoida tämä loistava oivallus.

    Esimerkkinä normaalista työasustani toimii vaikkapa eilen käyttämäni asukokonaisuus:

    Pitkästä aikaa farkut päällä! Farkut Mango, toppi kirppari, punaiset silmät omasta takaa (Picasan punasilmäisyyden poistaja-toiminto ei oikein toimut tässä kuvassa, vaan lopputulos oli isot mustat pallot silmien kohdalla. Olkoon siis punaiset).


    Mun haamu tuli myös kummittelemaan. Hassu kamera.


    Tykkään tuon toppini taskuista tosi paljon.


    En myöskään jaksa näin kesäisin meikata töihin juuri koskaan. Osittain se on laiskuutta, osittain sitä, että kesällä päivettynyt iho saa silmät erottumaan naamasta joten kuten muutenkin ilman ripsiväriä. Kouluun taas meikkaan oikeastaan aina ja sinne myöskin mietin vaatteet tarkemmin. Ehkä tämä kaikki selittyy sillä, että koulussa tulee seurusteltua muiden ihmisten kanssa, kun taas töissä olen suurimman osan päivästä yksin - ja kohtaan tietenkin asiakkaita, mutta uskon heidän olevan kiinnostuneempia  myynnissä olevista kirjoista kuin mun pukeutumisesta tai meikittömyydestä :)

    Onko teidän koulu- ja työpukeutumisessa mitään eroavaisuuksia?

    8. elokuuta 2011

    Kallio, Berghäll

    Olen aina pitänyt Kalliota vähän pelottavana kaupunginosana. Okei, onhan sen sijainti tosi hyvä, asukaskunta on mukavan nuorta ja meininki muutenkin kivan boheemi, mutta jotenkin vain arastelen varsinkin Helsinginkadun levotonta tunnelmaa ja suurta spurgumäärää. Joskus satuin näkemään jonkun pahoinpitelynkin lähellä Sörkän metroasemaa. Kovin usein en Kallion seudulla yleensä pyörikään, mitä nyt joskus kyläilen muutaman siellä päin asuvan kaverin luona. Ehkä se turvallisuudentunnekin on vaan tottumiskysymys, koska omilla kotikulmillani Itä-Helsingissä en yleensä koe oloani kovin turvattomaksi - samaa mieltä ovat varmasti monet kalliolaisetkin omasta asuinpaikastaan.

    Lauantai-ilta tuli kuitenkin vietettyä poikkeuksellisesti Kallion kaduilla. Siellä järjestettiin nimittäin ensimmäistä kertaa ilmainen Kallio Block Party-tapahtuma, jonka olin bongannut Facebookista. Ohjelmassa oli luvassa esiintyjiä parilla eri lavalla, muita esityksiä ja pieniä myyntikojuja. Lähdettiin siis sinne pyörimään ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, koska en oikein osannut odottaa, olisiko kyseessä pissisten valloittama siiderinhuuruinen tapahtuma (worst case scenario...) ja olisiko paikalla paljon jengiä ylipäätään.



    Tapahtuma osoittautui lopulta mielestäni tosi onnistuneeksi! Esiintyjät olivat pääasiassa aika tuntemattomia, Olavi Uusivirtaa lukuunottamatta, jonka esiintyminen satuttiinkin juuri näkemään. Paikalla oli rauhallinen mutta iloinen tunnelma, ihmiset juttelivat, jotkut tanssivat kaduilla ja osa istuskeli puistossa. Mitään örvellystä ei näkynyt, mikä oli positiivinen yllätys. Yleisö oli muutenkin aika hipsteri-henkistä, mikä tuntui ainakin tunnelman osalta olleen hyvä asia. 




    Siellä se Olavi lauleskelee.


    Omasta ikkunasta näki varmaan lavalle vielä paremmin.

    Sininen kirpparipaita on ollut lähiaikoina oikein tehokäytössä: töissä, hoitokoiraa kävelyttäessä ja tuolla Block partyssa. Olen vain niin tykästynyt tohon väriin!


    Hah, pakko vielä mainita eräs asia liittyen tuohon alussa mainitsemaani Kallion ja Itä-Helsingin turvallisuusaiheeseen. Luonnostelin tämän tekstin nimittäin osittain valmiiksi jo myöhään eilen illalla ja olin kirjoittanut tuon lauseen, että "kotikulmillani Itä-Helsingissä en yleensä koe oloani kovin turvattomaksi". Aika tragikoomista, sillä pian tämän jälkeen jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni soittamaan hätänumeroon: joku laitapuolenkulkija raahasi kerrostalomme pihalla olevaa painavaa roskispönttöä ja yhtäkkiä kuului valtava lasin rysähdys - spurgu oli vetänyt ulko-oven viereisen lasiseinän rikki sillä roskiksella ja tunkeutunut rappukäytävään. Ääni oli todella massiivinen, asummehan sentään tokassa kerroksessa. Soitimme sitten 112:een ja poliisit tulivatkin paikalle ihan parissa minuutissa. Vaihdettiin niiden kanssa pari sanaa ja kohta he raahasivatkin rapusta sen lasinrikkojan pois ja veivät mukanaan.

    Että sellainen sunnuntai-ilta täällä idässä... ;)

    6. elokuuta 2011

    Hoitokoira

     Meillä on parin päivän ajan ollut hoidossa eräs 2,5-vuotias karvaturri:



    Kultainennoutaja Leo on ollut meillä ennenkin hoitokoirana ja on aina yhtä ilahduttavaa saada se kyläilemään. Mikä parasta, Leo on oikeasti helpoin mahdollinen koira: se on hyvin rauhallinen ja huomaamaton, tottelee helposti, menee istumaan ilman erillistä kehotusta kun tullaan lenkiltä tai kun se saa ruokakipon eteensä ja on muutenkin ihanan lempeä ja sympaattinen.

    Leo, rauhallisuuden perikuva.

    Lenkkeillessäkin Leo vain vilkuilee hillitysti ohikulkevia ihmisiä ja koiria, yrittämättä rynnätä niitä kohti ja on haukkumatta (itseasiassa en ole tainnut ikinä kuulla sen haukkuvan?). Nykyään sillä on lenkillä ollessa vetämistä estävä kuonohihna, joten se ei enää onneksi vedäkään yhtään. Se vetohihna saa Leon erehdyttävästi näyttämään mielestäni vaalealta riimupäiseltä ponilta, mikä on aika söpöä.

    Ponikoira.


    Hihna ja mun paita sattuivat olemaan sävy sävyyn, kappas :)

     On Leo kyllä pariin otteeseen osoittanut, että myös luonnetta löytyy. Kerran meitä vastaan tuli pumpulimainen bichon frise-rotuinen koira, ja yhtäkkiä Leo löi jarrut pohjaan. Pystyin lähes näkemään sydänten muodostuvan Leon silmistä, kun hän tuijotti tätä valkoista ilmestystä ja kieltäytyi liikahtamasta. Yritin sitten kaikin keinoin saada koiran liikkeelle, kutsumalla ensin lempeästi ja lopulta napakammin, vetämällä hihnasta ja lopulta työntämällä koko koiraa - tuloksetta. Sitten Leo teki taktisen siirron: se heilautti hihnaa pienellä päänliikkeellä ympäri ja yhtäkkiä koko kuonohihna olikin pois sen päästä ja löysästi kaulalla. Kuinka ovela koira! Seuraavina päivinä Leo on toistanut tämän kuonohihnan poistamisoperaation pariin otteeseen, yleensä juuri kun olemme olleet saapumassa kotiin. Sitten se vain katselee minua tyytyväisenä ja antaa tyynesti asettaa hihnan takaisin. Hassu!

    Hoitohauvasta löytyi myös viekkaampi puoli.


    Mukavaa viikonloppua kaikille!

    4. elokuuta 2011

    Dream big

    Ideat isoihin matkoihin alkavat yleensä epämääräisenä kaikokaipuuna johonkin päin maailmaa. Kaikki tekemäni vähänkin isommat matkat ovat saaneet alkunsa siitä, että olen palavasti halunnut johonkin tiettyyn maahan tai maanosaan, ja siten siemen tulevalle matkalle on alustavasti kylvetty (ööh, mistä toi lauseen loppupuoli oikein tuli?). Seuraava askel unelman toteuttamiselle on ajankohdan päättäminen. Se saattaa osoittautua melko haastavaksi töiden ja koulun kannalta, mutta mitä aikaisemmin on suunnitelmiensa kanssa liikkeellä, sitä helpompi on ehtiä järjestää elämäntilanne matkan kannalta sopivaksi - ja sitä enemmän on tietenkin aikaa kerryttää matkabudjettia.

    Päätin jo keväällä Kaakkois-Aasiasta palattuamme, että haluan toteuttaa opiskeluideni aikana vielä yhden pitkän matkan. Kaakkois-Aasian matka hoitui aika näppärästi olemalla yliopistosta pois yhden periodin ajan, eikä vaikuttanut opiskeluideni etenemiseen juurikaan. Nyt on kuitenkin se tilanne, että mulla on enää hassut kaksi vuotta opiskeluita jäljellä. Teen kandintyön nyt syyslukukaudella ja kevätlukukaudella näyttäisi olevan tiedossa paljon maisterikursseja. Lähtö voisi siis sijoittua esimerkiksi syksyyn 2012 - joka tapauksessa rinkka olisi tarkoitus heittää selkään ennen varsinaisen gradun vääntämistä.

    Ja minne sitten lähdettäisiin? Aasia kiinnostaa edelleen kaikkein eniten, joten tällä kertaa suuntana voisi alustavasti olla Intia ja Nepal. Mulle on pikkuhiljaa kasvanut hyvin suuri kiinnostus juuri noita kahta maata kohtaan ja olen jo nyt viettänyt tuntikausia selaten esimerkiksi pallontallaajien keskustelupalstoja :)

    Eli Intia...








    ...ja Nepal.






    Kaikki ylläolevat kuvat weheartit.com.

    Unelmoin, että voisimme olla tien päällä puolisen vuotta. Ei, se ei ole paljon, sillä 2,5 kuukautta Kaakkois-Aasiassa meni niin älyttömän nopeasti, että voisin ehdottomasti olla pois vielä pidempää. Tämä kaikki on tietenkin vielä haaveen tasolla ja yli vuoden päähän ulottuvat suunnitelmat ovat aina epävakaalla pohjalla. Mutta toisaalta ei myöskään voi saavuttaa haluamaansa, jos ei ensin ole unelmia tai tavoitteita. Niistähän kaikki lähtee.

    Laos, Don Khon, 2011.
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...