28. heinäkuuta 2011

Voihan suolakurkku

 Jos meillä olisi oma piha, tämä olisi juuri sitä aikaa kun voisi syödä satoa marjapensaista ja kaivaa kasvimaasta kaikkia ihania juttuja. Jos olisi edes oma parveke, niin sinnekin voisi laittaa jotain pientä kasvamaan, kuten amppelimansikoita, salaattia tai yrttejä. Niin, kämpässämme ei tosiaan ole parveketta - ja valitettavasti muutaman viikon päästä joudutaan luopumaan myös ainoasta yhteydestä ulkomaisemaan, koska kämppä ikkunoineen peittyy pressun alle julkisivurempan seurauksena. Nyt pitää siis intensiivisesti tuijotella ikkunoista ulos koko loppuvuoden edestä, koska elokuun puolivälistä eteenpäin ainoa näkymä tulee olemaan pressun sisällä vaeltavat virolaiset rakennustyömiehet :P

Onneksi tuttavapiiriin kuuluu kuitenkin onnekkaita pihallisia ihmisiä, joiden sadonkorjuusta (onpas vanhahtava sana) voi näin kesäisin päästä nauttimaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on isäni, joka käväisi kylässä yksi päivä ja toi mukanaan omasta kasvimaasta tulleita uusia perunoita, itse kasvattamaansa salaattia ja muutaman litran metsästä poimimiaan mustikoita. En tiedä onko siinä jokin psykologinen vaikutus, mutta esimerkiksi se salaatti maistui jotenkin niin paljon paremmalle kuin kaupasta ostettu. Ja mustikat, niitä voisin syödä litrakaupalla!



Lähdetään joko tällä tai ensi viikolla iskän luo maalle käymään pitkästä aikaa, ja voi olla että rohmuan mukaani vielä edellämainittujen lisäksi viinimarjoja ja kurkkuja. Hmm, opin muuten vasta vähän aikaa sitten, että suolakurkut tehdään kurkuista. Mammani vain mainitsi puhelimessa että aikoo valmistaa suolakurkkuja, ja olin hetken ihan ymmälläni: "Valmistaa..? Siis mitä sä tarkoitat?". Olin ilmeisesti jotenkin olettanut suolakurkkujen olevan jokin oma lajikkeensa. Sama juttu kävi popcornien osalta joskus viime vuonna, kun sain kuulla että ne on tehty maissista. Olin kai ajatellut niiden vaan olevan, öö, popcorneja. Kyllähän nimi popcorn ehkä antaa jotain osviittaa, mutta silti...

Tässä sitä huomaa taas yliopiston opetusten teoreettisuuden, kun olen tällaisiltakin tiedoilta onnistunut välttymään ;) T: Tyttö, jolla on kolme vuotta elintarvikealan opintoja takana.

27. heinäkuuta 2011

Läpinäkymätön

Kirjoittelin viime kuussa täällä mekosta, jota en ollut pystynyt käyttämään helman läpinäkyvyyden vuoksi. Mekko on siis ostettu Thaimaasta alkuvuodesta ja nyt kesällä sain vihdoin ryhdistäydyttyä ja ostettua helman sisälle toisen kankaan. Ilokseni voin ilmoittaa, että nyt vihdoin se kangas on myös sinne ommeltu - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt on helmassa tuplakangas. Reunan hapsut pitäisi vielä siistiä jos jaksan ensi tilassa ;)


Kankaan ompelin sisäpuolelle ihan omin kätösin, koska en omista ompelukonetta. Saman homman hoitaminen ompelukoneella olisi kyllä varmasti säästänyt aikaa ja hermoja!




Alle ompelemani kangas on ihanan kevyt eikä onneksi tee mekon helmasta raskasta, niin kuin olin jossain vaiheessa pelännyt. Ja mikä parasta, nyt ei ainakaan näy enää läpi!

Pienimuotoinen vaatteiden tuunaus on kyllä näköjään aika palkitsevaa, varsinkin jos kyseessä on vaate, mitä ei ilman pientä muokkausta voi syystä tai toisesta käyttää. Kynnys vaatteiden muokkaamiseen olisi tietenkin matalampi, jos omistaisin sen ompelukoneen ja jos vieläpä osaisin käyttää sitä (en koskaan ala- ja yläasteella oppinut, miten se lanka pujotetaan sinne koneeseen...), mutta sujuu se paremman puutteessa onneksi näinkin :)

25. heinäkuuta 2011

Kaksi puolta

Heinäkuun viimeinen viikko alkoi juurikin nyt. Eii! Kesällä ei missään nimessä saisi miettiä päivämääriä tai ajan kulumista, mutta välillä ne vain hiipivät salakavalasti mieleen. Kesällä jos milloin pitäisi elää hetkessä ja jättää se kalenteri jonnekin pölyttymään - ja mielestäni olen kyllä onnistunut siinä aika hyvin. Viimeksi olen tainnut kirjoitella kalenteriini jotain toukokuussa, joten ainakin irrottautuminen orjuudesta sitä kohtaan on ollut melko tehokasta :)

Viikonloppuna käytiin näkemässä kavereita ja olin liikkeellä tälle kesälle hyvin tyypillisessä asussa. Tuo Gina Tricotin tuubitoppi sopii mielestäni tosi hyvin noihin itsetehtyihin farkkushortseihin erityisesti sen takia, että shortsit ovat aavistuksen verran korkeavyötäröiset.


Toppi GT, shortsit omatekemät, neule Only, kengät kirppari.

Iloisista ilmeistä huolimatta viikonloppua varjosti tietenkin uutisointi Norjan tapahtumista. Kaikkia tuntemuksia on vaikea tiivistää mihinkään järkevään muotoon, koska koko tapahtuma oli niin järkyttävä kaikessa julmuudessaan. Asia, jonka kuitenkin haluan nostaa esille, on läheisten saarien mökkeilijoiden toiminta: jotkut ihmiset olivat lähteneet samantien pelastamaan veneillään niitä pakoon uivia nuoria. Yksikin pariskunta oli kuulemma palannut saarelle neljä kertaa pelastamaan aina uuden satsillisen, vaikka luoteja sateli veneen viereenkin. Se jos mikä oli äärimmäisen rohkeaa ja epäitsekästä toimintaa.

Jos tuo koko tapahtumaketju osoitti jälleen maailmassa olevan pahuutta, näytti se onneksi myös sen, että aina löytyy myös paljon pyyteetöntä hyvyyttä ja välittämistä. Sitä ei pidä unohtaa.

23. heinäkuuta 2011

Piristettä

Usein kun töissä on aamuvuoroviikko, mulla on tapana valitella väsymystäni ja lyhyiksi jääviä yöunia. En vaan osaa mennä ennen puoltayötä nukkumaan, vaikka kuinka tietäisin herätyskellon soivan 7:30. Yhtenä iltanakin oltiin kymmenen jälkeen vielä iloisesti uimassa, vaikka järkevä ihminen olisi siinä vaiheessa tekemässä jo ilta-askareitaan. Toisaalta en saisi valittaa, sillä aamuvuorot ovat kuitenkin paljon mukavampia kuin iltavuorot. Iltavuoroviikolla nimittäin harmittelen aina ajanpuutetta ja sitä, kuinka ei ehdi nähdä ketään kavereita.

Okei, ei tämä angsti ole niin yleistä miltä kuulostaa, mutta joinain viikkoina vaan on enemmän energiaa kuin toisina :) Ajoittaisen väsymyksen keskellä kuitenkin pienet piristävät asiat ovat aina tervetulleita, ja niitä on tähänkin viikkoon mahtunut. Vietin tuossa toissapäivänä äärimmäisen suurta ja juhlimisen arvoista juhlapäivää, nimittäin nimipäivääni ja sain pari piristävää juttua. Toinen oli äidin postitse lähettämä muhkea paketti, joka sisälsi muutamia kivoja vaatteita - ei tosin mitään uusia, vaan sellaisia joita äiti on itselleen ostanut eikä kuitenkaan käyttänyt. Mun piti saada kyseinen vaate-erä jo viime kerralla kun äiti oli käymässä Helsingissä, mutta äitipä unohti ne, joten siksi ne tuli näin jälkikäteen postin kautta. Ja sopivasti juuri nimipäivänäni :) 

Paras juttu paketin sisällöstä oli valkoinen pilkullinen toppi. Simppeli, mutta juuri sellainen mille tulee aina käyttöä!


Mikäs toi käsijuttu on..?



Toinen piriste oli tätini ja mummoni yhdessä lähettämä nimpparikortti, jossa oli ihanan kaunis runo. Olen heikkona kaikkiin herkkiin runopätkiin ja varsinkin postikorteista niitä tulee usein bongattua.


Kaunista!


Toisen ilahduttamiseen ei aina tarvita sen suurempia tekoja, vaan pienetkin jutut voi pelastaa päivän :) Hauskaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!

21. heinäkuuta 2011

Still running

 Kirjoittelin täällä aiemmin siitä, että olen aloittanut juoksemisen. Ilokseni voin kertoa, että lenkkeilyharrastus on jatkunut hyvällä tahdilla ja positiivisella fiiliksellä! Aiemmin mainitsemani ongelma kylkeen pistämisen kanssakin on onneksi hieman vähentynyt. Kyllä sitä edelleen esiintyy silloin tällöin, mutta joka kerta se myös loppuu aika nopeasti, joten en enää osaa "pelätä" sitä.

Pyrin käymään kaksi kertaa viikossa juoksemassa ja lenkkien pituudet ovat tähän mennessä olleet 35-45 minuuttia. En oikein osaa arvioida kuinka monta kilometriä siinä ajassa tulee kipitettyä, mutta ajallisesti tuon pituinen juoksulenkki on mulle tässä vaiheessa aika passeli :) Ja on se juokseminen kyllä hemmetin koukuttavaa! Nyt ymmärrän hieman paremmin esimerkiksi iskääni, joka juoksentelee yhden tai kaksi maratonia joka vuosi. Se on juurikin se lenkin jälkeinen fiilis, joka kruunaa sen hyvänolon tunteen ja auttaa jaksamaan.

 Tässä tyypillinen esimerkki juoksuasustani (älkää huomioika kaameita vaateröykkiöitä taustalla, hui!)


Juoksuhousuissani ei ole taskuja, joten olen keksinyt sitoa kotiavaimen lenkin ajaksi mp3-soittimen johtoon. Sitten soitin vain housunkaulukseen ja menoksi :)

 Yksi suuri motivaationtuoja juoksemiseen tapahtui viime viikolla: ostin nimittäin vihdoin uudet juoksulenkkarit ja on lievästi sanottuna erilaista juosta kunnon kengillä! Edelliset lenkkarini olivat ehtineet jo melko säälittävään kuntoon ja sisäpuolelta kantapään kohdalta puhkikuluneet, joten tarve uusille tossuille oli oikeasti olemassa. Tässä edelliset kenkäni...


... ja tässä uudet:




Jee! Uudet kengät on Adidaksen ja onnistuin löytämään ne aikamoisessa tarjouksessa (tarjoushaukka kun olen). Ehdin kiertää suht monta urheilukauppaa, kunnes eräässä Intersport Megastoressa onnisti: noiden kenkien alkuperäinen hinta oli 170 euroa mutta nyt ne olivat tarjouksessa 49,90! Okei, eihän noista "alkuperäisisistä" hinnoista voi koskaan olla varma, mutta kyllä se jotain osviittaa varmaan laadusta antaa. Ainakin kengät joustavat ihanasti jalassa ja tekevät siten askelluksesta helppoa. Muilla vaatteilla ei juostessa ole suorituksen kannalta väliä (paitsi onhan se suositeltavaa että on vaatteet päällä, hehheh), mutta kengät on syytä olla tarpeeksi laadukkaat. Tästä on hyvä jatkaa!

20. heinäkuuta 2011

Thomas Sabon korujuttuja

Oi voi. Haluaisin niin saada Thomas Sabon rannekorun. Oltiin ihanien yliopistokavereiden kanssa juhlistamassa yhden meistä kandiksi valmistumista ja ostettiin hänelle lahjaksi palanen Thomas Sabon koruun - tämä kandikaveri on muuten Nanna ja idean tähän lahjaan olin bongannut mistäs muualta kuin hänen blogistaan :) Kuinka käteviä nämä blogit ovatkaan lahjaideoiden suhteen!

 No, joka tapauksessa, en ollut ennen kuullutkaan mistään thomassaboista (olen aina jotenkin vähän myöhäisherännäinen näissä jutuissa. Nomination-koruistakin kuulin vasta ekaa kertaa siinä vaiheessa kun niitä oli ollut jokaisen ranteissa jo ainakin vuoden), mutta nyt kun käytiin toisen kaverin kanssa valitsemassa Nannalle tällainen "charmi" eli palanen, niin ihastuin todenteolla. Stockalla oli ihan oma nurkkauksensa niille, joten arvatkaa vaan kasasinko mielessäni jo itselleni unelmakorua!

Tämän rannekorun kun saisi ja siihen muutamia ihania palasia.

Ideanahan noissa koruissa on se, että niistä voi erikseen ostettavien palasten avulla tehdä juuri omannäköisensä. Valinnanvaraa charmeissa on niin paljon, että niistä on hyvin helppo löytää mieleisiä yksilöitä symboloimaan jotain asiaa tai ihan vaan henkilöä, jolta sellaisen sattuu saamaan. Nominationista eroten noissa Saboissa palaset siis roikkuvat ja muutenkin ainakin mun silmää ne miellyttävät enemmän kuin Nominationit. Poimin Thomas Sabon nettisivuilta muutamia suosikki charmejani:





Neliapila symboloi tietenkin onnea, jota tarvitaan aina. Tämä pala on jotenkin ihan mielettömän kaunis!


Supersöpöt miniballerinatossut. Tällä ei ehkä ole kovin syvällistä merkitystä söpöyden lisäksi paitsi ehkä se, että olen ehdottomasti enemmän ballerina- kuin korkokenkätyttö :)



Oman kullan nimikirjain symboloisi tietenkin mun elämän tärkeintä ihmistä.


Olen kova kalafani, siksi tämä. Vitsi! Kalat on siis horoskooppini ja sen takia se olisi mukavaa saada. Muuten kala ei sinänsä kuulu lempieläimiini, paitsi esimerkiksi maukkaana lohifileenä lautasellani ;)


Tämä on lempparini näistä kaikista! Ihana siipi symboloi mulle vapautta ja mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita elämässä.  Rakastan tätä charmia, sillä merkityksensä lisäksi se on myös todella kaunis. Oi että. Vinkkinä vaan, että jos joku haluaa lahjoa mua, niin tällä palalla voisi aloittaa...


Joudun melkein syömään sanani samantien, sillä myös tämä yksilö kuuluu mun lempicharmeihin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tuosta palasta jos mistä tulee mieleen vain yksi sana - rakkaus.


Tämä palmu on aivan ihana, tosin jos saisin päättää, se saisi olla kauttaaltaan hopeinen. Tästä tulee mieleen kaikki menneet ja tulevat matkat, tropiikin lämpö, merentuoksu ja se, kun ei tunne turhaa huolta huomisesta.


 Nemo! Olen ollut kova Nemoa etsimässä-fani siitä lähtien kun se ilmestyi (huom, taisin olla silloin kuitenkin jo lukioikäinen, hehhee...). Tämäkin pala saisi olla mielummin hopeanvärinen. Mutta sitten se toisaalta olisi vain joku random-kala ja en edelleenkään fanita kalaa noin eläimenä. Mutta Nemo on silti ihana. Pitääpä katsoa se leffa taas jonain päivänä.









En yhtään tykkää kun mulle tulee tällaisia kalliita pakkomielteitä. Itse koru sekä yksittäiset palaset maksavat kuitenkin sen verran paljon, että ei niitä oikein viitsi spontaanisti itselleen ostella tällaisena pihinä opiskelijanretaleena. Mutta toisaalta mulla ei ole mitään kivaa rannekorua, varsinkaan hopeista. Ja onhan mulla säästynyt rahaa siinä, että ostelen suurimman osan vaatteista kirpparilta. Enkä ikinä omistanut sitä Nominationia! NIIN. Ja oleellinen pointti on myös se, että laajojen charmi-valikoimien takia ei olisi vähään aikaan vaikeuksia keksiä lahjatoiveita - ei sillä että se olisi tähänkään mennessä osoittautunut kovin suureksi ongelmaksi ;)

18. heinäkuuta 2011

Paitoja ja irkkubaari

Jaahas, mielikuvitukseni otsikoinnin suhteen on näköjään taas huipussaan! Voisin palkata jonkun keksimään otsikoita teksteihini, koska niiden luominen on jotenkin äärettömän hankalaa. Tai sitten voisin vaan olla ajattelematta asiaa sen kummemmin. No, asiaan: lupasin esitellä ne viimeisimmät Hietsun kirppikseltä löytämäni ostokset. Torstaina mukaan tarttui siis kaksi paitaa ja molemmat pääsivät viime viikonloppuna jo käyttöön :)

Eka löytö oli Lindexin sininen paita eurolla. Ihastuin ton paidan malliin, yksityiskohtana olevaan vetoketjuun ja ennenkaikkea väriin: jotenkin tosi raikas sinisen sävy. Muutenkin mulle on kehittynyt pieni fiksaatio saada sinisiä paitoja, niin nyt onnisti senkin puolesta. Kyseinen paita pääsi siis ensikäyttöön lauantain työvuoroon.

 Olemuksestani voi päätellä, kuinka paljon iltavuoroon lähteminen kiinnosti.




Samana iltana puin päälle myös toisen löytöni, joka on puuterinvärinen, osittain pitsinen toppi. Siitä pulitin jopa 2,5 euroa, ja kotona sovittaessa se osoittautui täysin hintansa arvoiseksi (huom, suhteutettuna kirpparihintatasoon tietenkin :) ). Paidan laitoin päälle, kun olimme lähdössä viettämään kullan synttäreitä Molly Malonesiin pienellä kaveriporukalla.





Olen ollut tämän vuoden puolella huikeat kaksi kertaa baarissa ja molemmat kerrat juuri tuolla irkkubaarissa. Siellä on aika pitkälti kaikkea, mitä viihtyisässä baarissa tuleekin olla, ja asiakaskunnasta puuttuu onneksi kokonaan teinit (nimimerkillä, "Kävin viime vuonna kerran vahingossa Herkussa ja traumatisoiduin 18-vuotiaiden runsaasta edustuksesta"). Saatiin tuolla Mollyssa kokea myös miltä tuntuu, kun baari evakuoidaan palohälytyksen takia kadulle. Hälytys oli tietenkin aiheeton, mutta tulipahan seisoskeltua kadulla ja koettua sekin!

Ainiin, baarista sai ilmaisia postikortteja ja sieltä löytyi tälläinen:



Jee, pitääpä keksiä Leijonille joku kunniapaikka täältä kämpästä!

16. heinäkuuta 2011

Auton kun saisi

 Haluaisin ihan hirveästi hommata auton. Kyllä. Jonkun kivan, näppärän kokoisen menopelin. Syytän tämän yhtäkkisen autokuumeen alkamisesta sitä, kun saimme kesä-heinäkuun vaihteessa pitää lainassa pikkuveljeni autoa 1,5 viikon ajan. Ehdin jo niin kiintyä siihen kapistukseen! Yhtenä päivänä hurautettiin Espooseenkin hoitamaan asioita 15 minuutissa, kun julkisilla kulkuvälineillä samaan matkaan olisi mennyt tunti. Yhtäkkiä ymmärrän kaikkia yksityisautoilijoita niin paljon enemmän. Kyllähän Helsingissä pärjää ilman autoakin mainiosti, mutta täytyy se myöntää, että oma auto olis aika ihana.

Mulla on ollut ajokortti jo yli 5 vuotta, mutta vasta tänä vuonna voin oikeasti sanoa oppineeni kunnolla ajamaan. Tällä tarkoitan sitä, etten enää jännitä liikenteessä, uskallan ajaa tuntemattomissakin paikoissa, lukea luontevasti kylttejä ja liikennemerkkejä sekä puida nyrkkiä tyhmästi käyttäytyville kanssa-autoilijoille (vitsi vitsi! Enemmän varmasti mulle puidaan nyrkkiä :D ). Melkeinpä voin vihdoin todeta nauttivani ajamisesta! Käännekohtana tähän innostukseeni oli ehkäpä juuri matkamme sinne Etelä-Pohjanmaalle mökille, koska en ollut koskaan ennen ajanut yhtäjaksoisesti mitään 4-5 tunnin rupeamaa. Saati seikaillut Helsingin kehä 1:llä ruuhka-aikana. Tai ylipäätään ajanut paljoakaan muualla kuin iskän luona taajama-alueilla.





Ongelmana tässä autonhankinnassa on tietenkin se, että se maksaa. Mulla on paha tapa muuttaa kaikkia suuria summia päässäni lentolipuiksi, joten en voi olla ajattelematta, minne asti saisi lentolipun sillä rahasummalla, joka auton hankintaan ja ylläpitoon menisi. Hmm. Toisaalta nyt kun on päässyt maistamaan autoilun tuomaa vapauden tunnetta, ei sitä hevin unohda. Ristiriitaista!

15. heinäkuuta 2011

Suokki and more

 Jokaiseen kesään kuuluu vähintään yksi vierailu Suomenlinnassa. Ollaan jo pariin otteeseen oltu menossa sinne tämän kesän aikana, mutta aina on tullut muita suunnitelmia eteen. Eilen kuitenkin tuli käytyä siellä kiertelemässä, istuskelemassa, syömässä eväitä ja tuijottelemassa merelle. Mun yksi lemppariosuus Suokissa käynneissä on se lauttamatka sinne, kun voi kerrankin katsella Helsinkiä mereltä käsin ja ihastella, miten kauniilta oma asuinkaupunki näyttääkään näin kesäisin.

Tuuli näköjään muokkasi mun hiuksille uuden, mielenkiintoisen tyylin? (ps. Huomaa kädessä roikkuva kirsikkapussi. Ne toimivat tästä lähtien mansikoiden korvikkeina, kun niitä en tosiaan pysty vieläkään kuvitella syöväni...).


 Päällä sattui olemaan molemmat viime viikon kirppislöydöt eli paita ja shortsit.






 Lokit aiheuttivat mulle sydärin eilen noin 25 kertaa eli terveisiä tuollekin yksilölle.







Muutenkin olin mahduttanut eiliseen vapaapäivääni todella paljon kaikkea ohjelmaa - ja siis positiivisessa mielessä! Monen tunnin Suomenlinnassa hengailun lisäksi päivä sisälsi Hietsun kirppiksellä käymistä (taas!) sekä kaupungilla pyörimistä kaverin kanssa, Joonaksen isän autolla ajelua vieraillen samalla yhden kaverin sekä mun veljen luona, ja jossain välissä ehdin rykäistä vielä juoksulenkinkin. Yleensä mun vapaapäivät eivät ole ihan noin aktiivisia, mutta nyt jotenkin tuli otettua ilo irti kauniista päivästä ja vapaa-ajasta.

PS. Eiliset Hietsu-löydöt esittelen myöhemmin, kunhan saan kuvattua ne :) Sen verran voin sanoa, että oli kyllä hyvät valikoimat tällä(kin) kertaa!

13. heinäkuuta 2011

Scarf

Viime viikolla tuli käytyä kirpparilla jopa kahdesti. Ensimmäinen oli se aiemmin kertomani visiitti Hietsuun ja toinen sen sijaan oli eräs itä-helsinkiläinen itsepalvelukirppis, jonne suunnattiin kylässä olleen äitini kanssa. Äiti on kyllä maailman lahjakkain kirppishai ja jaksaa katsoa joka pöydän huolella läpi, kun taas itse olen aika malttamaton ja nopea. Mulla on siis selvästi vielä petrattavaa tässä aiheessa! :)

Tuolta itsepalvelukirppikseltä löysin yhden ihanan huivin. En omista kovin paljon huiveja (riippuu siitä, mikä on paljon?), mutta ne on ihan superkivoja asusteina, joten olin tyytyväinen tähän löytöön. Huivi näkyy kuvassa ja on siis beige, melko ohut ja siinä on vähän kimalletta. Hintaa taisi olla 1,5 euroa. 





Uusi huivini sopii mainiosti esimerkiksi ihan tavallisen, valkoisen topin kanssa, kuten tänään käytin sitä töissä. Pitääpä kaivaa muitakin huiveja esiin tuolta kaappien kätköistä, niin saa mukavasti vaihtelua vaatetukseen. Suosittelen!

11. heinäkuuta 2011

Salaatti x 3

 Joskus tulee väsättyä lämpimän ruoan sijaan ateriaksi pelkkä salaatti. Yleensä en tee tätä kauhean suunnitellusti, vaan lähinnä sellaisissa tilanteissa, kun ei jaksa lähteä kauppaan eikä odotella minkään perunoiden kiehumista. Jos jääkaapissa sattuu olemaan salaattiainekset sekä jotain tähteitä, saa niistä tehtyä itselleen näppärän ruoan muutamassa minuutissa. Kesälläkin säästyy uunin ja hellan lämmittämiseltä, koska meillä ne ainakin kuumentavat koko kämpän tosi tukalan kuumaksi (30 astetta keittiössämme on ihan yleistä nyt kesäkuumalla!).

Kesän aikana olen siis muutaman kerran pyöräyttänyt salaatin ja niistä on joka kerta tullut aika erilaisia.  Yhteistä näille kaikille oli pohjana toimiva jäävuorisalaatti, tomaatti ja kurkku.

Katkarapuja, raejuustoa, oliveeja ja kananmuna.


 Lohta, sinihomejuustoa ja kevätsipulia.


Tonnikalaa, katkarapuja, raejuustoa, punasipulia ja parsaa. Kaikkea mahdollista!


Vaikka salaatit on tosi hyviä ja parhaimmillaan aika täyttäviä, saattaa välillä niistä jäädä sellainen olo, että ei ole syönyt ihan tarpeeksi. Varsinkin päivinä jolloin on liikkunut paljon koen tarvitsevani jotenkin sen "oikean" lämpimän ruoan, ettei jää aliravittu olo. Mutta kuten sanottu, tietyissä tilantessa ja tiettyinä päivinä salaatti pääruokana on ihan hyvä valinta :)

10. heinäkuuta 2011

Ekat


Tällä viikolla on ollut monia kesän ensimmäisiä juttuja. Olen kokenut esimerkiksi ensimmäisen...

...kokonaisen työviikkoni. Kesäkuun löysäilyn ja vain satunnaisen töissäkäynnin jälkeen tällä viikolla työt pyörähtivät kunnolla käyntiin. Loppukesä meneekin töissä 5-6 vuoroa viikossa ja ainakin tämä eka viikko on ollut aika leppoisa. Kirjakaupoissa on kesäisin melko hiljaista, joten ainoa huono puoli on lähinnä ajoittainen tylsyys.





...mansikkani. Ja ehkä myös viimeiset vähään aikaan! Ostettiin nimittäin pari päivää sitten ekaa kertaa litra mansikoita ja en tiedä olivatko ne pilalla tai jotain, mutta tultiin molemmat Joonaksen kanssa tosi huonovointisiksi syötyämme ne illalla. Makasin tuskissani kippuralla monta tuntia ja yöllä oksensin mansikoita sisuskaluistani (voin kertoa, etten ollut parhaimmillani mennessäni seuraavana aamuna töihin). Ihan järkyttävää. Harmittaa hirveesti, jos syntyy kammo niinkin ihanaan herkkuun kuin mansikat!


 Näihin en aio koskea hyvin pitkään aikaan :(

 ...uimisen Helsingissä. Yleensä rannalla ollessani täällä pääkaupunkiseudulla en mene uimaan, koska kuvittelen vesien olevan kylmiä ja ehkä jotenkin likaisia. Näin ei varmaan ole, mutta silti tyydyn yleensä vain patsastelemaan rannalla :) Mökkireissuilla on sen sijaan tullut jo monesti pulikoitua tämän kesän aikana, mutta tulipas nyt testattu näiden lähirantojenkin vedenlämmöt.

Uimareissulla oli päällä toppi josta kirjoittelin täällä sekä tämän viikon kirpparilöytöshortsit, joista kerroin viime postauksessa.

Sellainen oli siis tämä kesäinen viikko! Ensi viikolla olen koko ajan iltavuorossa, joten pitääpä yrittää ajoittaa kaikki aktiviteetit ennen työpäivää, niin saa jotain aikaankin :)

8. heinäkuuta 2011

Black and white

Eilen kävin vapaapäivän kunniaksi pyörähtämässä taas pienen tauon jälkeen Hietsun kirpparilla. Ai että mä pidän siitä paikasta! Siellä oli paljon enemmän myyjiä kuin vastaavana viikonpäivänä kesäkuun puolella oli ollut. Olin tosin hieman myöhässä liikkeellä, joten ehdin jo hermoilla matkan aikana, onko parhaat kamat jo viety aikoja sitten. Yleensä kannattaa nimittäin olla lokkeilemassa paikan päällä jo heti kirpparin auettua, niin saa täyden hyödyn irti kirpparikäynnistä :) 

Päällä oli omatekemät farkkushortsit sekä nappipaita, joka on kirpparilöytö viime vuoden puolelta. Olalla keikkui mun pussimainen vakiolaukkuni, joka seuraa mua lähes kaikkialle.


 Onpas outo kuva. Mulla oli hieman vaikeuksia kuvaamisen kanssa ja bad-face-day, joten tässä tulos.


Hietsusta mukaan tarttui Gina Tricotin mustat shortsit. En uskalla juuri ikinä ostaa kirppikseltä housuja tai shortseja, koska niitä ei luonnollisestikaan pääse sovittamaan ja en osaa arvioida aina kokoani oikein. Löytämäni shortsit kustansivat kuitenkin vain 1,5 euroa, joten riski ei ollut kovin suuri. Ja kotona ne osoittautuivat juuri oikean kokoiseksi! Mustat shortsit on senkin puolesta kätevät, että ne sopii kaiken väristen paitojen kanssa. Miksi en ole ennen tajunnut hankkia tällaisia?




Toinen löytöni oli ihan tavallinen Espritin t-paita. Se oli niin käyttämättömän oloinen ja kun merkkikin oli hyvä, niin pulitin siitä ilomielin yhden euron. Tuntuu, että t-paitoja ja toppeja ei vaan ikinä voi olla liikaa, vaikka niitä melkein joka kirppiskerralta tarttuu mukaan. Ilmeisesti mun vaatekaappi jotenkin imee ne sisuksiinsa?



Värien puolesta mentiin siis aika mustavalkoisella linjalla tällä kertaa. Pitääpä suunnata taas Hietsuun päin heti kun säät, aikataulut ja työt sallivat seuraavan kerran!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...